Kaikenkirjavat kukkaset, osa 2

Värisarjan uusintakierroksen päätösosan olen kerännyt ne kukat, joissa on selvästi vähintään kahta eri väriä. Kummasti niitäkin vain on kertynyt koko ajan lisää. Tuttuun tapaan tämänkin postaus etenee keväästä syksyä kohti. Ensimmäisiin kuviin on enää vajaa kolme kuukautta (etelässä vieläkin vähemmän), sillä posliinihyasintit ja lehtoimikkä aloittivat täällä kukinnan huhtikuun loppupuolella.

Kevään ensimmäisiin kukkasiin kuuluu posliinihyasintti, jolla on tavattoman suloiset siniset raidat kukissaan.

Lehtoimikän yksittäinen kukka on melko tasaisen värinen, mutta kun kukat vaihtelevat vaaleansinisen ja -punaisen eri sävyissä, niin syntyy hauskasti kirjava vaikutelma.

Kevättalven iloksi ostamani esikko pääsi kesällä kärhökaaripenkkiin ja kukki syksymmällä sielläkin vaatimattomasti. Tässä kuitenkin näyttävämpi kevätkukinta ruukkukukkana. Toivottavasti talvehtisi hyvin.

Narsissi 'Delnashaugh'. Vaikken niin oranssista välitäkään, niin tällainen pehmeä sävy valkoisen kaverina on aika hieno. Oranssi vielä vaaleni kukinnan edetessä hennon persikkaiseksi, joten tämä ei ole todellakaan saamassa lähtöpasseja puutarhastani.

Niittyrinteeseen ilmestynyt oikein tummanpuna-keltainen esikko.

Narsissi 'Sir Winston Churchill' tuoksui ihanasti. Kannatti istuttaa ne heti ulko-oven lähelle, niin niitä oli helppo käydä aina ohikulkiessa nuuhkaisemassa.

Helmililjasekoituksesta ilmestyi hauskoja kolmivärisiä helmililjoja. Taustalla äitini ystävältä lähtöisin olevia esikoita.

Kerrassaan erikoinen (=melkoisen kamala) mysteeritulppaani ilmestyi viime keväänä kärhökaaripenkkiin. Tähän kohtaan olen istuttanut ainoastaan kuvassa näkyviä 'Queen of Night' sekä ''Exotic Emperor' -lajikkeita. Puoliksi kauhuissani odotan, mitä tänä keväänä löytyy...

Ihanat 'Sorbet'-tulppaanit ilahduttivat luumutarhassa ja sointuivat niin kauniisti taustalla lainehtivaan lemmikkimereen.

Puistoatsalea 'Illusia' unohtui ensimmäisestä osasta ja meinasi unohtua myös tästäkin postauksesta. Tuskin olisin muistanut sitä ensi vuonnakaan, joten lisäsin sen tähän jälkikäteen.

Melkein koko kesän kukkiva silmäkatana/ sinikatana 'Alba' oli rusakoiden suurta herkkua. Nuput hävisivät saman tien, jos unohti suojata ne verkolla tai maustaa valkosipulijauheella.

Tuoksuköynnöskuusama kukki loppukesällä ensimmäistä kertaa. Kerrassaan hurmaava kukinto ja miten ihana tuoksu!

Puuliljan 'Friso' ensimmäinen kukka oli jo edellisessä kirjavien kukkien postauksessa, mutta siinä kukka ei ollut kunnolla auki ja muutenkin se oli niin kärsineen näköinen, että halusin siitä paremman kuvan. Hieno tuoksu on tässäkin.

Syksyn viimeisimpänä ilahduttavat loistosädekukat. Kukkien värit muuttuvat kukinnan edetessä keltaisesta punaiseen. Vanhan kukan tiilenpunainen sävy on suosikkini.

Jatkoa värisarjalle on varmasti luvassa taas tulevan kasvukauden päätteeksi. Syksy- ja talvi-iltoina on ihana selailla edellisen kesän kukkaloistoa ja järjestellä kasveja vaikka miten päin.

Uusia tuulia ja kärhöjä

Lapio on taas heilunut täällä ja kasvikaruselli pyörinyt. Jo viime viikolle oli luvattu vesisateita, joten aloitin kukkapenkkien uudelleenjärjestelyn. Muita mutkia ei tullut matkaan kuin se, ettei vettä sitten satanutkaan. Onneksi viime yön aikana oli alkanut meilläkin sataa, joten ainakin hetkeksi aikaa tuli helpotusta kastelukannujumppaan. Käydäänpä tekemässä kierros elokuisessa puutarhassa.

Karpaattienkellot siirtyivät kivikkorinteestä uuteen paikkaan pensasryhmän reunalle. Kavereina niillä on valkoisena kukkivia pensaita, kuten taustan mustilanhortensia.

Karpaattienkellot viihtyivät hyvin entiselläkin paikallaan, mutta ongelmana olivat rusakot, jotka ohi kulkiessaan napsivat niistä nuput. Jospa uusi paikka olisi paremmin pupuilta piilossa.

Jatketaan etupihalta marjapensaita kohti. Siellä yksi mustaherukkapensas oli jo viime kesänä surkean näköinen ja tänä vuonna enää hädin tuskin hengissä kituva risu, joten kaivoimme sen pois ja istutimme uuden, 'Mikaelin', tilalle. Siitä alkoi myös marjapensasalueen muutos. Tarkoituksena on kattaa kaikken marjapensaiden aluset hakkeella tai kuorikkeella ja pensaiden välit kivituhkalla. Alue on niin pahasti vuohenputken ja valvatin valtaamaa, että kovat keinot ovat tarpeen. Vanhan pensaan kohdalta kaivettiin paremmat pintamaat pressun päälle ja puhdistettiin siitä pienetkin juurenpalaset pois. Syvemmällä ollut huono multa kärrättiin tontin laidalle monttuja tasaamaan. Vuorasin kuopan pohjalta ja sivuilta paksulla kerroksella sanomalehtiä ja varmuuden vuoksi laitoin reunoille vielä muovia 30cm maanpinnalta alaspäin, jotta pintamaassa luikertelevat vuohenputket eivät pääsisi mustaherukan multatilaan. Puhdistettu multa kipattiin montun pohjalle ja pinnalle tuotiin uutta multaa.

Aikamoinen urakka on edessä ennen kuin koko alue valmis. Kivituhkan alla on pahvilaatikollinen sanomalehtiä ja rikkinäinen pussilakana. Keskellä näkyvä hakeympyrä oli yritys pelastaa vanha mustaherukka. Ei onnistunut, joten uuden osto on edessä.

Meni varmaan tunti, että sain kuvassa olevan kiven hivutettua montun pohjalta maan pinnalle. Yksi lipsahduskin siinä tapahtui, minkä seurauksena rouva lensi selälleen, kopsautti sekä päänsä, että kätensä sivummalla olleeseen kottikärryyn, joka tietysti kaatui ja kippasi puolet mullasta maahan. Päähän ei tullut kuhmua, mutta pikkusormen rystysessä on viisisenttinen mustelma. Jos joku naapureista sai tapahtuman videolle, niin haluan nähdä sen. Oli varmaan melkoinen näky!

Melkoinen näky on nyt Hurja-Liisakin. Nimi täytyy ehkä muuttaa Kassi-Almaksi.

Liisalle on selvästi tullut kiire käydä kaupassa, kun on pelkkä toppi päällä. Tai sitten hame oli pyykkinarulla kuivumassa. Rouva Hiidenkivi ei suinkaan haudannut hänen mekkoaan kivituhkan alle...

Kierros jatkuu kärhöportille, jossa kukkii kolme viidestä kärhöstä.

'Justa' alkaa olla täydessä kukassa. Sen vasemmalla puolella 'Princess Kate' on alkanut kasvattaa pontevasti uusia versoja istuttaessa leikattujen tilalle.

'Piilu' vasta aloittelee. Ilmeisesti kylmyys on saanut kukkien värin muuttumaan liila-pinkiksi. Tänä vuonna sekä 'Piilu' että 'Justa' ovat selvästi korkeampia kuin viime kesänä.

'The President' on tänä vuonna yllättänyt minut kukinnallaan. Se kukkii paljon komeammin kuin aiempina vuosina. Kukat vain ovat harmillisen korkealla. Otin kuvan pitämällä kameraa niin korkealla kuin ylsin ja tähtäämällä suunnilleen sinne päin... kymmenisen kertaa ennen kuin sain edes jonkunlaisen kuvan.

Luumutarhan mantsuriankärhö on sentään helppo kuvata.

Varjokujalla kantopuutarhassa kukkivat edelleen tupastiarellat. Niiden taustalla 'Monique' (?) jaloangervot. Oikealla 'Erica'-jaloangervot , jotka jo melkein huutavat vettä. Onneksi sitä tulee nyt taivaalta, niin ei tarvitse itse kastella.

Varjokujan toisessa päässä kukkii ensimmäistä kertaa tuoksuköynnöskuusama yhden kukinnon voimin. Tässä on ihana tuoksu eikä kukinnon väreissäkään ole moitteen sijaa.

Varjokujalta tullaan aurinkopenkin viime kesänä tehtyyn laajennusosaan. Aidan takana olevat tuoksuvatukat on myrkytetty kahteen kertaan, joten uskalsin nyt istuttaa valeessa odottaneet puuvartiset paikoilleen. En viitsinyt siirtää kesäkukkia pois, vaan istutin osan pensaista suoraan niiden viereen. Mahtuvat varmasti olemaan loppukesän lähekkäin.

Oikealla purppuraheisiangervo, aidan mutkan kohdalla mongolianvaahtera ja sen ympärillä kolme koivuangervoa (vain isoin näkyy kuvassa). Vasemmanpuoleisen aitatolpan edessä on pieni mustilanortensia, joka jää kuvassa sopivasti tarhakukonkannusten taakse piiloon.

Aurinkopenkin 'Arabella' kukkii valtoimenaan. Yksi kukkarypäs jää vielä kameran alle piiloon.

Kylmyys on muuttanut myös 'Elsa Späthin' kukkien värejä: väri on vahvempi ja lisäksi terälehtiin on ilmestynyt purppuraiset juovat. Kelpaa minulle näinkin. Mietin myös, olisiko kuivuus myös osasyyllinen, sillä kukat ovat normaalia pienempiä. Aurinkopenkin hiekkamulta on aika haasteellinen kasvupaikka kosteudesta pitäville kärhöille.

Postauksen kuvat ovat eilisillalta ja muutama päivä sitten otettuja, jos ihmettelitte vesipisaroiden puuttumista. Jos tulee sopiva sateenrakonen, käyn varmaan tyhjentämässä sadevesiastioita kasveille, jotta maa kastuu perusteellisesti pohjia myöten. Muutenpa tänään taitaa olla lepopäivä puutarhatöistä. Saa käden taisteluvammakin parantua rauhassa. Mukavaa uutta viikkoa! Sadetta sinne, missä sitä kaivataan!

Kesäillan kukkakierros

Tällä kertaa taitaa tulla enemmän kuvia kuin tekstiä. Tässä postauksessa on kuvasatoa eilisillan pihakierrokselta. Yöllä oli ollut seinän vieressä 4,8 astetta lämmintä, joten toivotaan, etteivät nämä kaikki ole jo mennyttä. Osan kasveista suojasin varuilta harsolla samalla kun kuvasin.

Viime syksynä istutettu tuoksuköynnöskuusama yllätti erittäin iloisesti tekemällä ensimmäisen kukkanuppunsa.

Iloisesti yllättivät myös tuoksuherneet, jotka jurottivat maahan istutuksen jälkeen kuukauden ja ovat senkin jälkeen venyneet mittaa erittäin hitaasti. Nyt kaikissa on kukkia.

Varjokujan ruukkuryhmässä ruusuliisa kukkii vihdoin iloisesti. Tämän siirsin eteiseen kylmältä suojaan, sillä edellinen kylmä jakso kellastutti lehdet ja tiputti nuput. Opin kerrasta, etteivät liisat pidä edes koleasta säästä.

Ruukkuryhmässä kukkivat edelleen hortensia, verenpisara ja apinankukka. Niiden seuraksi on liittynyt jaloangervo 'Weisse Gloria' sekä...

