Kurittomat kasvit

Tammikuusta on sujuvasti valuttu vesisateen ja sohjon mukana helmikuulle ja nyt näyttäisi onneksi siltä, että valuminen hidastuu, sillä ainakin täällä on sää vihdoin kääntynyt pienelle pakkaselle. Liekö poikkeuksellisen lämmin tammikuu vai mikä syypäänä, mutta tämän huushollin kasvikunta on heittäytynyt suorastaan kurittomaksi. Minun piti alun perin pitää hyasintti-krookusruukkua kellarissa ainakin maaliskuun alkuun saakka mutta sen verran pitkiksi varsinkin krookuksen piipot siellä venyivät, että päätin tuoda istutuksen valoisampaan yli kuukauden etuajassa. Ruukku on ollut välillä ulkonakin mutta sekään ei ole kasvua hidastanut. Viikossa täysin valkoiset piipot ovat vihertyneet ihmeen paljon, vaikka päivät ovat olleet tuskallisen pimeitä.

Kellarin kurittomat hattivatit piti kiikuttaa jo ulkoeteiseen.

Olen tullut siihen tulokseen, että ritarinkukat jos mitkä ovat ainakin minun hoivissani kasveja, jotka vain eivät suostu tekemään niin kuin niiden kuuluisi. Jouluksi ostamani 'Magic Green' kukki kiltisti kahdella kukkavanalla mutta jäi sen jälkeen kuukaudeksi murjottamaan. Ei näkynyt uutta nuppuvanaa eikä edes lehdenkärkiä. Nyt onneksi sipuli on alkanut työntää lehtiä, joten elossa se on selvästi. Toinen tottelematon on viimevuotinen  'Cherry Nymph', jota yritin turhaan saada asettumaan levolle viiden kuukauden ajan. Viimeisen kuukauden ajan ruukku oli pilkkopimeässä mutta eipä sekään auttanut. Nyt luovutin ja toin mokoman jääräpään keittiön ikkunalle valoon ja normaalisti kasteltavaksi.

Tämänvuotinen 'Magic Green' vasemmalla, kuriton 'Cherry Nymph' oikealla.

Minusta tuntuu, että Cherryn sipuli on tässä tahtojen taistelussa vähän kutistunutkin siitä mitä se oli syksyllä kastelun loputtua. Varmaan jatkuva lehtien työntäminen ilman vettä, valoa ja ravinteita on kuluttanut sipulista energiaa (oma on kyllä vikansa, mitäs ei suostunut talvilevolle!). Pitäisiköhän minun siis unohtaa jatkossa kaikki ritarinkukkien hoito-ohjeet ja antaa sipulin itsensä päättää, milloin on sopiva hetki levätä ja milloin on kasvun aika? Sen ainoan kerran kun sain joululta säästetyn sipulin menemään kasvukauden jälkeen sopivaan aikaan levolle, se ei suostunut heräämään ja syykin selvisi, kun sipulista löytyi narsissikärpäsen toukka. Jääräpäisyys näyttää olevan ritarinkukissa yleinen piirre, sillä viskasin tavallisen valkoisen ritarin sipulin ulkoeteiseen hyasinttien kanssa samaan pahvilaatikkoon odottamaan kevättä. Ei ollut tarkoitus säästää sitä, mutta sielläpä se on kylmän eteisen nurkassa työntänyt melkein metriset lehdet. Taisi säikähtää kompostikutsua ja päätti osoittaa olevansa hyvin elinvoimainen. Luultavasti en aio heltyä...

Hyasintit odottavat puutarhaan pääsyä, ritarinkukka kompostia. Ehkä...

Vallattomia kasvuhaluja esiintyy myös kakkoslaadun tuoksuherneissä, jotka laitoin ihan vain huvikseni kylvölautalle nähdäkseni niiden itämiskyvyn. Itävyys oli todella hyvä, vaikka siemenet olivat epämääräisen muotoisia, haljenneita ja minikokoisia. En raskinut viskata niitä(kään) kompostiin, vaan istutin ruukkuun ja laitoin ulkoeteisen valoisimmalle ikkunalle. Ovathan ne vähän honteloita mutta selvästi ulkonäkö ei ole peruste syrjiä siemeniäkään. Hyvin pärjäävät elämässä ne missikisoihin kelpaamattomatkin yksilöt. Latvoin jo pisimpiä, jos se vähän hillitsisi enimpiä kasvuhaluja.

29.12.-24 kylvölautalle laitetut siemenet pääsivät multaan tammikuun alussa.

Saa nähdä, millainen sekasotku noista tuoksuherneistä vielä tulee kevään mittaan. Onpahan jotain seurattavaa tylsien talvipäivien lomaan. Tuoksuherneiden kanssa samaan aikaan lautalle laitetuista hopeaputouksen siemenistä sen sijaan ei ole itänyt yksikään. Taisivat olla liian vanhoja. Huonoa itävyyttä näyttää olevan myös chileissä, mutta siinä syypää taitaa olla siementen sijaan kasvattajassa. Unohdin nimittäin kastella kylvöksen eräänä aamuna ennen töihin lähtöä. Silloin se olisikin ehkä ollut vielä pelastettavissa. Myöhään illalla muistin purkin, jonka olin vieläpä nostanut haalean leivinuunin päälle vähän huoneenlämpöä lämpimämpään. Pahaksi onneksi juuri sinä päivänä isäntä oli lämmittänyt uunia ja kylvös oli sekä tulikuuma että rutikuiva köppyrä. Kyllä osaa ihminen olla muistamaton! Seurailen vielä varmuuden vuoksi viikon verran, jos joku siemen vaikka olisikin säilynyt elinkelpoisena. Sen jälkeen on kuitenkin laitettava uusia tulemaan, jos ei mitään ala nousta.

Eteisessä talvehtiva stevia on herännyt.

Huolimattomuus meinasi kostautua myös stevian kanssa. Minun piti leikata siitä jo syksyllä lehtiä talteen joko kuivattavaksi tai pakastettavaksi mutta sehän sitten unohtui. Loppusyksyn-alkutalven pimeydessä lehdet nuupahtivat ja ruskettuivat, joten siihen meni se kokeilu. Harmittelin jo, että koko puska on nyt varmaan menetetty. Toinen rungoista säilyi kuitenkin vihreänä, joten annoin stevian olla edelleen ikkunalla ja kastelin sitä samalla kun muitakin kasveja. Nyt juuresta on herännyt uusi pieni verso. Miten noinkin pieni elonmerkki saa olon tuntumaan niin keväiseltä! Heti tuli mieli kylvää jotain. Olisikohan vihdoin aika tehdä perennojen hankikylvöjä?

Eteisessä kukkii

Ensimmäinen krookus ja tuholaistarkastaja työssään.

Nyt on sen verran harmaa, räntäsateinen päivä, että kuvat aurinkoisilta päiviltä tulevat tarpeen. Haluan myös vähän hehkuttaa kellarin löydöksiä, nimittäin siellä käynti oli totisesti kannattava reissu. Sieltähän löytyi nimittäin nupullinen sinisahrami (?) 'Blue Pearl', joka valoisaan eteiseen päästyään aukaisi parissa päivässä kukkansa apposen auki. Sen lajitoverit eivät olleet vielä niin pitkällä kasvussaan, joten hetki menee runsaampaan kukintaan. Ehkäpä saan niistä pääsiäiskukat. Istutin syksyllä tuon kukkivan krookuksen kanssa samaan ruukkuun narsisseja, mutta niistä ei näy vielä piiponkärkeäkään. Toisessa, vielä kellariin jääneessä narsissiruukussakaan ei näkynyt mitään heräämisen merkkejä. Toivottavasti narsissit ovat vain hitaampia heräämään. Toisaalta onkin hyvä, ettivät kaikki kuki yhtä aikaa, joten odotellaan vielä kaikessa rauhassa.

Yksinäinen 'Blue Pearl' odottelee vielä kukkakavereita. Viereisissä pienemmissä ruukuissa onkin jo lupaavaa viherrystä.

Eteisen ikkunalla kukkivat pikkuiset 'Polychroma'-tulppaanit, 'Blue Pearl' lähinnä ikkunaa. Hyasinteissa (oikealla) on jo pulleat piipot.

Kellarissa käydessäni tarkistin myös talvehtijoiden tilanteen. Verenpisarat ja syyssyrikkä olivat vielä lepotilassa mutta muissa puuvartisissa silmut olivat alkaneet jo pikkuisen pullistella. Erityisesti minua ilahduttivat mustaluumun leiskuvanpunaiset silmut. Hengissä ollaan ja tukevasti! Toivottavasti runsas silmumäärä lupailee komeaa kukintaa. Koska lämpötila oli ulkona plussalla, kannoin kellarissa talvehtineet pelargonit ulkoeteiseen. Pelargonit eivät olleet viihtyneet tänä talvena niin hyvin kellarissa. Luulen, että siellä oli niille liian pitkään liian kylmää. Normaalitalvena lumi on hidastanut kellarinkin jäähtymistä mutta nyt tuli pitkä ja kova pakkanen paljaaseen maahan eikä senkään jälkeen ollut kovin lämmintä. Senpä vuoksi kellarissakin lämpötila tippui sen vuoksi reilusti normaalia aikaisemmin kolmeen asteeseen. Kärhöille ja puuvartisille se oli oikein hyvä mutta pelargonien rungoista suuri osa oli pehmentynyt ja osa alkanut homehtua. Onneksi suurin osa pelakuista talvehti eteisessä.

Mustaluumun toiveikkaita silmuja vähän huonosti kuvattuna. Saa niistä kuitenkin selvän.

Kasvun iloa on keittiön ikkunallakin. Kaupan salaatin- ja rucolanjämät ovat lähteneet hyvin kasvuun ja saaneet seurakseen erilaisia versoja. Herneenversoja on saatu jo napsia lautaselle, sinapit, punajuuret, salaatit ja vihanneskrassi ovat vielä kasvuvaiheessa. Sinappia ja krassia pääsee maistelemaan ihan parin päivän sisällä, muita vielä odotellaan. Samalla tuli testattua vanhojen punajuurten ja salaatinsiementen itämiskykyä. Sen verran hyvin itivät kumpikin, ettei tarvitse hankkia uusia siemeniä kasvimaakylvöjä varten.

Keittiön salaattibuffet.

Muut taimet kasvavat oikein hyvin ja osan voisi kouliakin, mutta siihen ei ole ollut oikein aikaa. Säästän homman viikonlopulle. Selvästi huomasi sen, että aurinkoinen sää vauhdittaa taimien kasvua. Onneksi meillä olikin monta päivää aurinkoista. Sen verran hyvin hanki taas muutamana päivänä kantoi, että kävin vähän kiertelemässä Karon kanssa puutarhassa. Linnunpönttöjä putsatessa huomasin, että puutarhakompostorin takaosasta olivat lumet sulaneet pois niin, että kompostorin tummaa kylkeä näkyi melkein puoliväliin saakka. Eipä tarvinnut kovin montaa sekuntia miettiä kannen päällä lötköttävän 40-senttisen lumikinoksen pienentämistä. Pari napakkaa potkua ja johan lähti hanki murenemaan. Käsillä viimeistelin irtolumet pois ja jätin viimeisen kanteen jäätyneen lumen ja jään auringon ja tulevien plussakelien sulatettavaksi. Kunhan ne sulavat, pääsee aurinko lämmittämään tummaa kantta ja aloittamaan puutarhakompostin sulattamisen.

Kompostoria otettu esille sen minkä helposti sai. Inspiraation iskiessä voisi lapion kanssa madaltaa etupuoleltakin kinoksia.

Vaikka lunta on vielä hyvinkin runsaasti, sulamista on tapahtunut aika paljon. Pari viikkoa sitten otetussa kuvassa (löytyy Koska kukkii? -haasteen aloituspostauksesta, osallistukaa, jos ette ole vielä sitä tehneet) Karon tassut olivat aidankärkiä korkeammalla. Nyt Karo joutuisi tekemään pienen hypyn aidan yli päästäkseen. Mutta vain pienen, sillä aita ei ole kuin vähän Karon maavaraa enemmän esillä. Jokainen hävinnyt lumisentti on kuitenkin askel eteenpäin kevättä kohti. Ja kadun päästä sitä lunta vasta hupenikin, sillä aiemmin tällä viikolla traktorit kävivät hakemassa jättiläiskokoiset lumivuoret pois. Kunhan nämä viime yön aikana sataneet lumet häviävät ja katu paljastuu uudelleen, se sulattaa lunta ympäriltään aurinkoisina päivinä niin, että sihinä vaan käy. Pian kivikkorinnekin alkaa paljastua.

Kadun päässä oli aikamoisen kookkaat lumivuoret, kuten kuvasta näkyy. Kinokset olivat tuolla sulan alueen rajalla saakka.

Parikymmentä hävinnyttä lumisenttiä ei äkkiseltään tunnu paljolta, jos lunta on ollut 90cm, mutta puutarhassa kävellessä eron huomaa selvästi. Talventörröttäjiä ja pensaiden latvoja on alkanut ilmestyä näkyviin. Löysin myös aurinkopenkin ja pensasryhmän 'Illusia'-puistoatsaleojen suojaverkkojen yläreunat. Pensasmustikoiden ympärillä kiertävä jänisverkko on taas enemmän esillä, joten jänöt tuskin pääsevät enää hyppäämään saman verkon keskellä olevan 'Sinikka'-luumun kimppuun. En kuitenkaan viitsinyt kurotella joulukuusenjämiä luumun ympäriltä pois. Olkoon siellä vielä jonkun aikaa, jos joku yritteliäämpi pitkäkorva sattuisi jotenkin kömpimään verkon yli. Takapihan luumupuiden pitäisi olla vielä varmemmin turvassa. Muovipussinauhat olivat pitäneet jänikset kaukana verkoista, sen huomasi jo jäljistä. Pienellä varauksella voin siis suositella konstia siinä vaiheessa, jos on tiedossa lyhytaikainen tarve lisäsuojaukselle. Jos korkeat hanget olisivat kestäneet viikon-pari pidempään ja jäniksillä olisi hirmuinen nälkä, ne olisivat saattaneet alkaa lähestyä rapisevia pussinsuikaleita ja todenneet ne harmittomiksi. Tällainen yhtäkkinen tuulessa heiluvien ja rapisevien nauhojen ilmestyminen toimi kuitekin hyvin.

Hieman aidommanoloinen revanssikuva alppiruusujen päällä kävelystä (kts. edellinen postaus). Rhodostakin näkyy jo paljon enemmän latvoja.

Ja jotta elämä ei kävisi tylsäksi, lapset ovat olleet taas flunssaisia ja pyykkikone sanoi sopimuksensa irti. Eniten ärsyttää pyykkikoneen hajoaminen. Vika on osassa, jonka vaihtaminen huoltoliikkeessä maksaisi yksisarvisen kyynelillä kasvatettuja mansikoita, joten isäntä päätti ottaa masiinasta projektin itselleen. Varaosaan menee reilu satanen ja isäntä saa tarvittaessa hieman konsultaatioapua kokeneemmilta tekijöiltä (homman ei kuulemma pitäisi olla vaikeaa, jos tietää mitä tekee). Niinpä otin huojentuneena vastaan tällaisen tee-se-itse-projektin, vaikka kodinhoitohuone onkin tällä hetkellä kaikkea muuta kuin käyttökelpoisessa kunnossa. Toivottavasti osan saapumiseen ei mene viikkotolkulla aikaa, se piti nimittäin tilata ulkomailta. Sen vaan sanon, että kyllä minusta laadukkaan, keskihintaista (n.500€) selvästi kalliimman pyykinpesukoneen soisi kestävän normaalikäytössä kauemmin kuin kuusi vuotta. Sillä siihen laitettiinkin rahaa jonkun verran enemmän mitä silloisessa vauva-/taaperotaloudessa olisi muuten haluttu törsätä, että kone sitten olisi oikeasti kestävä.

Onneksi suihkuun pääsee toista kautta, sillä kodinhoitohuoneen läpi sinne ei mahdu kulkemaan.

Vaan nyt tietokone kiinni ja töihin lähtöön valmistautumaan. Tiedossa autoilua kuraloskaisilla teillä sekä pitkä ja ajoittain sangen hektinenkin päivä.

Taimista talvetuksiin

Kevään taimikasvatukset ovat startanneet jo täälläkin ja siemenvarastoja on pengottu ja laitettu marssijärjestykseen. Vielä ei ole kiivain kylvökausi kohdalla mutta ei siihen enää kauaa mene. Maaliskuun aikana kylvövuoroon tulevat ainakin minulla vähintään tomaatit ja moni kesäkukka. Siispä varastot pitää käydä läpi ja tehdä edes jonkinlaista kylvösuunnitelmaa, ettei vain jää joku ehdottoman tärkeä esikasvatettava laji kylvämättä.

Tässä on jo kasvimaan suorakylvösuunnitelmatkin aluillaan.

Hyötykasvien suorakylvöjä ei tarvitse tehdä vielä pitkään aikaan, mutta siemenpusseja on kiva tutkailla ja samalla vähän pohdiskella, mitä sitä laittaisi tänä vuonna kasvamaan. Ja tokihan siinä samalla pystyy vähän laskeskelemaan, kuinka monta esikasvatettavaa kasvia mahtuu suorakylvettävien sekaan. Tämän vuoden uusia kokeiluja ovat vesikrassi ja vihannesportulakka. Kosteudesta pitävälle vesikrassille kokeilen tehdä oman poteron maahan upotettuun isoon ruukkuun heti sadevesisäiliön kylkeen. Siinä ei pitäisi ainakaan kuivuuden vaivata! Portulakan kasvupaikka jäi vielä auki. Herneitä ja erilaisia salaatteja pitää ehdottomasti olla. Nauriit ja porkkanat olisivat hyviä mutta niitä vaivaavat aina jos jonkinmoiset ötiäiset. Sama ongelma on sipulilla ja niiden istukkaita myydään lisäksi vielä aivan liian suurissa pusseissa. Mustajuurta ja palsternakkaa tekisi mieli kylvää jo senkin vuoksi, että saisi vanhaksi menneet siemenet pois. Toisaalta pitkän kasvukauden vaativat lajit eivät ole paras valinta minikokoiselle kasvimaalle. Valintoja, valintoja...

Yrttejä, tomaatteja, chiliä...

Omista siemenvarastoista löytyvät tomaatit pääsevät lähipäivinä kylvövuoroon. Vakiolajikkeet 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' saavat kavereikseen aivan uudet kokeilut 'Evakon' ja 'The Amateurin'. 'Maja' on vielä harkinnassa. Siemeniä olisi mutta monen vuoden kasvattelun jälkeenkään se ei ole täysin osoittanut olevansa vaivan arvoinen. Vai laittaisiko niitä kasvamaan ruukun sijasta maahan? Äidiltäni sain lisäksi luumutomaatti 'Romaa' ja kirsikkatomaatti 'Cereza Amarillaa' kumpaistakin yhden taimen, 'Vilmaa' ja amppelitomaatti 'Tumbling Tom Rediä' on tulossa myöhemmin. Lapset kylvivät mummolassa itselleen kirsikkatomaatti 'Aztekia', mutta ne menevät lasten itsensä hoidettavaksi hiekkalaatikon luokse. Tai ainakin se on suunnitelmana, saa nähdä, mikä on lopputulos.

Toisen muksun kaksi 'Atztekia' pilkistelee mullasta anopilta saatujen santunlehtien seurassa.

Pilvinen sää on vain laittanut jäitä kylvökipinän kourissa kipristeleviin sormiin, sillä jo itäneidenkin taimien kasvu tyssäsi kuin seinään. Kun sääennusteissakaan ei näkynyt aurinkoisempaa säätä, piti viritellä kasvilamppu taimien avuksi. Ei se aurinkoa korvaa, mutta on sentään tyhjää parempi. Varsinkin chileistä huomasi heti, kuinka lisävalo piristi niiden kasvua. Maustepaprika 'Lombardo' jurottaa edelleen, mutta ehkä sekin vielä virkistyy. Se joutui olemaan vähän turhan pitkään siemenkuorensa sisällä jumissa ja sitten kärsi vielä meillä jyllänneen noron takia muutaman päivän kastelemattomuudestakin. Taimi on hengissä mutta kovin ruipelo ulkomuodoltaan. Jos se ei jaksa lähteä reippaampaan kasvuun, taidan turvautua kesän kynnyksellä taimiston valikoimaan.

Kumpikin 'Hungarian Yellow Wax Hot' alkoi puskea ensimmäisiä kasvulehtiään heti kasvilampun alle päästyään ja tomeroitui muutenkin selvästi. Lombardonruipelo takana oikealla.

Toinen norosta (tai siis sen takia unohtuneesta kastelusta) kärsinyt kylvös oli kuukausimansikka. Yksi taimi ehti juuri itää ja ihme kyllä näytti vielä selvinneenkin. Muutaman päivän päästä se kuitenkin nuupahti lopullisesti. Kippasin loput pussinpohjat samaan ruukkuun ja odottelen, josko sieltä itäisi joku taimi. Sellerikylvös mietitytti, sillä olin odotellut siementen itämistä jo pari viikkoa. Onneksi pari päivää noron jälkeen ensimmäiset vihreät alut pilkistelivät mullasta ja sen jälkeen taimia on noussut tasaiseen tahtiin. Nyt voisi riittää, sillä tuossa määrässä on jo useampi taimi hukkavaraakin.

Mukulasellerit näyttävät itävän oikein hyvin, siementen parasta ennen -päiväys oli 12/2021.

Kevättalvella alkaa tehdä mieli jotain tuoretta naposteltavaa leivän päälle. Kaupan ruukkusalaateista ja -yrteistä saa hieman pidempään satoa, kun ne istuttaa isompiin ruukkuihin tai edes laittaa ikkunalaudalle johonkin purkkiin ja muistaa kastella. Valitsen aina hevi-osastolta sen salaatin, jolla on parhaimman näköinen juuristo. Vielä tässä vaiheessa kevättalvea en viitsi säilytellä salaatteja kesään saakka, mutta jos kuukaudenkin verran saa niistä lisäsatoa, se on minusta vaivan väärti. Yhden keräkaalin kannankin laitoin vesimukiin, kun huomasin sen tehneen minikokoisia juurennysiä. Ei mennyt kuin pari päivää, kun kaali lähti kasvattamaan vartta ylöspäin. Nuppuja sen latvaan viimein ilmestyi ja sitä myöten pituuskasvu päättyi, mutta siihen mennessä ennen olin jo kerännyt muutaman kourallisen pieniä kaalinlehtiä salaatinjatkeeksi. Pari päivää sitten laitoin herneitä itämään ja oikeastaan voisi laittaa myös sinapinsiemeniä ja jotain muutakin versotettavaa tulemaan.

Keittiön vaihtuva salaattikokoelma: vasemmalla ruustinnan salaatti, keskellä rucola, oikealla vähän vanhempi frisee.

Esikasvatusten lisäksi talvetukset vaativat ajoittain huomiota. Eteisessä ja vierashuoneen ikkunalla talvehtivat pelargonit leikkasin viikko sitten. Perusjampat talvehtivat taas mainiosti ulkoeteisessä mutta niiden sekaan laitetut 'Appleblossomit' näyttivät kehnommilta. Hengissä ovat kaikki mutta varsinkin lähempänä ikkunaa olleet kaksi yksilöä olivat ilmeisesti kärsineet kylmyydestä. Muiden keskellä sisäseinän vieressä oleva puska oli selvinnyt parhaiten, vaikka sen talvehtimispaikka oli samalla koko joukon pimein. Sen sijaan vierashuoneen ikkunalla talvehtinut 'Appleblossom' oli sen verran vehreä, että siitä sai leikattua useamman pistokkaankin.

Vierashuoneen 'Appleblossom' leikkauksen jälkeen. Seurassa viime joulun (punainen suojaruukku) ja toissa joulun (valkea ruukku) amaryllikset.

Amaryllisten kanssa en vain tunnu onnistuvan sitten millään. Viime kesän mukavasti kokoa kasvatellut ja syksyllä sopivaan aikaan lepotilaan vaipunut 'Harlequin' ei suostunut heräämään omin avuin eikä kastelemalla. Ainoat vihreät elonmerkit tunkivat pienistä sivusipuleista, joita emosipuli oli salaa kasvatellut juurelleen, ja nekin kuihduttivat jo lehtensä. Tykkäsi emosipuli mitä tahansa, aion seuraavaksi kaivella kaikki sivusipulit esille ja katsoa, olisiko niillä omia juuria. Yhden tai pari isointa voisin ottaa erilleen ja kokeilla, pääsisikö niiden kanssa helpommin yksimielisyyteen sopivasta kasvurytmistä. Jos yhdelläkään ei ole omia juuria, jätän isoimman emosipuliin kiinni ja poistan loput häiriköimästä. Aina ennen amaryllisten jatkokasvattelu on tyssännyt sipulin mädäntymiseen, jolloin on ollut helppo viskata kokeilu kompostiin. Tällaiset prinsessa ruususet sen sijaan saavat taisteluhaluni heräämään. Tämän tarhurin kanssa kun ei yksi jääräpäinen kukkasipuli pelleile!

Afrikansinisarja heräsi ihan omin avuin ja oikeastaan jopa pikkuisen etuajassa.

Onneksi ihan kaikkia ei tarvitse väkisin herätellä. Parin vuoden kellaritalvetuksen jälkeen päätin talvettaa afrikansinisarjan taas eteisessä, kun epäilin kellarin olevan sille kuitenkin liian kylmä. Sattumaa tai ei, niin kellaritalvetuksen jälkeen kukkia ei ole tarvinnut ihastella, vaikka talvehtiminen muuten on onnistunutkin. Eteisessä sinisarja päätti nukkumisen riittävän nyt ja puski vauhdilla reippaaseen kasvuun. Jos tästä seuraa edes yksi kukkavana, olen hyvin iloinen ja sinisarja saa jatkossakin talvehtia eteisessä. Jos taas kukkia ei edelleenkään tule, taitaa olla syksyllä primadonnan lähtö lähellä. Ei se niin kaunis viherkasvina ole, että sen vuoksi viitsisin sille talvetustilaa uhrata.

Kellarista haetut tulppaanit 'Polychroma' ovat lähteneet hyvään kasvuun.

Syksyn alesipuleista pikkutulppaanit olivat pisimmällä kasvussaan, joten toin ne joitakin päiviä sitten kellarista eteiseen. Sen verran alkaa tuntua jo pullistelua lehtien välissä, että pian pääsen ihastelemaan tulppaanien kukintaa. Pitää hakea viikon sisällä myös hyasintit ja krookukset kellarista. Jospa joku niistä kukkisi sopivasti pääsiäisenä. Kevät on täällä niin lyhyt, että sitä on kiva vähän pidentää näillä kellarikasvatuksilla.

Arvontamuistutus ja maata näkyvissä!

Metsän puolella näkyy jo paljasta maata ja kukkapenkissäkin melkein.

Kylmä tuuli hidasti epämiellyttävästi lumien sulamista mutta on täällä sentään jotain edistystä viikossa tapahtunut. Löysin nimittäin ensimmäisiä pälvipaikkoja muualtakin kuin seinän vieriltä. Kävin tänä aamuna Karon kanssa tutkimassa kevään etenemistä. Metsän puolella on jo isoja aukkopaikkoja kuusten alla ja osa on levinnyt meidänkin pihan puolelle, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa. Kohta pääsee näkemään, kuinka hyvin kasvit ovat talvehtineet viime syksynä tehdyssä takanurkan laajennuksessa. Nyt kun ensimmäisiä kiviä on alkanut paljastua, sulaminen varmasti nopeutuu. Tuolla pitäisi olla myös kevättähtiä ja tetenarsisseja, joten ehkäpä pian pääsen minäkin piippojahtiin.

Alppiruusuissa näyttäisi olevan enemmän nuppuja kuin viime keväänä.

Pitsiverhoviritelmät ja Karon kikkareet ovat pitäneet ovat pitäneet tänä talvena rusakot loitolla tarha-alppikärhö 'Albina plenasta'. Jos uskaltaisin, siirtäisin verhot alppiruusuja varjostamaan. En kuitenkaan ole varma, pysyvätkö rusakot vielä poissa alppikärhöapajilta, joten taidan antaa verhojen olla paikoillaan. Kumpikin alppiruusu on melkein koko päivän ajan kevyessä puolivarjossa mutta iltapäivästä niihin paistaa tunnin-parin verran aurinko suoraan. Normaalisti olen laittanut etupihan kukkalaatikoissa talven ajan olleet kuusenoksat alppiruusujen kevätsuojaukseksi mutta tänä talvena en laittanut laatikoihin havuja ollenkaan. Kaikki muutkin risut ovat vielä hangen alla, joten niistä ei ole nyt apua. Pitänee katsoa, löytyisikö vaikka etupihan pihdasta joku ylimääräinen oksa, joka joutaisi poistaa.

Kyllä siinä kohta jo istuskellaan alppikärhöjen keskellä. Ensin vain rusakkoverkot pois.

Yllätyin, kuinka paljon lumet ovat sulaneet majapenkin ja suontekeleen alueelta. Yleensä se on varjoisana paikkana sulanut viimeisten joukossa mutta ehkä tuulet eivät kinostaneet siihen kuluneena talvena niin paljoa lunta kuin muualle. 'Paljon' on sitten muuten suhteellinen käsite, sillä upposin yhdessä kohdassa melkein polveani myöten lumeen. Aurinkopenkissä lunta on vielä ainakin 60cm, joten majapenkin noin 40cm tuntuu vähältä. Ja mikä hienointa, kohdassa, johon istutin viime kesänä sinivuokon, on vain parikymmentä senttiä lunta enää. Koko alueen vähiten siis. Kuinka täydellisesti valittu paikka sinivuokolle!

Kohta mahtuu seinän viereen minikasvari perennantaimille ja toisen saa pian laittaa ensimmäiseen lavakaulukseenkin.

Kaivoin kasvimaalta viimeiset hankikylvöruukut ulkovarastoon. Kylvökset olivat talven ajan etupihan puoleisessa päässä yrttilavan vieressä. Nyt kun styrox-laatikko lähti lavan edestä, aurinko pääsee toivottavasti sulattamaan lavan kyljen ja sitä kautta myös mullan ennen kuin lumet sulavat lavan päältä. Lavaan on istutettu sitruunamelissa, ranskanrakuuna ja timjami, joiden toivon talvehtineen hyvin tai edes kohtuullisesti. Ainakin timjamille kevätaurinko on pahasta, joten koetan saada mullan sulamaan hyvin ennen kuin timjami kumppaneineen paljastuu lumesta. En tiedä, onko siitä apua mutta yrittänyttä ei laiteta. On siinä muutama kuusenoksakin suojaamassa kevätauringolta ja varmuuden vuoksi uudet timjamin taimet ovat jo kasvamassa. Käytämme timjamia aika paljon ruuanlaitossa ja koska viimevuotiset ovat jo loppuneet pakastimesta, ei yhtään haittaisi, jos viimekesäiset timjamit saisi jatkamaan kasvuaan tänä vuonna. Rakuunakin voisi mieluusti lähteä kasvuun mutta sillä ei niin suurta väliä ole kuin timjamilla. Se on sen verran vahvan makuista, että pienempikin ripaus riittää ruuan maustamiseen. Niinpä viimevuotista satoa on vielä runsaasti jäljellä maustekaapissa.

Varastossa 'Thalia'-narsissit ovat jo nuppuja puskemassa. Talvetin ne kellarissa.

Päätin jo aiemmin, että pysyn tänä keväänä poissa saksalaismarketin juurakko-, sipuli- ja mukulahyllyiltä. Päätös piti todella huonosti, sillä löysin itseni heti torstaina aamupäivästä penkomassa valikoimaa. Olisihan siellä ollut vaikka mitä kaunista tarjolla mutta sain pidettyä pääni kylmänä kellarissa talvetettavien lajien kohdalla. Vähän kyllä teki tiukkaa jättää kaikki daaliat huomiotta. Upeita gladioluksiakin olisi ollut vaikka millä mitalla mutta kellarista on otettu jo vanhat heräilemään ja lisäksi sain anopilta lahjaksi ison pussillisen uusia. Ei siis tarvetta yhdellekään gladiolukselle. Perennoissa oli vähemmän omaan makuuni sopivia lajeja ja vielä vähemmän sellaisia, jotka viihtyisivät täällä. Yksi maksaruoho kuitenkin tarttui mukaan ja odottaa nyt lumien sulamista ruukutettuna eteisessä.

Vähän oli miettiminen, miten päin juurakon lykkäisi multaan. Nuo valkeat olivat nimittäin versoja.

Anopilta tulleet gladiolukset pääsevät ihan näinä päivinä vesiastiaan heräilemään.

Eteisen nurkassa on kukkineiden sipulikukkien välisijoituspaikka. Tungin sinne myös kukkimisesta kieltäytyneet hollanninkurjenmiekat.

Nyt on vielä sen verran napakoita yöpakkasia, että perennantaimet ja kukkineet sipulikukat ovat varmuuden vuoksi jääneet eteiseen odottelemaan lämpimämpiä öitä. Tuskinpa ne varastossakaan paleltuisivat mutta paremmin saavat valoa eteisessä ja mahtuvat odottelemaan sielläkin, kun ei vielä ole mahdotonta painetta saada taimia sisältä eteiseen. Kellarista eteiseen viimeisimmäksi tuoduista kasveista afrikansinisarja on herännyt. Karjalanneidossa ei näy vielä minkäänlaista elonmerkkiä ja pari pelakuuta on myös unten mailla. Jospa ne kuitenkin siitä pian heräilisivät. Verenpisaroita en sitten tuonutkaan eteiseen ja hyvä niin, sillä huomasin niiden lähteneen heräilemään varastossa. Jos kerta osaavat herätä viileämmässäkin, niin aina helpompi minulle. Kunhan varaston edusta sulaa vielä vähän, niin saan nostettua ensimmäisiä kasveja ulkoilemaan. Etupihalle kuistin viereen saisi myös kasveja ulkoilmaan tottumaan, jos hakisi varastosta harsoja aurinkosuojaksi. Toistaiseksi on vähän laiskottanut, joten homma on jäänyt ajatuksen asteelle. Kummasti sitä ihminen laiskistuu, kun joka paikka ei pullistele taimista ja puolet niistä huuda kaipaavansa lisää valoa.

Ensimmäiset elonmerkit afrikansinisarjassa. Ole kiltti ja kuki vihdoin tänä vuonna oikein komeasti!

Aiemmin tällä viikolla tuli bloggerilta sellainen moka, että oksat pois. Muutaman tunnin aikana se oli käynyt ilmeisesti blogini kokonaisuudessaan läpi ja viskonut roskapostiin 119 kommenttia. Suurin osa vieläpä omiani. Sen ymmärrän, että pelkät hymiöt tai lyhyet englanninkieliset vastaukset saattavat joltain automaatilta lentää roskiin mutta roskasisällön joukossa oli useita ihan oikeaa tekstiä sisältäviä kommentteja. Myös teiltä tulleita asiallisia viestejä. Opin myös sen, että ei passaa vastata pelkästään "Kiitos!", vaan jatkossa pitää ilmeisesti vastata useammalla sanalla, vaikka lukijalta tulleessa kommentissa olisi pelkkä hymynaama. Saisikohan jostain bloggerin asetuksista opetettua bloggerille, että ei tarvitse omassa blogissani, omiin postauksiini itse kirjoittamiani kommentteja poistaa. Ei meinaan itsetuntoa hirveästi kohenna se, kun oma teksti luokitellaan roskasisällöksi. Kohta varmaan nähdään sekin päivä, kun löydän roskakorista blogitekstejäni...

Kännykältä otettu näyttökuva hetkellä, jolloin huomasin kommentteja joutuneen roskapostiin.

Viimeisen kuukauden tai kahden sisällä blogger on heittänyt minut omasta blogistani sen verran usein roskakoriin, että päätin kokeilla, auttaisiko satunnaisen kommenttien valvonnan käyttöön ottaminen. Tähän saakka se on ollut poissa päältä kun ei noita roskakommentteja ole juuri tullut. Älkää siis ihmetelkö, jos kommenttinne ei tule näkyviin saman tien kun olette painaneet julkaise-nappia. Se on toivon mukaan nykyistä useammin odottamassa tarkistusta eikä suinkaan roskasisällöissä.

Karo juoksutti farkunlahkeesta pyöräytettyä leluaan pitkin hankia.

Muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan! Vielä on aikaa huomiseen klo 18 saakka. Aurinkoista viikonloppua!

Kevään merkkejä

Eilisen päivän takatalvea lupaillut myräkkä kuihtui yöllä ja tämä päivä onkin ollut varsin keväinen. Lumensyvyys on taas laskusuuntainen ja peipot visertelevät iloisesti. Peipot ovat saapuneet ajallaan, mutta ihmettelen, missä mustarastaat oikein viipyvät. Yleensä ensimmäiset mustarastaat saapuvat meille maaliskuun lopussa tai viimeistään huhtikuun alussa, mutta tänä keväänä en ole nähnyt saati kuullut yhtään huiluniekkaa ja se jos mikä on eriskummallista. Jopa kevään ensimmäinen perhonen ehti ennen niitä. Yhden perhosen näin jo pari viikkoa sitten, mutta sitä ei lasketa, sillä se lepatteli naapurin autotallissa. Tänään lapset löysivät hiekkalelujensa seasta pienehkön perhosen, joka oli vieläpä elossa. Kovin oli vain ressukka kohmeisen oloinen.

Koivutyttöperhonen on hänen nimensä. Kuvauksen jälkeen siirsimme hänet turvaan halkopinon päälle.

Netti tiesi kertoa, että koivutyttöperhonen talvehtii kotelona. Se kuoriutuu aikaisin keväällä ja onkin yleensä kevään ensimmäisiä perhosia. Se viihtyy avoimissa koivuvaltaisissa metsiköissä ja puutarhoissa ja on yleinen koko Suomessa. Ympärilleen kun katsoo, niin voi vain ihmetellä, mitä perhonen kuvittelee löytävän täältä ravinnokseen. Lunta on edelleen sen verran paljon, että puutarhassa kiertelijä voi hyvinkin saada saappaantäydeltä märkää sohjoa varpailleen ja vaikka piippoja olisikin työntymässä esiin mullasta, eivät ne näe aurinkoa vielä pitkään aikaan.

Takapihalta kinokset ovat vajuneet aika tasaisesti, ainoastaan talon seinustalla ja metsän reunassa kuusien alla on kapeat sulat väylät.

Kevätkurjenmiekkojen päällä (ison kiven oikealla puolella) on edelleen kymmenisen senttiä lunta. Ilman lapiointia sitä olisi 30-40cm. Enempää en uskalla lapioida, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun piipot puskevat viimeisten lumien läpi. Silloin harmittaisi ja kovasti, jos huomaisi puolikkaita piippoja lunta lapioidessaan.

Keltaista nurkkaa on paljastunut kukkapenkeistä eniten ja siellä nähdäänkin varmasti tämän vuoden ensimmäiset kukat. Krookuksia puskee esille saman tien kun lumiraja on vetäytynyt niiden päältä.

Kasvimaa yksi kasvulava on paljastunut jo kokonaan, muiden päällä on vielä ohuelti lunta. Autotallin seinän ja kasvulavojen välissä ei ole enää yhtään lunta ja maakin on alkanut sulaa hyvin. Todella märkää se vielä vain on, joten pitää odottaa hetki ennen kaivuuhommien aloittamista. Urakka on varmasti ihan tarpeeksi raskas, vaikka maa olisi kuivahtanutkin.

Kylvin viime kesänä yhden kasvulavan nurkkaan harjaneilikkaa. Siemenet ehtivät itää hyvin syksyn aikana ja ensimmäiset taimet ovat paljastuneet nyt lumen alta. Jokohan nämä kukkisivat tänä kesänä?

Kivikkorinteessä sinilemmiö on talvehtinut taas oikein hyvin. Peittelin sen vielä lumella, jotta aurinko ei kuivata sitä.

Syksyllä hankittu lajikenimetön kookkaita ruusukkeita tekevä kattomehitähti on myös talvehtinut hyvin.

Viimeiset kellarin asukkaat pääsivät tänään varaston puolelle. Varastossa oli aamulla lämpömittarin mukaan seitsemän astetta lämmintä, joten  sen lisäksi että kasvit pääsivät valoisampaan, ne pääsivät myös lämpimämpään. Kellarin lämpötila oli nimittäin vain neljä astetta. Viileässä varastossa kasvit eivät innostu hirmuiseen pituuskasvuun ja ne voi viedä myös heti ulkoilemaan, kun vain enimmät lumet sulavat varaston ulkopuolelta. Viime vuonna tämä taktiikka toimi hyvin ja kun kasvit eivät olleet kunnolla lehdessä ensimmäisen ulkoilupäivän koittaessa, niitä ei tarvinnut myöskään suojata samalla lailla tuulelta ja auringon poltteelta kuin sisätiloissa esikasvatettuja kasveja.

Kellarissa oli vielä kaksi hortensiaa, syyssyrikkä ja neljä kärhöä. Syyssyrikän ja kärhöjen valkoiset versot alkavat vihertyä pian nyt kun saavat edes vähän valoa. Hortensia on yllättävän vihreä siihen nähden, että aloitti kasvunsa pimeässä kellarissa.

Minusta oli jännä huomata, että viime kesänä saamani valkokukkainen hortensia heräsi jo hyvissä ajoin keskellä talvea kun taas monta vuotta vanha vaaleanpunakukkainen (happamassa sininen) yksilö on vasta nyt hiljalleen pullistamassa silmujaan. Ensimmäisinä vuosina myös vaaleanpunainen yksilö heräsi paljon aikaisemmin. Ilmiselvästi ruukkukasvitkin siis sopeutuvat talvetusolosuhteisiin ja tietävät, milloin on hyvä hetki lähteä kasvuun talven jälkeen.

Viisi päivää sitten toin gladioluksen mukulat kellarista sisälle ja laitoin ne astiaan, jossa oli vajaan sentin verran vettä pohjalla. Tänään kahta vaille kaikissa oli jo hyvät juurenalut ja ne sai ruukutettua.

Huomasin keskiviikkoiltana parin päivän mainoksia selaillessani, että torstaina saksanmarkettiin tulisi myyntiin mukuloita, sipuleita ja juurakoita. Mikä onni, että juuri silloin minulla oli aikaa poiketa ennen töihin menoa siellä katsastamassa tarjontaa. Kuukauden kunto-ohjelmani ei ole ihan vielä päätöksessä, mutta olen saanut puserrettua sen verran ylimääräisiä toistoja, että bonuksia oli kertynyt muutama euro. Hyvä niin, sillä muuten olisin saanut unohtaa nämä ihanuudet, mitkä sieltä täpötäysien laarien seasta pengoin.

Isoinkarvillea on itselleni aivan uusi tuttavuus. Liljat ja gladiolukset sentään ovat tuttuja, vaikka juuri näitä lajikkeita en ole ennen kasvattanut.

Isoinkarvillean juuripötkylöistä ei uskoisi, että niistä voisi kasvaa yhtään mitään. Lapsetkin kommentoivat, että näyttävät ihan mustilta miniporkkanoilta. No, kaikki mukulat ja pötkylät on nyt kuitenkin ruukutettu ja seuraavana vain odotellaan, milloin mullan pinnalla alkaa näkyä elonmerkkejä. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta nyt tätä postausta viimeistellessäni alkoi sataa räntää. Vein aamulla tuoksuherneeni pihalle, mutta saa nähdä, uskallanko jättää niitä vielä ulos yöksi. Ehkä käynkin kiikuttamassa ne kärhöjen ja muiden seuraksi ulkovarastoon, niin ei tarvitse jännittää. Tai sitten jätän ne ulos, kun ei kerta Kottikärryn kääntöpiirin Päivinkään tuoksuherneille käynyt kuinkaan, vaikka pakkasta oli -7 astetta. Siemeniä jäi vielä yllin kyllin uusintakylvöä varten, jos ensimmäisille taimille käy hullusti. Katsotaan, kuinka (hullun) rohkeaksi tässä uskaltaa heittäytyä. Mukavaa lauantai-iltaa!

Sinivalkoista -haaste

Unelmia ruusuista -blogin Tita haastoi minut juuri sopivalla hetkellä Puutarhahetki-blogista lähteneeseen sinivalkoista-haasteeseen, sillä olin jo mielessäni miettinyt, mistä sitä seuraavaksi postaisi. Ulkona on ohut kerros lumisohjoa, joka ei oikein houkuttele kuvauskierrokselle, joten näin pääsen livahtamaan näppärästi kesäkuva-arkistoihin. Olen osallistunut samaan haasteeseen kaksi kertaa aiemminkin ja kummallakin kerralla valikoin mukaan ainoastaan sellaisia kuvia, joissa on sekä sinistä että valkoista. Samalla linjalla siis jatketaan.

Toukokuinen lumisade hautasi kevätkurjenmiekat ja kaiken muunkin alleen. Veikeitä kuvia silloin kyllä sai, vaikka meillä kevät ei vielä ollutkaan niin pitkällä kuin eteläisemmässä osassa Suomea.

Posliinihyasintin hempeän sinivalkoiset kukat ansaitsevat paikkansa tässä haasteessa vaikka joka vuosi. Erityisesti silloin, kun vesimyyrä oli pupeltanut kaikki loput.

Suloinen krookus 'Pickwick'.

Kummitädin esikot kylki kyljessä.

Valkovuokot ja helmililjat.

Vähän hempeämpi yhdistelmä tulee lemmikeistä ja 'Princess Zaide' -narsisseista.

Keto-orvokki on kuin vesiväreillä maalattu.

Lemmikit ja oravanmarja sulassa sovussa.

Rönsyakankaalin yksittäisissä kukissa erottuu hento häivähdys valkoista, kun tarkkaan katsoo.

Liila vai vaaleansininen? Olkoon kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' tällä kertaa sininen, kun kerta kukan keskeltä löytyy vähän valkoista kaveriksi.

Tämä kuva oli ihan pakko laittaa tähän postaukseen, vaikka se on ollut ainakin kahdesti aiemminkin täällä blogissa. Pikkuampiaisyrtit ja päivänkakkarat muodostavat todella sinivalkoisen yhdistelmän.

Viimeiseksi kuvaksi sopii kesäisen hempeä sinipellava taustallaan valkoiset tuoksupielukset.

Haasteen säännöt:
-kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
-tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haastepostauksen kommenttikenttään.
-Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki.

Haastan kuvakansioita penkomaan seuraavat blogit:

Hirnakan torppa

Kivisen Vilmalla

Kottikärryn kääntöpiiri