lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kesän kivihommia

Tästä kesäkuusta tulen muistamaan loputtomalta tuntuneen mullan kärräyksen ja kivet. Nimittäin kiviä on pyöritelty ja aseteltu tuntitolkulla. Nyt tahti hidastuu ihan jo siitä yksinkertaisesta syystä, että käyttökelpoiset kivet alkavat loppua ja toisaalta työt alkavat olla jo valmiita. Etupihan pensasryhmän taakse tein luonnonkivistä ja entisestä kiveyksestä talteen otetuista betonilaatoista yhdistelemällä kiveyksen. Loppupäässä pari pientä aukkoa odottelee vielä sopivia kiviä, mutta muuten kiveys on valmis.
Keskellä oleva iso betonilaatta on kerännyt jostain syystä enemmän sammalta päälleen kuin muut. Jospa se siitä lähtisi leviämään muuallekin.
Kiveyksellä on leveyttä suunnilleen 150cm ja seinän varressa on vielä lisäksi noin 50 sentin levyinen sepelireunus. Alunperin oli tarkoitus käyttää enemmän betonilaattoja, mutta suunnitelma muuttui, kun käyttökelpoisia luonnonkiviä löytyikin enemmän mitä etukäteen arvelin.
Vuorokauden kestänyt sade pesi kivet puhtaaksi ja painoi hiekan tiiviisti kivien väleihin. Kyllä nyt kelpaa kävellä!
Työn edetessä kävi monta kertaa mielessä, että kuinka helppo tämä olisi tehdä pelkistä betonilaatoista: sen kuin tekisi tasaisen pohjan ja lätkisi laatat siihen. Vatupassi, rautakanki ja lapio olivat ahkerassa käytössä ja hanskatkin kuluivat kiviä asetellessa puhki. Nyt kun näkee melkein koko kiveyksen valmiina, niin on tämä palkitseva tunne. Ei ole kellään samanlaista ja kiveys vain paranee, kun sammal leviää väleihin pehmentämään varsinkin betonilaattojen ilmettä. Ehkä istutan jotain matalana pysyvää kivikkokasviakin muutamaan rakoseen.
Syöksytorven (ja seiniä ja hiekkaleluja ja jopa äidin tuulipuvun housut) saa maalattua, kun uittaa katuliitua ensin vedessä.
Sivupihan uuteen patiopenkkiin löysin parisen viikkoa sitten alennusmyynneistä kattomehitähden: maksoi peräti euron. Revin juuripaakkua vähän auki, jotta saan sen nopeammin peittämään ison alueen. Kävi mielessä, että erilaisilla mehitähdillä voisikin saada hauskan reunuksen polun varteen.
Hennon vaaleanpunaisen ja harmaan yhdistelmässä on jotain suloista ja pehmeää, vaikka sekä kivi että mehitähti ovat kovia.
Toinen kesän kiviprojekteistani oli tehdä istuskelupaikka takapihalle. Vihjaisinkin siitä jo sivupihapostauksessa ja nyt se on valmis. Kiven ympärille ja poluksi nurmikolta kivelle tuli pienempiä ja epämääräisen muotoisia kivenmurikoita, joita ei voinut käyttää etupihan kiveykseen. Happaman maan penkki laajeni leveimmillään metrin verran luumutarhaa kohti eikä näytä enää niin irralliselta pätkältä tontin rajalla.
Suora polku olisi näyttänyt tässä tylyltä, joten tein siitä kevyesti kaartuvan. Tätä on tulevaisuudessa sitten mahdollista jatkaa mihin tahansa suuntaan.
Äidilläni sattui olemaan ruukussa samaa kuunliljaa, mitä minulla oli jo ennestään kiven oikealla puolella, joten ei tarvinnut jakaa omia. Kiven takana on nyt 'Amethyst' -jaloangervoa, mutta siirrän ne syksyllä jonnekin muualle ja laitan tilalle valkokukkaista siperiankurjenmiekkaa. Tässä penkissä ei nimittäin kuki mitään lemmikkien ja jaloangervojen välisenä aikana. Kaipasin myös jotain korkeampaa penkin takareunaan ja kurjenmiekoista tulee sopivan jämäkkä "selkänoja" istuskelupaikalle.
Kiven vasemman puolen kasvillisuus on vielä mietinnässä. Kukkineet lemmikit revin jo pois maisemaa pilaamasta. 
Mielessäni on epäselvä visio istumapaikan ympäristöstä, samaan tapaan kuin sana voi olla kielen päällä. Ihan en saa tarrattua siitä vielä kiinni, mutta eiköhän se jossain vaiheessa selkene. Niin siinä aina käy, että näkee jossain kuvan tai kasvin ja ajatus kirkastuu saman tien. En haluaisi, että kivi näkyy ihan näin paljon joka puolelle, vaan ikään kuin löytyisi puutarhassa kierrellessä. Sellainen puolisalainen mietiskelypaikka kasvien keskellä.
Penkki tulee varmaan laajenemaan vielä tänne päin kunhan saan ensin tämän kasvitettua. Mukava olisi myös saada rajattua kukkapenkki (tai oikeastaan kaikki) nurmikosta kivireunuksella, mutta pitäisi ensin kaivaa ne kivet jostain.
Vesi tuo esiin kivien kauniit värit ja voimistaa kuvioita. Kiveystä tehdessä minulla ei ollut aavistustakaan suurimman osan väreistä, sillä melkein kaikki niistä on kaivettu työn edetessä suoraan multakasasta ja aseteltu ilman pesua paikoilleen.
Istumakivessä oli hauska erivärinen kuvio, joka oli pakko saada näkösälle.
Ai miksi rakastan luonnonkiveä? Katsokaa nyt näitä värejä ja kuvioita, mitkä sade paljasti. Tässä jos missä on taikaa!
Näitä minä olen täällä väkerrellyt koko alkukesän. Mukavaa viikonloppua ja antoisaa huomisen Avoimet puutarhat -tapahtumaa!

