Suursiivousta

Vielä löytyi kuukausimansikoita.

Viime sunnuntain aurinkoinen poutasää ja tulevien päivien sääennusteen koleiksi muuttuneet lukemat saivat vauhtia puutarhatöppösiini. Kasvimaalla oli vielä satoa korjattavana, kukkasipulit istuttamatta ja puutarha muutenkin talviteloilleen laittamatta. Näistä kolmesta urakasta kasvimaa oli kiireellisin, ettei mene koko kesän työmäärä hukkaan. Lapset tulivat avuksi nostamaan porkkanat, sellerit ja viimeiset punajuuret ja siinä sitten porukalla ihmeteltiin, miten hurja sato niistä saatiin. Punajuuret onnistuivat ihan hyvin tänä vuonna mutta sellerit jäivät jostain syystä vain keskikokoisiksi ja porkkanat olivat taas hädin tuskin sormen kokoisia, vaikka miten niitä yritin hoivailla. Ei sentään ollut kemppien tai porkkanakärpästen vioitusta, vaan joka ikinen porkkana, olipa sitten oranssi, valkoinen tai violetti, oli virheetön ötököiden suhteen. Ainokainen palsternakka oli samaa kokoluokkaa, mutta se itikin vasta lähempänä juhannusta. Ei kannata kylvää vanhoja palsternakan siemeniä eikä varsinkaan keväällä lämpöaallon aikaan...

Melkein joka lava on nyt tyhjennetty. Ämpärin pohjalla hulvattoman suuri juuressato ja oikealla alhaalla perattu ruohosipuli-istutus.

Harsolla peitettyyn lavaan jäi vielä elokuussa kylvettyä rucolaa, retiisiä, vuonankaalia ja sokerihernettä. Niistäkin osa on jo pistelty poskeen mutta kennolevykannen ja kaksinkertaisen harson alla loput saavat vielä kasvaa hetken aikaa kokoa. Jos sää tästä vielä lämpenee, otan peitteitä vähemmäksi, jotta taimet saavat enemmän valoa. Myöhään syksylläkin on aina kiva päästä hakemaan pikkuisen tuoretta satoa vaikka leivän päälle tai salaatin jatkoksi. Samalla ajatuksella perkasin myös ruohosipulimättäät. Niiden väliin oli päässyt pesiytymään pikkuisen heinää ja muutamia syysmaitiaisia. Kasvusto oli myös levinnyt vähän turhan laajalle alueelle, joten otin muutamia ylimääräisiksi jääneitä mättäitä ruukkuun. Aion tuoda sen ulkovarastosta ulkoeteiseen kunhan sää vielä vähän kylmenee, niin saa napsia siitäkin tuoretta satoa vähän pidempään.

Kannen alla rucolat ja retiisit saavat vielä kasvaa suojassa kovemmilta pakkasilta.

Ruohosipulien perkauksen jälkeen jatkoin verkkoaidan vierustan kapean penkin siivoukseen. Kuukausimansikoista suurin osa kuoli viime talven aikana mutta kun en turhaan mennyt mylläämään, mansikan siementaimia alkoi putkahdella vanhojen puskien ympäriltä sen verran paljon, että sain täydennystaimia koko matkalle ja aika paljon ylikin. Reunuspenkin hankalin homma oli kaivella tiheät kaurajuurikasvustot pois savensekaisesta mullasta. Viime kesänä kukkineen yksilön siementaimia oli vieri vieressä isolla alueella. Olisi ollut aika fiksua nyppiä taimista vähintään puolet pois jo pieninä, mutta sepä jäi suurimmaksi osaksi tekemättä. Kaurajuuren kannattaa selvästi joko antaa kylväytyä itse tai sitten kylvää siemenet suoraan maahan, sillä ensimmäinen yritys esikasvatetuilla taimilla pari vuotta sitten tuotti vain käppyräisiä ja haarautuneita juuria. Nyt melkein jokainen juuri oli tikkusuora, mikä helpotti niiden pesemistä huomattavasti. Noin ohuita emme alkaneet edes kuoria, vaan laitoimme ne huolellisen pesun jälkeen siltään uuniin. Ihan hyvin menevät muun ruuan lisukkeina, keittoonkin voisivat sopia.

Karva... kaurajuuria oli määrällisesti paljon mutta kovin ohuita olivat suurin osa.

Istutin kymmenkunta pienehköä tai kovin haarautunutta kaurajuurta ympäri kasvimaata, niin saa vähän lisää kukintaa kasvimaalle ensi kesäksi. Ihan pienimmät viskasin surutta kompostiin. Kaurajuuri kukkii pitkään ja runsaasti, ja yksittäinen kukkakin on näyttävän näköinen. Vaikka siitä tulee aika korkea, se ei vie leveyssuunnassa kovin paljoa tilaa. Siksipä se sopiikin hyvin ahtaan kasvimaani koristukseksi. Laitoin muutaman juuren myös yrttilavaan, josta leikkelin kuihtuneet pavunvarret pois. Ensi kesänä pitää vain muistaa kerätä kukkineet kukat lämpökompostoriin ennen kuin siemenet kypsyvät, niin pysyy taimimäärä hallitumpana.

