Ilmojen halki käy puutarhurin tie

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, että Irmeli-drone pääsi pitkästä aikaa ilmaan. Eikä kerta riittänyt, vaan kuvia otettiin ensin aamuauringossa ja illalla auringonlaskun jälkeen vielä muutama lisää ylivalottuneiden tai muuten epäonnistuneiden tilalle. Puutarha on muuttunut niin paljon taas vuodessa, että oli jo aikakin saada päivitetyt ilmakuvat tänne blogiinkin. Tehdäänpä siis puutarhakierros vaihteeksi muutaman metrin korkeudelta. Lentoonlähtö onnistuu parhaiten kadun päästä, joten aloitamme kierroksen kivikkorinteestä ja aurinkopenkistä.

Kivikkorinne. Tästä näkyy myös ulko-oven edustan uusi kiveys ja keltaisen nurkan laajennukseen istutetut päivänliljat.

Aurinkopenkki näyttää aika kirjavalta, mutta nyt värit ovat kuitenkin vähän paremmin sopusoinnussa keskenään, kun siellä ei ole mitään keltaista.

Aurinkopenkin kaarevaa reunaa myötäillen matka jatkuu varjokujalle, jonka Irmeli sujuvasti ylitti. Sen verran oli tuulista, ettei uskaltanut lähteä seikkailemaan kapeaa kujannetta myöten. Isäntä ohjasi siis kopterin talon yli suoraan takapihalle.

Köynnöskuusama kurkkii jo portin huipulta maailmaa. Seinän vieressä näkyy kasa lasten rikkomia raparperilaattoja.

Takapihalta on nyt kaksi melkein samanlaista kuvaa. Ensimmäinen tuli blogiin vahingossa, sen piti jäädä vain omia suunnitelmia varten. Koska se nyt lipsahti muiden seassa tänne, niin paljastettakoon sen verran, että vasempaan reunaan on suunnitteilla jotain uutta. En kerro, mitä ja millä aikataululla, hih.

Vahinkolaukaus. Luumun edessä olevan vaalean läntin kohdalla oli kasa koivunoksahaketta kuivumassa.

Ja tässä se, mikä piti laittaa blogiin. Eri väriset kasvien lehdet erottuvat kivasti yläilmoista.

Kierrämme talon ja grillikatoksen välistä patiota kohti.

Violettilehtiset purppurarevonhännät sopivat minusta kivasti pation vaaleanharmaaseen sävyyn.

Suoraan ylhäältä erottuu hyvin kiemurtelevat kivipolut sekä luonnonkiviset yksityiskohdat.

Patio kärhökaaripenkin suunnasta. Grillikatoksen edessä oleva kolmiopenkki on vielä vähän karun näköinen, mutta siitä se vehreytyy, kun pensaat kasvavat.

Osa kärhökaaripenkistä yläilmoista. Kopterin kamera taltioi hienosti 'The Presidentin' sävyn.

Vielä yksi kuva koko pihasta suoraan ylhäältä. Kunhan saan piirrettyä ja nimettyä tähän kuvaan eri istutusalueet, laitan sen tuonne Kasviluettelot-välilehdellekin.

Kopterivahti nautti viilentävästä ilmavirrasta kun Irmeli laskeutui metrin päähän. Kuvausaamuna olikin jo aika helle.

Blogger oli vaihtanut oma-aloitteisesti itsensä uuteen versioon, joten kokeilin tehdä tämän postauksen sillä. Kuvien siirto toimi nyt aivan samalla lailla kuin vanhassakin versiossa ja muutenkin tämä toimi nyt paremmin kuin kesäkuussa. Olen edelleen sitä mieltä, että toiminnot ovat turhan monen klikkauksen takana, mutta ehkä kaikkea ei voi saada. Pahin ongelma oli kuitenkin korjattu. Mukavaa loppuviikkoa!

Eräänä heinäkuisena iltana

Näytän teille nyt saman pihakierroksen kuin toukokuun puolivälissä. Silloin puut ja pensaat olivat lehdettömiä, osa sipulikukista kukassa ja perennat alkoivat vasta heräillä talvilevostaan. Nyt on niin rehevää kuin tällaisena kesänä voi olla ja loppukesän kukkijat alkavat kukkia.

Mustilanhortensia 

Pihaantulossa kivikkorinteen alaosa viettää hiljaiseloa. Aidan yli kurkottelevat aurinkopenkin ritarinkannukset ja 'Elsa Späth' -kärhö. Entisen tuoksuvattupöheikön tilalla alkavat leijonankidat kukkia.

Pihaantulo ja kivikkorinteen alaosa.

Kivikkorinteen yläosassa kukkivat karpaattienkellot, kaukasianmaksaruohot sekä nukkapähkämö. Oikea paratiisi pörriäisille. Aurinkopenkki hehkuu pinkinpunaisena, kun tarhakeijunkukka 'Hans', pikkusydän, maksaruoho 'Strawberries and Cream' ja isotähtiputki ovat yhtäaikaa kukassa.

Kivikkorinteen yläosa ja aurinkopenkkiä taustalla.

Lempihetkeni päivästä on, kun aurinko laskee ja saa kukkien värit hehkumaan. Kamera ei koskaan pysty toistamaan sitä, miltä tämä näyttää luonnossa ja kun pitää vielä rajata naapureitakin mahdollisimman paljon pois.

Talon edusta koki alkukesällä pensasryhmän kokoisen mullistuksen. Pensaat ovat lähteneet hyvin kasvuun: mustilanhortensia kukkii tänä vuonna komeasti ja 'Creme Brule' -pensashanhikitkin yllättävän hyvin. Pensasryhmän päässä on pirteä väriläiskä samettiruusuja ja kääpiöauringonkukkia.

Pensasryhmä. Pieni pistokkaasta kasvatettu pensashanhikkikin on kasvanut valtavasti kesän aikana (eturivin reunimmainen).

Talon julkisivukin sai piristystä parvekelaatikoista. Pelargoneja on kahta erilaista valkoista. Ensimmäisessä laatikossa on mytty viimevuotista 'Kaiser Wilhelm' -lobeliaa, loput ovat vaaleampaa 'Saphir' lajiketta.

Mustilanhortensia ja takana auringonkukat.

Kärhökaaripenkissä huomion varastaa värimintun ja syysleimun kukkarunsaus. Kärhöt vasta aloittelevat, mutta nuppurunsaus lupaa loistavaa kukintaa.

Alkukesällä kuvittelin, että penkin etureunaan jää aukko ja kylvin siihen pioniunikkoa. Ei olisi tarvinnut. Penkin tämä pää meinaa olla aikamoista sekamelskaa, sillä siihen on laitettu kaikki ylimääräiset taimet. Siis kaivamista tiedossa syksymmällä.

Kaariportissa 'Justa' on päässyt hyvään vauhtiin. Vasemmassa laidassa ensimmäinen 'Piilun' kukka avautumaisillaan.

Kasvimaasta olen tänä vuonna erityisen ylpeä: salaattia ei ole tarvinnut ostaa kaupasta pitkään aikaan, porkkanan harvennustaimet olivat jo nyt saman kokoisia kuin viime vuonna syyskuussa nostetut, herneitä on syöty monta päivää, perunaruttoa ei näy ja ensimmäiset oman maan perunatkin on jo maisteltu. Härkäpavuissa on edelleen kirvoja, mutta se on pieni hinta muuten lupaavan näköisestä kaudesta.

Kasvimaalle ei enää illalla(kaan) paista aurinko, mikä on tänä kesänä ollut hyvä. Ylänurkassa 'The President'.

Kasvimaan takaosassa on pieni lastentarha, jossa ovat omat alennusmyyntiostokseni sekä äidiltäni saadut taimet paahteelta suojassa. Nyt siellä ovat vanhempieni lomamatkan ajan hoidossa myös äitini tämän kesän pistokaskokeilut.

Lastentarha. Lasten kottikärry on suojaamassa vasta juurtuneita pistokastaimia alkuillan auringonpaisteelta. Aamupäivän auringolta suojaavat korkeammat taimet ja siirtoa odottavat kivet. Päivällä paikka on varjossa.

Kasvimaan reunalta poistetun punakarviaisen tilalle istutin alkukesällä rivin hempeää japaninjaloangervoa.

Pisarapenkissä lasten hiekkalaatikon luona 'Fanal'-jaloangervot ovat kauneimmillaan. Tänä vuonna ne ovat innostuneet huimaan kukintaan ja kasvattaneet kukkavarsilleenkin harvinaisen komeasti mittaa. Myös ensimmäiset tomaatit alkavat punertaa.

Jaloangervo 'Fanal'.

Tomaatti 'Maskotka'.

Uudessa patiopenkissä daalia 'Wittem' kukkii, joskin kärsii myös paahteesta ja kirvoista. Naapurilta sain keväällä kaksi maksaruohon pistokasta, jotka alkavat nyt kukkia. Lajikkeesta ei ole mitään tietoa eikä sitä varmaan saa edes selville. Ilmeisesti ovat jotain isomaksaruohoa.

'Wittem' saa keskipäivän paahteelta varjostusta, mutta eteläseinustan kuumuus meinaa silti olla sille liikaa.

Tämä vaaleamman punainen maksaruoho aavistuksen sinertävillä lehdillä saa jäädä patiopenkkiin.

Pinkimpi saa uuden kodin vatukkorinteeseen tulevasta kivikon laajennuksesta.

Takapihalla on näyttänyt kovin vaisulta pitkään, sillä siellä ei oikein ole kukkinut mitään alkukesän kukkijoiden jälkeen. Korallikeijunkukat ovat olleet ainoita väripilkkuja, mutta nyt leijonankidat, jaloangervot ja kuunliljat alkavat aukaista kukkiaan.

Kuva otettu varjopenkin takaa. Erilaisia lehtimuotoja ja värejä on onneksi paljon korvaamassa kukinnan vähyyttä. Valkokirjavien kuunliljojen takana kuvan etualalla sormivaleangervo kärsi keväällä kylmästä ja erottuu siksi hädin tuskin kevätkaihonkukan seasta. Pitää muistaa ensi keväänä suojata se hallalta.

Valkea varjopenkki kaipaa uudelleenjärjestelyjä, sillä 'Brautschleier'-jaloangervot ovat turhan matalia komeasinikuunliljojen ('Elegans') ja sulkavaleangervon väliin.

Takanurkassa viime kesänä istutetut pensashanhikit aloittelevat kukintaa. Täällä keltainen väri on turvallisesti vihreää taustaa vasten. Niiden edessä ovat toistaiseksi viimevuotiset amppelimansikat, mutta jokin alku- tai keskikesällä kukkiva reunuskasvi on siihen mietinnässä.

Nurmikon puolelta kivireunus on edelleen kesken.

Tällaiselta meillä näyttää nyt. Helteistä keskiviikkoa!

Keväinen pihakierros

Kukkapenkit ovat melko paljaan näköisiä, kun kaikki perennat eivät ole vielä nousseet, mutta ajattelin silti viedä teidät keväiselle pihakierrokselle. Alkutilanteen näette tästä. Paljon on muuttunut kolmessa vuodessa ja tämä vuosi varsinkin tuo suuria muutoksia, joista osan olen jo paljastanut.

Kivikkorinteestä olen tehnyt postauksen aiemmin, mutta sen taustalla olevaa aurinkopenkkiä en ole vielä esitellyt kertaakaan. Tässä kuva sen tämän hetkisestä ulkonäöstä. Penkki kylpee auringonvalossa melkein koko päivän ajan, ainoastaan pihdan varjo kulkee penkin yli iltapäivällä. Aurinkopenkin etureunassa bellikset ovat saaneet vapaasti levitä. Jossain vaiheessa jatkan penkkiä aidan viertä pitkin kauniisti kaartaen eteenpäin.

Aurinkopenkistä tulee kesän edetessä romanttishenkinen kukkia pursuava vastakohta kivikkorinteelle.

Keltainen nurkka on vastapäätä aurinkopenkkiä. Kuvittelin istuttaneeni siihen syksyllä kelta-punaisia 'Flaming Parrot' -papukaijatulppaaneja, mutta yksi 'Exotic Emperor' on näemmä eksynyt joukkoon. Keltaisen nurkan ja rappusten välisen luonnonkiveyksen väleissä kasvaa sammalen kaverina keltamaksaruohoa.

Keltaisessa nurkassa viimeiset krookukset kuihtumassa ja yksi väärään paikkaan eksynyt tulppaani kukassa.

Keltainen nurkka ja ulko-oven edusta ennen. "Kukkapenkissä" kasvoi juolavehnää, valvattia, tarhatyräkkiä, idänunikkoa ja punakoisoa.

Jatketaan kierrosta kärhökaaren ja kasvimaan suuntaan. Kärhökaari-penkin alareuna on toiminut lastentarhana ja kasvien väliaikaisena sijoituspaikkana. Tällä hetkellä siihen on myös kylvetty pioniunikkoa esikasvatukseen. Siirrän taimet pihaantulon tuoksuvattutantereelle siinä vaiheessa kun sinne pääsee istuttamaan kesäkukkia.

Kärhökaari-penkki on rajattu nurmikosta sammaloituneilla betonilaatoilla, joita löytyi tontin rajalta.

Kärhökaari-penkissä olevan kaariportin teki isäni viime keväänä. Annoin mitat, mutta muuten isäni sai melko vapaat kädet toteutukselle. Ja se kannatti, sillä pidän lopputuloksesta oikein paljon. Kuvan vasemmassa reunassa näkyvästä punakarviaisesta olemme luopumassa, sillä sato ei ehdi noin varjoisassa paikassa kypsyä emmekä niin välitä karviaisista muutenkaan. Toivottavasti sille löytyy hyvä koti, ettei tarvitse silppuriin laittaa.

Kärhökaari-penkin yläreuna ja näkymät kasvimaalle ja marjapensaille. Kuva on otettu iltapäivästä, jolloin alue on varjoisimmillaan.

Kasvimaan takareunassa on kasvimaalta kaivettuja kiviä ja luonnonkasveja. Rönsyleinikkiä on vielä turhan paljon, mutta ne saavat pikku hiljaa väistyä mukavampien kasvien tieltä.

Valkovuokot ovat suloisia kivien väleissä.

Seuraavana vuorossa on lasten leikkipaikka ja pisara-penkki. Hiekka ei lapsilla koskaan pysy laatikossa, mutta eipä sen meillä tarvitsekaan. Kaivurileikeille on tilaa laatikon takana. Pisaran pyöreässä päässä on Kuntalan punaluumu, joka oli alunperin tarkoitettu luumutarhaan. Siitä oli kuitenkin latva paleltunut taimistolla talven aikana ja saimme uuden puun tilalle. Tälle keksittiin sitten paikka hiekkalaatikon varjostajana. Tosin lapset ehkä ehtivät kasvaa hiekkalaatikkoiän ohi ennen kuin tuosta risusta on varjostajaksi, mutta keksitään sitten muuta käyttöä alueelle.

Pari kivenmurikkaa ja etupihalta puretun aitaviritelmän osat odottavat käyttökohdetta.

Takapihalle siirryttäessä näkymät ovat vielä hmm... sanoisinko että työn alla. Luumutarhaan on tulossa matalia kurjenpolvia ja grillikatoksen viereen tuivioiden keskelle purppuraheisiangervoa. Happaman maan penkki (katso pihakartta) laajenee jossain vaiheessa keskemmälle pihaa niin, että sen ja luumutarhan väliin jää loivasti kaartuva nurmikäytävä. Myös kasvivalintoja pitää vielä pohdiskella, sillä kaipaan penkkiin lisää korkeutta.

Gillikatoksen edestä kuvattuna näyttää tältä.

Varjopenkki on takapihan alueista pisimmälle suunniteltu ja toteutettu. Sen takana on matalaoksainen pihlaja, jonka oksien alle jää mukava majan paikka lapsille, kun varjopenkin takalaidalla olevat töyhtöangervo, varjolilja, sormivaleangervo sekä kotkansiipisaniainen kasvavat. Penkin keskellä on maanpeittäjinä esikoita ja kevätkaihonkukkaa, jotka saavat levitä peittämään koko penkin.

2015 kaadetun vaahteran kanto penkin reunassa piiloutuu syksyyn mennessä kuunliljojen ja rantakukan sekaan.

Takapihan uusin kukkapenkki on takanurkka, joka syntyi tarpeesta saada kolme keltaista pensashanhikkia johonkin kasvamaan ja toisaalta suojella ruohonleikkuria nurmikolta pilkistäviltä kiviltä. Tetenarsissit ovat vielä hetken aikaa kukassa. Tämäkin penkki on rajattu kaivaessa löytyneillä kivillä.

Takanurkka on aamupäivän varjossa, loppupäivän auringonpaisteessa. Etualalla oleva sileäpintainen kivi odottaa siirtoa muualle.

Takapihalla olohuoneen ikkunan alla on myös kukkapenkki (kartassa valkea varjopenkki), johon olen kerännyt valkoisena kukkivia kasveja. Esikoisen mielestä tulppaaneja oli ilmeisesti liikaa, sillä kolme aukeamassa ollutta nuppua kokivat pienten käsien voiman. Jäi niitä onneksi vielä pari äidinkin iloksi. Tätä penkkiä on tarkoitus pikkuhiljaa jatkaa koko talon mittaiseksi.

Penkki piteni eilen metrillä, kun siirsin siihen väärässä paikassa kasvaneen sulkavaleangervon.

Tältä meillä näyttää nyt. Selkeästi nuori ja monilta osin keskeneräinen puutarha, mutta siitä se vanhenee.