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Hotellivieraita, ötököitä ja pieni DIY-projekti

Hyönteishotellimme vaikutti pitkään olevan tyhjillään, mutta joitakin päiviä sitten huomasimme siellä jo ensimmäisen öttiäisen. Kamera ei ollut sillä kertaa mukana, mutta tänään olen käynyt useamman kerran tarkkailemassa hotellia. Ilmeisesti katolla kukkivat samettiruusut, kesäharso ja kehäkukat houkuttelivat pörriäisiä ja ne löysivät kelvollisen majapaikan. Pikaisella googlettamisella en löytänyt nimiä hotellin asukkaille, joten joudumme tyytymään hyvinkin tieteellisiin "ötökkä" ja "pörriäinen" -määritelmiin.
Tämä pienen ampiaisen näköinen pörriäinen lensi katsastamaan asuntotarjontaa.
Ei ollut mieluinen... Entäs tämä?
No ei, mutta tämä on hyvä. Tässä onkin jo sisustus menossa.
Pörriäinen lensi hakemaan uutta kuormaa. Asunto vaatii vielä pikkuisen lisätavaraa.
Tämä kämppä olikin ihan huomaamattamme varattu.
Ensimmäinen ötökkä, jonka hotellissa näin, oli oikein säihkyvä tapaus: etupää oli metallinvihreä ja takapää metallinkiiltoinen punainen. Ilmeisesti se oli joku kultapistiäislaji. Tässä toinen öttiäinen, joita hotellissa on näkynyt muutamia. Jos joku tietää ötököistä enemmän, mielelläni tietäisin näidenkin oikeat nimet.
Nämä tämmöiset liikkuvat niin nopsaan, ettei tämän parempaa kuvaa ole vielä saatu napattua.
Töyhtöangervo on nyt parhaassa kukassa ja siinä riittääkin vilskettä. Kimalaisia, kukkakärpäsiä ja kovakuoriaisia on monen kokoisia ja näköisiä. Välillä siinä näkyy myös perhosia.
Ilmeisesti karttaperhonen? 

