Kesän parhaat hetket aluillaan

Tämän kesän kärhösesonki on meillä aivan pian. Tiukukärhö 'Arabella' on tarjoillut muutamia yksittäisiä kukkia jo jonkin aikaa, mantsuriankärhö hetkisen ja loistokärhö 'Elsa Späth' on saanut nyt ensimmäisiä kukkiaan auki.

Ihanainen loistokärhö 'Elsa Späth'.

Elsa on minusta tänä vuonna pienempikukkainen kuin viime vuonna. Vaikka onhan tuolla ensimmäisenä auenneella kukalla kuitenkin läpimittaa jo viitisentoista senttiä.

'Arabella' täyttää kiven ja komeamaksaruohon väliin jäävän rakosen juuri kuten olin suunnitellutkin. Tulevina vuosina versojen mitta riittää kehystämään kauniisti kiveä.

Versot hajaantuvat hienosti vähän joka suuntaan, mutta ensi vuodeksi pitää keksiä jotain, millä saan osan niistä jäämään myös tuohon keskelle istutuskohtaan. Ehkä jokin tuki, jota pitkin pääsevät ylöspäin?

Viime kesänä istutettu mantsuriankärhö pääsi yllättävän hyvin kiipeämään lampunjalkaa pitkin. Kuvasta ei oikein erotu, mutta tyhjiltä näyttäviin kohtiin on jo istutettu pieniä nyppykurjenpolven ja tarhakylmänkukan taimia. Syksymmällä jaan isompia kurjenpolvikasvustoja peittämään tilaa lisää.

Kärhössä on auennut jo kivasti kukkia ja sen hunajainen tuoksu alkaa erottua läheltä haisteltuna.

Pikkuruinen kukkahämähäkkikin oli löytänyt kukat.

Kellarissa talvetetut 'Hagley Hybrid' ja 'Voluceau' ovat kukkineet alkukesästä lähtien, tosin 'Voluceau' piti pienen tauon maahan istuttamisen jälkeen ja on nyt aloitellut kukintaa uudelleen.

'Hagley Hybrid' on kukkinut valtavasti, vaikka on vasta tänä vuonna maahan istutettu ja muutama verso lyheni reippaasti istutuksen yhteydessä. Kukkien koko on alkanut pienentyä, joten ehkä pitää leikellä uudet nuput pois, jotta kärhö saisi aikaa valmistautua talveenkin.

'Voluceau' on upean värinen. Ylimpänä on vasta avautunut kukka, vanhemmat kukat ovat jo haalistuneet.

Kirkkaan keltaiset heteet korostavat sametin lailla hohtavaa punaa.

Maaliskuun lopulla ottamani loistokärhö 'Kaiserin' pistokas työnsi jo kolmatta juurenkärkeä ruukun pohjareiästä läpi, joten päätin istuttaa sen isompaan ruukkuun. Saa nähdä, mitä hän tuumii ruukunvaihdoksesta, toivottavasti ei ainakaan suutu kovin paljoa.

Kasvusammal karisi suurimmaksi osaksi pois, joten sama oli kaivella puhelin taskusta ja kuvata lupaava rääpäle. Todisteet talteen onnistuneesta pistokaslisäyksestä!

Monesta blogista olenkin jo saanut ihastella upeita kärhöjä. Pian niitä alkaa aueta täälläkin lisää ja lisää. Aurinkoisen lämmintä viikkoa!

Kukkia ja muita juttuja

Palataan takaisin omalle pihalle, niin kuin edellisessä postauksessa lupasin. Kylmyys hidastaa nuppujen aukeamista ja kasvua muutenkin. Tomaateilla ja kurpitsoilla on ollut harsot ympäri vuorokauden, ja patiolla oleville chileille ja paprikoille olen joutunut laittamaan harsoa yöksi. Täällä on ollut öisin 5-7 astetta lämmintä. Aika kylmää heinäkuuksi. Odotan lämpimämpiä kelejä, jotta kauan odottamani kärhöjen nuput alkaisivat pian aueta. Tänä vuonna olisi tulossa tähän asti paras kärhöjen kukintavuosi.

Luumutarhan ensimmäinen rusolaukka kaunistuu koko ajan. Ne tulevat aikanaan näyttämään kauniilta noustessaan kurjenpolvien keskeltä. Taustalla peittokurjenpolvi 'Cambridge'.

