Alkukesällä Fuksinpuistossa

Nyt on kunnon väriterapiaa ja aurinkoisia kuvia tiedossa keskelle pimeintä vuodenaikaa, sillä sain vihdoin valmiiksi ensimmäisen postauksen kesäkuisen lomareissumme puistovierailuista. Kuvakansioon kertyi niin valtava määrä kuvia, että parhaiden otosten valikoiminen ja tarvittaessa kuvien käsittely on ollut suorastaan mammuttimainen projekti.

Atsaleojen kukinta oli matkamme aikana parhaimmillaan ja ne loistivat lukuisissa eri sävyissä. Näiden keskellä kasvava pensas oli jokin hortensia.

Kotkassa sijaitseva Fuksinpuisto ei ollut matkamme ensimmäinen kohde, mutta aurinkoiset kuvat hehkuvan värisistä atsaleoista olivat juuri sitä, mitä nyt kaipasin. Fuksinpuisto toimii Helsingin yliopiston atsalealajikkeiden koekenttäistutusalueena. Istutukset ovat saaneet alkunsa jo vuonna 1996 ja siltä atsaleat totisesti näyttivätkin. Isoimmat niistä olivat ainakin kolmen metrin korkuisia ja aivan täynnä kukkia.

Näiden kukinta näkyi kauas. Oksilla kiipeilee myös alppikärhö.

Tässä lähempää.

Hieman vaaleamman keltainen etualalla, taustalla tummempi.

Muutama vaaleanpunainenkin oli kasvanut melkoisen kookkaaksi.

Oranssit olivat selvästi matalampia.

Lisää kookkaita keltaisia atsaleoja. Alkuillan matalalta paistava aurinko sai värit oikein hehkumaan.

Vaikka puistossa oli avoimempiakin näkymiä, pidin itse eniten metsäisestä osasta, jossa mm. atsaleat ja hortensiat kasvoivat puiden alla kaarevamuotoisina ryhminä. Istutusten välissä kulkiessa ei tiennyt, mitä mutkan takaa löytyisi, mikä teki tutkimusmatkasta mieleenpainuvan. Atsaleojen makea tuoksu leijaili ympärillä ja puut vaimensivat kaupungin ääniä. Lapset ja miesväki olivat Fuksinpuiston viereisessä leikkipuistossa pitämässä hauskaa sillä aikaa kun minä tutkin istutuksia äitini kanssa.

Samuli Alosen teos "Siivekkäät" löytyi puiden ja pensaiden keskeltä piilottelemasta.

Pensaiden väleissä kukki jotain valkoista maanpeitekasvia. Osa oli mielestäni tuoksumataraa.

Hempeän vaaleanpunainen atsalea.

Sama lähempää.

Puistossa oli myös paljon muita kasveja. Yksi ryhmä alppiruusuja oli heti sen sisäänkäynnin luona, mistä itse tulimme puistoon, mutta se hävisi selvästi näyttävyydessään puiston atsaleoille. Pioneissa oli vasta pieniä nuppuja ja moni muukin perenna oli vasta kasvunsa alussa. Muutama hedelmäpuukin oli vielä kukassa. Puiston avoimemmassa osassa oli iso ryhmä kukkivia iiriksiä, joita äitini kanssa ihailimme kovasti. Meistä kumpikaan ei ole onnistunut koskaan kunnolla siperiankurjenmiekkojen kukittamisessa ja hienoisesti kateellisina tutkimme reheviä ja täynnä kukkia ja nuppuja pullistelevia kurjenmiekkakasvustoja.

Kurjenmiekat kukkivat sinisen ja valkoisen sävyissä. Kaikki puiston istutukset oli rajattu muutaman kiven levyisillä reunuksilla.

Tässä kohdassa suurin osa oli vasta nupullaan. Talon seinustalla kukkivat tädykkeet (?) sointuivat hienosti iiristen sävyihin.

