Punaista ja valkoista

On mielenkiintoista seurata, kuinka puutarhan värimaailma muuttuu kesän mittaan. Kiinnitin jo viime kesänä huomiota aurinkopenkin alkukesän sinivoittoiseen asuun ja tänä vuonna se oli vieläkin sinisempi, sillä ukkolaukat kukkivat todella runsaasti. Siniset kukkijat ovat kuitenkin nyt hetken aikaa tauolla ennen kuin kärhöt ja ritarinkannukset aloittavat. Penkin ovatkin vallanneet vaaleanpunaiset ihanuudet.

Etualalla tarhakeijunkukka 'Hans' kukkii valtoimenaan. Kuvassa ei oikein erota, mutta keskivaiheilla tummanpunaiset isotähtiputket ovat aloittaneet kukinnan. Takana oikealla aidan edessä näkyy myös pikkusydänten vaaleanpunainen kukkapilvi.

Olen yrittänyt ohjailla loistokärhö 'Elsa Späthiä' kasvamaan aidan yli, mutta hän on asiasta eri mieltä ja kietoutuu jatkuvasti 'Hansien' kukkavarsiin. Protestoikohan hän sitä, että toiset ovat nyt huomion keskipisteenä?

Tässä aurinkopenkkiä pikkusydänten luota. Täältä näkyvät myös penkin etureunan bellikset ja talvetettuja leijonankitoja.

Kyllä kannatti talvettaa leijonankitoja, sillä korkeutta näillä on jo yli puoli metriä ja kukkavanoja vaikka miten monta tulossa. Edessä vanhan roosan kirjava, takana selvästi kaksivärinen, valko-pinkki ihanuus.

Vaaleanpunaisten edessä on samettisen tummanpunainen, tummanpunertavalehtinen kaunotar tuomassa kontrastia.

Leijonankitojen vieressä on yksi ryhmä purppurarevonhäntiä. Vähän surkeilta näyttävät vielä tässäkin vaiheessa kesää. Osasyyllinen löytyy seuraavasta kuvasta.

Rusakko on ottanut tavakseen tulla röyhkeästi etupihalle ikkunoiden eteen mussuttamaan ruohoa (ja jäljistä päätellen myös karpaattienkellojen nuppuja!!!). Vakioreitti kadulle kulkee aidan ali ja oli se myös ohimennessään parturoinut tuoksumiekkaliljojen lehtiäkin. Ilmankos tuohon istuttamani kesäkukat eivät kasva, kun mokoma tuholainen juoksee joka ilta niiden yli!

Käyn luultavasti virittämässä verkon aidan eteen, ettei rusakko pääse niin vapaasti mellastamaan. Sateen takia valkosipulijauheesta ei ole apua, mutta kokeilin silputa valkosipuleihin ilmestyneitä kukkavarsia suojeltaviin kohtiin. Saa nähdä, onko apua vai ei, mutta tuskin siitä haittaakaan on.

Palataan takaisin kukkiin. Jos aurinkopenkki on nyt pinkki, niin kivikkorinne on valkoinen. Siellä kukkii nyt näyttävimmin isorikko. Hopeahärkit sen vieressä ovat jo lopettelemassa kukintaansa, mutta niiden hopeanhohtoiset lehdet ovat näyttäviä koko loppukesän.

Isorikko on vasta viime syksynä istutettu, joten kukkavarsia ei ole kuin yksi. Pian muuten kaukasianmaksaruohonkin kukat avautuvat, jolloin kivikkorinne muuttuu pinkiksi.

Takapihalla sulkavaleangervo kukkii näyttävästi. Sen valkoinen on luonnossa vaaleanpunaiseen vivahtava. Takapihalla kurjenpolvet ja bellikset tuovat hempeän vaaleanpunaisen väripilkun luumutarhaan.

Sulkavaleangervossa on tänä vuonna peräti kuusi ihanasti tuoksuvaa kukkavartta.

Peittokurjenpolvi 'Cambridge' kukkii komeasti. Talvituhoista selvinneet bellikset kukkivat aivan penkin reunassa.

Varjopenkissä kukkivat nimettömät akileijat.

Pation luona myskimalva 'Alba' kukkii komeimmillaan ja 'Elina'-pioni alkaa hiljalleen raotella nuppujaan.

Myskimalva 'Alba' kukkii ensimmäistä kertaa. Se on venyttänyt itsensä melkein vyötärönkorkuiseksi ja sitä odottaakin syksyllä siirto penkin takaosaan.

Perintöpioni 'Elinan' pisimmälle ehtinyt nuppu.

