Kierros puutarhan ympäri

Kamomillat ja purppurarevonhännät sikin sokin.

Välillä on hyvä tehdä ihan vain leppoisa kierros puutarhassa ja laittaa muistiin sen hetken kukintaa. Olkoon tämä nyt sellainen pyörähdys. Aloitetaan kasvimaan kukkasista kun nyt sattui tulemaan aurinkoisen hetken otos tähän alkuun. Kamomillat päättivät jo viime kesänä viihtyä hiekkakäytävillä ja tänä vuonna ne jättivät kasvilavoissa kasvamisen ihan kokonaan väliin. Huomasin jo keväällä käytävälle ilmestyvän tasaisen vihreää kasvustoa ja siirsin silloin parhaalta kulkuväylältä muutamia taimimättäitä yhteen lavaan. Siirto onnistui ja nyt kamomillat kukkivat sielläkin. Kasvimaalle tullessa vastassa on käytävillä kukkiva kamomillapelto useamman neliömetrin alalla. Eivät ne ole moksiskaan siitä, että talsin silloin tällöin niiden päältä. Kaikkea ei vain voi väistellä.

Kaurajuuri kukkii, senkin juurella on kamomillaa.

Jätin viime syksynä maahan syötäväksi kelpaamattoman pieniä kaurajuuria. Suurin osa taisi kuolla talven aikana mutta aidan vieressä on kuitenkin kolme kukkivaa yksilöä. Joitakin siementaimia nousee sieltä täältä ja jos ne onnistuvat tekemään syötävän kokoisia juuria syksyyn mennessä, ne laitetaan muiden uunijuuresten mukaan. Jos juuret jäävät minikokoisiksi, niin saavat kukkia vuorostaan ensi kesänä. Kaurajuuren kukat ovat hauskan näköisiä ja kukintaa riittää kesäkuun puolivälistä aika pitkälle loppukesään saakka. Noin korkeaksi kasviksi varret pysyvät myös aika hyvin pystyssä. Kukinnan jälkeen ilmestyvät aika kookkaat siemenhahtuvapallot, jotka ripottelen yleensä emokasvien lähistölle. Ainoa miinus kukissa on se, että ne ovat auki vain muutaman tunnin ajan aamupäivästä.

Lehtolaukkoja, lemmikkejä ja kaunokaisia.

Pihaantulonäkymä

Kotiin on kiva tulla, kun keltapäivänliljojen tuoksu tulee vastaan hyvällä säällä metrien päähän. Kivikkorinteen yläpäässä tarhakeijunkukka 'Hans' kukkii yltäkylläisesti ja tontin rajalla purppuraheisiangervo 'Diabolo' pistää sekin parastaan. Pioninkukat pilkistelevät jo pikkuisen 'Hansien' ja 'Diabolon' välistä ja näkyy sielllä vielä muutama valkoinen sorjalaukankin kukinto. Kiven edessä etelänmunkit alkavat pian kukkia ja niiden oikealla puolella kivikkotörmäkukka 'Misty Butterflies' on juuri saanut auki ensimmäiset pari kukkaansa. Jatketaanpa seuraavaksi takapihalle. Siellä kukkivat myös 'Hansit' sekä arovuokot.

Voi kamaluuksien kamaluus...

Ja siinäpä tuli se pakollinen puutarhan "ruma ankanpoikanen". Luumutarhan ja oikeastaan koko takapihan ongelmana on peltovalvatti, joka pitää majaa nurmialueella ja suikertaa sieltä aivan huomaamatta kukkapenkkien puolelle. Valvatilla on paha tapa tunkea juuriaan ensin ties miten pitkälle ja aloittaa vasta sitten vaivihkainen versojen kasvattelu. Siinä vaiheessa kun huomaa ensimmäisen lehtitupsun, peli on jo melkein menetetty. Toki tuossa nimenomaisessa kohdassa on tullut lisäksi lipsuttua kanttaamisen kanssa, minkä vuoksi myös nurmiheinät ja rönsyleinikki ovat päässeet aloittamaan vaelluksen perennojen sekaan. Nyt ongelmat olivat päässeet etenemään aivan liian pitkälle, joten tartuin lapioon ja perkasin koko alueen.

Tässä on jo ensimmäinen erä putsattuja taimia istutettu takaisin.

Arovuokot ja peittokurjenpolvet ovat herkempiä ottamaan nokkiinsa tähän aikaan tehdystä jakamisesta, joten yritin istuttaa ne mahdollisimman nopeasti takaisin huolellisesti puhdistettuun multaan. Kaukasianmaksaruohot odottelivat perkaamista siivosti sivummalla isoina mättäinä rikkaruohoineen päivineen.

Löysin narsissikärpäsen toukan tuhoaman narsissin.

Narsissikärpäset ovat taas aloittaneet lentonsa. Syödystä sipulista oli siis kotelona talvehtinut kärpänen ehtinyt jo lähteä lentelemään. Vaikka iso sipuli oli tehnyt muutamia juuria, lehtiä se ei ollut jaksanut kasvattaa yhtäkään. Sen sijaan pikkuruinen sivusipuli oli jäänyt kärpäsen toukalta huomaamatta, joten istutin sen takaisin maahan. Koska kärpäsiä on tällä hetkellä meillä ihan hirveästi, päätin leikata vähäisten narsissieni lehdet pois ja peitellä tyngät mullalla. Ehkä sipuleille on pienempi paha menettää yhdeltä kesältä lehtien keräämä energia kuin joutua kärpästen toukkien syömiksi. Pitäisi ihan selvittää, mitkä muut kasvit kuuluvat narsissikärpästen ruokalistalle ja tehdä niille sama operaatio. Ritarinkukat ovat nyt visusti turvassa sisällä ja kellarissa talvetetuista turkinlumikelloista sekä suvikelloista ehtivät jo lehdet kuihtua, joten ne eivät ehkä ole vaarassa.

Mukavan muhkeita hyasintin sipuleita.

Jostain syystä luumutarhan hyasintit eivät kukkineet lainkaan keväällä, vaikka noin kookkalta sipuleilta olisi voinut odottaa melkoisen komeaa kukintaa. Epäilen, että ne eivät saaneet viime kesänä riittävästi aurinkoa, kun olivat hautautuneet kurjenpolvien sun muun kasvuston sekaan. Nyt, kun sipulit oli joka tapauksessa nostettava valvatin juurien perkaamisen vuoksi pois, siirsin ne aurinkoisempaan paikkaan. Toivottavasti ne kiittävät minua ensi keväänä.

Koko etureuna piti lopulta kitkeä ensimmäisen kuvan alueen lisäksi.

Olipahan siinä työmaata muutamaksi tunniksi mutta ehkä tänä kesänä ei tarvitse ainakaan kovin hirveää valvattikasvustoa ihmetellä. Kottikärry ainakin täyttyi ääriään myöten niin valvateista kuin nurmen reunasta kantatuista mättäistä. Tällä kertaa en kantannut yhtään enempää mitä viime kesänäkään. Palautin vain kukkapenkin reunan sinne missä se alun perin olikin. Pari pykälää nurmikkoon tuli, kun kaivoin isomman valvattimättään pois heti kanttausuran vierestä mutta äkkiä ne siitä tasautuvat. Maksaruohot ja kurjenpolvet ovat jo alkaneet osoittaa toipumisen merkkejä ja pari arovuokkoakin on hitusen virkeämmän näköisenä. Ne taitavat kyllä ihan periaatteestakin nuupottaa minulle vielä jokusen viikon ajan mutta ei mahda mitään.

Nyppykurjenpolvi kukkii.

Nyppykurjenpolvia ei onneksi tarvinnut nostella kokonaan pois, sillä valvatit olivat edenneet somasti niiden väleissä ja aika pintamullassa. Sain talikon avulla luultavasti ne kaikki pois. Nyppykurjenpolvet eivät ole oikeastaan koskaan kukkineet niin runsaasti kuin muut kurjenpolvistani.  Kuvan kasvusto yllätti kukkimalla tänä kesänä yllättävän paljon. Toinen nyppykurjenpolvikasvustoista teki vain muutamia kukintoja. Taustalla pinkki 'Cambridge' on vasta aloittelemassa kukintaa ja pian ne ovat nuppujen määrästä päätellen pelkkää kukkaa täynnä. Jos nyppykurjenpolvilla ei olisi niin kauniita lehtiä, vähentäisin niiden määrää selvästi.

Pioni 'Madame Calot'

Loppuun vielä muutama kuva pioneista nyt, kun ne ovat aloitelleet kunnolla kukintaa. 'Madame Calot' on saanut kaikki kuusi pääkukkaansa auki ja ensimmäiset ovat jo kukinnan loppusuoralla. Seuraavaksi odotellaan sivunuppujen aukeamista. Sen vieressä itse risteytetyt 'Minna-Elinat' ovat aukomassa ensimmäisiä nuppujaan ja sekä aurinkopenkin että pensasryhmän 'Catharina Fontijnit' alkavat olla komeimmillaan.

Pensasryhmän 'Catharina Fontijn' tarvitsisi korkeamman tuen.

Pidän valtavasti 'Catharina Fontijnista', vaikka sen korkeat versot ja valtavan suuret kukat tarvitsisivat reilusti korkeammat tuet mitä minulla on niille tarjota. Vaaleanpunaisina avautuvat kukat haalenevat hiljalleen melkein puhtaan valkoisiksi ja kullankeltaiset heteet hehkuvat terälehtien keskeltä. Myös tuoksu on vahva ja hyvä pionin tuoksu. Runsaiden sivunuppujen ansiosta kukinta kestää pitkään.

'Catharina Fontijn'

Pioninkukkien tuoksuun on hyvä lopettaa. Kuukausi vaihtuu pian heinäkuuksi ja jostain tännekin ilmestyi sääennusteisiin melkein joka päivälle sadetta. Toivotaan, että kyseessä olisi vain ohimeneviä kuuroalueita, jotka kiertäisivät jostain kauempaa ohi tai haihtuvat ennen kuin pääsevät tänne saakka.

Haaste: kysymyksiä jouluperinteistä ja -tavoista

Nyt kun pikkuväen joulukiireet on raportoitu ja omat vähäiset joulupuuhat ohitettu, niin otanpa minäkin vihdoin käsittelyyn Selättömän puutarhurin jouluisen haasteen. Minut haastoi Rikkaruohoelämää-blogin Between.

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Amaryllis on vakiintunut suosikkijoulukukakseni yhdessä hyasintin kanssa. Valkoinen kerrannaiskukkainen ritarinkukka on mieluisin, mutta muutkin värit kelpaavat kyllä. Punaista minulla on ollut harvemmin mutta ei sekään ole inhokkilistalla. Hyasinteistakin käy mikä väri tahansa. Tänä vuonna minulla oli valkoisia ja sinisiä. Muutaman ostin itse ja loput toi isäntä, kun oli sattunut huomaamaan niitä myynnissä itsenäisyyspäivän jälkeen puoleen hintaan. Pidin osan ulkoeteisessä ja vaihdoin sieltä aina uudet sisälle kukkineiden tilalle.

Kokeilin istuttaa hyasintit ja amarylliksen lasilyhtyyn.

Viikko myöhemmin hyasintit kurkkivat jo lyhdyn suuaukosta ulos.

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Luultavasti mikään jouluperinne ei ole sellainen, josta pitäisin kynsin hampain kiinni. Voin joustaa yhdessä jos toisessakin asiassa. Yhtenä perinteenä meillä on viettää joulua joka kolmas vuosi kotona ja kahtena väliin jäävänä vuonna vuorotellen eri mummoloissa. Välimatkaa isovanhempien luo on sen verran paljon, ettei ole mitään järkeä ajella pyhinä paikasta toiseen. Tuleepahan vaihtelua itse kullekin, kun joka joulu on vähän eri kuviot. Ehkä se on sellainen perinne, josta joustetaan ainoastaan silloin, jos joku on sairaana joulun aikaan.

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

Ehdottomasti ja hyvin sujuvasti vieläpä. Meillä ei puunata paikkoja lattiasta kattoon ja pimeimpään komeron nurkkaan, vaan ihan tavallinen viikkosiivous saa luvan riittää. Se muuten hoidetaan yleensä tappelun tai vähintäänkin pitkällisen keskustelun (ja kun se ei auta, niin uhkailun, kiristyksen ja pakottamisen) kautta, sillä eräät pätkäkokoiset ovat ottaneet jo taaperoikäisestä lähtien tavakseen kapinoida siivousta vastaan. Hyvin sujuvasti kuitenkin jättävät jälkeensä enemmän sotkua kuin voisi kuvitella olevan edes mahdollista.

Hyasintteja ja sipulina ostettu amaryllis 'Picotee' 16.12.

Jouluaattona oli uudet hyasintit samassa ruukussa, sillä valkoiset ehtivät jo kukkia.

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Riippuu vähän siitä, millaisella porukalla ja missä sitä joulua vietetään. Tänä jouluna emme saunoneet aattona.

5. Teetkö itse joululahjoja?

Harvemmin. Yhdelle naapureistamme viemme joka joulu pienen pussillisen pipareita tai joulutorttuja, välillä myös sämpylöitä, jos on sattunut leipomisinnostus iskemään. Tänä vuonna sairastuimme koko perhe a-influenssaan 1-2 viikkoa ennen joulua, mikä vähensi kaikenlaista itse tekemistä. Ei onneksi mennyt joulu sairastaessa ja sekä lapsille että minulle tuli influenssan myötä viikon pidempi joululoma. Itse olisin kyllä mieluummin ollut senkin viikon töissä kuin sairaslomalla.

Viimejouluinen ritarinkukka 'Magic Green' kukki jo itsenäisyyspäivänä yhdellä kukkavanalla.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Kylmäsavulohi, kinkku, lanttu- ja porkkanalaatikko, rosolli. Jälkiruoka! Suklaa (mielellään mahdollisimman tummaa ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, kuten marmeladeja, pähkinöitä, hedelmiä, jugurttia, esansseja, mitänäitänyt tupataankaan tunkea ällömakeisiin markettisuklaisiin).

12.12.-25 maisemat olivat hyvin jouluiset ja pakkastakin -15 astetta. Jouluaattona maassa oli suunnilleen milli lunta.

7. Rakkain joululaulusi?

Jos on hyvä esittäjä, niin melkein mikä tahansa joululaulu uppoaa. On hanget korkeat nietokset, Rauhaa, vain rauhaa, Tonttu, Sylvian joululaulu, Sydämeeni joulun teen, Walking in the air, Taivas sylissäni, En etsi valtaa, loistoa... Siinä muutama äkkiseltään mieleen tullut mieluisa joululaulu. Aattona kuulin radiosta kappaleen Petit Papa Noël ja se pääsi kertaheitolla myös tuolle sangen pitkälle suosikkilistalleni. Miten niistä voi edes valita sitä kaikkein parasta? Inhokkilistan kärki on paljon helpompi: Sika, Joulumaa, Porsaita äidin oomme kaikki, No onkos tullut kesä? Tasapuolisesti kaikki yhtä kehnoja renkutuksia.

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Aito kuusi siitäkin huolimatta, että neulasia löytyy lattioilta vielä juhannuksena.

9. Vanhin joulukoristeesi?

Joko kaverilta yläasteella (?) saatu jääkaappimagneetti tai itse tehdyt käpytontut. Kummatkin taitavat olla jostain 2000-luvun alkupuolelta peräisin.

Onkohan tämä jääkaappimagneetti vanhin joulukoristeeni?

Vai ovatko vanhimpia kenties nämä tontut (plus kuusi niiden kaveria)?

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Torttu. Oikein suklainen, mehevä kuivakakku saattaisi kiivetä kisassa tortun rinnalle.

Melkein kokonaan lasten tekemät tortut.

En haasta nyt ketään kun haastekin on ollut jo jonkun aikaa liikkeellä ja moni on siihen vastannut. Jos et ole vielä osallistunut, niin nappaa tästä haaste vastaan. Tässä Maatuskan ohjeet:

Kopioi kysymykset, poistaa vastaukseni ja lisätä omasi. Voit mieluusti haastaa joskun mukaan ja kerro kyselyn aloittajan olevan Selätön puutarhuri. 

Jätä tämän postauksen kommenttikenttään tieto vastaamisestasi ja linkki blogiisi, ellet ole seuraajani. Näin löydän vastauksesi.

P.S. Laitoin blogin sivupalkkiin viimevuotisen Puutarhavuosi -haastepohjan, jos joku vaikka innostuu tekemään koostetta ennen kuin ehtii tulla haastetuksi (muistakaa muuttaa vuosiluku!). Taidan itse laittaa haasteen virallisesti liikkeelle tässä muutaman päivän sisällä.

Esikkoja

Tässäpä esikontuoksuinen ja myös melko värikäs kattaus touko-kesäkuun vaihteesta. Osa esikoista on esitelty jo aiemmin (täällä näin).

Majapenkin palloesikot.

Majapenkin vaaleankeltaiset, tuoksuvat esikot. Näiden väliin jää tummanpunainen jouluruusu.

Kantopuutarhasta löytyy lempeän liila esikko.

Varjokujan alkupäässä on paljon pinkkiä esikkoa. Tämäkin muuten tuoksuu.

Edellisen kuvan ottamisen jälkeen olen katkonut kuunliljojen viimevuotiset kukinnot, kitkenyt voikukat käytäviltä ja nyhtänyt ylimääräisiä lehtoimiköitä. Ne meinaavat olla muun kilpailun puutteessa vähän turhan innokkaita leviäjiä. Isot kuunliljat siirsin jo pari vuotta sitten pois, kun huomasin vesimyyrän syöneen niiden juuria. Tilalle on istutettu pioni ja karhunjuuri mutta ne eivät ole vielä kovin isoja. Niinpä imikät yrittävät vallata kaiken jäljellä olevan tilan.

Katsokaa, kuinka hienosti 'Woodstock'-hyasinttien väri natsaa taustalla olevaan pihaesikkoon.

Pihaesikko on minusta hauska nahkeine lehtineen. Sitä voisi melkein luulla joksikin toiseksi kasviksi elleivät sen kukat paljastaisi sitä esikoksi. Omat pihaesikkoni ovat aurinkopenkissä mutta ne saattaisivat viihtyä paremmin jossain puolivarjossa. En vain ole vielä saanut aikaiseksi siirtää niitä kun ovat kuitenkin pärjänneet paahteisellakin paikalla. 'Woodstockien' taustalla näkyvä pihaesikko on punaiseen taittava tummanvioletti, vanhempi on kylmemmän sävyinen ja ehkä myös astetta tummempi. Jos se punaiseen taittava esikko on haastava kuvata, niin toinen on melkein mahdoton. Seuraavassa kuvassa vasemman alakulman nuppujen väri on lähinnä sitä mitä myös avonaisissa kukissa on livenä.

Vanhempi pihaesikko.

Siperianesikkoko? Yksittäisen kukan halkaisija on noin kaksi senttiä.

Sama esikko. Pisimmillä kukkavarsilla on mittaa jopa 35cm.

Mysteeriesikot tulivat siemenkirjeestä. Niillä on samantapaiset lehdet kuin luhtaesikolla mutta kukat ovat pienemmät kuin omalla luhtaesikollani ja ne nousevat hyvin korkealle. Sitä paitsi luhtaesikkoni eivät vielä edes kuki kun tämä toinen on jo aloittanut. Olen pohtinut, ovatko ne sitten luhtaesikon eri lajikkeita vai onko tämä liila-pinkkikukkainen mahdollisesti siperianesikko.

Yksi kauneimman värisistä on tämä kärhökaaripenkin esikko.

Ja kuten kuvissa aina, niin tämän punaisenkin esikon väri on mennyt hieman pieleen. Se ei ole noin puhtaan punainen, vaan enemmän anilliinin tai tumman pinkin suuntaan. Vai olisiko vadelmanpunainen oikeampi sävy. Ihana joka tapauksessa, vaikka onkin ollut vähän hidas leviämään. Valkoisesta luhtaesikosta tulee kuvia vasta myöhemmin, sitten kun se kukkii. Se on yksi suosikkiesikoistani näyttävien kukkien ja muista esikoista poikkeavan kukinta-ajan ansiosta.

Miten mahtava puutarhaviikonloppu!

Karo ja mahtava tarhakylmänkukka.

Takana on niin mahtava puutarhaviikonloppu ettei paremmasta väliä. Oli kesäisen lämmintä ja aika hurahti kuin huomaamatta puutarhassa häärätessä. Joka paikkaa kolottaa nyt sen verran lahjakkaasti, että totisesti tietää jotain tehneensä. Minun viikonloppuni alkoi perjantaina iltapäivästä, jolloin postauksen aloituskuva on otettu. Tarhakylmänkukilla on suht kookkaat kukat mutta tuo yksilö laittoi ainakin kaikki meidän pihan ennätykset uusiksi. Kukan halkaisija oli suunnilleen 12cm. Nyt onkin jännä seurata, aukeavatko saman kasvin muut nuput yhtä suuriksi.

Kesän ensimmäinen kärhön istutus. Käänsin toki kärhön pystyyn ennen peittämistä. Versot ylivalottuivat, ne ovat oikeasti vihreitä.

Katsastin perjantai-iltapäivän puutarhakierroksen yhteydessä osan kärhöistä ja ilahduin suuresti, kun löysin peräti neljästä ensimmäiset elonmerkit. Siitä inspiroituneena päätin kaivaa kärhökaaripenkistä pari syysleimua pois ja istuttaa niiden tilalle pari vuotta isossa saviruukussa majailleen loistokärhö 'Rouge Cardinalin' sekä samaan monttuun pienemmän pistokastaimen samaa lajiketta. Kumpikin oli kasvattanut oikein hyvät juuret, joten eivätpä ne olisi ruukuissaan enää tätä kesää viihtyneetkään. Suunnittelin jo viime kesänä istuttavani 'Beautiful Briden' ja 'Evijohillin' kaveriksi jonkun varman kukkijan. 'Evijohill' oli nimittäin yksi niistä kärhöistä, jotka jäivät viime kesäksi unten maille. 'Beautiful Bride' kukki komeasti ja on nytkin herännyt. Cardinal oli kasvanut sen verran reippaasti, että sen versot ylsivät hyvin maanpinnalle, joten kuopan sai täyttää ihan kokonaan. Istutuksen jälkeen laitoin kärhöille isäni tekemän uuden tuen. Kuvasta ei erota, mutta malli on sama kuin muutama metri taaempana olevalla tuella.

Cardinal ja kumppanit etualalla uudessa tuessaan.

Perjantain puutarhapuuhat jatkuivat ylimääräisten kasvien kartoittamisella. Ensi lauantaina on taas täällä päin taimitapahtuma, jolle ajattelin mennä vähintään katsomaan, löytyisikö joitain uusia kasveja omaan puutarhaan. En ole pariin vuoteen ollut itse myymässä siellä taimia ja vähän jo viime syksynä katselin muutamia kasveja sillä silmällä, että niitä pitäisi jakaa. Siementaimiakin oli jonkun verran ilmestynyt. Päätin siis kerätä kaikkea ylimääräistä ja katsoa, kertyykö niistä niin paljon, että kannattaisi nähdä ruukuttamisen ja hinnoittelun vaiva. Tätä juttua sunnuntai-iltana kirjoittaessa on selvää, että kyllä niitä taimia kertyi ihan myytäväksi asti.

Lauantai oli kirjaimellisesti kakkapäivä. Tässä sitä itseään viimevuotisessa puutarhakompostissa.

Lauantaina käväisin jokakeväiseen tapaani työkaverin tallilla hakemassa pollen parasta. Palaneempaakin tavaraa (purukuivikkeella) olisin saanut kaivella lantalan perukoilta mutta nyt oli enemmän tarvis kompostin vauhdittajalle kuin suoraan maanparannukseen käytettävälle tuotteelle. Suuntasimme siis suoraan laitumelle keräämään tuoreempaa jätöstä. Yhdellä heidän hevosistaan on vallan mainio tapa tehdä tarpeensa aina samaan kohtaan aitausta. Siitäpä oli helppo lapioida tyhjät multasäkit täyteen kikkareita. Heppa on kaurattomalla dieetillä, joten eipä kasva kaurahalmettakaan puutarhakompostoriini näistä tuotoksista. Neljästä säkistä kaksi meni puutarhakompostoreihin ja kolmas jälkikompostoriin. Viimevuotiseen puutarhakompostiin ja jälkikompostoriin sekoitin kikkareet talikolla, tämän vuoden kompostikakkua kasaan kerroksittain. Neljäs säkki jäikin vielä odottamaan sitä, että saan kuskattua uutta kitkentäjätettä puutarhakompostoriin.

Kärhökaaripenkin tämä lohko ei vielä kuki kovin runsaasti. Ensi keväänä on toivottavasti parempi tilanne.

Kärhökaaripenkki on jäänyt syksyn kukkasipulien istutuksessa vähän lapsipuolen osaan. Sinne ei näe niistä ikkunoista, joista tulee eniten katseltua alkukeväästä, joten aikaiset kukkijat ovat painottuneet enimmäkseen takapihalle ja aurinkopenkkiin. Kärhökaaressa onkin sitten vastaavasti enemmän laukkoja ja tulppaaneita, sillä myöhemmin keväällä tulee pyörittyä useammin ulkona ihastelemassa kukintaa. Tänä keväänä päätin, että on aika alkaa aikaistaa myös kärhökaaren kevätkukintaa. Istutin jo aiemmin kaikki kellarissa talvehtineet kultasahramit ja osan hyasinteista penkin yläosaan, josta niiden pitäisi näkyä myös etupihalle, kun olen töihin lähdössä tai sieltä tulossa. Viime joululta säästämäni hyasintit upotin hieman sahrameita alemmas rinteeseen, jossa kukkii tällä hetkellä ainoastaan vuosi sitten keväällä istutetut räväkänpinkit 'Jan Bos' -hyasintit. Ilmeisesti pari toissajouluista hyasinttia on myös noussut ja kukkinee pian. Paikka siis kelpaa hyasinteille. Usein suositellaan, että jouluhyasintit ja keväällä kukkivina hankitut sipulikukkaruukut istutettaisiin maahan vasta syksyllä, mutta minusta kevätistutus on mukavampaa. On helpompi nähdä, mihin ne kannattaisi sijoitella, kun muu kasvillisuus on vielä matalaa ja näkee myös, mihin kaivataan kukintaa milläkin hetkellä.

Joulun jämät. Hyasintit ovat jo tuleentumassa mutta amaryllis se vain porskuttaa edelleen.

On tuo amaryllis sitten sitkeä! Kukinnan jälkeen viskasin sen pahvilaatikkoon yhdessä hyasinttien kanssa ja jätin ulkoeteisen nurkkaan odottamaan kompostiin vientiä. Koko talven seurasin, kun se kasvatteli lehtiään eikä suostunut nahistumaan sitten millään. Joskus huhtikuun alkupuolella taisin viedä laatikon sipuleineen ulkovarastoon, jossa siis ei ole mitään lämmitystä. Välillä lämpötila saattoi käydä pakkasen puolellakin mutta eipä näytä tuo puska tietävän, että amaryllis on kotoisin lämpimiltä seuduilta. Lauantaina laatikko ihan oikeasti unohtui ulos auringonpaisteeseen koko päiväksi ja sitten vielä yöksikin, ja koska amaryllis ei edelleenkään osoittanut loukkaantumisen merkkejä, se taitaa päätyä kompostin sijaan johonkin kukkapenkkiin. Kai noin valtava elinvoima pitää jotenkin palkita.

Lahjaksi aiemmin keväällä saadut gladiolukset ovat heränneet.

Ruukkuruljanssia keventääkseni laitoin pari viikkoa sitten gladioluksen mukulat heräilemään vesiastiaan. Alkuun siis astian pohjalle laitetaan vain muutama milli vettä, jota lisätään sitten kun edelliset ovat huvenneet kokonaan. Näin olen ennenkin herätellyt vaikka mitä kukkasipuleita ja myös daalian juurakoita. Mukulat voisi istuttaa ruukkuihinkin mutta päätin istuttaa ne suoraan kukkapenkkiin. Lajikkeina on vaaleanpuna-kellertävä 'Mon Amour' ja persikkainen 'Sochi'. Kuvassa jälkimmäistä. Mukuloista siirryin sipuleihin ja istutin salottisipulin istukkaita kasvimaalle kyssä- ja lehtikaalin taimien sekaan. Tomaattiruukkuihin laitettavat istukkaat ruukutin ja vein ulkovaraston ikkunalle odottamaan tomaattien ulos istutusta. Kai tuollaiset ruokasipulitkin voi esikasvattaa? Nyt nimittäin oli pakko, sillä ne olivat lähteneet kasvamaan ostopussissaan.

'Elina'-pioni oli noussut vuosien mittaan maanpinnan yläpuolelle ja keskelle oli tullut ontto tunneli.

Kärhöjen elonmerkkejä etsiessä tuli konttailtua vähän siellä sun täällä ja kaiveltua matkan varrelta voikukkia ja muita rikkaruohoja. Samalla etsin lehtokotiloita ja tutkin muutenkin kasvien heräilemistä ja kuntoa. 'Elinan' luokse eksyin, kun bongasin maanpintaa pitkin kulkevan juuripötkylän. Pionin vanhoja versoja siistiessä sitten paljastui sen keskellä ammottava onkalo. Koko juurakon kruunu oli noussut ajan saatossa pintaan, joten kävin hakemassa karkeaa hiekkaa sen päälle. Ulompien versojen ympärille vetäisin ensiavuksi multaa viereisten tarhavaleunikkojen välistä. Pitää jossain vaiheessa käydä tekemässä huolellisempaa jälkeä ja täyttämässä myös unikkojen väliin jäänyt kuoppa. Viime kesänä tuokin 'Elina' kukki yhtä komeasti kuin samaan aikaan istutettu kaverinsa mutta nyt siinä oli silmämääräisesti arvioituna jonkun verran vähemmän versoja kuin sopivalla syvyydellä kasvavassa kaverissaan.

Kärhökaaren loppuosasta poistuivat viime syksynä syreenit.

Syksyllä poistettujen syreenien kohtalo ei ole jäänyt harmittamaan, vaikka tontin laita näyttää nyt kovin tyhjältä. Siirsin sinne jo syksyllä tuijan ja pikkujasmikkeen ja nyt rivin jatkoksi tuli siemenestä kasvatettu alppiruusu, joka ei tuntunut viihtyvän entisellä paikallaan. Se olikin aika valoisa ja rodon alta ihan maan pinnasta löytyi jonkun puun juuri. Luultavasti tontin laidalla kasvava haapa oli tullut ryöväämään rodolta ravinteet ja veden. Uudessa paikassa riesaksi saattaa tulla koivu, mutta tuolla puolella tonttia on sentään varjoisaa ja savensekainen maa, jossa riittää kosteutta useammallekin kasville. Rodon kasvualustaa kevensin puutarhakompostilla, lahopuumuhjulla sekä havu-rodomullalla. Nyt pitää vielä miettiä, mitä muuta syreeneiltä vapautuneeseen tilaan laittaisi.

Loistokärhö 'Miss Batemanin' yllätys: 40 sentin korkeudelle talvehtineet versot.

Tein joka päivä kärhökierroksen. Perjantaina löytyneiden neljän heränneen kärhön lisäksi lauantaina bongasin piippoja viidestä. Sunnuntaina joukkoon liittyi kuusi kärhöä, joten viikonlopun kokonaissaldona on tasan 15 kasvuun lähtenyttä kaunotarta plus aiemmin herännyt tarha-alppikärhö 'Pink Dream'. Viime kesän nukkuneissa kärhöissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta odotellaanpa rauhassa. 'Miss Batemanin' huikea talvehtiminen tuli erityisen iloisena yllätyksenä, sillä se kukkii myös vanhoilla versoillaan. Niinpä kukintaa pitäisi olla odotettavissa jo hyvinkin kesäkuun puolella. Neiti ei olekaan ennen kukkinut, sillä viime kesänä sen kasvu keskeytyi heinäkuussa latvojen nuokkumiseen ja leikkasin sitä varmuuden vuoksi matalammaksi. Lakastumistauti oli yksi mahdollisuus mutta uskon itse enemmän juuriston pieneen kokoon suhteessa lehtimassaan. Toivotaan, että tänä kesänä kärhö vihdoin pääsee näyttämään, mihin pystyy.

Kadun pään joutokukkaniityllä kukkii mukulaleinikki.

Ehkä joku vielä saattaa muistaa viime keväältä mukulaleinikin, jonka vesimyyrä oli tuonut aurinkopenkkiin. En halunnut sinne keltaista myyränhoukutinta, joten siirsin kasvin kadun pään joutokukkaniitylle. Siellä se nyt kukkii ja kitkin jopa juolavehnät sen ympäriltä pois. Juolavehnä kasvaa toki pian takaisin mutta onpahan edes pikkuisen häiritty sen etenemistä. Joutokukkaniityllä ei olekaan kovin paljoa kevätkukintaa, vaikka kivikkorinteestä onkin levinnyt sinne pikkuisen kevättähtiä ja muualta jokunen lehtoimikkä. Minun puolestani mukulaleinikki siis saa levittäytyä siellä ihan rauhassa.

Tähtitulppaaneita aurinkopenkissä.

Kuvan mätäs tähtitulppaaneita on tullut yhdestä pussillisesta 'Persian Pearlia'. Kuten näkyy, suurin osa onkin sitä, mutta seassa on myös jotain muuta lajiketta, jolle en ole keksinyt nimeä. Niitä oli alun perin kolme mutta selvästi nekin näyttävät lisääntyvän kun nyt niitä on jo viisi kukassa. Kauniita ovat väriltään vaikka pidänkin enemmän "persialaisen" sävystä.

Kolme kuvaa aurinkopenkin hyasinteista, yksi kärhökaaresta.

Hyasinteista on vuosi vuodelta enemmän iloa. Ne näyttävät myös lisääntyvän aika mukavasti. Eivät nyt ihan pikkusipulien lailla mutta vanhemmat sipulit ovat tehneet selvästi sivusipuleita ympärilleen. Innokkaimpia lisääntyjiä näyttäisivät olevan valkoiset, alunperin jouluhyasinteiksi ostetetut sipulit. Syyssipuleina en ole nimittäin valkoisia ostanutkaan. Yllä olevassa kollaasissa niiden kaverina kukkii vaaleanpunainen 'Fondant', joka on ensimmäinen varsinainen puutarhahyasintiksi ostamani hyasintti. Kuvassa 'Fondantin' taakse jää vasemmassa yläkulmassa oleva sininen sekoituspussin hyasintti ('Delft Blue'?), jonka taustalla taas kukkii ehkä 'Pink Pearl'. Alakuvassa vasemmalla on samaista 'Pink Pearlia' sekä laventelinvärinen 'Splendid Cornelia', joita piti olla kolme. Yksi sipuleista on siis hävinnyt johonkin ja tietysti ne hengissä selvinneet sattuivat kasvamaan samassa rivissä vaaleanpunaisten kanssa eivätkä jotenkin luonnollisemmin kolmiona. Näin käy, kun istuttaa sipuleita syksyllä. Alaoikealla kollaasissa kukkii kärhökaaren räväkkä 'Jan Bos'.

Heti ulko-oven vieressä pikkuruiset tulppaanit yhdessä idänsinililjojen kanssa.

Pienten tulppaanien pussissa luki 'Polychroma' mutta sitä en tiedä, ovatko oikeasti pikkutulppaania (Tulipa bifloraa, vanhalta nimeltään Tulipa polychroma, jos olen oikein käsittänyt) vai onko olemassa lajike 'Polychroma'. Saila hoi...? Supersuloisia ovat. Sen verran paljon kertyi muutaman työntäyteisen puutarhapäivän aikana kuvia, että jutun tekokin venähti kahden vuorokauden puolelle. Jatkoa seuraa joku toinen päivä, sillä eihän tässä vielä kaikki ollut. Aurinkoista viikkoa!

Kukkakimppuja äideille

Puutarhasta löytyi vaikka miten paljon kukkakimppuja. Maljakkoon en niitä raskinut kerätä, sillä kuvinakin ne ilahduttavat suuresti.

Posliinihyasintit tekivät tänä vuonna komeita kukkakimppuja.

Luumupuu 'Kuntalan' juurella eivät tänä vuonna pikkuiset 'Barr's Purple' -tähtisahramit kovin runsaasti kukkineet mutta onneksi posliinihyasintit paikkasivat kukkavajetta tekemällä oikein pörheät kukinnot. Salamatkustajana tullut puhtaan valkoinenkin oli komistunut sitten viime kevään. Toisen luumupuun, 'Laatokan Helmen' vierellä on paljon siniliilaa, sillä siellä kukkii rypäs isokevättähteä, tähtisahrami 'Ruby Giantia' sekä ensimmäisiä huhtikurjenmiekkoja. Niiden lajike saattaa olla 'Blue Hill' mutta varmuutta ei ole. Istutin ne nimittäin 'Harmonyna' ja sitähän ne eivät ainakaan ole. Kauniita ovat joka tapauksessa.

'Laatokan Helmen' vieressä on sininen sekakimppu.

Pystykiurunukannus 'Beth Evans' tekee punaisia kimppuja.

Sinivuokko taitaa olla aika perinteinen äitienpäiväkukka.

Olen iloinen, että kaikki kolme sinivuokkoani ovat hengissä ja kaksi kukkiikin jo ihan nätisti. Kuvassa on niistä isompi. Isomman kukat ovat tasaisesti kuusiterälehtisiä mutta pienempi oli tehnyt yhden kukan, jossa oli peräti kahdeksan terälehteä. Muissa sen kukissa oli kuusi tai seitsemän terälehteä. Jokohan ensi vuonna myös pienin taimista kukkii?

Esikoissakin oli pieniä kukkakimppuja, vaikka niiden runsain kukinta on vasta tulossa.

Mutta mikäs se tämä minikimppu on?

Pensasryhmään oli eksynyt jotain pientä ja söpöä. Luulin sitä ensin valkoiseksi idänsinililjaksi mutta kukat katsovat suoraan taivasta kohti toisin kuin parin metrin päässä olevalla mättäällä ja kärhökaaripenkissä kasvavilla lajitovereilla. Kukkien alapinnallakin on hienot vihreät raidat. Muistin vasta myöhemmin eräänä vuonna kellarissa talvettamani nuokkutähdikit, jotka ehkä saattoivat sittenkin olla jotain muuta tähdikkiä (turkintähdikkiäkö?). Moni oli saanut väärää lajiketta sinä syksynä kun minäkin nuo ostin. Istutin tähdikit muistiinpanojeni mukaan kärhökaaripenkkiin mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun muistiinpanot ja todellisuus eivät kohtaa.

Hyasintit alkoivat aueta 7.5.

Koska kukkii? -haasteen viimeinenkin veikkaus meni reilusti pieleen, sillä hyasinteista aukesi ensimmäinen kukka 7.5. Veikkasin niiden kukkivan vasta 16.5. Hyytävän kylmä viikko hidasti nuppujen aukeamista sen verran, että hyasintit taisivatkin osua lähimmäksi arvaamaani kukinta-aikaa. Tosin nuppujaan aukovat nyt ainoastaan jouluhyasinteiksi ostetut yksilöt. Varsinaiset puutarhahyasintit ovat todella paljon hitaampia kasvussaan. Osa niistä on vasta pilkistelemässä maan rajasta ja pidemmälle ehtineissäkin nuput ovat vielä tiukasti lehtien suojissa. Mistähän ero mahtaa johtua? Olenko istuttanut jouluhyasintit lähemmäs pintaa vai onko niillä muuten vain tapana herätä aikaisemmin?

Aurinkopenkin kevätkukkaniittyä.

Aurinkopenkin kevätkukkaniityllä kurjenmiekkojen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Myöhäisemmissä 'Frozen Planeteissakin' osa kukista on jo kuihtunut. Kevättähdet kukkivat vielä hetken aikaa, tosin vaaleanpunaiset ovat jo haalistuneet melkein valkoisiksi. Seuraavana kukintavuoron ottavatkin eriväriset hyasintit. Tänä vuonna valkoiset olivat nopeimpia mutta on siellä jokunen vaaleanpunainen, sininen ja purppurainenkin tulossa. Kellarissa talvehtineista vaaleankeltaisista 'Gipsy Princess' -hyasinteista puolet istutin myös kevätkukkaniitylle. Loput laitoin kärhökaaripenkkiin, johon olen myös istuttanut jouluhyasintteja.

Ensimmäiset tarhakylmänkukat alkavat pian aukoa karvaisia nuppujaan.

Tarhajouluruusu 'Hello Amber' on jäänyt kovin matalaksi.

Jouluruusuilla on usein tapana nuokuttaa kukkiaan alaspäin ja tehdä siten niiden kukkien kuvaamisesta varsinaista maassa möyrimistä. 'Hello Amberin' kukat ovat niin matalissa varsissa, että jos ne nuokkuisivat, kameralle pitäisi kaivaa kuoppa kukan alle. Onneksi kukat siis katsovat taivasta kohti, niin ei tarvitse häiritä sen juuria kaivuuprojekteilla. Melko matala Amber on joka kevät ollut, mutta nyt se on kyllä minusta tehnyt ennätyksen. Vai onko kyse jo rimanalituksesta? Kukkia on kuitenkin hurjan paljon tulossa, joten Amber lasketaan ehdottomasti äitienpäivän kukkakimpuksi.

Korkeimmassa, peräti viisisenttisessä varressa komeileva kukka.

Kovin korkea ei ole vaaleajouluruusukaan mutta sentään kolme-neljä kertaa Amberia korkeampi.

Yritin laskea vaaleajouluruusun kukkia ja nuppuja mutta luovutin viidenkymmenen kohdalla. Huhtikuun lopun kovempi pakkasyö rusketti osan kukista mutta sen jälkeen juuresta on noussut koko ajan lisää nuppuja. Tämä yksilö on ihan älytön kukkimiskone! Muutama kuihtumassa oleva kukka on saanut todella kauniin vaaleanpunaisen sävyn.

Vaaleanpunainen kukka valkoisten seassa on liikuttavan söpö.

Ihan oikeassa leikkokukkakimpussa on mm. pioni, neilikoita, gerbera ja inkaliljaa.

Näiden kukkakimppujen myötä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää!