Onkos sitä saatu mitään aikaiseksi?

Keisarinviitta jaloangervo 'Europan' kukinnolla.

Helteisen heinäkuun viimeiset tunnit ovat tätä kirjoittaessa hupenemassa ja minusta tuntuu, että koko kuukausi hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Julkaisukin venähti elokuun puolelle. Monelle nämä helteet ovat olleet aivan liikaa mutta itse olen nauttinut joka hetki siitä, että ulkona tarkenee käydä ihan oikeasti kesähepeneissä eikä edes tee mieli vetäistä pitkiä housuja tai takkia päälle. Olen jopa tarennut uimaan järvessä yli kahden viikon ajan melkein joka päivä, mikä on paljon enemmän kuin monena aikaisempana kesänä yhteensä. Sinilevääkään ei ole vielä ilmestynyt.

Vakiorannallamme saa välillä polskia jopa ihan omassa rauhassa.

Ahkera uimaharjoittelu on tuottanut tulosta, sillä nyt myös kuopus on oppinut uimaan aika hyvin. Kumpikin osasi sukeltaa jo ennestään ja kuopuskin pysyi parin metrin matkan pinnalla kesän ensimmäisellä uintireissulla mutta nyt uimataitoon on tullut varmuutta ja uintimatkaan moninkertaisesti lisää pituutta. Ja lasten riemuksi huomasimme, että esikoinen voittaa juuri ja juuri minut uintikilvassa, jos minä saan käyttää pelkkiä käsiä. Kehitystä on siis tapahtunut hänenkin uimataidossaan. Viime aikojen hukkumisuutisia ja läheltä piti -tapauksia seurattuani olen kiinnittänyt enemmän huomiota muihin uimareihin. Meidän vakiorannallamme käy enimmäkseen lapsiperheitä ja iäkkäämpää väkeä. Nuoriso lienee kunnan pääuimarannalla, jossa on enemmän tilaa ja monipuolisempi rantavarustus kuin tällä pelkät pukukopit sisältävällä pikkurannalla. Yksinään uimaan tulleita lapsia en ole tällä rannalla nähnyt enkä kännykkää lasten uidessa selailevia aikuisia. Yksinäisiä vanhuksia aina välillä näkyy mutta hekin uivat rannan suuntaisesti. Järkevät uimatavat ovat siis hallussa ainakin tämän rannan uimareilla. Auringonottajista voisi kommentoida vaikka mitä mutta sen jätän tekemättä. Kukin grillatkoon nahkansa miten parhaaksi näkee.

Grillikatoksen vierellä purppuraheisiangervo pieneni reilusti.

Helle ja edelleen riesanani oleva asentohuimaus ovat estäneet puutarhatöiden tekemistä. Seisaallaan tai kyykyssä pystyn tekemään aika hyvin jotain kunhan vain muistan pitää pään pystyssä. Kumartelu ja kaikenlainen heiluminen saa vielä maailman pyörimään silmissä. Luumupuiden (tai mitä niistä nyt on jäljellä) leikkaus onnistuikin vallan mainiosti. Juurivesoista kasvatettavista uusista puista saksin osan sivuversoista runkoa myöten pois, jotta jäljelle jäävät oksat olisivat tasaisesti ympäri runkoa riittävän kaukana toisistaan. Yksi saksituista on 'Viipurin Punaluumu', joka näkyy yllä olevassa kuvassa purppuraheisiangervon jämien takana. Heisiangervo repesi vajaa kuukausi sitten keskeltä kahtia ja pyysin isäntää sahaamaan siitä revennet rungot kokonaan pois. Jäljelle jäi kaksi alaoksaa, jotka nekin kasvavat melkein vaakatasossa. Kevensin kumpaakin, jotta ne eivät estäisi polulla kulkemista. Toivon, että pensas alkaisi tehdä juuresta uutta versoa ja muotoutuisi aikanaan tasapainoisemman näköiseksi.

Viipurilaisen takaa varjopenkistä lähti kotkansiipiä.

Helteestä huolimatta sain kaupattua torissa kotkansiipiä. Oletin, että ne menisivät vasta syksymmällä, jos silloinkaan mutta kysyntä ja tarjonta kohtasivat ja eräs henkilö tarjoutui ostamaan kaikki mitä vain liikenee. Lähdin puolisen tuntia ennen sovittua hakuaikaa nostamaan juurakoita ja kaivoin kaikki ylimääräiset. Kaksitoista juurakkoa sieltä lähti ja kylläpä tuli heti paljon avaramman näköistä. Taidan siirtää myöhemmin syksyllä tai ensi keväänä töyhtöangervon ja kotkansiipien välissä sinnittelevät varjoliljat isoksi ryhmäksi kuunliljojen ja saniaisten väliin, niin näkyy niidenkin kukinta paremmin. Töyhtöangervo ja kotkansiivet tapelkoot keskenään elintilasta.