'Elinan' vierellä kärhöt alkavat nuppuilla. Näillä 'Justan' nupuilla on ilmiselvästi jotain salaisuuksia...

Edellisen kuvan taustalla näkyy aavistus uusimmasta kaivannosta, johon "syypää" löytyy seuraavasta kuvasta.

Kärhökaaressa on uusi asukas: pitkään himoitsemani tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' (tuo surkeannäköinen ruipelo portin etuosassa). Sille löytyi paikka 'Justan' vierestä, minkä vuoksi penkin etureunaa piti siirtää. En vielä ehtinyt siirtää muita kuunliljoja uusille paikoilleen.

Prinsessa löytyi -50% alennuksesta, joten se lähti mukaan siitäkin huolimatta, että oli ehtinyt köyttäytyä taimiston ylähyllyllä sekä kanaverkkoon että muihin kasveihin ja versoista taittui lähes 1,5 metrin pätkiä. Juuristo oli kuitenkin kookas ja hyväkuntoinen, joten uskalsin istuttaa sen suoraan maahan. Tulipahan tehtyä kerrankin kunnon istutusleikkaus ja sain myös muutaman pistokkaan talteen. Toivottavasti juurtuvat.

Loppuun on pakko laittaa oikeastaan ensimmäinen kunnolla onnistunut perhoskuva tältä kesältä. Ohdakeperhosia on näkynyt ennätysmäärä tänä kesänä. Tämä yksilö oli pari päivää sitten luumupuun latvassa lämmittelemässä aamuauringossa.

Kesäkuun viimeisiä hetkiä viedään vähän koleammissa tunnelmissa. Päivälämpötiloissa vielä tarkenee, mutta täällä on ollut öisin todella kylmää. Viime yönä oli käynyt alimmillaan 4 asteessa. Tässähän joutuu jo miettimään kasvien suojaamista harsoilla! Ei kyllä yhtään huvittaisi sellaiset puuhat tässä vaiheessa kesää. Saisiko taas vähän lämpimämpää säätä ja vähemmän vesisadetta, kiitos!

Mukavaa kesäkuun viimeistä viikonloppua!

Pensasruusuja

Valkeisenlammen puistokierrokselta jäi vielä pensasruusujen alue esittelemättä. Kukinta ei siellä ennen juhannusta komeimmillaan ollut, mutta nupuista näki, että kukintaa on luvassa pian. Oli siellä kuitenkin maistiaisiksi jotain kukkivaakin. Ruusupensaiden välissä kuljetaan kiemurtelevaa liuskekivipolkua pitkin.

Ja sitten mennään! Ruusut on istutettu jyrkähköön rinteeseen polun molemmin puolin.

Pääpolku on leveämpi, mutta välillä siitä erkanee tällaisia kapeampia polkuja ruusupensaiden keskelle.

Siellä täällä ruusujen keskellä on tolppia, joihin on ruuvattu metalliset nimilaatat kullekin ruusulle. Minusta tuntuu, että osa nimistä oli vääriä tai sitten en vain löytänyt villiintyneiden pensaiden seasta oikeita tolppia. Ja onhan mahdollista, että jotkut ruusut ovat lähteneet juurivesoilla valtaamaan lisää elintilaa naapurista ja jokin toinen vastaavasti aikaa myöten hävinnyt pois. Korjatkaa kommentteihin, jos olen nimennyt jonkun väärin.

Valkoinen yksinkertaiskukkainen 'Joroisten Kerisalo'.

'Kaisaniemen Harisoninruusu' vasta aloitteli kukintaa. Luonnossa oli nätimmän näköinen kuin tässä kummallisessa kuvassa.

'Ruskealan ruusu' (?) kasvoi hauskan mallisena ja kukki runsaasti.

Tämän tummakukkaisen ruusun pitäisi lähistöllä olleen nimitolpan mukaan olla Orjanruusu. Onko se tosiaan näin tummakukkainen?

Ihastuttava 'Juhannusmorsian'.

Ja se perinteinen, iki-ihana juhannusruusu.

Juhannusruusu helteisenä, aurinkoisena päivänä.

Mökinruusu oli aivan täynnä kukkia. Pensas oli varmaan pari metriä leveä ja kukinta näkyi kauas. Otin myös koko pensaasta kuvan, mutta kirkkaan auringonpaisteen takia se epäonnistui täysin. Onneksi osa siitä oli varjossa.

Suviruusu (?)

Papulanruusu kukki myös runsaasti. Tämäkin on todella kaunis.

