Liisalta lunta tupaan!

Liisa-myrsky katkaisi meiltä eilen sähköt peräti kolmeksi tunniksi ja järjesteli pikkuisen puutarhaakin uusiksi. Parin pensaan jänisverkot olivat nousseet osittain irti ja yhden verkko oli lähtenyt kokonaan lentoon. Lasten leluja löytyi ympäri tonttia ja vähän metsästäkin. Kyytiä sai myös jälkikompostori, jolta myrsky oli repinyt tyhjennysluukunkin irti. Ilmeisesti olimme valinneet kompostorille väärän paikan eikä luukun värikään miellyttänyt kiukkuista leidiä.

Liisan mielestä tämän kompostorin paikka on kumollaan viiden metrin päässä alkuperäiseltä paikaltaan. Tyhjennysluukku löytyy kukkapenkin toiselta puolelta nurmikolta. 

En minä tälle kunnan puolella kasvavalle pihlajalle ollut verkkoa tarkoittanut, vaan kanadanatsalealle. Hetken aikaa piti etsiä, mihin atsalean häkki oli karannut.

Tuhoja ei onneksi tullut, vaikka puoliksi salaa toivoin myrskyn vetäisevän tontin reunasta pari koivua ja kuusta nurin. Tuulikin sopivasta suunnasta, joten kaatuneet puut olisivat pysyneet poissa pihalta. Pitää käydä viikonloppuna katsomassa tarkemmin, olisiko lähistöltä kuitenkin kaatunut puita, jotka voisi (luvan kanssa) käydä tekemässä polttopuiksi.

Vähän yli tunti ennen tämän kuvan ottoa paistoi aurinko. Tähän pyryyn sitten lähdin ajelemaan töihin ja kun tulin illalla kotiin...

... oli lunta jo paksulti. Talvi tuli! Eräs nelijalkainenkin sai lumihepulit.

Pienen hetken Karo malttoi seistä paikoillaan, tosin häntää ei saanut pysähtymään.

Vaikka aiemmin arvelin, että saatan jättää perennojen syyskylvöt tekemättä, päätin kuitenkin kylvää pikkuisen joitakin lajeja. Siemeniä oli sen verran runsaasti, että on varaa kokeilla vähän joka tyylillä ja kyllähän ylimääräiset taimet aina johonkin saa tungettua, jos niitä omiin tarpeisiin liikaa tulee. Kokeilin tällä kertaa kylvää viinirypäle- ja tomaattirasioihin, jos vaikka kannet auttaisivat viime talven kaltaisen vedenpaisumuksen toistuessa pitämään kylvökset turvassa. Viime syksynä kylvin siemenet tavallisiin ruukkuihin ja vaikka laitoin ruukut reunojaan myöten täyteen multaa ja asettelin ne hieman kallelleen, joutui niitä silti pitämään maasta kaivamisen jälkeen pitkän aikaa irti alustasta, jotta ylimääräiset vedet valuisivat pois. Kylvettäväksi pääsi clematiskukkaista akileijaa, metsä- ja tiibetinkatkeroa, valkoista ja liilaa tarhakylmänkukkaa, loistosädekukkaa, syyshohdekukkaa, kaunopunahattua, vaaleanpunaista loistosalviaa, syys- ja amerikanvuokkoa sekä kivikko- ja kaukasiantörmäkukkaa. Jos tekstit jotenkin häviävät rasioista talven aikana, on ainakin kuva nyt tallessa muistuttamassa siitä, mitä on kylvetty mihinkin lokeroon.

Jospa nämä kylvökset pysyisivät kansien ansiosta hieman kuivempina kuin viime syksynä tavallisiin ruukkuihin tehdyt kylvöt, joissa siemenet olivat suorastaan mädäntyneet vedenpaisumuksessa.

Työt ovat taas nielaisseet paljon aikaa blogimaailmalta, mutta viikonloppuna aion uppoutua teidänkin puutarhakuulumisiinne. Kivoja hetkiä on siis odotettavissa. Iloista viikonloppua!

