Hillitön istutusmaratoni

Nyt on takana niin hurja istutusputki, ettei ole moista moneen vuoteen päässyt tapahtumaan. Viimeisten kymmenien taimien kohdalla aloin jo miettiä, että eikö ne koskaan lopu. Taisinpa myös lausua pari valittua (ja hyvin painavaa) sanaa sille, joka innostui keväällä vähän liikaa siemenlaatikolla.

Kahden päivän aikana tyhjennetyt taimiruukut ja -laatikot.

Urakka alkoi siitä, kun olimme sunnuntaina koko perheellä monta tuntia viljelypalstallamme. Ensin piti tietysti kääntää kivikovaksi mennyt maa istutuskuntoon ja sehän ei mikään kevyt pikkupuuha ollut. Autokin oli palstalle mennessä tupaten täynnä ja kuskia lukuunottamatta kaikilla oli sylit täynnä taimia ja jalkatiloissa työkaluja. Takakontista lohkaisivat melkoisen osan kylmälaukku ja olki-/heinäpaali, joita kävimme ostamassa muutamia paikalliselta maanviljelijältä kahden euron kappalehintaan. Tuore ruohosilppu olisi ollut parasta tavaraa palstalle mutta sitä ei omalta pihalta juuri nyt yletä. Auttaa se olkikin maanparannuksessa. Yksi paali ei pitkälle riittänyt mutta seuraavana päivänä tuotiin kaksi lisää kun ei ollut enää taimia auton täytteenä.

Maissintaimet saivat olkikatteen ja harson.

Maissien lisäksi myskikurpitsat, perunat ja borlottipavut saivat olkikatteen ympärilleen. Siemenkylvöksille en laittanut olkia, sillä ne saattavat maatuessaan estää siementen itämistä. Tarkoitus oli saada palsta valmiiksi jo sunnuntain aikana. Sitä ajatellen meillä oli kunnon eväätkin mukana. Ja saimmehan me toki istutettua kaikki taimet, mitä mukaan oli otettu. Loppujen lopuksi vain kävi ilmi, että tilaa jäi vielä, joten kotona pengoin siemenlaatikkoa ja hain kaupasta perheen toiveesta herneensiemeniä täydennykseksi. Maanantaina kävimme tekemässä kaksi penkkiä lisää ja seuraavaksi tarvitseekin vain käydä kastelemassa ja kitkemässä ennen kuin pääsee (toivottavasti) satoa korjaamaan.

Esikasvatettuja perunoita.

Maata talikoidessa ja taimia istuttaessa tuli vähän vilkuiltua muidenkin palstoja. Tyylejä näyttää olevan yhtä monta kuin puutarhureitakin. Muiden kasvipenkit olivat paljon pienempiä kuin meidän ja kaikki eivät olleet tehneet edes kohopenkkejä. Yhdelle palstalle oli tuotu lavakaulus ja multasäkkejä. Hyvä veto palstan kivikovan mullan tuntien. Voi olla ainakin varma, että vähintään yhdessä penkissä kasvaa jotain. Viimeksi tekemämme perunarivi oli kuin pikkukiviä betonissa, vaikka multa murusteltiin työllä ja tuskalla pehmoiseksi perunoita istuttaessa. Pitää vain toivoa, että perunanvarret ovat riittävän vahvoja työntämään betonikattonsa pois tieltä. Porkkanan, punajuuren ja nauriin siemeniä ei taida auttaa mikään. Mutta ehkä niissäkin penkeissä kasvaa edes sipulia, joita istuttelin rivien väleihin. Taimelle esikasvatettujen perunoiden ei sentään tarvitse taistella versojaan valoa kohti.

Palstanvartija

Palstan ja polun välissä olisi noin komeaa apilaa viherkatteeksi. Arvatkaapa vaan, saako niitä kerätä? No ei. Mutta sitten kun kunnan puisto-osasto käy leikkaamassa nurmikot, niin leikkuujätettä tuli lupa kerätä katteeksi. Pitänee pitää myös kastelureissuilla aina puutarhahanskat mukana, niin saa hamstrata heti silput talteen kun niitä sattuu olemaan tarjolla. Ämpärin jätimmekin jo valmiiksi palstalle. Maanantaina viereisessä puistossa oli työntekijä kitkemässsä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehkä saattanut käydä häneltä pyytämässä kitkentäjätteet katteeksi. Tuskinpa niiden käyttöä olisi pääpomokaan pystynyt kieltämään.

Suunnilleen koko tila on nyt käytössä.

Harsoja pitää vielä hankkia lisää, sillä viimeisin penkki jäi kokonaan ilman ja yhdestä on puolet paljaana. Tai sitten voi ottaa riskin ja toivoa, että fasaani ja rusakot eivät keksi tulla juuri omalle palstalle, kun vieressä on pelto täynnä apilaa. Tai jospa pellon laidassa näkemämme kettu pitäisi tihulaiset sopivasti kurissa. Laitoin kuitenkin hernekeppejä poikittain paljaaksi jääneen penkin päälle, jotta olisi edes jotain estettä tassujen tai nokan edessä, vaikka eivät ne juuri mitään suojaa, jos palstavaras on päättänyt tulla apajille.

Kotonakin kasvimaa edistyi.

Kotona pääsin vihdoin ruukuttamaan tomaatit ja chilin lopullisiin astioihinsa, kun seuraavan viikon ajaksi on ennusteissa riittävän lämmintä. Aloinkin jo kyllästyä niiden eteiselämään. Kasvilavat ovat pääsääntöisesti jo täynnä taimia tai kylvöksiä. Pariin lavaan taisi mahtua vielä ripsauttamaan salaatinsiemeniä tai istuttamaan jonkun taimen, jos sattuu vastaan tulemaan. Pitkästä aikaa samettikukkaa on aika runsaasti useammassakin laatikossa ja muutamassa tomaattiruukussakin. Kesäkurpitsa on niin lilliputtikokoinen, että sai jäädä vielä hetkeksi eteisen suojiin kasvamaan vähän kokoa.

Kurkkunurkka

Kasvimaan päätyyn tuli lisää raudoitusverkkoa kurkkujen kiipeiltäväksi. Ennen kurkuilla olikin vain tuo oikeanpuoleinen, tontin rajan suuntainen verkko, joka taipui aidan tapaan alamäkeen päin heti kun kurkut alkoivat saada kokoa. Toivon mukaan marjapensaiden puoleiselle sivulle laitettu verkko antaa ryhtiä toisellekin verkonpalaselle. Sen päähän on taivutettu muutama koukku, joilla verkot on lukittu toisiinsa kiinni ja alareunaa on upotettu 40cm maan alle. Istutin kurkuntaimet illalla ja kylvin vesisaavin puolelle salaattia ja rucolaa. Istutin sinne myös kaupan ruukkusalaatin jämät ja esikasvatetut vesikrassit. Kurkkuaidan takana valkosipulit kasvaa porskuttavat erinomaisesti. Lopulta joka ikinen viime syksynä istutettu kynsi iti, myös ne pienimmät, jotka odotuttivat itseään pisimpään. Tämän päivän työmaa on luultavasti marjapensasalueen kitkeminen.

Mustaluumu kukkii.

Jo monta vuotta kellarissa talvetettu mustaluumu on hieman surkea ilmestys. Lehtiä on tulossa harvakseltaan muualle paitsi kuvassa näkyviin oksiin. Puun yläosa on aika kalju, joten saatanpa pitää sen vähän syrjemmässä kunnes näen, tulisiko siitä edes jollain tapaa katseenkestävä. Jos ei muuten, niin sen juurelle istuttamani leijonankidat ovat ainakin virkeitä ja alkavat jossain vaiheessa kukkia. Voi olla, että mustaluumu ei pääse enää ensi talveksi kellariin, vaan kasvattelen pistokastaimesta uuden puun.

Liiterin päädyn luumu 'Kuntala' kukkii ihan mukavasti.

Mustaluumusta saatiin aasinsilta muihin luumuihin samalla kun lykitään kottikärryn täydeltä taimia pation suuntaan. Muutama vuosi sitten paleltuneet luumupuumme ovat edelleen aika erikoisen näköisiä. Liiterin päädyn 'Kuntalan' kuollut päärunko on katkaistu polven korkeudelta ja jäljellä on ainoastaan pahasti sivulle päin kallellaan oleva alaoksa. Hyvin taiteellinen tapaus siis. Muutaman metrin päässä 'Sinikka' on tehnyt kukkia vain alaoksilleen ja niiden päällä on tuuhea lehtipöheikkö. Epäilen, että pölyttäjät eivät edes löydä sen kukkia. Se siitä, palataan takaisin siihen taimilastissa olevaan kottikärryyn. Pation ympäristöön istuttelin gladioluksia, helokukonharjoja ja purppurarevonhäntiä. Helokukonharjoilla oli hirmuisen pienet juuristot, vaikka taimet olivat muuten paljon tomeramman näköisiä kuin viime vuonna. Toivottavasti ne kasvavat tänä vuonna edes pikkuisen korkeammiksi kuin viime vuonna, vaikka varmuuden vuoksi laitoinkin ne tällä kertaa penkin etureunaan.

Tulppaani 'Dolls' Minuet' ja taustalla muutama 'Carneval de Rio'.

Gladioluksia ja pari purppurarevonhäntää tuli myös pensasryhmän päähän pionin ja "nuken menuettien" väliin. Samalla jaoin tiheät krookusmättäät. Istutuspuuhia hidastaa kummasti se, että pitää välillä pysähtyä kitkemään kukkapenkkejä, jotta löytää mahdolliset aukkopaikat. Pensasryhmässä tosin ei kovin paljoa rikkaruohoja ollut, sillä kitkin sitä jo aiemmin keväällä. Nyt harvensin vain lemmikkikasvustoa ja melkein järkytyin laukkojen siementaimien määrän takia. Ja kotiloiden, jotka näyttävät vetävän laukanlehtiä kuin karkkia konsanaan.

Nimetön helmililja melkein hukkui samansävyisten lemmikkien sekaan.

Hempeän vaaleansiniset helmililjat löytyivät aurinkopenkistä, kun yritin etsiä viimeisille gladioluksille ja tsinnioille sopivia kolosia. Jos pensasryhmässä oli miljardi sorjalaukka 'Mount Everestin' tainta, niin aurinkopenkin ongelma ovat violetit ukkolaukat. Ja jatkossa varmaan myös sorjalaukat, sillä istutin niitä viime kesänä vesimyyrän karkottimiksi aurinkopenkin takalaidalle. Pitää vain muistaa kerätä joka ikinen kukkinut kukka pois ennen kuin siemeniä varisee joka puolelle. Nyt on viimeinenkin kesäkukan taimi päässyt maahan, joten kottikärryn tyhjine ruukkuineen saa suunnata varaston luokse. Ruukut päätyivät aloituskuvan kasaan ja siitä varastoon kunhan saan oven edestä mustaluumun ja muut kasvit pois. Pahus, istutettavana on vielä kärhö ja hyönteishotellin kattoterassin kukkalaatikko! Niin ja pikkuruisia perennantaimia vaikka miten monta! Ne olivat päässeet kiireellisempien istutettavien vuoksi vähän unohtumaan, sillä ne olivat säältä ja auringolta suojassa isompien takana. Hengissä ovat kuitenkin, kiitos varjon ja suht viileiden kelien.

Varaston luokse oli ihan itse eksynyt yksinäinen balkaninvuokko. Herttaista.

Istutuspuuhat jatkuvat siis vielä tänään mutta onneksi isoin ruukkuryysis on nyt selätetty. Perennantaimet saavat oikeastaan kasvaa vielä kokoa ennen maahan istuttamista mutta sen kärhön taidan istuttaa jo tänään. Se on tulossa takapihalle nuotiopaikan luokse. En ole tehnyt viime aikoina perusteellista kärhökierrosta mutta ainakin 16 loisto- ja tarhaviinikärhöä on reippaasti kasvussa. Ehkäpä tänään ylimääräisiä lemmikkejä sun muuta rikkaruohoa repiessä voisi tarkistaa kärhötilanteenkin.

Takapihalla kukkii kanadanatsalea 'Violetta'.

Ja nyt kun luulen kaikkien istutusten olevan jo paria ruukkua vaille loppusuoralla, minulle tuli tunne, että jostain löytyy vielä kasa istuttamista odottavia taimia. O-ou...

Vuokkoaika hipleimmillään

Tähän aikaan vuodesta on jo vaikea valita, mitä kasveja milloinkin ottaisi mukaan postaukseen. Tuntuu, että yhtä sun toista kukkii yhtä aikaa ja mieli tekisi tunkea kaikki samaan. Joskus sekin on ihan ok mutta halusin vaihteeksi edes yrittää pysyä hieman asiallisemmin aiheessa. Ankaran pohdinnan jälkeen vaihtoehtoja jäi jäljelle kaksi: vuokot ja esikot. Koska vuokkojen kukinta menee nopeammin ohi, ne pääsivät ensimmäisenä esiteltäviksi.

Hämyvuokon kukasta löytyi ruutupirkko.

Hämyvuokko jurotti todella monta vuotta ja tuntui vuosi vuodelta vain kutistuvan. Viimeisenä hätätoimenpiteenä siirsin muutama vuosi sitten jäljellä olevan juurennysän luumupuu 'Laatokan Helmen' juurelle, jossa se lähtikin vihdoin viihtymään. Parina keväänä nousi useampia lehtiä ja vihdoin viime keväänä ensimmäinen kukkakin. Tänä vuonna laskin nuppuja peräti yksitoista mutta eiväthän ne kaikki tietysti yhtä aikaa avautuneet. Ensimmäiset kukat ovat jo kuihtuneet ja viimeiset lopettelevat samaan aikaan kun vuokon ympärillä kasvavat lemmikit alkavat availla nuppujaan. Kitkin taas lemmikkien seasta kaikki sinisiä nuppuja puskevat yksilöt pois, jotta 'Laatokan Helmen' alla olisi valkoisten oma alue. Valkoinen sopii niin kauniisti yhteen hämyvuokkojen kanssa. Pidän muutenkin valkoisesta lemmikistä enemmän, sillä se jää sinistä matalammaksi eikä siksi ole niin näyttävästi ränsistynyt kukinnan jälkeen.

Miten iloinen olen tästä kukkaryppäästä!

Hämyvuokon lisäksi balkaninvuokon viihtyminen on ollut meillä vähän kiikunkaakun. Ehkä en ole löytänyt vielä niille mieluista kasvupaikkaa tai sitten eivät muuten vain meinaa viihtyä täällä. Joku viime kesässä, syksyssä tai talvessa tuntui kuitenkin olevan balkaninvuokoille mieleen, sillä luumutarhassa kukkii runsaasti yksi mätäs sinistä ja löysin myös yhden minikokoisen valkoisen kukan. Myös etupihalla aurinkopenkistä löytyi peräti kolme sinistä balkaninvuokkoa. Siellä piti olla niitä enemmänkin, mutta parina keväänä myllännyt vesimyyrä oli luultavasti pistänyt muut poskeensa. Onneksi ei löytänyt ihan kaikkia, niin pääsevät balkaninvuokot kokeilemaan viihtymistään etupihalla.

'Laatokan Helmen' vieressä olevan luumupuu 'Kuntalan' alla kukkii isompi mätäs balkaninvuokkoa.

Nyt kun kerta luumutarhassa ollaan, niin pitää laittaa kuva kukintaa aloittelevasta 'Laatokan Helmestä'. Kuva on surkea, mutta nupuista on jo puolet auki.

Koska hairahtuin sivupoluille luumun kukintaan, niin kurkataan samalla patiolle. Ulkovaraston oven edessä alkoi olla jo sen verran mahtava ruukkuarmeija, jotta liikkuminen oli melko haastavaa. Niinpä päätin siirtää patiolle tulevat kasvit jo suunnilleen oikeille paikoilleen.

Oven vasemmalle puolelle laitoin kukkapenkistä kaivetun koristeheinän (roikkuvalehtinen heinä B), jolla on tällä hetkellä erittäin huono tukkapäivä ja saviruukkuun vähän erilaisen sekoituksen.

Olen yleensä istuttanut gladiolukset kukkapenkkiin mutta tänä vuonna niitä oli niin paljon, että halusin kokeilla, miltä ne näyttäisivät ruukussa. Pelkkä gladiolusruukku olisi ollut ehkä hieman tylsä, joten istutin kuuden gladioluksen kaveriksi koristehirssiä, joka pääsi uusintakierrokselle viime kesän ensikokeilusta. Tuo oli heinä L, jonka lehtiin tuli koristeellinen valkoinen juova. Tähkiä se ei ehtinyt tehdä ennen yöpakkasia. Matalaksi kasviksi kaivoin jakopalan tummalehtisestä keijunkukka 'Midnight Rosesta'. Loput gladiolukset istutan kukkapenkkiin kunhan kerkiän ja keksin niille paikat. Siirrytään seuraavaksi oven toiselle puolelle, jossa on muutama ruukku enemmän.

Ulko-oven toisella puolella on pelakuita, afrikansinisarja, mustaluumu sekä viherliljapuu.

Viherliljapuu ei ole aiemmin oikein viihtynyt paahteisella patiolla mutta sillä onkin silloin ollut pienempi ruukku ja juuristo. Sille on ollut vähän haastavaa löytää sopivaa paikkaa, sillä niin komea kuin punalehtinen kasvi olisikin, se ei oikein ole edukseen punaista talonseinää vasten tai seinän vieressä muutenkaan, kun on jo aika leveä. Ryhmän reunimmaisena sillä on kuitenkin vehreä tausta. Viherliljapuun alla kasvaa viimevuotista hopeaputousta, joka on kyllä lähtenyt kasvuun mutta ei vielä suoranaisesti rehota. Jospa se siitä. Afrikansinisarjalle taas pitäisi etsiä joku suojaruukku peittämään rumaa muoviruukkua. Purkki alkaa olla jo ihan täynnä juurta, joten odotan vihdoin komeaa kukintaa. Toissakesänä se kukki kolmella kukinnolla, viime kesänä jätti väliin. Kahdeksan vuoden kasvattelun jälkeen olisi minusta jo korkea aika olla muutakin kuin viherkasvi.

Ryhmän korkeimpana ja tällä hetkellä myös kauneimpana kukkii mustaluumu (Prunus cistena).

Mustaluumun ostin viime syksynä viimeisistä aleista viidellä eurolla ja sulloin puun talveksi kellariin. Siirsin sen ensimmäisten joukossa ulkovaraston puolelle ja siitä aika pian suoraan ulos. Niinpä se lähti kasvuun vasta vähän ennen ulkona talvehtineita luumupuita ja kukkii nyt yhtä aikaa 'Laatokan Helmen' kanssa. Olen aivan hullaantunut sen pikkuruisista kukista sekä punaisen ja tummanvihreän kirjavista lehdistä. Kannatti investoida se vitonen! En ole vielä päättänyt, mitä istuttaisin sen juurelle. Sain lahjaksi pinkki-keltaisen kohtalonkukan, joka voisi olla yksi vaihtoehto kunhan ensin mallailen sen sävyjä puun lehtiin ja talon seinään. Korkeudeltaan ja kasvutavaltaan se ainakin sopisi luumun juurelle ja käsittääkseni viihtyy aurinkoisella paikalla.

Varjokujan punastuvat valkovuokot ovat nyt melkein samansävyisiä kuin taustalla näkyvät esikot.

Varjokujan pinkiksi muuttuva valkovuokko löytyi aivan tontin kulmasta heti ensimmäisenä keväänä. Sitä oli noin puolen neliömetrin alalla ja koska se oli minusta niin kaunis, siirsin sitä myöhemmin pari alkua varjokujalle. Ankara talvi pari vuotta sitten tuhosi suurimman osan kummastakin paikasta mutta onneksi kumpaankin paikkaan jäi muutamia taimia henkiin. Tänä keväänä kumpikin on kukkinut taas hyvin. Tavallisia valkoisena pysyviä valkovuokkoja kasvaa siellä sun täällä niin kukkapenkeissä kuin metsän pohjallakin. Metsästä en saanut sellaista kuvaa, jossa vuokkojen kukinta olisi näkynyt, joten joudutte kuvittelemaan sen mielessänne.

Suon takana tontin rajamailla valkovuokot kukkivat yhdessä lehtoimikän kanssa.

Viime keväänä ostin taimipäiviltä kerrannaiskukkaisen valkovuokon, joka sattui kerrasta mieleiseen paikkaan kukkamäärästä päätellen. Ensimmäiset kukat olivat juuri sen näköisiä kuin pitikin mutta viimeiset nuput aukesivatkin selvästi eri näköisinä. Nyt joku kokeneempi voisi kertoa, onko sekaan eksynyt eri lajiketta vai onko näillä vuokoilla yleensäkin tapana tehdä vähän eri näköisiä kukkia.

Koko mätäs. Varmaan erotatte ilman sen kummempia osoittelujakin, mitkä kolme kukkaa eivät ehkä kuulu joukkoon.

Kymmenen muuta näyttää tältä tai on matkalla tähän pisteeseen.

Ja tässä yksi kolmesta hurmurista. Näihin kukkiin ei edes näytä tulevan keltaista "kauluria".

Siinä oli vuokkokatsaus ja pieni sivupolku luumuihin ja pation ruukkuistutuksiin. Eksytään vielä toiselle sivupolulle: laitoin blogin selainversion sivupalkkiin parin vuoden takaisen Kuvaa kimalainen -haasteen. Kimalaiskuningattaret ovat nyt liikkeellä ja keräävät kiireesti mettä ja siitepölyä ensimmäistä työläissukupolvea varten, joten alkakaapa seurailla kukissanne puuhailevia pörriäisiä, jos ette ole vielä sitä tehneet. Hyönteisasiantuntijat voivat nyt hetkeksi sulkea silmänsä, sillä ilmaisen tuntomerkit kansantajuisesti: kimalaiset ovat niitä pulleita ja yleensä isoja, pääsääntöisesti mustia karvapyllyjä, joilla on keltainen, valkoinen tai oranssi ahteri, selkä tai muutama raita kropassaan. Nyt saa avata. Kulkekaahan kameran kanssa ja näpsikää ahkerasti kimalaiskuvia, sillä laitan lähiaikoina ihan virallisesti haasteen kiertämään. Otetaan taas selvää, paljonko ja kuinka monta erilaista kimalaista puutarhoissamme hyöriikään!

Elämää ja erikoisuuksia puutarhassa

Vihdoin täälläkin alkaa näkyä pörriäisiä ja perhosia. Tuulinen ja kylmä sää on pitänyt tähän saakka kaikki puutarhavierailijat poissa mutta eilen sunnuntaina niitä näkyi edes muutama. Edelleen on aika tuulista mutta kun on lämpimämpää, hyönteiset uskaltautuvat paremmin liikkeelle.

Nokkosperhonen posliinihyasinteilla.

Kimalaisia ja mehiläisiä on näkynyt aika vähän mutta ehkä ne eivät ole vielä kaikki heränneet kun eivät lumetkaan ole joka paikasta sulaneet. Ainakin kaksi erilaista kimalaista olen bongannut ja pari ilmeisesti jotain erakkomehiläistä. Niistä en ole saanut kovista yrityksistä huolimatta kuvia. Kookkaiden kimalaisten kuvaaminen on helpompaa, vaikka ei sekään onnistu läheskään joka kerta. Kasveista keltaiset krookukset eivät tosiaan näytä houkuttelevan pörriäisiä, vaikka niitä on runsaasti kukassa. Violetit ja valkoiset krookukset kelpaavat mutta useimmin vierailijoita näkyy aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähtikasvustossa. Kevättähdistä kimalaiset näyttävät saavan runsaasti ainakin siitepölyä, ehkä myös mettä, mutta kyllä kevätkurjenmiekkojenkin kukissa käydään tutkimusretkillä. Niitä ei yleensä mainita niiden kasvien joukossa, joita suositellaan pörriäisten kevätiloksi. Johtuukohan se vain siitä, että eivät ole niin tuttuja juttuja tekeville toimittajille vai eikö niissä ole niin merkittäviä määriä evästä siivekkäille? Jos niistä ei syötävää irtoa, ovat ainakin isoina ja värikkäinä houkuttimina ja kun seassa on kevättähtiä, eivät pörriäiset tee ihan hukkareissua. 

(Kartano?)kimalainen 'Pickwickin' kukassa. Vähän tuli suttuinen kuva, sillä piti zoomata jänisverkon läpi.

Toistaiseksi määrittämätön kimalaiskuningatar nautiskeli kirjokevättähtien 'Rosea' kukissa.

Edellisen kuvan kimalaisesta otin 23 kuvaa ja niistä 21 poistin kuvia läpikäydessäni. Vain tuo yksi onnistui, toisen jätin talteen lajinmääritystä varten. Kuvassa näkyi nimittäin paremmin ahteripuoli mutta eihän sellaista tietenkään sovi puutarhablogissa esitellä! Näin myös sitruunaperhosen, joka lepatteli takapihalla. Sillä oli ilmeisen vakaa aikomus mennä kevättähdille ja kevätkurjenmiekoille ruokailemaan mutta pahuksen jänisverkko oli joka puolelta edessä. Ei tajunnut ressukka lentää vähän korkeammalle ja mennä sitä kautta apajille. Pitkään se yritti kunnes luovutti ja livahti alppiruusun lehtien alle tuumaustauolle. Sieltä sain vihdoin napattua kuvan todistusaineistoksi. Tänään yksi poikkesi pikaisesti aurinkopenkin kevättähdillä mutta en ollut silloin kameran kanssa kyttäämässä. Sapuskat olisi jääneet saamatta siltäkin, jos en olisi eilen poistanut atsalealta suojaverkkoa.

Hyvin maastoutui sitruunaperhonen alppiruusun lehtien alle.

Sitruunaperhosen havittelemassa kohteessa näkyi myös ensimmäinen balkaninvuokon kukka.

Siinä oli postauksen elämää-osio, nyt tulee erikoisuuksia kahden kuvan verran. Valkean varjopenkin etureunassa kasvaa valkoisia ja purppuraisia esikoita sekaisin. En ole aiempina keväinä huomannut, että niissä olisi ollut minkäänlaisia väripoikkeamia. Nyt kuitenkin huomasin yhdessä valkeassa epäilyttävän paljon liilaa sävyä. Pohdin, olisiko kylmyys voinut aiheuttaa värimuutoksen vai onko sekaan eksynyt purppuraisen ja valkoisen siementaimi, joka kukkisi sekavärisin kukin.

Valkeassa on joitakin liilahtavia kukkia ja yksi selvästi kaksivärinen.

Tässä se kirjava lähempää. Aika erikoinen minusta.

Olen selvitellyt pää sauhuten tontin kevättähtisekamelskaa. Sunnuntaina takapihalla alkoi kukkia valkoinen isokevättähti 'Alba' ja pensasmustikoiden luona tontilta löytynyt violetti, jonka määritin heti ensimmäisenä keväänä isokevättähdeksi. Nyt, kun tuntomerkit olivat tuoreessa muistissa ja sää lämpimämpi, oli hyvä käydä tarkemmalla tutkimusretkellä. Aurinkopenkin 'Rosea' onkin kirjokevättähti eikä isokevättähti. Kukkia löytyi jokaisesta laskemastani varresta vähintään 7, enimmillään taisi olla 12. Löysin myös netin syövereistä tiedon, että on olemassa Scilla forbesii 'Rosea', mikä on varmaankin juuri sitä mitä itselläni on. Ostopussin pahvissa luki typerästi vain Chionodoxa. Scilla forbesii on joka tapauksessa kirjokevättähti ja Scilla luciliae isokevättähti. Korjasin lajimäärityksen myös kevättähti-postaukseen. 

Isokevättähti 'Alba' luumutarhassa. Tällä oli sentään jo ostaessakin oikea nimi pussissa.

Vanha violetti pysyy isokevättähtenä: sillä on selvästi kookkaammat kukat kuin aurinkopenkin kevättähdellä, ei yhtään valkoista kukan keskustassa ja jokaisessa kukkavarressa 1-2 kukkaa, vaikka kasvusto on ollut samoilla sijoillaan vuosikaudet. Atsalean juurella olevien kevättähtien kukat ovat hitusen pienemmät kuin 'Alballa' tai vanhoilla violeteilla. Kukkia on pääsääntöisesti kolme kussakin varressa mutta löysin muutamia, joissa oli viisi kukkaa. Lisäksi kukkien keskustassa on valkoista ja sävy sinisempi kuin mustikoiden luona olevilla violeteilla. Päädyin nyt kuitenkin siihen, että ne ovat sittenkin kirjokevättähteä, jotka jostain syystä eivät vain jaksa tehdä enempää kukkia kukintoihinsa. Ehkä lannoituksessa on korjaamisen varaa tai sitten atsalean juurella oleva hapan maa ei ole niille niin mieluisa kasvualusta. Tosin luumupuun juurella on aivan samoja kevättähtiä eikä niissäkään ole sen enempää kukkia. Hmm...

Pensasmustikoiden välissä kasvaa isokevättähteä.

Isokevättähtiä on täällä useampikin mätäs ja kuvassa näkymättömiä siementaimia lisäksi.

Kovin näyttää kuvassa ankealle tuo kärhökaaripenkin mustikkaosio. Myyrän syömät rönsyakankaalit ja päivänkakkarat eivät ole vielä lähteneet kasvattamaan uutta versoa mutta onneksi edes sipulikukkia nousee väleistä. Isokevättähtiä on viisi hieman isompaa mätästä mutta sieltä sun täältä nousee yksittäisiä siementaimia, joissakin jo kukkanuppukin. Ensi keväänä violetteja pisaroita näkyy varmasti jo paljon enemmän. Ja jos olisin malttanut odotella edes pari päivää kuvan otossa, suurin osa nupuista olisikin ehtinyt aukeamaan. Piti vain olla hätähousu mutta saahan sitä esiteltyä myöhemminkin alueen päivittynyttä ulkoasua. Vaaleammat kukat ovat kevätsahramia 'Vanguard', joka sointuu isokevättähtien sävyyn täydellisesti.

Kärhökaaripenkin kumpikin tarhavaleunikko on hengissä ja virkeänä kasvuun lähdössä. Näillä on ihanat pörrölehdet!

Olen viikonlopun aikana siistinyt perennojen ja kärhöjen viimevuotisia varsia. Kärhökaaripenkistä paljastui loistokärhö 'Jan Pawel II', joka ei ilmiselvästi ole tyytyväinen valitsemaani kasvusyvyyteen. Olen huomannut, että usein loistokärhöt kasvattavat vanhemmiten juuria myös aivan maanpinnan tuntumaan mutta enpä ole törmännyt siihen, että ne yrittäisivät nousta maasta ylös. Janne-Paavo oli kuitenkin kasvattanut useita juuria ilmaan ja ilmeisesti sitten huomannut erehdyksensä ja suunnannut takaisin alaspäin. Yhden juurellisen versonpätkän onnistuin vieläpä repäisemään irti ennen kuin älysin, mitä varsisotkun alta löytyi. Mikä yllättävintä, kaikki taivasalla olevat juuret tuntuivat aivan normaaleilta eivätkä olleet pakkasissa paleltuneet veteliksi. Peittelin juuret hiekalla ja uteliaana odotan, mitä kärhö siitä tuumaa.

Oliko puolen metrin syvyydessä liian pimeää vai kävelyllekö meinasit lähteä?

Vahingossa irtosi näin siisti pätkä ruukutettavaksi. Pisimmän juuren kärki oli hieman pehmentynyt, joten leikkasin siitä pätkän pois.

Koska kukkii? -haaste alkoi osaltani melkein kaksi viikkoa liian myöhäisellä arvauksella mutta kaksi seuraavaa osui aika lähelle. Pystykiurunkannuksen veikkasin kukkivan 5.5. mutta kylmän sään takia ensimmäiset kukat avautuivat vasta eilen, 7.5. Idänsinililjan kukinta osui lähemmäs, sillä nekin alkoivat kukkia eilen kun veikkaus oli tänään. Olen oikein tyytyväinen näihin arvauksiin. Seuraavat veikkaukset ovat valkovuokko, joka pitäisi kukkia 14.5, sinivuokko 15.5. ja tuoksuorvokki 16.5. Saa nähdä, kuinka käy, sillä niistä kaikki ovat vielä hyvin lähtökuopissa.

Vielä kun olisit malttanut päivän odotella, niin olisi osunut nappiin arvaus.

Pystykiurunkannuksen kukkia oli ihan käänneltävä, jotta näkisi varmasti, ovatko vielä nupullaan vai auki. Kuvakulma on vähän kehno mutta kaksi alimmaista kukkaa on kuitenkin jo avautunut.

Sellaista elämää täällä tällä kertaa. Viikonloppuna jatkoin kasvimaapuuhia ja niistä tulee raporttia varmaan seuraavalla kerralla. Maassa talvehtineista hyötykasveista löytyi nimittäin todella iloisia ylläreitä, jotka pitää ehdottomasti laittaa muistiin tulevia keväitä varten. Ja jotta jutunaiheet eivät loppuisi kesken, nousee maasta kaikkea muutakin jatkuvasti. Onpa tämä kevät taas kivaa aikaa!

Kevät purppuran ja sinisen sävyissä

Ensimmäinen kevätkukkijoiden aalto alkaa olla ohi ja seuraavat aloittelevat. Huomasin, että kukkijoiden lisäksi myös pihan eri osat vaihtelevat kukintavuoroa: ensin tuli etupihalla kevätkurjenmiekkojen ja kevättähtien tykitystä, nyt on vuorossa pääasiassa takapiha. Kukkatennistä talon yli siis!

'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoituksessa kukkii nyt ainoastaan noita hyvin tummanvioletteja kevätkurjenmiekkoja. Purppurainen on sitä väärällä lajikenimellä minulle tullutta lajiketta, liekö sitten 'Purple Hill' ja tuo toinen 'Blue Hill'?

'Kuntalan' alla kevätkurjenmiekat, krookukset ja kevättähdet ovat lakastumassa. Balkaninvuokot aloittivat juuri sopivasti, samoin taustalla näkyvä ensimmäinen lummetulppaani 'Concerto'.

Sekoituspussista tuli aikoinaan ainoastaan violetteja ja tämä yksi valkoinen, joka teki ensimmäistä kertaa kaksi kukkaa.

Hypätään välillä etupihalle: pensasryhmässä idänsinililjat aloittelevat. Kaukana tämä on vielä scillamerestä, mutta pikku hiljaa...

Samaisessa penkissä on paljon laukan siementaimia. Näiden kai pitäisi olla 'Mount Everestiä'.

Syksyllä ruukutetut helmililjat kukkivat. Pidin näitä alkuun ulkovarastossa ja sitten ihan taivasalla, kun säät vähän alkoivat lämmetä. Ostetut tetet ovat loppumetreillä ja joutavat pian kukkapenkkiin.

Aiheen vierellä on aina hyvä poiketa edes pikkuisen. Äitini kaivoi syksyllä ylös ison juhannuspionin, jonka juurakosta osa laitettiin ruukkuihin talvehtimaan. Ruukut ovat talvehtineet oikein hyvin ja melkein kaikista puskee jo tomeria piippoja esille. Suunnitelmana oli laittaa pionit myyntiin joko Kuopion puutarhaseuran järjestämillä taimipäivillä tai elokuussa avoimet puutarhat -tapahtumassa. Taimipäivä olisi tänä vuonna 28.5, mutta en ole vielä varma, ehdinkö sinne myymään. Jos keräät pioniharvinaisuuksia ja puutarhassasi olisi juhannuspionin mentävä kolo, niin laitapa s-postia minulle. Taimia on käsittääkseni hyvin harvoin missään myynnissä.

Isoin juhannuspioni on n.20-senttisessä ruukussa ja näyttää siltä, että kukkia olisi tulossa. Nuppusilmuja puski pintaan useammassakin ruukussa.

Tämä yksilö on taas ihan tavallinen kiinanpioni. Tämän nuput paleltuivat viime keväänä, mutta jospa tänä vuonna näkisin ensikukinnan. Ihania nuo loistavan punaiset versot!

Aasinsillan kautta takaisin aiheeseen. Kumpikin viime kesänä istutetuista sinivaleunikoista on ilmiselvästi hereillä (tämä asustaa kärhökaaressa). Kukkiikohan niistä kumpikaan tänä vuonna?

Ja taas takapihalla: kummitädin purppuraisen esikon sävy tallentui parhaiten kännykän kameralla. Nyt ei ole seassa liikaa sinistä. Vielä kun ehtisi kitkemään!

Kivaa, kun melkein joka päivä ilmestyy uusia kukkia tai edes nuppuja näkyville. Parin päivän sateet saivat myös nurmikot vihertymään ja ihan kuin koivuissakin jo alkaisi olla vihertävää sävyä. Kyllä kelpaa!