Lapsiperheen puutarhassa

1-vuotissynttäripostaukseni postausaiheiden purkaminen jatkuu Vaarin torpan puutarha -blogin Pirkon kysymyksellä:

"Miten ehdit lapsiperheen äitinä tehdä noin paljon puutarhapuuhia ja vielä laatia perusteellisia postauksia aiheista? Ja miten otat lapset mukaan puutarhan hommiin ensi kesänä?"

Varoitan, että tähän ei voi vastata lyhyesti, joten hakekaa kahvikupponen ja ottakaa hyvä asento. Vastaus ajan riittämiseen on tehokas ajankäyttö ja hyvä muisti. Minulla on tapana suunnitella mielessäni mahdollisimman paljon asioita valmiiksi ja sitten sopivan rakosen tullessa tehdä ne rivakasti pois alta. Teen myös usein montaa asiaa yhtäaikaa. Varmasti yli puolet postauksistani olen suunnitellut kirjoittamista vaille valmiiksi kotitöiden tai kukkapenkin kaivamisen aikana. Myös toisten blogien lukeminen ja kommenttien kirjoittaminen onnistuu vallan mainiosti vaikka ruokaa laittaessa, kun tietokone on keittiön työtasolla. En katso juurikaan televisiota eikä minulla ole muita harrastuksia, joten aikaa jää tarpeeksi bloggaamiseen ja puutarhaan.

Uusia postauksia kirjoitan yleensä iltaisin kun lapset ovat nukkumassa ja isäntä töissä. Minulla on koko ajan useita postauksia työn alla ja kirjoitan sitä, josta tuntuu juuri sillä hetkellä tulevan tekstiä. En sen kummemmin silloin mieti sisältöä tai aihepiirissä pysymistä, annan vain sormien naputella näppäimistöä. Muokkaan ja korjailen tekstiä jonain toisena päivänä. Edellisen kappaleen jälkeen ette varmaan ylläty, jos kerron, että syön kirjoittaessani iltapalaa...

Puutarhapuuhissa pätee sama kuin kotitöissä, eli ulos mennessäni suuntaan suoraan ennalta suunnittelemaani kohtaan ja rupean rivakasti hommiin. Viime kesänä isännällä oli paljon sellaisia työvuoroja, että hän lähti töihin puolenpäivän aikoihin. Kuopus oli silloin vielä niin pieni, että jäi aamupäiväksi isännän kanssa sisälle ja esikoinen lähti minun mukaani ulos. Kun esikoinen lähti lounaalle isännän ja kuopuksen kanssa, jäin vielä hetkeksi jatkamaan ja tulin sisälle juuri ennen kuin isäntä lähti töihin. Jos isännällä oli aamuvuoro, pääsin kukkapenkkiin hänen tultua kotiin. Isännän vapaapäivinä sain olla enemmän pihahommissa, usein jopa ihan itseksenikin.

Saa nähdä, millaisiksi ensi kesän rutiinit muodostuvat, kun kuopus on isompi ja haluaa mukaan ulos. Esikoinen oli hänen ikäisenään aivan mahdoton riiviö kukkien kannalta ja koko ajan sai olla silmät selässä. Kukkien nuput olivat suurin houkutus, erityisesti pionin, pioniunikon, verenpisaroiden ja kuunliljojen.

Pirkko kysyi myös, kuinka aion ottaa lapset mukaan puutarhan töihin. Olen tullut siihen tulokseen, että tietyn ikäisiä lapsia kiehtoo ihan eniten kaiken tuhoaminen ja repiminen. Meillä nurmikolla olevat voikukat ovat "lasten kukkia", eli niitä saa repiä ja nuppuja kerätä yms. Sopivalla hetkellä kippaan vaivihkaa ämpäreihin tai hiekkaleluihin kerätyt kukat ja nuput kompostiin. Kylvöhommat ovat myös lapsista hauskoja. Kylvöjä voi esivalmistella laittamalla mullan valmiiksi ruukkuihin ja ottamalla lapset mukaan siementen ripottelu- ja kasteluvaiheessa.

Aivan pieneltäkin lapselta onnistuu siementen kylväminen, kun siemenet kaataa ensin äidin kämmenelle ja lapsi saa ripotella ne siitä ruukkuun. Kuopus kylvää olkikukkia.

Esikoinen auttoi viime keväänä keijunmekkojen ruukuttamisessa. Sotkua vähentää, kun multa ja täytettävä ruukku ovat samassa astiassa.

Tietysti lapset pääsevät kiinnostuksensa mukaan myös puutarhatöihin. Esikoinen oli viime kesänä mm. repimässä nurmiturpeita aurinkopenkin laajennuksesta ja raahasi niitä kasaan tai heitteli puhdistamiani turpeita kukkapenkin pohjalle.

Hyvin tarpeellinen homma on myös uuden kukkapenkin mullan tasaus ja jyräys.

Rikkaruohoja, multaa, hiekkaa tai kiviä kärrätessä meillä oli esikoisen kanssa usein juoksukilpailu, jonka lapsi sai tietenkin voittaa. Ei muuten tarvinnut kuntosalille lähtöä edes puolta sekuntia miettiä viime kesänä! Kottikärrykilometrejä kertyi kaiken kaivamisen ja kivien siirtelyn lisäksi varmasti enemmän kuin laki sallii!

Kottikärryt sopivat myös tähän tarkoitukseen. Lapsillamme ei ole oikeasti keltaiset päät...

Kasvimaalla otan lapset mukaan kylvö- ja kastelupuuhiin. Annan heille tänä vuonna myös oman nurkan kasvimaasta ja saavat kylvää sinne mitä haluavat. Esikoisen kanssa olemme sopineet, että leikkipaikalla olevaan kasvulaatikkoon istutetaan esikoisen kasvattamat kasvit ja niistä kypsyvän sadon saavat tietenkin lapset syödä. Elättelen toiveita, että ikiomat kasvit saisivat lapset jättämään äidin kasvit rauhaan. Toinen, todella suuri toiveeni olisi, että esikoinen olisi jo ohittanut pahimman tuhovaiheen ja pitäisi myös kuopuksen poissa pahanteosta. Onkohan liikaa toivottu?

Välillä pitää kyhätä esteitä lasten ja kasvien väliin.

Lapsista kaikki ötökät ovat kiinnostavia ja senkin voi valjastaa "hyötykäyttöön": viime kesänä esikoinen teki melkein joka päivä kirvatarkastuksia kasveille. Hänellä oli myös lupa ampua kirvoja vesipyssyllä tai litistää niitä sormilla. Jos sattui löytymään leppäkerttu, se siirrettiin yhdessä kirvaiseen kasviin ja seurattiin, milloin se kipittelee syömään kirvoja. Harmiksemme leppäkerttu lensi yleensä tiehensä mieluummin kuin alkoi aterioimaan :D

Kirvantorjuntaa daaliasta hellepäivänä.

Isännän puutarhapuuhia ovat konehommat, myös ruohonleikkuu. Meillä on keräävä ruohonleikkuri, jonka säiliöön kertyvän silpun levitän kasvimaalle ja kukkapenkkeihin katteeksi. Lapset saavat olla siinä avuksi. Viime kesänä kuopus istui kottikärryissä ruohosilppukasassa ja tiputteli sieltä kottikärryn sijoittelusta riippuen joskus jopa oikeaan paikkaan silppua. Esikoinen työnteli silppua omalla pikkuisella kottikärryllään.

Lapset ovat olleet myös mukana istuttamassa kasveja ja kukkasipuleita. Eihän ne aina menneet ihan oikein päin ja välillä saivat vähän ronskia käsittelyäkin, mutta tuskinpa siitä suuttuivat. Olen yrittänyt ottaa lapsia mukaan mahdollisimman moneen puutahatyöhön, vaikka omat hommat silloin hidastuvatkin kun pitää neuvoa ja välillä korjaillakin työn jälkeä. Olen kokenut sen kuitenkin helpommaksi kuin sen, että lapsi keksii jotain pientä kiusaa ja jäynää, kun ei saa osallistua. Sekin hidastaa omaa työtä, että pitää koko ajan käydä tarkistamassa, mitähän nurkan takana tapahtuu. Helpompi vain ottaa lapsi mukaan tekemään ja keksiä jotain sopivaa tekemistä, mistä päästäänkin keksimällä keksittyihin puutarhatöihin.

Kuopus, pikkutöyhtöangervot, lapiot ja vesiämpäri sopivat hyvin samaan kottikärryyn.

Esimerkiksi kastelukannun tai istutuslapion voi aivan hyvin itse jättää johonkin piiloon ja pyytää lasta etsimään. Multapaakkuja ei välttämättä itse asiakseen hajottaisi, mutta lapsista se on valtavan hauskaa puuhaa. Miksi siis ei voisi antaa lapselle tehtäväksi hajotella kaivaessa tai maata kääntäessä syntyneitä multapaakkuja? Samalla lapsi voi kerätä kivet pois mullan seasta. Lierojen etsimisestä ja siirtämisestä sovittuun paikkaan voi myös tehdä tärkeän tehtävän.

Syksyllä on hyvää aikaa pestä kukkaruukut kevään esikasvatuksia varten.

Kiitos Pirkko hyvästä kysymyksestä. Toivottavasti lapsiperheet saivat tästä postauksesta uusia ideoita tulevan kesän varalle. Onko teillä hyväksi havaittuja puutarhapuuhia, mistä alle kouluikäiset lapset nauttivat?