Valkeisenlammen puistoalueesta kertovat muut postaukseni löydät seuraavien linkkien takaa:
Valkeisenlammen Rosarium osa 1
Valkeisenlammen Rosarium osa 2
Valkeisenlammen puisto
Niiralan alppiruusupuisto

Käy tutustumassa puistoon postauksistani ja tietenkin myös paikan päällä, jos liikut Kuopion lähistöllä!

Päänvaivaa

Komeasinikuunlilja 'Elegans'. 

En ole pitkään aikaan purkanut yksivuotissynttäripostaukseeni tulleita kysymyksiä. Nyt on aika pureutua Maatuskan (Selätön puutarhuri -blogi) esittämään kysymykseen, joka kuuluu näin:

Mikä on puutarhassasi kohta, jonka haluaisit uudistaa/muuttaa?

Luulin, että tähän kysymykseen olisi helppo vastata, sillä keskeneräisiä "sitä sun tätä" -penkkejä ja rytöläjiähän meillä riittää. Osaan alueista on jo suunnitelmat toteutusta vaille valmiina, kuten marjapensasalueeseen...

Nurmet rikkaruohoineen pois ja koko pensasalue hake- tai kivituhkapintaiseksi. Ehkä pari uutta marjapensastakin ränsistyneiden tilalle.

... ja autotallin vierustaan.

Tältä näytti toukokuussa. Muutos on meneillään, mutta siitä lisää joskus toiste.

Liiterin takana on aivan kamala kaaos, oikea rytöläjien kantaäiti. Siitä en rohkene edes kuvaa näyttää, mutta se saakin toistaiseksi jäädä rauhaan, kun ei näy juuri mihinkään. Takapihalla oleva metsänreuna-penkki on yksi sekasotku, johon ei tunnu löytyvän oikeita kasveja. Se olisi hyvä vaihtoehto tähän postaukseen, mutta sen suurimmat ongelmat ehkä poistuivat, kun luovuin yrityksestä etsiä sinne hapanta maata kaipaavia kasveja ja siirsin keväällä alppiruusun kärhökaaren laajennusosaan.

Istumakiveltä vasemmalle on lemmikkien kuiduttua joitakin jaloangervoja, pari ritarinkannusta, lehtosinilatva, kolme pikkutöyhtöangervoa ja paljon tyhjää multatilaa.

Valitsen siis uudistuskohteeksi heti olohuoneen ikkunan edessä olevan valkean varjopenkin. Myös siellä kasvit tuntuvat vaihtelevan paikkojaan joka vuosi eivätkä palaset loksahda kohdilleen millään. Se olisi ihana saada toimimaan, sillä se näkyy niin hyvin olohuoneesta. Kaikki penkin kasvit ovat sellaisia, joita siellä haluankin olevan, mutta ongelmaksi tulee niiden ryhmittely ja penkin kapeus.

Komeasinikuunliljat ('Elegans') ovat kasvaneet valtavan kokoisiksi ja jaloangervot ('Brautschleier' sekä 'Weisse Gloria') näyttävät niiden rinnalla lilliputeilta. Sulkavaleangervo on hassu tupsu penkin päässä.

Istutusaluetta on tarkoitus jatkaa seinänvierusta eteenpäin ja pelinurmen tarpeen vähetessä myös kauemmas seinästä, mutten ole tohtinut lapioon tarttua ennen kuin on edes jonkinlainen uusi suunnitelma mielessä.

Pallopeleille pitää jättää tilaa, mutta kuinka paljon? Saisiko kasvit ryhmiteltyä kauniisti, jos leventäisi penkkiä puolisen metriä pois päin seinästä?

Yksi asia on kuitenkin varma: penkkiin istutettu hämyvuokko pitää siirtää pois ennen kuin se kuolee kokonaan. Se ei jostain syystä viihdy tuolla.

Koko seinänvierusta on puolivarjoisa aamupäivällä, aurinkoinen pari-kolme tuntia puoliltapäivin ja täysvarjossa noin kahdesta eteenpäin koko loppupäivän. Kuunliljoilla on varjoa hiukan pidempään kuin loppupenkillä.

Tässäpä sitä onkin taas pulmaa kerrakseen pohdittavaksi.

Valmista!

Ensimmäinen pasuunankukka, jonka olen saanut koskaan kukkimaan.

Valmis? Mitä, puutarhako? No ei sentään, mutta monta keskeneräistä pikkuprojektia on valmistunut. Isoin muutos sivupihan yleisilmeeseen tuli jo sillä, että viimeinenkin laattalava on nyt tyhjennetty. Lava sisälsi reunakiviä, jotka on nyt kaivettu paikoilleen. Patiolle ja etupihan pensasryhmään reunakivet laitettiin jo aiemmin, mutta autopaikan reunus sekä pieni pätkä talon seinustalta puuttui vielä. Ei puutu enää!