Kulta- tai kuparikuoriainen.
Jänikset ovat säännöllisiä vierailijoita pihallamme. Nyt yksi pitkäkorva on löytänyt kasvimaamme lisäksi myös kukkapenkit. Kasvimaalle kävin kuvien ottamisen jälkeen ripottelemassa valkosipulijauhetta, kun ei näytä pupulle enää riittävän reunimmaiset herneet ja porkkanat, vaan niitä pitää kurotella jo keskempää penkkiäkin. Aamulla huomasin, että karpaattienkellosta oli syöty avonaiset kukat ja isoimmat nuputkin. Onneksi lehdet ja pienemmät nuput jäivät tällä kertaa rauhaan.
Tässä tutkaillaan pinaattipenkkiä. Ehdittiin onneksi kerätä jo yhdet lettutarpeet itselle.
Talttahampaat pois minun kärhöistä!
Olisin mieluummin katsellut niitä sinisiä kukkia...
Ja sitten siihen DIY-projektiin: meidän oli tarkoitus viritellä talon katolta sadevedenkeräysjärjestelmä nyt, kun sivupiha on kaivettu auki. Vesiletkun olisi saanut piiloon maan alle ja keräystynnyrin tontin rajalle rinteeseen. Hommahan lähti menemään pieleen jo siinä vaiheessa kun pari viikkoa sitten lähdettiin etsimään sopivaa sadevedenkerääjää: ne olivat loppuneet sekä liikkeestä että keskusvarastosta (miten kummassa? Eihän niitä tällaisena kesänä kukaan varmaan tarvitse...).

No, toisesta liikkeestä löytyi vastaava, mutta asennettaessa huomattiin, että se ei käynyt suoraan syöksytorven liitokseen, vaan falskasi vedet seinille. Syöksytorvi olisi pitänyt katkaista, jotta se olisi toiminut niin kuin pitää ja siihen emme rohjenneet tylsällä rautasahalla ruveta. Se jos olisikin mennyt pieleen, niin olisi pitänyt lähteä vielä rautakauppaan! Koska sadetta on ennusteiden mukaan luvattu lähipäiville eikä isännällä ollut kuin yksi vapaapäivä, oli joku keräyssysteemi kuitenkin kehiteltävä. Lopputulos ei hivele silmää, mutta eipä sen tarvitsekaan, sillä kyhäelmä laitettiin liiterin ränniin metsän puolelle roikkumaan. Testattu on: toimii!
Ämpäriin porattiin letkunmentävä reikä ja asennettiin kerääjä sisälle. Liitokset tiivistettiin silikonilla. Letkun olisi voinut laittaa järkevämminkin ämpäriin kiinni, mutta tähän oli tyydyttävä, kun ei varastossa sopivampaa tavaraa tähän hätään ollut.
Ämpäri roikkumaan rännistä ja sadetta odottelemaan. Sininen putkenpätkä on estämässä letkun taittumista.
Letkun toinen pää on tynnyrissä, jolle on tehty koroke sivupihalta kaivetuista nurmiturpeista. Aidanpätkä toimii väliaikaisena näköesteenä. Tynnyristä puuttuu vielä hana, mutta korkkia löysäämällä saa toistaiseksi valutettua ämpäriin vettä.
Mietintämyssyyn jäi vielä sadeveden talteenottosysteemi talon katolta, mutta tällä ratkaisulla pärjätään ainakin toistaiseksi. Jos heinäkuusta tulee samanlainen kuin touko-kesäkuusta, jokainen talteen otettu sadevesilitra tulee tarpeeseen.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Irmeli ulkoilee

Tämän kesän pihaprojektit ovat edenneet siihen pisteeseen, että multakasa on saatu siirrettyä kukkapenkkeihin, hiekasta suurin osa kärrätty kiveysten pohjiin, siellä täällä lojuneita kiviä aseteltu pariinkin paikkaan, säkillinen haketta tyhjennetty pensaiden alustoille ja nurmikko vasta leikattu. Siis juuri sopiva hetki päästää Irmeli (isännän drone, lue lisää täältä) lentoon ja ottaa tuoreita ilmakuvia. Pilvipouta olisi ollut paras sää kuvaukseen ja sitä tilasimmekin, mutta ilmeisesti olivat loppuneet varastosta. Saimme siis aurinkoa.

