lauantai 30. heinäkuuta 2022

Herkkuja

Jatkuvat sateet ovat varmaan pehmittäneet pääni tai saaneet ajatuksenjuoksun muuten vain tahmomaan pahemman kerran. Tai ainakin siltä tuntui, kun aloin tätä postausta sorvaamaan. Satokuulumisista on pitänyt kertoa jo pidemmän aikaa mutta väkisin juttuun alkoi tunkea vaikka mitä muutakin eikä aina edes mitenkään kovin loogisesti. Niinpä päätin antaa tulla sen mitä tulee ja koettaa kursia hajanaiset sepustukset yhteen enemmän tai vähemmän onnistuneilla aasinsilloilla. Eihän tämä nyt niin vakavaa ole!
Suklaakosmoksen kukan väri on herkullinen ja niin on sen tuoksukin, jos suklaasta tykkää.
Suklaakosmos ei liity hyötytarhaan muuten kuin suklaisella tuoksullaan. Toki muiden kosmoskukkien tapaan se on myrkytön, joten sillä voisi halutessaan koristella vaikka kakkuja. En ole raskinut vielä maistella minkään kosmoksen kukkia, mutta ehkäpä vielä tämän kesän aikana testaan, onko suklaakosmos nimensä veroinen. Toivon, että ei, sillä melkoisena tumman suklaan ystävänä kukat saattaisivat yhtäkkiä hävitä hetkellisen suklaanhimon iskiessä.
Hunajamarjat on syöty ajat sitten mutta "virallinen" makuvertailu on jäänyt tekemättä.
Tänä vuonna kaikki kolme hunajamarjaamme tekivät satoa ja kaksi niistä vielä ensimmäistä kertaa. En tiedä, johtuiko säästä vai mistä, mutta marjat kypsyivät minusta aika epätasaisesti. Marjoja tuli parin viikon aikana varmaan yhteensä parisen litraa, ellei pikkuisen enemmänkin. Kerta-annokset jäivät kuitenkin pariin desiin varsinkin satokauden alussa. Osa marjoista karisi myös puoliraakoina joko rankkasateiden vuoksi tai sitten linnut olivat käyneet niitä pudottelemassa. Sen verran vakuuttava tämän vuoden sato oli noilta ensikertalaisiltakin, että ensi vuonna marjoja saa varmaan pikkuisen pakastimeen saakka.