... koruköynnös, jonka luulin jäävän varjoisassa ainoastaan viherköynnökseksi. Onneksi kukat riippuvat korkealla, joten eivät ole riitelemässä muiden värien kanssa.

Luumutarhassa tuoksuvat huumaavasti viime kesänä itse kylväytyneet sarvileukoijat. Kukintaansa aloittelevat pallerolaukat ovat taipuneet niiden ylle.

Tässä pallerolaukan nuppu vähän tarkempana.

Patiolla harson saivat paprikat, chilit ja iso ruukku, jossa ovat afrikansinisarja, verbena ja jostain nokkiinsa ottaneet pelargonit,.

Alun perin tässä oli tuoksupielusta, mutta sen söivät ötökät. Eräässä puutarhamyymälässä oli verbenoita eurolla ja sieltä kukintansa lopettaneiden raaskujen seasta löytyi yksi tuuhea, nupullinen taimi, jonka nappasin heräteostoksena. Hyvä löytö!

Keväällä tekemäni kärhökaaripenkin laajennusosa alkaa kukkia. Etualalla olevat japaninjaloangervot ('Peach Blossom'?) aloittivat ensimmäisenä.

Kasvimaalle päin seuraavana on ryhmä kukan malliltaan kauniisti kaartuvaa 'Europaa'. Taustalla korkeimmaksi kasvava 'Weisse Gloria'.

'Europan' jälkeen on lohko 'Rheinland'-jaloangervoa, jonka kukan malli on taas erilainen. Niiden takana korkea 'Amethyst'.

Patiopenkissä on ensimmäinen sinikatana 'Alban' kukka auki. Kukka rapisee hauskasti, kun sitä kokeilee. Nuppuja on onneksi alkanut tulla jo uusia rusakon syömien tilalle.

Etupihalla daalia kukkii kauniisti. Harsoa tuli tällekin.

Ja loppuun pakollinen kärhökuva: aurinkopenkin 'Arabella' on tehnyt kiemurtelevan sinisen puron.

Nyt lähden ulos tarkistamaan, onko kylmyys tehnyt tuhojaan. Tai rusakko. Tai sen poikanen, jonka näimme tänä aamuna keittiön ikkunasta. Harakka kiusasi sitä aurinkopenkin vieressä ja kissanpennun kokoinen poikanen pomppi kasvien sekaan piiloon. Emolle taisin illalla antaa kuvauskierroksella äkkilähdöt. Kuulin luumutarhan laukkoja kuvatessani rytinää metsän puolelta ja jäin paikalleni sitä ihmettelemään. Luulin, että joku kerää vattuja, mutta pian huomasin rusakon hiippailevan kuusten alla. Odotin liikkumatta kunnes rusakko tuli oksien takaa muutaman metrin päästä nurmikolle ja sitten sai pitkäkorva lähdöt. Harmi, kun oli lörppänät puutarhasandaalit jalassa, niin en päässyt saattelemaan pidemmälle. Pupu kun ei kääntynytkään takaisin metsään, vaan lähti kuin tuli hännän alla suoraan nurmikon poikki varjokujan kautta kohti etupihaa. Kostoksi varmaan opettaa jälkikasvulleen kaikki herkullisimmat kasvit... Vauhdikasta viikkoa!

Edistystä ongelmapaikassa ja arvontamuistutus!

Ongelmallinen kujanne talon pohjoispäädyssä alkaa olla historiaa, sillä puolet sen kasveista on jo istutettu. Toin alkuviikosta äitini puutarhasta sormivaleangervoja ja sieltä on vielä tulossa lähiaikoina neljä kuunliljaa ja ensi keväänä töyhtöangervo.

Aidan pään kohdalle tulee töyhtöangervo. Polku on vielä turhan rikkaruohovoittoinen...

Polun reunalle jaan ensi vuonna lisää tuota matalaa, valkoreunaista kuunliljaa. Istutan niitä väljempiin rakosiin ja täytän niiden välit pinkillä esikolla, jota sain myös äidiltäni. Mieli tekisi istuttaa vielä jotain aikaisin kukkivaa pikkusipulia ryppäiksi isompien kasvien väleihin. Toivottavasti joku sipulikukka viihtyisi tuolla, sillä paikka on myös keväällä varjoinen talon ja metsän takia.

Keskivaiheilla on komeasinikuunlilja 'Elegans', sormivaleangervoa, pinkkikukkaista esikkoa ja pieni nimetön kuunlilja ('Pilgrim'?)

Äidiltäni sain myös tuoksuköynnöskuusaman, jota hän on pyöritellyt tämän kesän ruukussa ympäri pihaa ja todennut, ettei sille löydy paikkaa. Lykkäsin sen tulevan köynnösportin tietämille, johon aioin ensi keväänä istuttaa 'Pink Flamingo' -tarha-alppikärhön. Jospa ne viihtyisivät siinä yhdessä, kun ohjailen kuusaman versot kaaren etureunaan ja mahdollisesti aitaa myöten etupihan suuntaan ja kärhön tuen takareunaan ja aitaa myöten varjoisaa kujannetta kohti. Tuoksuköynnöskuusama on täällä menestymisvyöhykkeensä äärirajoilla, joten ehkä olisi viisasta ohjata joku verso kasvamaan myös maata myöten, jotta edes osa kasvista selviäisi ankarammistakin talvista.

Tuoksuköynnöskuusama on toistaiseksi ohjattu aidalle pois tieltä. Kunhan mylläys täällä loppuu, lasken kaikki versot maahan talveksi. Jospa ensi keväänä sille olisi jo kaariportti kiipeiltäväksi.

Tuoksuköynnöskuusaman nuoret versot ja lehtien alapinnat ovat hienon väriset.

Kuusaman kaveriksi tuleva 'Pink Flamingo' näyttää oikein lupaavalta. Ilman pussia ollaan pärjätty jo pitkään.

Tuoksuköynnöskuusaman ja komeasinikuunliljan väliin aidan eteen tulee kolme keskikokoista kuunliljaa, joissa on valkoinen raita lehdessä.

Etupihalta katsottuna. Kaariportti tulee suunnilleen lahon aitatolpan kohdalle. Kuusama on kuvan vasemmassa reunassa tolpan pään kohdalla. Tolpan toisessa päässä on vielä muutama esikko, jotka siirrän kujanteelle ensi keväänä kun saan istutettua töyhtöangervon.

Tein muutaman raparperinlehtilaatan ja yhden kokeilun kesäkurpitsan lehdellä. Olen mallaillut niitä polulle, mutta jäin miettimään, ovatko ne liian pieniä. Toisaalta, ovatko isommat laatat sen parempia, sillä polku viettää pikkuisen poispäin talosta ja laatat on pakko laittaa maanpinnan myötäisesti, etteivät lapset kompuroi niiden reunoihin. Pelkkä sammal olisi hienoa, mutta ei kestä juurikaan tallaamista.

Polun tästä päästä pitää ehkä perata kaikki pois ja yrittää saada sammal kasvamaan puhtaaseen multaan. Talon seinän vieressä olevaan kukkapenkkiin tulee vielä keltakirjava kuunlilja.

Katseenvangitsija puuttuu vielä, samoin kuin polun molemmista päistä rajaus nurmen ja sammalen erottamiseksi toisistaan. Aiemmin mietin, että kaivan maahan paksun puupölkyn, mutta nyt alan kallistua kivirajaukseen. Rajaan kukkapenkit nurmikosta ja sammalesta kivillä, joten yhtenäisin lopputulos tulisi ehkä niillä tehtynä. Jostain pitäisi vain kaivaa lisää niitä kiviä...

Seinän vieressä on joitakin kukkapenkeistä kaivettuja kiviä odottamassa käyttöä. Katseenvangitsija tulisi viimeisimpänä olevien liuskekivien kohdalle. Vaalea viiva seinässä on katuliitua...

Vaikka osa kasveista vielä puuttuukin ja muutama yksityiskohta vaatii työstämistä, en miellä talon päätyä enää piiloteltavaksi ongelmaksi. Nyt sille pitäisikin keksiä kuvaavampi nimi pihakarttaan. Onko ideoita?

Vielä on sunnuntaihin puoleenpäivään asti aikaa käydä osallistumassa sipulikukka-arvontaan. Leppoisaa viikonloppua!