Aurinkopenkistä pikkusydän saa kyllä häädön. Se mokoma näyttää viihtyvän niin hyvin, että peittää kohta koko penkin. Alkuperäinen ajatus söpöstä rivistä kiven ja aidan välissä on muuttunut kaiken nieleväksi monsteripöheiköksi. Aidan vieressä kasvavat ritarinkannuksetkin ovat kohta hätää kärsimässä, kärhöistäni puhumattakaan!
Aurinkopenkki ja ENTINEN tuoksuvatturyteikkö ylhäältä. Aurinkopenkin oikeassa laidassa olevasta aukkopaikasta siirrettiin alkukesällä mustilanhortensia pensasryhmään.
Koko tontin ilmakuvassa ei näy enää lunta, niin kuin aiemmassa ilmakuvassa. Nurmikolla olevat harmaat läntit ovat multaa, jolla on paikattu monttuja. Etupihalla pensasryhmän edessä olevassa läntissä oli multakuorma. Oli se valtava! Näillä sademäärillä emme ole viitsineet edes yrittää kylvää nurmea läntteihin. Kylvetään sitten syksyllä, jos ei ole alta heinä tullut läpi siihen mennessä. Takapihalla nurmikosta huomaa selvästi, missä on tehokalkitus- ja -lannoitustestialue. Ei näemmä ihan tasaisesti levittyneet rakeet...
Autotallin vieressä on vielä kasa hiekkaa ja muutamia kivenjärkäleitäkin odottaa loppusijoituspaikkaansa.
Kärhökaaripenkissä ei juuri muuta nyt kukikaan kuin 'Elina'-pionit, kurjenpolvi ja kangasajuruoho. Kasvimaalla sen sijaan kukkii jo muutamia samettiruusuja.


Kasvimaa, kärhökaari, kiviallas sekä osa pari marjapensasta. Kivialtaan vieressä kukkii leinikkejä, trimmeriä isäntä ei sentään tätä varten ottanut esille :D
Osa takapihasta näyttää ilmasta käsin tältä. Happaman maan penkissä on tapahtunut pienimuotoinen mullistus, josta kerron lähiaikoina enemmän. Varjopenkissä kukkivat töyhtöangervo ja punaiset akileijat ja luumutarhan yhdessä osassa... no, ei mitään.
Happaman maan penkki ylävasemmalla, varjopenkki oikealla ja osa luumutarhasta alaosassa kuvaa.
Olen päivittänyt myös pihakartan ja kasviluettelon vastaamaan puutarhamme nykytilaa. Kartta selkeytyi jonkin verran, sillä numeroin ainoastaan "irrallaan" olevat puut ja pensaat. Kukkapenkeissä olevat puut ja pensaat jätin numeroimatta, mutta ne löytyvät luettelosta omista penkeistään.

Ilmakuvia omasta pihasta on hauska katsella, mutta enemmän pidän kyllä maan kamaralta otetuista kuvista, joissa näkyvät myös kasvien korkeuserot ja kasvutavat  paremmin. Iloista loppuviikkoa!

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Nenä edellä

Minulle ei riitä puutarha, jossa on vain kauniita kukkia ja kasveja. Haluan, että puutarhassani on myös tuoksuja. Tämän päivän postauksen kukkaset onkin valittu nuuhkimalla ja ne kaikki kukkivat juuri nyt. En laita kasveja paremmuusjärjestykseen, sillä toisena päivänä jonkun tuoksu  tuntuu parhaimmalle kun taas toisena joku muu miellyttää nenää enemmän.

