Kuvaa kimalainen -haaste

Vihjaisin jo aiemmin, että alkakaahan etsiä kuvattavaksi kukkien sijaan pöriseviä karvapalloja, sillä Kuvaa kimalainen -haaste on lähdössä liikkeelle pian. Nyt on sen aika ja haaste on voimassa koko kesän! Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, sillä kimalaisilla tuntuu olevan hirmuinen hoppu koko ajan eikä tuulinen sää helpota niiden kuvaamista. Lisäksi tähän aikaan vuodesta ei ainakaan täällä taida vielä olla kuningattarien lisäksi juurikaan työläisiä liikkeellä, joten kimalaisia on määrällisesti aika vähän. Sinnikkään etsimisen tuloksena löysin kuitenkin muutamia erilaisia kimalaisia ja huomasin, että saman lajin edustajiakin löytyi useita. Tässä tulevat omat kimalaisotokseni.

Tuntemattomaksi jäänyt melko kookas kimalainen viihtyi luumunkukilla. Ehkä mantukimalainen?

Sama kaveri vähän eri kulmasta. Moni kimalainen on samannäköinen, joten tunnistamiseen tarvitaan ammattilaista.

Eri päivänä otettu kuva samasta/saman lajin yksilöstä. Tai ihan eri lajia. Näin siinä käy, kun tekee postausta useampana päivänä ja lisäilee kuvia sitä mukaa kun niitä tulee.

Tämä saattaa olla pensaskimalainen. Kuvaan tuli vähän vanhahtava tunnelma ajalta, jolloin kamerat olivat nykyistä alkeellisempia ja kuvaajat kehnompia.

Tämä lehtoimikän kukasta nauttiva punaniska tunnistettiin peltokimalaiseksi.

Kartano- tai peltokimalainen, kukka on vähän kulahtanut vaaleajouluruusu.

Tämä on ilmeisesti tarhakimalainen. Lehtoimikkä on keväisin pörriäisten suursuosikki.

Tässä pöristellään kohti valkotäpläimikän kukkaa.

Pikkusydän 'Alba' kelpaa ainakin pitkäkielisille kimalaisille. Tämä yksilö lienee tarhakimalainen.

Kuvien kimalaisille lajeja selvitellessäni opin, että tarhakimalaiskuningattarella voi olla jopa 20mm:n pituinen kieli. Siis samanmittainen kuin itse kuningatar on! Ei siis ihme, ettei sille tuota vaikeuksia saada mettä ja siitepölyä pikkusydämen kukista.

Ettäs tiedätte!

Haasteen säännöt:

1. Kuvaa kimalaisia työn touhussa ja laita niistä kuvia haastepostaukseesi.

2. Kimalaisten lajeja tai roolia kimalaisyhteisössä (kuningatar, työläinen...) ei tarvitse tietää. Halutessasi voit etsiä kimalaisille lajit.

3. Haasta blogikavereitasi mukaan.

4. Halutessasi voit käydä laittamassa haasteen aloituspostaukseen Hiidenkiven puutarhassa -blogiin kommentin, kun olet osallistunut.

Haastan mukaan:

Kukkia kallion suojassa

Saaripalsta

Päivänpesän elämää

Myrskyn alla

Melkein viikkoon en ole katsellut puutarhaa muualta kuin ikkunoista käsin ja kun eilen vilkaisin viikonlopun sääennusteita, piti päättää, lähteekö ulos sateessa vai navakassa tuulessa. Valitsin sadepäivän. En ole sokerista, joten kevyt tihkusade lämpimällä säällä ei haittaa, mutta kylmä sää yhdistettynä tuuleen pitää minut tiukasti neljän seinän sisällä. Ulos piti päästä, sillä en tiennyt, miten kävi kasveille alkuviikon pakkasissa ja oliko takapihalla pomppinut rusakko tehnyt tuhojaan kukkapenkeissä. Sen verran kävin sentään tiistaina kasvimaalla, että keräsin ruusukaalit ja loput purjot, sellerit sekä palsternakat pois pakkasesta. Niitä on viikon aikana laitettu ruuaksi tai silputtu pakastimeen.