Vasemmalla 'Ilo' ('Vostorg'), oikealla 'Onni'. Muodossa on jotain samaa mutta kokoero on selvä: 'Onnin' marjat 1,5-2-senttisiä, 'Ilolla' noin nelisenttisiä.
Hunajamarjoilla on varsin persoonallisen muotoiset marjat. 'Onni' on ulkonäön puolesta melko normaali, 'Ilo' selvästi pitkulaisempi, mutta 'Jättiläisen tytär' kirvoitti jo nauruntirskahduksia vähänkään huumorintajuisissa mielissä. Aika monen kesävieraamme ensimmäinen kysymys olikin, voiko niitä muka oikeasti syödä. Huvittavasta ulkomuodostaan huolimatta 'Jättiläisen tytär' oli maultaan perheemme suosikki. 'Ilo' tuli melkein jaetulle ykkössijalle ja 'Onni' selvästi näiden perässä. 'Onni' on paljon kirpeämpi ja ehkä jopa hieman karvas näiden muiden rinnalla. Syömäkelpoinen sekin on, mutta marjan koko näyttää kertovan hunajamarjojen kohdalla selvästi sen makeusasteen. Kun aikanaan vertailin eri lajikkeita taimilappujen ja nettiesittelyjen perusteella ja niissä kerrottiin marjojen olevan jopa viisisenttisiä, olin vähän epäileväinen asian suhteen. Nyt kun olen 'Jättiläisen tyttären' ensisadon kerännyt, en yhtään ihmettelisi, vaikka ensi vuonna seassa olisi viiden sentin pituisia möllyköitä. Aika moni marja oli nimittäin jo tänä vuonna 4,5 sentin pituinen.
'Jättiläisen tytär' ('Docz Velikana') lähikuvassa. Luolasta kurkkiva yrmeä mureena vai jotain aivan muuta?
Kasvimaalta on tullut satoa oikein mukavaan tahtiin. Ei mitään hirmuisia määriä, mutta sen verran, että joka päivä on saanut edes jotain maistiaisia. Tavallista basilikaa olen pakastanut jo pari pientä rasiaa ja sitruunabasilikaa sain alkuviikolla kerätä ensimmäisen kerran ruuanlaittoon. Ensimmäiset harvennusporkkanat on syöty ja osa valkosipuleista nostettu. Tomaateista 'Maskotka' on kypsytellyt paljon satoa, keltainen 'Balkonzauber' (joka saattaa olla väärää lajiketta, sillä pussin kuvassa oli punaisia tomaatteja) muutamia tomaatteja ja 'Maja' on vasta tehnyt ensimmäisiä raakileita. Kaksi paprikaa on syöty ja kolmas kypsynee muutamassa päivässä loppuun. Jostain syystä paprikat lopettivat kukinnan kesken kesän, joten satoa ei taida olla kovin paljoa odotettavissa. Kesäkurpitsoita on syöty pari ja niitä näyttäisi tulevan nyt oikein hyvään tahtiin koko loppukesän, varsinkin kun maa-artisokkien juurelle lykätty rääpälekin on aloittanut ensimmäisen kurpitsansa kasvattelun.
Eilen kerättyä satoa kasvimaalta: härkäpapua, salaattia, basilikaa 'Dark Opal', curry-yrttiä, kesäkurpitsa 'Soleil', kurkku 'Paska', sokeriherneitä, tomaattia ja hernettä 'Kelvedon Wonder'.
Sokeriherneen vanhoista siemenistä satoa tuottaviksi kasveiksi kasvoi lopulta vain kaksi. Ensi vuodeksi hankin pussillisen uusia siemeniä, jotta saa varmuudella enemmän taimia. Enemmän taimia ensi vuodeksi on tulossa myös mansikoista. Viime syksynä ostetut 'Friida'-mansikat hurmasivat erinomaisella maullaan siinä määrin, että päätimme laajentaa mansikkamaata ja lisätä 'Friidaa' rönsyistä. Punaherukka saa siis vihdoin lähdöt heti sadonkorjuun jälkeen ja pari viikkoa sitten istutettu viherherukka 'Vilma' siirtyy sen paikalle, jolloin nykyinen mansikkamaa mahtuu laajenemaan ihan kunnolla. Laajentaminen helpottaa myös mansikoiden suojaamista linnuilta. Ehkä tämän vuoden jännittävin kokeilu oli kasvihuonekurkku 'Paska'. Tällainen sateinen kesä on ilmeisesti ollut kurkun mieleen, sillä se on kasvanut oikein hyvin autotallin seinustalla. Eilen oli ihan pakko ottaa ensimmäinen kurkku maisteltavaksi, vaikka olisi se kai voinut vielä pari päivää kasvaa pituuttakin. Nyt kun maistelu on tehty, niin voin sanoa, että hyvää oli. Paljon maukkaampi kuin vetiset kaupan kurkut. Aika lähellä tässä sadepäivän aivosumussa oli se, että postauksen otsikoksi olisi tullut "Paska maistuu hyvältä" tai jotain muuta sen tapaista...

Toissa-aamuna näkyi komea sateenkaari ja sen himmeämpi pikkuveli. Olisi pitänyt jo siitä arvata, mitä oli tulossa.
Reilu tunti myöhemmin, vähän klo 10 jälkeen.
Samalla hetkellä sääennuste näytti tältä. Eikä ollut ensimmäinen kerta tälle kesälle. Se niistä pihahommista.
Ensimmäistä kertaa kasvattamani piiankieli on kasvanut sateisena kesänä lähinnä vaakatasossa. Ja mikä oli aasinsilta postauksen aiheeseen? PiianKIELI... Antakaa armoa, nyt ei oikein lähde tämän nerokkaampaa!
Ja kunnolla ohi aiheesta: marmorimehitähti kukki ensimmäistä kertaa. On kyllä aika valju kukan väri tällä.
Kivikkoon kun päästiin, niin löysin sieltä ensimmäiset itsekseen kylväytyneet levisian taimet. Lajike on 'Little Plum', joten eikös tämä silloin liity aiheeseen yhtä hyvin kuin aloituskuvan suklaakosmos?
Se niistä herkuista! Kylläpä kesti tämän postauksen kirjoittaminen, tosin kävin välissä siivoilemassa, laittamassa ruokaa ja selvittelemässä lasten riidan. Tiedättekö, millainen sotku tulee, jos päiväkodissa tehty stressilelu hajoaa kesken leikin? Sellainen ruokasoodalla tai vastaavalla täytetty ilmapallo siis. Ja millainen huuto siitä voi tulla varsinkin siinä tapauksessa kun kotona ei ole sopivia ilmapalloja uuden tekemiseen. Toivottavasti säälitte korvaparkojani!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Ihanat köynnökset

Mitäpä olisi puutarha ilman köynnöksiä? Minusta on ihan parasta, jos ne vielä sattuvat olemaan kukkivaa sorttia. Niinpä keräsin tähän postaukseen joukon tällä hetkellä kukkivia köynnöksiä, eli lähinnä tuoksuherneitä ja tietenkin kärhöjä. Tuoksuherneissä onkin tänä vuonna laaja värivalikoima, sillä esikasvatin keväällä yhden lajikkeen lisäksi siemeniä kahdesta eri sekoituspussista.

'Old Spice Mix' -pussista ilmestyi ensimmäisenä näin herkkä vaaleanlila. Kummatkin kukat ovat samassa kukkavarressa.
Tämä kaunotar on samoista siemenistä peräisin, tosin nuo pienemmät terälehdet ovat luonnossa violetimmat. Isompien terälehtien sävyisiä, tumman viininpunaisia tuoksuherneitä on myös joukossa.
'Mammoth White' tekee valtavan pitkiä kukkavarsia. Mainio lajike kimppuja ajatellen.
Tuoksuherneet ovat minusta melko hitaita ottamaan tuestaan kiinni. Niinpä olen joutunut nostelemaan niitä jokaisen rankkasateen tai tuulisen päivän jälkeen takaisin pystyyn. Eli käytännössä melkein joka päivä. Jotkut tuoksuherneet ovat osuneet vähän suojaisampiin kohtiin toisin kuin edellisen kuvan 'Mammoth White'. Se on joutunut kasvamaan niin monessa eri asennossa, että sen kukkavarretkin ovat melkoisilla mutkilla. Tämän jos olisin osannut ennustaa, olisin solminut sen jo heti alkukesällä kunnolla tukeen kiinni enkä odottanut sitä, että kärhit saavat kunnon tarttumisotteen harjateräksestä.
Tämä 'Mammoth White' kukkii tarhaviinikärhö 'Justan' kanssa samassa seinäkkeessä. Kukkavarret ovat paljon suorempia, sillä tämä yksilö on saanut tuulensuojaa syyshortensiasta. Taustalla näkyy myös vaaleanpunaisia tuoksuherneitä.
Olen muutaman viikon ajan napsinut tuoksuherneistä kukat maljakkoon, jotta ne tuuheutuisivat ja kukkisivat runsaammin. Nyt nuppuja alkaa ilmestyä siihen tahtiin, että annan niiden kukkia. Kauneimmat yksilöt saavat tehdä siemeniäkin, sillä viime kesän siemensato epäonnistui elokuun kehnojen säiden takia. Aika hyvin toissakesäisetkin siemenet itivät, mutta eivät ne viimeiset jämät välttämättä enää ensi keväänä idäkään kunnolla. Täydennystä siis tarvitaan. Tänäkin vuonna suurin osa taimista teki melko vaaleita kukkia mutta joukossa on myös ainakin yksi oikein nätti kirsikanpunainen yksilö. Siitä ei ole kuvaa, sillä olin ilmeisesti edellisenä päivänä kerännyt ne maljakkoon eikä uusia kukkia ollut vielä auennut. Ehtiipähän sen kuvata myöhemminkin.
Nämä ovat niistä toissakesänä itse kerätyistä siemenistä peräisin. Vähän haileita minun makuuni, niin tuo etualan viileä vaaleanpunavalkoinen kuin tuo taaempi hieman lämpimämmän sävyinen.
Tässä on jo paremman värinen, sopii kauniisti mustaan puuhun.
Kelloköynnös pääsi yllättämään ensimmäisellä kukallaan. Eikä ollut edes korkeuksissa, vaan ihan katseen korkeudella!
Kiertelen joka päivä tarkistamassa, olisiko joku uusi kärhö aloittanut kukinnan. Niissä ei siis pääse minkäänlaisia yllätyksiä tapahtumaan. Tällä hetkellä kukassa on yhteensä viisitoista kärhöä. Nuppuja on vielä muutamassa loisto- ja tarhaviinikärhössä ja päättipä yksi sininen alppikärhökin puskea muutaman nupun. Se kai korvaa nyt rusakoiden takia väliin jääneen keväisen kukinnan. Odotan erityisesti muutaman ensikertalaisen kukintaa, sillä niissä ei ollut edes ostohetkellä nuppuja näkyvissä. Jännittävää nähdä, ovatko esim. 'Ville de Lyon' ja 'Polish Spirit' sitä mitä niiden pitäisi olla. Värien puolesta ei pitäisi tulla ongelmaa, olivatpa mitä hyvänsä, sillä Villellä ei ole vielä kavereita ja Spiritillä on melkein valkoinen loistokärhö 'Innocent Blush' vierustoverinaan. Vähän kiirettä niillä kyllä pitää, jos meinasivat saada yhtään kukkaa auki ennen avoimia. Käyn hoputtamassa niitä joka päivä.
Tarhalyhtykärhö 'Princess Katen' kavereina kukintaa aloittelevat tarhaviinikärhö 'Justa' ja loistokärhö 'The President'.
Viime vuonna istutettu loistokärhö 'Proteus' on saanut useamman kukan auki. Tässä on oikein kaunis, vähän roosaan vivahtava liilan sävy ja lupaavan kookkaat kukat.
'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue' kasvavat ja kukkivat runsaina, niin kuin muutaman vuoden vanhojen kärhöjen sopiikin.
Sama seinäke toiselta puolelta, oikeassa reunassa näkyy myös loistokärhö 'Voluceaun' loistokasta kukintaa. Etualalla syyssyrikän ensimmäiset nuput alkavat hiljalleen saada väriä.
Hassua, miten sitä juuri ennen nukahtamista käy mielessä, että entä jos kärhöjen kukinta ehtiikin mennä ohi ennen avoimia. Päivällä moinen typerä ajatus ei edes uskalla tulla mieleen, sillä ainahan varsinkin nuo vanhemmat kärhöt jatkavat kukintaa pitkälle syksyyn ja yksittäinenkin kärhön kukka kestää näillä keleillä ties miten pitkään ennen lakastumistaan. Kaikenlaista sitä tuleekin mieleen!

maanantai 25. heinäkuuta 2022

Paparazzi hotellissa

Nyt on vakava paikka, sillä hyönteishotellin valvonta on pettänyt toden teolla! Paparazzit pääsivät nimittäin livahtamaan turvamiesten ohi salakuvaamaan hotellissa majailevia arvovieraita ja saivat vielä kuvatkin julkaistua. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään roskajulkaisu, vaan (yleensä) ihan asiallinen puutarhablogi.

Kattoterassilla ei ollut yhtään tarjoiluista juopunutta. Ehkä näin alkuiltapäivällä meno olikin vielä hillitympää ja kunnon bileet alkavat vasta myöhemmin.
Monessa huoneessa oli ovet visusti kiinni, mutta pihkaoksahukka (?) seikkaili pitkin käytäviä. Se yritti kai etsiä omaa huonettaan, mikä voi olla hieman haastavaa, sillä ovinumerot puuttuvat tästä hotellista.
Tämä vuohenkellosoukkomehiläinen (?) on juuri laittamassa huoneensa ovea kiinni.
Hämähäkkikö mehiläisen naapurihuoneeseen on muuttanut vai kuka se on tuollaisella seitillä väliseiniä rakennellut?
Iskosmehiläisten sukuun kuuluva kaveri ei kai ollut tyytyväinen huoneensa sisustukseen; sen verran rivakasti nimittäin siirtyivät huonekalut paikasta toiseen.
Ja sieltä saapuu joku koloampiainen. Epävarmasta tyylistä päätellen hotellin tarjoiluja on nautittu vähintään neljin koivin. Hänen mielestään tietysti painavat matkatavarat ovat syynä törmäilyyn...
No nyt hän pääsi omalle ovelleen, kapsäkkikin on pysynyt hyvin kyydissä mukana.
Mikähän tappelu näissä huoneissa on ollut kun on pitänyt ihan päreiksi pistää? Taisi olla hotellin ulkopuolinen öykkäri asialla.
Ja siinä on jollakin eväät levinneet pitkin lattioita ja vielä käytävällekin! Room service, please!
Hotellihuoneessa voi tehdä vaikka mitä: syödä, nukkua, sisustaa, pyöriä, hyöriä, tehdä kuperkeikkoja... MITÄ?! Kuperkeikkoja?
Näitä käskettiin menemään hotelliin. Minä sanon, että voisi laittaa myös oven kiinni!
Näihin tunnelmiin päätämme tämänkertaisen katsauksemme ötökkähotellin elämään.

lauantai 23. heinäkuuta 2022

Kärhöjä ja unohtuneita

Loistokärhö 'Kaiser' on avannut ensimmäisen kukkansa. Purppuraheisiangervon tumma väri tuo sille oikein hyvän taustan.
Aloituskuvan 'Kaiser' kuuluu tuoreimpiin kukkansa avanneisiin kärhöihin. Viime vuonna se kukki vanhoilla versoillaan mutta tänä vuonna ensimmäiset kukat tulivat tämän vuoden kasvuun. Kukka onkin nyt selvästi sirompi kun keskustassa on vain ohuita terälehtiä. Sen väri on kuitenkin minusta todella kaunis ja kyllä tuollainenkin kukan malli minulle kelpaa vallan mainiosti. Jos mitenkään syksyllä enää asiaa muistan, niin voisi kokeilla laskea 'Kaiserin' versoja maahan ja peitellä niitä havuilla. Olisi hienoa, jos saisi nauttia loistokärhön kukista jo alkukesällä ja uudelleen näin loppukesästä.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate', suvun perintöpioni 'Elina' sekä taustalla loistokärhö 'Omoshiro'.
Ehdin ihailemaan muutaman päivän varsin viehkeää kolmikkoa, kun kärhöt 'Princess Kate' ja 'Omoshiro' kukkivat yhtä aikaa 'Elina'-pionin kanssa. Niiden värit sopivat oikein kauniisti yhteen ja toivon, että näky toistuisi tulevina vuosina. Harmi vain kun silloin satoi melkein jatkuvasti, niin kuvatkin olivat enemmän tai vähemmän rähjäisen näköisiä. Ensimmäiset pionit, eli ne kaikkein pienimmät ja aurinkoisiin paikkoihin istutetut, ehtivät meillä kukkia ennen sateita. Kumpikin 'Elina' vain sattuu olemaan puolivarjossa ja tietysti juuri niiden parhaaseen kukinta-aikaan alkoi sataa päivittäin vettä. Melkein 150 pioninkukkaa nuokkui sinne sun tänne ja nojaili toisia kasveja vasten. Onni oli sentään se, että alkukesän sateiden ansiosta edes osa huiman pitkiksi venyneistä varsista ylsi nojailemaan myös kärhötukiin.

Hypätään edellisestä kuvasta muutama metri eteen päin, eli majapenkin harvemmin esiteltyyn vasempaan reunaan.
Edellisessä kuvassa purppuralehtisten haltiankukkien 'Twilight' oikealla puolella kukkii valkoinen ritarinkannus. Kohdassa oli aiemmin lapinnauhus 'Hietala', mutta minusta sen keltainen kukinta ei sopinut hempeiden vaaleanpunaisten jaloangervojen kanssa yhteen. Sain viime kesänä äidiltäni valkoisen ritarinkannuksen taimen, jonka istutin nauhuksen tilalle. Vaikka paikka on melko varjoisa, on siinä kuitenkin ilmeisesti riittävästi valoa ritarinkannukselle, sillä tänä vuonna se teki peräti kolme kukkavartta. Viime vuonna siinä oli vain yksi varsi eikä juurakkokaan ollut kovin suuri. Majapenkissä ei kukkinut kuvanottohetkellä oikeastaan mitään muuta kuin tarha-alppikärhö 'Purple Dream' ja sekin oli aivan kukintansa loppusuoralla. Aivan toisessa laidassa akileijat aloittelivat, mutta niitä ei ole siellä kuin pari, joten kovin runsasta kukkaloistoa niistä ei tullut. Valkoinen ritari oli siis oikein sopiva täydennys juuri tuohon kohtaan.
Ensimmäinen kukkavana alkoi kuvanottohetkellä aukoa nuppujaan, nyt kukinta alkaa olla jo ohi.
Majapenkin vierellä on suo. Se sentään on nauttinut sateisesta kesästä. Sammal ei ole tosin vieläkään vallannut koko suon pohjaa ja linnut käyvät välillä tekemässä kiusaa kääntämällä mättäitä nurin päin, mutta vihreys lisääntyy silti koko ajan. Kuunliljojen eteen istutetut tuoksumatarat ovat vallanneet aika hyvin rinnettä, mutta niitä pitää vähän seurata, etteivät lähde levittäytymään liikaa suon pohjalle. Kuunliljoja kohti sen sijaan saavat kiivetä vielä hyvän matkaa ja täyttää niiden välitkin. Siellä riittää hyvin tilaa. Aikanaan saavat levitä myös rivin takimmaiseksi istutetun alppiruusun alle. Kunhan alppiruusu nyt ensin kasvaa sen kokoiseksi, ettei huku tuoksumataran sekaan. Se on niitä itse risteytettyjä tapauksia ja nyt ehkä vähän reilu 20cm:n korkuinen.
Aika hyvä jo nyt, sanoisin minä.
Olen jo aiemminkin sanonut, että heinät eivät ole oikein minun juttuni. Suolla on kuitenkin yksi sinne ihan tarkoituksella siirtämäni heinä, kalvassara. Se on aivan suon alussa ja tarkan seurannan alla, ettei vain lähde leviämään riesaksi saakka. Se on nyt kaksi kesää saanut kasvaa ja pysynyt siistinä mättäänä, vähän vain tuuheutunut, joten ehkäpä se tietää, kuinka puutarhassa käyttäydytään. Olen varmuuden vuoksi kuitenkin nyppinyt sen kukinnot pois ennen kuin siementen kypsymistä.
Kalvassaran kukinnot (tähkät?) ovat minusta hauskan näköisiä.
Suolla kasvaa myös salaattia. En tiedä itsekään, miksi. Ehkä taskussa olleesta siemenpussista on karissut huomaamatta siemeniä matkan varrelle.
Välillä sitä saa raapia päätään ja miettiä, mitä ja miksi kasvaa missäkin. Pari ensimmäistä salaatintainta siirsin suoraan kasvimaalle ja muutaman päivän päästä löysin pari lisää. Ja sitten taas muutamia. Pari viimeistä jätin suosiolla suolle kasvamaan. Olkoot siellä kun kerta noin hyvin viihtyvät, saahan ne sieltäkin haettua aikanaan salaattitarpeiksi ja toisaalta niiden lehtiä seuraamalla näkee hyvin, mikä etanatilanne suolla on. Pieniä pelto- ja valepeltoetanoita on näkynyt vähän siellä sun täällä, lehtokotiloita onneksi aika vähän. Kevään jälkeen on löytynyt muistaakseni yhteensä kolme kotiloa ja niistäkin yksi oli kuollut. Kylvin muutaman kerran etanaraetta kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, missä arvelin kotiloiden viihtyvän ja ehkä se on ahkeran keräämisen lisäksi pitänyt alkavan kotiloinvaasion kurissa. Lapsetkin ovat yrittäneet tuloksetta etsiä kotiloita palkkion toivossa, joten täytynee uskoa, että ne ovat malttaneet pysyä tontilta poissa.
Nuotiopaikan tarhaviinikärhö 'Justan' ensimmäinen kukka melkein auki. Nyt kukkia on auki neljä, mutta eipä tuonne sateeseen viitsi lähteä niitä kuvaamaan.
Loistokärhö 'Voluceau' eilen ennen sadetta.
Onko vielä joku, joka haluaisi vettä? Voisin tässä vaiheessa sadekesää suostua jopa kiinteän sadevesiputken rakentamiseen meiltä johonkin kuivemmille seuduille. Täällä on nimittäin taas satanut melkein koko ajan eikä loppua näy. Pari ukkoskuuroakin herätti meidät yöllä ja arvatenkin joudun taas seuraavan poutasään tullen saksimaan maata vasten kaatosateessa lakoontuneita kasveja ryhdikkäämmiksi. Tahtoo auringonpaistetta ja poutasäätä eikä näitä hetkittäisiä auringonpilkahduksia sadekuurojen lomassa!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Ahkerin puutarhuri

Karo on tänä kesänä pätevöitynyt puutarhakoirana ihan viimeisen päälle ammattilaiseksi. Aiempina kesinä opeteltua kuopankaivuutaitoa on sovellettu hiekkakäytävien lisäksi myös kukkapenkkien kanttausurien huoltamistarkoituksissa ja viimeisin tentti puutarhahanskojenkin käytöstä taitaa mennä kirkkaasti läpi, vai mitä arvelette?

Lentävät hanskat on hyvä saada kiinni ennen kuin karkaavat taivaan tuuliin.
Homma hanskassa, hanska hampaissa.
Ja minähän en siis houkutellut Karoa leikkimään hanskallani, vaan olin pahaa-aavistamatta aurinkopenkin kitkemisen lomassa ottanut hanskat pois kädestäni ja jättänyt viereeni nurmikolle. Piti nimittäin kaivaa kännykkä taskusta, jotta saisin kuvattua kasveja. Karo huomasi tilaisuutensa tulleen ja nappasi hanskani vähän vauhdikkaampaan kyytiin. Alla vielä lyhyt videonpätkä todisteeksi. Karo täyttää parin kuukauden kuluttua yhdeksän vuotta eikä enää niin usein innostu riehumaan ilman mitään houkuttelua. Siksi oli hauska nähdä, että vielä löytyy koirasta virtaa ja kujeilunhalua. Aikansa leikittyään Karo suostui tuomaan hanskan minulle takaisin, vaikka olikin sen näköinen, että minun olisi pitänyt vielä lähteä leikkiin mukaan ja heittää hyvin hauskaksi osoittautunut uusi lelu haettavaksi.

Ovat meillä muutkin ahkeroineet. Sain lapset innostumaan päivänliljojen ja rönsyakankaalien kuihtuneiden kukkavanojen leikkaamisesta. Homma sujui oikein hyvin ja harvinaista kyllä, sulassa sovussa ilman hirmuista riehumista. Olisi vain pitänyt olla vähän tarkemmin vieressä vahtimassa, sillä muutama päivänliljan lehtikin tuli nipsaistua siinä sivussa. Ehkä silloin kun juttelin naapurin kanssa. Ehdin jo luvata jäätelötkin palkinnoksi siinä vaiheessa kun homma oli loppusuoralla enkä ollut vielä tehnyt tarkempaa tarkistusta. Pienen puhuttelun jälkeen lapset siistivät muutaman vähän turhan pitkäksi jääneen kukkavarren lyhyemmäksi ja pääsivät jäätelölle. Muutamasta parturoidusta päivänliljasta en ainakaan minä viitsi vauhkoontua, varsinkaan kun suurin osa oli seinän puolella ja vain eniten parturoitu yksilö näkyvimmässä osassa kukkapenkkiä.
Onkos teillä muotoonleikattuja päivänliljoja?
Olen itsekin sateen rakosissa käynyt parturoimassa kasveja. Osa retkotti pitkin pituuttaan, toisia piti muuten vain kurittaa. Aurinkopenkkiin vierekkäin istutetuista kolmesta tulikukasta kaksi osoittautui keltaisiksi mutta kolmaspa alkoi availla valkoisia kukkia. Alkuperäinen suunnitelmani oli antaa kaikkien olla, jos ovat keltaisia ja vain leikata kukkavanoja maljakkoon sitä mukaa kun niitä ilmestyy. Nyt kun yksi osoittautui valkoiseksi, päätin leikata kaksi muuta maata myöten poikki. En tiedä, olisiko kannattanut, sillä komean ja tuuhean puskan poiston jälkeen jäljelle jäi vähän karumpi näkymä. Toivottavasti tulikukan lehtien alle joutuneet punatähkän taimet saavat oikein kunnon kasvuspurtin nyt kun näkevät taivaan.
Etualalla parturoidut tulikukat. Harmi vain, että se suurin ja komein varsi oli juuri keltaista ja jäljelle jäi pari tuollaista töröä.
Aurinkopenkistä löytyi mutatoitunut belliksen kukka. Ihan kuin pikkuinen krysanteemi.
Pation luona loistokärhö 'Voluceau' alkaa päästä vauhtiin. Lähdetään tästä kohti metsän reunassa pilkistelevää ritarinkannusta.
Grillikatoksen luona on minusta oikein onnistunut näkymä. Saniainen on itsekseen valinnut paikkansa ja saanut siihen jäädäkin.
Ritarinkannus oli vielä tässä vaiheessa komeasti pystyssä, korkeuttakin lähes pari metriä.
Sitaisin aurinkopenkin ritarinkannukselle jo yli viikko sitten tukinarun, sillä se on paljon tuulisemmassa kohdassa kuin takapihan ritari. Takapihalla ei ritarinkannuksella ollut mitään hätää ennen kuin tänään. Navakat tuulenpyörteet osuivat siihen malliin takapihallekin, että päätin hakea narua ja tukea varuilta ritarinkannuksen. Harmi vain, että matkan varrella oli jotain muuta ja sitten vielä sitä, tätä ja tuota, ja siinä vaiheessa kun pääsin narun kanssa ritarin luo, oli kolme komeinta vartta murtunut maanrajasta poikki ja retkotti metsän puolella. Kyllä kismitti! Vedin narun kärhöseinäkkeestä nuotiopaikan porttiin, jotta edes loput varret pysyisivät pystyssä.
Lasten hiekkaleikkialue kaipasi vähän siistimistä.
Tein eräänä päivänä jämäoksista istutusalueen reunusta puutarhakompostin luokse. Meillä oli vielä pieni kasa sen verran paksuja syreeninoksia, etteivät mene hakettimesta läpi mutta eipä niistä oikein muuhunkaan käyttöön ollut. Niinpä päätin pätkiä ne 20-30cm:n mittaisiksi ja upottaa maahan pystyyn reunustamaan istutuksia. Lasten mielestä ensimmäisestä reunuksesta tuli hieno, joten kysyin, voidaanko tehdä heidän hiekkaleikkialueelleen samanlainen. Kumpikin antoi luvan ja olivat jopa auttamassa tavaroiden keräämisessä ja rikkaruohojen kitkemisessä. Lisäksi he halusivat kokeilla sahaamista ja saivat kumpikin pari oksanpätkää sahattua poikki. Loput hommasta jäikin sitten minulle. Ehkä luumupuun juurella olevat ahomansikat pysyvät nyt vähän paremmin hallinnassa kun niillä on selvä raja ja on helppo kitkeä sen yli rönsyilevät kasvustot. Penkin loppuosan jaloangervot saivat myös uutta multaa juuriensa ulottuville, kun reunuksen myötä mullan pinta nousi samaan tasoon kuin niiden tyvellä. Kummasti lapsetkin taas alkoivat viihtyä paremmin hiekkaleikeissä kun rikkaruohot (huom. heidän itsensä istuttamat!) lähtivät ja tilaa tuli lisää. Leikkialuehan laajeni takaisin alkuperäisiin mittoihinsa, kun ylimääräiset kasvustot revittiin pois. 
Nyt on kukkapenkki ja hiekka-alue kunnolla eroteltu. Uutta hiekkaakin tuli ihan mukava kuorma täydennykseksi.
Keräsin jouluruusun siemeniä. Osan kylvin ruukkuun, sillä aiemmat suorakylvöt ovat epäonnistuneet. Loput säästän siemenkirjeeseen.
Ei ole sää oikein tuntunut heinäkuulta kun vähän väliä on satanut ja koleaakin on ollut. Missä kunnon heinähelteet ovat? Ei toisaalta tarvitsisi ihan 30 asteen helteitä olla, mutta sen verran lämpimämpää, että ulkona pärjäisi ilman pitkiä housuja ja takkia. Ja ne sateet joutaisivat häipyä vaikka naapuripaikkakunnalle! Täällä on nimittäin saatu vettä reippaasti yli oman tarpeen. Eräänä sadepäivänä kannoin marjapensaille ämpäritolkulla vettä ihan vain siksi, että IBC-konttiin mahtuisi tilalle tuoreempaa. Seuraavana sadepäivänä valutin samaisesta kontista vettä suoraan jorpakkoon melkein 200 litraa kun en enää keksinyt, mihin sitä kantaisin. Ainakin 100 litraa tuhlasin kasvimaan vesisäiliöistä taimiruukkujen pesuun. Olisin voinut tuhlata enemmänkin, sillä kukkapenkkeihin ei tarvitse kantaa pisaraakaan, vaikka olisi pari viikkoa poutaa putkeen. Mansikoita olisi saanut syödä paljon enemmän, jos marjat eivät alkaisi homehtua jo raakoina pensaisiin. Toivottavasti herukoille ei käy samoin. Lisäksi huomasin sellaisen ei-toivotun ilmiön, että erityisesti kuivan paikan kasvit, kuten sinikatana, ovat kasvattaneet runsaan kosteuden voimin niin pitkät ja hontelot kukkavarret, että ne kaatuilivat jo ennen tämän päivän tuulenpuuskia. Nyt olen miettinyt, kuinka tukisin ne siististi. Kaatuilevia nukkapähkämöitä olen surutta leikannut lyhyemmiksi. Eivätpähän siemennä pitkin pihamaata.
Tarhaviinikärhö 'Pernille' sopii kauniisti 'Lollypop'-liljan sävyihin.
Kärhöt onneksi ovat nauttineet kosteudesta ja tehneet runsaasti nuppuja. Auenneet kukatkin ovat suuria ja komeita. Nyt vain hoputan viimeisiäkin vasta nupuntekoa miettiviä pitämään vauhtia, jotta edes yksi kukka kussakin kärhössä olisi auki avoimiin mennessä. Tällä hetkellä kukassa on kymmenen kärhöä ja olen melko varma siitä, että ainakin kahdeksan ehtii päästä kunnolla vauhtiin seuraavan parin viikon aikana. Muutama pitää jännitystä yllä viime minuuteille saakka, sillä niissä ei näy vielä edes pienintäkään nupun alkua, vaikka muuten mittaa onkin reippaasti ja pari uusinta tuskin aikoo kukkia tänä vuonna. Selvää on kuitenkin se, että jos kärhöjen takia tänne tulee, niin kyllä niitä myös saa nähdä.
Pation seinäkkeessä loistokärhöt 'Multi Blue' ja 'Hagley Hybrid' ovat päässeet hyvin vauhtiin.
Sateista huolimatta avoimia varten laatimani työlista lyhenee tasaista tahtia ja kohta kerrallaan paikat siistiytyvät. Suurin osa hommista olikin vain pikkujuttuja ja yleistä paikkojen kohentelua, jos perusteellista kitkentäkierrosta ei oteta lukuun. Aika hyvin olen onneksi saanut kitkettyäkin alueita, joten ehkä sekin muuttuu vain varmistuskierrokseksi. Ja nyt alkaa hiipiä mieleen epäilys, että olen varmasti unohtanut jotain elintärkeää...