Onkos sitä saatu mitään aikaiseksi?

Keisarinviitta jaloangervo 'Europan' kukinnolla.

Helteisen heinäkuun viimeiset tunnit ovat tätä kirjoittaessa hupenemassa ja minusta tuntuu, että koko kuukausi hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä. Julkaisukin venähti elokuun puolelle. Monelle nämä helteet ovat olleet aivan liikaa mutta itse olen nauttinut joka hetki siitä, että ulkona tarkenee käydä ihan oikeasti kesähepeneissä eikä edes tee mieli vetäistä pitkiä housuja tai takkia päälle. Olen jopa tarennut uimaan järvessä yli kahden viikon ajan melkein joka päivä, mikä on paljon enemmän kuin monena aikaisempana kesänä yhteensä. Sinilevääkään ei ole vielä ilmestynyt.

Vakiorannallamme saa välillä polskia jopa ihan omassa rauhassa.

Ahkera uimaharjoittelu on tuottanut tulosta, sillä nyt myös kuopus on oppinut uimaan aika hyvin. Kumpikin osasi sukeltaa jo ennestään ja kuopuskin pysyi parin metrin matkan pinnalla kesän ensimmäisellä uintireissulla mutta nyt uimataitoon on tullut varmuutta ja uintimatkaan moninkertaisesti lisää pituutta. Ja lasten riemuksi huomasimme, että esikoinen voittaa juuri ja juuri minut uintikilvassa, jos minä saan käyttää pelkkiä käsiä. Kehitystä on siis tapahtunut hänenkin uimataidossaan. Viime aikojen hukkumisuutisia ja läheltä piti -tapauksia seurattuani olen kiinnittänyt enemmän huomiota muihin uimareihin. Meidän vakiorannallamme käy enimmäkseen lapsiperheitä ja iäkkäämpää väkeä. Nuoriso lienee kunnan pääuimarannalla, jossa on enemmän tilaa ja monipuolisempi rantavarustus kuin tällä pelkät pukukopit sisältävällä pikkurannalla. Yksinään uimaan tulleita lapsia en ole tällä rannalla nähnyt enkä kännykkää lasten uidessa selailevia aikuisia. Yksinäisiä vanhuksia aina välillä näkyy mutta hekin uivat rannan suuntaisesti. Järkevät uimatavat ovat siis hallussa ainakin tämän rannan uimareilla. Auringonottajista voisi kommentoida vaikka mitä mutta sen jätän tekemättä. Kukin grillatkoon nahkansa miten parhaaksi näkee.

Grillikatoksen vierellä purppuraheisiangervo pieneni reilusti.

Helle ja edelleen riesanani oleva asentohuimaus ovat estäneet puutarhatöiden tekemistä. Seisaallaan tai kyykyssä pystyn tekemään aika hyvin jotain kunhan vain muistan pitää pään pystyssä. Kumartelu ja kaikenlainen heiluminen saa vielä maailman pyörimään silmissä. Luumupuiden (tai mitä niistä nyt on jäljellä) leikkaus onnistuikin vallan mainiosti. Juurivesoista kasvatettavista uusista puista saksin osan sivuversoista runkoa myöten pois, jotta jäljelle jäävät oksat olisivat tasaisesti ympäri runkoa riittävän kaukana toisistaan. Yksi saksituista on 'Viipurin Punaluumu', joka näkyy yllä olevassa kuvassa purppuraheisiangervon jämien takana. Heisiangervo repesi vajaa kuukausi sitten keskeltä kahtia ja pyysin isäntää sahaamaan siitä revennet rungot kokonaan pois. Jäljelle jäi kaksi alaoksaa, jotka nekin kasvavat melkein vaakatasossa. Kevensin kumpaakin, jotta ne eivät estäisi polulla kulkemista. Toivon, että pensas alkaisi tehdä juuresta uutta versoa ja muotoutuisi aikanaan tasapainoisemman näköiseksi.

Viipurilaisen takaa varjopenkistä lähti kotkansiipiä.

Helteestä huolimatta sain kaupattua torissa kotkansiipiä. Oletin, että ne menisivät vasta syksymmällä, jos silloinkaan mutta kysyntä ja tarjonta kohtasivat ja eräs henkilö tarjoutui ostamaan kaikki mitä vain liikenee. Lähdin puolisen tuntia ennen sovittua hakuaikaa nostamaan juurakoita ja kaivoin kaikki ylimääräiset. Kaksitoista juurakkoa sieltä lähti ja kylläpä tuli heti paljon avaramman näköistä. Taidan siirtää myöhemmin syksyllä tai ensi keväänä töyhtöangervon ja kotkansiipien välissä sinnittelevät varjoliljat isoksi ryhmäksi kuunliljojen ja saniaisten väliin, niin näkyy niidenkin kukinta paremmin. Töyhtöangervo ja kotkansiivet tapelkoot keskenään elintilasta.

Jaloangervot ovat alkaneet kukkia. Etualalla 'Rheinland', keskellä 'Europa' ja vaalea takana ehkä 'Peach Blossom'.

Viime vuonna ihmettelin, kuinka paljon jaloangervoissa pörrää pieniä erakkomehiläisiä. Nyt angervoissa on kuhissut joukoittain kimalaisia. Yhdessä kukinnossa saattaa olla yhtä aikaa viisikin pörriä. Kimalaisia on muutenkin nyt todella paljon. Kadun pään joutoalueella oreganot ovat takuuvarma paikka bongata kimalaisia. Isotähtiputket ja nauhus ovat myös mainioita kimalaismagneetteja. Mustilanhortensiaankin ne varmasti löytävät tiensä heti kun nuput alkavat aueta. Toki monenlaisia mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja päivä päivältä myös enemmän perhosia lentelee puutarhassa. Tavoitteenani on saada taas kuvattua mahdollisimman monta erilaista puutarhassa häärivää hyönteistä ja näinä "työkyvyttömyyden" päivinä ötökkäkuvasaldo onkin mukavasti kasvanut.

Olen saanut myös siistittyä osan kukkapenkkien välistä kulkevasta polusta. Lienee selvää, minkä osan...

Jääräpäinen kun välillä olen, niin päätin eräänä aamupäivänä edes yrittää kitkemistä. Kärhökaaripenkki ja majapenkki ovat aamusta täysin varjossa, joten suuntasin sinne. Aika hyvin sainkin kitkettyä ne osat, joihin ylsin polulta polvillani kyykkien. Haralla sain käteen vähän lisäpituutta ja kiskottua rikkoja edes pikkuisen irti mullasta keskemmältä penkkiä, jos en ihan kokonaan niitä saanut irti nyhdettyä. Polkua yritin ihan kitkemällä kitkeä mutta luovutin homman aika pian huimauksen häiritessä liikaa ja kävin hakemassa rautaharavan. Lähti niistä rikoista onneksi suurin osa ihan haravoimallakin irti.

Jokunen metri tuli siistittyä. Edellisen kuvan kuunliljat ja haltiankukat pilkistävät kuvan yläreunassa.

Näin kuivalla säällä nukkapähkämöt ovat pysyneet hienosti pystyssä myös kärhökaaripenkin puolella. Varjoisa ja rehevä kasvupaikka ei oikein sovi niille, jos sattuu olemaan vielä kosteaakin. Pähkämöt tulivat penkkiin kompostimullan mukana omin avuin mutta koska eivät näytä sieltä omatoimisesti lähtevän, niin taidanpa nyhtää ne kukinnan jälkeen pois ja laittaa jotain muuta tilalle. Jos ei muuta, niin vaikka astinkiven, jolta pääsisi kätevästi leikkaamaan pähkämön vieressä kasvavan ranskantulikukan kukkineet kukat pois. Siementaimia on nimittäin löytynyt hirmuiset määrät vähän joka puolelta. Nyt niitä saisi, jos joku haluaa!

Penkin tämä pääty jäi vielä odottamaan seuraavaa inspiraatiota.

Pidän paljon kärhökaaripenkin tämän hetken kukinnasta. Portin toinen puoli loisti alkukesällä, kun tarhavaleunikot kukkivat. Pionien aikaan kukinta siirtyi keskivaiheille portin molemmille puolille ja nyt penkin alareunassa syysleimut, ranskantulikukat ja osa kärhöistä pistävät parastaan. 'Beautiful Bride' vähän ylivalottui auringon osuessa valtaviin kukkiin mutta ymmärrätte idean. Taaempana (yllä olevassa kuvassa oikealla) majapenkki himmailee vielä hetken taustalla ennen kuin jaloangervot ja kuutamohortensia puhkeavat täyteen kukkaan.

Luumutarhasta ei enää paljoa polku erottunut.

Tänä kesänä kiveysten hoito on ollut todella retuperällä. Hävitin keväällä kitkentätyökaluni ja sitä etsiessä meni melkein koko kesä. Muutama päivä sitten se vihdoin löytyi kasvimaalta, kun kävin leikkaamassa kellastuneet kamomillat matalaksi. Siellä se työkalu sitten pötkötteli kasvuston seassa. Tongin heti ensimmäisenä patiolta muutaman pahiten rikkaruohottuneen sauman puhtaaksi mutta loppu työ jäi odottamaan viileämpää päivää. Pari päivää sitten tuntui, että huimaus ei häirinnyt enää niin paljoa maahan katsellessa, joten päätin parantaa olohuoneen ikkunanäkymää kitkemällä luumutarhan kivipolun ja mihin nyt käsi siitä kätevästi ylsi.

Nuotiopaikalta nouseva rinne sujui melko helposti. Myös täältä siistiytyi samalla kukkapenkin reunoja.

Kitkiessäni huomasin, että amerikanvuokko ei ole selvästikään viihtynyt polun oikealla puolella kivipenkereen päällä. Arovuokkoa ja sen pikkutaimia sen sijaan löytyy ihan liiankin kanssa. Epäilen siitä vielä tulevan ongelman, joten revin jo alkajaisiksi kaikki näkemäni siemenkodat pois. Valkoinen isotähtiputki ja pikkutöyhtöangervo näyttävät myös lisääntyvän vähän turhan reippasti, joten pitää olla tarkkana niiden kanssa. Astinkivipolun luota on kuollut mehitähtiä mutta isorikko näyttää viihtyvän hyvin. Se kukkikin tänä vuonna runsaasti, joten aion antaa sille lisää elintilaa reunuskasvina.

Tasamaalla oli haasteellisempaa mutta valmista tuli sielläkin.

Istutusalueiden keskellä on muutama valvatti, jotka selvästi ilkkuvat kumartelukyvyttömälle puutarhurille. Vähän olen antanut niille tukkapöllyä kiskomalla edes korkeammiksi uskaltautuvat kukkavarret pois ja juurta sen verran mikä niiden mukana lähtee. Se ei valvattien vaellusta estä mutta ei niiden silti tarvitse kukkimaan ruveta. Kunhan pää kestää kunnon kitkemistä, hyökkään valvattien kimppuun talikolla ja kiskon joka ikisen irvailevan lehtituppaan juurineen pois.

Nuotiopaikan takaa uusin alue oli helposti kitketty. Vesiheinät jätin kuihtumaan alppiruusujen ja kärhön juureen.

Lähipäivinä pitäisi ottaa pusseja mukaan puutarhaan ja kerätä siemensatoa tulevien vuosien varalle. Aika moni kesäkukka- ja perennansiemenpussi tyhjeni keväällä ja nyt voisi olettaa tulevan laadukasta siemensatoa kun sade ei ole päässyt pilaamaan pölyttäjien lentämistä tai siementen tuleentumista. Tuoksuherneistä tuli tänä vuonna kerrassaan herkullisia laventelin ja kirsikanpunaisen sävyjä, joita pitää ehdottomasti kerätä talteen. Myös valkoinen on kestosuosikkini, sillä sitä voi yhdistää minkä tahansa muun värin kanssa. Monesta kasvista pitää kerätä siemenpankkia talteen, jotta on sitten talvitappioiden varalle paikkausmateriaalia. Haluaisin myös tehdä jonnekin pienen alueen, johon voisi kylvää perennansiemeniä tai istuttaa esikasvatettuja perennoja tai kukkapenkistä löytyneitä pieniä siementaimia vähän niin kuin taimipankiksi.

Tästä kuvakulmasta näkyy rikkaruohojen sijaan runsasta kukintaa.

Vielä olisi useampikin neliömetri kivipolkuja ja kiveyksiä kitkettävänä kukkapenkeistä puhumattakaan. Paahteisemmat paikat jätän suosiolla viileämmille keleille, vaikken niin helteestä kärsikään. En kuitenkaan aio ottaa auringonpistosta tai kärähtänyttä ihoa tähän vielä lisäriesaksi. Päivän kuumimmat hetket olen tehnyt sisällä rästihommia. Eilen näpräsin uudet vyötärökuminauhat viisiin housuihin. Yhden tuulipuvun takin vetoketjun korjausta aloittelin mutta paikallisista liikkeistä ei löytynyt käypäistä osaa. Takki jäi siis vielä odottamaan käyntiä monipuolisemmassa liikkeessä. Villasukkapari odottaa vielä parsimista ja työlistalla on myös lasten kaappien läpikäyminen. Koulut alkavat jo ensi viikolla, joten pitää tarkistaa, että kummallakin on varmasti koulukelpoista vaatetta. Kynäpenaalit sun muut tykötarpeet ovat myös kuulemma mystisesti hävinneet jonnekin kesän aikana. Herukat eivät ole meillä vielä kypsiä mutta mansikoita lapset ovat keränneet joka päivä pienen rasiallisen. Kävin myös lasten kanssa mustikassa ja vaikka marjaa oli kohtuullisesti, niin saalis tällaiselta toistaitoiselta porukalta oli vain pari litraa. Ostimme sitten laatikollisen kotiovelle tuotuna paikalliselta kerääjältä.

Päivän kärhönä 'Elsa Späth'. Katsokaa, miten valtava kukkamöykky!

Sadettta on meille osunut kolmen viikon aikana vain pari alle millin kuuroa. Pihdan alta rönsyansikat ovat nuupottaneet jo pitkään mutta muualta puutarhasta löytyi vasta pari päivää sitten ensimmäiset nuupottavat kasvit. Yllättäen ne olivat aurinkopenkin isotähtiputket. Eilen iltapäivällä purppurapunalatvojen latvat hieman nuokkuivat mutta nekin olivat nousseet yön aikana ylös. En ole kastellut perennapenkkejä kertaakaan, joten täytyy olla tyytyväinen kasvien kuivuudenkestoon. Pelkäsin, että sateisten viime kesien vuoksi kaikkien juuret olisivat jääneet tyytyväisinä pintamultaan mutta selvästi juuret ovat osanneet hakeutua syvemmälle. Liiterin kulmalla IBC-kontissa on vielä pieni vesitilkka pohjalla. Se riittää ehkä juuri ja juuri ruukkukasvien kasteluun, minkä jälkeen pitää turvautua vesijohtovedellä kasteluun, jos sadetta ei sattuisikaan vielä tähän osumaan. Jännityksellä seuraan, miten käy ennusteissa näkyville sadepäiville. Aurinkoista elokuuta!

Pieni muutostyö

Loistokärhö 'Beautiful Briden' heteissä on täsmälleen samaa sävyä kuin maksaruoho 'Jose Auberginen' nupuissa.

Puoli kesää päässäni muhinut suunnitelma pääsi sateisten ja viileämpien päivien myötä alkamaan. Majapenkin pitkulaisesta kärjestä kuoli talven aikana yksi tarhakeijunkukka 'Midnight Rose' ja kun kapean kärjen yli tuli muutenkin oikaistua vähän turhan usein, päätin lopulta muokata sen kokonaan pois. Polun toisella puolella kärhökaaripenkin reunalta kuoli suurin osa reunuskasveina olleista kuukausimansikoista ja tilalle tuli kesän aikana ihan omin lupineen muutama bellis ja paljon rikkaruohoja. Niinpä sekin puoli kaipasi vähintäänkin siistimistä.

Kärhökaaripenkki polun vasemmalla puolella, majapenkki terävine kärkineen oikealla.

Pelkästään majapenkin kärjen poistamalla polkujen risteysalueesta tulisi turhan leveä ja muutenkin omituisen näköinen. Niinpä mallailin oksanpätkillä uusia muotoja ennen lapioon tarttumista. Penkkien läpi kulkeva kaareva polku on ollut minulle mieleinen enkä halunnut suoristaa sitä liikaa. Tummalle keijunkukallekin piti keksiä hyvä paikka, sillä halusin sen jäävän lähistölle toistamaan purppuraheisiangervo 'Tiny Winen' ja kärhökaaripenkin etureunassa olevan maksaruoho 'Jose Auberginen' sävyjä. Myös valkoisten syysleimujen ja loistokärhön kaveriksi tarvittiin vahvempia sävyjä varsinkin nyt, kun niiden yläpuolella olevat punahatut eivät selvinneet talvesta.

'Beautiful Bride' oli pakko kuvata tähän väliin. Taustalla suon laidan kuunliljat.

Ja tässäpä pienesti muuttunut risteysalue.

Kärhökaaripenkin reuna siirtyi muutoksessa leveimmältä kohdalta melkein puoli metriä kohti majapenkkiä ja majapenkin kärki lyheni metrin verran. Vanhaa penkkien läpi kulkenutta kivituhkapolkua jäi kapeimmalta kohdalta jäljelle vain viitisentoista senttiä, vaikka kuvassa muutos ei näytäkään kovin suurelta. Yleensä kaikissa kukkapenkin muutoksissa tarvitaan kottikärryä mutta tässä kaikki hoitui hyvin vähin askelin: kivituhkat kasaksi risteykseen, mullat syntyneeseen monttuun ja kivituhkat mullan siirrosta tulleeseen kuoppaan, eli melkein entiselle paikalleen. Maansiirtotöissä tarvittiin tuskin neliömetriä enempää tilaa. Kasveista vihreänkirjava 'Green Spice' jäi vanhalle paikalleen purppuraheisiangervon juureen mutta lohkaisin parista isoimmasta yksilöstä jakopalat täydentämään aukkopaikkoja. 'Midnight Rosen' jaoin kolmeen osaan ja istutin ne syysleimujen vierelle syntyneeseen laajennusosaan. Pari esikkoa siirsin ja yhden jaoin kahteen osaan, niin sain heisiangervon taaksekin vähän tiheämmin kasveja.

'Midnight Roset' uudella paikallaan. Talvesta selvinneet kuukausimansikat oikealla ja niiden takana palloesikko, joka ei mahtunut muualle.

Ylläolevan kuukausimansikoiden sijainnista voi vähän hahmottaa polun entistä paikkaa. En nimittäin siirtänyt mansikoita lainkaan. Aloitin levennyksen puolisen metriä niiden oikealta puolelta ja oikaisin syysleimuja kohti kaartaneen mutkan, joka johtui silloin käytettävissä olleista oksista. Väärään ja moneen suuntaan vänkyröitä ei vain aina saa asettumaan niin kuin haluaisi. Nyt minulla oli iso kasa oikein hyviä, juuri sopivasti kaartuvia syreeninrunkoja, joista tuli siisti ja pitkäikäinen reunus. Entiset oksat olivatkin jo melkein lahonneet, koivua kun olivat.

Keijunkukka 'Green Spice'. Näyttääpäs muuten tästä kuvakulmasta kapealta tämä majapenkin kärki. Mikähän lie kameran luoma optinen harha?

Ensi keväälle jäi vielä pikkuisen muutostöitä. Ruukussa talven viettävä tarhaviinikärhö 'Venosa Violacea' pääsee 'Beautiful Briden' kaveriksi, joten pari syysleimua pitää siirtää. Kärhöjen edessä maksaruohoja pitää jakaa, jotta saa koko etureunan täytettyä niillä. Tänä vuonna olivat vielä liian pieniä jaettavaksi enkä reissaamisen takia halunnut hoivailla pistokkaitakaan. 'Midnight Rose' -keijunkukkaa olisi kiva saada isompi alue leimujen taakse, mutta sen toteutuminen riippuu ihan siitä, kuinka hyvin ne talvehtivat. Kuukausimansikat siirtyvät joko tänä syksynä tai ensi keväänä kasvimaalle tai lasten leikkialueen viereen viime talvena paleltuneiden tilalle. Syysleimujen kylkeen melkein hautautuneen tarhavaleunikon saatan siirtää jo tänä syksynä kärhökaaripenkin keskivaiheille kunhan saan sinne ensin tilaa.

Nuotiopaikalla alkaa kukkia mantsuriankärhön lisäksi loistokärhö 'Ville de Lyon'.

Loistokärhö 'Ville de Lyon' yllätti minut totisesti tänä kesänä. Kyllähän se viime kesänäkin kukki, mutta aloitti kovin myöhään eikä kasvanut lähellekään yhtä runsaana kuin nyt. Tänä vuonna se lähti kasvuun paljon aikaisemmin ja piti hyvää kasvuvauhtia yllä koko kesän. Ensimmäiset kukat aukesivat vajaa viikko sitten ja nyt kukkia on jo useita auki. Nuppujakin on mukavasti, joten kukinnasta saa varmasti nauttia pitkään.

Päivän kärhönä on siis tänään Ville.

Viikonloppuja!

Hellepäivien puuhailuja

Nyt tuntuu kesältä! Lämpöä piisaa niin, että jopa tällainen vilukissa pärjää vallan mainiosti kevyemmässäkin vaatetuksessa. Järvivedetkin alkavat olla niin lämpimiä, että uskalsin tänään aamupäivällä käydä viskaamassa talviturkin eikä edes hampaat kalisseet kylmästä. Lapsia ollaan toki käytetty jo useamman kerran uimareissuilla mutta tähän saakka ainoastaan he ovat uskaltautuneet veteen saakka. Muuten päivät ovat kuluneet joko ulkona kirjaa lukien tai sitä sun tätä puuhaillen.

Loistosalvia kukkii komeasti kivikkorinteessä.

Loistosalvia viihtyy selvästi paremmin kivikkorinteen vanhan osan ohuessa ja hiekkaisessa kasvualustassa kuin kukkapenkissä paremmassa mullassa. Kukkapenkissä kasvavissa yksilöissä on vain muutama kukinto ja ne ovat kooltaankin paljon pienempiä kuin kivikkorinteen mahtipuska. Kaikki ovat kuitenkin saman ikäisiä. Tekisi mieli lisätä loistosalviaa kivikkorinteen pitkälle sivulle mutta salviakin taitaa olla sellainen kasvi, josta pitäisi leikata kuihtuneet kukinnot hyvissä ajoin pois, jos ei halua siitä itselleen ongelmaa. Olen joutunut kitkemään jo vaikka miten monta pientä loistosalvian tainta pois levisioiden ja mehitähtien välistä. Yksi taimi oli ilmestynyt pihalaatoituksen väliinkin mutta sen jätin jo viime kesänä niille sijoilleen. Arvelin, että se kuolisi viimeistään talvella, kun päältä kolataan lumet. Eipä haitannut salviaa lainkaan, sillä nyt kyseinen yksilö kukkii.

Salamatkustajana ihan pikkutaimena tullut varjolilja kukkii ensimmäistä kertaa.

Punaista varjoliljaa on kasvateltu aika monta vuotta kukintakokoon. Tunnistin taimen varjoliljaksi pari vuotta sitten ja kun en keksinyt mitään syytä sille, miksei se saisi kasvaa siinä missä on, annoin sen jäädä. Valkoista varjoliljaa minulla on ollut monta vuotta mutta tämä on ensimmäinen punainen. Nätti on sekin, vaikken niin liljaihminen olekaan. Toivottavasti tuhoöttiäiset eivät löydä sitä tai muitakaan varjoliljoja pikarililjoista puhumattakaan. Liljakukkoja meillä ei ole ollut mutta narsissikärpäsiä on nyt hirveästi (täältä voi kurkata kuvan ja tarinaa). Vaikka narsissit ovat narsissikärpästen lempievästä, niin myös muut liljat kelpaavat kuulemma niille, amarylliksistä puhumattakaan. Meillä kukki tänä keväänä vain muutama narsissi (kukkapenkeissä muistaakseni seitsemän, ja lisäksi kellarissa talvehtineet ruukkunarsissit), joten tuollainen narsissikärpäsarmeija etsinee muuta evästä. Yhdestä sain epätarkan kuvan etelänmunkin kukalla ruokailemassa mutta sen verran vikkelästi ne liikkuvat, että turha yrittääkään listiä niitä puutarhassa. Sopii yrittää, minä jo kokeilin. Pakko siis alistua siihen, että kärpästen toukat syövät kaikki kasvit, mitkä emokärpäset vain ovat löytäneet.

Majapenkki näyttää nyt kauniilta, kun valkoiset kukat säihkyvät hajavalossa.

Majapenkkiä voisi kutsua tähän aikaan kesästä kuutamopenkiksi, sillä majan tarha-alppikärhö 'Purple Dreamia' lukuunottamatta siellä kukkii vain valkoisia kukkia. Penkin etureunassa kukkivat ihanaiset luhtaesikot, niiden oikealla puolella vähän taaempana barlow-tyyppinen akileijapehko ja ihan penkin takaosassa jaloangervojen seasta nousevat valkoiset sorjalaukat. Ensimmäistä kertaa nekin kukkivat noin runsaina. Niiden melkein puolentoista metrin korkeuteen nousevat kukkapallot näkyvät komeasti pitkän matkan päähän eikä kuihtuvia lehtiäkään juuri näy jaloangervojen alta. Pari samalle alueelle eksynyttä tähtilaukkaa on hukkunut jo ajat sitten lehtimassan sekaan. Penkin etureunakin on uhkaavasti hukkumassa lehtimassan sekaan, jos en pian käy kitkemässä akileijan siementaimia. Maa on neliömetrin alalta ihan vihreänään akileijavauvoja. Nyt muistin sentään nyppiä ensimmäisenä kuihtuneet kukat pois ja yritän jatkaa sitä viime vuotta ahkerammin.

Majapenkin akileija.

Lehtolaukat kukkivat runsaina.

Laukat, jotka nostavat kukintonsa selvästi lehdenkärkiä korkeammalle, ovat helpompia puutarhassa kuin esimerkiksi lehtolaukat. Mikä kasvi olisi sopiva kumppani laukalle, jonka kukat jäävät melkein maanrajan tasalle ja joka sattuu vielä kukkimaan näin myöhään kesällä, kun melkein kaikki kasvit ovat ehtineet kookkaiksi? Viime kesänä minulla oli niiden vieressä sinikatanaa mutta ne eivät selvinneet tuossa paikassa talven yli. Katanakin alkoi olla vähän siinä ja siinä, onko se liian korkea lehtolaukkojen kaveriksi. Luulen, että laukat saavat kukinnan jälkeen siirtyä johonkin muualle ja niiden tilalle tulee yksi 'Halcyon'-kuunlilja lisää täyttämään kuunliljojen ja kurjenpolvien väliä. Yhden kuunliljan keskellä kasvaa nimittäin kunnon voikukka, joten se pitää joka tapauksessa pistää halki.

Vähän hassuilta nuo lehtolaukat näyttävät korkeampien kasvien keskellä.

Yritin kuvata kimalaista mutta sepä karkasi ennen kuin ehdin painaa laukaisijaa. Kurjenpolvesta tuli kuitenkin hieno kuva.

Puutarhatöitä en ole juurikaan nyt helteellä tehnyt. Kastelemiseen ja veden kantamiseen on kulunut jonkun verran aikaa. Kasvimaan sadevesitynnyri ja liiterin nurkalle siirretty vanha tynnyri ovat tyhjentyneet, joten vettä on pitänyt kantaa liiterin takaa IBC-kontista saakka. Olen kuskannut aina sille päälle sattuessani muutaman ämpärillisen IBC-kontista kasvimaan tynnyriin, jotta ei tarvitse lähteä hakemaan vettä kaukaa silloin kun pitäisi kastella ruukkuja tai kasvimaata. Sekä kasvulavoihin että ruukkuihin lisätty biohiili vähentää selvästi kastelutarvetta. Edes näillä helteillä ei ole tarvinnut kastella päivittäin muita kuin sitä amppelitomaattia, jonka ruukun vesisäiliön pohjassa on halkeama. Ehjäruukkuisille amppeleille, parvekelaatikoille ja maassa oleville ruukuille riittää kastelu parin-kolmen päivän välein. Kukkapenkeissä olen kastellut parin viikon sisällä maahan istutettuja pikkutaimia muutaman kerran. Pensasmustikat ja aurinkopenkin iso purppurapunalatva ovat saaneet myös kukin yhden ämpärillisen vettä. Pensasmustikat kastelin siksi, että jaksaisivat kasvattaa hyvin marjasatonsa, purppurapunalatvalle annoin hieman helpotusta kuivuuteen. Grillikatoksen takana oleva nauhus nuupottaa päivittäin heti, jos aurinko vähän sattuu osumaan sen lehtiin mutta sille en ole kiikuttanut pisaran pisaraa. Maa on siellä varmasti riittävän kosteaa jopa moiselle nirppanokalle.

Kimalaisen siitepölyvasut näyttävät olevan jo melko täynnä mutta ehkä sinne vielä yhden pionin siitepölyt mahtuvat...

Yllättävän paljon aikaa menee myös kameran kanssa kyttäämiseen. Pionit ovat nyt kunnon pörriäismagneetteja, joten käyn säännöllisesti tutkimassa, näkyykö niissä sellaisia otuksia, joista en ole vielä saanut kuvia. Perhosia ei ole vielä kovin runsain määrin meillä näkynyt mutta yritän sinnikkäästi saada kuvia edes niistä harvoista. En ole laskenut, kuinka paljon sadasta erilaisesta hyönteisestä puuttuu, mutta kuvia on kertynyt jo aika paljon. Parille itselleni tuntemattomalle lapset ovat löytäneet nimet mutta moni on vielä nimeämättä. Kävimme alkuviikosta kirjastossa ja esikoinen löysi lastenosastolta paksun hyönteiskirjan, jonka halusi lainata. Kotona hän tutki sitä niin innoissaan ja esitteli kirjasta löytämiään ötököitä meille vanhemmille, että annoin hänelle tehtäväksi selvittää, olisiko siellä nimeä isännän kuvaamalle sudenkorennolle. Nimi löytyi ja löytyipä sieltä myös suomenkielinen nimi hyönteiselle, jolle itse olin löytänyt netistä ainoastaan latinankielisen nimen. Siinä vaiheessa piti jo itsekin katsoa, minkä opuksen lapsi oli lainannut. Kuvittelin kirjoja lainatessamme, että tuskin lastenosastolla on mitään perusteellisempaa opasta, vaan ennemminkin joku lapsille sopiva, pintapuolinen rääpäisy. Kirja oli kuitenkin Leena ja Heikki Luodon Ötökät lähiluonnossa. Siinäpä vasta mainio opus, olen selaillut sitä nyt itsekin ja saanut tunnistettua pari kuvaamaani hyönteistä.

"Laskeutumislupaa pyydetään"

Pation vierellä kasvava pioni sopii kauniisti purppuraheisiangervoon.

Ihailin jo viime kesänä, kuinka hyvin nimetön vaaleakukkainen pioni sopii taustalla kasvavaan purppuraheisiangervoon. Nyt näky on vielä kauniimpi, kun pionissa on runsaammin kukkia. Hempeä vaaleanpunertava on vain niin kaunis tummaa taustaa vasten. Nukkapähkämötkin sopisivat hyvin yhtälöön, mutta heti kun tulee kosteampi kausi, ne retkahtavat kulkuväylien tukkeeksi. Ne eivät muutenkaan ole niin eduksi multavammalla paikalla kasvaessaan ja kunhan ovat kukkineet, saavat nuo viimeisetkin lähteä pois. Viime kesänä vähensin niitä jo reilusti ja istutin tilalle kurjenpolvea ja kaukasianmaksaruohoa. Taimia ei kuitenkaan riittänyt ihan koko alueelle, joten jätin vielä pienen alan nukkapähkämöä jäljelle. Pionia ihastellessa ja nukkapähkämön poistoa suunnitellessa satuin vilkaisemaan pionin juurelle.

Mitä ihmettä kasvaa kärhötuen juuressa maksaruohon ja kurjenpolven välissä?

Salaatintaimihan se.

Eipä ole pitkä matka napata myöhemmin kesällä salaattia ruokalautaselle, kun on yksi taimi heti pation vieressä kasvamassa. Tarkoituksella en ole sitä sinne kylvänyt mutta ilmeisesti alkukesällä on ollut avonainen siemenpussi puutarhaessun taskussa ja siitä on muun touhun lomassa siemen tipahtanut kukkapenkkiin. Nähtävästi salaattia pitää olla kasvimaan lisäksi myös kukkapenkeissä. Viime kesänähän olin vahingossa "kylvänyt" sitä myös suolle.

Tarha-alppikärhö 'Albina Plena' kukkii edelleen.

Kärhörintamalle kuuluu kohtalaisen hyvää. Edellisen tilannepäivityksen jälkeen PRINCESS KATE ('Zoprika') ilmaantui elävien joukkoon. Se on noussut vain yhden verson voimin mutta pääasia, että on edes hengissä. Unten mailla on edelleen tarhaviinikärhöistä 'Madame Julia Correvon' ja loistokärhöistä 'Diamond Ball', 'Piilu', 'Jan Pawel II' sekä kumpikin 'Hagley Hybrid'. Muista köynnöksistä köynnöskuusama (ehkä korea- tai ruotsin-) paleltui melkein maanrajaan asti eikä ole kunnolla lähtenyt vieläkään kasvuun. Muutama uusi verso siinä kuitenkin on ja myös emokasvista melkein metrin päähän maahan tarkoituksella juurruttamani vanha oksa on työntänyt muutaman verson maanrajasta. Se on kuitenkin sen verran lähellä tarha-alppikärhö 'Pink Dreamia', että taidanpa jossain vaiheessa kaivaa sen väljemmille vesille. Alppikärhö on varmempi ja myös tuuheampi köynnösportin verhoaja kuin näille korkeuksille aivan liian arka kuusama. Erittäin iloinen yllättäjä oli Päivänpesän Katjalta pari vuotta sitten saatu ruusunätkelmä. Se ei ole kukkinut vielä kertaakaan mutta pitkän odottelun jälkeen sekin on alkanut vihdoin tehdä versoa. Sen kasvu vaikuttaa sen verran pontevalta, että toivon sen vihdoin tänä vuonna tekevän ensimmäisen kukkansa.

Päivän kärhönä tiukukärhö 'Arabellan' ensimmäiset kukat.

Ensimmäinen loistokärhökin on jo aukaissut kukkansa, mutta se pääsee vasta seuraavan postauksen tähdeksi.

Suolla ja majapenkissä

Suontekeleestä ja majapenkistä oli tarkoitus raportoida jo paljon aikaisemmin mutta sopivaa hetkeä sille ei ole oikein tuntunut löytyvän. Niinpä luonnos on odotellut kuukausitolkulla julkaisemistaan ja täydentynyt pikkuhiljaa koko kasvukauden mittaiseksi jutuksi. Ehkä ei huono ratkaisu sekään. Käydäänpä kierroksella!

Toukokuun puolivälin jälkeen suon laidoilla kukkii valkovuokkoja ja imiköitä.

Majapenkki ja varsinkin suo pysyvät keväällä pitkään lumisina, sillä sinne kertyy talvisin reilusti lunta ja etelän puolella oleva metsä varjostaa jonkun verran. Onneksi juuri tällä puolella tonttia on paljon lehtipuita, niin varjostus ei ole yhtä tehokasta kuin takapihan kuusikolla. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että toivon jokaisen kesämyrskyn aikana jonkun ison koivun tai männyn kaatuvan tai katkeavan, jotta tontin tällekin laidalle tulisi enemmän valoa. Syvän savimultaisen kasvualustan ansiosta myös varjon kasvit menestyisivät aivan yhtä hyvin, vaikka valoa tulisi tuplamäärä nykyiseen verrattuna. Palataanpa takaisin aiheeseen. Myöhäisen sulamisen vuoksi kasvu käynnistyy alueella paljon hitaammin kuin muualla, joten aikaisimmatkaan kukkijat eivät pääse hyödyntämään täysin alkukevään valoisimpia hetkiä, jolloin puut ovat vielä lehdettömiä. Onneksi kasvu on nopeaa kunhan alkuun on päästy.

Suon päästä pääsee majapenkin takana kulkevalle salapolulle kohti puutarhakompostoria.

Salapolun oikealle puolelle olen istuttanut vain pari kulleroa ja luonnon poimulehteä sekä puutarhakompostorin viereen saksankirvelin. Valkovuokot, lehtoimikät, saniaiset, maahumala ja rönsyleinikki ovat joko olleet siellä alunperinkin tai levinneet metsän puolelta. Polku siis rajaa luonnontilaisen alueen istutuksista. Käyn kesällä pari kertaa repimässä polulle puskevat maahumalat ja rönsyleinikit pois, jotta polku ei häviäisi niiden alle, mutta muuten annan raja-alueen olla omillaan. Alkukesällä purimme vanhasta puutarhakompostista puolet pois ja hankimme tilalle Biolanin 900 litran puutarhakompostorin, joten kompostialuekin siistiytyi eikä ole enää niin silmiinpistävän näköinen.

Toukokuun lopussa kasvu on päässyt vauhtiin majapenkissäkin, johon palloesikot tuovat näyttävyyttä. Suon laidalla pilkistelee ensimmäisiä helmililjoja.

Järjestelin majapenkin etureunan esikot kesällä uudelleen, sillä palloesikot rehevine lehtineen eivät sopineet pienempien kasvien eteen. Ensi keväänä palloesikkojen pitäisi kukkia komeana ryhmänä aivan ylläolevan kuvan vasemmassa laidassa majan edessä ja vaaleankeltaisten, matalampien esikoiden polun keskivaiheilla jouluruusun ja himalajanesikon kaverina. Toivottavasti supermärkä syksy, sitä seuranneet parin viikon pakkanen, lumisade, pitkä suojasää vesisateineen ja nyt taas uusi lumisade ja talvikeli eivät ole tehneet tuhojaan. Onneksi istutusalueet ovat edes hieman koholla ympäristöstään, niin ei ehkä vesi jäänyt lainehtimaan jäisen maan päälle.

Vaahtera-angervokin (rikkoviuhka) kukki ensimmäistä kertaa. Ei vielä jaksanut kukinto nousta kovin korkealle...

Alueen kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata, sillä majapenkki täyttyi hyvin nopeasti isoilla taimilla rehevän näköiseksi kun taas suon kehkeytymistä on saanut odotella pidempään. Se onneksi jää aika hyvin piiloon omaan notkelmaansa, niin ei ole keskeneräisyys haitannut. Vaikka sammal tuntuukin ilmestyvän mihin tahansa kukkapenkkiin jo sillä välin kun selkänsä kääntää, se ei tee sitä samaa juuri siihen, mihin sitä haluaisi, eli suon pohjalle. Tai tekee kyllä mutta ei niin nopeasti, minkä lisäksi linnut käyvät välillä repimässä sammalia irti. Nyt parin kesän odottelun jälkeen rikkaruohoja alkaa olla vähemmän ja sammalta enemmän, mutta vielä ei ole suon pohjalla sellaista paksua sammalmattoa millaisen sinne haluaisin saada. Koko ajan kuitenkin paranee.

Nyt lähestytään jo kesäkuun puoliväliä. Suon takana kukkii rotkolemmikki 'Alexander's Great' ja sivummalla salapolun varrella tarhakullero.

Maja verhoutui jo puoliksi alppikärhöihin. Taustalla pilkistää kompostorin vieressä kukkiva saksankirveli.

Kesäkuun puolivälin jälkeen tuoksumatara tuo näyttävän valkoisen kukkapilven suon laitaan.

Tuoksumatarat ovat ottaneet suon laidan haltuunsa hyvin tehokkaasti. Vähän hirvitti nähdä, kuinka nopeasti ne valtaavat alaa, mutta onneksi suon alareunaan haudatut puunrungot olivat estäneet juuria vaeltamasta suon pohjalle. Hyvän kokoinen kaistale mataraa olikin vain alaspäin roikkuvia varsia. Eikä sillä näyttänyt kovin syvälle ulottuvat juuret muutenkaan olevan. Niinpä ylimääräisen kasvuston repiminen oli kuviteltua helpompi urakka. Nyt kun saisi mataran viihtymään myös suon yläreunassa kuunliljojen ja alppiruusujen välissä (ylläolevassa kuvassa rotkolemmikin takana ei vielä ole alppiruusuja, vaan raparperi, jonka revin aika pian kuvan oton jälkeen pois). Kuvassa etualalla olevat nukkapähkämöt poistin syksyllä lopullisesti. Niiden tilalla on nyt keijunkukkia.

Majapenkkiä suolta päin tarkasteluna kesäkuun puolivälissä. Salapolku lähtee kuvan oikeasta laidasta.

Ilmeisesti unohdin ottaa kesällä kuvan salapolulta tai sitten se vain ei osunut silmiin muiden kuvien seasta. Tänä kesänä polussa alkoi jo vihdoin näkyä aavistus visiostani, jossa metsän puolelta kurkotteleva kookas pihlaja kaareutuu polun ylle toiselta puolelta ja majapenkkiin istutettu kuutamohortensia toiselta. Vielä oksat eivät kohdanneet toisiaan polun yllä, mutta "seinät" olivat jo havaittavissa. Majapenkissä on ensi vuonna hieman raivattavaa, sillä jaloangervoja pitää kaivaa pois kuutamohortensian edestä ja tuijan vierestä vähentää akileijoja. Silloin kun puuvartiset olivat vielä pieniä, täytin tilan perennoilla ja nyt kun kaikki ovat kasvaneet, alkaa olla jo ahdasta. Eipähän ole mahtunut kasvamaan rikkaruohoja väleissä. Myös tuijan kasvua ja lopullista muotoa pitää alkaa miettiä tarkemmin, ettei se ehdi kasvaa liian hallitsevaksi. Toistaiseksi leikkaamisen tavoitteena on ollut vain tuuheuttaa kasvua ja tasapainottaa toispuolista olemusta. Tuskin alan tuijasta mitään sen erikoisempaa muotopuuta tekemään, mutta ehkä joku siisti kartio, pallo tai kananmunan muotoinen hahmo voisi olla sopiva. Korkeutta ei tarvitsisi tulla kovin paljoa lisää, jotta maja ja sen vieressä oleva kuutamohortensia jäisivät penkin korkeimmiksi elementeiksi.

Kesäkuun lopussa näkymä on aika rauhallinen. Valkoiset barlow-tyypin akileijat kukkivat tuijan edessä, mutta muuta kukintaa ei juurikaan ole.

Heinäkuun puolivälissä suolla ei kuki muuta kuin salaa sinne tunkeutunut bellis. Suon takana metsän puolella kukkii yksi mesiangervo.

Samaan aikaan majapenkin puolella on värikkäämpää, tosin suurimmaksi osaksi lehtivärien ansiosta. Näkyvin kukinto on majan vieressä valkoisella ritarinkannuksella.

Tuijan, kuutamohortensian ja jaloangervojen kirkkaampi vihreä sopii minusta hienosti taustalla kasvavan pihlajan tummanvihreisiin lehtiin. Tuoksumatara toistaa samaa sävyä ja kaikki muut vihreät täydentävät näkymää. Purppuraista sävyä toistavat etualan keijunkukat 'Midnight Rose', hieman taaempana purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' ja aivan penkin vasemmassa etulaidassa haltiankukka 'Twilight' (Karon luona). Niin kauniisti kuin hopeanharmaa nukkapähkämö sopisi väriltään kokonaisuuteen, se ei kasvutavaltaan sopinut rehevään, kosteaan ja varjoisaan penkkiin. Niinpä ne kaikki on poistettu. Hieman hopeista sävyä tuovat sentään valkotäplä- ja tarhaimikät, jotka pääsevät nyt paremmin esille, kun pähkämöt eivät retkota niiden päällä.

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' tekee suuret, kerrannaiset kukat.

Majassa kiipeilevät alppikärhöt kukkivat kesäkuun puolivälistä alkaen. Niiden jälkeen aloittaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream', joka kukkii komeimmillaan heinäkuun puolivälissä. Yksittäisiä kukkia riitti pääkukinnan jälkeen pitkälle syksyyn saakka, vaikka oma taimeni ei ole vielä edes kovin vanha. Tarha-alppikärhö ja majan toisella puolella kasvava valkoinen ritarinkannus täyttävät sopivasti akileijojen ja jaloangervojen väliin jäävää kukinta-aukkoa. Yllättävän hyvin ritarinkannuskin pärjää varjossa. Ensimmäisenä kesänä kukkavarsia taisi olla vain yksi, tänä vuonna jo useampia ja korkeuttakin tuli komeasti.

Kuukautta myöhemmin, elokuun puolivälissä, kukkivat jaloangervo ja kuutamohortensia sekä suon laidalla kuunliljat.

Jaloangervojen ja hortensian kukinnan päätyttyä majapenkki ja suo vain odottavat syksyä. Ensimmäiset hallat ruskettavat herkimmät, kuten jaloangervot, kuunliljat ja hortensian, Napakammissa ja pidempikestoisissa pakkasissa menevät mm. esikot, kärhöt, rotkolemmikit ja tuoksumatarat. Imikät, jouluruusut, keijunkukat, alppiruusut ja tuija säilyvät edustuskelpoisina talveen saakka. Niin ja se sammal, joka oikein villiintyy syyssateissa.

Lokakuun puolivälissä hallat olivat jo tehneet hieman tuhojaan.

Purppuraheisiangervo pitää lehdistään kiinni pitkään ja varsinkin leudompina syksyinä saa näyttävän tummanpunaisen ruskan juuri ennen talven tuloa. Tänä vuonna pitkä pakkanen ja sen jälkeinen lämmin jakso sai kuitenkin senkin lehdet ruskettumaan. Nyt joka paikka on kuitenkin taas 10-15 sentin lumikerroksen alla odottamassa ensi kevättä.

Verkkokalvoille viimeiseksi aurinkoinen kuva tarhajouluruususta toukokuun lopulta.

Sellainen oli suon ja majapenkin kasvukausi tänä vuonna. Hyvää viikonloppua ja huomista isänpäivää kaikille isiksi itsensä laskeville!