Pihakierros ja uusi perheenjäsen

Kevät on selkeästi jo vaihtunut alkukesään. Kasvu ei ole enää aluillaan, vaan päässyt täyteen vauhtiin. Jopa varjoisimmilla paikoilla alkaa olla rehevää, vaikka edelleen muutama kasvi on vasta herännyt. Kuitenkin vihreää näkyy nyt enemmän kuin paljasta multapintaa, joten on aika tehdä perusteellisempi pihakierros.

Suo ja majapenkin reunaa.

Suon laidalla levittäytyvä tuoksumatara pitää huolen siitä, että suon reunan näkee jo pitkän matkan päästä. Tällä hetkellä tuoksumatara on heleänvihreä mutta aivan pian se muuttuu valkoiseksi, kun kaikki nuput aukeavat. Kuitenkin itse suo pysyy piilossa ja paljastuu vasta kun pääsee lähemmäs. Suolta ja majapenkistä on tulossa ihan oma postauksensa myöhemmin kesällä, joten ei viivytä siellä tämän kauempaa. Kärhökaaripenkissä tuli vähiten tulppaanitappioita kostean viime kesän jäljiltä. Vaikka siellä on hyvin multava, paikoin jopa savensekainen multa, entisen kasvimaan käytävien pohjille jääneet hiekat taisivat toimia sen verran hyvin salaojituksena, että se pelasti tulput. Tai sitten 'Finola'-lajike vain sattuu olemaan kestävämpi kuin monet muut. 'Queen of Night' on tainnut hävitä melkein kokonaan, tosin en ole tehnyt niistä täydennysistutuksiakaan moneen vuoteen.

Osa kärhökaaripenkkiä edessä, majapenkki taaempana.

Edellisestä kuvasta jo pikkuisen saattoi nähdä puutarhaperheemme uusinta jäsentä. Se pilkistää tuolta kärhömajan takaa. Ostimme pari päivää sitten 900-litraisen puutarhakompostorin lahonneen kuormalavavirityksen tilalle. Vaikka yritin kerätä kevään kitkentäjätteitä ja muuta puutarhajätettä mahdollisimman tiukkaan läjään, jotta puutarhakompostorin saisi vain sujautettua siihen päälle, jouduin silti vähän lapiolla kaventamaan kasan reunoja ennen kuin kompostori asettui edes suunnilleen maata vasten. Uuden tilavuus on selvästi vähemmän kuin vanhan kehikon, mutta jospa maatuminen tapahtuisi sen verran vauhdikkaammin, että kaikki tämän kesän kitkentäjätteet mahtuisivat siihen. Ensi vuodesta alkaen vanhalle puolelle kerätään tuoreemmat jätteet ja uuteen kompostoriin siirretään edellisvuoden melkein valmis multa jälkikypsymään.

Uusi kompostori mahtui juuri sopivasti vanhan kehikon ja saksankirvelin väliin.

Aurinkoinen sää haittaa kuvaamista, joten pation suunnalta ei nyt tullut otettua kuvia. Eipä siellä oikein mitään nähtävää juuri nyt olekaan. Siirrymme siis takapihalle luumutarhaan.

Luumutarhassa lainehtii lemmikkimeri. Ja hups, kuvaan unohtui vahingossa myös grillihiilisäkki.

Viime syksynä aloitettu luumutarhan ja takanurkan yhdistävä laajennus on vielä hieman vaiheessa.

Yllä olevassa kuvassa takanurkka jää kuvan vasempaan laitaan. Nyt istutusalue näyttää vihreältä, sillä levitin sinne ennen kuvan ottoa tuoretta ruohosilppua. Talvi tuhosi muutaman pienemmän taimen eivätkä ne isommatkaan kovin kummoisen kokoisia vielä ole. Toistaiseksi näyttää siltä, että ainoastaan sinilemmiö on ehkä kokonaan menetetty mutta kaikista muista sinne istuttamistani kasveista olisi hengissä vähintään yksi kutakin sorttia. Kasvittamisen lisäksi myös kivipolku on kesken. Kivipolun metsän puolelle jää luonnotilainen niittyrinne. Istutusalueen reunaan kylvin syksyllä ketoneilikan siemeniä. Samaa ketoneilikkaa kasvaa luonnostaan tuolla heinikon seassa.

Pakitetaan tuolta valon ja varjon rajamailta talon nurkalle.

Varjokuja etupihan puolelta kuvattuna. Esikot kukkivat edelleen ja onpa tänne levinnyt lemmikkiäkin.