Alppikärhö se vaan jaksaa vielä yllättää näinkin myöhään syksyllä.

Kasvimaalle mennessä huomio kiinnittyi heti ensimmäisenä maa-artisokkiin, joita pakkanen oli jo hiukan kurittanut. Osa lehdistä roikkui mustina mutta osa ei vielä ollut mokkonaankaan kylmästä. Koska oli luvattu tuulista säätä, päätin lyhentää kasvustoja reilusti, jotta ne eivät kaatuilisi ainakaan kovin pahasti. Lyhyemmät ja hennommat varret jätin leikkaamatta mutta kaikki paksut saivat typistyksen. Pisimmät leikkaamani varret olivat suunnilleen 2,3m pitkiä ja niistä jäi maahan suunnilleen 1,5 metrin tyngät. Niinpä maa-artisokan kasvustot huitelivat parhaimmillaan melkein neljän metrin korkeudessa. Aikamoinen voima pienillä mukuloilla, täytyy sanoa. Muutaman mukulan olen etureunasta pinnasta kaivanut ruuaksi mutta niiden koolla ei vielä juhlittu. Veikkaan, että keskemmällä kasvustoa ja syvemmällä on paljon suurempia mukuloita. Ja ehkä mukulat vielä kasvavat pikkuisen kokoa kun en varsia ihan lyhyiksi leikannut.

Leikatut maa-artisokan latvat pilkottavat vasemmalla sinisen tynnyrin takana. Sadevesiastiatkin on jo peitelty talveksi.

Sato on näistä lavoista kerätty, tosin ruusukaalin jätin vielä pystyyn, jos jokunen minipieni kerän alku kasvaisi edes peukalonpään kokoiseksi ennen talvea.

Jotakuta voisi hirvittää tyylini "siivota" kasvimaa talveksi. Puhdasta ja siistiä multapintaa ei juuri näy ja lavoihin on jätetty naattien jämiä ja pakkasen puremia tomaattikasvustoja.  Noudatan kasvimaalla samaa periaatetta kuin kukkapenkeissäkin, eli jätän madoille ja muille hajottajaeliöille talveksi ruokaa ja tekemistä. Olen silpunnut naatit karkeasti lapiolla ja sotkenut niitä osittain pintamaahan. Suurimman osan jätän kuitenkin silputtuina mullan pinnalle katteeksi ja saatan tuoda vielä syksyn lehtiä lisukkeeksi. Ruusukaalien irronneille lehdille en ole vielä tehnyt mitään. Kokonaiset lehdet ovat toistaiseksi maanpinnalla houkuttelemassa etanoita, jotka on helppo kerätä kaalinlehdiltä pois ja siten vähentää ensi kesän etanakantaa.

Tyhjennetyistä tomaatti- ja paprikaruukuista on tullut mukavasti biohiiltä lavoihin. Palaset hautautuvat syvemmälle, kun uutta multaa tai kompostia tulee päälle ja multaa möyhii.

Puna-ailakki kukkii vielä nätisti tontin laitamilla.

Kukkivat kasvit alkavat olla jo hyvin vähissä. Yllä olevan puna-ailakin veroista kukkapaljoutta ei ole enää missään kasvissa, jos komeamaksaruohoja ei lasketa mukaan. Muutamassa esikossa oli joitain kukkia ja parissa viimeisessä kärhössä oli kohtuullisesti säilyneitä yksittäisiä kukkia. Ruskalehtiä ei ollut juurikaan muissa kasveissa kuin purppuraheisiangervoissa. Nyt punnitaankin puutarhan syyskestävyys. Moni perenna pysyy vihreänä talven yli ja vielä useampi säilyy katsottavan näköisenä hyvin myöhään syksyyn saakka. Omassa puutarhassa ihastuttaa nyt suon ympäristö, jossa löytyy varsin paljon väriä vuodenaikaan nähden.

Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' loistaa majapenkin tähtenä. Taustalla näkyvä hopeanvihreä imikkä on kasvanut valtavasti kesän aikana.

