Söpöt, uudet ja sinnikkäät

Jutun juurta löytyisi puutarhasta nyt vaikka miten paljon. Iskee suorastaan valinnan vaikeus, kun yrittää päättää, mihin keskittyisi. Varmaan tuttua meille kaikille. Koska lukuisista kottikärryllisistä kitkettyjä voikukkia, rönsyleinikkejä ja lemmikkejä ei saa sen parempaa juttua kuin valvatin ja juolavehnän juurista, päätin koota muutamasta sieltä täältä räpsitystä otoksesta jonkinlaisen silppusalaatin. Otsikoinnistahan se on vain kiinni, eikös vain?

Tästä kuvasta tuli aika söpö minusta.

Tänä vuonna on selvästi valkoisten lemmikkien kukoistuskausi. Ehkä se johtuu siitä, että olen kiskonut joka vuosi eniten sinisiä pois. Valkoiset eivät kasva niin korkeiksi kuin siniset, joten ne eivät myöskään kuihtuessaan hautaa ihan kaikkea mustanruskeankirjavan massan alle. Pörriäiset näyttävät viihtyvän runsaissa lemmikkikasvustoissa, olipa kukan väri mikä hyvänsä. Kuvaan pääsi ihan tavallinen tarhamehiläinen mutta kimalaiset ja kukkakärpäsetkin näyttävät tykkäävän lemmikkien mesitarjonnasta. 

Tulppaani 'Hilde' on ehdottomasti söpö.

'Hilde' hukkui viime kesänä lemmikkien ja kurjenpolvien sekaan. Kaivoin sipulit kukinnan jälkeen kivikkorinteeseen kaukasianmaksaruohojen väliin mutta ainoastaan yksi niistä suostui kukkimaan. En ole varma, olivatko muut edes lähteneet kasvuun. Kapeita lehtiä ei ole kovin helppo erottaa muiden alueella kasvavien kevätkukkijoiden lehdistä.

Sinikämmen 'Alba'.

Melko tarkalleen viisi vuotta sitten ihan pikkuruisena siementaimena ostettu sinikämmen ei ehkä kuulu enää kategoriaan 'uudet' mutta ainakin se on uudehko. Söpö-vaihekin taitaa olla tämänkokoiselta kasvilta jo mennyt vähän ohi mutta pakko oli laittaa siitä edes yksi kuva. Niin paljon ihastusta se on nyt herättänyt kukkiessaan palloesikoiden takana. Ensimmäinen kukinta oli kaksi vuotta istutuksen jälkeen ja se on ollut joka vuosi entistä komeampi. Kukkia on hauskasti ihan alhaalta ylös asti.

Uusi? Kyllä! Söpö? Ehdottomasti!! Sinnikäs? Toivottavasti.

Paikallisen taimiston mainoksessa oli toukokuussa -30% etukuponki puuvartisesta tai köynnöksestä. Kärhöhyllystä ei ihan supermieluisaa uutuutta silloin löytynyt, joten kiersin pensasosaston läpi. Sieltä kaikkien muiden kasvien seasta silmiini osui verijapaninvaahtera 'Atropurpureum'. Sen perään olen kuolannut hirmuisen monta vuotta mutta onnistunut aina vastustamaan kiusausta. Nyt ei pystynyt. Taimi oli täydellinen, etukuponki poltteli taskussa ja takapihalta oli juuri kaadettu 'Viipurin punaluumun' jämä pois. Tontin suojaisin kohta oli siis tyhjillään.

Onnea ja pitkää ikää, vaahtera!

Varmintahan olisi näillä korkeuksilla talvettaa tällainen ihanuus kellarissa mutta päätin nyt ottaa riskin. Puut, pensaat ja rakennukset suojaavat vaahteraa tuulilta, kevätaurinko ei osu tuohon kohtaan kunnolla, maa viettää alaspäin, multa on muhevaa mutta ei savista ja vaahtera näkyy vielä olohuoneen ikkunastakin. Taimella on kesä aikaa juurtua, aion ehdottomasti muistaa antaa sille syyslannoitteen jo heinäkuun loppupuolella ja tarvittaessa hankkia pakkaspeitettäkin talvisuojaksi. Jossain sille luvattiin -18 asteen pakkasenkestoa ja nyt kun on ollut muutama vähäluminen talvi, niin jospa lumisuojaakin tulisi vaihteeksi kunnolla. Vaahteran alle jäi muutama ennestään paikalla ollut punalehtinen keijunkukka mutta siirsin niiden kaveriksi vaalean haltiankukan ja kaksi hempeän vaaleanpunaista esikkoa. Ruohosilppua tuli ohuelti katteeksi kun luumupuun juurakon kaivamisen jäljiltä jäi niin paljon paljasta multapintaa. Muuta lannoitusta en vaahteralle laittanut, jotta se ei innostuisi kasvamaan liian vauhdikkaasti.

Nimetön narsissi, jolla oli kukinnan aluksi vaaleankeltainen torvi.

Jokainen narsissikärpäsen toukilta selvinnyt narsissi tällä tontilla ansaitsee sinnikkyysmaininnan. Peittokurjenpolvi 'Biokovo' lienee harhauttanut narsissikärpäsiä sen verran, että yksinäinen narsissi oli jäänyt huomaamatta. Jospa ensi vuonna kukkiakin olisi enemmän. Takapihalta kuunliljojen seasta löytyi myös kaksi 'Replete'-mätästä mutta ne ehtivät jo kukkia. Enempää ei takapihan puolelta narsisseja löytynyt. Aurinkopenkistä löysin kaksi pientä mätästä 'Starlight Sensationia' niiden toukokuun alkupuolella kukkineiden tetejen lisäksi. Aika surkeaa siihen nähden, miten paljon narsisseja olen tälle tontille istuttanut.

'Recurvus' on hengissä myös.

'Recurvus' on sekä hengissä että tuplannut kukkamääränsä sitten viime kesän. En osaa edes veikata, miten se on selvinnyt narsissikärpäsiltä, sillä mitään ei kasva heti näiden vieressä vielä tähän aikaan kesästä. Melkein metrin päässä oleva pioni tuskin antaa sille "hajusuojaa" kärpäsiltä kun ei se ole auttanut aurinkopenkissäkään. Ehkä kärpäset eivät sitten vain ole sattuneet liikkumaan juuri tuolla suunnalla. Yksi 'Thalia'-mätäskin kukkii reilun parin metrin päässä 'Recurvuksista'. Narsissien kukkaloistoa ei siis ole tällä tontilla näkyvissä mutta onpahan edes pari yksittäistä kukkaa kun oikein perusteellisesti etsii.

Kompostista löytyi sinnikkäitä.

Ritarinkukkien sielunelämää saa kyllä ihmetellä ihan jatkuvasti. Uuteen jälkikompostoriin jo ajat sitten viskattu ritarinkukka tuli minulle joulun aikaan. Se oli istutettu kaulaansa myöten märkään turpeeseen ja kuihdutti kolmesta kukkavanastaan kaksi. Kolmas piti pelastaa maljakkoon, sillä sen tyvi oli pehmentynyt. Sipulin kyljet olivat punaisen ja harmaanvihreän kirjavat ja sipuli pehmeä, joten se sai suoraan kompostituomion. Pikakompostori taisi olla jäässä siihen aikaan, joten sipuli jäi muovisäkissä ulkoeteiseen ja kulkeutui siitä aikanaan ulkovarastoon ja uuteen jälkikompostoriin huhtikuun lopussa. Nyt tuli sitten mieleen vähän möyhäistä jälkikompostoria ja tarkistaa, voisiko sinne istuttaa kesäkurpitsan taimen lähiaikoina. Mitäpä muutakaan sieltä tuli vastaan kuin kasvuun lähtenyt ritarinkukka.

Sivusipulilla oli jo omiakin juuria.

Emosipuli oli kompostorissa kiinteytynyt eikä siinä ollut enää juurikaan epämääräisiä homeläikkiä. Punaista näkyi hieman siellä sun täällä, joten päätin sulloa sen lapiolla murjottuna syvemmälle kompostoriin ja ottaa ainoastaan sivusipulin talteen. Saakoon se nyt mahdollisuuden. Istutin kaikki ritarinkukkani, myös tämän uuden pienokaisen, pitkään parvekelaatikkoon kesäksi. Kesäajan lannoitus ja kastelu kun tuppaa minulta aina välillä unohtumaan, niin nyt ritareilla on edes vähän paremmat mahdollisuudet saada tasaisempaa kosteutta ja kasvaa kokoa. Laatikon pohjalle laitoin pari senttiä lecasoraa ja kevensin sillä myös vähän multaakin.

Pikkuinen ihan vasemmalla nurkassa. Ulkoeteiseen ei pitäisi narsissikärpästen eksyä.

Vanhoista ritareista muut ovat ihan hyvin kasvussa mutta valkoinen kerrannainen (toinen oikealta) ei vain meinaa jaksaa. Nyt kun vertasin sen kuvia parin kuukauden takaiseen, niin juuria oli kuitenkin kasvanut ihan pikkuisen lisää. Sivusipulin ainokainen lehti ei ole venynyt eikä virunut mihinkään suuntaan mutta ehkä se siitä. Mielessä kävi myös, että olisiko tällekin ritarille pitänyt tarjoilla ensin köllöttelyä keväällä ulkovaraston kylmyydessä ja sitten kompostikokemusta. Se kun näyttää selvästi herättävän kasvuhalut. Laitanpa muistiin, kuinka jatkossa näiden kanssa toimitaan.

Hillitön istutusmaratoni

Nyt on takana niin hurja istutusputki, ettei ole moista moneen vuoteen päässyt tapahtumaan. Viimeisten kymmenien taimien kohdalla aloin jo miettiä, että eikö ne koskaan lopu. Taisinpa myös lausua pari valittua (ja hyvin painavaa) sanaa sille, joka innostui keväällä vähän liikaa siemenlaatikolla.

Kahden päivän aikana tyhjennetyt taimiruukut ja -laatikot.

Urakka alkoi siitä, kun olimme sunnuntaina koko perheellä monta tuntia viljelypalstallamme. Ensin piti tietysti kääntää kivikovaksi mennyt maa istutuskuntoon ja sehän ei mikään kevyt pikkupuuha ollut. Autokin oli palstalle mennessä tupaten täynnä ja kuskia lukuunottamatta kaikilla oli sylit täynnä taimia ja jalkatiloissa työkaluja. Takakontista lohkaisivat melkoisen osan kylmälaukku ja olki-/heinäpaali, joita kävimme ostamassa muutamia paikalliselta maanviljelijältä kahden euron kappalehintaan. Tuore ruohosilppu olisi ollut parasta tavaraa palstalle mutta sitä ei omalta pihalta juuri nyt yletä. Auttaa se olkikin maanparannuksessa. Yksi paali ei pitkälle riittänyt mutta seuraavana päivänä tuotiin kaksi lisää kun ei ollut enää taimia auton täytteenä.

Maissintaimet saivat olkikatteen ja harson.

Maissien lisäksi myskikurpitsat, perunat ja borlottipavut saivat olkikatteen ympärilleen. Siemenkylvöksille en laittanut olkia, sillä ne saattavat maatuessaan estää siementen itämistä. Tarkoitus oli saada palsta valmiiksi jo sunnuntain aikana. Sitä ajatellen meillä oli kunnon eväätkin mukana. Ja saimmehan me toki istutettua kaikki taimet, mitä mukaan oli otettu. Loppujen lopuksi vain kävi ilmi, että tilaa jäi vielä, joten kotona pengoin siemenlaatikkoa ja hain kaupasta perheen toiveesta herneensiemeniä täydennykseksi. Maanantaina kävimme tekemässä kaksi penkkiä lisää ja seuraavaksi tarvitseekin vain käydä kastelemassa ja kitkemässä ennen kuin pääsee (toivottavasti) satoa korjaamaan.

Esikasvatettuja perunoita.

Maata talikoidessa ja taimia istuttaessa tuli vähän vilkuiltua muidenkin palstoja. Tyylejä näyttää olevan yhtä monta kuin puutarhureitakin. Muiden kasvipenkit olivat paljon pienempiä kuin meidän ja kaikki eivät olleet tehneet edes kohopenkkejä. Yhdelle palstalle oli tuotu lavakaulus ja multasäkkejä. Hyvä veto palstan kivikovan mullan tuntien. Voi olla ainakin varma, että vähintään yhdessä penkissä kasvaa jotain. Viimeksi tekemämme perunarivi oli kuin pikkukiviä betonissa, vaikka multa murusteltiin työllä ja tuskalla pehmoiseksi perunoita istuttaessa. Pitää vain toivoa, että perunanvarret ovat riittävän vahvoja työntämään betonikattonsa pois tieltä. Porkkanan, punajuuren ja nauriin siemeniä ei taida auttaa mikään. Mutta ehkä niissäkin penkeissä kasvaa edes sipulia, joita istuttelin rivien väleihin. Taimelle esikasvatettujen perunoiden ei sentään tarvitse taistella versojaan valoa kohti.

Palstanvartija

Palstan ja polun välissä olisi noin komeaa apilaa viherkatteeksi. Arvatkaapa vaan, saako niitä kerätä? No ei. Mutta sitten kun kunnan puisto-osasto käy leikkaamassa nurmikot, niin leikkuujätettä tuli lupa kerätä katteeksi. Pitänee pitää myös kastelureissuilla aina puutarhahanskat mukana, niin saa hamstrata heti silput talteen kun niitä sattuu olemaan tarjolla. Ämpärin jätimmekin jo valmiiksi palstalle. Maanantaina viereisessä puistossa oli työntekijä kitkemässsä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehkä saattanut käydä häneltä pyytämässä kitkentäjätteet katteeksi. Tuskinpa niiden käyttöä olisi pääpomokaan pystynyt kieltämään.

Suunnilleen koko tila on nyt käytössä.

Harsoja pitää vielä hankkia lisää, sillä viimeisin penkki jäi kokonaan ilman ja yhdestä on puolet paljaana. Tai sitten voi ottaa riskin ja toivoa, että fasaani ja rusakot eivät keksi tulla juuri omalle palstalle, kun vieressä on pelto täynnä apilaa. Tai jospa pellon laidassa näkemämme kettu pitäisi tihulaiset sopivasti kurissa. Laitoin kuitenkin hernekeppejä poikittain paljaaksi jääneen penkin päälle, jotta olisi edes jotain estettä tassujen tai nokan edessä, vaikka eivät ne juuri mitään suojaa, jos palstavaras on päättänyt tulla apajille.

Kotonakin kasvimaa edistyi.

Kotona pääsin vihdoin ruukuttamaan tomaatit ja chilin lopullisiin astioihinsa, kun seuraavan viikon ajaksi on ennusteissa riittävän lämmintä. Aloinkin jo kyllästyä niiden eteiselämään. Kasvilavat ovat pääsääntöisesti jo täynnä taimia tai kylvöksiä. Pariin lavaan taisi mahtua vielä ripsauttamaan salaatinsiemeniä tai istuttamaan jonkun taimen, jos sattuu vastaan tulemaan. Pitkästä aikaa samettikukkaa on aika runsaasti useammassakin laatikossa ja muutamassa tomaattiruukussakin. Kesäkurpitsa on niin lilliputtikokoinen, että sai jäädä vielä hetkeksi eteisen suojiin kasvamaan vähän kokoa.

Kurkkunurkka

Kasvimaan päätyyn tuli lisää raudoitusverkkoa kurkkujen kiipeiltäväksi. Ennen kurkuilla olikin vain tuo oikeanpuoleinen, tontin rajan suuntainen verkko, joka taipui aidan tapaan alamäkeen päin heti kun kurkut alkoivat saada kokoa. Toivon mukaan marjapensaiden puoleiselle sivulle laitettu verkko antaa ryhtiä toisellekin verkonpalaselle. Sen päähän on taivutettu muutama koukku, joilla verkot on lukittu toisiinsa kiinni ja alareunaa on upotettu 40cm maan alle. Istutin kurkuntaimet illalla ja kylvin vesisaavin puolelle salaattia ja rucolaa. Istutin sinne myös kaupan ruukkusalaatin jämät ja esikasvatetut vesikrassit. Kurkkuaidan takana valkosipulit kasvaa porskuttavat erinomaisesti. Lopulta joka ikinen viime syksynä istutettu kynsi iti, myös ne pienimmät, jotka odotuttivat itseään pisimpään. Tämän päivän työmaa on luultavasti marjapensasalueen kitkeminen.

Mustaluumu kukkii.

Jo monta vuotta kellarissa talvetettu mustaluumu on hieman surkea ilmestys. Lehtiä on tulossa harvakseltaan muualle paitsi kuvassa näkyviin oksiin. Puun yläosa on aika kalju, joten saatanpa pitää sen vähän syrjemmässä kunnes näen, tulisiko siitä edes jollain tapaa katseenkestävä. Jos ei muuten, niin sen juurelle istuttamani leijonankidat ovat ainakin virkeitä ja alkavat jossain vaiheessa kukkia. Voi olla, että mustaluumu ei pääse enää ensi talveksi kellariin, vaan kasvattelen pistokastaimesta uuden puun.

Liiterin päädyn luumu 'Kuntala' kukkii ihan mukavasti.

Mustaluumusta saatiin aasinsilta muihin luumuihin samalla kun lykitään kottikärryn täydeltä taimia pation suuntaan. Muutama vuosi sitten paleltuneet luumupuumme ovat edelleen aika erikoisen näköisiä. Liiterin päädyn 'Kuntalan' kuollut päärunko on katkaistu polven korkeudelta ja jäljellä on ainoastaan pahasti sivulle päin kallellaan oleva alaoksa. Hyvin taiteellinen tapaus siis. Muutaman metrin päässä 'Sinikka' on tehnyt kukkia vain alaoksilleen ja niiden päällä on tuuhea lehtipöheikkö. Epäilen, että pölyttäjät eivät edes löydä sen kukkia. Se siitä, palataan takaisin siihen taimilastissa olevaan kottikärryyn. Pation ympäristöön istuttelin gladioluksia, helokukonharjoja ja purppurarevonhäntiä. Helokukonharjoilla oli hirmuisen pienet juuristot, vaikka taimet olivat muuten paljon tomeramman näköisiä kuin viime vuonna. Toivottavasti ne kasvavat tänä vuonna edes pikkuisen korkeammiksi kuin viime vuonna, vaikka varmuuden vuoksi laitoinkin ne tällä kertaa penkin etureunaan.

Tulppaani 'Dolls' Minuet' ja taustalla muutama 'Carneval de Rio'.

Gladioluksia ja pari purppurarevonhäntää tuli myös pensasryhmän päähän pionin ja "nuken menuettien" väliin. Samalla jaoin tiheät krookusmättäät. Istutuspuuhia hidastaa kummasti se, että pitää välillä pysähtyä kitkemään kukkapenkkejä, jotta löytää mahdolliset aukkopaikat. Pensasryhmässä tosin ei kovin paljoa rikkaruohoja ollut, sillä kitkin sitä jo aiemmin keväällä. Nyt harvensin vain lemmikkikasvustoa ja melkein järkytyin laukkojen siementaimien määrän takia. Ja kotiloiden, jotka näyttävät vetävän laukanlehtiä kuin karkkia konsanaan.

Nimetön helmililja melkein hukkui samansävyisten lemmikkien sekaan.

Hempeän vaaleansiniset helmililjat löytyivät aurinkopenkistä, kun yritin etsiä viimeisille gladioluksille ja tsinnioille sopivia kolosia. Jos pensasryhmässä oli miljardi sorjalaukka 'Mount Everestin' tainta, niin aurinkopenkin ongelma ovat violetit ukkolaukat. Ja jatkossa varmaan myös sorjalaukat, sillä istutin niitä viime kesänä vesimyyrän karkottimiksi aurinkopenkin takalaidalle. Pitää vain muistaa kerätä joka ikinen kukkinut kukka pois ennen kuin siemeniä varisee joka puolelle. Nyt on viimeinenkin kesäkukan taimi päässyt maahan, joten kottikärryn tyhjine ruukkuineen saa suunnata varaston luokse. Ruukut päätyivät aloituskuvan kasaan ja siitä varastoon kunhan saan oven edestä mustaluumun ja muut kasvit pois. Pahus, istutettavana on vielä kärhö ja hyönteishotellin kattoterassin kukkalaatikko! Niin ja pikkuruisia perennantaimia vaikka miten monta! Ne olivat päässeet kiireellisempien istutettavien vuoksi vähän unohtumaan, sillä ne olivat säältä ja auringolta suojassa isompien takana. Hengissä ovat kuitenkin, kiitos varjon ja suht viileiden kelien.

Varaston luokse oli ihan itse eksynyt yksinäinen balkaninvuokko. Herttaista.

Istutuspuuhat jatkuvat siis vielä tänään mutta onneksi isoin ruukkuryysis on nyt selätetty. Perennantaimet saavat oikeastaan kasvaa vielä kokoa ennen maahan istuttamista mutta sen kärhön taidan istuttaa jo tänään. Se on tulossa takapihalle nuotiopaikan luokse. En ole tehnyt viime aikoina perusteellista kärhökierrosta mutta ainakin 16 loisto- ja tarhaviinikärhöä on reippaasti kasvussa. Ehkäpä tänään ylimääräisiä lemmikkejä sun muuta rikkaruohoa repiessä voisi tarkistaa kärhötilanteenkin.

Takapihalla kukkii kanadanatsalea 'Violetta'.

Ja nyt kun luulen kaikkien istutusten olevan jo paria ruukkua vaille loppusuoralla, minulle tuli tunne, että jostain löytyy vielä kasa istuttamista odottavia taimia. O-ou...

Koska kukkii? -haaste

Töttöröö! Laitetaanpa perinteisen epäonnenpäivän piristykseksi liikkeelle tämä innokkaiden keväänseuraajien ja -odottajien leikkimielinen arvauskisa. Koska kukkii? -haaste lähteekin nyt liikkeelle peräti viidettä kertaa. Pienen juhlan paikka siis. Ensimmäisenä keväänä, eli 2022, laitoin haasteen kiertämään melkein huhtikuun puolivälissä, kun aloin olla jo kyllästynyt harvinaisen paksuihin lumikinoksiin. Keväällä 2023 taas kummallisesti edennyt talvi alkoi osoittaa kevään merkkejä jo helmikuun alkupuolella ja pajunkissoista häkeltyneenä laitoin haasteen liikkeelle helmikuun puolivälissä. Seuraavana keväänä, vuonna 2024, lunta oli paljon ja hangen alla routaakin, eli aika normaali talvi. Haaste starttasi tuolloin maaliskuun alkupuolella. Viime keväänä lumikellot nuppuilivat Etelä-Suomessa jo ennen helmikuun puoliväliä, joten aloitin haasteen 20.2. Jos haasteen ensimmäisinä vuosina meillä oli lunta lähemmäs metrin, niin viime ja tänä keväänä ei ole tarvinnut edes polviaan myöten hangessa kahlata.

Haasteiden liikkeellelähtöaikoihin otettuja kuvia pihaantulostamme (poikkeus: vuoden 2023 kuva on kuukautta myöhemmin).

Jostain syystä en ollut ottanut pihaantulosta kuvaa koko helmikuun 2023 aikana enkä edes tammikuussa tai maaliskuun alussa. Ikkunasta otettu kuva kyllä löytyi ja siitä näki, että myös helmikuussa oli ollut piha-aidan yläosaan saakka lunta, eli tilanne oli ollut melkolailla sama kuin reilu kuukausi myöhemminkin. Toivon totisesti, että tänä vuonna ei maaliskuun loppupuolella sada enää niin paljoa lunta, että maalis-huhtikuun vaihteessa olisi sama tilanne kuin 2022 ja 2023 kuvissa. Tämä nykyinen lumimäärä kelpaa vallan mainiosti nykyhetkeen. Ja jos seuraavan viikon sääennustetta katsoo, niin onkohan enää viikon päästä juuri luntakaan jäljellä? Kovin on vesisateista ollut ja samanlaisena näyttää säätilanne jatkuvan.

Auringon lämmittämä pihakiveys oli jo alkanut sulattaa jäätä, joten pääsin 10.3. vähän "tekemään kevättä".

Viime keväänä aliarvioin totaalisesti kevään mahdin ja kevätkukkien kasvuhalut. Kuvittelin kovien pakkasten (EDIT: talvi olikin leudohko, vaikka maa olikin tukevasti roudassa. Näin se muisti voi pettää), vähäisen lumen ja paksun roudan hidastavan kasvuunlähtöä paljon enemmän, mitä se sitten loppujen lopuksi teki. Taas on maa kunnolla roudassa ja lunta vähän, pakkastakin on ollut mutta ei niin paljoa mitä viime talvena. Sää on tuntunut jo parin viikon ajan samalta kuin normaalivuonna kuukautta myöhemmin mutta kevättalvea on vielä jäljellä eikä maaliskuun lopussa täällä ole koskaan kukkinut mikään kevätkukka. Siispä heitän ensimmäiset veikkaukseni suosiolla huhtikuun puolelle.