Kivipolku patiolta metsänreunapenkin istumakivelle on vihdoin valmis. Jossain vaiheessa luulin jo, etten saa sitä tänä kesänä valmiiksi kivien loppumisen takia, mutta onneksi niitä sitten löytyi, kun aloin kaivella kärhökaaripenkin laajennusta. Lisää kiviä kaivataan vielä kolmiopenkin reunustamiseen. Ja olisi täällä monen monta kukkapenkkiäkin vielä, joihin tarvittaisiin siisti reunus. Nyt pidän kuitenkin hetken taukoa kiviprojekteista ja keskityn välillä ihan johonkin muuhun. Välillä on hauska verrata tapahtunutta muutosta, joten tein kolme ennen-jälkeen-kollaasia. Vasemmanpuoleisissa kuvissa viime syksyllä kesken jäänyt tilanne, oikealla näkymät suunnilleen samoista kohdista nyt.

Nämä kuvat ovat patiolta kohti metsänreunapenkin istumakiveä. Ritarinkannus on ainakin nappivalinta metsänreunapenkin takalaitaan, sillä ne näyttävät minusta jatkavan polun linjaa kohti kaukaisuuteen.

Istumakiveltä pation suuntaan. Viime syksynä otettu kuva ylävasemmalla on otettu istumakiven takaa, yläoikealla istuin itse kivellä kuvaamassa. Kukkapenkki ei siis ole mystisesti pienentynyt ja lyhtykin on edelleen kiven vieressä!

Viime syksyltä ei ollutkaan sellaista kuvaa, jossa olisi näkynyt myös grillikatoksen ja liiterin edusta. Eipä siellä kyllä kaivantoa kummempaa ollutkaan, toisin kuin nyt. Tämän vuoden kuvat on otettu ennen sadetta, joten osa kiveyksestä on vielä kivituhka- ja multapölyn peitossa.

Jos ihmettelitte oikeanpuoleisissa kuvissa heti pation ja luonnonkivipolun kulmassa olevaa rikkaruohottunutta ja kärsineen näköistä lämpärettä, niin sen ei ole tarkoitus jäädä lopullisesti siihen. Jotain suunnitelmantynkää sen tilalle jo on, mutta jääkööt toteutus ensi vuoteen. Sen paljastan, ettei kyse ole nurmikosta.

Vessakimppu pikkujasmikkeen ja pikkusydämen kukista.

Huomasin muuten aiemmin kesällä, että mitkään kitkemistyökaluni eivät oikein toimi kivikkorinteessä tai näillä luonnonkivipoluilla. Meillä oli kärhötukien rakentamisesta jäänyt harjateräksen pätkiä, joten kysyin isännältä, saisiko niistä taivuteltua sopivan työkalun. Isäntä tuumaili hetken aikaa ja pian olikin juuri toiveiden mukainen työkalu tehty. Itse olisin tyytynyt vähän rujommankin näköiseen välineeseen, mutta isäntä teki ihan viimeisen päälle.

Käteni mukaan muotoiltu kahva on viimeistelty polttamalla ja teräosa on tarpeeksi ohut mahtuakseen ahtaampiinkin rakosiin. Maali tosin alkoi kulua jo muutaman neliön kitkemisurakan jälkeen, mutta sen tiesi isäntäkin, ettei se tule kestämään. Pääasia, että toimii hyvin ja olihan se hetken aikaa oikein tyylikkään näköinenkin.

Viime kesänä loistokärhöjen pistokaslisäysyritykseni menivät pieleen osittain omaa huolimattomuuttani. Nyt onkin pakko hehkuttaa tämän vuoden tulosta: ensimmäinen pistokastaimi on kasvattanut juuren ruukun pohjareiästä ja on alkanut tehdä lehtiäkin. Yksi seuraavista taimista on ollut reilun kuukauden ilman muovihupun suojaa ja seuraavat pari tainta kolmisen viikkoa, eikä yksikään ole nuutunut, joten jospa niissäkin on pian juuria näkyvissä.

Maaliskuun lopulla otettu 'Kaiser' on lähtenyt kasvuun. Keskellä olevat lehdet ovat uutta kasvua. Tämä on ainut neljästä pistokkaasta, joka selvisi. Kylvömullassa olleet kuolivat ensimmäisenä, toinen kasvusammalessa ollut sinnitteli pitkälle, mutta ei jaksanut kuitenkaan juurtua. Tämäkin on siis kasvusammalessa.

Pistokaskaapin tämänhetkinen tilanne. Etummaisena viikon vanhoja 'Albina Plenan' pistokkaita, niiden vasemmalla puolella reilun viikon vanhoja 'Jackmaniin' pistokkaita, oikealla edessä pikkuruukussa vähän toivottomalta näyttävä 'Hagley Hybrid' (1.5. otettu), takana oikealla pari 'Princess Katea' ja takimmaisena kaksi 'Hagley Hybridiä', molemmat kesäkuussa otettuja.

Kovin suuria odotuksia ei ole Hagleyn juurtumiseen, sillä kaksi kolmesta näyttää jo tässä vaiheessa aika epämääräisiltä. Myös toinen 'Princess Kate' näyttää vähän kunnottomalta. Minulle riittää se, että saan yhden kutakin lajiketta juurtumaan, sillä se on näiden kasvatuksen hankalin vaihe. Talven yli pienetkin kärhöntaimet menevät yleensä yhtä luotettavasti kuin isommat ja ensi kesänä niiden pitäisi jo kukkiakin, ainakin muutaman kukan voimin.

Ensimmäinen purppurarevonhäntä alkaa kukkia. Melkein tarvitsee suurennuslasin sen näkemiseen, kun koko kasvilla on korkeutta vaivaiset 20cm. Mutta kukkii kuitenkin!

Viime vuonna harakat keksivät mansikkamme, tänä vuonna apajille ilmestyi nelijalkainen mansikkarosvo. Linnut pysyivät poissa verkkohäkin avulla, mutta kurrepa oli keksinyt porsaan... oravanreiän yhdeltä reunalta ja toi vielä kaverinsakin mukaan varkaisiin.

Ulospääsyä piti hetki etsiä, vaikka olivat ilmiselvästi käyneet varkaissa jo useamman kerran.

Sillä aikaa kun toinen riehui häkissä, kaveri mussutti mansikanraakiletta niityn reunassa. Olohuoneen ikkunasta ei saanut tämän tarkempia kuvia kuvattua, mutta kyllä näistä sen verran selvää saa, että oravan tunnistaa.

Kävin laittamassa lisää verkkoa ja ankkuroin kaikki tikuilla maahan kiinni, mutta aika tyhjiin olivat ehtineet yön aikana mansikkapuskat syödä. Yksi vastoinkäyminen siis lisää tämän vuoden hyötytarhailuun. Tasapainon vuoksi pitää laittaa loppuun kuva ensimmäisistä sokeriherneen kukista.

Eivätkö olekin söpön värisiä!

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Kasvualustatestin tilannepäivitys

Kasvualustatesti etenee sekä hyvin että huonosti. Otetaan vainajat ensin. Toinen kylvömullassa kasvaneista miinanköynnöksistä jäi tiukasti jumiin siemenen sisään. Sain kyllä siementä rikottua reunasta, mutta lehdet eivät silti lähteneet kasvamaan ja lopulta koko kasvi kuukahti. Myös pari 'Rügen'-mansikkaa on edellisen postauksen jälkeen nuutunut jostain syystä, kylvömullassa nekin. Lisäksi kuopus onnistui kaatamaan yhden kasvusammalpurkin, joten kaksi pienintä 'Alexandria'-mansikkaakin koki kovan kohtalon. Kuukausimansikat tuntuvat olevan aika herkkiä ja heiveröisiä pieninä, mutta jos saan pidettyä nämä hengissä kesään asti, minulla on 22 'Rügeniä' ja 16 'Alexandriaa'. 'Patio Red' -paprikoista en ole saanut itämään yhtään siementä. Olen kylvänyt niitä  kuudella eri tavalla yhteensä n. 40 siementä. Poistin niiden rivit testitaulukosta kokonaan, ei niistä taida tulla yhtään mitään.

Testi jatkuu, tyylistä en tiedä. Ehkä sarake kuusiviikkoisista taimista?

Siinäpä ne vastoinkäymiset sitten olivatkin. Ensimmäiseksi itäneillä taimilla tuli viime viikolla neljä viikkoa ikää täyteen. Lisäsin taulukkoon sarakkeen lehtien lukumäärästä 4-viikkoisena. Kuukausimansikoilla ei ollut kahden viikon aikana juuri pituutta tullut lisää, mutta ne olivatkin keskittyneet lehtien kasvattamiseen. Toisen taimierän taimet ovat kaksiviikkoisia ja ne ovat päässeet jo omiin ruukkuihinsa kasvamaan.

Kodinhoitohuoneen ikkunan edessä on vanha silityslauta taimipöytänä. Tässä ovat paprikat, chilit, basilikat, lobeliat sekä osa hopeaputouksista ja kuukausimansikoista.

Makkarin taimet saavat nauttia kasvivalosta, sillä itäikkunalla on melko hämärää metsän takia. Lähimmässä laatikossa olevat kolme "tillintainta" ovat miinanköynnöksiä. Lisäksi makkarissa ovat tomaatit, ahkeraliisa sekä loput kuukausimansikat ja hopeaputoukset.

2-viikkoisia tomaatintaimia. Oikeanpuoleiset kasvavat sammalessa, vasemmapuoleiset kylvömullassa. Etualalla on neljä 'Majaa', takana kaksi 'Maskotkaa'. Ei järisyttäviä eroja koossa tässä vaiheessa, vai mitä olette mieltä?

Latvoin eteisen kärhöistä niitä versoja, joissa ei tuntunut olevan nuppuja. Ja arvatkaa vaan, raskinko viskata jopa 20 sentin mittaisia versonpätkiä kompostiin? Viime kesänä laittamani loistokärhön pistokkaat eivät juurtuneet (osin omaa huolimattomuuttani...), joten otan revanssin. 'Voluceausta' sain vain yhden pistokkaan, mutta 'Kaiserista' tuli kokonaista neljä ruukkua. Koska minulla ei varsinaisesti ole tarvetta (heh!) ylimääräisille kärhöille, kokeilin ottaa eri mittaisia pätkiä ja testaan, miten ne lähtevät juurtumaan. Kahteen ruukkuun laitoin täsmälleen samanlaiset pistokkaat, mutta toisen kylvömultaan ja toisen kasvusammaleeseen. Tuleepahan testattua sitä myös pistokkaiden juurruttamisessa.

Kärhöjen latva- ja varsipistokkaita. En ole saanut ennen varsipistokkaita juurtumaan, mutta kokeillaanpas taas uudelleen, kun materiaalia riitti.

Talvettamani rosmariinin julistan nyt virallisesti kuolleeksi. Kolmena vuonna olen kokeillut sen talvettamista, joka vuosi eri tavalla ja onnistumisia tasan nolla. Tänä vuonna se sentään oli hengissä juuri ja juuri maaliskuulle asti eikä kuukahtanut heti vuodenvaihteessa. Sai kuitenkin olla viimeinen yritys. Muistuttakaa minua tästä sitten myöhemmin, jos erehdyn haikailemaan rosmariinin talvettamista.

Kuiva risu tyvestä latvaan. Mutta onpahan hyväntuoksuista kompostin kuiviketta.

Epäonnistumisen pariksi tarvitaan jotain söpöä, jonka tarjoilee alkukuusta kellarista sisälle tuotu karjalanneidon juurakko. Se oli niin kuivettuneen näköinen koppura, että olin vähän epäileväinen kasvuunlähdöstä. Huoli oli turha, sillä nyt näkyy jo vaikka miten monta suloista pientä versoa.

Karjalanneidon pienet ruttuiset lehdet ovat aika hauskan näköisiä, kuin merenneidon pyrstöjä. Ja miten kauniin värisiä!

Näinpä mahtui sekä onnistumisia että epäonnistumisia tähän postaukseen. Nyt vain odotellaan kylvösten itämistä, pistokkaiden juurtumista ja lumien sulamista. Aurinkoista viikkoa!

Kärhön pistokkaiden ja kesäkylvöjen kuulumiset

Reilut kolme viikkoa sitten ruukutin pari kärhön pistokasta ja kylvin nyppykurjenpolvea ja tarhakylmänkukkaa. Kylvöksissä ei näyttänyt tapahtuvan pitkään aikaan yhtään mitään, mutta nyt kuluneen viikon aikana tarhakylmänkukkaruukusta on alkanut puskea sekä lehteä että juurta. Nyppykurjenpolviruukussa on yksi hentoinen pieni taimi, mutta se saattaa olla mullan mukana tullut rikkaruohokin.

Pieniä alkuja. Toivottavasti ovat tarhakylmänkukkia eivätkä rikkaruohoja!

Kärhöistä 'Voluceau' vaikuttaa menetetyltä tapaukselta, sillä lehdet ovat alkaneet rullautua, nuupottaa ja muuttaa väriään. Latvan se kuivatti jo pari viikkoa sitten. Arvelinkin jo silloin pistokasta laittaessani, että onnistumisprosentti sen kohdalla on aika alhainen. Pitihän sitä kuitenkin kokeilla. Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' sen sijaan näyttää hyvinkin lupaavalta.

Loistokärhö 'Voluceau' vähemmän loistokkaassa kunnossa.

Nämä lehdet eivät tästä tule virkistymään.

Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' on edelleen topakan näköinen. Minusta tuntuu, että ylemmät lehdet ovat jopa hieman kasvaneet.

Eilen illalla keräsin yrttisatoa talvea varten pakastimeen. Salvia ja timjami ovat nauttineet kesästä.  Keittiön ikkunalla kasvaneet basilikat alkoivat kerätä jotain ötökäisiä, joten hävitin koko puskat jo kuukausi sitten. Ulkona kasvaneet pikkubasilikat voivat erinomaisesti, mutta niiden lehdet eivät ole niin hyvän makuisia kuin tavallisen basilikan. Vaikka niistä ei niin syötäväksi meidän huushollissa näytä olevan, niin ovat ne hienon näköisiä pikku muotopuita. Saa nähdä, leikittelenkö niillä ensi kesänä kasvimaalla tai jossain kukkapenkissä.

Salviaa emme ole juurikaan tottuneet käyttämään. Olisiko hyviä käyttövinkkejä tälle?

Lehtisato kuivattelemassa huuhtelun jälkeen. Ylhäällä rosmariinia, alavasemmalla timjamia ja oikealla salviaa.

Pikkubasilikat ovat itsekseen kasvaneet hauskoiksi palleroisiksi. Vasemmanpuoleisesta taimivaiheessa nypin alaoksat ja lehdet pois, oikeanpuoleinen on saanut kasvaa ihan itsekseen. Jatkossa pitää istuttaa ne selvästi harvempaan, niin kasvutapa tulee paremmin esille.

Puutarhamme tuholaiset eivät rajoitu vain jäniksiin ja mansikanraakileita syöviin harakoihin: toinen pikkupuutarhureistamme on nyt keksinyt tuhota tomaatinraakileet. Eilen illalla löysin vihreitä litisteltyjä raakileita hiekkalaatikosta, joten piti rakentaa vähän hidastetta. Miten te muut pikkulasten vanhemmat ja isovanhemmat saatte pidettyä pienet sormet poissa kasveista ja hirmuisen tuhovimman aisoissa?

Onneksi tuli purettua se aitapömpeli etupihalta. Nyt sille tuli käyttöä.

Etupihan kaivausprojekti on edistynyt sen verran, että lahonnut aitatolppa saatiin vaihdettua uuteen. Ehkä olikin jo korkea aika!

Tässä tapauksessa taisi jo aita kannatella tolppaa eikä toisinpäin!

Iloista viikonloppua!

Kevätk...KESÄkylvöjä ja koulintaa

Kesällä kun ei tunnetusti muuta tekemistä ole, niin minäpä päätin tehdä pari kylvöstä ja kokeilla taas kärhöjen pistokaslisäystä. Keväällä tehdyt niittykylvökset kärsivät kuivuudesta ja kuumuudesta ja itivät hieman heikonlaisesti, joten tein uusintakylvön ruukkuun.

Nämä jäivät vielä kasvamaan kokoa kylvöastiaansa. Ehkä sieltä jokunen siemenkin saattaa vielä itää.

Pidin kylvöastian sisällä turvassa pikkupuutarhureilta ja kuivumiselta. Ei mennyt kuin pari päivää, kun ensimmäiset siemenet itivät ja muutama päivä lisää, niin melkeinpä kaikki oli taimella. Todella nopeasti ovat taimet kasvaneet ja nyt niistä pääsi jo koulimaan isoimmat erilleen. Annan niiden olla vielä muutaman päivän sisällä toipumassa koulimisesta, mutta sitten vien ne ulos varjoon.

Koulittuja taimia. Näin kesällä ei enää riitä intoa kymmeniin taimipurkkeihin, joten nämä saavat luvan tulla toimeen useampi samassa ruukussa.

Reilu viikko sitten ostettu kärhö 'Voluceau' pääsi isompaan ruukkuun ja leikkasin sitä juurtumisen edistämiseksi. Ruukutin leikatun latvan, vaikka se oli turhan hentoinen pistokkaaksi ja vielä vähän väärään aikaan otettukin. Enpähän menetä tässä mitään ja oikein hyvällä tuurilla saan uuden kärhön. Äitini toi myös tarha-alppikärhö 'Pink Flamingon' pistokkaan juurrutettavaksi. Sille minulla olisi paikkakin jo mietittynä. Ei sentään vielä kaivettuna, eli ehdin yrittää uusiksi vielä ensi keväänä.

'Voluceau' mustassa ruukussa, 'Pink Flamingo vaaleanpunaisessa, ruskeassa nyppykurjenpolvia ja mustassa tarhakylmänkukkaa.

Äidiltäni sain myös tarhakylmänkukan ja nyppykurjenpolven siemeniä. Ilmeisesti ainakin kylmänkukka vaatisi kylmäkäsittelyä, mahdollisesti myös kurjenpolvi, mutta saavat olla ensin jonkun aikaa sisällä. Jääkaappiin en multaruukkuja ala laittamaan, mutta kellariin ne voisi viedä, jos siellä vaikka olisi tarpeeksi kylmää. Tai sitten pidän ne kosteana syksyyn asti ja laitan ruukut kasvimaalle talven ajaksi saamaan luonnollisen kylmäkäsittelyn. Elättelen kuitenkin toiveita, että itävät paremmin nyt tuoreeltaan kylvettynä.

Olisi mukava kuulla kokemuksia perennojen kesäkylvöistä. Oletteko antaneet luonnon tehdä tehtävänsä vai  kylväneet ruukkuun ja nopeuttaneet itämistä keinotekoisilla kylmäkäsittelyillä tai muilla kikoilla? Miten pikkutaimet ovat talvehtineet?

Kärhöjen ruukutusta ja pistokaslisäystä

Olen vuosia sitten viimeksi lisännyt jalokärhöjä pistokkaasta. Tänä keväänä siihen tuli tilaisuus, kun istutin kaksi kärhöä ruukkuihin ja toinen niistä innostui samantien kasvattamaan versoilleen mittaa. Kärhön latvominen istutuksen yhteydessä vahvistaa sen juuristoa ja vaikka istutuksesta onkin jo hetki aikaa, tuskin tämä silti haitaksi on.

Kärhön istutus ruukkuun

Muutaman euron halpataimet ovat yleensä pieniä ja ne myydään ihan pikkuisissa ruukuissa. Sellaisten kasvuunlähtö ja varsinkin talvehtiminen on epävarmempaa kuin ison yksilön ja olenkin ottanut tavaksi istuttaa ne ensin vuodeksi ruukkuun kasvattamaan juuristoa. Talvetan ruukkukärhöt kellarissa ja istutan seuraavana keväänä maahan. Tässä postauksessa ruukutettavana on 'Multi Blue' pari viikkoa sitten.

Juuristo on hyvän näköinen eikä liian vyyhtiytynyt. Joskus halpataimien juuret ovat kiertäneet jopa kolmesti multapaakun ympäri.

Taimi kastellaan hyvin ennen istutusta. Kiertämään lähteneet juuret oiotaan ja kärhö istutetaan hieman entistä syvempään. Laitoin ruukun pohjalle salaojituksen lecasorasta. Multana käytin sekä kesäkukkamultaa että kestomultaa (pussien jämät) ja varastolannoituksena hitaasti liukeavia lannoiterakeita samaan tapaan kuin kesäkukille. Mullan pinnan alle jäävät lehdet nyppäistään pois.

Kärhö kannattaa istuttaa mahdollisimman isoon ruukkuun. Minulla on 30cm syvä ja 35cm leveä saviruukku.

Jalokärhöjä istuttaessa peitän versot karkealla hiekalla juuripaakun pinnasta mullan pintaan asti. Se vähentää sienitautien ja lakastumistaudin riskiä. Aluskasviksi voi istuttaa jotain matalajuurista kesäkukkaa, minä laitan lobeliaa. Aluskasvin tehtävä on suojata mullan pintaa ja ruukun reunoja auringonpaisteelta, jotta kärhön juuristo pysyisi viileänä. Tässä vaiheessa voisi myös lyhentää versoja, minä en raskinut isoja nuppuja napsia pois, mutta yhden latvan katkaisin.

Tähän vielä lobeliaa ja tukikepit.

Pistokaslisäystä

Olen kokeillut kymmenisen kertaa lisätä jalokärhöjä pistokkaasta ja onnistunut 6-7 kertaa. Epäonnistuneet kokeilut ovat olleet pääosin talvetuksessa kasvuun lähteneistä kärhöistä helmikuussa otettuja pistokkaita. Minun kokemukseni mukaan jalokärhö vaatii pitkän juurtumisajan, tarpeeksi valoa ja sopivan ilmankosteuden. Sopivan ilmankosteuden saaminen on osoittautunut haastavaksi: muovipussissa pistokkaat alkavat helposti homehtua ja isompaa muovihuppua on joskus haastava saada pysymään irti kärhön latvasta ja lehdistä. Tuuletus ehkäisee hometta, mutta pistokaskin nuupahtaa silloin nopeasti. Minä kokeilen ensimmäistä kertaa kärhön juurruttamiseen viritelmää, minkä tein aiemmin keväällä kesäkukkien pistokaslisäykseen. Muiden pistokkaiden kanssa se on toiminut loistavasti, jospa siihen saisi kärhöllekin sopivat juurtumisolosuhteet.

Pistokas 'Hagley Hybrid' -jalokärhöstä. Parhaassa mahdollisessa pistokkaassa olisi lyhyemmät nivelvälit, mutta kelpaa tämäkin.

Minulla on onnistunut parhaiten sellaiset pistokkaat, joissa yksi lehtihangan kohta jää mullan alle ja pinnalle jää latva ja yksi lehtipari. Varsipistokkaat voi myös saada juurtumaan, mutta itse en ole onnistunut niiden kanssa. Juurtumisen aikana kärhö saattaa kuivattaa latvansa ja lehtien kärkiä, mutta niitä vain leikataan sitä myöten pois. Niin kauan kun pistokkaassa on edes yksi elävä lehti, niin on toivoa juurtumisesta.

Alin lehtipari nyppäistään pois ja pistokas lyhennetään n.1cm lehtihangan alapuolelta.

Mullaksi laitoin taimimullan ja karkean hiekan seosta. Ruukkuna on halpataimen kapea, mutta syvä ruukku. Pistokas kasvattaa juuret leikkauskohdan yläpuolella olevan lehtihangan kohdalta, eli juurtumiskohdan ja mullan pinnan väliin jäävän varren pituudella ei ole väliä. Kunhan pistokas vain pysyy tukevasti pystyssä. Joskus kokeilin pistokkaita, joissa mullan alle jäi kaksi lehtihankaa, mutta siinäkin lopputulos oli se, että juuria kehittyi ainoastaan niistä alempaan. Sinänsä ristiriitista, sillä kukkapenkissä kärhöt kasvattavat usein juuria mullan alle jäävistä lehtihangoista, jopa melkein maanpinnasta. Ehkäpä kärhö tarvitseekin ensin kunnon juuret yhteen kohtaan ennen kuin voi harkita uusien kasvattamista ylempää.

Pistokas valmiina minikasvariin tehohoitoon.

Ruukutettu pistokas kastellaan ja laitetaan minikasvariin tai vastaavaan. Tuuletellaan tarvittaessa varovasti ja seurataan sen vointia. Voi kestää hyvinkin kuukauden, että kärhöä pystyy yhtään pitämään kasvarin ulkopuolella ja jopa kolme kuukautta ennen kuin uutta kasvua alkaa näkyä. Siinä vaiheessa, kun pistokas on kunnolla juurtunut, kasvukin on nopeaa. Jos onnistun, loppukesään-alkusyksyyn mennessä pistokkaassa pitäisi olla sen verran hyvä juuristo, että sen voi ruukuttaa 1-2 litran kärhöruukkuun. Ensi kesänä tämä onkin jo kukkiva taimi.