Olisin nauttinut puistokierroksesta vielä enemmän, jos kasveilla olisi ollut nimikyltit. Joillakin niitä olikin (esim. ylläolevan kuvan iiriksistä mainittiin lajikkeet), mutta monelta vierailumme aikaan kukkivalta kasvilta ei nimiä löytynyt. On aika hankala lähteä taimistolta etsimään kasvia, johon puistossa ihastui, jos ei tiedä sen lajiketta lajista puhumattakaan. Harva puutarhaharrastaja kuitenkaan tunnistaa ihan jokaista vastaantulevaa kasvia.

Tässä on reunuskasvina isorikkoa (?). Omani voisivat ottaa näistä mallia.

Sipulikukista kukassa olivat enää kaksi tulppaania ja nuokkutähdikit (?). Alarivissä kukintaa aloitteleva maariankämmekkä (?) sekä kotakuusama (?).

Suloinen vaaleanpunainen magnolia kukki puiden siimeksessä.

Loppuun vielä kuva pääkulkuväylältä näkyvästä mahtavan kokoisesta atsalea-aidanteesta.

Toivottavasti nautitte näistä lämpimän ja aurinkoisen kesäkuun alkuillan kuvista!

Stonehenge ja Sunny Beach

Eilen ja tänään on tullut kärrättyä maa-aineksia niin, että lihaksia kivistää varmasti ensi viikollakin. Laitoin ystävälle kuvaviestin työmaistamme ja hän kysäisi, onko meillä vuokralla joku pienkuormaaja. Vastasin hänelle, että sellainen isäntä-malli toimii hyvin Minna-lisäosan kanssa.

Tässä se nuotiopaikka nyt sitten olisi viimeisiä silauksia vaille valmiina.

Aamu aloitettiin kärräämällä pienessä tihkusateessa kivituhkaa Stonehengelle, eli nuotiopaikalle. Minä asettelin suodatinkangasta ja isäntä hoiti raskaammat hommat. Taukojumppana hän kävi pyöräyttämässä kasvimaan käytävän tukkineen kuorma-auton kokoisen kiven autotallin nurkille (avitin kyllä pikkuisen). Siitä se hilattiin tänään aidanpätkää, pyöreitä pölkkyjä ja kuormaliinoja apuna käyttäen nuotiopaikalle. 

Kasvimaalta löytynyt murikka jäi yön ajaksi parkkiin autotallin kulmille.

Nurmikkoa pitkin mentiin ronskisti vetämällä, pation yli koko komeus vieri pölkkyjen päällä. Aidan laudat alkavat olla läpilahoja, joten isännän piti ruuvata päähän tukevampi vetoaisa.

Tämän päivän hommia oli asetella siirretty murikka paikoilleen ja viimeistellä toinen kulkuväylä. Kärräsin myös pari kottikärryllistä lisää kivituhkaa nuotiopaikalle, jotta sen pohja saataisiin vähän tasaisemmaksi. Maa jätettiin kuitenkin tarkoituksella viettämään alamäen suuntaan. Rautakaupan kuorman piti tulla eilen, mutta eipä sitä näy vieläkään pihalla. Nuotiopaikan viimeistely siis jää vielä toistaiseksi kesken. Vihjaan sen verran, että jonkinlaista rakennelmaa köynnöksiä varten olisi tarkoitus kyhäillä.

Edellisen kuvan murikka laitettiin takareunaan toiseksi vasemmalta laskettuna.

Sen kohdalla ollut murikka kävi paremmin rajaamaan kulkuväylä kukkapenkistä.

"Koska grillataan?" Varsinaisen kulkuväylän kiveys on vielä kesken, mutta jospa se tässä kesän mittaan valmistuisi.

Palataan vielä hetkeksi eiliseen. Kiven siirron jälkeen homma jatkui kasvimaan käytävien tyhjennyksellä. Multaa oli nimittäin aivan liikaa, vaikka sitä on useampi kottikärrykuorma siirretty pois. Peitin suopuutarhan reunalle tulevaa kukkapenkin kohtaa sanomalehdillä ja rikkinäisillä lakanoilla, jotta olisi joku paikka mullalle. Siinä vaiheessa kun pohdimme, mihin loput veisi, naapuri tuli kotiin. Heille kelpasi ilmainen multa, joten sitä kuskattiin kahdella kottikärryllä yli kymmenen kuormaa tontilta toiselle. Onneksi täyden kärryn kanssa sai viipottaa alamäkeen!