Melkein joka puutarhasta löytyy edes yksi syreeni. Meillä se on puistosyreeni. Syreenin tuoksu on kaikille tuttu ja kuuluu suomalaiseen kesään ja aika usein juhannukseenkin.
Puistosyreenini kukkivat ensimmäistä kertaa näin komeasti. Kaikissa on 6-8 kukintoa.
Myös pionit ovat tuttuja tuoksujia. Eri lajikkeet tuoksuvat hieman erilaisilta ja jotkut vahvemmin kuin toiset. Minulla on ainoastaan kaksi pionia, molemmat 'Elinoita' (katso tarina täältä), mutta yksi lajike on hankintalistalla. 'Elinan' tuoksu on lempeä, pehmeämpi kuin monella muulla pionilla.
'Elina': joskus puolikerrottu, joskus kermakakkumallia. Omat pionini ovat nuoria, joten tuskin tämän kerrannaisempaa kukkaa tänä vuonna nähdään.
Pikkujasmikkeella on ihana metsämansikkainen tuoksu. Myös muut jasmikkeet tuoksuvat, mutta itselläni ei niitä ole.
Pikkujasmikkeeni on toistaiseksi kirjaimellisesti pikkuinen.
Vanhanajan keltapäivänlilja levittää makean parfyymista tuoksuaan tyynellä ilmalla monen metrin päähän. En olisi tätä kasvia omaan puutarhaani muuten halunnut, mutta pidän paljon sen tuoksusta.
Hyvä tuoksu voitti keltaisen kukanvärin.
Valeangervoista puutarhassani on sormi- ja sulkavaleangervot. Tänä vuonna sormivaleangervot eivät kukikaan tai sitten ovat todella myöhässä, mutta sulkavaleangervo on tehnyt yhden komean kukinnon. Mielestäni sormivaleangervossa on terävämpi tuoksu kuin sulkavaleangervossa, mutta molemmat ovat todella hyväntuoksuisia. Minä haistan niissä jotain vaniljaista.
Sulkavaleagervossa on vasta muutama kukka auki, mutta se tuoksuu silti jo selvästi.
Kangasajuruohon 'Magic Carpet' kukkia ei juuri kannata haistella, mutta kasvustoa kädellä pyyhkiessä ilmaan nousee sitruunainen tuoksu.
Kangasajuruoho on omiaan polkujen vierellä, missä voi ohikulkiessaan sipaista kasvustoa ja nauttia tuoksusta.
Keväällä kylvämäni sarvileukoija oli minulle uusi tuttavuus. Jos rehellisiä ollaan, sen rento kasvutapa ja vaatimattoman näköinen kukinta, joka kaiken lisäksi avautuu vasta illalla, tuntuivat pettymykseltä. Kunnes haistoin sen kukkia: ne tuoksuivat hunajalle ja kaiken lisäksi tuoksu oli niin vahva, ettei edes tarvinnut maanrajaan asti kumartua! Niiden luvattiin olevan perhoskasveja ja olenkin olohuoneen ikkunasta iltaisin katsellut, näkyykö yöperhosia. Vielä en ole nähnyt yhtään, mutta jos niitä lähistöllä olisi, ne varmasti löytäisivät leukoijaryppääni.
Sarvileukoija yllätti tuoksullaan.
Juuri tällä hetkellä puutarhassamme ei kuitenkaan kannata nenä edellä kulkea, sillä iso saavillinen nokkoskäytettä oli tänään valmista käytettäväksi ja sitä onkin levitelty ahkerasti ympäri pihaa (anteeksi naapurit). Pian sen haju kuitenkin haihtuu ja paremmat tuoksut valtaavat tienoon.

Mikä on sinun puutarhasi tuoksuvin tai mielestäsi parhaimman tuoksuinen kasvi? Saisiko joku kasvi lähtöpassit ilman ihanaa tuoksuaan?