Oppia moka kaikki

Tälle päivälle osunut hyytävä tuuli ja kolea ilma eivät oikein houkutelleet ulkopuuhiin. Päätin aamupäivällä miinanköynnösten koulimisen jälkeen kuitenkin sen verran ulkoilla, että kävin kaivamassa mansikat ruukkuihin saamaan varaston suojissa varaslähtöä kasvukauteen. Lapionhakumatkalla pysähdyin tarkistamaan kevätkukkarallin tilanteen. Ainoastaan hyasinteissa oli havaittavissa muutoksia toissapäivään verrattuna: kaikkiin kolmeen on ilmestynyt nuput ja yhteen on tulossa peräti kaksi kukkavanaa.

Söpöt hyasinttikaksoset kurkistelemassa.

Hyasinttien piipot eivät enää ole kirkkaan keltaisia. Toivottavasti eivät ole ottaneet viime yön napakasta pakkasesta nokkiinsa.

Laitoin mansikoiden jakamis- ja ruukutuspisteen takapihan seinän viereen, jossa oli pihan ainut tuulensuojainen kohta. Kasvimaasuunnitelmissa oli alunperin kuormalavoista rakennettu mansikkatarha seinän vieressä. Idea on kevään mittaan jalostunut seinälle kiinnitettäviksi altakastelulaatikoiksi, joita meillä oli kaksi vapaana. Ratkaisu vie vähemmän tilaa ja on nopeampi toteuttaa kuin kuormalavaistutus. Lisäksi mansikat saavat näin reilumman multatilan ja kosteuskin ehkä pysyy säiliön ansiosta tasaisempana. Ja onhan kaksi altakastelulaatikkoa paljon näppärämpi nostaa hallayön uhatessa varastoon kuin viritellä harsoa kuormalavaistutuksen suojaksi.

Kahteen 80cm pitkään altakastelulaatikkoon sopi yhteensä yhdeksän mansikantainta, joista kaksi ei välttämättä ole talven jäljiltä hengissä. Suurimmassa osassa oli kuitenkin jo näkyvillä pientä versonalkua.

Kun sain vietyä mansikat varastoon, jäin tutkailemaan varastossa olevien kasvien vointia. Syyskylvöruukuissa ei ensi silmäykseltä näyttänyt olevan vielä mitään elonmerkkiä, mutta tarkempaan kun tutkin, niin yhdestä purkista löytykin pari itämään lähtenyttä siementä. Numerokoodi kertoo, että ne ovat juuri sitä valkokukkaista kurjenpolvea, jota tarvitsen uuteen pationvieruspenkkiini. Oi tätä onnea!

Melkein tarvitsee suurennuslasia, mutta siellä ne ovat! Ja jos kaksi itää, niin tokihan niitä nousee vielä lisääkin, eikö? Isompi verso vasemmassa laidassa on todennäköisemmin vaahteran taimi kuin monsterikokoinen kurjenpolvi.

Sakset kun kerta sattuivat olemaan taskussa, niin leikkelin hortensiasta kuivaneet latvat pois ja sitten siirryin siistimään loistokärhö 'Kaiseria'. Ja arvaatteko, mitä minä tuhannen taalan tupeltaja menin tekemään? Katkaisin vahingossa juuri sen verson, josta kasvoi avautumassa ollut kukkanuppu!

Siinä meni yhteensä kolme nuppua, kun piti lähteä ainoastaan  kymmenen sentin pätkä kuollutta versoa. Tämä sitten meni maastoutumaan juuri sen taakse niin hyvin, että lähti mukana.

Kärhö kyllä siistiytyi, kun vanhat lehdet ja pari kuollutta versoa (sekä yksi elävä) lähtivät pois. Korkeudestakin lähti parikymmentä senttiä, kun korkeimmasta latvasta katkesi samalla pieni pätkä.

Ei mahda mitään. Onneksi naapureita ei ollut juuri silloin ulkona, niin ei tarvinnut hävetä eräitä painokkaita sanoja. Myöhemmin päivällä lasten kanssa ulkoillessa oli lähellä tulla päivän toinen moka. Haravoin takapihalta myyrän talvitunnelit matalaksi ja rapsuttelin enimpiä kuivaneita heiniä nurmikoltakin. Suuntasin haravan kanssa kukkapenkkeihin ajatuksena pöyhiä paksumpia lehtikasoja, jotta maa pääsee sulamaan niidenkin alta. Etupihalla aurinkopenkissä olikin pari oikein paksua, muhkeaa lehtikasaa. Ihmettelin, olinko kenties syksyllä unohtanut levitellä lehdet laajemmalle alueelle, kun eihän niiden kohdalla edes ollut mitään kasvamassa. Läheltä piti, etten riipinyt haravallani ensimmäisiä piippoja irti, kun lamppu vihdoin syttyi päässäni.

Lehtikasojen allehan hautasin alelaarista löytyneitä ukkolaukkoja 31.10. Sää oli mitä mainioin, mitä nyt lumi vähän hidasti istutuspuuhia (Istutussää kohdillaan -postaus).

Huh! Likeltä liippasi, mutta ohi meni onneksi tällä kertaa. Mitähän sitä huomenna tuhoaisi?

Taimikaruselli pyörii

Lumi- ja räntäsateinen pääsiäinen on kulunut leppoisasti taimia hyysätessä. Taimihuoneen pöytä on tällä hetkellä tupaten täynnä ja pian sille pitäisi saada sopimaan lisää taimia. Onneksi muutama ruukku muuttaa siinä vaiheessa pois alta eteisen viileyteen.

Verenpisaraa ujostutti sen verran paljon, että aukaisi ensimmäisen kukkansa lehtien seassa piilossa. Olin tarkkana ja sain näpättyä söpöliinistä kuvan.

Hetki menee, ennen kuin hoitopöydän vauvelit kukkivat.

Samettikukat alkavat olla koulimiskokoisia. Siemenet on kerätty viime kesänä omista kukista, joten värit voivat olla mitä tahansa.

Ikkunaa lähimpänä ovat 'Maskotka' -tomaatit, joille piti viritellä tuet. Niiden takana kaksi 'Majaa' pysyy tukevasti pystyssä omin avuin. Tomaattien takana on aiemmin koulittuja 'Vanilla'-samettikukkia ja ihan takimmaisena mustasilmäsusannoja.

Vanhoista fenkolin siemenistä iti kaksi. Ehkäpä tänä vuonna niiden kasvatus onnistuu paremmin kuin viime vuonna, jolloin iti yksi siemen ja sekin vasta kesäkuun alussa.

Kevään etenemisen huomaa selvästi myös siitä, että sekalainen purkkiarmeija alkaa vallata myös kodinhoitohuoneen lattiaa. Siellä on ollut kevään mittaan aina muutama purkki kerrallaan kylvöksiä itämässä, mutta viimeiset pari viikkoa lattiaa ovat täyttäneet kaikki karjalanneidot ja ruusuliisat, ja vajaan viikon ajan myös daalian juurakko sekä gladioluksen mukulat. Karjalanneidot ovat jo lähteneet kasvuun, mutta ruusuliisat antavat odottaa itseään.

Daaliakin lähti yllättävän vauhdilla kasvuun. Kunhan idut ovat pikkuisen kasvaneet, siirrän tämän eteisen viileyteen, jotta se kasvaisi tanakaksi.

Karjalanneidon vasta puhjenneet versot ovat ehkä suloisimpia kaikista. Ihanat värit!

Jonkun blogista luin, että gladiolusten mukuloita voisi esi-idättää astiassa, jossa on tilkkanen vettä pohjalla. Niin ei tarvitsisi haaskata multaa mukuloihin, jotka ovatkin kuolleet talven aikana. Täytyy sanoa, että toimii: ei mennyt montaa päivää, kun mukuloihin alkoi ilmestyä uusia, valkoisia juuria. Kahdessa ei vielä näy mitään, mutta muut ovat ilmiselvästi hengissä ja innolla kasvuun lähdössä.

Ruukuttamista tiedossa. Etualalla koon perusteella gladiolus 'Passos', loput todennäköisesti tuoksumiekkaliljoja (tai sitten pieniä 'Passoksen' mukuloita).

Tämäkin aamu valkeni räntäsateisena, ja luulin jo, että koko päivä jatkuu samaan malliin. Kävin kurkkaamassa varastossa, miten kärhö ja hortensia pärjäilevät siellä. Varastossa ei ole lämmitystä, joten pieni jännitys on ollut päällä näin kylmän jakson aikana. Pieni ämpärillinen lämmintä vettä ja harso kasvien päällä oli riittänyt pitämään lämpötilan tarpeeksi korkealla, ja kasvit näyttivät virkeiltä. Koska en ole vielä päässyt kaivamaan uusia kukkapenkkejä, purin toissapäivänä patoutumia hakkaamalla syyskylvöruukkujen ympäriltä jäistä multaa palasiksi, jotta sain siirrettyä ruukut samaan varastoon kärhön ja hortensian kanssa. Viime vuonna perennakylvökset lähtivät niin hienosti varastossa kasvuun, että halusin toistaa saman tänä vuonna. Varsinkin, kun yhdessä ruukuista oli jo isoja taimia, vaikka multa oli vielä umpijäässä.

Pari päivää varastossa sulatti näiden minikokoisten turkestanintulppaanien multatilan. Kiitos Nila (Lappalainen etelässä -blogi) hyvin itämiskykyisistä siemenistä! Loput kylvin kukkapenkkeihin, mutta varmuuskopio on tässä.

Aamupäivällä oli hämärää ja muutaman sentin paksuudelta litimärkää loskaa. Nyt onneksi paistaa aurinko ja melkein kaikki loska on sulanut.

Eteisessä taimimäärä kasvaa koko ajan. Sinne pääsivät jo ristikit, ensimmäisenä kylvetyt sellerit sekä koekylvös kosmoskukkaa. Seuraavana eteiseen siirtyvät ruusukaalit.

Sellerit ja pikkuruukussa kosmokset. Ristikit ovat toisella pöydällä. Aivan oikeassa alanurkassa näkyy pari ruukkua leijonankitoja, jotka eivät taida jaksaa lähteä kasvuun. Ne ovat seuraavana väistövuorossa, kun tarvitaan lisää tilaa.

Oikeanpuoleinen pelargoniruukku oli muutaman viikon taimihuoneessa saamassa kasvuun vauhtia. Kokoeron huomaa selvästi vasemmanpuoleiseen ruukkuun, joka on ollut koko ajan eteisessä. Pian ensimmäiset kukat alkavat aueta.

Kevättähdet ilahduttavat aina eteisessä liikkuessa.

Ai niin: kuusitiaisten pöntössä on perheenlisäystä! Pari päivää sitten sieltä jo kuului äänekäs sirkutus, mutta en ollut varma, sirkuttiko toinen emoista pesässä. Tänään huomasin kun molemmat emot lähtivät pöntöstä, mutta sirkutus jatkui vielä hetken aikaa. Patiolta on hyvä näkyvyys pesälle, joten tinttien perhe-elämää tulee varmasti seurattua ahkerasti. Iloista uutta viikkoa!

Kevättä tekemässä

Lokakuun lopusta huolimatta sinnikkäitä kukkijoita löytyy vielä ja kun tarkkaan etsii, niin muutama puuvartinenkin yrittää pitää viimeisistä lehdistään kiinni. Viime vuonna kasvimaan nurkkaan istuttamani orvokki levitti siemeniään vähän joka puolelle ja niinpä kasvimaan käytävillä kukkiikin nyt minikokoisia orvokkeja.

Esikko kukkii iloisesti.

Jokainen myöhäissyksyn kukkija otetaan ilolla vastaan, vaikka se piileskelisi kasvimaan käytävällä kuukausimansikan lehtien alla.

Bellikset jaksavat ilahduttaa aikaisesta keväästä myöhään syksyyn.

Tänään oli sopivasti aikaa, joten päätin laittaa kasvimaata kuntoon. Kitkin melkein joka penkin, nostin satoa, keräsin etanoita ja kylvin siemeniä. Tintit sirkuttelivat metsässä. Jos ei ympärilleen katsonut, niin kylvöpuuhissa pystyi kuvittelemaan vuodenajan kevääksi. Maahan pääsi mustajuurta, uudenseelanninpinaattia, persiljaa, kehäkukkia ja kahta eri porkkanalajiketta. Viime syksynä tekemäni kylvökset eivät itämisprosenteilla päätä huimanneet (tosin eivät kevätkylvötkään), mutta jospa uusi yritys onnistuisi paremmin. Vai mitä luulette: kuinkahan mahtavat itää persiljansiemenet, joiden parasta ennen -päivä oli 09/14? Positiivinen huomio kasvimaalta on se, että maan laatu paranee koko ajan. Ensimmäisen vuoden tiivis savijankko on muuttunut kuohkeaksi mullaksi, joka on nyt tietysti litimärkää, mutta jalkapallon kokoiset savimöykyt ovat historiaa. Hiekka, kompostimulta, maatumaan jätetty kasvijäte sekä runsas matokanta ovat tehneet tehtävänsä.

Kasvimaa kaariportin alta katsottuna. Kuukausimansikat ja salvia rehottavat, ruohosipuli takareunassa on alkanut retkottaa ja pari ruusukaalia on jätetty etanoita houkuttelemaan. Niiden lehdiltä etanat saa näppärästi noukittua pois.

Nostetun sadon määrä ja koko eivät päätä huimaa: kolme porkkanan kokoista palsternakkaa ja pari kourallista mansikan kokoisia maa-artisokkia. Kovat pakkasyöt liian aikaisin palelluttivat maa-artisokkien varret kokonaan, joten mukuloidenkin kasvu tyssäsi siihen.

Vuonankaalit kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Piti ottaa näistä isommista jo pari lehteä maistiaisiksi, mutta muistin sen vasta sisällä, joten jäivät vielä kasvamaan kokoa.

Syksy kun kuitenkin on, niin kai sitä on muutama ruskakuvakin laitettava. Niin kauan kun niitä vielä riittää. Tuuli on riepotellut puista ja pensaista melkein kaikki lehdet, mutta pari pensasta on sattunut olemaan niin hyvin tuulelta suojassa, että ovat saaneet pitää lehtensä.

Muut pensasmustikat ovat jo paljaita, mutta tämä komeamaksaruohojen kyljessä värjöttelevä 'Aino' on pirteänpunainen väriläiskä. Voikukat on edelleen täältä kitkemättä... Puolustuksekseni voin sanoa, että olen kitkenyt niitä useamman ämpärillisen muualta!

Purppuraheisiangervossa lehdet taitavat olla tiukemmassa kuin muissa kasveissa, sillä tuuli on riepotellut tätäkin välillä ihan täydellä voimalla. Sen juurelle omin avuin levittäytyneet bellikset saavat minun puolestani vapaasti vallata pensaanalusen.

Aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusia' on vielä komeassa ruskassa. Pensasryhmän 'Illusia' on sen sijaan varistanut kaikki lehtensä.

'Laatokan Helmi' -luumu yrittää sinnikkäästi pitää viimeisistä lehdistään kiinni. Muut luumupuut luovuttivat jo.

Siirsin alkukesällä kituliaasti kasvaneen 'Mikkeli' -alppiruusun takapihalta kärhökaaripenkin uuteen osaan. Huomasin jo kesällä, että alppiruusu oli selvästi virkeämmän näköinen uudessa kodissaan ja nyt kävin tutkimassa, löytyisikö siitä kukkanuppuja. Löytyihän niitä, peräti kolme kappaletta. Takapihalle jääneestä alppiruususta löysin neljä nuppua, joten nyt toivotaan suotuisaa talvea ja ensi kevättä, jotta kaikki nuput kehittyvät kukiksi.

Kannatti siirtää alppiruusu! Ensimmäiset nuput neljään vuoteen. Kolmas nuppu on toisella puolella kasvia.

Ulkona ei ole valoisaa oikein milloinkaan, vettä tulee vähän väliä ja nyt on vielä myrskyäkin luvassa, mutta täällä ollaan silti melkein keväisissä tunnelmissa. Miten tässä malttaa vielä monta pimeää kuukautta odotella?

Talvikausi alkoi

Kyllästyin eteisen tungokseen siinä määrin, että päätin kantaa osan talvetettavista kesäkukista jo nyt kellariin. Aiempina vuosina meillä on aloitettu kellarikausi vasta lokakuun loppupuolella, mutta toisaalta kasvit ovat pärjänneet säiden puolesta pidempään ulkona. Siirsin myös ulkovarastosta kasvit pari metriä alaspäin kellarin puolelle, sillä meille on ennustettu pidempää kylmää jaksoa, enkä luota siihen, että varasto jaksaisi pysyä kovin pitkään enää plussan puolella.

Purppurarevonhännän talvetuskokeilu siirtyikin kellarin sijasta eteiseen pelargonien kaveriksi. Sain vinkin, että valoisa talvetuspaikka saattaisi olla sille parempi.

Eteinen olikin hyvä saada tyhjemmäksi, sillä kasvit olivat siellä niin tiiviisti, että kuihtuneet lehdet olivat alkaneet homehtua. Siistin sinne jääneistä kasveista kaikki kuihtuneet lehdet ja kukat pois, jotta ilma pääsisi paremmin kiertämään. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen eteinen näyttää tilavalta tähän aikaan vuodesta. Kasveja siellä on varmaan suunnilleen sama määrä kuin aina ennenkin, mutta enää ei ole vauvanvaunuja tai rattaita viemässä neljäsosaa eteisen tilavuudesta.

Eteisessä on nyt suorastaan ruhtinaallisesti tilaa ja aavistus Babylonin riippuvista puutarhoista. Nyt testataan, kuinka hopeaputoukset talvehtivat. Valkoisen verbenan pikkujakkaran päältä laitan roikkumaan kunhan löydän sille ehjän ripustimen. Pienin jättiverbena viettää myös talven täällä, jos vaikka kellarissa olevat päättävät kuukahtaa talven aikana.

Varastosta löysin viime vuoden jouluhyasintit näin nätisti piipottamassa. Istutin ne uuteen multaan ja toin eteiseen.

Mietin aiemmin verililjapuulle sopivinta talvetuspaikkaa ja eräältä blogini lukijalta sähköpostiini saamani vinkin perusteella päätin talvettaa sen yhdessä makuuhuoneistamme. Sinne pidetään lasten takia ovi lukossa, minkä vuoksi se on muuta taloa vähän viileämpi. Tällä hetkellä verililjapuulla on chilit ja paprikat siellä seurana, mutta ne viskaan todennäköisesti heti pois kun viimeinen raakile on kypsynyt.

T'ämä huone ei ole ihan niin valoisa kuin eteinen, mutta jospa verililjapuu pärjäisi talven yli. Lisää valoa tulee sitten kun chilit ja paprikat lähtevät kompostiin.

Jos eteinen näyttää nyt tilavalta, niin kellarin tilanne on aivan toinen: siellä on eniten kasveja viiteen vuoteen! Vähän jo mietin parin leijonankidan viskaamista ulos, mutta en sitten lopulta raskinut. Päätin leikata yhden reilusti matalammaksi, jotta se sopisi toisen puolen hyllylle ja pienensin muita kasveja sen verran, että sain ruukut lähemmäs toisiaan. Nostin myös pari kasvia nurinpäin olevien purkkien avulla ylemmäs, jotta välttäisin eteisessä tapahtuneen homehtumisongelman.

Aiempina vuosina suunnilleen kaikki kasvit ovat mahtuneet lattialle ja takaseinän hyllylle, nyt joka paikka on täynnä. Yksi pelargonilaatikkokin pääsi hyllylle. Kellarin valo saa kasvit näyttämään keltaisemmalta, mitä ne todellisuudessa ovat.

Sopu sijaa antaa ja kaikki kasvit mahtuivat viimein kellariin. Tosin yhden jättiverbenan jätin maahan, talvehtikoon siellä jos talvehtii. Vien sille lehtiä ja havuja suojaksi ja toivon parasta. Kevään esikasvatuksia ajatellen tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun salaa toivon kellariin muutamaa kasvivainajaa kevääseen mennessä... Tietysti niin, että vainajalta jäisi samaa lajia tai väriä oleva sisarus henkiin.

Verenpisaroissa on vielä muutamia kukkia ja nuppuja. Niiden välissä matalaksi leikattu jättiverbena. Korkeita ja matalia kasveja sekaisin, niin ilma kiertää... ehkä!

Ja jotta taimet eivät taas keväällä loppuisi kesken, tein pari perennojen syyskylvöä. Kylvin lisää silmäkatanaa, pikkutöyhtöangervoa, loistosädekukkaa, karpaattienkelloa, kaunopunahattua, isorikkoa, purppurapunalatvaa, valkoista tarhakylmänkukkaa  ja syyshohdekukkaa sekä uusina lajeina turkestanintulppaania, metsäkatkeroa, tähtililjaa (viime syksyn kylvös ei itänyt) ja valkokukkaista matalaa kurjenpolvea, jonka tarkempi lajinimi ei ole tiedossa. Pitäähän sitä keväällä jotain tekemistä olla, eikö vain! Loppuun pari kuvaa eiliseltä, yön aikana puolet lumesta oli onneksi sulanut

Puistoatsalea 'Illusia' punertaa lumen seasta.

Kivikkorinne näyttää mielenkiintoiselta, sillä siellä on niin eri muotoisia kasveja sekaisin ja kivet tuovat lisävaihtelua. Rusakoilta huomaamatta jäänyt silmäkatana kuvan etualalla on erityisen hauskan näköinen korkealla huojuvine lumipalloineen.

Lumi ei vielä pysynyt patiolla tai kivipolulla, mutta muuten eilen näytti jo aika talviselle.

Pakasteluumu maistui yllättävän hyvältä.

Ja sitten pieni tiedotus: Hiisukas ja Minttu47, käykääpä vilkaisemassa sähköpostianne, kaipailen yhteystietojanne, sillä olette voittaneet perennasiemenarvonnassani. Muuten punainen ja sininen setti arvotaan huomenna uudelleen.

Joko olette vieneet kasveja talvetuspaikkoihinsa? Mukavaa sunnuntaita, käykäähän ihastelemassa ruskaa!

Vihdoin ohi!

Olisiko takatalvi täälläkin jo vihdoin ohi? Aamulla tuiskutti lunta vielä niin sakeasti, että ei voinut kuin huokaista syvään ja kääntyä pois ikkunasta. Kävimme päiväreissulla Keski-Suomessa ja olihan se hassua nähdä siellä nurmikot ja puut vihreinä. Aurinkokin paistoi. Illemmalla kotiin tullessa olivat lumet jo alkaneet sulaa ja koko illan on paistanut aurinko. Pikainen kamerakierros osoitti, että kasveillekaan ei ollut käynyt juuri kuinkaan. Eipä täällä kyllä vielä kovin pätkällä kasvu ollutkaan ja hyvä niin. Ehkä nyt tulee oikeasti kevät ja kasvit saavat kasvaa ilman pelkoa yhtä rajusta takatalvesta.

Kirjokevättähdet ilmestyivät hangen seasta vain aavistuksen nuupallaan.

Keltaisen nurkan krookukset ja narsissit ovat jo melkein entisellään. Päivänliljojen versot ovat myös pakkasenkestäviä.

Laukkojen lehdet eivät ole moksiskaan, mutta ritarinkannukset näyttävät hieman lurpottavan. Taustalla näkyy kivikkorinteestä pilkisteleviä kevätvuohenjuuria ja maksaruohoja.

Kevätkurjenmiekat ehtivätkin jo lopetella kukinnan.

Samaisella kierroksella kävin tarkastamassa, kuinka varaston kasvit pärjäilevät. Kärhöille ei ollut käynyt kuinkaan, kuten ei myöskään syyskylvöistä nousseille perennojen pikkutaimille. Esittelen nyt kaikki itäneet kasvit ja samalla kiitän kaikkia, jotka olivat laittaneet siemeniä Pihan vuosi -blogin Annikan syksyllä alullelaittamaan perennasiemenkirjeeseen. Muutamaan siemenpussiin en ollut muistanut merkitä, keneltä ne olivat ja kun huomasin erheeni, oli kirje jo matkalla seuraavalle.

Liilaa palloesikkoa, tulivatkohan nämä siemenet Tuulikilta (Kukkia ja koukeroita) vai Nilalta (Lappalainen etelässä)? Yhdeksän pientä joka tapauksessa.

Vasemmalla loistosalviaa ehkä Annikalta (Pihan vuosi). Oikealla olevat kaunopunahatun pikkutaimet eivät ole kirjeestä lähtöisin.

Vasemmalla muutama loistosädekukka, oikealla morsiusharsoa. Molemmat Annikalta (Pihan vuosi).

Annikalta nämäkin: vasemmalla päivänkakkara 'May Queen', oikealla harjaneilikkaa.

Ja edelleen Annikalta: syyshohdekukkia.

Silmäkatanaa, nämä myös Annikalta.

Viime kesänä kylvämäni nyppykurjenpolven siemenet, jotka eivät itäneet kesällä, hyötyivät selvästi kylmäkäsittelystä. Samoja siemeniä laitoin itse siemenkirjeeseen, toivottavasti ovat itäneet muilla yhtä hyvin.

Itämättä on vielä loistokärhöt ja kellokärhöt, tähtililjat, pikkutöyhtöangervo, vaaleansininen kurjenmiekka sekä vaalea tähtiputki. Ehkä ne haluavat hieman lämpöisemmät kelit ennen kuin suostuvat työntämään lehtiään maanpinnalle.  Tai sitten ne tarvitsevat toisen kylmäkäsittelyn. Jospa ne joskus itäisivät. Tosin ensimmäisenä tulee ongelmaksi se, mihin ihmeeseen laitan nämä kaikki taimet kasvamaan kun ovat kukkapenkkikelpoisia? Joku olisi voinut kertoa siemenille, että jos monta kaveria ympärillä on itänyt, muutama voi aivan hyvin jättää nousematta. Ja ehkä kylväjäkin olisi voinut laskea vähän paremmin, montako tainta mahdollisesti tarvitsee...

Tänään sain myös eteiseen lisätilaa, kun tuplarattaat lähtivät uuteen kotiin. Järjestelin taimet uudelleen saman tien kun tulimme reissusta kotiin ja saatoin melkein kuulla, kuinka ne huokaisivat onnesta ja levittelivät lehtiään nyt kun oli vihdoin tilaa. Rotevimmat ja ensimmäisenä ulkoilemaan pääsevät taimet siirtyivät eteiseen ja kodinhoitohuoneesta kaikki isot ja hontelot taimet vierashuoneeseen viileään huoneenlämpöön tanakoitumaan. Makuuhuoneeseen varjoisammalle ikkunalle jäi enää ruusu- ja ahkeraliisoja, keijunmekkoja sekä juurtumassa olevat pistokkaat. Kodinhoitohuoneen lämmössä ovat pienimmät taimet, koulimista odottavat sekä siemenkylvöt.

Pienen lipaston päällä majailevat kaksi verenpisaraa, yksi pelakuulaatikko ja jättiverbena.

Isommalla puolella on vähän vaikka mitä. Sain myös sisältä kaikki kuukausimansikantaimet ja tuoksumiekkaliljat sekä karjalanneidon eteiseen. Lattiallakin on muuten valoisampaa silloin, kun kukaan ei seiso kolmannen ikkunan edessä kamera kädessä.

Päivän pakollinen kärhökuva: ihana 'Kaiser'. Rajaus on hassu sen vuoksi, että piti saada isoin hortensiannuppu mukaan. Hortensiassani on melkein joka latvassa kukkanuput, eli ainakin parikymmentä kukintoa tulossa.

Ensimmäinen pelargonikin on aloittanut kukinnan.

Näissä tunnelmissa toivottelen mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!