Nukkapähkämöt tulivat majapenkkiin kompostimullan mukana. Kitkin osan pois mutta joitakin jätin kun eivät olleet tärkeämpien kasvien tielläkään. Pääasia, että edes joku muu kuin rikkaruoho peitti tyhjää multapintaa. Majapenkin muheva multa ja varjoisankostea kasvuympäristö ei ole paras paikka kuivassa ja paahteessa pärjäävälle nukkapähkämölle mutta eipä tuo ole näyttänyt vähän poikkeavasta ympäristöstä säikähtävänkään. Itse asiassa nukkapähkämön hopeanhohtoinen sävy yhdistettynä purppuraheisiangervoon on ollut niin paljon mieleeni, ettei vahinko ole haitannut lainkaan. Koska nukkapähkämöllä on sen verran taipumusta levittäytyä sekä juurillaan että siementen muodossa, olen alkanut katsella parin metrin päässä suon toisella puolella kasvavaa imikkää sillä silmällä, että siitä voisi ensi kesänä lohkoa jakopaloja pähkämöiden tilalle. Sekin kyllä leviää varmaan yhtä innokkaasti kuin pähkämö mutta olisi ainakin paremmin varjoisaan ja kosteaan ympäristöön sopiva kasvi.

Suon oikealla laidalla kuunliljat ovat jo ajat sitten luovuttaneet pelin mutta onneksi on muuta vihreää.

Kuluneena kesänä huomasin myös kyllästyneeni suon takana olevaan raparperiin. Se oli hetken aikaa hienon näköinen alkukesällä, kunnes tuli rankkasade ja tuuli, jotka repivät raparperin riekaleiksi. Se ei ole oikein tuntunut muutenkaan viihtyvän paikoillaan, joten ehkä sen on myös aika lähteä. Tilalle voisi laittaa pari niistä siemenestä kasvatetuista alppiruusuista. Ikivihreinä ne toisivat kauniin taustan suolle. Yksi siellä jo kasvaakin. Ikivihreistä puheenollen, vuosi sitten keväällä äidiltäni tullut tuijanrääpäle on viihtynyt erinomaisesti majapenkissä ja pörhistynyt oikein tuuheaksi. Tällä suunnalla puutarhaa on taustalla enimmäkseen lehtipuita, joten tuija tuo mukavasti väriä lehdettömään aikaan ja suuremmaksi kasvaessaan antaa suojaa muille kasveille.

Purppurapunalatvan siemenistä muodostuu hienot untuvapilvet muuten pakkasissa mustuneisiin varsiin.

Tuuli on alkanut iltaa kohti natisuttaa ikkunoita, joten purppurapunalatvan siemenet saattavat olla aamulla tuulen teillä. Silloin mustista varsista ei ole enää lainkaan iloa, joten ne voi käydä katkomassa lyhyemmiksi. Saksimista kaipaavat myös paleltuneet kelloköynnökset. Muutenpa taidan jättää kaikki perennat ja pystyssä pysyneet kesäkukat talventörröttäjiksi, sillä onhan tässä vielä vaikka mitä askaretta syksyn ajankuluksi. Verkotusurakkakin on melkein tehty, sillä sain viriteltyä viikolla ostamani jänisverkon paikoilleen luumutarhaan. Ehdin jo hetken aikaa olla tyytyväinen, kunnes huomasin 'Laatokan Helmen' ympärille jääneen puolentoista metrin aukkopaikan ja heti sen jälkeen tajusin, että hiekkalaatikon luona toinen 'Kuntala' on vielä aivan kokonaan verkottamatta. Olisin halunnut suojata myös kuutamohortensian ja mongolianvaahteran mutta milläs suojaat, kun varaston hyllyt ovat tyhjää täynnä. Alppikärhötkin jäivät verkottamatta 'Albina plenaa' ja 'Purple Dreamia' lukuunottamatta. Albinalle laitoin parin neliön palasen raudoitusverkkoa, jonka reikiä pienensin vetämällä pyykkinarua ristiin rastiin ja pujottelemalla paksuja oksia niiden väliin. 'Purple Dreamille' jäi vain pieniä raudoitusverkon palasia, jotka suojaavat edes kärhön alaosaa. Myöhemmin suojaan kärhöjen latvoja vanhoilla pitsiverhoilla. Ensi viikolla on kuitenkin tiedossa uusi reissu rautakauppaan tai taimistolle, mistä nyt sattuu enää sopivaa verkkoa löytymään, jotta saan edes luumupuille kunnon suojan.