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kotona taas

Edellisen postauksen pioniloiston jälkeen tuntuu hassulta esitellä oman pihan tapahtumia. Kerron niistä joka tapauksessa, sillä reissun jälkeen oman puutarhan näkeminen ja siellä tapahtunut kasvupyrähdys tuntui niin mukavalle. Ensimmäisenä kotiin palatessa silmiin osuu kivikkorinne. Entisessä tuoksuvatukossa leijonankidat ovat pörhistyneet ja muutama sarvileukoija oli alkanut kukkia. Rinteen alaosassa näyttää jo puskevan uutta tuoksuvattukasvustoa ja jokunen pieni alku oli yrittänyt tunkea leijonankitojenkin sekaan.
Penkin ulkonäkö oli sateen jälkeen hieman rupsahtanut. Kuorma-auto peruutti sepeliä tuodessa reunakiviin, joten nekin hieman vinksottavat.
Karpaattienkello alkaa pian kukkia.
Aurinkopenkin värimaailma on muuttunut vaaleanpuna-violetista tummemman pinkkiin suuntaan, kun isotähtiputket ja tarhakeijunkukat ovat alkaneet kukkia. Pian aukeavat ritarinkannukset, jotka tuovat sinisen eri sävyt penkin takareunaan. Ensimmäinen kukinto olikin jo alkanut aueta.
Aurinkopenkissäkin bellikset olivat hieman kärsineet sateesta. Yllättävän hyvin ne silti jaksavat pitää kukkansa pystyssä.
Ensimmäinen kärhön nuppu löytyi aurinkopenkin 'Xerxes' ('Elsa Späth') -kärhöstä. Myös 'Arabellassa' oli jo pieniä nuppuja.
Keväällä siirretty pieni ritarinkannus ehti aukaista ensimmäisenä kukkiaan.
Kuistin luona oleva keltainen nurkkaus on näemmä levittäytynyt melkein rappuselle asti. Mahdoton leviäjä on tuo keltamaksaruoho. Pitää kurittaa sitä kukinnan jälkeen, jotta kaunis kiveys pääsee paremmin esille.
Päivänliljat ja prinsessaliljatkin alkavat jo kukkia.
Amppelimansikat alkavat punertua.
Etupihan uudessa pensasryhmässä pikkujasmikkeet olivat kukassa. Tuoksu oli todella ihana, makean metsämansikkainen.
Pikkujasmikkeen kukkia.
Kasvimaan suuntaan mennessä vilkaisin hyönteishotellia. Keväällä istutin kesäharson taimia joka väliin, mutta joko tuuli tai jokin otus kävi katkomassa niitä. Onneksi sentään yksi taimi sai kasvaa kukintakokoiseksi. Kehäkukat nojautuvat eteenpäin valoa kohti (tietysti!), mitä en tajunnut istuttaessa ajatella. No, villi ja iloinen siitä pitikin tulla.
Alkuperäisessä visiossa kesäharsoa olisi ryöpsähdellyt joka välistä ja noussut muiden tukemina myös ylöspäin. Tähän on tyytyminen. Onneksi sentään keijunmekot ovat toistaiseksi pysyneet ruodussa.
Kasvimaalla kaikki kasvaa kohisten... paitsi reunimmainen rivi hernettä, jonka joku otus (jänis?) oli käynyt parturoimassa kymmenen sentin sängeksi. Onneksi rikkaruohot sentään loistivat poissaolollaan...
Porkkanapenkki näytti ilahduttavan siistiltä... kitkennän jälkeen!
Ruohosipuli kukkii.
Perunanvarret olivat venähtäneet hurjasti muutamassa päivässä.
Esikasvatetut härkäpavut olivat tehneet jo muutamia pieniä papuja. Maahan kylvetyistä ensimmäiset kukkivat.
Takapihalla ei ollut ihan vielä uusia kukkijoita. Valkean varjopenkin kuunliljojen lehdet keräävät ihanasti vesipisaroita. Äidin puutarhasta sain tuomisina kaksi jouluruusun siementanta, jotka istutin ruukuissaan jalo- ja sulkavaleangervojen väliin. Toivottavasti niistä kasvaa komeasti kukkivat yksilöt!
Kuin pieniä lasihelmiä.
Ruukut ovat suorassa, kamera ei. Viihtykää uudessa kodissanne jouluruusuvauvat!
 Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa!