Puutarhaterapiaa

 

Luhtaesikko

Ihanien luhtaesikoiden kukinta-aika on alkanut. Ensimmäiset kukat saivat aueta poutasäässä mutta päivällä vähän hirvitti mennä katsomaan, onko enää yhtään kukintoa pystyssä tai puhtaana. Viime yönä satoi vettä kohtalaisen reippaasti useamman millin ja tänäänkin aamulla vähän tihuutti navakan tuulen lisäksi. Onneksi esikoiden lehdistöt ovat jo sen verran tuuheita, etteivät kukinnot päässeet retkahtamaan ihan maata vasten. Aika surkea näky kuitenkin tänään oli. Luhtaesikon kukinta taitaakin olla melkein yhtä varma sadesään houkutin kuin aukeavat pionin nuput. Nuppuja onneksi riittää vielä, joten ehkäpä ihan kaikki kukat eivät lakoa sateessa pitkin maata.

Luhtaesikot eilen illalla. Taustalla komeankokoinen sinikämmen alba, joka ehti jo kukkia.

Luhtaesikoiden lähellä on viime syksynä mansikkamaan "lisäosan" tilalle perustettu taimivauvala. Sille tuli nyt käyttöä, kun hankikylvetyt perennat olivat koulimiskokoisia. Sen verran paljon tuli kevään aikana pyöriteltyä taimiruukkuja, etten jaksanut enää koulia taimia ruukkuihin. Istahdin siis vauvalan ääreen itikoiden syötiksi ja aloin erotella pikkuruisia perennavauveleita siisteihin riveihin. Ilman itikoita homma olisi ollut jopa terapeuttista. Mustarastas, rautiainen ja pajulintu lurittelivat viereisessä metsässä eivätkä taimetkaan olleet vielä tuhannen solmussa. Maahan pääsi useampi kivikkotörmäkukka, pari keltatörmäkukkaa, paljon täpläpipo 'Mysticaa' ja rosoesikoita sekä ketokasveista ketoneilikkaa ja kissankelloa. Kaksi viimeisintä oli tarkoitus istuttaa kadun päähän mutta saimme keväällä tietää, että pihakatumme saneerataan syksyllä. En tiedä, kuinka pitkälle nurmialueelle tieremppa yltää mutta varmuuden vuoksi en istuta ennen sen valmistumista kadun pään joutoalueelle yhtään mitään. Pitää myös yrittää merkitä jotenkin alue, johon ei tarvitsisi rempan päätteeksi kipata kunnon multaa eikä varsinkaan nurmensiemeniä.

Vauvala piti suojata lasten varalta raudoitusverkoilla. Pitsiverho on Karon takia.

Tulipahan tuollekin pitsiverhon pätkälle hyötykäyttöä. Jostain syystä sekä lapset että Karo ovat kulkeneet pitkin kevättä juuri taimivauvalan kohdalta, vaikka olen monta kertaa komentanut kaikkia käyttämään metrin verran vasemmalla olevaa kulkuväylää. Jospa enää ei tulisi jalanjälkiä vauvalaan, jossa on nyt herkkiä pikkutaimia kasvamassa. Kevätatsalealla oli jo valmiiksi oma ympärivuotinen häkkinsä. Vauvalan oikealla puolella kasvaa keltainen karviainen, jonka piikkisiä oksia hipoen ei huvita kenenkään kulkea.

Ketoruusuruohon rotevat taimet koulin jo aikaisemmin keväällä.

Aika monta purkkia jäi vielä ulkovaraston ikkunalle odottelemaan, josko taimia alkaisi ilmestyä kesän mittaan. Tarhakylmänkukkia ei suostunut taaskaan itämään yhden yhtä ja aika moni muukin kylvöruukku on tyhjää täynnä. Kaukasiankirahvinkukat ovat alkaneet vasta itää. Ne mahtuu vielä istuttamaan vauvalaan, kunhan ihan kaikki kylvämästäni 15 siemenestä eivät idä.

Tännekin mahtuisi istuttamaan jotain.

Marjapensasalueen eteläreunassa, ihan tontin pimeimmällä rajalla metsämustikka-alueen vieressä mustaherukka on vetelemässä yhtä viimeisiään kuin sen hädin tuskin pystyssä pysyvä tukikin. Herukka on kyllä tehnyt hidasta kuolemaa jo useamman vuoden ajan mutta nyt eläviä oksia on enää yksi. Ihmekös tuo, kun paikka on varjoisa, vieressä isot puut vetävät ravinteita ja lisäksi haapa lykkii juurivesojaan mustaherukkaa pidemmällekin. Juuri kiskoin neljämetrisen haavanjuuren vesoineen pois kasvimaan suuntaan kurottelemasta. Valitettavasti taisto kyseisen juuren kanssa jäi kesken, kun en jaksanut ilman apuvälineitä kiskoa viimeistä kolmea metriä tontin rajalle asti. Luultavasti mustaherukka nousisi siinä samalla, sillä juuri näytti kulkevan suoraan puskanraadon läpi. Joka tapauksessa mustaherukan tilalle voisi aivan hyvin istuttaa jotain muuta. Siinäpä vasta miettimistä, mitä se "muu" olisi. Metsämustikat ovat pärjänneet verkkohäkkinsä sisällä, joten ehkäpä sitten niitä lisää. Pitäisi vain saada jostain mustikkamättäitä istutettavaksi.

Toisen mustaherukan juurella karhunlaukat ovat runsastuneet viime vuodesta.

Marjapensasalueen hallittu maanpeitekasvillisuus ei ole ihan joka kohdassa yhtä hallittua kuin nyt kitkennän jälkeen metsämustikkanurkassa tai karhunlaukkojen ympärillä. Voikukkia on hieman turhan paljon, vaikka olen niitä jonkun verran ehtinyt kaivaa ylös. Sain hieman lisäaikaa kitkemiseen, kun isäntä edellisen ruohonleikkuun yhteydessä vetäisi myös marjapensasalueelta pahimman paikan sileäksi. Harmillisen nopea levittäytyjä on myös rönsyleinikki, jota kitkin eilen ison ämpärillisen ja tänään kottikärryllisen. Maa- ja niittyhumala saavat toistaiseksi vallata omat alueensa. Niistä hankkiudun eroon sitten kun saan hankalammat rikat kuriin. Siitä olen iloinen, että löysin ainoastaan yhden pienehkön vuohenputkikasvuston. Ratamoakin on selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Kitkeminen ennen siementen kypsymistä siis kannatti.

Puutarhakompostorissa oli hyvät lämmöt (paistilämpömittarilla mitattuna).

Hyvin uskaltaa nyt viedä puutarhakompostoriinkin rikkaruohoja, kun noin 30cm:n syvyydellä oli melkein 50 astetta lämmintä. Kolme päivää sitten mittari näytti 39 astetta, joten lämmöt saattavat vielä kohota lisää muutaman asteen. Kasasin kerroksittain risuhaketta, rikkaruohoja, hevosenlantaa (purukuivike) ja hakettimella silputtuja perennanvarsia. Puutarhakompostori on kyllä lämmennyt aiempinakin kesinä selvästi ulkolämpötilaa lämpöisemmäksi mutta ihan näin kuumana se ei ole minusta ennen käynyt. Aiemmin olen laittanut risukerroksiin selvästi isompaa oksanpätkää tai perennanvarsia vain käsin 20-30cm:n pätkiksi rusennettuina. Taidanpa jatkossa laittaa myös puutarhakompostiin hakettimen läpi mennyttä seosainetta, jos se saa sen näin hyvin pöhisemään. Kasakin on jo painunut vähintään parikymmentä senttiä alaspäin, vaikka uutta kitkentäjätettä tulee harva se päivä.

Tarha-alppiruusu 'Purple Dream' kukkii nyt.

Tänä keväänä ei ole ollut kovin hyvä alppikärhöjen kukintavuosi. Kaikki ovat kukkineet pienesti ja kuivia oksia on ollut aika paljon. Johtunee viime syksystä ja talvesta. Kaikki ovat kuitenkin hengissä, mikä on pääasia. Loisto- ja tarhaviinikärhöistä ainakin 27 on nyt noussut. Nukkumassa on ilmeisesti vain seitsemän kärhöä ja niistäkin kuusi taisi nukkua myös viime vuonna ja osa sitä edellisenkin kesän. Olikohan jollain peräti jo neljäs nukkumisvuosi aluillaan? Ehkä sellaisten tilalle saa jo miettiä uutta kärhöä. Hieman harmittaa se, että kukintakuningatar 'Voluceau' ei ole näyttänyt versonkärkeäkään, vaikka se on tähän saakka ollut yksi luotettavimmista kärhöistäni. Iloinen yllätys sen sijaan oli se, että viime kesänä peratun jättiläismäisen 'Hagley Hybridin' juurakosta erotettu pieni taimi nousi tänä kesänä reippaasti ensimmäisten joukossa ja on tehnyt jo kolme napakkaa versoa. Pisin huitelee jo yli metrin korkeudella.

Puistoatsaleoista ainoastaan aurinkopenkin 'Illusia' kukkii tänä vuonna. Tässä koko kukkasaalis.

Toivottavasti loisto- ja tarhaviinikärhöillä on tänä vuonna parempi kukintavuosi kuin atsaleoilla. Kanadanatsalea kukki keväällä normaalisti mutta kaikki muut olivat kuivattaneet oksankärkiään. Ainoastaan tuo aurinkopenkin 'Illusian' maata myöten menevä oksa oli onnistunut pitämään muutaman nuppusilmun hengissä kevääseen saakka. En tosin tiedä, onko noissa atsaleoissa edes ollut nuppuja talven tullessa. Luulisi, että on, sillä ne ovat yleensä olleet luotettavia kukkijoita. Nyt oli ensimmäinen kerta kun kukkia oli näin vähän ja nekin ainoastaan yhdessä puskassa.

Uusi kivikkokasvi-istutus.

Varaston kaapissa lojuneet rikkinäiset saviruukut pääsivät vihdoin käyttöön, kun tarvitsin muutamalle mehitähti- ja maksaruohomättäälle väliaikaisen sijoituspaikan. Itselläni oli jonkinlainen visio istutuksen ulkonäöstä hommaa aloitellessa mutta kävipä niin, että toisella muksuista meni sillä välin sukset ristiin melkein koko maailman kanssa ja temperamentti pääsi kuohahtamaan pahan kerran. Hän kävi hetken aikaa liiterin takana mätkimässä kepillä voikukkaheinikkoa ja sattui uutta hutkittavaa etsiessään vilkaisemaan minun työmaatani varaston nurkilla. Rikkinäiset ruukut kiinnostivat sitten sen verran paljon, että hän innostui kasailemaan niistä tornia sitä mukaa kun sain nosteltua multaa ruukkuihin. Lopulta hän upotteli myös mehitähtiruusukkeita ja katolta pudonneita sammaltuppaita ruukunpalasten väliin ja ohjeisti minua, mikä kasvi voisi sopia mihinkin kohtaan. Samalla saimme juteltua harmitukset halki ja kaikki oli taas hyvin. Varsinainen terapiaprojekti. Lopputuloskaan ei ole minusta yhtään hassumpi, vaikka alkuperäinen visioni olikin hieman erilainen.

Yksityiskohtia istutuksesta.

Ulko-oven luokse päätyneestä kivikkoistutuksesta löytyy huipulta levisian siementaimi ja valkomaksaruohoa, niiden alapuolelta kattomehitähtiä ja tummasävyistä kivikkomehitähti 'Dark Beautya'. Alimmassa kerroksessa on samojen lisäksi roikkuvana kaukasianmaksaruoho 'Leningrad White' sekä kangasajuruoho 'Magic Carpet'. Ajuruoholle jäi aika mitättömän kokoiset juuret, sillä se oli ängennyt itsensä pihakiveyksen väliin. Muutaman päivän ajan ajuruoho oli niin surkean näköinen, että arvelin sen heittävän henkensä ihan kokonaan mutta ainakin joku verso on alkanut jo vähän virkistyä. Muut kasvit eivät olleet moksiskaan uuteen asuinpaikkaansa siirrosta ja pian muutama kattomehitähti alkaa kukkiakin.

Isotähtihyasintti on tuplannut vuodessa kukkamääränsä. Taustalla liilaa sammalleimua ja lehtosinilatvaa.

Isotähtihyasinttien penkistä ei viitsinyt yleiskuvaa ottaakaan. Siellä on nimittäin valvatti saanut pahasti jalansijaa. Piilottelivat mokomat lemmikkien seassa. Jonain päivänä on ihan pakko nostaa penkin etureunan kasvit kokonaan ylös ja perata valvatit pois seasta ennen kuin ne valtaavat koko penkin. Jos rikkaruohoja aletaan laittaa kamaluusjärjestykseen niin valvatti on varmasti omalla listallani ihan kärkikahinoissa. Ja sitä ei passaa lähteä repimään suutuspäissään, sillä silloin tiedossa on ihan satavarmasti miljoonaan osaan katkenneita juurenpalasia, joista jokaisesta lähtee vähintään viisi uutta tainta kasvamaan. Ensin pitää hakea rauhallinen zen-mielentila jostain toisesta kukkapenkistä.

Kesäkukista viimeisiin pioneihin

Kesän ensimmäiset tsinnian kukat.

Kylmä kesäkuu hidasti monen kasvin kasvua mutta tämä jo yli viikon kestänyt hellesää on vauhdittanut edistymistä kummasti. Aloituskuvan tsinniat esikasvatin ja olin jo melkein ongelmissa niiden reippaan kasvun kanssa ennen kuin taimet sai ulos. Kukkapenkkiin päästyään ne sitten säikähtivät kesäkuun kylmyyttä ja jäivät jurottamaan viikkokausiksi. Yhden taimen taisi rusakko tai joku pikkujyrsijä vielä katkaistakin vaikken latvomista siinä vaiheessa kesää pyytänytkään. Kyseinen taimi oli onneksi penkin takalaidassa toisin kuin nyt kukkivat yksilöt, joita pääsin näppärästi ihastelemaan suoraan nurmikolta. Huimaus on helpottanut sen verran, että pääsen hyvin liikkumaan puutarhassakin kunhan en vain kumartele tai kyykistele liian nopeasti. Helpommin sanottu kuin tehty, kun tekisi mieli aina nyppäistä ohikulkiessa joku rikkaruoho pois tai kumartua haistelemaan jotain kukkaa. Pitää vain malttaa hidastaa liikkeitä sen verran, että pää ehtii hyvin mukaan.

Pioniunikko ja siankärsämö.

Kesäkukkapenkkiin ilmestynyt mysteerikasvi varmistui sitten ihan tavalliseksi siankärsämöksi. Ilmeisesti se siis kasvattaa hyvissä oloissa pehmeät, isot lehdet eikä tuoksu niin pistävältä kuin karummissa oloissa kasvavat lajitoverinsa. Koristekasvistakin se käy, sillä korkeutta sillä on metrin verran ja kukintoja on valtavasti. Pioniunikon taustalla näkyvä kukkapaljous on kaikki samasta pienestä mättäästä peräisin. Niin komea kuin siankärsämö kesäkukkapenkissäkin olisi, se joutuu siirtymään lajilleen luonteenomaisempaan kasvupaikkaan kadun pään joutokukkaniitylle. Kunhan sää tästä viilenee ja kadun päässä joku iso myskimalva- tai oreganomätäs on kukintansa lopettanut, niin kärsämö tulee sen tilalle. Samalla kadun pää muuttuu taas askelen verran lähemmäs luonnonniittyä. 

Siankärsämö houkuttelee ainakin kukkakärpäsiä ja kuoriaisia. Kuvan kukkakärpänen lienee parvikirvari.

Suorakylvetyt kesäkukat näyttivät vielä pari viikkoa sitten niin pieniltä rääpäleiltä, että oli vaikea uskoa niiden ehtivän kukkia ennen elokuuta. Niinpä vain nekin ovat jo päässeet kukinnan alkuun. Ensimmäisenä aloittivat toukoraunikit, joiden nimeä olen etsinyt jo parin vuoden ajan. Ei ole ilmeisesti mikään ihan tavallisin kesäkukka, mitä en lainkaan ihmettele. Näin poutasäällä kasvi on pysynyt hyvin pystyssä mutta seuraavan sadepäivän tullen hentovartinen primadonna lojuu varmasti taas pitkin pituuttaan. Tanakkavartiset vieruskaverit se tarvitsisi ehdottomasti. En ole kokeillut sen leikkokukkakestävyyttä. Kimpuissa se voisikin olla ihan viehkeän näköinen täytekasvi ja väriltäänhän se on mitä suloisin ilmestys.

Kesäkukkasekoituksen mysteerikasvi saattaa olla toukoraunikki.

Muutama päivä raunikkioletettujen jälkeen kukkiaan alkoivat aukoa pioniunikot, aurankukat ja kehäkukat ja viimeisimpänä kaliforniantuliunikko. Ja tässä siis olivat kesäkukat. Perennoista kesäkukkapenkkiin on itsekseen ilmestynyt bellistä, pikkuampiaisyrtti ja perennamaisesti käyttäytyvä orvokki, jotka kaikki aloittivat kukintansa jo hyvissä ajoin ennen kuin yksikään kesäkukista harkitsi edes nupun näyttämistä. Siankärsämökin ehti aloittaa ennen kesäkukkia.

Pioniunikko, aurankukka ja kehäkukkia, aivan oikeassa laidassa yksi puna-auringonkukka venyttää vasta varttaan.

Osa pioniunikoista on noussut komeasti kilpasille kärsämön kukkien korkeudelle mutta heti korkean vieressä saattaa olla yksi hädin tuskin polvenkorkuinen yksilö. Olisi hauska tietää, mistä kasvuero johtuu: onko siemenien perimässä kookkaampaa ja matalampaa tyyppiä vai onko korkeammaksi kasvava vain lähtenyt kasvuun aiemmin ja ehtinyt valloittaa juurillaan parhaat ravinnehippuset pienemmän vieruskaverin joutuessa tyytymään rippeisiin? Väreiltään ainakin nämä ensimmäiset pioniunikot ovat olleet pääasiassa luumunpunaisia. Yhden lupaavan unikkomättään heti aidan vierestä kävi rusakko jokunen viikko sitten typistämässä parinkymmenen sentin korkuiselle sängelle. En tiedä, mikä kirahvinkaulainen mutanttipupu se oli, sillä täsmälleen samasta kohtaa aidan toiselta puolelta oli vedetty puolet kaurajuuren lehdistä ja kaikki herneenversot samankorkuiselle sängelle. Aivan kuin otus olisi unikon syötyään ahtanut päänsä aidan läpi ja syönyt toiseltakin puolelta niin pitkälti kuin vain ylettää. Kesäkukkapenkin puolelta se kuitenkin oli tullut, sillä kärsämön vieressä oli selvästi tallattu polku.

Puoli metriä alempana kärsämön juurella kukkii pikkuampiaisyrtti, kaliforniantuliunikko ja kehäkukka.

Nyt, kun ollaan aivan marjapensasalueen vieressä, niin kurkataan ihan nopeasti, mitä sinne kuuluu. Operaatio valvatin ja vuohenputken hävitys on edennyt seuraavaan vaiheeseen, eli kivituhka-alueen kasvittamiseen. Olen antanut joidenkin itsestään alueelle tulleiden luonnonkasvien kasvaa samalla kun olen kitkenyt toisia pois. Keskivaiheille ilmestyneet niittyhumalat ovat alkaneet levitä tiheäksi matoksi, joka kukkii nyt. Kasvi on hiukan ongelmallinen metsämustikka-alueella, jossa se meinasi peittää pieneksi jääneet mustikkamättäät kokonaan. Onneksi humalat oli helppo nykiä sieltä pois. Herukoiden välissä kulkuväylän katteena niittyhumala toimii minusta ihan hyvin ja sen raskii hurauttaa ruohonleikkurilla matalaksi, jos se meinaa kasvaa liian rehevänä. Yhden pensaan alle on tullut maahumalaa, joka on minusta niittyhumalaa haastavampi kurissa pidettävä. Sekin saa kuitenkin olla ainakin toistaiseksi estämässä hankalampien rikkaruohojen villiintymistä. Taistelussa on osattava valita vihollisensa.

Niittyhumala kukkii. Joku saisi kyllä käydä nykäisemässä nuo voikukat pois...

Mustaherukoihin on alkanut jo tulla väriä mutta vielä menee jonkun aikaa ennen kuin marjat kypsyvät. Muutaman pensaan juurelle istutetuissa kuukausimansikoissa oli jo isoja raakileita, joita pääsee aivan pian syömään ellei joku muu otus ehdi ensin. Marjapensasalueen kyljessä oleva mansikkamaa oli minusta hyvin suojattu verkoilla linnuilta mutta niinpä vain yksi räkättirastas oli päässyt jostain rakosesta änkäytymään häkin sisälle ja syönyt ainakin kahta mansikkaa. Nyt on verkon alareunat kiinnitetty paremmin ja laitettu lisäestettä marjavarkaiden riesaksi. Kun vain mansikat ehtisivät kypsyä ennen kuin tulee sadealue homehduttamaan taas kerran sadon. Viikonloppuna ostimme kaksi laatikollista mansikoita paikalliselta viljelijältä mutta olisihan se vaihteeksi kiva saada syöntimarjoja omastakin maasta kun sadosta näyttäisi kerrankin tulevan paikkaan ja hoitoon nähden oikein hyvä.

Varjopenkki rehottaa.

Varjopenkkiä ei tule liian usein esiteltyä. Nyt siellä kukkivat varjoliljat sen verran kuin seasta mahtuvat nousemaan. Kotkansiivet meinaavat vallata liikaa tilaa ja ahdistella niin varjoliljoja kuin sormivaleangervoakin. Yksi varjoliljamätäs on melkein hukkunut kotkansiiven, töyhtöangervon, nauhuksen ja sormivaleangervon keskelle. Bongaatteko varjoliljan kolmea kukkavartta kuvan oikealta puoliskolta? Niinpä. Kotkansiipipenkkiä en halua, joten ainakin se tulee saamaan reipasta kuritusta. Luultavasti töyhtöangervon varret nousevat reilusti ylöspäin, kun kuihtuneet kukinnot käy saksimassa lyhyemmäksi, joten ehkä varjoliljaa ei edes tarvitse siirtää muualle kotkansiiven kurittamisen jälkeen.

Perintöpioni 'Elinan' pääkukat ovat lakastuneet mutta sivunuput jatkavat vielä hetken aikaa.

Aurinkoisilla paikoilla kasvavissa pioneissa ei ole enää kuin jokunen yksittäinen kukka jäljellä ja nekin kuihtuvat hetkessä. 'Elinat' ovat suojassa keskipäivän paahteelta, joten niissä riittää vielä kukkia ihasteltavaksi. Tänä vuonna 'Elinan' kukkiin on tullut minusta normaalia enemmän tummanpunaisia juovia ja kukat ovat myös alkaneet vaaleta nopeasti. Varmaan säistä johtuvaa. Aika moni on kertonut pioniensa kukkivan tänä vuonna poikkeavan värisinä tai haalistuneen normaalia nopeammin. Kuumuus ja auringonpaahde saavat yleensä värit vaalenemaan nopeasti kun taas kylmä sää voi vahvistaa värejä. Varmaan kuivuuskin voi vaikuttaa joidenkin kasvien väritykseen.

Kuin vadelmajäätelöä hillojuovilla.

'Elinan' punaiset juovat sopivat hienosti vähän matkan päässä kukintaansa aloittelevaan loistokärhö 'Rouge Cardinaliin'.

Voi olla, että normaalina vuonna 'Rouge Cardinal' ja 'Elina' eivät kukkisi samaan aikaan. Kärhö talvehti nimittäin kellarissa ja oli jo hyvinkin puolimetrinen maahan istuttaessa. Viileä kesäkuu siis antoi sille vain loistavat eväät juurtua rauhassa ja kehitellä nuppujen määrästä päätellen loisteliasta kukintaa. 'Rouge Cardinal' olisi hyvin voinut sopia päivän kärhöksi ja olisi täällä ollut pari muutakin tehtävään sopivaa ehdokasta. Vaikea valinta kohdistui kuitenkin Karon ansiosta tarha-alppikärhö 'Purple Dreamiin', joka aloitti kukinnan tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään. Kukinta ei ole ollut missään vaiheessa kovin runsas mutta se on ollut sitäkin pitkäkestoisempi. Nuppuja on tullut vähitellen lisää sitä mukaa kun ensimmäiset kukat ovat kuihtuneet eikä kärhö näytä ainakaan toistaiseksi osoittavan hiipumisen merkkejä.

Karo ohjeistaa kaivamaan helteellä viileän kuopan varjoisaan paikkaan.

Aurinkoista viikkoa!

Puutarha omillaan

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream'

Pidemmän reissun jälkeen on aina jännittävää tehdä puutarhakierros. Harmikseni täällä satoi maanantaina, jolloin olin vihdoin kotona viikon poissaolon jälkeen mutta onpa sitä ennenkin sadesäässä puutarhaa tutkittu. Isäntä toki teki minulle reissun aikana pari videokierrosta mutta eihän sellainen vastaa omin silmin nähtyjä näkymiä. Kierrokset myös keskittyivät enimmäkseen kasveihin, joiden nuppujen aukeamista eniten odotin. Yksi niistä olivat hollanninkurjenmiekat, joiden nupuissa näkyi jo pikkuisen valkoista väriä lähtiessäni. Onneksi sää oli niin viileä, että nuput aukesivat erittäin hitaasti.

Yksi hollanninkurjenmiekka 'White Excelsior' kukkii neljällä terälehdellä.

Kevätkurjenmiekkoina toissa syksynä istuttamani kurjenmiekat paljastuivat viime kesänä hollanninkurjenmiekoiksi. Kymmenestä sipulista viisi kukki viime kesänä ja vieläpä toisti temppunsa tänä vuonna. Kukat ovat minusta vähän suurempia nyt ja lehtitupsutkin rotevampia mutta muisti voi toki pettää. Mutta ainakin yksi kukista on selvästi suurempi, sillä kolmen terälehden sijaan se innostui vääntämään niitä neljä. Sen vieressä kukkii edelleen runsaasti tänä kesänä hankittu valkoinen levisia. Lisäksi levisian ja kurjenmiekan ympärillä on suunnilleen miljoona tarhakohokkia, joita luulin aiemmin keväällä etelänmunkin taimiksi. Sirkkalehtivaiheessa ne näyttivätkin samoilta mutta pian taimet alkoivat erottua paremmin toisistaan.

Voi ritarinkannus-parkaa. Auts.

Etelä-Suomen rajuilma ei yltänyt meille saakka mutta sen verran navakoita tuulenpuuskia meilläkin oli ollut että ritarinkannukset olivat revenneet juuresta poikki. En ollut muistanut sitoa niitä mitenkään kiinni ja senhän sitten tietää, kuinka käy. Kuvan ritarista pari versoa ei ollut revennyt, joten sain nostettua ne vielä pystyyn. Takapihan ritarinkannuksen kaikki versot olivat taittuneet mutta täysin poikki murtuneita ei ollut kuin muutama. Nostin ne pystyyn ja vedin tukinarun matonkuteesta, jotta ne eivät retkottaisi ihan maata vasten kotiloiden syötävänä. Aurinkopenkin ritarinkannuksille ei käynyt tällä kertaa tuulessa kuinkaan, sillä ne kuolivat talven aikana. Tuosta kuvan kaatuneesta ritarinkannuksesta keväällä ottamani jakopala ei myöskään lähtenyt kasvuun, joten eipä ollut siinäkään tukemista. Pensaat retkottivat aika hurjan näköisinä mutta ne ovat alkaneet sään poutaannuttua nostaa oksiaan pystyyn. Ritarinkannusten veroisia katastrofeja ei siis sattunut millekään muulle kasville.

Purppuraheisiangervo 'Diabolo' kukkii hurjasti.

Olen antanut 'Diabolon' kasvaa melko vapaasti, sillä se toimii juuri sopivana näkösuojana naapuriin päin. Ilmeisesti tuolla alueella ajoittain vieraileva vesimyyrä ei pidä heisiangervon juurien mausta tai sitten angervo ei vain välitä pikkuisesta juurien typistelystä, sillä ei kai puska muuten noin hyvin kasvaisi ja kukkisi. Sen kukissa käy melkoinen surina nyt. Bongasin sieltä useamman erilaisen kukkakärpäsen, kimalaisen ja mehiläisen. Kuparikuoriainenkin veti kukista pontevasti siitepölyä kitaansa. 'Diabolon' vieressä on kasvamassa keltaheisiangervo 'Dart's Gold', jonka lehdenkärkiä näkyykin ihan pikkuisen kuvan vasemmassa alanurkassa. Yhdessä niiden lehdet korostavat hienosti toisiaan sitten kun 'Dart's Gold' kasvaa suuremmaksi.

Keltaheisiangervo 'Dart's Gold' meinaa hukkua valkosipulien sekaan.

Istutin valkosipulia keltaheisiangervon ympärille vesimyyrän karkotteeksi. Nyt vain näyttää siltä, että valkosipulit ovat viihtyneet vähän turhan hyvin. Pitänee siis aloittaa valkosipulien sadonkorjuu kasvimaan sijaan kukkapenkistä. Eiköhän keltaheisiangervokin jo ala pärjäillä ilman haisevia seuralaisia. Aurinkopenkissä on toki muitakin laukkoja, jotka toivon mukaan eivät ainakaan houkuttele vesimyyriä. Ainakin suurin osa ukkolaukoista ja yksi hajulaukka on tainnut säästyä syömiseltä. Kaivoin ennen reissuun lähtöä pensasryhmästä mustilanhortensian sisään jääneitä sorjalaukka 'Mount Everestin' sipuleita pois ja hautasin muutamia nyrkinkokoisia murikoita myös aurinkopenkkiin. Sen verran vahvat aromit oli niissäkin, että luulisi myyrän vaihtavan suuntaa vauhdilla sellaisen haistaessaan.

Hajulaukka on minusta hienompi alhaalta kuin sivusta katsottuna.

Lehtolaukat kukkivat komeasti.

Lehtolaukalle on ollut todella haastavaa löytää sopivaa kasvupaikkaa. Siirsin viime kesänä ne kärhökaaripenkin laidalle sammalleimujen luo ja nyt näyttäisi siltä, että paikkavalinta on ainakin tähän asti onnistunein. Sammalleimu ei peitä matalia laukkoja ja kukinta-ajatkin menevät niillä vuorotellen. Vieressä tummalehtinen maksaruoho 'Jose Aubergine' vielä korostaa laukkojen väriä. Laukkojen kellastuvat lehdet saanee taivuteltua tarvittaessa sammalleimujen alle piiloon. Enää tarvitsee vain lisätä sammalleimua kuvan etualan laukkaryppään ympärille. Sieltä on nimittäin lähtenyt kangasajuruoho kävelemään teille tietymättömille. Kasvimaalta sen sijaan ei ole lähtenyt kävelemään mitään, kaikkialla oikein rehottaa runsaan kosteuden ansiosta.

Eipä ole tuholaiset löytäneet lehtikaalia!

Tuuli oli vähän rusikoinut pisimpiä tomaatinversoja mutta ihme kyllä isompia oksia ei ollut katkennut eikä raakileitakaan ilmeisesti pudonnut. Jo ennestäänkin repaleiset harsot olivat repeilleet irti kiinnikkeistään ja varmaan siksi myös basilikat olivat vähän suuttuneet kylmistä öistä. Jospa ne nyt toipuisivat kun sää lämpenee kunnolla.

Mitä ihmettä, onko yrttilavaan eksynyt daalia?

Ei sentään ollut daaliaa kasvimaalla, vaan aidan raosta kurkki idänunikko. Olin autuaasti unohtanut sen olemassaolon kun en kovinkaan usein aidan taakse kurki. Yrttilavan etuosassa kukkiva neilikka on ihan ruokakaupan hevi-osaston syötävien kukkien hyllystä ostettu. Siitäpä voisi halutessaan napsia kukkasia vaikka jälkiruuan koristeeksi. Komeasti oli neilikkakin tuuhettunut reissuni aikana.

Ensimmäistä kertaa kukkiva nimetön pioni.

Kuvan pioni on lähtöisin mummoni äidin kotipaikalta ja kukkii nyt ensimmäistä kertaa minulla. Pioni teki kolme vartta ja kahteen niistä tuli kukka, mikä oli minusta oikein hieno suoritus noin pieneltä taimelta. Malliltaan kukat ovat kuin 'Bowl of Beautylla' mutta väri on selvästi sitä vaaleampi jopa nyt kun on ollut niin kylmää. Yleensähän viileässä pionien kukkien värit ovat voimakkaammat kuin hellesäällä. Ensikukinnasta ei vielä kannata lähteä lajiketta varmaksi julistamaan, sillä kukkien koko, kerrannaisuus ja muoto muutenkin vakiintuvat vasta kun pionilla alkaa olla enemmän kokoa. Siispä jään mielenkiinnolla odottamaan, millaiset kukat pioni tekee ensi vuonna; säilyykö keskustan "jäätelöpallo" vai tuleeko valkoisten terälehtien sekaan lisää isoja vaaleanpunaisia, jolloin kukasta tulee kunnon hörselö? Siinäpä vasta jännitettävää! Yksi jännitettävä osuus on myös nyt ohi, sillä voin julistaa kesän ensimmäisen loistokärhön kukinnan alkaneeksi. Ja loppuneeksi. Nuppu oli raollaan kun lähdin ja palatessani kaksi terälehteä oli jo alkanut ruskettua. Onneksi isäntä otti pyynnöstäni kukasta kuvan pari päivää lähtöni jälkeen.

Päivän kärhö on 'Miss Bateman'.

Neitikin on ensikukkija, vaikka onkin ollut minulla jo monta vuotta. Hän ei vain ole suostunut kukkimaan ja välillä kasvunkin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Nyt näyttää hyvältä, sillä kärhön lajike on sitä mitä piti ja se on kasvanutkin tänä kesänä oikein mallikkaasti. Nyt vain odotellaan tämän kesän versojen kukintaa, tuo ensimmäinen kukka kasvoi nimittäin viime kesän versoon. Toinenkin kärhö ehti matkani aikana aloittaa kukinnan mutta säästän sen seuraavaan postaukseen. Katsotaan, jos saisi taas loppukesän joka postaukseen kärhökuvan. Mutta oikein hienosti oli pärjännyt puutarha taas viikon itsekseen.

Ensimmäiset kärhöt kukassa

Yksi kesän tärkeimmistä etapeista, eli kärhönkukkakausi, on nyt saavutettu. Joka vuosi se on yhtä toivottu ja odotettu ja yleensä sen aloittavat meillä joko kellaritalvetuksessa olleet kärhöt tai alppi- ja tarha-alppikärhöt. Tänä vuonna ensimmäisenä ehti kukkaan varjokujan tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo', joka hyvin verkkaiseen tahtiin venyttää versojaan yhä ylemmäs aidalla.

'Pink Flamingo' on vain hitusen vaaleanpunertava mutta olemukseltaan flamingomaisen siro ja keveä.

Ja tässä koko komeus. Seitsemäs kukista on aivan kuvan yläreunassa taaempana näkyvän oksankarahkan kohdalla.

Flamingo voisi kyllä kasvaa pikkuisen vauhdikkaammin, jotta se alkaisi peittää aitaa edes sen verran, että kärhö ei jäisi kokonaan huomaamatta. Onneksi sen kumpikin verso on sentään löytänyt melko omatoimisesti aitaa vasten nojaaville oksankarahkoille eikä retkota pitkin maita ja mantuja, jolloin sen sirot kukat olisivat aivan kuraiset.

Etualalla kukkii 'Pink Dream'. 'Pink Flamingo' on tuolla kaukana punaisen tolpan luona.

Varjokujan portilla kiipeilevä tarha-alppikärhö 'Pink Dream' on sentään kasvanut vauhdikkaammin ja kukkiikin mukavan runsaasti. Sen korkeimmat versot ovat kiivenneet jo portin huipulle ja kunhan tämän kesän kasvu levittäytyy vielä vähän myös sivusuunnassa, se alkaa muodostaa hyvän näkösuojan naapurin suuntaan ja peittää aidan takana olevaa ryteikköä. Kukkia on jo nyt mukavasti myös aidan puolella, joten naapurillakin on mahdollisuus nähdä osa kärhön kukinnasta. Ehkä ensi vuonna portti saa kärhönversoista katon ja kukkia näkyy myös yläilmoissa.

'Pink Dreamin' kukat ovat suuret ja pörheät.

Ihme kyllä 'Pink Dreamin' kaverina kasvava nimetön köynnöskuusama on edelleen hengissä. Sinnikkäästi se vuodesta toiseen aloittaa kasvunsa melkein maanrajasta, joten näkösuojaksi siitä ei ole. Ohjasin nyt sen versoja kasvamaan viereiseen kärhöseinäkkeeseen, jonka loistokärhöjen juuri kasvuun lähteneet versot joku himputin tuholainen kävi syömässä pari viikkoa sitten. Onneksi kumpikin kärhö on nyt lähtenyt kasvamaan uudelleen. Toivottavasti niitä ei syödä enää.

Majaa verhoavat alppikärhöt kukkivat vaisusti.

Majapenkin majaa verhoavista alppikärhöistä kuoli aika paljon versoja talvella eikä kukinta ole kovin runsasta niissä jäljelle jääneissä osissakaan. Kukkia on kuitenkin siellä täällä niin majan ulko- kuin sisäpuolellakin, joten voi tuota ihan kukinnaksi sanoa. Majan ympärille on istutettu kolme sinisen alppikärhön siementainta, yksi 'Albina Plenan' pistokastaimi sekä tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. Tällä hetkellä kukkii kaksi tai kolme sinisistä alppikärhöistä. Huomasin jo pari vuotta sitten ensikukinnan aikaan, että yksi alppikärhöistä on selvästi tummempikukkainen kuin muut ja sitä se on edelleenkin. Kärhöjen versot ovat kasvaneet keskenään ihan sekaisin mutta tummempia kukkia seuraamalla seasta löytää ainakin sen muista poikkeavan kärhön versot.

Kaksi samassa avautumisvaiheessa olevaa kukkaa. Väriero näkyy kuvassakin.

'Purple Dream' on vielä nupullaan mutta majassa kasvava 'Albina Plena' ei taida tänä vuonna kukkia ollenkaan. Onneksi majan vieressä puutarhakompostoria peittävässä seinäkkeessä 'Alpina Plena' voi hyvin ja kukkii ihan mukavasti.

'Albina Plena' hoitaa tehtävänsä kompostorin peittäjänä kiitettävästi.

Kukkia lähempää. Ihanan pörheitä ovat 'Albina Plenankin' kukat.

Ensimmäisissä loistokärhöissä on myös jo aika isoja nuppuja, joten lähiviikkoina pääsen esittelemään niidenkin kuvia.

Hellepäivien puuhailuja

Nyt tuntuu kesältä! Lämpöä piisaa niin, että jopa tällainen vilukissa pärjää vallan mainiosti kevyemmässäkin vaatetuksessa. Järvivedetkin alkavat olla niin lämpimiä, että uskalsin tänään aamupäivällä käydä viskaamassa talviturkin eikä edes hampaat kalisseet kylmästä. Lapsia ollaan toki käytetty jo useamman kerran uimareissuilla mutta tähän saakka ainoastaan he ovat uskaltautuneet veteen saakka. Muuten päivät ovat kuluneet joko ulkona kirjaa lukien tai sitä sun tätä puuhaillen.

Loistosalvia kukkii komeasti kivikkorinteessä.

Loistosalvia viihtyy selvästi paremmin kivikkorinteen vanhan osan ohuessa ja hiekkaisessa kasvualustassa kuin kukkapenkissä paremmassa mullassa. Kukkapenkissä kasvavissa yksilöissä on vain muutama kukinto ja ne ovat kooltaankin paljon pienempiä kuin kivikkorinteen mahtipuska. Kaikki ovat kuitenkin saman ikäisiä. Tekisi mieli lisätä loistosalviaa kivikkorinteen pitkälle sivulle mutta salviakin taitaa olla sellainen kasvi, josta pitäisi leikata kuihtuneet kukinnot hyvissä ajoin pois, jos ei halua siitä itselleen ongelmaa. Olen joutunut kitkemään jo vaikka miten monta pientä loistosalvian tainta pois levisioiden ja mehitähtien välistä. Yksi taimi oli ilmestynyt pihalaatoituksen väliinkin mutta sen jätin jo viime kesänä niille sijoilleen. Arvelin, että se kuolisi viimeistään talvella, kun päältä kolataan lumet. Eipä haitannut salviaa lainkaan, sillä nyt kyseinen yksilö kukkii.

Salamatkustajana ihan pikkutaimena tullut varjolilja kukkii ensimmäistä kertaa.

Punaista varjoliljaa on kasvateltu aika monta vuotta kukintakokoon. Tunnistin taimen varjoliljaksi pari vuotta sitten ja kun en keksinyt mitään syytä sille, miksei se saisi kasvaa siinä missä on, annoin sen jäädä. Valkoista varjoliljaa minulla on ollut monta vuotta mutta tämä on ensimmäinen punainen. Nätti on sekin, vaikken niin liljaihminen olekaan. Toivottavasti tuhoöttiäiset eivät löydä sitä tai muitakaan varjoliljoja pikarililjoista puhumattakaan. Liljakukkoja meillä ei ole ollut mutta narsissikärpäsiä on nyt hirveästi (täältä voi kurkata kuvan ja tarinaa). Vaikka narsissit ovat narsissikärpästen lempievästä, niin myös muut liljat kelpaavat kuulemma niille, amarylliksistä puhumattakaan. Meillä kukki tänä keväänä vain muutama narsissi (kukkapenkeissä muistaakseni seitsemän, ja lisäksi kellarissa talvehtineet ruukkunarsissit), joten tuollainen narsissikärpäsarmeija etsinee muuta evästä. Yhdestä sain epätarkan kuvan etelänmunkin kukalla ruokailemassa mutta sen verran vikkelästi ne liikkuvat, että turha yrittääkään listiä niitä puutarhassa. Sopii yrittää, minä jo kokeilin. Pakko siis alistua siihen, että kärpästen toukat syövät kaikki kasvit, mitkä emokärpäset vain ovat löytäneet.

Majapenkki näyttää nyt kauniilta, kun valkoiset kukat säihkyvät hajavalossa.

Majapenkkiä voisi kutsua tähän aikaan kesästä kuutamopenkiksi, sillä majan tarha-alppikärhö 'Purple Dreamia' lukuunottamatta siellä kukkii vain valkoisia kukkia. Penkin etureunassa kukkivat ihanaiset luhtaesikot, niiden oikealla puolella vähän taaempana barlow-tyyppinen akileijapehko ja ihan penkin takaosassa jaloangervojen seasta nousevat valkoiset sorjalaukat. Ensimmäistä kertaa nekin kukkivat noin runsaina. Niiden melkein puolentoista metrin korkeuteen nousevat kukkapallot näkyvät komeasti pitkän matkan päähän eikä kuihtuvia lehtiäkään juuri näy jaloangervojen alta. Pari samalle alueelle eksynyttä tähtilaukkaa on hukkunut jo ajat sitten lehtimassan sekaan. Penkin etureunakin on uhkaavasti hukkumassa lehtimassan sekaan, jos en pian käy kitkemässä akileijan siementaimia. Maa on neliömetrin alalta ihan vihreänään akileijavauvoja. Nyt muistin sentään nyppiä ensimmäisenä kuihtuneet kukat pois ja yritän jatkaa sitä viime vuotta ahkerammin.

Majapenkin akileija.

Lehtolaukat kukkivat runsaina.

Laukat, jotka nostavat kukintonsa selvästi lehdenkärkiä korkeammalle, ovat helpompia puutarhassa kuin esimerkiksi lehtolaukat. Mikä kasvi olisi sopiva kumppani laukalle, jonka kukat jäävät melkein maanrajan tasalle ja joka sattuu vielä kukkimaan näin myöhään kesällä, kun melkein kaikki kasvit ovat ehtineet kookkaiksi? Viime kesänä minulla oli niiden vieressä sinikatanaa mutta ne eivät selvinneet tuossa paikassa talven yli. Katanakin alkoi olla vähän siinä ja siinä, onko se liian korkea lehtolaukkojen kaveriksi. Luulen, että laukat saavat kukinnan jälkeen siirtyä johonkin muualle ja niiden tilalle tulee yksi 'Halcyon'-kuunlilja lisää täyttämään kuunliljojen ja kurjenpolvien väliä. Yhden kuunliljan keskellä kasvaa nimittäin kunnon voikukka, joten se pitää joka tapauksessa pistää halki.

Vähän hassuilta nuo lehtolaukat näyttävät korkeampien kasvien keskellä.

Yritin kuvata kimalaista mutta sepä karkasi ennen kuin ehdin painaa laukaisijaa. Kurjenpolvesta tuli kuitenkin hieno kuva.

Puutarhatöitä en ole juurikaan nyt helteellä tehnyt. Kastelemiseen ja veden kantamiseen on kulunut jonkun verran aikaa. Kasvimaan sadevesitynnyri ja liiterin nurkalle siirretty vanha tynnyri ovat tyhjentyneet, joten vettä on pitänyt kantaa liiterin takaa IBC-kontista saakka. Olen kuskannut aina sille päälle sattuessani muutaman ämpärillisen IBC-kontista kasvimaan tynnyriin, jotta ei tarvitse lähteä hakemaan vettä kaukaa silloin kun pitäisi kastella ruukkuja tai kasvimaata. Sekä kasvulavoihin että ruukkuihin lisätty biohiili vähentää selvästi kastelutarvetta. Edes näillä helteillä ei ole tarvinnut kastella päivittäin muita kuin sitä amppelitomaattia, jonka ruukun vesisäiliön pohjassa on halkeama. Ehjäruukkuisille amppeleille, parvekelaatikoille ja maassa oleville ruukuille riittää kastelu parin-kolmen päivän välein. Kukkapenkeissä olen kastellut parin viikon sisällä maahan istutettuja pikkutaimia muutaman kerran. Pensasmustikat ja aurinkopenkin iso purppurapunalatva ovat saaneet myös kukin yhden ämpärillisen vettä. Pensasmustikat kastelin siksi, että jaksaisivat kasvattaa hyvin marjasatonsa, purppurapunalatvalle annoin hieman helpotusta kuivuuteen. Grillikatoksen takana oleva nauhus nuupottaa päivittäin heti, jos aurinko vähän sattuu osumaan sen lehtiin mutta sille en ole kiikuttanut pisaran pisaraa. Maa on siellä varmasti riittävän kosteaa jopa moiselle nirppanokalle.

Kimalaisen siitepölyvasut näyttävät olevan jo melko täynnä mutta ehkä sinne vielä yhden pionin siitepölyt mahtuvat...

Yllättävän paljon aikaa menee myös kameran kanssa kyttäämiseen. Pionit ovat nyt kunnon pörriäismagneetteja, joten käyn säännöllisesti tutkimassa, näkyykö niissä sellaisia otuksia, joista en ole vielä saanut kuvia. Perhosia ei ole vielä kovin runsain määrin meillä näkynyt mutta yritän sinnikkäästi saada kuvia edes niistä harvoista. En ole laskenut, kuinka paljon sadasta erilaisesta hyönteisestä puuttuu, mutta kuvia on kertynyt jo aika paljon. Parille itselleni tuntemattomalle lapset ovat löytäneet nimet mutta moni on vielä nimeämättä. Kävimme alkuviikosta kirjastossa ja esikoinen löysi lastenosastolta paksun hyönteiskirjan, jonka halusi lainata. Kotona hän tutki sitä niin innoissaan ja esitteli kirjasta löytämiään ötököitä meille vanhemmille, että annoin hänelle tehtäväksi selvittää, olisiko siellä nimeä isännän kuvaamalle sudenkorennolle. Nimi löytyi ja löytyipä sieltä myös suomenkielinen nimi hyönteiselle, jolle itse olin löytänyt netistä ainoastaan latinankielisen nimen. Siinä vaiheessa piti jo itsekin katsoa, minkä opuksen lapsi oli lainannut. Kuvittelin kirjoja lainatessamme, että tuskin lastenosastolla on mitään perusteellisempaa opasta, vaan ennemminkin joku lapsille sopiva, pintapuolinen rääpäisy. Kirja oli kuitenkin Leena ja Heikki Luodon Ötökät lähiluonnossa. Siinäpä vasta mainio opus, olen selaillut sitä nyt itsekin ja saanut tunnistettua pari kuvaamaani hyönteistä.

"Laskeutumislupaa pyydetään"

Pation vierellä kasvava pioni sopii kauniisti purppuraheisiangervoon.

Ihailin jo viime kesänä, kuinka hyvin nimetön vaaleakukkainen pioni sopii taustalla kasvavaan purppuraheisiangervoon. Nyt näky on vielä kauniimpi, kun pionissa on runsaammin kukkia. Hempeä vaaleanpunertava on vain niin kaunis tummaa taustaa vasten. Nukkapähkämötkin sopisivat hyvin yhtälöön, mutta heti kun tulee kosteampi kausi, ne retkahtavat kulkuväylien tukkeeksi. Ne eivät muutenkaan ole niin eduksi multavammalla paikalla kasvaessaan ja kunhan ovat kukkineet, saavat nuo viimeisetkin lähteä pois. Viime kesänä vähensin niitä jo reilusti ja istutin tilalle kurjenpolvea ja kaukasianmaksaruohoa. Taimia ei kuitenkaan riittänyt ihan koko alueelle, joten jätin vielä pienen alan nukkapähkämöä jäljelle. Pionia ihastellessa ja nukkapähkämön poistoa suunnitellessa satuin vilkaisemaan pionin juurelle.

Mitä ihmettä kasvaa kärhötuen juuressa maksaruohon ja kurjenpolven välissä?

Salaatintaimihan se.

Eipä ole pitkä matka napata myöhemmin kesällä salaattia ruokalautaselle, kun on yksi taimi heti pation vieressä kasvamassa. Tarkoituksella en ole sitä sinne kylvänyt mutta ilmeisesti alkukesällä on ollut avonainen siemenpussi puutarhaessun taskussa ja siitä on muun touhun lomassa siemen tipahtanut kukkapenkkiin. Nähtävästi salaattia pitää olla kasvimaan lisäksi myös kukkapenkeissä. Viime kesänähän olin vahingossa "kylvänyt" sitä myös suolle.

Tarha-alppikärhö 'Albina Plena' kukkii edelleen.

Kärhörintamalle kuuluu kohtalaisen hyvää. Edellisen tilannepäivityksen jälkeen PRINCESS KATE ('Zoprika') ilmaantui elävien joukkoon. Se on noussut vain yhden verson voimin mutta pääasia, että on edes hengissä. Unten mailla on edelleen tarhaviinikärhöistä 'Madame Julia Correvon' ja loistokärhöistä 'Diamond Ball', 'Piilu', 'Jan Pawel II' sekä kumpikin 'Hagley Hybrid'. Muista köynnöksistä köynnöskuusama (ehkä korea- tai ruotsin-) paleltui melkein maanrajaan asti eikä ole kunnolla lähtenyt vieläkään kasvuun. Muutama uusi verso siinä kuitenkin on ja myös emokasvista melkein metrin päähän maahan tarkoituksella juurruttamani vanha oksa on työntänyt muutaman verson maanrajasta. Se on kuitenkin sen verran lähellä tarha-alppikärhö 'Pink Dreamia', että taidanpa jossain vaiheessa kaivaa sen väljemmille vesille. Alppikärhö on varmempi ja myös tuuheampi köynnösportin verhoaja kuin näille korkeuksille aivan liian arka kuusama. Erittäin iloinen yllättäjä oli Päivänpesän Katjalta pari vuotta sitten saatu ruusunätkelmä. Se ei ole kukkinut vielä kertaakaan mutta pitkän odottelun jälkeen sekin on alkanut vihdoin tehdä versoa. Sen kasvu vaikuttaa sen verran pontevalta, että toivon sen vihdoin tänä vuonna tekevän ensimmäisen kukkansa.

Päivän kärhönä tiukukärhö 'Arabellan' ensimmäiset kukat.

Ensimmäinen loistokärhökin on jo aukaissut kukkansa, mutta se pääsee vasta seuraavan postauksen tähdeksi.