Verkko-ostoksilta löytyi laukkoja puoleen hintaan. Napolinlaukat pääsivät aurinkopenkkiin, mustalaukat luumutarhaan.

Luumutarhasta löytyi loistokärhö 'Innocent Blushin' avautumassa ollut kukka, jota pakkanen ei ollut puraissut kovin pahasti.

Eikös silloin ole puutarhamaailma mallillaan, kun postauksen saa aloitettua ja päätettyä kärhönkuvalla?

Viikonlopun söpöstelijät

Yleisnäkymien jälkeen voi taas syventyä tutkimaan yksittäisiä kukkia lähempää. Yhtä lukuunottamatta kaikki tämän postauksen kukat olivat nähtävillä myös avointen aikaan, mutta joku saattoi jäädä huomaamatta kookkaampien ja komeampien ihasteltavien takia. Nyt tulee siis tilaisuus nähdä nekin.

Pelargoni 'Apple Blossom' kukkii ensimmäistä kertaa eikä todellakaan pettänyt odotuksia kukinnon ulkonäön suhteen.

Muistanette tämän vuoden heinäkokeiluni? Nyt on yksi uusi heinä kukassa, koodilla I merkitty yksilö. Ei se varsinaisesti kaunis ole, mutta aika näyttävän näköinen ja oikeastaan kosketustuntuma onkin siinä se juju, minkä vuoksi tämä heinä saattaakin päästä vielä uudelleen kokeiltavaksi jonain vuonna. Olen vähän heikkona siliteltäviin kasveihin ja tämä heinä todellakin houkuttaa hipelöimään.

Onkohan tämä pehmoinen ketunhäntä italianpantaheinä? Taustan pienitähkäiselle heinälle ei ole löytynyt nimeä.

Kivikkorinteessä loistosädekukkia on useampikin jo aloittelemassa kukintaa. Punahatun tapaan tämäkin on ollut aika pitkän yrityksen tulos.

Tämä kolmikko aiheutti hieman hämmennystä avoimissa. Keksitkö, mitä mahtavat olla?

Kukkien lisäksi myös lehtivärit ja -muodot ovat oleellisessa osassa puutarhassa. Edellinen kuva on otettu kärhökaaripenkin takalaidasta, johon istutin uuden tarhajouluruusun aiemmin. Sen vieressä on kuukausimansikkaa, jota aion lisätä ainakin toistaiseksi penkin laitaan noiden etualan kasvien tilalle. Ne tuskin selviävät noilla sijoillaan talvesta, vaikka ovatkin pärjänneet sateisen kesän yli yllättävän hyvin. Joko keksit, mitä alkukesällä lykkäsin paremman paikan puutteessa kukkapenkkiin? Anopinhampaitahan ne. En raskinut viskata niitä kompostiin, vaikka olivat ihan kurttuisia ja huonokuntoisen näköisiä. Silloin lopputalvesta, kun erotin puskasta yhden ruusukkeen omaan ruukkuunsa, jätin varmuuden vuoksi loput vielä huonekasviksi, jos erotettu ja paljon syvempään istutettu jakopala päättäisi heittää henkensä. Jakopala lähti hyvin kasvuun, joten nämä kolme jäivät kastelematta ja odottivat vain surkeaa kohtaloaan. Hetken mielijohteesta päätin kompostin sijaan istuttaa ne täyttämään kukkapenkin tyhjää kohtaa ja nämähän virkistyivät kummasti. Vähän mietin, mahtavatko ne mädäntyä, kun jatkuvasti satoi vettä ja varmasti sitä oli lehtiruusukkeen sisälläkin enemmän tai vähemmän koko ajan. Kuten näette, ei haitannut lainkaan ja nyt on melkein sääli jättää niitä talveksi tuohon mädäntymään...

Suon laidalla nimetön imikkä on kasvanut jo komeaksi puskaksi. Tämä on erityisesti tuoksumataran kanssa minusta hienon näköinen.

Kuunlilja 'Blue Mouse Ears' on söpö.

Suklaakosmosta pitää käydä haistelemassa joka päivä. Vielä en ole syönyt tätä suklaanhimossa!

Vuosi sitten keväällä kylvetty kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' on alkanut kukkia.

Purppurapunalatva ei jää keneltäkään huomaamatta, ei myöskään perhosilta ja kimalaisilta. Keisarinviittapariskuntakin pysähtyi herkuttelemaan.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' sai vihdoin ja viimein ensimmäisen nuppunsa auki. Ei ehtinyt avoimiin ja vitkutteli siitäkin vielä paljon pidempään, mitä arvelin. Kaverina valkoista tuoksuhernettä.

Tällä viikolla on ollut hirmuisen kylmiä öitä mutta onneksi tänään on ainakin täällä ollut myös kesäisen lämmintä. Ehkä se kesä ei sittenkään vielä mennyt ohi!

Valkoista ja sinistä ripauksella pinkkiä

Jatketaan lomareissun aikana kukkaan ehtineiden kasvien parissa. Lopussa on myös yksi tänään melkein auki ehtinyt, erittäin malttamattomasti odottamani ensikukkija. Ensikukkijoita kertyi muuten tähän postaukseen useampikin.

Kiitos rouva R:lle! Ensimmäinen sinulta tullut luhtaesikko kukkii ja hellanlettas kun se on söpö, Kerrassaan ihana rimpsuhelma!

Luhtaesikon lähettyville itsekseen vaeltanut belliskin sattui sopivasti olemaan valkoinen. Risutornin keskellä on viime keväänä itänyt amerikanvuokon taimi ja siinäkin on yksi nuppu tulossa.

Luhtaesikko ja kumppanit asustavat majapenkissä. Siellä alkukesän värimaailma näyttääkin olevan pitkälti siniliilan ja valkoisen sävyissä, sillä luhtaesikon ja belliksen lisäksi palloesikot ja sinikämmen ovat liiloja ja narsissit valkoisia. Sinikämmen ei kyllä tänä vuonna vielä kukkinut, mutta ehkäpä se liittyy joukkoon ensi vuonna. Pian siellä alkaa aueta laukkoja, joista minulla ei enää tässä vaiheessa ole mitään aavistusta, mitä lajia sinne tulikaan syksyllä upotettua. Melko varmasti se oli saksalaismarketin sekoituspussi. Lisää valkoista tulee rikkoviuhkasta jahka se päättää siirtyä kukkimismoodiin. Tiedä sitten, koska sellainen ihme mahtaa tapahtua. Siirrytään seuraavaksi suolle, jossa jatkuu sama sinivalkoinen tunnelma.

Viime vuonna taimipäiviltä ostettu nimetön imikkä paljastaa vähän sähäkän sinistä väriä. Taisin missata ensikukinnan? Voisikohan tämän lajike olla tarhaimikkä 'Majeste'?

Imikästä eteenpäin kukkivat nyt tuoksumatarat. Ylänurkassa vielä viimeisiä helmililjoja.

Aurinkopenkin kurjenmiekat, pikkuampiaisyrtit ja muutama ukkolaukka tänään ilta-auringossa. Sininen hehku oli kerrassaan valloittava, mutta eihän se oikein kameralle taltioitunut.

Sitten pari ripausta pinkkiä: syreenitulppaani 'Lilac Wonder' kukkii vaaleanpunaisten bellisten kanssa. Harmi kun vesimyyrä söi loput tulppaanit.

Rönsyakankaali 'Rosea' kukkii, vaikka jaoin tuppaan keväällä moneen osaan. Tämän kaverina ovat tismalleen samansävyinen varjorikko sekä liila ristikki. Kunhan kaikki vähän leviävät, näky tulee olemaan kaunis.

Japaninakileijojen pääkukinta taisi mennä minulta ohi. Onneksi niitä on vielä useampikin kukassa, sillä näky on hurmaava valkoisten lemmikkien kanssa.

Kivikkorinteessä on pieni tupas valkoista sammalleimua.

Huomenna aamupäivästä olisi kesän paras kitkemishetki kuukalenterin mukaan. Olen aikaisempina vuosina ollut aina jossain muualla juuri silloin enkä ole voinut testata sen tehoa, mutta tänä vuonna olen kotona. Olen kyllä vähän skeptinen kuun mukaan toimimisen suhteen, mutta voikukkien kaivaminen kivipolkujen saumoista on niin tuskallisen hidasta ja tympeää puuhaa, että olen valmis kokeilemaan, auttaisiko kuun mukaan toimiminen tosiaan hommassa. Toiveena olisi, että polut pysyisivät vähintään avoimiin puutarhoihin asti puhtaina. Jos voikukat tosiaan lähtevät huomenna selvästi helpommin kuin muina päivinä ja kaiken lisäksi maahan jääneistä juurenpätkistä kasvaa erittäin hitaasti ja kituliaasti uusia taimia, olen valmis kääntämään kelkkani kuukalenterin suhteen. Se on nyt pyhästi luvattu täällä blogissa! Kukkapenkeistä nyhtää kuka tahansa ja milloin tahansa pitkiä rikkaruohon juuria kun maa on sopivan kosteaa, mutta kivipolkujen saumat asettavat melkoisen haasteen. Kerääpä kuu nyt oikein vahvat energiat huomista koitosta varten!

Kesän ehkä odotetuin ensikukkija, sinivaleunikko, on nyt melkein auki. Huikea tuo sinisen sävy!

Kuinkahan tässä nyt malttaa edes nukkua huomiseen, kun moinen sähäkkyys odottaa kukkapenkissä? Ja tuleekohan kiveyksien saumojen kitkemisestä, yhtään mitään vai meneekö koko aika unikon luona ravatessa? Hyvää viikonloppua!

Vuokkoja ja muuta

Minulla on ollut vuokkoja niin vähän, että niistä ei ole saanut edes postauksentynkää aikaiseksi. Tilanne muuttui radikaalisti tänä keväänä, sillä yhtäkkiä puutarhani kahden erilaisen valkovuokon ja arovuokon seuraksi tuli kolme lisää. Tai onhan minulla kaksi minikokoista amerikanvuokon siementainta ja hämyvuokko, joka on vain kitunut ja sinnitellyt juuri ja juuri hengissä monta vuotta tähän kevääseen saakka. Siirsin hämyvuokon muutama vuosi sitten viiden sentin pituiseksi juurennysäksi kutistuneena luumutarhaan ja toivoin, että paikanvaihdos olisi sille mieleen eikä se jatkaisi kutistumistaan. Lehtiä olikin jo viime kesänä enemmän kuin koskaan ja tänä vuonna se sitten kukki ensimmäistä kertaa. Voi mikä pettymys olisikaan ollut, jos olisin vuosikausia yrittänyt pelastaa ihan tuikitavallista valkovuokkoa!

Valkoiset lemmikit ovat sopivan söpöä seuraa hämyvuokon ensimmäiselle kukalle.

Hämyvuokon yläpuolella 'Laatokan Helmi' aloittelee kukintaa. Tänä vuonna tulee kaikkiin isompiin luumuihin suorastaan loistelias kukinta.

Taimipäiviltä löytyi varjoyrtti, sinivuokko ja kerrottu valkovuokko. Sinivuokossa taitaa olla siemeniäkin tulossa.

Otin taimipäiville Karon mukaan ja kauppa kävi vallan mainiosti. Aika moni olisi halunnut ostaa Karonkin, mutta hän ei ollut myytävänä, vaikka ihan kukkasesta kävisikin.

Yleensä olen tuonut taimipäiviltä erilaisia esikoita, mutta tänä vuonna oli selvästi vuokkojen vuoro. Aamun toinen ostaja kertoi hänellä olevan myynnissä kerrottua valkovuokkoa ja minähän jo heti pyysin, että hän ottaisi yhden minulle erilleen. Kävin hetken päästä ostamassa sen häneltä ja pikaisella hölkällä toiselle myyntipisteelle bongasin sinivuokon taimen. Kannatti lähteä taimipäiville, sillä sinivuokkokin on ollut minulla pitkään ostoslistalla ja saamani taimi oli varmasti kookkaampi kuin taimistoilta olisi löytynyt. Hyvällä tuurilla saan sen siemenistä vielä lisää taimia. Harmitti vähän, kun en ehtinyt heti aamun alkajaisiksi kiertämään joka myyntipistettä, sillä jossain on saattanut olla vielä jotain muutakin kivaa myytävänä ennen kuin pääsin irtautumaan oman autoni luota.

Valkovuokon lajiketta ei minulle kerrottu, mutta tämä lienee pikaisen googlailun perusteella 'Vestal'. Kertokaa, jos olen väärässä.

Istutin kummankin vuokon suon tietämille, joten kurkataan sinne seuraavaksi. Valkovuokko pääsi Sailan tarhajouluruusun lähistölle ja sinivuokko sinne aiemmin esittelemäni majapenkin takareunan tyhjään kohtaan. Suolla on myös viime keväänä taimipäiviltä löytynyt erikoisempi valkotäpläinen imikkä, johon taitaa olla jopa kukkanuppukin tulossa. Suon penkereen yläreunaan on nyt istutettu kuunliljat, joten nyt vain odotellaan kasvustojen rehevöitymistä ja kitketään tarvittaessa rikkaruohoja.

Imikän juurella on tainnut tulla lehdistä päätellen salamatkustajana ihan tavallista valkotäpläimikkää. Oikealla kukkii joku luonnon orvokki, jonka istutin viime kesänä ihan suon pohjalle.

Karo esittelee sammaloitunutta pihlajan kantoa ja kukkivaa rotkolemmikkiä 'Alexander's Great'.

Suolta pikkuniitylle, jossa kukkii yksi pikkuruinen etelänkevätesikko ja muutama idänsinililja. Muutama enemmän kuitenkin kuin viime keväänä.

Tähän väliin sopii toinenkin "rönttäkuva". Sivupihan projekti on edennyt sen verran, että koko hiekkakasan alla ollut alue on käännetty 40cm:n syvyydelle ja kerätty kivet pois seasta. Multa on tasoitettu ja nurmikko kylvetty. Koska multa oli sitä samaa vanhaa maata, mitä kasan alla ennestään oli, ensimmäisenä alkaa varmasti itää voikukkaa ja ratamoa. Jospa siellä kuitenkin mahtuisi heinänsiemenetkin itämään seassa. Sadetta piti olla eilen illasta pari milliä luvassa, mutta ei tullut kuin sen verran, että pikkuisen ihan pintamaa kostui. Tänään iltapäivällä pitäisi sataa enemmän, joten yritän saada sitä ennen loputkin kesäkukat maahan ja edes osan perennoista siirreltyä kärhökaaren uudisosiin. Ennen sitä pitää vielä vajuttaa multakukkuloita, jotta saa istutusalueen pinnan tasalleen muun kukkapenkin kanssa.

Nurmikylvös odottelee siinä sadetta ja kivikasat poisvientiä. Kylvös on aidattu, jotta siemenet saisivat itämisrauhan. On nimittäin aika ottavalla kohdalla ja keskeisellä kulkureitillä tuo "pelto".

Loppuun narsisseja. Tässä ensimmäiset viime syksynä istutetuista 'White Lion' -narsisseista.

'Lemon Beatylta' kysyisin, mitä mahtaa olla mielessä. Ei kukkia tuollaisiin tynkävarsiin tehdä!

Samassa penkissä 'Lemon Beautyn' ja valkovuokkojen kanssa kasvaa kerrannainen 'Delnashaugh'.

Ja sitten taas käpälät multaan! Kivoja toukokuun viimeisiä päiviä!