Varjokujan porttiakin esittelen myöhemmin kunhan tarha-alppikärhö 'Pink Dream' alkaa kukkia. Se on nyt nupullaan, kuten kaikki muutkin alppikärhöt. Leudon viime talven ansiosta myös köynnöskuusama talvehti erittäin hyvin. Siitä tarvitsi napsia ainoastaan pikkuisen ohuimpia versonkärkiä pois, vaikka jätin koko köynnöksen niille sijoilleen, mihin se viime kesänä kiipesi. Taisi olla toinen kerta, kun sen talvehtiminen onnistui kunnolla lumirajan yläpuolella. Nyt odotan siltä kunnon kukintaa.

Aurinkopenkki näyttää täydessä auringonpaisteessa kameran läpi vähän rähjäiseltä. Todellisuus on kauniimpi, vaikka penkin reuna kaipaisi kieltämättä pientä siistimistä.

Ja vielä lopuksi näkymä, jonka meille tulijat kohtaavat ensimmäisenä: kivikkorinne.

Loppukevennyksenä pieni tarina. Kävin loppuviikolla auttelemassa äitiäni erään kukkapenkin peruskorjaamisessa. Homma sujui muuten hyvin mutta vanhalle talikolle se taisi olla viimeinen pisara. En edes vääntänyt sillä kunnolla, vaan löysäsin vain pikkuisen magnolian juurelta multaa, jotta saisin kitkettyä rikkaruohot helpommin pois. Puisen varren lisäksi myös rautaosat katkesivat.

En olekaan ennen hajottanut talikkoa.

Kaikkea sitä voikin sattua.

Avointen satoa, osa 1

Elämäni ensimmäinen kerta oman puutarhan esittelyä isolle joukolle ihmisiä on nyt onnistuneesti ohi. Päivä oli hauska ja vähän jännittäväkin, mutta kaikki sujui ainakin näin puutarhan omistajien näkökulmasta hienosti. Vieraatkin tuntuivat pitävän näkemästään. Eikä ole muuten tarvinnut koskaan puhua niin paljon yhteen menoon kuin tänään! Varsinaisen esittelyn lisäksi kävijät kyselivät kasveista ja puutarhasta paljon kaikenlaisia kysymyksiä, joihin yritin tietysti parhaan taitoni mukaan vastailla.

Kivikkorinnettä ja puolet pihaantulonäkymästä.

Kottikärryn kääntöpiirin Päivi toivoi minulta perusteellista postausta Avoimista, jotta etänäkin pääsisi osallistumaan puutarhamme tunnelmaan. Sellainen on nyt tulossa ja vielä useamman postauksen voimin, jotta varmasti ei jää mitään liian vähälle huomiolle. Kierretään siis piha ympäri samassa järjestyksessä, minkä tein vieraiden kanssa. En laittanut mitään aikataulua opastetuista kierroksista, vaan aloitin aina uuden kierroksen kun edellinen päättyi. Isäntä päivysti suuren osan ajasta etupihalla ja vinkkasi uusille tulijoille, missä olen milloinkin, jos haluavat liittyä mukaan tai kysellä tarkemmin kasveista.

Pöydällä oli viirin lisäksi vieraskirja, käsidesiä, koronaohjeistus sekä QR-koodi blogin kasviluetteloon. Vieraskirjan ensimmäiselle sivulle taiteilin vähän koristusta ja kynä oli tietysti myös itse tuunattu.

Joitakin taimia oli myynnissä ja vain kolme ruukkua jäi jäljelle.

Talon edessä pensasryhmässä kukkivat pensashanhikit 'Creme Brule' ja mustilanhortensia. Muutamia kukkia näkyy vielä päivänlilja 'Stella d'Orossa' ja syyhortensia oli nupullaan.

Meillä satoi lauantaina ajoittain hyvin rankastikin yhteensä 10mm vettä ja tuuli navakasti. Niinpä muutamasta kukinnan loppumetreillä olevasta kärhöstä ehti karista suurin osa terälehdistä ja jokunen muukin kasvi oli ottanut vähän nokkiinsa. Aurinkopenkki otti eniten osumaa, joten 'Elsa Späth', 'Pernille' ja 'Proteus' eivät olleet enää kovin kummoisen näköisiä. Jokaisessa oli kuitenkin edes pari kukkaa vielä auki näytiksi. Komeasti kukkiva purppurapunalatva herätti myös ihastusta. Se näkyy edellisessä kuvassa vasemmassa ylänurkassa naapurin katon kohdalla. Tänään oli myös melko tuulinen ja vähän koleakin päivä, joten perhosia ei ollut liikkeellä kuin muutama ja nekin niinä hetkinä kun aurinko sattui pilkistämään pilvien raosta. Kimalaisia sen sijaan pörräsi sinnikkäästi. Vain yksi hyvin pieni sadekuuro sattui tapahtuma-aikaan osumaan kohdalle ja vasta viiden jälkeen satoi vähän enemmän.

Aurinkopenkkiä. Kiven takana runsaasti kukkiva 'Arabella' keräsi ansaittua huomiota.

Aurinkopenkin edestä jatketaan varjokujalle. Seinäkkeessä 'Warszawska Nike' on jurottanut koko kesän mutta onneksi 'Proteus' kiipesi melkein huipulle ja vielä pari kukkaakin siinä oli jäljellä.

Ensimmäiset vieraat ilmestyivät pihaan jo 10.30 kun sattuivat olemaan ohikulkumatkalla eivätkä olleet huomanneet katsoa, mihin aikaan tapahtuma varsinaisesti alkaisi. Pidin heille suunnilleen likaisimmissa mahdollisissa puutarharönttösissäni pikaisen esittelykierroksen. Sainpahan samalla pienen kenraaliharjoituksen puutarhan esittelystä ja heidän kehujensa myötä vähän itseluottamusta päivää varten. Muuten väkeä alkoi saapua hyvin täsmällisesti tasan klo 12.00 ja aika tasaisesti heitä riittikin melkein viiteen saakka. Viimeisen tunnin aikana oli hiljaisempaa, mutta eipä montaa minuuttia puutarha ehtinyt olla tyhjänä kun saapui taas uusi porukka. Vieraskirjaan tuli 129 nimeä, mutta muutamalta saattoi jäädä puumerkki laittamatta. Ainakaan pari koiravierasta ei laittanut tassunjälkeään kirjan sivuille. Ehkä pöytä oli liian korkealla tai sitten tassuun käypäinen piirustusväline puuttui. Karokaan ei ollut kotona neuvomassa, sillä hänellä oli mummolassa tärkeä tehtävä lapsenvahtina ja mummolan koirakavereiden leikittäjänä. Suurin osa kävijöistä oli lähialueelta mutta oli siellä useampi kävijä ympäri Suomea. Muutama oli laittanut kirjaan myös kiitoksia ja kivoja kommentteja, mitkä lämmittivät erityisesti mieltä.

Varjokujan portin vieressä kukkiva syysleimu paikkasi puutteellista kärhöjen loistoa.

Varjokujalla ihasteltiin portin lisäksi oksista tehtyjä reunuksia ja houkuttelevasti kiemurtelevaa polkua raparperilaattoineen.

Keijupuutarhassa keijut olivat parhaimpiinsa pukeutuneina ottamassa vieraat vastaan.

Mökin vieressä oli myös komea kukka-asetelma. Oregano ja siankärsämö toimivat hienosti miniatyyrimittakaavassa ja huomaamaton tummanvihreä leikkokukkasuppilo piti ne virkeinä koko päivän.

Verenpisarat kukkivat hieman vaisusti, mutta oli niissäkin joitakin kukkia auki. Metsää vasten näkyy 'Goldfinger'-pensashanhikkeja aloittelemassa kukintaa.

Tässäpä oli kiireisen päivän puutarhakierroksen ensimmäinen osa. Jatkamme seuraavalla kerralla nurkan taakse takapihalle.

Työlistalta rivi pois

Avoimiin puutarhoihin on enää hitusen reilu kuukausi aikaa ja tehtävälista on edelleen melkein yhtä pitkä kuin keväällä. Laiskuus on iskenyt pahan kerran eikä tällaisella helteellä kyllä kannatakaan mitään isompia urakoita tehdä. Yksi työlistani tehtävistä oli tarkistaa juhannuksen jälkeen lähialueen puutarhamyymälät ja kesäpihat, jos vaikka niistä löytyisi halvalla täydennystä kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Eilen kävinkin tekemässä tarkistuskierroksen. Kesäkukkia ja mieluisia perennoja ei oikein löytynyt kärhöistä puhumattakaan mutta edullisia hyötykasveja oli tarjolla aikamoinen valikoima. Sorruinkin sitten laajentamaan kasvimaan tarjontaa ja samalla unohdin tavoitteeni talvetettavien kasvien määrän vähentämisestä.

Suklaakosmos pääsi kuvaamisen jälkeen kukkapenkkiin, eli yksi aukkopaikka sentään vähemmän.

Tässä koko kuorma: vasemmalla suklaakosmos, hopeinen etualalla curry-yrtti, eli italianolkikukka, sen takana ranskanrakuuna ja oikealla chili 'Joyride'.

Minulla piti olla tänä vuonna kasvimaalla viisi uutta kasvia testissä mutta hommahan kariutui siihen, että kamomilla, sitruunamelissa ja minttu eivät suostuneet itämään, vaikka kylvin niitä moneen kertaan niin sisälle kuin uloskin. Mintun tilalle hankin lomareissulta suklaamintun ja sitruunamelissankin ostin kesällä valmiina taimena. Nyt on varaa vaikka epäonnistua jonkun kanssa, sillä curry-yrttiä ja rakuunaa en ole koskaan itse yrittänyt kasvattaa. Rakuuna on sentään tuttu kuivamausteena. Talvetusongelma lisääntyy sillä, että kaikki nämä pystyy teoriassa talvettamaan. Ranskanrakuuna tosin saattaa talvehtia maahan istutettunakin, jos vain uskallan sitä kokeilla. Suklaakosmos ei tuota ongelmaa, sillä se talvetetaan daalian tapaan kellarissa, joten valoisiin tiloihin jää vain curry-yrtti ja chili. Istutin kasvimaalle tulevat uudet ostokset ruukkuihin, jotta niitä ei tarvitse syksyn tullen kaivaa maasta ylös.

Kärhökaaripenkki on nyt sini-valkosävyinen. Kaariportissa kärhöt kasvavat rehevästi ja ensimmäinen kurottelee jo kaaren huipulla.

Kuljetaan seuraavalla työmaalle kärhökaaripenkin kautta. Siellä kukkii nyt näkyvimmin rönsyakankaalia, bellistä, päivänkakkaraa ja kurjenpolvea. Syreenit ovat komeassa kukassa penkin takalaidassa tontin rajalla. Pian kukkaan puhkeavat 'Elina'-pionit ja jalopähkämöt, jolloin sävymaailma muuttuu kerrasta lämpimämpään suuntaan. Pionien varret ovat alkukesän sateiden ansiosta kasvaneet valtavan pitkiksi ja kummassakin yksilössä on valtava määrä nuppuja. Laitoin jo varmuuden vuoksi niille tukikepit, jotta saan tarvittaessa vedettyä versoja narulla pystympään. Sadekuuroja on harmillisesti ennustettu juuri kun 'Elinat' alkaisivat kukkia. Kärhökaaripenkkiä lähempää tarkasteltuna löytyy pienempiäkin kukkijoita. Tarhavaleunikko on aukaissut kolme sivunuppuaan ja metsän rajassa näkyy myös ukkolaukkojen korkealla keikkuvia palloja.

Vielä lähempää tutkimalla löytyy tarhakullero 'Alabaster', jonka istutin viime syksynä.

Sitten on myös kasveja, joita pitää tutkia melkein suurennuslasin avulla. Vuodentakainen amerikanvuokon taimi teki kesäkuun puolella ensimmäisen kukkansa, joka oli suorastaan surkuhupainen ilmestys. Verholehtien sisällä oli oikeastaan vain kukan keskusta, josta sojotti pari hyvin kapeaa terälehdenomaista huitulaa. Nyt seuraava nuppu on auennut ja se alkaa jo muistuttaa oikeaa kukkaa.

Amerikanvuokon toinen kukka on kooltaan hädin tuskin peukalonpään kokoinen. Olisikohan seuraava jo täysin oikeanlainen?

Palataan kukkakierrokselta takaisin työlistalle. Ensimmäinen kohde on takapihalla, johon isäntä rakensi viime kesänä köynnösseinäkkeitä ja portin nuotiopaikalle. Ne saimme vihdoin maalattua mustiksi. Oli jo aika työlästä pitää kärhöjä ja kelloköynnöksiä irti puuosista, jotta ne eivät olisi maalatessa tiellä. Pääsin myös vihdoin täyttämään kukkapenkkien aukkopaikkoja. Lemmikkejä kitkiessä huomasin, että harjaneilikoita ja myskimalvoja oli kuollut talvella eivätkä ihan kaikki lehtosinilatvatkaan olleet lähteneet kovin reippaina kasvuun. Täydennyskasveja oli jo ruukuissa odottelemassa mutta en halunnut istuttaa niitä paikoilleen ennen maalausurakkaa.

Istumakiven takana on ensimmäinen seinäke. Siinä kiipeilevät kelloköynnös, loistokärhö 'Innocent Blush' sekä tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Polkukin on vihdoin kitketty loppuun.

Edellisestä kuvasta on tässä hypätty vasemmalle astinkiviä pitkin, jolloin päädytään nuotiopaikalle johtavalle kivipolulle.

Huomasin heti kun olimme maalanneet rakenteet, että kaikki vaaleanpunaiset ja liilat kukat nousevat nyt paljon paremmin esille kun niillä on taustalla mustaa eikä kestopuun väriä. Luumutarhassa onkin nyt runsaasti niitä sävyjä, kun peittokurjenpolvet, kivikkosuopayrtit ja erilaiset laukat kukkivat. Yksi kukinto on myös puistosyreeniksi paljastuneessa mysteeripensaassa ja tummempaa violetinsävyä tulee lehtosinilatvasta, joka valitettavasti retkottaa lemmikkien kitkennän jäljiltä maata vasten. Retkottajia ovat myös harjaneilikat, joita kukkii ainoastaan kaksi hyvin hentoa vartta koko luumutarhan alueella.

Lehtosinilatvalle ja harjaneilikalle retkotuskilvassa vetää vertoja kurjenpolvi 'Birch Double'. Ensi vuonna tämän ympäriltä pitänee kitkeä lemmikit pois jo heti keväällä.

Kuvassa kaikki näyttää olevan vinksin vonksin, luonnossa onneksi melkein suorassa. Ovat kuitenkin maalattuja!

Nyt kun maalaushommat on tehty, pääsin jatkamaan kitkemistä ja täydentämään samalla istutuksia. Maa oli paahteessa tinttautunut kivikovaksi mutta kyllä siihen lapio pystyi. Positiivinen puoli sentään oli se, että kuivuudesta ei vielä ole viitteitä. Ei siis tarvitse kastella muita kuin vasta istutettuja tai siirrettyjä kasveja. Kyllä, minä hölmö siirtelen myös heinäkuun helteillä kasveja, jos inspiraatio sattuu kohdalle. Yleensä kasvit kestävät senkin, jos vain tarpeeksi suurella juuripaakulla niitä siirtää. Saa nähdä, kuinka käy neidonkurjenpolvelle, jonka juurien ympäriltä hiekkainen multa irtosi saman tien kun sain kasvin ylös. Koko juurakko hajosi siinä samalla neljään osaan. Epäilinkin, että kasvi oli aivan liian kuivassa kohdassa kun ei jaksanut kunnolla kasvaa moneen vuoteen. Siirsin juurenpätkät pikkuruisine lehtitupsuineen multavampaan kohtaan ja kastelin kunnolla. Nyt niillä on ainakin pieni toivo kasvaa rehevämmin.

Varjokujan kautta seuraavaan kohteeseen. Varjokujalla kukkii nyt komeasti töyhtöangervo ja keltaisen nurkan puolella päivänliljat.

Ilta-aurinko vähän hämää, mutta portin vieressä oleva pienempi seinäke sudittiin myös mustaksi. Seinäkkeessä kasvavat loistokärhöt 'Proteus' ja 'Warszawska Nike', portissa vähän sitä sun tätä.

Aidan edusta näyttää nyt kovin tyhjältä, sillä kaivoin keväällä kaikki vesimyyrältä jääneet pikkusydämet äidilleni. Kyllästyin pikkusydänten retkottamiseen, liian nopeaan tilanvaltaamiseen ja loppukesällä rumasti kellastuvaan ulkonäköön. Vesimyyrän tunneli puskan keskellä oli se kuuluisa viimeinen pisara, joka sai ämpärin tulvimaan yli. Istutin niiden tilalle leijonankitaa ja asteria, mutta vähän hitaasti ne ovat lähteneet kasvuun. Ehkä pitäisi käydä kastelemassa niitä vähän useammin. Siellä on myös muutama rypäs sinikatanaa ja tarhakylmänkukkaa. Ne vain eivät kunnolla erotu kuvassa, vaikka ihan hyvässä kasvussa ovatkin. Heti seinäkkeen vieressä kasvaa hyvin rehevä kasvusto kurjenmiekkaa 'Black Swan', jonka olen odottanut kukkivan edes joskus. Ei vaikuta nuppuja tulevan tänäkään vuonna, vaikka tuohon kohtaan osuu varjoa vasta iltaseitsemän jälkeen. Päätinkin, että syksyllä kurjenmiekat lähtevät ja tilalle tulee Päivänpesän Katjalta saamani pikkuruinen pionintaimi ja ehkä jotain muutakin. Puutarhani ei selvästikään ole kurjenmiekkaystävällinen, kun ei kuki siperiankurjenmiekat eivätkä nämä paksujuuriset lajikkeet. 

Edellisen kuvan vasemmassa reunassa näkyi osa purppuraheisiangervosta, joka on myös innostunut kukkimaan komeasti.

Heinäkuun helteet jatkuvat vielä ainakin hetken. Toivottavasti sää säilyy kuitenkin mukavan kesäisenä, vaikka ei ihan kolmeakymmentä astetta olisikaan.

Kääks, jo kesäkuu!

Sormivaleangervojen versot tuntuivat olevan yhtä kauhistuneita ajan nopeasta kulumisesta kuin minäkin. Vai sukivatkohan ne vain nuppujaan ojennukseen?

Sen verran, mitä olen ehtinyt blogeja lukea, on muillakin ollut kovin kiireisiä puutarhapäiviä. Eikä ihmekään; kevät kun oli mitä oli suuressa osassa maata, niin hommat kasaantuivat ja tietyt jutut pitää vain saada tehtyä tarpeeksi ajoissa. Kasveja on parempi jakaa ja siirrellä ennen kuin ne ovat kasvussaan kovin pitkällä ja jos satoa meinaa saada, on siemenet saatava ajallaan maahan. Kylvöistä puheenollen, en ollut merkinnyt tarpeeksi hyvin, mitä olen jo kylvänyt kasvimaalle ja mitä puuttuu. Kasvimaalla on siis isoja aukkopaikkoja, joista en tiedä, onko sieltä viikon sisään itämässä jotain vai pitäisikö jo juosta siemenpussin kanssa kiiruusti kylvöpuuhiin. Säästin nimittäin aikaa enkä lähtenyt kiireen keskellä etsimään paperia ja kynää. Heh, näin sitä ongelmia tehdään ihan itse ja hyvin helposti.

Yksi projekti valmis: upotin nuo kolme männynkarahkaa varjokujan portin oikealle puolelle. Samanlainen seinäke on sen vasemmalla puolella, mutta sen edessä oleva oksa peittää sen. Pitää kuvata joskus paremmasta suunnasta.

Siirsin jo kaikki kesäkukkaruukut lopullisille paikoilleen. Varjokujalle pääsivät mm. viherliljapuu, kärhö 'Samaritan Jo', verenpisarat, muratit ja suurin osa alppiruusun taimista. Kellarissa talven aikana hyvin kasvuun lähtenyt koruköynnös päätti heittää henkensä valoisaan päästyään, joten sen tilalle laitoin kelloköynnöksen isossa ruukussa. Se tuskin kukkii talon pohjoisseinustalla, mutta päärooli sille onkin tuoda reilusti vihreyttä. Myös muut varjokujan kelloköynnökset on istutettu maahan. Kaksi kiipeilee portin vasemmalla sivulla ja yksi näkyykin tuossa edellisessä kuvassa aitaa vasten. Aiemmin portissa köynnöskuusaman kaverina olleen pienen alppikärhön siirsin keskemmälle varjokujaa, sillä siitä oli talven aikana kuivunut versoista pidempi. Sen tilalle istutin äitienpäivälahjaksi isännältä saamani 'Pink Dream' -tarha-alppikärhön, josta tulee kuvia sitten kun nuput aukeavat.

Kantopuutarhan punastuvat valkovuokot alkavat olla samaa sävyä taustan esikoiden kanssa.

Tummanpunaiset esikot kukkivat toisella puolella pihaa ensimmäistä kertaa näin runsaina. Pidän näistä todella paljon. Taustalla kevätkaihonkukkia.

Narsissi 'Acropolis' kukkii etupihalla. Tämäkin on todella kaunis.

Kivikkorinteen valkoinen tarhakylmänkukka kukkii myös. Siniset aloittivat kaikki paljon aikaisemmin kukinnan, vaikka tämän kohta suli ensimmäisenä. Ankara kasvupaikka kenties?

Luumutarhan sinisistä ei kuvassa oikein erotu sävyjä, mutta tässäkin huomaa selvästi, että vasemmanpuoleinen on vaaleampi kuin kaksi muuta.

Metrin päässä kylmänkukista kukkivat kirjopikarililjat. Tähän osui vain kaksi valkoista, pation luokse samasta sekoituspussista tuli pelkästään valkoisia.

Tänä kesänä selviää, mikä tämä luumutarhan mysteeripensas on. Syreeniä veikkaan minä, mutta onko peräti nuokkusyreeni vai jotain tavallisempaa äitini syreenikokoelmista? Taustalla lemmikkejä.

Ja kun luumutarhassa ollaan, niin tokihan luumupuun kukinta kuuluu asiaan. 'Laatokan Helmi' komeimmillaan, oikeassa reunassa 'Viipurilainen punaluumu' alkaa aukoa latvasta kukkiaan. Kuva otettu tuolilla seisten, jos imettelette kuvakulmaa.

Sivupihan projekti on edennyt. Karo esittelee, kuinka hyvä polkua myöten on kipittää ja kuinka hyvin mullat pysyvät kivireunusten ansiosta kukkapenkin puolella. Oikeassa ylänurkassa näkyy 'Laatokan Helmen' kukintaa.

Minulla on taas uusi projekti. Se ei tosin vaadi niin paljoa fyysistä aherrusta kuin tämän kevään muut projektit ovat vaatineet. Olen kaipaillut lisää sinilemmiötä, sillä se on viihtynyt niin hyvin kivikkorinteessä ja on muutenkin minusta helppo ja kivan näköinen kasvi. Sillä on kuitenkin paalujuuri, joten jakaminen saadaan unohtaa saman tien. Se ei juurru itsekseen oksista maahan ja varpukasvina sen pistokaslisäyskin on normaalia haastavampaa. Äitini ehdotti juuripistokkaiden ottamista ja lontoon murteella löytyi tietoa, että kesäpistokkaita voi kokeilla ottaa kukinnan jälkeen ja mahdollisesti siemenistäkin sitä voisi lisätä. Siemeniä ei ole juuri nyt tarjolla kun kukintakaan ei ole vielä alkanut, mutta lähdinpä ihan uteliaisuuttani kaivelemaan juuripistokkaita ja samalla huomasin, että sentin päässä kasvin tyvestä oli pieni versokimppu, jonka kaivoin erilleen. Siitä sain otettua muutaman pikkuruisen versonpätkän lyhyellä juurella ja samalla irtosi sopivan kokoinen pätkä varsinaista juurtakin juuripistokaskokeilua varten. Ruukutin alut ja laitoin niille marjapensasalueen takareunaan minikasvarin puolikkaan suojaamaan tuulelta ja pitämään ilmankosteuden sopivana. Yhdestä oksasta rapsutin veitsellä alapintaa hieman rikki ja kaivoin kivikkorinteen hiekkaan. Katsotaan, suostuisiko oksaan ilmestymään juuret sillä konstilla.

Otin minikasvarista vain puolet käyttöön rullaamalla toisen sivun maata vasten ja laittamalla vain kaksi tukikaarta. Puolikas riittää hyvin muutamalle ruukulle.

Sinilemmiöt vasemmassa etureunassa. Kaverina takana köynnöskuusaman taivukastaimia, keskellä pari 'Viipurilaisen punaluumun' juurivesaa olemattomalla juurennysällä ja edessä oikealla äidiltäni saatu köynnöshortensian taivukastaimi.

Ja ihan kuin puutarhassa ei olisi ollut tekemistä jo muutenkin tarpeeksi, löysin eilen illalla sateen jälkeen tämän kevään ensimmäiset lehtokotilot. Yksi mönki kohti nauhusta, toinen puutarhakompostin laitaa pitkin ja viisi marjapensaiden takana tontin rajalla pöheikössä. Löysin niiden rellestyspaikan, kun ihmettelin yhtäkkiä jonnekin hävinneitä nokkosentaimia. Facebookissa huomasinkin jokin aika sitten kotilokeskustelusta, että niille maistuvat nokkoset. Miinoitin kotiloita etsiessäni kaikki mahdolliset lymy- ja herkuttelupaikat ferramolilla, jotta löytämättä jääneille nilviäisille olisi sopivanlaista evästä tarjolla kun seuraavan kerran päättävät mönkiä näkyville. Lapsille on myös luvattu palkkio lehtokotiloiden löytämisestä.

Metsämustikkamaa näyttää kauempaa katsottuna karulta, mutta läheltä löytyy paljon mustikankukkia, aho-orvokki (?) sekä punastuva valkovuokko.

Kärhökaaripenkin projekti on edennyt hyvän askeleen ja olen päässyt jo istuttamaan sinne kasveja. Kaksi kottikärryllistä pikkukiviä meni kasvimaan hiekkakäytäviä tukevoittamaan, yksi kottikärryllinen hujahti kivikkorinteeseen. Yksi kasa poluille käyttökelpoisia kiviä odottaa vielä asettelua, mutta muuten työmaa on paljon siistimpi. Ehkä saan seuraavaan postaukseen kuvia "valmiista" alueesta. Nyt painun taas jatkamaan hommia. Aurinkoista kesäkuuta!

Toivepostaus: erilaiset lehtimuodot ja -värit

Maatuskalta tuli jo yli vuosi sitten toive esitellä erilaisten lehtimuotojen ja -värien käyttöä ja yhdistelemistä puutarhassa. Pahoittelen, kun tartun aiheeseen näin myöhään, mutta siinä on totisesti riittänyt pureskeltavaa eikä sopivaa hetkeä postauksen tekemiselle ole oikein tuntunut löytyvän. Nyt kun puutarhassa ei tapahdu juuri mitään raportoimisen arvoista, tuli hyvä aika tällekin aiheelle.

Neljää erilaista kasvia mutta vain paria väriä ja muotoa, jos ei lasketa voikukkia mukaan. Kuunliljan ja varjoissa lymyilevän lehtoimikän lehdet toistavat samaa muotoa, töyhtöangervo ja sormivaleangervo ovat hyvin erilaisia.

Voi kun olisikin olemassa joku yleispätevä ohje, mitä noudattamalla saisi kasvit sijoiteltua harmonisiksi ryhmiksi. Olen itse sijoitellut kasvini pääasiassa kukan väri edellä, mutta lehdiltään poikkeavan värisille kasveille valitsen paikat myös sen mukaan, missä niiden väri tulisi parhaiten esille. Joskus olen kulkenut ruukku tai kasvin lehti kädessä ympäri pihamaata ja etsinyt sopivaa istutuspaikkaa. Myös poikkeavan muotoiset lehdet, kuten kurjenmiekoilla on, saavat paremmin harkitut paikat. Muiden lehtimuotojen osalta en ole niin tietoisesti miettinyt niiden sijoittelua. Poikkeuksen tekee varjokuja, jossa pääpaino on juuri lehtimuodoissa ja väreissä.

Eri kohdasta otettu kuva, mutta osittain samoja kasveja. Tässä valeangervon alla on aluskasvina varjorikkoa. Oikeassa alanurkassa on valkovarjohiippa ja vasemmalla ylhäällä näkyy myös vähän esikoita.

Varjokujalla sormivaleangervot hyppäävät sekä värin että näyttävien lehtiensä puolesta esille. Kolmas ryhmä niitä on töyhtöangervon takana tästä kulmasta katsottuna piilossa. Myös valkokirjavat kuunliljat tulevat hyvin esille.

Pääsääntönä pidän itse sitä, että sijoittelen "poikkeavan" väriset kasvit vähän erilleen toisistaan. En siis laita punalehtistä keijunkukkaa purppuraheisiangervon aluskasviksi tai eri lajin hopeisia kasveja samaan ryhmään. Sen sijaan samanvärisiä kasveja saattaa olla suht lähekkäin, jotta ne tulevat samaan näkymään luomaan toistoa, mutta sen verran erillään toisistaan, että kukin ryhmä nousee hyvin esille massasta. Sama pätee kasvutavaltaan tai lehtien muodoltaan poikkeaviin kasveihin.

Tasaisen vihreästä massasta löytyy lähempää katsottuna erilaisia lehtimuotoja. Helminukkajäkkärä ja punatähkä (aidan edessä) erottuvat kapeiden lehtiensä ansiosta. Kumpiakin löytyy kivikkorinteestä useampi ryhmä (kuva uudemmasta osasta).

Istutusalueen ja kasvien koko vaikuttaa siihen, kuinka niitä sijoittelen. Kivikkorinteen vanhimpaan osaan on kertynyt pienelle alueelle paljon pienikokoisia kasveja, sillä monet erityisesti talvimärkyydestä kärsivät kivikkokasvit ovat pienikokoisia. Niiden menestymisestä ei ole ollut varmuutta, joten yhden hävitessä paikalle ei jää isoa aukkoa kun kasvit ovat jo valmiiksi melko tiheässä. Suurin osa on tosin viihtynyt vallan mainiosti, joten ensi keväänä joutuu tekemään vähän harvennusta. Vanhimman osan kohdalle on myös helppo pysähtyä tutkimaan jokaista yksitellen ja aita rajaa näkymän pihan puolelle, joten iloinen sekametelisoppa ei tunnu kuitenkaan levottomalta.

Tähän kuvaan osui peräti 14 eri kasvia, jos rikkaruohoja ei lasketa mukaan. Huomatkaa kuitenkin esim. hopeisten tai purppuraisten kasvien sijoittelu: ei samoja sävyjä vierekkäin. Sinikatanat ja osan mehitähdistä siirrän ensi keväänä väljemmille vesille.

Joskus erittäin fiksuina hetkinä tulee myös mietittyä näkymiä laajemminkin kuin vain vierekkäisten kasviryhmien osalta. Luumutarhassa on kohta, jota ihailen jatkuvasti kesän mittaan, mutta vähemmän fiksuna olin ilmeisesti unohtanut sen kuvaamisen viime kesänä. Onneksi isäntä oli napannut dronella laajemman näkymän, jonka nurkasta sain tarkoittamani kohdan rajattua. Joku muutaman vuoden vanha kuva alueesta löytyi, mutta purppuraheisiangervo oli sen ottamisen jälkeen kasvanut niin valtavasti ja alue muuttunut muutenkin, että halusin tähän tuoreemman otoksen. Ensi kesänä on pakko muistaa kuvata tämäkin kohta!

Purppuraheisiangervo, tuiviot ja kuunliljat ovat todella kauniit samaan näkymään osuessaan.

Toinen minusta erittäin onnistunut kohta on kärhökaaripenkin uudemmassa päässä. Sitä olen tosin esitellyt jo niin monta kertaa, että varmaan kaikki jo muistattekin sen, mutta otetaan vielä kerran esiin. Penkin mutkassa on pensasmustikoita, joiden aluskasvina on rönsyakankaalia. Jo pelkästään se vihreää taustaa vasten olisi onnistunut parivaljakko, mutta etupihan puolelta katsottuna taustalla olevat kuunliljat tuovat vielä oman, jännittävän lisänsä alueelle. Kuunliljojen takana olevat syreenit muodostavat rauhallisen taustan sen sijaan että taustalla näkyisi puunrunkoja ja vatukkoa. Kukinta-aikoihin kukin kasviryhmä pomppaa enemmän esille, mutta värit sopivat silti yhteen eikä vaikutelma ole yhtään sekava.

Tässä kohdassa vihreästä taustasta erottuvat koko kesän ajan tummat rönsyakankaalit ja keltaiset kuunliljat, tosin kuunliljat ovat alkukesästä vähän hillitymmän sävyisiä. Pensasmustikat tuovat värimaailmaan näyttävän lisän syksyllä.

Kiitos Maatuskalle mielenkiintoisesta postausaiheesta! Toivottavasti saitte jotain irti pohdinnoistani ja kuvaesimerkeistä.