Jaloangervot ovat alkaneet kukkia. Etualalla 'Rheinland', keskellä 'Europa' ja vaalea takana ehkä 'Peach Blossom'.

Viime vuonna ihmettelin, kuinka paljon jaloangervoissa pörrää pieniä erakkomehiläisiä. Nyt angervoissa on kuhissut joukoittain kimalaisia. Yhdessä kukinnossa saattaa olla yhtä aikaa viisikin pörriä. Kimalaisia on muutenkin nyt todella paljon. Kadun pään joutoalueella oreganot ovat takuuvarma paikka bongata kimalaisia. Isotähtiputket ja nauhus ovat myös mainioita kimalaismagneetteja. Mustilanhortensiaankin ne varmasti löytävät tiensä heti kun nuput alkavat aueta. Toki monenlaisia mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja päivä päivältä myös enemmän perhosia lentelee puutarhassa. Tavoitteenani on saada taas kuvattua mahdollisimman monta erilaista puutarhassa häärivää hyönteistä ja näinä "työkyvyttömyyden" päivinä ötökkäkuvasaldo onkin mukavasti kasvanut.

Olen saanut myös siistittyä osan kukkapenkkien välistä kulkevasta polusta. Lienee selvää, minkä osan...

Jääräpäinen kun välillä olen, niin päätin eräänä aamupäivänä edes yrittää kitkemistä. Kärhökaaripenkki ja majapenkki ovat aamusta täysin varjossa, joten suuntasin sinne. Aika hyvin sainkin kitkettyä ne osat, joihin ylsin polulta polvillani kyykkien. Haralla sain käteen vähän lisäpituutta ja kiskottua rikkoja edes pikkuisen irti mullasta keskemmältä penkkiä, jos en ihan kokonaan niitä saanut irti nyhdettyä. Polkua yritin ihan kitkemällä kitkeä mutta luovutin homman aika pian huimauksen häiritessä liikaa ja kävin hakemassa rautaharavan. Lähti niistä rikoista onneksi suurin osa ihan haravoimallakin irti.

Jokunen metri tuli siistittyä. Edellisen kuvan kuunliljat ja haltiankukat pilkistävät kuvan yläreunassa.

Näin kuivalla säällä nukkapähkämöt ovat pysyneet hienosti pystyssä myös kärhökaaripenkin puolella. Varjoisa ja rehevä kasvupaikka ei oikein sovi niille, jos sattuu olemaan vielä kosteaakin. Pähkämöt tulivat penkkiin kompostimullan mukana omin avuin mutta koska eivät näytä sieltä omatoimisesti lähtevän, niin taidanpa nyhtää ne kukinnan jälkeen pois ja laittaa jotain muuta tilalle. Jos ei muuta, niin vaikka astinkiven, jolta pääsisi kätevästi leikkaamaan pähkämön vieressä kasvavan ranskantulikukan kukkineet kukat pois. Siementaimia on nimittäin löytynyt hirmuiset määrät vähän joka puolelta. Nyt niitä saisi, jos joku haluaa!

Penkin tämä pääty jäi vielä odottamaan seuraavaa inspiraatiota.

Pidän paljon kärhökaaripenkin tämän hetken kukinnasta. Portin toinen puoli loisti alkukesällä, kun tarhavaleunikot kukkivat. Pionien aikaan kukinta siirtyi keskivaiheille portin molemmille puolille ja nyt penkin alareunassa syysleimut, ranskantulikukat ja osa kärhöistä pistävät parastaan. 'Beautiful Bride' vähän ylivalottui auringon osuessa valtaviin kukkiin mutta ymmärrätte idean. Taaempana (yllä olevassa kuvassa oikealla) majapenkki himmailee vielä hetken taustalla ennen kuin jaloangervot ja kuutamohortensia puhkeavat täyteen kukkaan.

Luumutarhasta ei enää paljoa polku erottunut.

Tänä kesänä kiveysten hoito on ollut todella retuperällä. Hävitin keväällä kitkentätyökaluni ja sitä etsiessä meni melkein koko kesä. Muutama päivä sitten se vihdoin löytyi kasvimaalta, kun kävin leikkaamassa kellastuneet kamomillat matalaksi. Siellä se työkalu sitten pötkötteli kasvuston seassa. Tongin heti ensimmäisenä patiolta muutaman pahiten rikkaruohottuneen sauman puhtaaksi mutta loppu työ jäi odottamaan viileämpää päivää. Pari päivää sitten tuntui, että huimaus ei häirinnyt enää niin paljoa maahan katsellessa, joten päätin parantaa olohuoneen ikkunanäkymää kitkemällä luumutarhan kivipolun ja mihin nyt käsi siitä kätevästi ylsi.

Nuotiopaikalta nouseva rinne sujui melko helposti. Myös täältä siistiytyi samalla kukkapenkin reunoja.

Kitkiessäni huomasin, että amerikanvuokko ei ole selvästikään viihtynyt polun oikealla puolella kivipenkereen päällä. Arovuokkoa ja sen pikkutaimia sen sijaan löytyy ihan liiankin kanssa. Epäilen siitä vielä tulevan ongelman, joten revin jo alkajaisiksi kaikki näkemäni siemenkodat pois. Valkoinen isotähtiputki ja pikkutöyhtöangervo näyttävät myös lisääntyvän vähän turhan reippasti, joten pitää olla tarkkana niiden kanssa. Astinkivipolun luota on kuollut mehitähtiä mutta isorikko näyttää viihtyvän hyvin. Se kukkikin tänä vuonna runsaasti, joten aion antaa sille lisää elintilaa reunuskasvina.

Tasamaalla oli haasteellisempaa mutta valmista tuli sielläkin.

Istutusalueiden keskellä on muutama valvatti, jotka selvästi ilkkuvat kumartelukyvyttömälle puutarhurille. Vähän olen antanut niille tukkapöllyä kiskomalla edes korkeammiksi uskaltautuvat kukkavarret pois ja juurta sen verran mikä niiden mukana lähtee. Se ei valvattien vaellusta estä mutta ei niiden silti tarvitse kukkimaan ruveta. Kunhan pää kestää kunnon kitkemistä, hyökkään valvattien kimppuun talikolla ja kiskon joka ikisen irvailevan lehtituppaan juurineen pois.

Nuotiopaikan takaa uusin alue oli helposti kitketty. Vesiheinät jätin kuihtumaan alppiruusujen ja kärhön juureen.

Lähipäivinä pitäisi ottaa pusseja mukaan puutarhaan ja kerätä siemensatoa tulevien vuosien varalle. Aika moni kesäkukka- ja perennansiemenpussi tyhjeni keväällä ja nyt voisi olettaa tulevan laadukasta siemensatoa kun sade ei ole päässyt pilaamaan pölyttäjien lentämistä tai siementen tuleentumista. Tuoksuherneistä tuli tänä vuonna kerrassaan herkullisia laventelin ja kirsikanpunaisen sävyjä, joita pitää ehdottomasti kerätä talteen. Myös valkoinen on kestosuosikkini, sillä sitä voi yhdistää minkä tahansa muun värin kanssa. Monesta kasvista pitää kerätä siemenpankkia talteen, jotta on sitten talvitappioiden varalle paikkausmateriaalia. Haluaisin myös tehdä jonnekin pienen alueen, johon voisi kylvää perennansiemeniä tai istuttaa esikasvatettuja perennoja tai kukkapenkistä löytyneitä pieniä siementaimia vähän niin kuin taimipankiksi.

Tästä kuvakulmasta näkyy rikkaruohojen sijaan runsasta kukintaa.

Vielä olisi useampikin neliömetri kivipolkuja ja kiveyksiä kitkettävänä kukkapenkeistä puhumattakaan. Paahteisemmat paikat jätän suosiolla viileämmille keleille, vaikken niin helteestä kärsikään. En kuitenkaan aio ottaa auringonpistosta tai kärähtänyttä ihoa tähän vielä lisäriesaksi. Päivän kuumimmat hetket olen tehnyt sisällä rästihommia. Eilen näpräsin uudet vyötärökuminauhat viisiin housuihin. Yhden tuulipuvun takin vetoketjun korjausta aloittelin mutta paikallisista liikkeistä ei löytynyt käypäistä osaa. Takki jäi siis vielä odottamaan käyntiä monipuolisemmassa liikkeessä. Villasukkapari odottaa vielä parsimista ja työlistalla on myös lasten kaappien läpikäyminen. Koulut alkavat jo ensi viikolla, joten pitää tarkistaa, että kummallakin on varmasti koulukelpoista vaatetta. Kynäpenaalit sun muut tykötarpeet ovat myös kuulemma mystisesti hävinneet jonnekin kesän aikana. Herukat eivät ole meillä vielä kypsiä mutta mansikoita lapset ovat keränneet joka päivä pienen rasiallisen. Kävin myös lasten kanssa mustikassa ja vaikka marjaa oli kohtuullisesti, niin saalis tällaiselta toistaitoiselta porukalta oli vain pari litraa. Ostimme sitten laatikollisen kotiovelle tuotuna paikalliselta kerääjältä.

Päivän kärhönä 'Elsa Späth'. Katsokaa, miten valtava kukkamöykky!

Sadettta on meille osunut kolmen viikon aikana vain pari alle millin kuuroa. Pihdan alta rönsyansikat ovat nuupottaneet jo pitkään mutta muualta puutarhasta löytyi vasta pari päivää sitten ensimmäiset nuupottavat kasvit. Yllättäen ne olivat aurinkopenkin isotähtiputket. Eilen iltapäivällä purppurapunalatvojen latvat hieman nuokkuivat mutta nekin olivat nousseet yön aikana ylös. En ole kastellut perennapenkkejä kertaakaan, joten täytyy olla tyytyväinen kasvien kuivuudenkestoon. Pelkäsin, että sateisten viime kesien vuoksi kaikkien juuret olisivat jääneet tyytyväisinä pintamultaan mutta selvästi juuret ovat osanneet hakeutua syvemmälle. Liiterin kulmalla IBC-kontissa on vielä pieni vesitilkka pohjalla. Se riittää ehkä juuri ja juuri ruukkukasvien kasteluun, minkä jälkeen pitää turvautua vesijohtovedellä kasteluun, jos sadetta ei sattuisikaan vielä tähän osumaan. Jännityksellä seuraan, miten käy ennusteissa näkyville sadepäiville. Aurinkoista elokuuta!

Avointen satoa, osa 3

Tervetuloa mukaan pihakierroksen kolmanteen osaan, eli tässä jatkamme takapihalta patioalueelle ja sieltä sivupihan kautta kasvimaalle. Tällä alueella ovat myös puutarhan vanhimmat ja komeimmat kärhöt, paljon jaloangervoja ja muutenkin rehevimmät kukkapenkit, joten tutkittavaa riitti avointen puutarhojen aikaan ja toivottavasti tälläkin kierroksella voi hetkeksi pysähtyä silmäilemään kuvia tarkemmin. Kunnon Grande Finale siis.

Takapihalta päädyttiin suoraan näihin näkymiin. Loistokärhö 'Voluceau' kukkii vasemmalla, kärhökaaripenkki häämöttää edessä.

Ja tuolta päin tänne tultiin. Ruukkuryhmässä on kolme pelakuuta ja iso ruukku petuniaa (ja juurakkoa kasvatteleva kärhö jurottaa siellä seassa).

Pation seinäkkeessäkin kukkivat vielä loistokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue', vaikka niiden huippukukinta olikin jo vähän ohi. Myös syyssyrikkä keräsi ihastusta.

Harmittelin sitä, kun sattui tuulinen päivä, sillä tyynellä ja aurinkoisella säällä syyssyrikässä olisi ollut paljonkin perhosia. Yksi amiraali ja neitoperhonen taisivat pyörähtää hetken aikaa kuvattavina tapahtuma-aikaan. Silti pensas oli ihmettelyn, ihastelun ja valokuvaamisen kohteena ja moni itsekseen kiertelijöistä tuli ihan kysymään, mikä se on. Niille, jotka olivat opastetulla kierroksella, olin aika usein kertonut jo talon päädyn ruukkuryhmän kasveista, että talvetan ne kellarissa. Siinä vaiheessa kun päästiin syrikän kohdalle ja kerroin senkin päätyvän kellariin talveksi, alettiin jo kysellä, miten suuri kellari meillä olikaan. Ja olihan siellä viime talvena myös ne 50 alppiruusun tainta.... Täytyy myöntää, että joka syksy talvetukseen tulevien kasvien määrä kauhistuttaa minuakin, mutta sinne ne vain kaikki ovat aina sopineet.

Tässä muutamana päivänä syrikällä poikenneita perhosia, kun eivät näyttäytyneet avointen aikaan. Ylhäällä herukkaperhonen neitoperhonen ja keisarinviitta, alhaalla sitruunaperhonen, amiraali ja nokkosperhonen.

Osa patiosta ja kolmiopenkistä, syrikkä ja saman penkin kärhöseinäke jäävät tästä vasemmalle. Pation pöydälle laitoin näytille muutamia kuvia puutarhan lähtötilanteesta.

Edellisestä kuvasta käännytään 180 astetta ympäri katsomaan kärhökaaripenkkiä.

Kärhöportti oli hienosti kukassa tapahtumapäivänä, tosin kuvassa näyttää aika valjulta.

Kärhökaari- ja majapenkki keräsivät varmaan eniten ihailuja koko päivän aikana. Eikä ihmekään, sillä ovathan nuo tuuheat jaloangervokasvustot ja komeasti kukkineet kärhöt näyttäviä. Penkkien välissä kiemurteleva polku oli varsinkin lapsista hauska ja kärhöporttia kuvattiin paljon. Eräs kävijä sanoi, että siinä kelpaisi ottaa vaikka rippikuvia. Majapenkin istumapaikasta paljastui ongelma, jota en itse pitkäjalkaisena ollut huomannut lainkaan. Penkki saattaa nimittäin keikahtaa, jos aikuinen istahtaa sen etulaitaan ja kun istumakorkeus on säädetty nimenomaan meidän pitkien ihmisten mukaan, niin ainakin pari yllätystä taisi vieraille syntyä. Pahoittelut tästä! Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan lentänyt nenälleen tai saanut pieniä sydämentykytyksiä kummempia vammoja. Muutenhan penkki on hyvinkin tukeva istua eikä tämäkään ongelma vaadi kuin pientä hienosäätöä. Se korjataan varmasti ennen seuraavia puutarhavieraita!

Maja ei ollut ihan niin vehreä kuin viime kesänä suunnittelin, mutta omapa oli vikani, kun en muistanut suojata alppikärhöjä jäniksiltä.