Kukkapenkki tulee jatkumaan vielä vähän kameraa kohti, mutta ongelmana oli sopivien maanpeittomateriaalien loppuminen. Pahoin pelkään, että tässäkin kerros jäi turhan ohueksi, mutta pitää sitten vain kitkeä ahkerammin.

Päivä oli jo puolessa ennen kuin viimeiset tasoitukset oli tehty ja pääsimme siirtämään hiekkaa kasvimaan käytäville. Suodatinkangasta ei riittänyt koko alueelle, mutta jospa se ei haittaisi. Vanhallakaan kasvimaalla ei ollut suodatinkangasta eikä sen puutetta huomannut missään. 

"Sunny Beach" on vihdoin valmis! Harsojen alla vihertää jo mukavasti.

Olen jo aiemminkin kertonut, että edellinen asukas on tyypilliseen ajan tyyliin kipannut metsään vaikka mitä roinaa. Tällä kertaa siitä oli hyötyä, sillä yhdestä kasasta löytyi juuri sopivan kokoisia betonitiilen pätkiä kasvimaalle. Kaksi lavaa jäi toiselta sivulta korkealle, sillä niiden välissä on iso kivi. Ennen maanpinta oli niiden kohdalta hieman korkeammalla, mutta tässä revohkassa aaltoillut nurmikäytävä tasoitettiin ja siksi lavojen aidanpuoleisten sivujen alle tarvittiin koroketta. Jäljelle jäi vielä muutama käyttökelpoinen betonitiili, jotka käyn sieltä varmasti joskus hakemassa hyötykäyttöön.

Ilmeisesti edellisen asukkaan takkaremontista jääneet betonitiilet löysivät uuden kodin kasvimaalta. Iso kivi on tuossa lavojen välissä niin, että lavojen nurkat lepäävät kiven päällä.

Hiekkaa rautaharavalla tasoitellessa tuli mieleen, että aivan kuin olisi hiekkarannalla. Aamun tihkusade oli muuttunut auringonpaisteeksi ja niinpä kasvimaasta tulikin sitten Sunny Beach. Ilman merta tosin. Ilmaisu "lähden biitsille" saikin meillä aivan uuden merkityksen. Kunhan sää lämpenee, saa tuoda tomaatit ja paprikat seinustalle.

Näkymä etupihan suunnasta.

Palloesikko kukkii komeasti. Näitä ehdottomasti lisää!

'Persian Pearl' -tulppaania en ole onnistunut avonaisena kuvaamaan. Näin ne kyllä pari kertaa avonaisina, mutta olisi pitänyt lähteä silloin hakemaan kameraa. Tässä viimeinen kukka aivan loppusuoralla.

Ensimmäinen isoinkarvillean kukka on auki. Mittasuhteet ovat vähän hassut, mutta jospa se kesän mittaan vähän tasapainottuisi.

Seuraavana vinkki Kuopion ja sen lähialueiden magnolioiden ystäville. Postasin kerran havupuuvaltaisesta Aarneenpuistosta (klik klik). Reilu viikko sitten kävin nopeasti piipahtamassa siellä, sillä postaukseeni oli tullut tuntemattomalta vihje, että puistossa todella on magnolioita. Visiitilläni kukassa oli valoisimmassa kohdassa kasvava magnolia ja neljässä muussa näkyi nuppuja. Tänään matka suuntautui taas Kuopioon ja jo puiston ohi ajaessani näin valkoisia kukkia tummia havuja vasten. Neljä lähekkäin kasvavaa puuta olivat juuri nyt kauniisti kukassa, mutta nuppujakin näkyi vaikka millä mitalla. Lämmin kiitos sinulle, joka vihjaisit magnolioista! En olisi muuten enää muistanut käydä siellä tarkistuskierroksella.

Magnolioita ei omassa puutarhassa ole, mutta Kuopiossa niitä löytyy ainakin Aarneenpuistosta.

Jos joku on huomenna tulossa Kasurilan taimipäiville, niin samalla reissulla kannattaa käydä ihailemassa magnolioita. Kannattaa myös nuuhkia niitä, sillä niiden tuoksu oli ihana. Mukavaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua!