Kuvaa kimalainen -haaste

Vihjaisin jo aiemmin, että alkakaahan etsiä kuvattavaksi kukkien sijaan pöriseviä karvapalloja, sillä Kuvaa kimalainen -haaste on lähdössä liikkeelle pian. Nyt on sen aika ja haaste on voimassa koko kesän! Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, sillä kimalaisilla tuntuu olevan hirmuinen hoppu koko ajan eikä tuulinen sää helpota niiden kuvaamista. Lisäksi tähän aikaan vuodesta ei ainakaan täällä taida vielä olla kuningattarien lisäksi juurikaan työläisiä liikkeellä, joten kimalaisia on määrällisesti aika vähän. Sinnikkään etsimisen tuloksena löysin kuitenkin muutamia erilaisia kimalaisia ja huomasin, että saman lajin edustajiakin löytyi useita. Tässä tulevat omat kimalaisotokseni.

Tuntemattomaksi jäänyt melko kookas kimalainen viihtyi luumunkukilla. Ehkä mantukimalainen?

Sama kaveri vähän eri kulmasta. Moni kimalainen on samannäköinen, joten tunnistamiseen tarvitaan ammattilaista.

Eri päivänä otettu kuva samasta/saman lajin yksilöstä. Tai ihan eri lajia. Näin siinä käy, kun tekee postausta useampana päivänä ja lisäilee kuvia sitä mukaa kun niitä tulee.

Tämä saattaa olla pensaskimalainen. Kuvaan tuli vähän vanhahtava tunnelma ajalta, jolloin kamerat olivat nykyistä alkeellisempia ja kuvaajat kehnompia.

Tämä lehtoimikän kukasta nauttiva punaniska tunnistettiin peltokimalaiseksi.

Kartano- tai peltokimalainen, kukka on vähän kulahtanut vaaleajouluruusu.

Tämä on ilmeisesti tarhakimalainen. Lehtoimikkä on keväisin pörriäisten suursuosikki.

Tässä pöristellään kohti valkotäpläimikän kukkaa.

Pikkusydän 'Alba' kelpaa ainakin pitkäkielisille kimalaisille. Tämä yksilö lienee tarhakimalainen.

Kuvien kimalaisille lajeja selvitellessäni opin, että tarhakimalaiskuningattarella voi olla jopa 20mm:n pituinen kieli. Siis samanmittainen kuin itse kuningatar on! Ei siis ihme, ettei sille tuota vaikeuksia saada mettä ja siitepölyä pikkusydämen kukista.

Ettäs tiedätte!

Haasteen säännöt:

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita niistä kuvia haastepostaukseesi.

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. Halutessasi voit etsiä kimalaisille lajit.

3. Haasta blogikavereitasi mukaan.

4. Halutessasi voit käydä laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentin, kun olet osallistunut.

Haastan mukaan:

Kukkia kallion suojassa

Saaripalsta

Päivänpesän elämää

Esikkokierros

Esikot joutuivat odottelemaan vuoroaan, kun päätin esitellä vuokot ensimmäisenä. Nyt on siis esikoiden aika päästä parrasvaloihin. Ja niitähän täällä riittää, sillä olen ehkä hieman hurahtanut esikoihin. Suurimman osan lajeista minulla ei ole aavistustakaan, joten saa heitellä enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia. Olen saanut tai ostanut melkein kaikki esikkoni toisilta harrastajilta eikä niiden mukana ole tullut minkäänlaista nimilappua. On ollut monta kertaa mielessä perehtyä tarkemmin eri esikoiden tuntomerkkeihin mutta pitäisi vain ensin löytää luotettava lähde ja sopiva inspiraationpuuska. Se siitä, lähdetäänpä nyt sille esikkokierrokselle. Aloitetaan varjokujalta, jossa onkin nyt melkoinen esikkomeri.

Varjokujan nimi voisi olla esikkokuja tähän aikaan vuodesta. Tätä samaa pinkkiä esikkoa on siellä nimittäin melkoisen paljon.

Varjokujan päässä keijupuutarhan vieressä oleva liila esikko ei oikein ole edustavimmillaan sateisella säällä.

Varjokujalta puikahdamme talon nurkan taakse takapihalle. Esikoita löytyy valkean varjopenkin reunasta oikein pitkä rivi ja lisää luumutarhasta ja grillikatoksen takaa varjopenkistä. Luumutarhaan on tulossa lisääkin esikoita, sillä istutin siemenkirjeestä saamani esikontaimet nuotiopaikan lähelle viime syksynä tehtyyn laajennukseen. Taimet ovat vasta parisenttisiä, joten kukkakuvia saan esitellä niistä ehkä vuoden päästä.

Valkeassa varjopenkissä on myös paljon purppuraisia esikoita ja aiemmin keväällä myös violetteja krookuksia. Vahinkoja sattuu...

Nuotiopaikalle johtavan polun varrella kasvaa tummemman violetteja esikkoja, joiden sekaan on tällä kertaa eksynyt valkoinen lemmikki.

Valkean varjopenkin esikoiden siementaimista tuli eri sävyisiä purppuraisia. Nämä peittyvät myöhemmin kesällä kuunliljojen lehtien alle.

Edellisen kuvan punaisin esikko, jota kuva tosin vääristää vähän punaisemmaksi mitä se oikeasti on.

Sen samaisen kuvan vaalein esikko. Muilla ei ollut myöskään näin komeaa valkoista kehää keskustan ympärillä.

Varjopenkistä hävisi pari vuotta sitten melkein kaikki etelänkevätesikot mutta siemenistä on tullut uusia taimia.

Seuraavaksi siirrytään sivupihalle tutkimaan lisää esikoita. Tosin en malta olla laittamatta yhtä yleisnäkymää luumutarhasta, jossa 'Laatokan Helmi' kukkii nyt komeimmillaan. Se on aivan täynnä kukkia, hyvä jos edes muutama lehti näkyy kukkien seasta. Vieressä 'Viipurin punaluumu' aloittelee myös kukintaa mutta paljon vaisummin. Se taitaa pitää hieman välivuotta kun teki niin valtavan sadon viime syksynä. Kumpikaan 'Kuntala' ei ole vielä aloittanut.

'Laatokan Helmen' kukinta erottuu nyt jo hyvin kuvastakin. Etualalla kolmiopenkki, jossa hunajamarjat, valkovuokot ja valkoiset kirjopikarililjat kukkivat.

Sivupihalla kärhökaaripenkin päässä kukkii purppuraisia sekä punaisempia esikoita. Syreenien alla kukkii kevätkaihonkukka.

Tässä niitä punaisempia. Väri on kerrankin kuvassa aikalailla sama kuin luonnossakin.

Jos varjokuja on tähän aikaan esikkokuja, majapenkki voisi olla esikkopenkki. Ensimmäisenä siellä ehtii kukkaan himalajanesikko, jota olen näemmä ihaillut suurimmaksi osaksi ilman kameraa. Aivan kukinnan alkuvaiheista tuli otettua kuvia mutta juuri silloin, kun isoin niistä kukki komeimmillaan, jäikin kuvat ottamatta. Havahduin tilanteeseen vasta tätä postausta tehdessä ja sain kuvan vain melko rähjääntyneen näköisestä kasvista. Monessa kuvassa himalajanesikko kuitenkin loisti neonpinkkinä täplänä taustalla. Pitää ensi keväänä korjata tilanne, ja kuvata himalajanhuutomerk... eikun esikko eikä vain ihailla sitä.

Muutama kukka himalajanesikko 'Grandiflorassa' vielä oli kauniisti auki mutta suurin osa lurpotti kuihtuneena.

Muutaman vuoden epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen löytyi paikka, jossa palloesikot selvästi viihtyvät. Pitäisi saada vielä valkoisia ja punaisia näille kaveriksi.

Palloesikko ja nimetön vaaleankeltainen esikko sen kaverina. Vasemmasta reunasta nousee ylempänä sinikämmen ja alempana Päivänpesän Katjalta tullut esikko, joka ei vielä taida kukkia.

Tässä samaa vaaleankeltaista esikkoa. Ja nämä muuten tuoksuvat pitkän matkan päähän! Onkohan lajike 'John Mo' vai joku muu?

Vielä muutama esikko löytyy etupihalta. Pikkuniityllä on pari rääpälekokoista etelänkevätesikkoa, joita ei edes kannata kuvata. Löysin myös kadun pään joutoalueelta yhden keltaisen tavallisen kevätesikon näköisen yksilön. Jos se ei ole tullut niittysiemenseoksesta, jota kylvin joutoalueelle muutamia vuosia sitten, se on livahtanut naapurin puolelta. Aurinkopenkissä on vielä kahta erilaista pihaesikkoa. Vanhoja tummanvioletteja peltomyyrä jyrsi sen verran paljon talvella, etten uskonut niiden edes kukkivan. Ihme kyllä kasvustosta nousee muutamia vähän kärsineen näköisiä kukkavarsia. Kukat itsessään ovat paljon pienempiä kuin normaalisti mutta jospa ensi talvena ei ole myyrää riesana ja esikot saavat kasvurauhan.

Iltavalossa tähän vanhaan tuli kivasti heleämpiäkin sävyjä. Luonnossa väri on tuollainen viileän violetinmusta, mitä näkyy varjoon jäävissä terälehdissä.

Tämä punaisempi pieni taimi sattui onneksi jäämään myyräverkolla suojatun atsalean häkkiin ja teki jo kaksi kukkavanaa.

Nuo eivät sitten ole heiniä tuossa esikon ympärillä, vaan kevättähtien lehtiä. On meillä rikkaruohojakin mutta ei sentään noin paljoa! Kiireinen työkevät huipentui työntäyteiseen viikkoon mutta nyt on taas enemmän vapaa-aikaa vaikka tehdä kevään ensimmäinen kitkentäkierros. Minulla alkoi nimittäin kesäloma! Nyt ei enää työt haittaa puutarhailua, vaan saa möyriä melkein aamusta iltaan kukkapenkeissä. On tätä odotettu!

Vuokkoaika hipleimmillään

Tähän aikaan vuodesta on jo vaikea valita, mitä kasveja milloinkin ottaisi mukaan postaukseen. Tuntuu, että yhtä sun toista kukkii yhtä aikaa ja mieli tekisi tunkea kaikki samaan. Joskus sekin on ihan ok mutta halusin vaihteeksi edes yrittää pysyä hieman asiallisemmin aiheessa. Ankaran pohdinnan jälkeen vaihtoehtoja jäi jäljelle kaksi: vuokot ja esikot. Koska vuokkojen kukinta menee nopeammin ohi, ne pääsivät ensimmäisenä esiteltäviksi.

Hämyvuokon kukasta löytyi ruutupirkko.

Hämyvuokko jurotti todella monta vuotta ja tuntui vuosi vuodelta vain kutistuvan. Viimeisenä hätätoimenpiteenä siirsin muutama vuosi sitten jäljellä olevan juurennysän luumupuu 'Laatokan Helmen' juurelle, jossa se lähtikin vihdoin viihtymään. Parina keväänä nousi useampia lehtiä ja vihdoin viime keväänä ensimmäinen kukkakin. Tänä vuonna laskin nuppuja peräti yksitoista mutta eiväthän ne kaikki tietysti yhtä aikaa avautuneet. Ensimmäiset kukat ovat jo kuihtuneet ja viimeiset lopettelevat samaan aikaan kun vuokon ympärillä kasvavat lemmikit alkavat availla nuppujaan. Kitkin taas lemmikkien seasta kaikki sinisiä nuppuja puskevat yksilöt pois, jotta 'Laatokan Helmen' alla olisi valkoisten oma alue. Valkoinen sopii niin kauniisti yhteen hämyvuokkojen kanssa. Pidän muutenkin valkoisesta lemmikistä enemmän, sillä se jää sinistä matalammaksi eikä siksi ole niin näyttävästi ränsistynyt kukinnan jälkeen.

Miten iloinen olen tästä kukkaryppäästä!

Hämyvuokon lisäksi balkaninvuokon viihtyminen on ollut meillä vähän kiikunkaakun. Ehkä en ole löytänyt vielä niille mieluista kasvupaikkaa tai sitten eivät muuten vain meinaa viihtyä täällä. Joku viime kesässä, syksyssä tai talvessa tuntui kuitenkin olevan balkaninvuokoille mieleen, sillä luumutarhassa kukkii runsaasti yksi mätäs sinistä ja löysin myös yhden minikokoisen valkoisen kukan. Myös etupihalla aurinkopenkistä löytyi peräti kolme sinistä balkaninvuokkoa. Siellä piti olla niitä enemmänkin, mutta parina keväänä myllännyt vesimyyrä oli luultavasti pistänyt muut poskeensa. Onneksi ei löytänyt ihan kaikkia, niin pääsevät balkaninvuokot kokeilemaan viihtymistään etupihalla.

'Laatokan Helmen' vieressä olevan luumupuu 'Kuntalan' alla kukkii isompi mätäs balkaninvuokkoa.

Nyt kun kerta luumutarhassa ollaan, niin pitää laittaa kuva kukintaa aloittelevasta 'Laatokan Helmestä'. Kuva on surkea, mutta nupuista on jo puolet auki.

Koska hairahtuin sivupoluille luumun kukintaan, niin kurkataan samalla patiolle. Ulkovaraston oven edessä alkoi olla jo sen verran mahtava ruukkuarmeija, jotta liikkuminen oli melko haastavaa. Niinpä päätin siirtää patiolle tulevat kasvit jo suunnilleen oikeille paikoilleen.

Oven vasemmalle puolelle laitoin kukkapenkistä kaivetun koristeheinän (roikkuvalehtinen heinä B), jolla on tällä hetkellä erittäin huono tukkapäivä ja saviruukkuun vähän erilaisen sekoituksen.

Olen yleensä istuttanut gladiolukset kukkapenkkiin mutta tänä vuonna niitä oli niin paljon, että halusin kokeilla, miltä ne näyttäisivät ruukussa. Pelkkä gladiolusruukku olisi ollut ehkä hieman tylsä, joten istutin kuuden gladioluksen kaveriksi koristehirssiä, joka pääsi uusintakierrokselle viime kesän ensikokeilusta. Tuo oli heinä L, jonka lehtiin tuli koristeellinen valkoinen juova. Tähkiä se ei ehtinyt tehdä ennen yöpakkasia. Matalaksi kasviksi kaivoin jakopalan tummalehtisestä keijunkukka 'Midnight Rosesta'. Loput gladiolukset istutan kukkapenkkiin kunhan kerkiän ja keksin niille paikat. Siirrytään seuraavaksi oven toiselle puolelle, jossa on muutama ruukku enemmän.

Ulko-oven toisella puolella on pelakuita, afrikansinisarja, mustaluumu sekä viherliljapuu.

Viherliljapuu ei ole aiemmin oikein viihtynyt paahteisella patiolla mutta sillä onkin silloin ollut pienempi ruukku ja juuristo. Sille on ollut vähän haastavaa löytää sopivaa paikkaa, sillä niin komea kuin punalehtinen kasvi olisikin, se ei oikein ole edukseen punaista talonseinää vasten tai seinän vieressä muutenkaan, kun on jo aika leveä. Ryhmän reunimmaisena sillä on kuitenkin vehreä tausta. Viherliljapuun alla kasvaa viimevuotista hopeaputousta, joka on kyllä lähtenyt kasvuun mutta ei vielä suoranaisesti rehota. Jospa se siitä. Afrikansinisarjalle taas pitäisi etsiä joku suojaruukku peittämään rumaa muoviruukkua. Purkki alkaa olla jo ihan täynnä juurta, joten odotan vihdoin komeaa kukintaa. Toissakesänä se kukki kolmella kukinnolla, viime kesänä jätti väliin. Kahdeksan vuoden kasvattelun jälkeen olisi minusta jo korkea aika olla muutakin kuin viherkasvi.

Ryhmän korkeimpana ja tällä hetkellä myös kauneimpana kukkii mustaluumu (Prunus cistena).

Mustaluumun ostin viime syksynä viimeisistä aleista viidellä eurolla ja sulloin puun talveksi kellariin. Siirsin sen ensimmäisten joukossa ulkovaraston puolelle ja siitä aika pian suoraan ulos. Niinpä se lähti kasvuun vasta vähän ennen ulkona talvehtineita luumupuita ja kukkii nyt yhtä aikaa 'Laatokan Helmen' kanssa. Olen aivan hullaantunut sen pikkuruisista kukista sekä punaisen ja tummanvihreän kirjavista lehdistä. Kannatti investoida se vitonen! En ole vielä päättänyt, mitä istuttaisin sen juurelle. Sain lahjaksi pinkki-keltaisen kohtalonkukan, joka voisi olla yksi vaihtoehto kunhan ensin mallailen sen sävyjä puun lehtiin ja talon seinään. Korkeudeltaan ja kasvutavaltaan se ainakin sopisi luumun juurelle ja käsittääkseni viihtyy aurinkoisella paikalla.

Varjokujan punastuvat valkovuokot ovat nyt melkein samansävyisiä kuin taustalla näkyvät esikot.

Varjokujan pinkiksi muuttuva valkovuokko löytyi aivan tontin kulmasta heti ensimmäisenä keväänä. Sitä oli noin puolen neliömetrin alalla ja koska se oli minusta niin kaunis, siirsin sitä myöhemmin pari alkua varjokujalle. Ankara talvi pari vuotta sitten tuhosi suurimman osan kummastakin paikasta mutta onneksi kumpaankin paikkaan jäi muutamia taimia henkiin. Tänä keväänä kumpikin on kukkinut taas hyvin. Tavallisia valkoisena pysyviä valkovuokkoja kasvaa siellä sun täällä niin kukkapenkeissä kuin metsän pohjallakin. Metsästä en saanut sellaista kuvaa, jossa vuokkojen kukinta olisi näkynyt, joten joudutte kuvittelemaan sen mielessänne.

Suon takana tontin rajamailla valkovuokot kukkivat yhdessä lehtoimikän kanssa.

Viime keväänä ostin taimipäiviltä kerrannaiskukkaisen valkovuokon, joka sattui kerrasta mieleiseen paikkaan kukkamäärästä päätellen. Ensimmäiset kukat olivat juuri sen näköisiä kuin pitikin mutta viimeiset nuput aukesivatkin selvästi eri näköisinä. Nyt joku kokeneempi voisi kertoa, onko sekaan eksynyt eri lajiketta vai onko näillä vuokoilla yleensäkin tapana tehdä vähän eri näköisiä kukkia.

Koko mätäs. Varmaan erotatte ilman sen kummempia osoittelujakin, mitkä kolme kukkaa eivät ehkä kuulu joukkoon.

Kymmenen muuta näyttää tältä tai on matkalla tähän pisteeseen.

Ja tässä yksi kolmesta hurmurista. Näihin kukkiin ei edes näytä tulevan keltaista "kauluria".

Siinä oli vuokkokatsaus ja pieni sivupolku luumuihin ja pation ruukkuistutuksiin. Eksytään vielä toiselle sivupolulle: laitoin blogin selainversion sivupalkkiin parin vuoden takaisen Kuvaa kimalainen -haasteen. Kimalaiskuningattaret ovat nyt liikkeellä ja keräävät kiireesti mettä ja siitepölyä ensimmäistä työläissukupolvea varten, joten alkakaapa seurailla kukissanne puuhailevia pörriäisiä, jos ette ole vielä sitä tehneet. Hyönteisasiantuntijat voivat nyt hetkeksi sulkea silmänsä, sillä ilmaisen tuntomerkit kansantajuisesti: kimalaiset ovat niitä pulleita ja yleensä isoja, pääsääntöisesti mustia karvapyllyjä, joilla on keltainen, valkoinen tai oranssi ahteri, selkä tai muutama raita kropassaan. Nyt saa avata. Kulkekaahan kameran kanssa ja näpsikää ahkerasti kimalaiskuvia, sillä laitan lähiaikoina ihan virallisesti haasteen kiertämään. Otetaan taas selvää, paljonko ja kuinka monta erilaista kimalaista puutarhoissamme hyöriikään!

Väärässä paikassa

Löytyihän se kadonnut himalajanesikko! Hyvin oli piilossa mutta kukat paljastivat.

Nyt on ollut sen verran paljon kasveja, kiviä sun muuta väärässä paikassa, että ei sitä meinaa uskoa itsekään todeksi. Vähän niistä on ylimääräistä työtä tullut mutta talven jäljiltä on energiaa puuhailla. Himalajanesikon kasvupaikan vallanneelle voikukalle en muuten olekaan vielä muistanut tehdä mitään. Esikko oli juuri siellä mihin muistin sen istuttaneeni mutta pienenä ja vaatimattomana jäi huomaamatta, varsinkin kun voikukka kurotteli lehtiään sen päälle.

Toinen kiinanastereista taitaakin olla tatsoi. Olikohan minulla lapset mukana kylvöpuuhissa?

Ilokseni voin kertoa, että talvella väärään paikkaan eksynyt peltomyyrä ja sen kaverit eivät ole saaneet kovin suuria tuhoja aikaiseksi. Syysleimut, sammalleimut ja nukkapähkämöt versovat juuresta uutta oikein reippaasti. Kivikkorinteen rantalaukkaneilikka ja kaksi aurinkopenkissä olevaa tarhakylmänkukkaa taitavat olla lopullisesti mennyttä mutta kivikkorinteen isoimmalle tarhakylmänkukalle ei yksi myyrä mahtanut mitään.

Isompi tarhakylmänkukka on puolet entisestä mutta jaksaa silti pari kukkaakin tehdä. Oikealla sen siementaimi, joka jäi myyrältä huomaamatta.

Hieman myyrää isompi oli luumutarhan istuinkivi. Kaivoin sen takaa viime syksynä kurjenmiekat pois ja samalla totesin, että ei haittaisi, jos kasvutilaa olisi vähän enemmän. Seinäke vie nimittäin oman osansa. Kiven vasemmalla puolella keskellä istutusaluetta on myös tummanpunainen syysleimu 'Starfire', jonka kasvutapa on jämäkästi sivuille sojottava. Mietin jo syksyllä, että leimunhan voisi siirtää seinäkkeen ja kiven väliin, jolloin sen versot saisi sidottua tukevasti pystyyn. Siispä kiveä siirtämään, jotta saa hyvän tilan leimulle.

Lähtötilanne on tässä: kivi on vain parinkymmenen sentin päässä seinäkkeestä. Kuka ihme sen oli tuohon jättänyt?

Kiven siirto oli helpommin ajateltu kuin tehty. Onneksi tajusin aloittaa homman helatorstaina, jolloin oli vain kymmenisen astetta lämmintä. Kävi nimittäin niin, että kivi vei ja minä vikisin. Useampikin välierä päättyi kiven voittoon ennen kuin olin saanut kiven edes lähelle suunnittelemaani kohtaa. Ei se ylämäkeen siirto ollutkaan ihan niin vaivatonta. Seinäke hankaloitti siirto-operaatiota huomattavasti, sillä pyllistelylle ja rautakangelle oli vain vähän tilaa. Lisäksi piti varoa alppiruusua, kukkivaa jouluruusua, nupullisia atsaleoja ja kärhöjen piippoja. Yhden pikkutöyhtöangervon päälle tallasin ennen kuin päätin nostaa sen pois tieltä.

Okei, nyt on vähän kuumottava tilanne. Jos supertarkasti tihrustaa, niin erottaa myös jouluruusun kukissa hääräävän kimalaisen melko tarkalleen keskellä kuvaa. Tolpanjalka näkyy vasemman polveni takana.

Istuinkivi voitti myös rautakangen tukikiven kanssa käydyn kamppailun.

Nyt rupeaa olemaan jo lähellä. Vielä vähän pyörittelyä, jotta saisi kiven paremmin istumiskorkeudelle

Siihen se sitten jäi.

Kivi päätti jäädä vähän eri asentoon, mihin sen olin suunnitellut mutta päätin antaa sen olla. Nykyinen asento on joka tapauksessa tukevampi kuin entinen ja tuskinpa kivellä tullaan kovin montaa kertaa tänäkään kesänä istuskelemaan. Kiven ja polun alla on aika pinnassa todella suuri kivi, jonka olemassaolon kyllä muistin mutta koon aliarvioin. Muistelin, että se olisi loppunut ennen istumakiveä mutta sehän jatkui vielä vähän matkaa istumakiven alle. Niinpä syysleimuille ei tullut kovin paljoa tilaa. Onneksi kiven reuna meni suoraan alaspäin, niin ei ainakaan multatilan syvyys lopu leimuilta kesken. Niiden eteen kasvaa varmaan lemmikkiä, jos en istuta jotain matalassa multatilassa viihtyvää kasvia.

Kivi siirtyi vajaan puoli metriä eteenpäin, syysleimut reilun metrin verran oikealle ja yksi pikkutöyhtöangervo (ei näy kuvassa) puolisen metriä vasemmalle. Pari astinkiveä vievät kohti kärhöjä.

Alueella häärätessäni huomasin, että viime kesänä istuttamani koristeheinätupas on lähtenyt kasvuun. Koristehirssi oli kuollut, niin kuin pitikin mutta heinä B ei selvästi ole yksivuotinen. Heinät C, D ja G ovat myös heränneet talven jäljiltä, joten kaikki minulta niiden siemeniä saaneet muistakaa miettiä, mihin niitä kylvätte tai istutatte. Heinät B ja D olivat myös aloittaneet varovaisen maailmanvalloituksen ja lähettäneet tiedustelijoita jopa parinkymmenen sentin päähän itsestään.

Heinä B:n nostin ruukkuun. Tämä kasvatti viime kesänä kapeat ja rennot lehdet, nyt näyttää epäilyttävän pystykasvuiselta. Ei saa jatkosijaa, jos ei kasvata erityisen hienoja röyhyjä, tähkiä, tms.

Keväisiin puuhiin kuuluu myös puutarhakompostorin tyhjennys. Otin valmiilta puolelta osan mullasta jo viime syksynä käyttöön, joten nyt ei ollut kuin muutama kottikärryllinen tyhjennettävää ennen kuin pääsi siirtämään viimekesäistä kitkentäjätettä toiselle puolelle. Vanhoista kuormalavoista kyhätty puutarhakompostorimme alkaa vedellä jo viimeisiään ja sen toinen puoli pysyi pystyssä enää pyhällä hengellä ja narulla. Niinpä tyhjennyksen loppumetreillä isäntä kävi purkamassa oikeanpuoleisen kehikon pois. Sen tilalle aiomme hankkia jossain vaiheessa tämän kesän aikana Biolanin 900 litran vetoisen puutarhakompostorin. Vasen puoli kyhäelmästä jää paikoilleen niin pitkäksi aikaa kun se vain pysyy kasassa ja aika näyttää, tarvitaanko sen tilalle jotain. Nurmiturpeiden väheneminen näkyy selvästi kompostoitavan tavaran määrässä, joten mahdollisesti yksi kompostori voi riittää, jos vie osan kitkentäjätteistä pikakompostoriin.

Viimekesäisen massan siirto keskeytyi, sillä pohjalla oli vielä jäätä. Oikeassa nurkassa risut ja kuivat perennanvarret, jotka tulevat uuden kasan pohjaksi.

Unohtui ottaa kuva tämän iltapäivän tilanteesta, jolloin kyhäelmän oikea puoli oli purettu pois ja puolet jäljelle jääneestä mullasta siirretty vasemmalle puolelle. Sen verran valmiilta näytti tuoreella hevosenlannalla viime kesänä vauhditettu kompostimassa, että siitä voi varmasti taas syksyllä ripotella kasvimaalle tai kukkapenkkeihin täydennystä. Muutama kohmeinen lehtokotilo löytyi kompostia tyhjennettäessä ja ne on asianmukaisesti liiskattu ja haudattu alppikärhön juureen. Lisäksi lapset ovat löytäneet tänä keväänä kadulta yhden lehtokotilon ja minä yhden liiterin takaa. Kunhan saan puutarhakompostista loput tyhjennettyä ja uuden kasan pohjat aloiteltua, ripottelen alueelle ferramolia mahdollisille löytämättä jääneille välipalaksi. Lapsille on luvattu pakastimesta tai keittiön kaapista herkkuja palkkioksi lehtokotiloiden löytämisestä, jotta pitäisivät silmänsä auki ulkoillessaan.

Meinasin istuttaa kärhön mutta tuli heti pinnassa liian iso kivi vastaan. Mullat takaisin ja tilalle tuoksuhernettä ja pari leijonankitaa.

Viime kesän aikana päätin, että kärhökaaripenkistä pitää saada jalopähkämöt pois. Ne levittäytyvät liian innokkaasti ja riitelevät väriltään muiden samaan aikaan kukkivien kasvien kanssa. Syysalesta ostettu isomaksaruoho 'Jose Aubergine' oli talvehtinut erinomaisesti ja sain jaettua sen viime viikonloppuna kahteen isoon palaseen. Lisäksi siitä irtosi yksi pieni jakopala ja kaksi versoa, jossa oli ihan pienet pätkät juurta. Ne ruukutin saman tien ja laitoin varastoon suojaan tuulelta ja auringolta. Maksaruohon jakopuuhien jälkeen laitoin toriin ilmoituksen jalopähkämöstä ja sain pikaisesti niistä yhteydenoton. Viikolla kolme isoa kassillista jalopähkämöä vaihtoivat omistajaa ja minä sain pari killinkiä taskurahaa ja tyhjää tilaa kukkapenkkiin.

Jalopähkämöiltä vapautunut tila.

Olen muutaman päivän pyöritellyt mielessäni, mitä istuttaisin pähkämöiltä vapautuneeseen tilaan maksaruohojen lisäksi. Punahatun taimet olivat ennen epäonnistumiseen päättynyttä kärhön istutusta ensimmäisenä istutusjärjestyksessä mutta nyt etusijalle kiilasi kärhö. Aloin mallailla mielessäni, miltä näyttäisi, jos montun takaosasta poistaisi pari syysleimua ja istuttaisi niiden tilalle kärhöjä. Tällä kertaa testasin ensin rautakangella kivitilanteen ja ihme kyllä kolme koeporausta näyttivät, että 60cm:n syvyisen kuopan kaivaisi helposti. Nostin ensin syysleimut ylös ja naputtelin niistäkin ilmoituksen toriin. Parin tunnin päästä leimujen tilalla oli kaksi kärhöä ja kaupat sovittu syysleimuista. Kasvit näyttävät menevän nopeasti tähän aikaan vuodesta kaupaksi! Monttua kaivaessani totesin, että ilmankos syysleimut ja pähkämöt rehottivat, kun alla on 60cm melkein kivetöntä ja kuohkeaa multaa. Nyt on moinen kasvualusta oikeassa käytössä! Jotta kärhöillä olisi varmasti hyvä olla, kippasin monttuun myös reilun annoksen pari vuotta palanutta hevosenlantaa. Hain sitä ja laitumelta kerättyä tuoreempaa tavaraa eilen työkaverin tallilta. Tuoreempi lanta päätyy puutarhakompostiin vauhdittamaan tämän kesän kitkentäjätteitä, palanutta laitan puhtia tai maanparannusta kaipaaville kasveille.

Kepakoiden kohdalla kärhöt, keltaisella ympyröitynä maksaruohoja, sinisellä kaukasiantörmäkukka ja punaisella kaunopunahattu. Toinen punahattu on edellisestä oikealle tulppaanien keskellä.

Nyt siis kärhökaaripenkissä on kaksi kärhöä lisää: loistokärhöt 'Beautiful Bride' ja 'Evijohill' (JOSEPHINE). Tässä kun vähän aikaa vielä pohdiskelen, saatan siirtää kaikki maksaruohot lähemmäs kärhöjä ja istuttaa jotain matalampaa niiden tilalle. Jos varastossa olevat maksaruohot juurtuvat, niistä tulisi yhteensä viiden ryhmä, mikä näyttäisi jo vallan mainiolta kärhöjen vaaleita kukkia vasten. Punahattujen lähelle mahtuisi useampikin tänä keväänä kasvatettu siementaimi kun kerta punahatuille näyttäisi olevan tuossa mieluisa kasvupaikka. Kaksi vanhempaa yksilöä on talvehtinut onnistuneesti jo pari talvea, joten niiden kaveriksi uskaltaa selvästi istuttaa lisää. Onpa innostavaa tämä kukkapenkin uudistaminen pitkän talven jälkeen!

Huhtasieni (?) oli ilmestynyt kukkapenkkiin. Näiden kehutaan olevan erinomaisia ruokasieniä, mikä varmaan testataan, jos uskalletaan.

Kuten huomaatte, väärästä paikasta on löytynyt yhtä sun toista ja varmaan löytyy vielä lisääkin kesän mittaan. Myös uusia kukkia on ilmestynyt vaikka kuinka paljon mutta laitetaan niitä vaikka sitten seuraavaan postaukseen, kun ei työviikolla ehdi hirveästi kukkapenkeissä möyrimään. Aurinkoista alkavaa viikkoa!