sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Maaliskuun lopun kukintaa

Viikonloppu toi taas vaihteeksi kylmempää säätä, mutta ei se mitään, kun sisälläkin voi ihastella kukintaa ja kasvun ihmeitä.
Tämä orkidea on ollut minulla suunnilleen neljä ja puoli vuotta ja kukkinut siitä ajasta suurimman osan. Pakko taas kerran hehkuttaa tämän kauneutta!
Joulun jälkeen lasten kanssa tehty pullopuutarha on rehevöitynyt kevään mittaan.
Kirjovehkalla ja pilkkulehdellä on kilpajuoksu purkin suuaukolle. Tällä hetkellä pilkkulehti on pilkun verran edellä.
Muratti pysyy melko kiltisti purkin pohjalla.
Rusakoita näkyy yleensä taka- tai sivupihalla, tai juoksemassa pihatietä pitkin kadulle. Tiesin kyllä, että ne pomppivat myös etupihan laatoitusta myöten, mutta luulin niiden tekevän sitä hämärän aikaan. Olin väärässä. Röyhkeästi tulevat keskellä päivää suoraan kukkapenkkiin ja asettuvat vielä niin, että varmasti koko naapurusto näkee!
Viimevuotiset auringonkukan varret näyttivät maistuvan. Varmaan hetkeä aikaisemmin kitusiin hävisivät talven yli säilyneet päivänkakkaran lehdet.
Syökööt kuivaneita varsia, mutta maasta ponnistavat sipulikukat pitää ehdottomasti jättää rauhaan! Etupihan keltaisen nurkan krookukset kasvavat luotettavasti ja muutama helmililjan piippo on noussut sieltä täältä, mutta yllättäen olohuoneen ikkunan alla oleva varjoisa penkki puskee piippoja kiivaaseen tahtiin.
Ensimmäinen narsissin piippokin löytyi. Lajike on joko 'Thalia' tai todennäköisemmin 'Princess Zaide'.
Samaisessa penkissä krookukset ja tulppaanit nousevat sikin sokin. Näin käy, kun syksyllä myllää kasvien järjestystä.
Tulppaanirypäs on ilmiselvästi jäänyt huomaamatta jaloangervoa istuttaessa. Taidan siirtää tulppaanit kesällä vähän kauemmas, jotta kaikki mahtuvat kasvamaan hyvin.
Eteisen viileydessä valkoisista scilloista on ollut pitkäaikainen ilo. Ne näkyvät myös ikkunasta vessan puolelle, joten iloa on kaksinverroin enemmän. Nämä kun lopettavaat, niin seuraava ruukku aloittaa.
Lasten kanssa aloittelimme jo pääsiäisaskarteluja, sillä eräs naapureista täyttää vuosia lähipäivinä. Näin keväällä on mukava viedä lahjaksi narsissiruukku, mutta eihän se näytä itsestään miltään.
Keltainen paperi ruukun ympärille sekä pari lasten askartelemaan pupua kurkkimaan ja heti näyttää paremmalta. 
Sitaisin ruukun ympärille paperinarun ja tein solmukohtaan rusetin sijaan kukkasen.
Tänään taimihuoneessa aukesi ensimmäinen kukka. Pari pelargonia on myös nupullaan, mutta ensimmäisenä ehti talvetettu paprika. Jos äkkiä ei aukea toista kukkaa, niin tuskinpa tästä vielä lähtee raakiletta kehittymään. Kannatti kuitenkin talvettaa nämä paprikat, sillä nuppuja on paljon tulossa ja nyt lehtimassaakin on sen verran, että varhaista paprikasatoakin voi hyvin toivoa.
Kaunis se on paprikankin kukka, ainakin kun ei ole juuri muuta katsottavaa.
Huomenna lähteekin maaliskuun viimeinen viikko käyntiin. Ennusteiden mukaan kovimmat pakkasyöt ovat seuraavan parin vuorokauden aikana ja huhtikuun alku tarjoilisi hieman lämpöisempää. Toivotaan, että niin käy ja täälläkin päästäisiin nauttimaan puutarhapuuhista ja sinne tänne ilmestyvistä kevätkukkijoista. Kunhan vain rusakot eivät ehtisi nautiskella niistä sitä ennen... Aurinkoista alkavaa viikkoa!

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Jään vangit

Harmaa, vesisateinen kevätsää on vauhdittanut kummasti jäiden lähtöä puutarhasta. Kyllä, luitte aivan oikein: puutarhasta. Ei järvestä tai joesta, merenrannasta puhumattakaan, vaan kumpareella sijaitsevasta puutarhasta. Routaisen maan takia kaikki talven ja tähänastisen kevään aikana satanut vesi jäätyi maanpinnalle kuin luistinradalle konsanaan, kun lumisohjovallit estivät vettä valumasta alamäkeen. Olen jännittänyt, kuinka kasvit ovat paksut jääkerrokset kestäneet. Joitakin elonmerkkejä jo löytyykin, mutta paljon on vielä kukkapenkkejä lumen ja jään alla piilossa.
Vuosi sitten jouluksi ostamani jouluruusu on vielä osittain jääpeitteen alla, mutta se on vain pieni este kukkanuppujen tiellä.
Luumupuun juurella bellis on myös innostunut nuppuilemaan. Verkko on suojannut sitä rusakoilta.
Lehtosinilatvalla on jo kiire lähteä kasvuun.
Kivikkorinne on aivan pian vapautunut jäästä ja viimeisistä lumista.
Mehitähtien ja matalien maksaruohojen ansiosta kivikkorinteessä vihertää heti maan paljastuttua. Kukahan on käynyt talven aikana tuhoamassa pari pallomehiparran ruusuketta?
Pahoin pelkään, että tämän melkein kymmenen senttiä paksun jäätikön sisällä on tähtilevisia... Vielä vihreänä, mutta mitähän tapahtuu, kun jää sulaa?
Takapihalta jäätikkö on ohentunut aika paljon.
Valitettavasti samalla paljastuu koko ajan enemmän myyrien tunneleita. Toivottavasti ovat pysyneet nurmikon puolella eivätkä ole eksyneet kukkapenkkeihini.
Tätä pomppijaa ei estä lumi eikä jää. Rusakko on käyttänyt tuota kukkapenkkiä koko talven ajan sekä käymälänään että kulkureittinään metsään. Ripottelinkin sinne testimielessä monta vuotta sitten vanhaksi menneet pussiteet. Kuten kuvasta näkyy, niin teestä ei ole karkottamaan jänösiä. Tuon pupujussikan karvainen ahteri sen sijaan tuoksuu hetken aikaa mintunsekaiselta tiskivedeltä.
Ja vasta sisälle tultuani äkkäsin olohuoneen ikkunasta, että takapihallahan on jo tulppaanienkin piippoja! Millä voimalla ne roudan läpi puskevat?
Ensimmäiset jään vangit alkavat olla pitkän kakkunsa lusineet ja toisilla on enää pieni hetki odotettavaa ennen kuin pääsevät oikomaan lehtiään ja kurkottelemaan kukkiaan aurinkoa kohti. Kevättähän se ilmiselvästi tekee!

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Pieniä iloja

Valkoiset scillat kukkivat suloisesti eteisessä. 
Auringonpaisteesta on saanut nauttia viime aikoina mielin määrin. Aurinko on saanut myös taimihuoneen villiintymään, sillä ruukuista putkahtelee yllätyksiä heti kun silmä välttää. Ehkä ensi kesän suunnitelmia ei tarvitsekaan pistää uusiksi itämättömien siementen takia.
Pitkään odotetut keijunmekot ovat vihdoin alkaneet itää. Ensimmäisen kylvöksen tein 1.2. ja toisen samaan purkkiin 15.2. Taimia on jo kymmenisen kappaletta, jos lasketaan mukaan myös ne, joista ei vielä näy sirkkalehtiä. Koruköynnöksiä vielä odotellaan.
Samettikukka 'Vanillan' (vasemmalla) itämisprosentti oli täydet 100 eikä kauaksi näytä jäävän koreatörmäkukkienkaan suoritus.
Taimihuoneen pöydän ovat vallanneet puoliksi taimet, puoliksi isommissa ruukuissa heränneet ja toivon mukaan heräilevät talvetettavat.
Oikealla edessä chili ja paprikat, niiden takana ikkunan edessä leijonankitoja sekä jättiverbenoita. Kastelukannun vieressä oleva rungollinen jouluatsaleakin on lähtenyt hienosti kasvuun.
Pöydän toisessa päässä on pieniä taimia, joista osa on jo koulittukin.
Etualalla lobelioita, jotka koulin myttyinä. Jämät jätin kylvöpurkkiinsa kasvamaan, kun eihän niitä raskinut poiskaan viskata. Vasemmassa reunassa muutama sellerintaimi, oikealla sekalainen seurakunta.
Purppurarevonhännät, samettikukat ja koreatörmäkukat vielä koulimatta, tomaatit oikeassa reunassa, paprikat keskellä, takimmaisena mustasilmäsusannat.
Kahdesta paprikaruukusta on noussut yllätystaimia. Kaksi isointa on ilmiselvästi paprikoita, mutta mitähän ovat tuossa etummaisen ruukun takareunassa olevat kaksi pientä tainta? Ristikkejä? Poikkeuksellisen isoja lobelioita? Koruköynnöksiä??
Suihkussa on vielä pari purkkia, joissa on vasta itänyt kiinanastereita ja selleriä. En laita niistä kuvaa, johan tässä oli taimirääpäleitä silmän täydeltä. Laitan sen sijaan kuvan eteisestä. Toin sinne vanhan silityslaudan, joka on aiempina keväinä palvellut kodinhoitohuoneessa taimipöytänä. Sille ei ollut vielä sisällä käyttöä, joten sain sillä eteisen kaaosta vähän järkevämmäksi.
Edessä kellarista tuotuja sipulikukkia ja helmikuussa ostamani helmililjat. Isossa ruukussa on talvetettu verbena, taaempana pelargoneja, verililjapuu sekä afrikansinisarja. Omalla jakkarallaan joulusypressi ja sen juurella hyvin kasvuun lähtenyt lankaköynnös.
Verbenan talvetus näytti aiemmin talvella onnistuvan, mutta enää en ole yhtään niin varma. Pidin verbenaa pitkään sisälläkin kasvilampun alla, mutta ei se suostunut lähtemään kasvuun. Edelleen osa versoista on pysynyt vihreänä, joten ihan vielä ei ole aika viskata sitä menemäänkään. Se on kuitenkin ensimmäinen lähtijä siinä vaiheessa kun tarvitaan lisää tilaa. Kellarissa nimittäin odottaa vielä monta ruukkua, vaikka suurin osa leijonankidoista ja jättiverbenoista onkin jo sisällä heräilemässä. Kellarissa on myös loistokärhö 'Kaiser', jolle on jo tullut kellarin katto vastaan. Olen julma ja jätän sen silti vielä hetkeksi kellariin. Mutta siitä lisää toisella kertaa. Aurinkoista viikon jatkoa!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Puutarhan salaisuus

Posti toi iloisen yllätyksen keskiviikkona: sain nimittäin Readme.fi -kustantamolta arvosteltavaksi Maatiaiskanasen elämää -blogin kirjoittajan, Hillevi Joutjärven, esikoisteoksen Puutarhan salaisuus.
Kannen herkullinen kuva houkuttaa avaamaan kirjan ja käpertymään sohvan nurkkaan sitä lukemaan.
Sisällöltään kirja käsittelee puutarhaa monipuolisesti. Loppujen lopuksi melko pieneltä tuntuvaan opukseen on saatu mahdutettua peräti 191 sivua ja paljon asiaa laidasta laitaan. Kirjan lukeminen ei silti tunnu puuduttavalta, vaan sivu toisensa jälkeen kääntyy kuin huomaamatta ja pian huomaakin lukevansa jo viimeistä sivua.
Sisällysluettelon ensimmäinen sivu antaa jo vihjeitä siitä, kuinka paljon informaatiota kirjasta löytyy.
Kirjan alkupuoli käsittelee puutarhan ja puutarhanhoidon vaikutuksia ihmisen aisteihin, mieleen ja hyvinvointiin. Voimaantuminen puutarhan avulla on kiinnostava näkökulma, johon en itse ole juuri puutarhakirjoissa törmännyt, ainakaan näin laajassa mittakaavassa. Asiaa on käsitelty niin lasten, vanhusten kuin kehitysvammaistenkin näkökulmasta eikä ole unohdettu, että puutarha voi olla ihan kenelle tahansa ilon, lohdun tai avun lähde.
Kirjassa on kerrottu runsaasti perustietoa puutarhasta, erilaisten kasvien kylvämisestä, kasvattamisesta ja lisäämisestä. Käsittelyyn pääsevät niin kesäkukat, perennat kuin hyötykasvitkin. Jokaisesta kategoriasta on nostettu muutamia lajeja tarkempaan esittelyyn ja mainittu niiden lajikkeita. Lopuksi on vielä luotu pikainen katsaus puutarhan vuoteen.


Visuaalisesti kirja miellytti silmääni; kuvat ovat kauniita ja niitä on juuri sopivasti. Teksti on helppolukuista olematta silti liian yksinkertaista. Pienen miinuksen joudun antamaan siitä, että välillä tekstin alle on laitettu tumma koko sivun kuva. Silloin tekstistä oli paikoitellen vaikea saada selvää ja jouduin siirtymään mukavasta sohvan nurkasta keittiön pöydän ääreen parempaan valoon lukemaan.
Niin kaunis kuin taustalla oleva kuva onkin, niin se oli minun silmilleni liian vahvan värinen tekstiin verrattuna. Varsinkin oikea ylänurkka oli mahdoton lukea ilman hyvää yleisvalaistusta.
Tällä sivulla taas tekstin taustalla oleva kuva ei häirinnyt luettavuutta.
Tämä oli yksi suosikkikuvistani koko kirjassa. Kirjan kuvitukseen on selvästi käytetty aikaa ja valittu ne parhaat otokset.
Kiitos Readme.fi -kustantamolle kirjasta! Lämpimät kiitokset myös Hilleville, kun annoit mahdollisuuden esitellä kirjalapsesi! Sitähän se varmasti kirjoitusprosessin aikana sinulle oli. Kirjasi jää ehdottomasti kirjahyllyyni uudelleen luettavaksi.

Joutjärvi, Hillevi 2020. Puutarhan salaisuus - iloa ja onnea puutarhasta. Readme.fi Oy: Helsinki. ISBN 978-952-321-777-5

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Pari aurinkoista päivää ja...

... puutarhassa tapahtuu vaikka mitä. Postauksessa on muutama kuva nelijalkaisesta perheenjäsenestä ja pikkuisen puutarhan kuulumisiakin.
Karo muisti vakiopaikkansa. Auringon lämmittämän kiven päältä on mukava tähystellä ympäristöä.
Kivikkorinteessäkin on hyvä seisoskella tarkkailemassa vaikkapa lumipenkan taakse livahtaneita lapsia. Paimenkoira...
Aurinkopenkin ja varjokujan rajalla olevat harjaneilikat ovat hengissä.
Miksi en viime syksynäkään istuttanut tähän penkkiin aikaisia sipulikukkia? Kellarissa on onneksi heräilemässä pari ruukkua kevättähtiä, jotka olin suunnitellut tänne.
Patio sulaa vauhdilla aurinkoisena päivänä.
Kasvimaalta löytyi muutama loppukesällä kylvetty vuonankaali. Todella herkullisen näköisiä juuri nyt...
Valkoinen idänsinililja aloitti kukinnan eteisessä.
Aloitin postauksen Karon kuvilla, joten päätetään se myös niillä. Pikkukoiran saa hetkeksi hyvin onnelliseksi, kun piilottaa kurkunpalasen talouspaperirullan hylsyn sisään. Kuvat ovat vähän sumeita, sillä tällaiset aktiviteetit hoidetaan silloin kun lapset ovat nukkumassa.
Hylsy pitää repiä, jotta herkun saa ulos. Jostain syystä kaikki pahvirullien sisältä löytyvät herkut pitää aina syödä oikean alanurkan asennossa.
Kun rulla on tyhjä, on aika leikkiä sen jäänteillä. Pienet iltahepulit kuuluvat myös asiaan.
Aurinkoista päivää ja alkavaa viikonloppua!

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Kummallisten aikojen äärellä

Elämme omituisia aikoja, niin säiden kuin sen kaikkien tunteman epidemian osalta. Omalla työpaikallanikin on siirrytty etätöihin ja se aiheuttaa jos jonkinmoista päänvaivaa ainakin minulle. Tulee tunne, että olen samassa tilanteessa kuin vaikkapa automekaanikko tai fysioterapeutti, joiden pitäisi puhelimen tai videoyhteyden välityksellä opastaa asiakastaan hoitamaan omat ongelmansa. Kuinka hoidetaan lähikontaktia suuresti vaativa työ etänä? Tämä päivä on mennyt aika pitkälti itselleni uuden ohjelmiston käyttöön tutustuessa ja tulevien viikkojen töitä suunnitellessa ja eilinen päivä se vasta hullunmyllyä olikin. Homma varmasti jatkuu vielä lasten mentyä nukkumaan, jotta huomenna töiden teosta tulisi edes jotain.
Pää on nyt yhtä jäässä kuin lasten hiekkalaatikko.
Töiden tekoa ei yhtään helpota päätöksemme pitää lapset varmuuden vuoksi poissa päivähoidosta. Isännällä työt jatkuvat vielä normaaliin tapaan, joten minun pitää hoitaa omat työni silloin kun isäntä on kotona viihdyttämässä lapsia. Toivottavasti säät suosisivat, jotta pienet, mutta harvinaisen äänekkäät asuinkumppanini voisivat olla ulkona mekastamassa silloin kun tarvitsen työrauhaa.
Tänään oli pitkästä aikaa melko hyvä sää happihyppelylle; pikkupakkasta ja pari päivää ujeltanut tuulikin oli jo rauhoittunut. Karokin pääsi vaihteeksi kunnolla ulkoilemaan.
Kunhan työkuviot tästä selkiintyvät ja kevät etenee, pääsen minäkin puutarhapuuhiin. Maa on edelleen roudassa, mutta se ei haittaa. Pysyvätpähän kasvit vielä hetken aikaa talviunilla. Lumien sulamisen perusteella autotallin länsiseinustalle tuleva uusi kasvimaa sulaa ensimmäisenä. Sitä onkin hauska päästä työstämään! Talven aikana suunnitelmat ovat hieman jalostuneet, mutta niistä lisää myöhemmin. Vielä on mietintämyssyssä se, kuinka nykyisen aidan ja kasvimaan ympärille tulevan verkkoaidan alusen saa rajattua niin, että nurmikko ei leviäisi naapurin puolelta kasvimaan käytäville. Rajauksen pitäisi olla myös sellainen, että naapuri saa helposti leikattua nurmikon omalta puoleltaan. Kasvimaan käytävien pohjamateriaalistakaan en ole vielä tehnyt päätöstä. Laittaisiko soraa vai kivituhkaa?
Vielä pikkuisen lunta ja routainen maa ennen kuin pääsee kaivamaan nurmea ylös ja asettelemaan lavakauluksia.
Nyt alkoi ulkona tuiskuttaa lunta, mutta sehän kuuluu kevääseen.
Vaikka ulkona on pakkasta ja maa roudassa, hunajamarja on jo alkanut pullistella silmujaan. Kevättä kohti!
Blogimaailma on jäänyt minulta harmittavan vähälle huomiolle nyt parin päivän ajan. Mutta eiköhän aikaa pian taas löydy, kun saan uudet työkuviot toimimaan ja yhdistettyä arkirutiineihin. Jatkossa ei ainakaan kulu 1-2 tuntia päivässä työmatkoihin! Mullistiko korona teidän työ- tai arkirutiinejanne? Mukavaa viikon jatkoa! Yrittäkäähän pysyä terveinä!