Kyllä se vaan kunnon rajaus selkeyttää kummasti yleisilmettä. Vielä kun saisi halkokuorman ja kivituhkakasan pois.

Pation laatoitus suunniteltiin alkamaan niin, että reunakiveys jatkuu yhtenäisenä kukkapenkkiin asti.

Patiopenkkikin on nyt kokonaan reunustettu kivillä. Siellä on myös viime vuonna tekemäni lintuallas.

Linnut kylpevät kai mieluummin metsän puolella olevassa ojassa kuin betonivadissa. Ehkä kivikkokasvit pitävät tästä enemmän.

Reunakiviä jäi muutamia yli ja sehän poiki vielä yhden parin tunnin pikamuutoksen liiterin edustalle.

Ennen-kuva halkojen ja muiden ylimääräisen roinan raivauksen jälkeen.

Jälkeen. Kuvan ehdin ottamaan vasta illalla, joten kivituhkalla näkyy lastenkin leikkijäljkiä.

Siistiytyi kummasti. Hiekkalaatikon vierellä olevat vanhat reunakivet ovat edelleen vinksallaan mikä minnekin päin.

Sama toisesta kulmasta. Melkein kaikki patiolaatoituksen kolot on jo täytetty luonnonkivillä. Kolmiopenkin reunustaminen on vasta aloitettu. Loppui kivet kesken...

Jotta työt eivät lopu kesken, on vielä pari pientä työmaata jäljellä. Keväällä teimme uuden puutarhakompostorin kuormalavoista ja laudoista. Sen toinen puoli on vielä kesken, mutta pystyy sitä jo vähän täyttämään. Kompostorin yläreunoihin olen istuttanut ruukuissa ahkeraliisaa ja sivuille maahan keijunmekkoja. Niiden on tarkoitus kiivetä risuja pitkin ylöspäin ja naamioida kompostorin sivuja. Valmiilla puoliskolla on viime kesän rikkaruohokasat ja niiden päällä kasvamassa kesäkurpitsa.

Puutarhakompostorin toinen puoli on vielä pikkuisen vaiheessa, mutta kompostin edusta sen sijaan on valmis. Tai no, tännekin tarvitaan joku järkevä reunus kukkapenkkiin. Ihme linssilude tuo koira.

Polku istumakivelle kaipaa myös lisää kiviä. Kuvassa näkyy myös ainut keskeneräinen patiolaatoituksen kolonen.

Kesken se on afrikansinisarjankin kukinnon avautuminen vielä. Kumpikohan ehtii ensin: minä saada työt valmiiksi vai tämä kaikki kukkansa auki?

Pikku hiljaa, pikku hiljaa se puutarha täälläkin valmistuu. Aurinkoista viikkoa!

Puistokierros

Kävimme perheen kanssa alkuviikolla Kuopiossa Niiralan alppiruusupuistossa ja Valkeisenlammen puistossa. Esittelin jo aiemmin alppiruusut ja lupailin pian kuvakierrosta myös Valkeisenlammelta. Nyt on tullut sen aika. Lähdetään puistoon!

Niiralan alppiruusupuisto ja Valkeisenlammen puisto ovat aivan vierekkäin. Alppiruusupuistosta lähtiessä päätyy suoraan Valkeisenlammen puiston Rosariumin portaille. Muu perhe jatkoi lasten kanssa helpommin mentävää reittiä suoraan leikkialueelle ja minä jäin Karon kanssa ruusuja ihastelemaan. Erittäin kirkas auringonpaiste ja aurinkolasit tekivät kuvaamisesta varsinaista arpapeliä ja vasta kotona tietokoneella näin, että on tulossa tuskaisia hetkiä kuvien selaamisessa ja paljon kuvankäsittelyä tiedossa.

Viimesyksyisellä vierailulla Rosariumissa osa ruusuista ei kukkinut. Tässä auringon kanssa kilpaa hehkuva harisoninruusu 'Williams' Double Yellow'.

Pehmeän keltainen nostalginen ruusu 'Candlelight'. Ruusupenkkien reunuskasveina on erilaisia kurjenpolvia, tässä vaaleakukkainen.

Ja tässä lilahtavan pinkki. Ruusun lajike jäi epähuomiossa katsomatta, oli varmaan niin kiire eteenpäin.