Jos majaan pääsi turvallisesti istumaan, näkymä oli tällainen.

Suolla kukki pari ahkeraliisaa samoissa sävyissä kuin jaloangervot sen vieressä majapenkissä.

Marjapensasalueen suunnasta kohti majapenkkiä ja kärhökaarta. Suo pilkottaa vähän jaloangervojen tällä puolella.

Edellisestä kuvasta siirryttiin vasemmalle. Tältä suunnalta näkyy syysleimuja ja penkkien välissä kiemurteleva polku. Majapenkin purppuraiset keijunkukat ja purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' tuovat kontrastia.

Vieressä oli myös hyönteishotelli, jonka viereen tulostin kuvia joistakin hotellin asukkaista.

Kasvimaalla näytti onneksi tänä vuonna rehevämmältä kuin viime vuonna. Amppelitomaatitkaan eivät olleet enää sellaisia rääpäleitä kuin kesäkuussa.

Meillä kävijät pitivät erityisesti siitä, että puutarhassa oli avaruuden tuntua eikä joka paikkaa ollut tupattu täyteen, vaikka kukkaistutuksia olikin runsaasti. Yleisvaikutelma oli selkeä ja huolella mietitty, ja kasviyhdistelmät onnistuneita. Köynnöstukia ja -seinäkkeitä tutkittiin paljon ja kamerat lauloivat sekä niiden, että niitä koristavien kärhöjen kohdalla. Vaikka osa kärhöistä ei ehtinyt kukkaan ja toiset olivat jo vähän ohikukkineita, niin onneksi muutamassa oli vielä näytiksi oikein komeaa kukintaa. Tulevina vuosina kukkarunsaus vain lisääntyy, kun uudemmat kärhöistä pääsevät vanhojen kanssa samoihin mittoihin. Kivisistä yksityiskohdista kivikkorinne, kivipolut ja nuotiopaikka olivat kävijöiden mieleen. Kivipolkujen pohjatöistä udeltiin ja siitä, kuinka saan ne pidettyä rikkaruohottomina. Kuten kävijöillekin kerroin, kivipolkujen alla ei ole mitään kankaita ja rikkaruohojen kitkemiseen saumoista käytän useamman tunnin kesän aikana. Kitkemällä kivikkorinnekin pysyy siistinä. Kysymyksiä riitti myös kärhöjen istuttamisesta (=oikein syvälle), talvisuojauksesta (=ei mitenkään), leikkaamisesta (=kuivat pois) ja lannoittamisesta (=kanankakalla ja nokkoskäytteellä heinäkuun alkuun saakka). Aika moni kyseli myös kompostoinnista, perenna-alueiden lannoittamisesta ja lehtokotiloista.

Kasvimaalta kun tuli autotallin edestä takaisin etupihalle, näki vielä kärhökaaripenkin tätäkin päätä tarkemmin. Jaloangervot olivat täälläkin komeasti kukassa.

Itse sain kokeilemisen arvoisia vinkkejä mm. vesimyyrän karkotukseen, suon kasvivalintoihin ja runsaan luumusadon hyödyntämiseen. Eräältä rouvalta sain tuliaisiksi karhunjuuren siemeniä ja niitähän on tietysti päästävä kylvämään jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Mitä kuvista katsoin, niin varsin hauskannäköisestä kasvista on kyse. Päivä oli minusta todella antoisa ja kävijät toinen toistaan mukavampia. Oli ihana jutella heidän kanssaan, kuulla itse kunkin kokemuksia eri kasveista ja ylipäätään puhua samanmielisten harrastajien kanssa kunnolla puutarhaa. Tuli tavattua myös yksi saman kadun asukas, jonka iloisen värikkäitä kukkapenkkejä olen ohikulkiessani aina kaula pitkällä kurkkinut. En vain ole koskaan sattunut olemaan jalkaisin liikkeellä juuri samaan aikaan kun hän on ollut puutarhuroimassa, jotta olisin voinut pyytää pientä pihakierrosta. Sain kutsun tulla joku kerta vaikka ovikelloa soittamaan, jos ei satu tiet muuten kohtaamaan. Aionkin hyödyntää kutsun vielä jonain päivänä.

Etupihan kiveystä en huomannut opastetuilla kierroksilla esitellä, mutta ehkä omatoimikiertelijät senkin bongasivat. Karpaattienkellot kukkivat vielä kohtuullisesti, joten niillä oli tässä hyvä peittää naapuri.

Sattuipa päivän mittaan muuten vielä eräs ainakin itseäni näin jälkikäteen huvittava keskustelu. Eräs kävijä vinkkasi auringonhatun olevan oikein hyvä perhoskasvi. Nimi ei ollut minulle ennestään tuttu eikä siinä tilanteessa pääni toiminut tarpeeksi nopeasti, jotta olisin yhdistänyt tieteellisen nimen punahatuksi. Sotkin kaiken lisäksi kasvin johonkin keltakukkaiseen ja olin ainakin hieman yllättynyt, kun vieras sanoi niitä olevan myös punaisia. Illalla googlen avulla kuitenkin selvisi, että suorastaan surullisen tuttu kasvi oli kyseessä.

Vuosien yrittämisen ja kymmenien kuolleiden taimien jälkeen pääsen vihdoin ihailemaan punahatun kukintaa omassa puutarhassa.

Tässäpä tämän pienen puutarhamme yleisnäkymät ja tuli käytyä aika perusteellisesti läpi samalla kun sain vielä laittaa itselleni muistiin kokemukset ensimmäisestä Avoimet puutarhat -kokemuksesta. Oikein lämpimät kiitokset kaikille meillä kävijöille mieleenpainuvasta päivästä, kaikista kysymyksistänne ja todella ihanista kommenteistanne! Yhtä lämpimät kiitokset myös eilisille Kuopion puutarhaseuran vierailijoille sekä tällä virtuaalivierailulla olleille blogin lukijoille!

Edellisen osan takapihan alueesta löydät tästä.

Avointen satoa, osa 2.

Jatketaan Avointen puutarhojen tunnelmissa kun päivä on vielä tuoreessa muistissa. Jäimme edellisessä postauksessa varjokujan päähän, joten askel suuntautuu nyt takapihalle. Heti nurkan takana on lasten pelikenttä, jossa oli tapahtumapäivänä ainoastaan jalkapallomaali talon seinää vasten. Siinä on ollut välillä myös sulkapalloverkko ja aika usein lapset ajelevat siinä polkupyörilläkin. Isommallekin nurmialueelle on siis vielä toistaiseksi meidän perheessä käyttöä. Tuohan se myös avaruutta ja tilan tuntua sopivasti käytettynä.

Nurmialueen takana on luumutarha ja nuotiopaikka.

Selän taakse jää varjokujan pääty ja loppuosaa nurmikosta. Valkoinen kukka on kiiltoleimua ja vaaleanpunaiset jaloangervoa 'Erica'. Tajusin muuten vasta nyt, että olipa kamera ollut aika vinossa kuvaa ottaessa.

Ehdin ottaa osan kuvista aamupäivällä juuri ennen kuin vieraita alkoi saapua ja loput otin vasta illalla kun muistin, että kuvauskierros oli jäänyt kesken. Siksi myös ensimmäisessä kuvassa koko nurmialue on varjossa kun tuossa toisessa alue kylpee aamuauringossa. Älkää antako asian häiritä. Muutama vieraista kysyi, miten saan suojattua kasvit jalkapallolta. En aina saakaan ja siksi kasvit ovat pääasiassa sellaisia, mitkä kestävät satunnaisia iskuja. Tosin ensimmäisten sipulikukkien kukinta-aikaan pitää olla välillä talikon kanssa vihjailemassa, kuinka saattaa käydä tahallaan kukkapenkkiin tähdätylle pallolle. Lähimpänä pelikenttää ja samalla riskialtteimmassa kohdassa nuotiopaikan seinäkkeen vieressä on koivuangervoa, josta yritän kasvattaa kapean ja korkeahkon muotoonleikatun aidan. Se pysäyttäisi aika hyvin jalkapallon etenemisen myös nuotiopaikalle. Jänikset tosin pakottivat aloittamaan homman keväällä ihan alusta, sillä kaksi kolmesta pensaasta oli jyrsitty melko mataliksi. Tulipahan kunnolla tuuheita... 

Ja taas ilta-auringossa. Nuotiopaikkaa seinäkkeineen ihasteltiin paljon.

Nuotiopaikka toisesta suunnasta. Portissa kiipeilevä kärhö ei ehtinyt avata yhtään nuppua, joten en tiedä vieläkään, onko se 'Ville de Lyon'. Sen juurella suklaakosmos kukki onneksi hyvin.

Suunnitelmissa oli irrottaa nuotiopaikan porttiin sidottu naru pois ennen vieraiden saapumista, mutta pelkäsin kuvasta oikealle jäävän ritarinkannuksen kaatuvan kokonaan tuulessa, jos sen teen. Niinpä päätin jättää narun paikoilleen. Portin vasemmalla puolella kasvava tarhaviinikärhö 'Justa' oli vaurioitunut edellisen päivän rankkasateessa ja tuulessa tai sitten joku eläin oli ollut asialla, sillä huomasin päivän mittaan, että pari versoa nuupotti koko ajan entistä pahemmin. Illalla kävin tarkistamassa, mistä asia johtuu ja huomasin, että molemmat versot lähtivät samasta viimevuotisesta rungosta, joka olikin murtunut melkein kokonaan. Siinä meni samalla puolet sen kärhön kukinnasta.

Peruutetaan kivipolkua pitkin, jotta nähdään vähän enemmän. Päivänpesän Katjan antamat tummanpunaiset bellikset kukkivat kauniisti, vaikka niitä ei isossa kuvassa juuri erotakaan. Ja mitäs valkeaa pilkottaa taustan seinäkkeessä?

Loistokärhö 'Innocent Blush' alkoi perjantaina aukaista ensimmäistä kukkaansa ja toinenkin oli päässyt sunnuntaiksi vauhtiin. Sen kavereina olevat tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ja kelloköynnös ovat vasta nupullaan.

'Innocent Blushista' oikealle näkyy tänä kesänä tehty hakepolku ja kuunliljojen rehevää kasvua. Erityisesti etualan 'Gold Standard' keräsi ihastusta.

Edellisen kuvan 'Gold Standardit' pilkottavat kuvan yläreunassa. Etualalla kukassa nepalinhanhikki 'Ron McBeath' hopeahärkkejä vasten. Minusta tämä on oikein kaunis yhdistelmä.

Edellisestä kuvasta metrin verran oikealle ja seisomakorkeudelle noustua näkyy lisää hienoja väriyhdistelmiä, kun lapinnauhus 'Hietala' osuu samaan näkymään purppuraheisiangervon kanssa.

Talon vierustan valkea varjopenkki kukkii nimensä mukaisesti valkoisenaan. Tästä kulmasta näkyy hyvin lasten pelialueen kokoa.

Luumupuun juurella etelänmunkissa oli muutamia sinne sun tänne retkottavia sinisiä kukkia. Otin kuvan lähinnä tekemäni nimikyltin takia. Isäntä viistosi puukolla keppien päitä ja minä kirjoitin tekstit. Siistit, mutta ehkäpä liian huomaamattomat...

Peruutetaan pation suuntaan. Kuvan keskivaiheilla näkyy vielä yksi loistokärhö 'Kaiserin' kukka avoinna. Sen vieressä syyshortensia 'Vanille Fraise' on komeasti nupullaan ensimmäistä kertaa.

Seuraavaan osaan jäi loput pihasta, eli pation tienoo, kärhökaari- ja majapenkit, suo ja hyötytarhaosio. Illalla pääsen taas esittelemään puutarhaa, sillä Kuopion puutarhaseura tulee pihakävelylle. Edellisen osan, eli puutarhakierroksen alkupuoliskon, pääset lukemaan tästä.

Juhannusviikonlopun yllätyksiä

Juhannusta vietettiin täällä laiskanpulskeissa helletunnelmissa uiden, grillaillen ja nautiskellen elämästä. Itikoita ja paarmojakin ilmeisesti laiskotti, sillä niitä ei päivisin ollut riesaksi asti ja iltaisinkin selvästi vähemmän, mitä pitkään aikaan. Puutarhassa tapahtui monta yllättävää asiaa ja jopa muutama ennennäkemätön kukkijakin innostui ensikukintaansa.

Valkoinen kurjenmiekka ei ole koskaan kukkinut tällä tontilla! Tarkempi laji/lajike ei ole tiedossa, siperiankurjenmiekka tämä kaiketi on.

Ja mikä yllättävintä, löysin vielä kaksi nuppua lisää noista edellisen kuvan valkoisista kurjenmiekoista. Ihan kaikkea kunniaa kukinnasta en ota itselleni, sillä sain kurjenmiekat viime kesänä äidiltäni. Kasvusto oli päässyt liian suureksi ja sen keskellä kasvoi heinää, joten minun piti pilkkoa mätäs ihan pieniksi palasiksi ja keksiä niille paikka. Istutin ne kärhökaaripenkin viime kesänä laajennettuun takaosaan kun siellä sattui olemaan tilaa. Ilmeisesti nämä viihtyvätkin paremmin puolivarjossa kuin auringossa. Samaa todistaa muutaman vuoden takaisesta siemenkirjeestä peräisin oleva vaaleansininen kurjenmiekka, sillä niistäkin ensimmäinen aukaisi kukkansa.

Kiitos Nilalle (Lappalainen etelässä -blogi) tästä taivaansinisestä kaunottaresta! Katsokaa noita juovia terälehtien tyvellä: on ollut luontoäidillä tarkka sivellin.

Pitää harkita, mitä teen kurjenpolville ja jalopähkämölle. Niiden lila väri ei ole minun silmissäni täydellisin kumppani vaaleansiniselle kurjenmiekalle, joka vielä tänä vuonna on niin matala, että piiloutui kokonaan näiden taakse.

Kuumalla säällä ei hirveästi innostanut rehkiä puutarhatöissä, mutta sen verran hyödynsin itikatonta aikaa, että rapsuttelin rikkaruohot kaikista kiveyksien ja kivipolkujen saumoista. Siinäpä menikin yhteensä useampi tunti parina päivänä. Voikukkia ja koivuntaimia oli siunaantunut jostain valtavat määrät ja kun noita polkujakin on taas monta metriä enemmän kuin viime vuonna, kitkettävää kyllä riitti. Seuraava kitkentäkierros on sitten syksyllä ennen talven tuloa, niin on keväällä siistit käytävät katseltavaksi.

Niin puhtaat ja siistit! Sammalet jätin kivien väliin, sillä minusta sammaloitunut kivipolku on kauniimpi kuin hiekka- tai kivituhkasauma. Kukkapenkin kasvittaminen on vielä vähän vaiheessa...

Yritin kuvata komeasti kukkivia myskimalvoja ilman juoksevia lapsia. Ei välttynyt ylimääräisiltä linssiluteilta tämäkään kuva.

Juhannuspäivän jälkiruoka löytyikin hunajamarjapensaasta. Isoin pensaamme, 'Jättiläisen tytär', teki ensisatonsa.

Rastaille ja harakoille yllätys. Viritin pitsiverhon kuukausimansikoiden päälle, sillä ensimmäiset kypsät menivät lintujen suihin. Tänään saatiin itsekin jo pari maistiaista.

Vähemmän kiva yllätys minulle löytyi punaherukasta. Kirvatko ovat saaneet oksankärjen näin ruttuun?

Ensimmäiset tuoksuherneet ovat auki. Väriskaala ulottuu kuvan kirsikkaisesta ja persikkaisesta viileän vaaleanpunaiseen ja todella hentoon vaaleanpunertavaan.

Tänä kesänä myös pionit näyttävät kukkivan hyvin. Kahdessa perintöpioni 'Elinassa' isompia nuppuja on yhteensä 94 kappaletta. Jos kumpikin jaksaa lisäksi aukaista muutaman pienistä nupuistaan, sadan pioninkukan haamuraja menee rikki. Lisäksi viime syksynä jaettuihin pioneihin on melkein kaikkiin tulossa nuppuja, mutta epäilen, etteivät ne kuitenkaan jaksa kukkia. Yhdestä kevään viimeinen hallayö puraisi latvoja aika pahasti, joten se ei ainakaan kuki. 'Elinat' säästyivät hallalta, sillä ne nousivat paljon myöhemmin. Jotain etua on siis varjoisasta ja runsaslumisesta kasvupaikastakin sen lisäksi että pionit jaksavat kukkia siellä hieman pidempään.

Ensimmäinen perintöpioni 'Elinan' kukka on auki. Tässä yksilössä isompia nuppuja on 54 kappaletta, joten pian pioni kukkii komeasti.

Tänä vuonna ainakin meillä kaikki kasvu tuntuu olevan tässä vaiheessa kesää pikkuisen etuajassa. Ensimmäinen pioninkukka aukesi vajaan viikon aikaisemmin kuin muina vuosina, mutta nimetön köynnöskuusama yllätti huimalla vauhdillaan. Sen ensimmäiset kukat ovat yleensä auenneet vasta elokuun alussa, mutta nyt isoin nuppurykelmä on jo sen verran kookas, ettei kasvi varmasti malta odotella elokuuhun saakka, hyvä jos heinäkuun puoleenväliin. Nuppuja löytyi vielä aika montakin, joten pääsen tänä vuonna nauttimaan sen ihanasta tuoksusta hyvissä ajoin.

Köynnöskuusamani teki nupun ennätysaikaisin.

Tiukukärhö 'Arabella' aukaisi ensimmäiset kukkansa pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Pian moni muukin kärhö alkaa availla kukkiaan.

Juhannuksen yllättävimmän ilmoituksen teki isäntä. Hänen grillaillessaan minä kysyin, mitä mieltä hän on siitä, jos ilmoittaisimme pihamme avoimiin puutarhoihin ensi kesänä siinä tapauksessa, ettei lähiseudulla näyttäisi silloinkaan olevan kiinnostavia puutarhoja avoinna. Tapahtuma kun ilmeisesti olisi elokuussa eli kärhöjen kukinta-aikaan, jolloin puutarhamme on muutenkin näyttävimmillään. Isäntä torppasi vielä viime kesänä koko ajatuksenkin julkisesta puutarhan esittelemisestä, joten oletin, että hienovarainen taivuttelu pitää aloittaa jo nyt. Hyvä, että olin jo valmiiksi istuallani, sillä isäntä vain tokaisi, että "avataan vaan, minä jo sanoin työkavereille, että ensi kesänä ollaan varmaan avoimissa". Isäntä on kuulemma kahvitauoilla näyttänyt blogistani kuvia joillekin puutarhaintoisille työkavereilleen ja he ovat sanoneet tulevansa katsomaan heti kun ollaan avoimissa mukana. Niin, että asia on ilmeisesti sitten lyöty lukkoon, tulipa pupu viime metreillä pöksyyn tai ei! Kai sitä on sitten alettava saattaa kaikkia keskeneräisiä projekteja loppuun, jotta täällä olisi edes jotain valmiina siihen mennessä.

Mustalaukka (tuo valkoinen) alkaa kukkia. Sen hyvä tuoksu yllätti minut. Vieressä sekoituspussin 'Miami' tai 'Violet Beauty', en enää pysy kärryillä, mikä on mitäkin.

Kuinka teillä juhannus sujui? Tuliko yllätyksiä?