30.4.2025 kevättähdet ja keväiset kurjenmiekat olivat jo näin pitkällä. Kukinta alkoi pari viikkoa aiemmin.

Huhtikurjenmiekat kuuluvat ehdottomasti suosikkeihini kevätkukkijoista. Erityisesti aurinkopenkin kevätkukkaniityllä (kuva yllä) runsaina kukkivat kurjenmiekat tuovat niin paljon iloa koko kevään ajan, että kuinka niitä ei voisi olla rakastamatta. Ne eivät säikähdä pilvisiä päiviä, vesi- tai räntäsadetta eivätkä kylmääkään. Kun ne ovat päättäneet aloittaa kukinnan, ne jatkavat sinnikkäästi loppuun saakka. Etupihalla ne ovat vastassa heti kun ulko-oven aukaisee tai kävelee autotallista sisälle. Ne näkyvät hyvin myös keittiön ikkunasta eivätkä ole toistaiseksi kiinnostaneet edes jäniksiä. Voiko parempaa ollakaan? Tänä keväänä veikkaan huhtikurjenmiekkojen ilahduttavan minua kukinnallaan 16.4. alkaen.

Pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ja valkoiset isokevättähdet kukkivat takapihalla yleensä yhtä aikaa.

Puutarhassani on toinenkin erityisen ihana laji, nimittäin kevättähti. Niputan tässä nyt samaan sakkiin niin iso- kuin kirjokevättähdetkin, sillä en uskalla enää sanoa varmaksi, mikä on mitäkin. Varmaan osa puutarhani kevättähdistä on näiden risteymiä, vaikka olenkin osan varmoina isokevättähtinä pitämistäni sipuleista pyrkinyt istuttamaan selvästi eri puolille puutarhaa. Kevättähdillä on sama ilahduttava ominaisuus pitää kukkansa auki joka säällä kuin keväisillä kurjenmiekoilla. Ensimmäiset niistä aukovat nuppujaan kilpaa pikkuisten kurjenmiekkojen kanssa, eli 16.4. 

Idänsinililjoja

Kärkikahinoissa keikkuu myös idänsinililja, jonka ensimmäinen avautunut kukka näyttää naamansa 19.4. Otan veikkaukseen myös pystykiurunkannukset, jotka aloittelevat tänä vuonna kukintaansa 27.4. Narsissikärpästen invaasiosta huolimatta arvauskisaan pääsee mukaan narsissi. Jos yksikin on onnistunut piilottelemaan kärpäsiltä, niin se ansaitsee ehdottomasti saada arvoisensa huomion. Laitan kaiken toivoni likoon luumutarhan peittokurjenpolvien sekaan istuttamilleni narsisseille ja toivon, että kurjenpolvien haju olisi harhauttanut paholaiskärpäset kauas narsisseistani. Ensimmäinen (eikä toivottavasti myös ainoa) narsissi aukaisee meillä nuppunsa 15.5.

'Ice Follies' lienee aikaisimpien narsissien joukossa, jos on säästynyt kärpäsen toukilta.

Säännöt: Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Haastan mukaan Anun puutarhan, Kottikärryn kääntöpiirin, Kukka & Kaalin sekä Liisan kasvit. Onnea veikkauksiin!

Kesäkuun tulppaanijuhlaa

Tuli kiire tehdä tämä juttu, sillä tulppaanien aika alkaa selvästi jo mennä ohi. Aikaisemmat tulppaanit ovat lopettaneet jo ajat sitten ja nyt myöhäisimmätkin ovat aloittaneet kukinnan. Tulppaanijuhlien jatkot kestävät siis sentään vielä hetkisen ennen kuin viimeinenkin terälehti putoaa. Onneksi tulin ottaneeksi kuvia kukinnan huippuhetkistä, niin on materiaalia postaukseen. Toukokuussa kukkineet tulppaanit tuli raportoitua muiden juttujen yhteydessä, joten tässä on vain kesäkuun tulppaanit.

Kärhökaaripenkissä kukkii 'Finolaa' ja sekalainen lajitelma nimettömiä tulppaaneita.

Kärhökaaripenkkiin on kertynyt tulppaaneita jo useamman vuoden ajalta, joten siellä kukinta on kohtuullisen runsasta. Esikot ja lemmikit täydentävät kokonaisuuden. Edellisen kuvan etualan valkoiset tulppaanit ovat alunperin olleet papukaijatulppaaneita, jotka muuttuivat ensimmäisen kukinnan jälkeen tuollaisiksi ihan tavallisiksi valkoisiksi. Ei haittaa, sillä ne ovat kukkineet uskollisesti jo useita vuosia.

Iki-ihana 'Sorbet'

'Sorbet' on istutettu syksyllä 2018 ja vielä alkukesällä 2022 niitä kukki useampia. Viimeiset pari vuotta on näkynyt pelkästään lehtiä mutta nyt kaksi tytärsipulia oli kasvanut kukintakokoon. Olen toivottoman huono lannoittamaan tulppaaneita riittävästi ja siksipä ne aikaa myöten kutistuvat olemattomiin. Nyt voisin tietysti käydä antamassa kunnon eväät noille viimeisille alkuperäisten sipuleiden jälkeläisille, jotta kanta lähtisi niistä taas runsastumaan. 'Sorbet' on nimittäin ollut yksi lempilajikkeistani kaikista niistä tulppaaneista, joita olen hankkinut ja siksipä se on aina syksyisin hankintalistallani, jos niitä vaikka sattuisi tulemaan jossain vastaan. Ei ole toistaiseksi tullut.

'Grand Perfection' on kukintansa alussa kellertävä mutta pian keltaisuus vaalenee ja punaiset alueet kasvavat.

'Grand Perfection' on vielä vanhempaa alkuperää, sillä se oli ensimmäinen tulppaani, joita tänne istutin. Olisikohan se ollut syksyllä 2016? Niitä nousee uskollisesti joka vuosi pari-kolme kukkimaan. Ihan kukinnan alussa se on vähän turhan retrovärinen minun makuuni mutta onneksi tuo kellertävä vaihe ei kestä kauaa ennen kuin väri muuttuu selkeämmin valko-punaiseksi. Heti alusta alkaen puhtaan valko-punaisia ovat seuraavien kuvien tulppaanit.

Vasemmalla 'Happy Generation', oikealla 'Carnaval de Rio'. Ihan samannäköiset minusta.

Ja tässä etualalla piti olla 'Spring Green' mutta tuli kolmas samantapainen kirjava tulppu. Taustalla 'Big Love'.

Minulla ei ole mitään noita puna-valkokirjavia tulppaaneita vastaan ja kivasti ne sopivat helakanpunaiseen 'Big Loveen', mutta 'Spring Green' olisi kyllä ollut ehdottomasti toivelistallani. Toivottavasti kolme sipulia, jotka eivät nyt kuki, olisivat oikeaa lajiketta. 'Big Love' on nimensä veroisesti kookas. Kukat nousevat korkealle ja ovat niin suuret, että nuo kahdeksan kukkaakin muodostavat kauas näkyvän ryhmän.

'Big Love' eri kulmasta.

Jos edellinen oli 'Big Love', niin nämä ovat "Big Yöks".

Uskollisista uskollisin taitaa olla aina juuri se, josta ei niin välittäisi. Riemunkirjavan sirkustelttatulppaanin piti olla 'Peppermint Stick' mutta niiden tilalle tulikin jotain kammotusta, joka jaksaa kukkia vuodesta toiseen jopa tuolla lemmikkien ja muiden rikkaruohojen keskellä tontin huonoimmassa kulmassa. Sieltä niitä puskee kuin sieniä sateella. Huh, huh sentään. Siirrytään kauniimpiin ilmestyksiin.

Yllättävän uskollisia ovat olleet myös nämä 'Synaeda Blue' -tulppaanit.

'Synaeda Blue' on myös aika korkealla suosikkilistallani. Sen viileä sävy ja vaaleat terälehtien reunat ovat minusta hyvin kauniit ja pitkäikäisyys on aina plussaa. Yhtä ihastuttava ellei jopa hitusen vielä ihastuttavampi on kärhökaaripenkin liljakukkainen kaunotar (kenties 'Claudia'?), joita näkyi vielä muutamia aloituskuvassa. Se on hiukan 'Synaeda Blueta' aikaisempi. Taidanpa lisätä sen syksyn ostoslistalle, sillä tulppaanisesonkia voisi aivan hyvin hilata pikkuisen aikaisemmaksi.

Matalahko 'Norah' on viime syksyn alelaarilöytöjä.

'Norah' ylhäältä pilvisempänä päivänä.

'Norah' on minusta aika samannäköinen kuin 'Little Beauty', sävy on ehkä astetta vaaleampi. Se myös kukkii pikkuisen aikaisemmin. 'Little Beautysta' ei olekaan nyt kuvia, sillä löysin niistä vain kaksi pikkuruista kukkaa. Pitää tutkailla, jos jostain lemmikkisekasotkun keskeltä vielä löytyisi muutama lisää. Ehkä pieni lannoitetöräyskään ei tekisi niille pahaa, sillä lehtiä niiden kasvupaikalla näytti olevan. Tarvitaan vain hitusen lisää voimaa kasvattaa sipulit kukintakokoisiksi.

'White Prince'. Näitä piti olla viisi mutta missä lienevät muut kun ei lehtiäkään löytynyt?

'Elegant Lady' ei kyllä näytä yhtään siltä mitä piti. Taustalla kanadanatsalea 'Violetta'.

Saksalaisen kukkasipulit pettivät tänä keväänä odotukset aikalailla totaalisesti; ei ollut luvattua 'Spring Greeniä' ja niistäkin vain kaksi viidestä kukki, 'White Princen' viidestä sipulista kasvuun lähti yksi ja 'Elegant Lady' ei näytä minusta liljakukkaiselta. Viimeksi mainitun värikin on paljon keltaisempi kuin sipulipussin kuvassa, vaikka terälehdistä hentoa vaaleanpunaista häivähdystä löytyikin. 'Happy Generation' sentään näytti siltä kuin kuvassa mutta samankaltaisuus 'Carnaval de Rion' kanssa niin ulkonäön kuin kukinta-ajan suhteen oli pieni pettymys. Kaiken kukkuraksi ihanaiset ripsureunaiset 'Queenslandit', joiden kukintaa erityisesti odotin, ovat hävinneet johonkin ihan kokonaan. Oli ensimmäinen kerta kun sorruin sellaisiin ja taisipa olla myös viimeinen. 'Doll's Minuetit' osuivat onneksi kohdilleen, sillä upotin uudet sipulit vanhojen jämien kanssa samaan ryhmään. Sehän tästä olisikin vielä puuttunut, että sekaan olisi tullut jotain oranssia hirvitystä!

'Doll's Minuetit' olivat ehtineet reissumme aikana jo kukinnan loppusuoralle.

'Doll's Minuet' on aika räväkänvärinen ja kamerakin vääristää sen vielä hurjemmaksi. Minusta se on kuitenkin aika kiva väriltään ja saa myös plussaa kestävyydestään. Vanhemmista sipuleista osa teki aivan yhtä suuret kukat kuin viime syksynä istutetut. Pienemmät sipulit, joita juuri tuossa ryppäässä oli, jäivät selvästi pienemmiksi. Kukan malli on kaunis suurimman osan ajasta, tosin näin loppusuoralla ne ovat jo aika räjähtäneen näköisiä. Ehdin kuitenkin näkemään kukat ennen kuin ne olivat alkaneet karistaa terälehtiään. Jätin tämän kevään söpöimmän tulppaanin postauksen loppuun.

Mikä söpöliini 'Hilde' onkaan!

'Hilde' meinasi jäädä minulta kokonaan huomaamatta, sillä olin istuttanut ne nyppykurjenpolvien ja kääpiöjapaninakileijojen väliin ja lisäksi lemmikit ovat kansoittaneet koko alueen. Onneksi tulin katsoneeksi muistiinpanoista, mihin istutin mitäkin, niin osasin mennä etsimään 'Hildejä'. Sieltähän ne löytyivät, kun varovasti nypin lemmikkejä pois edestä. Ihan kaikki sipulit eivät kukkineet ja suurin osa oli tehnyt ihan lilliputtikokoisen kukan matalaan varteen. Isoin sipuli oli tehnyt hienosti kolme kukkaa samaan varteen ja ne ylsivät lähestulkoon yhtä korkeiksi kuin akileijat. Siirrän 'Hildet' niiden lakastuttua johonkin matalampien kasvien luo, jotta niitä ei tarvitse etsiä ensi keväänä.

Pikkumoka loman alkuun

Ehkä kaunein valkovuokoistani.

Kevät etenee reipasta vauhtia kohti kesää ja vihdoin pääsevät puutarhatyötkin etenemään kunnolla. Toissapäivänä oli nimittäin varsinainen viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa, vaikka eilenkin piti vielä pikkuisen tietokonehommia tehdä. Ei kuitenkaan niin paljoa, että niihin olisi koko päivä tuhraantunut ja ehdinkin hyvin olemaan ulkona suurimman osan päivästä. Aika mukava sääkin sattui; pilvipoutaa ja sen verran lämmintä, että t-paidassa tarkeni. Tänäänkin on ollut lämmintä, tosin iltapäivästä ja illasta on ripsauttanut pari sadekuuroa, mikä onkin ollut hyvä, sillä kylvöt ja istutukset tarvitsivat kastelua.

Koko mättäässä on hiukan erilaisia kukkia.

Kasvimaan syyskylvöt ovat itäneet aika kehnonlaisesti. Korkeampiin lavoihin istutetuista valkosipuleista vain keskemmällä lavaa olevat ovat lähteneet kasvuun, kun matalammissa kasvuun on lähtenyt onneksi suurin osa. Luultavasti vähäluminen talvi on syynä, sillä toissa talven jälkeen kasvuun lähtivät melkein kaikki istuttamani kynnet. Istutin pari vuotta sitten vesimyyrän takia aurinkopenkkiin valkosipuleita, joten taidanpa käydä antamassa niille kunnon annokset kanankakkaa, jotta ne kasvaisivat syöntikokoisiksi. Syksyllä kylvetyistä porkkanoista löysin huimat neljä tainta, palsternakoista yhden. Palsternakan ja yhden porkkanarivin siemenet olivat vanhoja, mikä selittänee omalta osaltaan huonoa itämistä. Tuoreemmista siemenistä kylvetyn porkkanarivin olisi kyllä pitänyt itää paremmin, joten laitan sen talven syyksi. Ripottelinkin nyt uudet siemenet entisten rivien viereen.

Himalajanesikoita, tarhajouluruusu ja valkovuokot suon laidalla.

Kylvin kasvimaalle myös papuja, herneitä sekä punajuuria, ja istutin yhteen lavaan kaksi tomaattia, esikasvatettuja salottisipuleita ja basilikaa. Samaiseen "tomaattilavaan" istutin jo aikaisemmin keväällä muutaman kyssäkaalin ja kylvin hunajakukkaa sekä veriapilaa. Toivottavasti tuo kasvien sekamelska hämäisi niin sipuleiden kuin kaalienkin tuholaisia. Kasvimaahommista siirryin istuttelemaan tomaatteja lopullisiin ruukkuihinsa siihen saakka että multa loppui. Pitää siis hakea pari pussia lisää, niin riittää lastenkin tomaattiruukkuihin. Seuraavaksi istuttelin loppuja kesäkukkia maahan. Kahdesta kasvista en edes tiennyt, mitä ne ovat. Muistaakseni kylvin ainoastaan Liisalta tulleita helokukonharjoja, joten siementen seassa on joko ollut jonkun toisen kasvin siemeniä tai sitten minuun on iskenyt pahimmanlaatuinen kasvidementia. Sirkkalehtivaiheessa kouliessa taimet näyttivät melko samalta, joten en silloin kiinnittänyt erilaisiin kovin suurta huomiota ja loppukevään aikana ei liiemmälti joutanut pohtimaan, mitä lajia mikin ruukku piti sisällään.

Mikä ihme on tämä? Kukonharjoja lienevät nuo matalammat samassa laatikossa.

Mysteerikasvit menivät kärhökaaripenkkiin hävinneiden punahattujen tilalle. Siinä ne joutavat kasvamaan ja kun taustalla on valkoisia syysleimuja, ei värienkään kanssa tule ongelmaa. Isommat punahatut ovat lähteneet yllättävän hyvin kasvuun mutta ilmeisesti kaikki viime kevään taimet ovat taas kerran hävinneet talven aikana. En kyllä ihmettele lainkaan, viime talvi kun oli mitä oli. Iloinen olen siitä, että vanhemmat punahatut ja moni muukin kasvi on selvinnyt hyvin. Keltatörmänkukkiakin oli monta hengissä, levisioista puhumattakaan.

Tulppaanisekoituksen seuraava kukkija onkin varsinainen kaunotar.

Jos talvi kuritti joitain kasveja, niin osaa se puutarhurikin olla aikamoinen tuholainen (tämä on nyt se mokaosio). Kitkin kärhökaaripenkkiä oikein kunnon flown vallassa. Voikukat lähtivät melkein itsestään irti pitkällä juurella, samoin muut rikat ja tuli niin siistiä, ettei ole tosikaan. Muutama kasvillisuuden seassa piileskellyt kotilokin kohtasi siinä samalla tiensä pään ja liiskaantui nopeasti kivien väliin. Kaikki sujui oikein hyvin, kunnes vastaan tuli ihmeen tiukassa oleva lemmikkimätäs. Minä pöljäke en siinä vaiheessa pysähtynyt ja tutkinut asiaa tarkemmin, vaan nappasin tiukemman otteen ja vetäisin kunnolla. Rutina kertoi, että nyt kävi pahasti. Ei siis minulle, vaan jollekin kasville.

Voi samperi, siinä meni vuorijumaltenkukka!

Ette arvaa, miten paljon sätin itseäni tuosta tuhosta. En edes muistanut, että olin jakanut viime kesänä vuorijumaltenkukkaa myös toiselle puolelle kärhökaaripenkin käytävää. Iso lemmikkimätäs oli tietysti kasvanut ihan sen kylkeen ja peitti niin lehdet kuin kukkavarretkin ja niin olivat katastrofin ainekset kasassa. Jostain syystä suuri kitkentäflow loppui kuin seinään. Sen verran sentään tajusin kitkentähuumassakin, etten kitkenyt viime kesänä istutettuja pieniä vuorijumaltenkukan siementaimia. Ne tosin olin merkinnyt risukartiolla. On sitä joskus sentään viisaskin.

'Doll's Minuet' -tulppaani tuntuu olevan kestävä lajike.

Onneksi on paljon kaikkea muuta, mikä vie harmituksen tehokkaasti pois. Tulppaanien nuppuja näyttäisi nousevan ihan mukavasti. 'Doll's Minuet' on minusta todella kauniin värinen ja mallinen tulppaani. Istutin niitä syksyllä lisää ja toistaiseksi näyttäisi siltä, että kaikki olivat oikeaa lajiketta. Vanhat sipulit eivät ihan vielä kuki mutta nuppuja nousee. 'Dolls' Minuetin' seurana on 'Carnaval de Rioa', joita istutin ainoastaan syksyllä 2017 yhden pussillisen. Kahdeksan nuppua näkyy nyt ja paljon pienempiä lehtiä. Pitää laittaa kunnon lannoitukset, niin jaksaisivat kasvaa kukintakokoisiksi. Oikein hyvä lajike on siis sekin.

Luumutarhassa tarhavarjohiipat ovat alkaneet kukkia.

Varjohiipat nousivat täällä aika myöhään mutta kasvoivat sitäkin vauhdikkaammin. Nyt kummassakin on suunnilleen yhtä paljon nuppuja. Samalla alueella valkovarjohiippa 'Niveum' ei vielä kuki. Se on paljon pienempi muutenkin. Varjohiipoissa on ainoastaan yksi vika: niiden kukat kasvavat valoa kohti, joten ne eivät näy juuri lainkaan kulkuväylälle. Onneksi ne näkyvät nuotiopaikan puolelta niin kauan kun kärhöt kasvavat eteen. Siihen mennessä varjohiippojen kukintakin lienee ohi.

Kirjopikarililjat piti kuvata ujuttamalla kännykkä ja käsi verkon saumasta läpi.

Niin ahkera en ole vielä ollut, että olisin ehtinyt kerätä jänisverkot pois. Hirveää haittaa ei tosin olisi tänä vuonna tullutkaan, jos ei olisi edes verkottanut luumupuita. Näyttäisi siltä, että viime vuonna kuolleilta näyttäneet oksat ovat edelleen kuolleita ja harkinnassa on, mitkä puut kaadetaan kokonaan pois ja mitkä sahataan ylimmän vihreän oksan yläpuolelta poikki. Ja ne oksat ovat muuten matalalla! Luultavasti kirjopikarililjojen keskellä oleva 'Kuntalan' runko häviää ennen syksyä ja joku juurivesoista saa tilaisuuden kasvaa puuksi, jos emme päädy istuttamaan tilalle jotain toista puuta. Kirjopikarililjoista puheenollen, en ole nähnyt niissä tai varjoliljoissa toistaiseksi liljakukkoja. Hienoa, että edes joku tuholainen on loistanut poissaolollaan.

Vesimyyrän tunnelialueella tapahtui pientä myllerrystä.

Meille tulee vihdoin valokuitu. Eilen pari asentajaa kävi laittamassa jonkun härvelin talon seinään ja tutkailemassa, mistä kohdasta kuidun voisi tuoda talolle. Alkuperäinen suunnitelma oli purppuraheisiangervon oikealta puolelta ja ehdin nostaa sieltä jo melkein kaikki kasvit pois, kunnes vastaan kolahti aivan liian pinnassa oleva kivi. Järkäleellä oli ylöspäin osoittavaa pinta-alaa vähintään puolen neliömetrin verran, joten piti tutkia, olisiko pensaan toisella puolella syvempää väylää. Nostetut kasvit pääsivät siis hetken kottikärryissä odoteltuaan takaisin entisille paikoilleen. Heisiangervon vasemmalla puolella olin viisaampi ja testasin ennen kaivamista rautakangella kasvualustan syvyyttä. Sieltä piti poistaa kurjenmiekkaa, pihaesikkoa ja isotähtiputki mutta eipä tullut kiviäkään vastaan. Sitten kun kuitu on paikoillaan, pitää muistaa, ettei kaivele isolla lapiolla eikä kovin vauhdikkaasti tuolla alueella. Kuitu kun tulee kuulemma vain 30-40cm:n syvyyteen. Eipä tuolla onneksi ole tarvetta kaivellakaan kunhan aivan kuvan vasemmassa reunassa pilkistelevä keltaheisiangervo kasvaa.

Sametinpunaliila pihaesikko.

Valokuitutyömaalta siirretyt pihaesikot ovat väriltään hyvin tummanvioletteja, melkeinpä mustaan taittuvia. Ylläolevan kuvan esikko on uudempi ja se on selvästi punaisempi, vaikka hyvin tumma on sekin. Sen kukinta meinasi mennä ihan kokonaan ohi, sillä kevättähtien kuihtuvat lehdet olivat melkein peittäneet sen. Kääntelin lehdet varovasti sivummalle, niin pääsi pihaesikkokin kunnolla esille. Esikoista siirrytään kylmänkukkiin. Toivottavasti ette ole jo kyllästyneet jättikokoisen tarhakylmänkukkani kehumiseen, sillä vielä tulee yksi kuva siitä. Nyt, kun ensimmäiset kymmenkunta kukkaa ovat jo kuihtuneet, jäljellä on vain pienempiä kukkia. Kokoa on niilläkin melko paljon, kuten varmaan seuraavasta kuvasta huomaatte. Sopivasti oli yksi kukka tarpeeksi lähellä naapuria, jotta sai kukat ihan vierekkäin kokovertailuun. Valkoinen ei ole vielä ihan auki mutta ihmettelen kyllä suuresti, jos sen kukat kasvavat sinisen kaverinsa kokoisiksi.

Jättikylmänkukan vieressä valkoinen kukkii normaalin kokoisin kukin.

Jättikukkaisen tarhakylmänkukan kukinta alkaa olla loppusuoralla, joten taidatte säästyä tänä vuonna lisäkuvilta ja hehkutukselta. Toivottavasti ensi vuonna sen kukinta on yhtä loisteliasta. Huomenna pitää käydä ainakin ostamassa multaa, jotta saan loput tomaatit ruukutettua. Katsotaan, mitä muuta tekemistä sitä keksisi.