Patioruusu 'White Babyflor' kukkii kauniisti, suorastaan häikäisevästi tässä kuvassa!

Laukkarykelmät siellä täällä ovat hauskan näköisiä. Alppiruusupuisto on portaiden yläpäässä olevan Ukkokodin vasemmalla puolella metsikön siimeksessä.

Jatketaan Rosariumista oikealle kiertämään lampea. Valkeisenlammen puisto on peruskorjattu 2000-luvun alussa ja siellä on monipuolisesti huomioitu eri-ikäiset puiston käyttäjät: on leikki- ja pelialueita, uimarantaa sekä oleskelu- ja piknikpaikkoja. Itse lampi on myös vapaakalastusaluetta ja puistossa näkyykin lapsien, lenkkeilijöiden ja auringonottajien lisäksi aina myös kalastajia. Valkeisenlampi ympäristöineen muodostaa noin 9 hehtaarin viheraluekokonaisuuden, joten ihan puolessa tunnissa ei kaikkea kierretä.

Suuria kivenlohkareita on käytetty paljon rannan istutuksissa.

Etualalla valkoista pikkusydäntä ja jotain matalaa kurjenmiekkaa.

Erilaisista kuunliljoista ja saniaisista muodostuu näyttävä kokonaisuus havujen, pensaiden ja puiden kanssa.

Minua viehättävät luonnonkivet. Tässä suurista kivenlohkareista on tehty polku suoraan veden äärelle.

Palataan takaisin rantaa kiertävälle polulle. Keltakurjenmiekat ovat parhaassa kukassa.

Violettia kurjenpolvea ja sateenvarjomallinen riippapuu. Puistossa on istutuskartta, josta olisi voinut tarkistaa eri lajit, mutta kävelin huomaamattani sen ohi.

Kurjenmiekkoja oli kukassa vaikka minkä näköisiä. Tämä vaaleansininen on mielestäni ihastuttava.

Grönlanninhanhikki 'Nuuk' edessä ja isorikko taaempana kukkivat kauniisti isojen kivien lomassa.

Kivifanille sopiva polku. Puiston pääkulkuväylä kulkee vasemmalla pensasryhmän toisella puolella. Tällä polulla voi hetken ajan olla aivan omassa rauhassaan piilossa muilta.

Keskustan puoleisessa päädyssä kivituhkapolku muuttuu laatoitetuksi kulkuväyläksi. Rungolliset syreenit kukkivat upeasti. Valkoinen syreeni on kuin poutapilvi.

Pitkä rivi liloja syreeneitä kukkii yhtä upeasti.

En jatkanut matkaa kaupungin keskustaan, vaan pensasruusualueelle. Teen sieltä myöhemmin oman postauksensa. En ehtinyt kiertää kuin puolet lammesta, sillä pensasruusualueelta piti lähteä melkein juoksujalkaa takaisin leikkipuiston luo evästauolle (lasten ruoka-aika, oma nälkä unohtuu kukkia katsellessa), jonka jälkeen meidän pitikin lähteä jo kotiin.

Eikös ole houkutteleva salapolku leikkipuistoon?

Tässä lähempää. Riippapihlajien oksat on ohjattu kasvamaan pergolan kattorakenteisiin.

Pidimme evästauon leikkipuiston vieressä puiden katveessa. Varsinaiset istutukset kiertävät lammen rantaa ja ylempänä on nurmialuetta oleskeluun. Osa puiston hopeapajuista ja poppeleista on 1950-luvulta, jolloin puisto sai nykyisen muotonsa.

Piknikpaikkamme toisella puolella oli mielikuvituksellisen näköisiä surukuusia. Ehkä tässä isä Kuusi pitää suojelevasti kättä lapsensa olkapäällä.

Karostakin taisi olla mukava päästä kävelylle tuttuihin maisemiin. Kuopiossa asuessamme lenkkeilimme usein Valkeisenlammella. Karo ei päässyt maistelemaan retkieväitä, mutta vesikippo oli sillekin varattu helteisen päivän helpotukseksi.

Puolet puistosta  jäi tosiaan tällä reissulla kiertämättä, mutta ehkäpä käymme uudestaan loppukesällä korjaamassa puutteen. Silloin puistossa kukkivat mm. jaloangervot, kuunliljat, nauhukset, punahatut sekä aina yhtä upeat hortensiat.

Seuraavista linkeistä pääset lukemaan halutessasi muita postauksiani samasta puistoalueesta:

Niiralan alppiruusupuisto
Valkeisenlammen Rosarium osa 1
Valkeisenlammen Rosarium osa 2