torstai 29. marraskuuta 2018

Aurinkoinen oranssi

Inhokkivärini. Tai ei välttämättä värinä, mutta kukissa. Ja omalla pihalla erityisesti. En tiedä, miksi vierastan oranssia, mutta sitä ei ole kotonammekaan missään. Jos pitäisi joku oranssi kasvi valita näkösälle paikalle kukkapenkkiin, se olisi todennäköisesti hyvin vaalea. Sellainen, jossa on vain häivähdys oranssia. Toinen vaihtoehto olisi tumma, murrettu sävy, ennemminkin korallinpunainen.
Kesäkullero.
Kukkapenkeissäni ainut oranssi perenna on kesäkullero. Istutin sen omaan nurkkaansa kasvimaan taakse tuoksuvattupunoksen viereen ja se sopii sinne mainiosti. Tuntuu viihtyvänkin melko varjoisassa paikassaan tiukassa savessa. Kasvimaalla käydessä kullero on mukava väriläiskä, mutta ei kuitenkaan näy sieltä juuri muualle puutarhaan. Niitä kulkeutui minulle äidiltäni kaksi kappaletta isotähtiputken siementaimien mukana. Oletteko muuten koskaan yrittäneet erottaa kulleron ja isotähtiputken siementaimia lehtien perusteella toisistaan? Se on mahdotonta! Emme haistaneet palaneen käryä edes sitten, kun näistä alkoivat kukkavanat nousta, sillä äitini ei edes muistanut hänellä kulleroa olevankaan ja taimet kukkivat väärään aikaan vasta loppukesällä. Ihmettelimme vain, että miten ihmeessä isotähtiputkella on oranssinkeltaiset nuput. Toki sitten kasvi tunnistettiin kulleroksi, kun nuput aukesivat.
Kulleron sävy käy hienosti tuoksuvattupunoksen hieman punertavaan tummanruskeaan.
Sipulikasveista minulla oli oranssia ainoastaan keisarinpikarililjassa. Ostin sen kolme vuotta sitten karkottamaan mahdollisia myyriä tulppaanin sipulien luota. Ensimmäisenä keväänä halla vei sen nuput, viime keväänä nuppuja ei edes tullut. Sen hujoppimainen olemus matalien jaloangervojen keskellä näytti hoopolta ja ajattelinkin nyt syksyllä siirtää sen muualle. Kävi vain sellainen pieni lipsahdus lapion kanssa, että sipuli nousi maasta kahtena kappaleena: muistin sen paikan pikkuisen väärin ja polkaisin lapiolla sipulin täsmälleen keskeltä kahtia. Puutarhaani jäi siis ainoastaan yksi oranssi kasvi jäljelle.

Säälin nyt oranssin ystäviä sen verran, että teen poikkeuksen ja laitan tähän loppuun muutaman kuvan viime kesän oransseista kehäkukista. Eiväthän ne perennoja tai pensaita ole, mutta menkööt tämän kerran. ;)
Ihan tavallinen oranssi kehäkukka.
Hauskasti raidallinen kehäkukka.


Näissä on juuri sopivasti oranssia minun makuuni :D
Aiemmin sarjassa on esitelty puutarhani valkoiset ja keltaiset kukat. Kaikki värisarjan postaukset löytyvät myös sivun oikeassa laidassa olevasta tunnisteluettelosta kohdasta värisarja. Seuraavana vuorossa onkin ihana vaaleanpunainen.

Mukavia marraskuun viimeisiä hetkiä!

maanantai 26. marraskuuta 2018

Pampula ja kevään sipulikukkaunelmia

Meille muutti perjantaina uusi asukas, jonka esikoisemme risti Pampulaksi. Oikea nimi, sirovuoripalmu, oli lapsen mielestä ilmeisesti liian vaikea. Kieltämättä itsekin olen jo pari kertaa tarkistanut nimen ostokuitista, joten ehkä hänen nimensä on sitten jatkossa Pampula. Olen kaipaillut jotain kivan näköistä huonekasvia, joka pärjäisi varjossakin. Halusin myös kasvin, josta aikaa myöten voisi tulla kookas, mutta joka ei lasten takia vielä muutamaan vuoteen kasvaisi ikkunalautakokoa suuremmaksi. Kukkakaupassa tämän luvattiin olevan hidaskasvuinen, helppohoitoinen ja viihtyvän jopa varjossa. Minulla on pitkään ollut ainoastaan kovalehtisiä huonekasveja,  kuten anopinhampaita, orkideoja ja rahapuu, joten tällainen siro, pehmoinen ja kahiseva kasvi tuo kaivattua vaihtelua siihenkin.
Pampulalle löytyi vaaleanvihreä betoninen suojaruukku, niin ei kaadu pienen käden tönäisystäkään. Ole kuin kotonasi Pampula!
Istutin viikonloppuna viime viikolla hamstraamani kukkasipulit. Rautakanki oli tarpeen, sillä paljas mullan pinta oli jäätynyt kymmenen sentin syvyydelle asti. Siellä, missä oli puunlehtiä edes pikkuisen katteena, oli jääkerrosta vain viiden sentin paksuudelta. Luumutarhaan olin laittanut kymmenen sentin paksuisen lehtikerroksen leijonankitojen päälle ja siellä maanpinta oli täysin sulana. Suunnitelmat muuttuivat ja istutinkin luumutarhaan enemmän sipuleita, mitä alun perin suunnittelin. Saahan niitä sitten ensi vuonna siirreltyä paremmille paikoille, jos on tarvetta. Koska käsin piirrettyä sipulikukkakarttaani on enää mahdoton lukea, tein sipulipussien kuvista ja viime kevään valokuvista muutaman kollaasin, jotta muistaisin, mitä on tullut istutettua mihinkin. Näissä ovat kaikki vuosien mittaan istuttamani sipulikukat.

Etupihalla näyttää (toivon mukaan) tältä:
Aurinkopenkissä kasvoi ennestään kevätkurjenmiekkaa, kirjokevättähtiä, sinisiä helmililjoja ja 'Purple Sensation' -laukkoja. Nyt lisäsin ripauksen pinkkejä espanjansinililjoja ja tulppaaneja (tummempi 'Synaeda Blue' ja vaaleampi 'Candy Prince').
Keltaisessa nurkassa olevat 'Flaming Parrot' -papukaijatulppaanit eivät ole kukkineet kertaakaan. Onneksi 'Golden Yellow' -krookukset ovat luotettavampia.
Tähän penkkiin en istuttanut nyt yhtään sipuleita lisää.
Pensasryhmään tuli tasetteja ('Sir Winston Churchill'), laukkoja ('Mount Everest') sekä tulppaaneja ('Carnaval de Rio')
Sivupihojen sipulikukkaloistoa:
Varjokujalle istutin posliinihyasintteja ja helmililjoja. Näiden kavereina on pinkkejä esikoita.
Kärhökaari-penkissä on isokevättähtiä, krookuksia (vaaleampi 'Vanguard' ja violetimpi 'Flower Record'), helmililjoja, tulppaaneja (vasemmalta 'White Parrot', 'Exotic Emperor' ja 'Queen of Night') ja laukkoja ('Purple Sensation'). Lisäksi siellä kukkii liila palloesikko (jos selviää talvesta) sekä valkovuokkoja.
Takapihalle tuli piiloteltua valtavasti sipuleita. Ja hyvä niin, sillä varsinkin huonolla säällä niitä tulee katseltua paljon olohuoneen ikkunasta.
Luumutarhasta taisi tullakin laukkatarha: sieltä löytyvät koristelaukka 'Cameleon' (yläoikealla), rusolaukka (vasen alanurkka), pallerolaukka (keskellä) sekä lehtolaukka.
Lisäksi balkaninvuokkoja ja tulppaanit 'Sorbet' ja 'Pink Impression'.
Takanurkassa on tetenarsisseja ja tulppaaneita ('Peppermint Stick'). Vasemmalla alhaalla viime keväänä kukkineet tulppaanit, isossa kuvassa oikealla kuva siitä, millaisina ne ostin. Jos rehellisiä ollaan, tämä potuttaa pikkuisen edelleen.
Olohuoneen ikkunan alla valkeassa varjopenkissä 'Thalia'-orkideanarsissi, krookus 'Jeanne d'Arc' ja tulppaani 'Exotic Emperor' sekä lummetulppaani 'Concerto'. Kaverina pieni hämyvuokko, jonka toivoisin kukkivan jo ensi keväänä.
Metsänreuna-penkissä vaaleansinisen lemmikkimeren seassa on 'Vanguard'-krookuksia, tulppaanit 'Hakuun' (valkea), 'Grand Perfection' (punaraidallinen) ja 'Little Beauty sekä narsissit 'Delnashaugh' ja 'Recurvus' (runoilijannarsissi). Valkovuokkoa pitäisi olla myös, jos en onnistunut tuhoamaan kaikkia penkkiä myllätessäni.
Takapihalla varjopenkissä on myös muutama 'Purple Sensation' -laukka sekä tummansinisiä helmililjoja, mutta niistä en tehnyt omaa kollaasiaan. Kellarin asukeista saan mukavasti silmäniloa alkukeväälle ennen kuin lumet sulavat ulkoa. Istutin ruukkuihin 'Minnow'-tasetit, puhtaanvalkoiset 'Princess Zaide' -narsissit sekä kolme hyasinttia ('Fondant').
Näitä kollaaseja oli mukava väkertää ja haaveilla samalla keväästä, vaikka kieltämättä ulkonakin on nyt aika kaunista. Kovin matalalta paistaa jo aurinko, sillä alla oleva kuva on otettu suunnilleen puolilta päivin. Seuraavan parin kuukauden aikana nähdään, miten Pampula pärjää pimeillä ikkunoillamme.

Aurinkoisia pakkaspäiviä!

lauantai 24. marraskuuta 2018

Kaunokaisia

Ihana, suloinen bellis, eli kaunokainen. Melkein luottokasvini. Kukkii runsaasti alkukeväästä myöhään syksyyn ilman mitään hoitotoimia. Kaunokainen saa levitä meillä melko vapaasti aurinkopenkissä ja luumutarhassa. Syksyllä itäneet siementaimet kukkivat heti seuraavana keväänä ja kevään ensimmäisistä siemenistä itäneet taimet jo samana kesänä. Väärään paikkaan ilmestyneitä taimia siirtelen aukkokohtiin.
Aurinkopenkin kaunokaisreunus.
Bellisten pehmoiset pumpulipallot auringon laskiessa helteisen päivän jälkeen.
Keväällä ei koskaan tiedä, minkä värisiä kukkia kesän aikana ilmestyy. Vuosi sitten oli vaaleiden ja melko yksinkertaiskukkaisten kaunokaisten ilottelua...
Pieni pinkki bellis yrittää puskea vaaleiden kaverien keskeltä.
Aavistus vaaleanpunaista.


...tänä kesänä oli tummempia sävyjä sekä joitakin todella kerrannaisia yksilöitä.
Terälehdet ovat usein alta punertavia, viime kesänä tummimmat olivat näin vahvan pinkkejä.
Joidenkin terälehdet ovat alta tummanpinkkejä, toisten puhtaanvalkoisia.
Muutama näinkin tumman punainen löytyi.
Huiman kerrannainen nuppu avautumassa.
Eikö ole ihana!

Hennon punainen hattarainen.
Melkein puhtaan valkea ja kerrannainen.
Bellikset myös kehittävät hauskoja mutaatioita herkästi.
Näissä valkoisissa on yksittäisiä terälehtiä (oikeammin laitakukkia) keltaisten kehräkukkien seassa.
Muistanette kesällä arvuuttelemani kummajaisbelliksen, jossa yksi kukkavarsi olikin tehnyt yhden kukan sijaan hirmuisen ryppään pikkuisia kukkia.
Onko teillä jo näitä söpöliinejä?

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Tintintöitä ja vähän muutakin

Sammalpallopuista väkertämäni asetelma sai olla viikon ajan rauhassa ennen kuin tiaiset kiinnostuivat siitä. Ensimmäinen reikä ei vielä aiheuttanut mitään olankohautusta suurempaa reaktiota, mutta toisesta kolosesta oli jo pakko viljellä pikkuisen puutarhahuumoria. Tinteillä oli selvästi taiteellista silmää ja pilkettä silmäkulmassa.
Aivan kuin joku tuijottaisi...
Näettekö tekin tässä pienen virnistyksen?
Porkkananenän upotin cocktail-tikulla naamaan.
Jospa tämä nyrkkejään näyttelevä pallopää pelottaisi tiehensä epätoivotut kaupustelijat ja ovikellon rimputtelijat. Ainakin sellaiset, jotka minut ovella nähdessään kysyvät, onko isi tai äiti kotona. En kuulemma näytä yli 18-vuotiaalta. Ehkä joidenkin mielestä on imartelevaa, että luullaan ikäänsä nuoremmaksi ja tuskin itsekään pistäisin sitä pahakseni, jos puhuttaisiin esim. viiden vuoden lipsahduksesta. Mutta tämän koen jo pikkuisen loukkaavana, että iästä lähtee pelkän ulkonäön perusteella reippaasti yli kymmenen vuotta pois ja luullaan teiniksi! Anteeksi avautuminen, mutta pikku hiljaa alkaa sapettaa, sillä törmään tähän edelleen melkein kaikkialla ja tähän asti luulin, että edes kotonani saisin olla rauhassa.
Tervetuloa (tai -menoa)!
Se siitä sivuraiteille hyppäyksestä, siirrytään takaisin aiheeseen. Tulin törmänneeksi aarrelaatikkoon, kun poikkesin työmatkalla isommassa puutarhamyymälässä. Muualta en enää ole löytänyt pitkään aikaan kukkasipuleita, mutta sieltä löysin ison laatikollisen tulppaaneja ja sekalaisen lajitelman muitakin sipuleita. Ja koska eurolla sai pussillisen, lähti mukaan seitsemän pussia tulppaaneja ja yksi narsissipussi. Mieli olisi tehnyt enemmänkin, mutta järkevä minä huusi korvaan, että missä ihmeen välissä ehtisin ne istuttaa ja mihin.
Takarivissä 2*valkea 'Hakuun', punaviiruinen 'Sorbet', 'White Parrot' sekä 'Synaeda Blue'. Eturivissä 'Pink Impression' ja 'Little Beauty' sekä narsissi 'Princess Zaide'.
Narsissit istutan suosiolla ruukkuun kellariin, mutta ainakin osan tulppaaneista taidan yrittää piilottaa maan uumeniin, jos siihen vielä viikonloppuna saa reiän kaivettua. Täällä on alimmillaan ollut pakkasta -9,5 astetta ja ylimmilläänkin on ollut vain nollassa. Minusta on kiva, että tuli pakkasta, sillä paksu pilvikerros väistyi ja olemme saaneet nauttia pitkästä aikaa auringostakin. Alkuviikon leikkipuistoreissulle otin kameran mukaan.
Aurinko sai jääkiteet nurmikolla kimaltelemaaan. Harmi, että niiden kuvaaminen osoittautui erittäin haastavaksi.
Läheisessä leikkipuistossa on koristeellisen käkkyräinen pikkupuu, ehkä mongolianvaahtera.
Pajunkissoja marraskuun lopulla. Näkyykö näitä sitten enää pääsiäisenä ollenkaan?
Pilviä.
Nämä pilvet ja matalalta paistava aurinko yhdessä olivat aika huikaiseva näky.
Vielä kun saisi pikkuisen lunta, niin kyllä kelpaisi marraskuun loppua viettää. Miten teillä, onko aurinko näyttäytynyt? Leppoisaa keskiviikkoiltaa!

maanantai 19. marraskuuta 2018

Pirteä keltainen

Värisarja saa jatkoa keltaisista kukista. Keltainen ei kuulu lempiväreihini, mutta silti keltaisia kukkia on minulla aika paljon. Suurin osa on äidiltäni tulleita jakotaimia, osa muilta tuttavilta ja yhden olen itse ostanut. Keltaisena kukkivalla kasvilla pitää olla jokin hyvä ominaisuus, jotta se saa luvan asettua kukkapenkkeihini. Kerron samalla kunkin kasvin valttikortin.
Kullankeltainen esikkoristeymä kevätkaihonkukkien kaverina.
Aikaisin keväällä suhtaudun keltaiseenkin väriin myönteisemmin kuin myöhemmin kesällä. Kun maa on vielä paljas, karun näköinen ja uusi kasvu vasta aluillaan, tuo keltainen väri kaivattua pirteyttä pitkän talven jälkeen ja tietenkin ruokaa kimalaisille, mehiläisille ja perhosille. Esikot hehkuvat varjopenkissä, krookukset keltaisessa nurkassa ja 'Tete a tete' -narsissit takanurkassa.
Tämä kevätesikon hailakan keltainen sävy on eniten mieleeni keltaisen sävyistä.
'Golden Yellow' -krookuksia keltaisessa nurkassa.
Pikkuiset 'Tête à tête' narsissit.
Kevätvuohenjuuren kelpuutin jopa niinkin näkösälle kuin kärhökaari-penkkiin sen vuoksi, kun sen sanottiin olevan hyvä perhoskasvi. Höpönlöpön sanon minä; yhtään perhosta en ole koskaan meillä kevätvuohenjuuressa nähnyt! Kasvi saikin lähtöpassit tuoksuvatukosta raivattuun kivikkorinteeseen. Ihan kokonaan en siitä halua luopua, sillä se näyttää olevan varma kukkija ja vihertää aikaisin. Lisäksi sen tummanvihreä lehdistö on hyvän näköinen koko kesän ja lehdet kestävät pitkään leikkovihreinäkin.
Näyttävä ja pitkäkestoinen kukinta sekä helppohoitoisuus ovat myös kevätvuohenjuuren valttikortteja.
Keltamaksaruohoa kasvoi tontillamme "nurmikon" seassa, mistä otin sitä pikkuisen talteen ja istutin kivikkorinteeseen ja etupihan kiveyksen väleihin. Se vihertää aikaisin, kukkii komeasti ilman mitään hoitoa ja viihtyy olemattomassa kasvualustassa. Pintajuurisena se on helppo kitkeä pois sitten kun kyllästyn siihen. Kivikkorinteessä on myös äidiltäni saatu kamtsatkanmaksaruoho ja sen juurelle salaa livahtanut kultamaksaruoho. Ehkä jossain vaiheessa nämä kaikki keltaiset maksaruohot joutuvat väistymään muiden kasvien tieltä, mutta olkoot niin kauan kuin en tarvitse lisätilaa mieluisammille kivikkokasveille.
Keltamaksaruoho on kasvi, joka selviäisi varmasti mistä tahansa. Kasvualustana näillä on pelkkää hiekkaa ja kiviä.
Kamtsatkanmaksaruoho lopettelee kukintaa, kun kultamaksaruoho sen juurella vasta aloittaa. Saavat minun puolestani kasvaa yhdessä.
Vanhanajan keltapäivänliljaa sain äidiltäni isoina puskina. Tein niille ihan oman penkin kuistin nurkkaan, jossa ne saavat olla ihan omassa rauhassaan. Punaista talon seinää vasten ne tulevat edukseen eivätkä riitele hempeiden sävyjen kanssa muualla. Kaikki päivänliljat eivät tuoksu, mutta tämän ihana tuoksu leijailee tyynellä säällä monen metrin päähän.
Keltainen nurkka, kun päivänliljat ovat parhaassa kukassaan.
Päivänlilja 'Stella d'Oro' on oma hankintani. Sillä on kaunis kasvutapa ja se sopii matalana kauniisti aurinkopenkin ja kivikkorinteen rajamaille. Stellan valttikorttina on myös todella pitkä kukinta-aika: kesäkuusta pakkasiin asti.
Päivänlilja 'Stella d'Oro' pitää lehtensä terhakkaammin pystyssä kuin monet isommat päivänliljat.
Värisarja jatkuu inhokkivärilläni eli oranssilla. Varoitan jo etukäteen, että se ei tule olemaan pitkä postaus. Edellisen postauksen valkoisista kukista voitte lukea täältä. Aurinkoisen pirteää alkuviikkoa!