Yrttilavassa oli vielä vihreää, Krassikaan ei ollut paleltunut.

Yrttilavalle on selvästi tullut valittua lämpöinen nurkkaus. Ranskanrakuuna, timjami ja salvia kestävät muutenkin hyvin kylmää, mutta niiden keskellä kasvanut steviakin oli virkeän näköinen, vaikka sen pitäisi olla hallanarka. Sekin pääsi nyt ruukussa ulkovarastoon ruohosipulien ja talvetettavan rosmariinin seuraksi ja aikanaan sitten ulkoeteisen puolelle. En ole vielä käyttänyt sen lehtiä teen tai minkään muun makeutukseen, mutta maistoin yhtä ihan uteliaisuudesta. Makeaa oli! Teekausi onkin aluillaan, joten eiköhän jokunen lehti pääse vielä teekupposenkin makeutukseen. Yrttilavasta pitää käydä keräämässä timjamia talven varalle, mutta salvialle tai ranskanrakuunalle ei ole niin paljon käyttöä, että niitä tarvitsisi kerätä talteen. Betonirenkaassa kasvava suklaaminttukin saa jäädä taas talvehtimaan rauhassa. Ennen talventuloa pitää käydä täyttämässä sekä yrttilava että betonirengas ääriään myöten täyteen, niin ei jää talven aikana vesi lillumaan. Samalla yrtit hautautuvat vähän syvemmälle mullan alle ja ovat siten paremmin suojassa talven kuritukselta.

Rosmariini, ruohosipuli ja stevia (sekä pari pelakuuta) odottamassa ulkoeteiseen pääsyä.

Kaalikasvit kestävät hyvin kylmää, joten ajan puutteen vuoksi jätin kaikki lehtikaalit vielä odottamaan parempaa hetkeä. Niistä on kerätty alimpia lehtiä pitkin kesää syötäväksi ja on niitä iso purkillinen kuivattukin. Lasten kasvattamista lehtikaaleista tehtiin uunipellillinen sipsejä. Kaalikoit vaivasivat lehtikaaleja alkukesällä ja yhdestä karistelin elokuussa joitakin kaaliperhosen toukkia pois. Muita tuholaisia lehtikaaleissa ei ole näkynyt ja syötävää on neljästä isosta puskasta riittänyt niin meille kuin vähäisille toukillekin.

Lehtikaalit jäivät vielä odottamaan sadonkorjuuta.

Kasvimaan suursiivouksen lisäksi tyhjensin tomaatit ja paprikat ulkovarastosta ja kuskasin niiden tilalle talvetettavat kasvit. Ruukkukärhöt, mustaluumun ja pitsipihlajan jätin ulos, sillä ne eivät pienistä pakkasen puraisuista säikähdä. Tekee vain niille hyvää olla mahdollisimman pitkään ulkona ja tuleentua kunnolla ennen kellaritalvetusta. Afrikansinisarjan päätin jo kesällä jättää pois talvetettavien listalta, mutta kasveja varastoon siirrellessä en vain hennonutkaan jättää sitä ulos. Sen sijaan päätin istuttaa puskan ensi kesänä kukkapenkkiin, jos se vaikka innostuisi sillä kukkimaan. Jos ei sekään konsti toimi, jääkööt sitten maahan koko kasvi. Maasta on sen verran isompi vaiva kaivaa kasvi syksyllä ylös, että itseni tuntien homma jää tekemättä. Verenpisara oli sen verran rähjääntyneen näköinen koko kesän, että se oli helppo jättää pakkasen armoille. On edes yksi melko kookas puska vähemmän talvetettavaa.

Kylmälle aremmat talvetettavat odottelevat lopullisiin talvipaikkoihinsa pääsyä varaston lattialla ja ikkunalla.

Pitää vielä jonain päivänä käydä nyppimässä talvetettavista kaikki kuihtuneet kukat ja huonot lehdet pois ja tarkistaa, ettei kasveissa näy hometta. Kukkasipuleitakaan en viikonlopun aikana ehtinyt istuttaa, mutta aloitin urakan myöhemmin viikolla eräänä aamupäivänä, kun ei tarvinnut olla ihan niin aikaisin töihin lähdössä. Ensimmäisenä maahan pääsivät krookukset, hyasintit, kevätkurjenmiekat, narsissit ja osa tulppaaneista. Sekoituspussissa olleet narsissit istutin harvakseltaan peittokurjenpolvien sekaan. Jos kurjenpolvien vahva tuoksu vaikka sattuisi hämäämään keväällä mahdollisia narsissikärpäsiä. Loput tulppaanit istutan sitten kun ehdin. Myös valkosipulit pitäisi saada jossain vaiheessa maahan ja laatia ensi kesän kasvimaasuunnitelma vähintäänkin syyskylvettävien osalta. Tänä vuonna vakaa aikomukseni on saada edes jotain kylvettyä ennen talvea.

Päivän kärhönä on kuurainen tiukukärhö 'Arabella'.

Lempeää alkanutta lokakuuta!

Kasvimaalta saa jo syötävää

Ensimmäisen kylvöerän samettikukat kukkivat.

Kasvimaan satokausi on jo alkanut muutenkin kuin monivuotisten ruohosipulin ja saksankirvelin osalta. Vappuna kylvetyistä retiiseistä sai ensimmäiset maistiaiset 2.6. ja sen jälkeen käytiin keräämässä vielä muutamat retiisit ennen kuin todettiin kaalikärpästen toukkien syöneen loput. Sapuskaa kaikille... Tai ehkäpä retiisit pelastivatkin kaalit ja nauriit kaalikärpäsiltä, sitähän ei tiedä ennen kuin ne ovat sadonkorjuukypsiä. Eri paikkaan pari viikkoa myöhemmin kylvetyt retiisit näyttävät toistaiseksi puhtailta, joten ehkä niitä saadaan syödä ihan itse. Toistaiseksi kirpat ja etanat eivät ole löytäneet ainakaan joukoittain kasvimaalleni, mikä on aina hyvä uutinen. Helteinen touko-kesäkuun vaihde häiritsi varmasti ainakin etanoita ja ehkä kirpat pitävät välivuotta.

Ensimmäiset retiisit ja salaatit 2.6. Mukana myös nippu ruohosipulia.

Tomaateissa ja chileissä on jo isoja raakileita. Ensi keväänä pitää ihan oikeasti kylvää tomaatit vasta maaliskuun puolivälissä. Maaliskuun alussa kylvetty amppelitomaatti oli ulos viedessä kookas ja komea mutta kuinkas kävikään, kun tuulenpuuska oli heilauttanut amppelin vasten seinää? Se pisin latva raakileineen napsahti poikki ja tomaatti on nyt aivan samassa kasvuvaiheessa kuin pari viikkoa myöhemmin kylvetty vierustoverinsa. Isommissa pensastomaateissakaan ei niin isoa eroa ole, että niitä kannattaisi hyvin aikaisin kylvää. Pienemmät taimet on helpompi kuskata pihalle ja istuttaa lopullisiin astioihinsa, se tuli taas todettua tänä vuonna. Paprikat ja chilit sen sijaan saa kylvää jo hyvissä ajoin, niin ehtivät tehdä satoakin. 

Yleisnäkymää kesäkuun puolivälissä.

Alkuun pidin ruukkukasvien edessä harsoa suojaamassa paahteelta. Jätin harson pois, kun taimet olivat kotiutuneet isompiin ruukkuihinsa ja seinustan oloihin. Viime viikolla oli aika kylmiä öitä eikä päivälläkään ollut kovin lämmin, mutten viitsinyt enää laitella harsoja takaisin. Tuuli olisi temponut sitä kuitenkin ja repinyt samalla kasveja ja tiputtanut raakileita. Luotin siihen, että seinä varaa sen verran lämpöä, että muutama yön kylmin tunti ei vahingoita kasveja. Muilla ei näkynytkään mitään vikuuntumisen merkkejä mutta basilikojen kylmänkestävyys oli ulkonäöstä päätellen vähän niillä rajoilla. Hengissä kuitenkin ovat ja varmasti jatkavat pian kasvuaan entistä ehompina.

Joku tihulainen on löytänyt nauriin lehdet, vaikka kamomilla yrittää hämätä.

Päädyin taas kylvämään pikkuisen sitä sun tätä ihan sikinsokin, jotta edes joku kasvi selviää tuholaisten hyökkäyksiltä. Harsot ja kaaliverkot päätin unohtaa jo pari vuotta sitten, kun massiivinen etanainvaasio söi käytännössä kaiken ilmahyökkäyksiltä suojatuista lavoista. Nyt linnut pääsevät popsimaan etanoita ja lentävät petohyönteiset napsivat ainakin osan muista tuholaisista. Ehkä villi sekaistutus hämää myös joitakin lajeja, etteivät ne löydäkään ravintokasviensa kimppuun.

Tässä yksi sekaistutus: valkosipulien välissä kasvaa mm. salaattia ja vieressä rikkaruohojen seassa rivi keltajuurta.

Kaalien ja 'Evakko'-tomaatin kanssa piti kasvaa palsternakkaa mutta siemenet eivät itäneet.

Vanhoihin siemeniin ei aina voi luottaa. Osasyyllinen huonoon itävyyteen voi myös olla toukokuun lopun helleaalto, vaikka pidinkin silloin kylvösten päällä harsoja varjostamassa pahimmalta paahteelta. Tukikaaria on niiltä ajoilta edelleen jäljellä, en ole muistanut käydä niitä poistamassa. Kevään kylvöistä palsternakka, porkkana ja vihannesportulakka itivät huonoiten, joten parissa penkissä on jonkun verran aukkopaikkoja. Palsternakat ja osa porkkanansiemenistä oli ainakin vanhoja mutta portulakat olivat vasta tänä keväänä ostettuja. Kylvinkin niitä uudelleen kun sää viileni.

Toinen sekaistutus ei ihan onnistunut, kun porkkana ja portulakka eivät itäneet kunnolla. Sammarit, kehäkukat ja ilmasipuli kasvavat kuitenkin hyvin.

Ihmettelin monta vuotta, kuinka vesiheinä, savikka ja muut tuiki tavalliset yksivuotiset rikkakasvit loistavat poissaolollaan. Niiden siemeniä olisi luullut olevan maaperän siemenpankissa miljoonittain, vaikka edelliset asukkaat eivät puutarhaihmisiä olleetkaan. Nyt niiden määrä on alkanut lisääntyä, vaikka ei niitä edelleenkään hirveästi ole. Vesiheinä on kuulemma erinomainen elävä kate ja harhauttaa myös tuholaisia, joten annan osan niistä kasvaa kasvilavoissa. Kylvörivien kohdalta nypin isoimpia pois, jotta vastaitäneet hennot hyötykasvien taimet eivät ihan huku.

Pari porkkanaa kurkistelee kehäkukan ja kompostimullan mukana tulleiden nukkapähkämön ja pikkuampiaisyrtin taimien seasta.

Hiekkainen yrttilava meinaa joka kesä kerätä muurahaisia, jotka puskevat käytäviensä edestä mullat alas lavasta.

Muurahaisten kanssa joudun neuvottelemaan varsinkin alkukesällä aika tiukasti. Ne haluaisivat tyhjentää yrttilavani kun taas itse haluaisin kasvattaa siinä hyötykasveja. Aurinkoisessa etureunassa kasvaa huonosti mikään, kun muurahaiset tyhjentävät mullat juurien välistä pois. Niinpä käyn tasaisin väliajoin painelemassa käsin käytävät umpeen, nostamassa mullat takaisin lavaan ja kippaamassa niiden toimenpiteiden jälkeen reilusti vettä päälle. Jossain vaiheessa kesää muurahaiset luovuttavat ja muuttavat majansa muualle. Muihin kasvilavoihin ne eivät ole olleet niin innokkaasti menossa muulloin kuin heti lumien sulettua. 

Yrttilavan vieressä betonirenkaassa suklaaminttu on herännyt.

Luulin jo, että talvi olisi koitunut suklaamintun kohtaloksi. Ensimmäisen talven jälkeen sen viimevuotisissa versoissa näkyi pian lumien sulettua uusia versoja. Tänä keväänä vanha kasvusto oli rapisevan kuivaa (mutta erittäin hyväntuoksuista). Tarpeeksi pitkään kun odotti, niin alkoihan sieltä juuresta kasvaa uusia versoja. Jännästi kaikki uusi kasvu on renkaan etureunassa. Ehkä kasvi jossain vaiheessa tajuaa lähteä vaeltamaan takaisin keskemmälle, kun ei pidemmälle pääse. En ole vieläkään keksinyt, miten suklaaminttua voisi hyödyntää. En tykkää sen mausta mutta sitä on sen verran kiva käydä tuoksuttelemassa kasvimaapuuhien lomassa, että saa minun puolestani edelleen kasvaa leikkikehässään.

Kuukausimansikoita ei taida tarvita suojata linnuilta tänä kesänä.

Pohdin eräänä päivänä, voisiko mennyttä talvea kutsua jatkossa tappotalveksi. Sen verran paljon se meiltä kasveja vei ja sitäkin suurempaa joukkoa kuritti rankasti. Kasvimaalla (ja myös muualla pihalla) pahasti osumaa ottivat kuukausimansikat. Monta kasvia oli aivan kuollut ja suurimmasta osata nousee ainoastaan yksittäisiä lehtiä. Vain muutama puska on sen verran paremmissa voinneissa, että niistä voi saada muutaman marjankin tänä kesänä. Ei ollut eroa sillä, olinko jakanut mansikoita viime kesänä vai olivatko kasvit vanhoja, tasapuolisesti tuli tappioita kaikkiin. Mahtuipahan kylvämään ylimääräisiä herneitä mansikoiden väleihin. Arvioin väärin tarvittavien herneiden määrän silloin kun laitoin siemeniä likoamaan, joten piti keksiä lopuille muita sijoituspaikkoja.

Laatikkoon pötkölleen istutettu 'Maskotka' kasvaa sekä sivulle että ylös.

Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ihan hyvä satovuosi olisi tulossa. Sattumaa vai onkohan puutarhuri vihdoin oppinut jotain?

Kesän sato säilötty

Tänä vuonna olen kunnostautunut hyötykasvisadon säilönnässä aiempia vuosia paremmin. Vanhojen tuttujen menetelmien lisäksi olen kokeillut muutamaa uutta tapaa.

Yrtit olen yleensä pakastanut tuoreeltaan pieniin rasioihin. Esimerkiksi basilika, oregano, timjami ja ruohosipuli säilyvät niin erittäin hyvinä, timjami tosin sopii kuivattavaksikin. Tillinoksat käärin tiukasti foliorullan sisälle ja sujautin rullat muovipussin sisään. Kokeilen sitä konstia ensimmäistä kertaa, vinkin sain jostain blogista (Parasta puutarhasta ehkä?). Rosmariinin ja ranskanrakuunan maut säilyvät vahvoina kuivaamallakin, joten niille en ole pakastimesta tilaa uhrannut. Myös kamomillaa kuivasin talven teetarpeiksi.

Kuivattua kamomillaa ja rosmariinia, keskellä purkissa savustettua ja kuivattua chiliä.

Avomaankurkut olisivat tulleet syödyiksi tuoreeltaan, ellei anopilta olisi tullut monta isoa kasvihuonekurkkua juuri samaan aikaan kun keräämistä odotti kuusi avomaankurkkua. Niinpä sain tilaisuuden kokeilla maustekurkkujen tekemistä. Varmaan ensikertalaisen tuuria, mutta kurkuista tuli todella hyviä. Mittasin ainoastaan etikan, suolan, veden ja sokerin määrät, muut mausteet heittelin sekaan ihan vain näppituntumalla. Liemen määränkin arvioin väärin, joten sitä piti tehdä vähän lisää, jotta sain purkit täyteen.

Omat herkkukurkut.

Niinikään anopilta saimme myös melkein nelikiloisen keräkaalin. Koska leivinuunikausi ei ollut vielä alkanut, emme ryhtyneet kaalilaatikkotalkoisiin. Sen sijaan lohkaisin siitä kilon palasen ja kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni hapankaalin valmistusta. Tein netin ja reseptikirjan väliin säilötyistä ohjeista jonkinlaisen kompromissiratkaisun. Ilmeisesti se ei ole kovin tarkkaa, kunhan vain pitää huolen hygieniasta, sillä lopputulos näytti, tuoksui ja maistui normaalilta eikä kenellekään ole tullut ruokamyrkytystä.

Hapankaalia, joka näyttää kuvassa kummalliselta.

Hedelmäsadosta pikaista säilöntää vaativat luumut. Ne eivät kovin kauaa jääkaapissakaan säily tuoreeltaan, vaan alkavat äkkiä homehtua. Viime vuonna 'Viipurin punaluumu' hurautti parissa viikossa kolmekymmentä kiloa luumuja, joten niiden säilöntää tuli kokeiltua yhdellä jos toisella tavalla. Onnistunein kokeiluista oli "lumpsuppi", eli luumuketsuppi ja sitä tein tänäkin vuonna. Hillokin oli hyvää ja erityisen kauniin väristä, samoin likööri, mutta paistoksena tai umpioituna viipurilainen ei oikein toimi. Sen hedelmiin tulee kuumennettaessa kirpeyttä, mikä sopii minusta erityisen hyvin suolaiseen jatkojalostukseen. Sen sijaan 'Laatokan Helmestä' tehty hillo oli maultaan aivan toista maata kuin viipurilaisesta tehty hillo. Helmen pienet hedelmät saattaisivat toimia myös kuivattuina. 'Kuntalan' pieni mutta sitäkin herkullisempi sato meni 100-prosenttisesti suoraan suuhun.

Lumpsupin purkitus menossa.

Vanhemmiltani tulleita omenoita olen kuivattanut leivinuunin päällä. Samassa paikassa on kuivatettu myös tomaatteja, chilejä (joista osa kävi ensin kalansavustuksen jälkeen miedoissa jälkilämmöissä savustumassa) ja purjoa.

Omenoita kahdessa kerroksessa lähdössä kuivattavaksi.

Kuivauksen jälkeen pellillä ei olekaan enää tungosta.

Ja sitten, jos säilöttävä hetkellisesti loppuu, voi käydä hakemassa kaupasta lisää raaka-aineita. Isäntä sattui syyskuussa parina päivänä samalla viikolla osumaan kahden eri kaupan "eilisen tähdet" -pöydälle juuri siihen aikaan kun ne olivat aivan täpötäynnä tavaraa. Mikä lie erehdys sattunut tavaran tilaamisessa ja menekin arvioinnissa kaupoilla käymään juuri sopivasti. Vajaalla kymmenellä eurolla meille tuli kuitenkin 16,6kg hevi-osaston täysin käyttökelpoisia mutta ei ihan priimakuntoisia herkkuja. Kaikki hyväkuntoiset hedelmät ja kasvikset jätettiin jääkaappiin tai pöydälle ja syötiin tuoreeltaan ennen kuin ne ehtivät pilaantua, mutta pintavikaiset tai ylikypsymistä lähentelevät jatkojalostettiin pikaisesti.

Ensimmäisen erän tomaateista ja sipuleista osa pääsi kuvaan valmiina kastikkeena.

Tomaateista, sipuleista ja paprikoista keiteltiin useampi kattilallinen kastiketta, johon tuli myös hitusen juuripersiljaa ja palsternakkaa sekä omia valkosipulinkynsiä, chilejä ja mausteita. Osa mangoista soseutettiin pakastimeen. Banaaneja pakastettiin muutaman sentin mittaisina palasina. Niitä voi käyttää esim. smoothieen tai jäätelönkorvikkeeksi, kun ne soseuttaa kohmeisina maidon ja kaakaojauheen kanssa. Kukkakaalia kiehautettiin pari minuuttia ennen pakastusta. Tuon "jättipotin" jälkeenkin olemme hyödyntäneet eilisen tähtiä, jos niitä on sattunut olemaan sopivasti tarjolla.

Väliin kuva puutarhasta 2.11.-23. Sinikatanan siemenkodat näyttävät lumihattuisina tupasvillalta.

Syksyn viimeisiä säilöttäviä ovat olleet sisälle tuodut ruukkuchilit, joita sattui kypsymään kerralla isompi erä. Niistä keitin isännälle tulista kastiketta. Ei kuulemma tullut kuin keskitulista, mutta silti oikein hyvää soossia. Omaan makuuni oli aivan liian hottia. Loppusyksyn aikana kypsyvät 'Hungarian Yellow Wax Hot' -chilit taidan kuivattaa uunin päällä tai pakastaa. Toisen chiliruukuista heitin eilen ulos, sillä siitä on jo sato kerätty. Vaikka chilit ja paprikat voisi talvettaa, puskat ovat nyt niin kirvaisia, että parempi kasvattaa ensi kesänä uudet taimet. Seuraavaksi pikainen katsaus puutarhakuulumisiin.

Keijut unohtuivat keijupuutarhaan ja niitä piti varovasti kaivella hangen alta.

Kolmentoista päivän pakkasjakso huipentui meillä heti marraskuun ensimmäisenä päivänä kunnon lumituiskuun. Vuorokauden aikana satoi 15cm lunta ja pari päivää oli oikein talvisen näköistä. Töihin naapurikuntaan ajaessa ihailin paria melko kellertävät lehdet saanutta koivua, jotka loistivat lehdettömien ja lumisten puiden seasta. Meillä ei ole ollut lehtiä pitkään aikaan yhdessäkään koivussa tai juuri muissakaan puissa, jos luumuja ei lasketa. Sen verran lähellä nollaa oli lämpötila, että piti käydä karistelemassa pensaiden oksille kertyneet lumikinokset pois ennen kuin oksat taittuvat.

Takapihalta paljastui edelleen laittamatta jäänyt suojaverkon tukikeppi. Hups... Onneksi rusakot eivät vielä pääse tuosta yli.

Eilen lämpötila meni kunnolla plussan puolelle ja tänään on vielä lämpimämpää, joten kauaa ei lumesta ja sen tuomasta valoisuudesta saanut nauttia. Pakkasen muuttuminen suojasääksi rusketti myös kaikki väreineen jäätyneet kasvit. Enää eivät vaaleanpunaiset komeamaksaruohot hempeile kuuraisessa tai lumisessa ympäristössä, sillä nekin ovat nyt tummanruskeita. Pitkä ilo niistä olikin.

Puistoatsalea 'Illusia' ehti melkein punaiseksi. Siitä tuli hetkeksi aikaa kiva väripilkku lumiseen ympäristöön.

Yrittäkäähän selvitä hengissä pimeän, loskaisen ja ankean marraskuun läpi!

Yrttinen yhteenveto

Kasvimaan satokausi lähenee uhkaavasti loppuaan. Tomaateista, chileistä ja kurkusta kerroin jo aiemmin, joten tähän postaukseen koostin yrtintuoksuisen tiivistelmän kuluneesta kesästä.

Tällainenkin sarvekas pikkulentäväinen viihtyi kamomillan kukissa. Onkohan tämä pitkäsarvimehiläinen?

Uusista kokeiluista kamomilla iti hyvin ja kukki runsaasti. Keräsin pitkin kesää kukkia tuoreeltaan teehen ja kuivattavaksi talven varalle. Lisäksi erityisesti kukkakärpäset ja erakkomehiläiset näyttivät viihtyvän kamomillan kukissa erinomaisesti, joten tämä kasvi pääsee ehdottomasti jatkoon. Ripottelin kamomillan siemeniä pitkin kasvimaan kapeaa aidanvieruspenkkiä ja kasvimaan päädyn yrttipenkkiä, mutta eiköhän se ole ottanut levittäytymisen myös itsekin haltuun. En pane pahakseni pientä omatoimisuutta, sillä tuskinpa hentoinen kamomilla muiden kasvien kasvua haittaa ja ylimääräiset taimet on helppo kitkeä pois.

Valkosipuli-sellerilavassakin oli runsaasti kamomillaa (kuva elokuun alusta).

Monivuotisista yrteistä ruohosipuli, ranskanrakuuna, sitruunamelissa ja suklaaminttu talvehtivat onnistuneesti ulkona ja kasvoivat hyvin. Ruohosipulia keräsin useamman kerran kesän mittaan niin tuoreeltaan käytettäväksi kuin pakastimeen silputtavaksikin. Rakuunaa kuivasin viime vuonna niin paljon, että se sai kasvaa melkein koko tämän kesän rauhassa. Samoin kävi rosmariinillekin. Voimakkaanmakuisia yrttejä ei paljoa tarvita ruuan maustamiseen. Silloin tällöin kävin nappaamassa kummastakin jonkun latvan ruuanlaittoon.

Kasvimaalla kesän viettänyt muhkea rosmariini tuli kolmatta kertaa eteiseen talvea viettämään.

Sitruunamelissaa pakastin vähän, suklaaminttu sai olla koristekasvina ja tuoksuteltavana. Oreganoa minulla kasvaa kukkapenkissä ja sitäkin tuli kerättyä sieltä pakastimeen muutama rasiallinen. Saksankirveli on myös häädetty kasvimaalta muualle, sillä se pärjää hyvin savisessa ja varjoisassakin paikassa. Meillä se kasvaa puutarhakompostin vieressä. Aiempina vuosina olen käyttänyt sitä enemmän mutta tänä vuonna se jotenkin jäi vain satunnaiseksi ohikulkunaposteltavaksi.

Suklaaminttu kukki syyskuun puolivälissä.

Viinisuolaheinä näytti alkuun kuolleen talven aikana mutta hitaan alun jälkeen se kasvoi suorastaan holtittomasti. Alkukesällä napsin siitä silloin tällöin lehtiä salaattiin, mutta aika pian lehdet muuttuivat niin karvaan makuisiksi, ettei niitä tehnyt mieli syödä. Kokeilin leikata koko kasvin alas, mutta eivät ne loppukesällä kasvaneet lehdet sen paremmilta maistuneet edes pieninä. Suolaheinä pyrki vain kukkimaan jatkuvasti. Vaikka leikkasin viime vuonnakin siitä kaikki kukkavarret heti pieninä pois, yksi siementaimi ilmestyi kesän aikana parin metrin päähän emokasvista. Senkään lehdet eivät maistuneet kovin hyville. Viinisuolaheinästä näemmä voi saada yhtä pahan riesan kuin tavallisesta suolaheinästäkin, joten sen taru loppui tähän vuoteen. Vapautuipahan betonirengas jollekin uudelle kokeilulle.

Itsekseen siemenestä kylväytynyt viinisuolaheinä ehti kesän aikana näin isoksi.

Timjamin talvehtiminen ei onnistunut mutta onneksi olin varautunut siihen esikasvattamalla uudet taimet. Kovin hitaasti taimet kuitenkin kasvoivat, joten sitä en pakastanut ollenkaan. Tuoreena käytettäväksi taimista riitti aina kun sattui tarvitsemaan ja muutaman oksan kuivasin. Ensi keväänä pitää laittaa lisää timjamia kasvamaan, sillä sitä meillä menisi enemmänkin.

Timjami lokakuussa.

Tilli oli kylväytynyt edelliskesänä sen verran ansiokkaasti, että sitä kasvoi yli oman tarpeen siitäkin huolimatta, että etanat verottivat sadosta reilun osuuden. Sellaista määrää tilliä ei uusien pottujen kanssa saanut uppoamaan, että olisi tullut syötyä kaikki. Silppusin sitä ihan vihersalaatin sekaan, salaatinkastikkeisiin, kermaviilipohjaisiin kastikkeisiin sekä kalaruokiin, ja riittipä sitä myös pakastimeen pari reilunkokoista folionyssäkkää. Muutama tilli pääsi kukkimaan tänäkin vuonna, joten sain niistä kruunutillejä maustekurkkuihin. Pari pisimmälle ehtinyttä jätin kypsyttämään siemenensä, niin onpahan ainakin siemenpankkia maassa siltä varalta, että kevätkylvöt epäonnistuvat.

Pahiten "tilliintynyt" lava. Ja tähän en siis keväällä kylvänyt yhtään tillin siementä.

Basilikat kärsivät alkukesän kylmyydestä, joten niiden sato jäi turhan heikoksi. Sitruunabasilika kesti kylmää paljon paremmin kuin maustebasilika 'Emily', joten sitä sai kerätä useamman kerran kesän mittaan myös pakastettavaksi. Vaikka tämä kesä ei ollutkaan ihanteellinen basilikoille, sai niistä haettua lehtiä kuitenkin aina tarvittaessa lautasellekin. Kumpaakin basilikaa saa laittaa runsaasti kasvamaan ensi keväänä.

Yrttilava on jo vähän rähjäisen näköinen syyskuun puolivälissä. Keskellä korkeimpana kurkottelee ranskanrakuuna (tuo rosmariinia muistuttava).

Ensi kesälle voisi ottaa kokeiltavaksi taas yhden tai useammankin uuden yrtin. Melkoinen valikoima eri yrttejä onkin tullut testattua vuosien mittaan, mutta onhan lajikkeissa ainakin vielä valinnanvaraa, jos eri lajit loppuvat kesken.

Heräämisiä

Valkovuokko pääsi yllättämään ja aloitti kukinnan 10.5.

Keväisten heräämisten aika jatkuu ja jatkuu vain kun viimeisetkin lumet ovat vihdoin hävinneet kukkapenkeistä ja maa alkanut lämmetä. Osa kasveista nousee muutenkin toisia myöhemmin ja vielä on monta täysin unten mailla. Monen monta heräilijää on taas kuitenkin bongattu. Valkovuokot tuntuivat nousevan tänä keväänä todella hitaasti, mistä oli toisaalta hyvilläni. Veikkasin nimittäin Koska kukkii? -haasteessa ensimmäisen kukkivan vasta äitienpäivänä, eli 14.5. Ajattelin pensasryhmän vuokkojen olevan nopeimpia, sillä lumet sulivat sieltä ensimmäisenä. Olin kuitenkin väärässä, sillä löysin varjokujalta valkovuokon kukassa ennen kuin olin edes tajunnut, että ne ovat siellä niin pitkällä. Pensasryhmässä alkaa näkyä vasta ensimmäisiä pienen pieniä nuppuja. Nyt aloin epäillä, johtuisiko ero kasvualustasta. Pensasryhmän kasvualusta on kokonaan turvepitoista ostomultaa kun muualla puutarhassa on sitä maata mitä tontilta on löytynyt.

Valkovuokosta sinivuokkoon. Nuppuja näkyvissä mutta jaksavatko odotella 15.4. saakka?

Vähän jouduin eilen pihakierrosta tehdessäni miettimäänkin. Ihmettelin pitkään, mikä ihme kasvi puskee nuppua majapenkistä tuijan edestä. Bongasin siitä yhden melkein avonaisen kukankin ja punaisesta väristä tuli ensin mieleen palloesikko 'Rubra', joka kuoli toissatalvena. Olin myös varma, että olin istuttanut sen metrin verran oikealle. Mysteerikasvi ei kuitenkaan näyttänyt lähellekään palloesikolle mutta joku esikko se varmasti oli.

Nuppuja nousee vieri vierestä. Ihan varmasti juuri tässä kohtaa kasvoi viime kesänä nukkapähkämöä.

Sitten tuli mieleen tarkistaa, olinko mahdollisesti siirtänyt himalajanesikot jaloangervojen ja kuunliljojen välistä pois. Kummankin himalajanesikon kohdalta toden totta löytyi kuopat, joten arvoitus taisi ratketa. Isompi on selvästi tuijan edessä mutta mihin ihmeeseen olin istuttanut sen pienemmän? Joku mielikuva on, että olisin ainakin mallannut kasvia pensasmustikoiden lähistölle mutta sieltä ei löytynyt mitään. Onko myyrä syönyt senkin vai olenko istuttanut johonkin aivan muualle? Vastaus paljastunee muutaman viikon sisällä. Onneksi viimekeväisiä siementaimia on useampiakin hengissä. Istutin niitä ainakin kolmeen kohtaan: suon laidalle, luumutarhaan ja ehkä toiseen kohtaan kärhökaaripenkissä. Tai sitten johonkin muualle. Taimia oli niin valtavasti, että osan kasvusijat ovat näemmä päässeet pahasti unohtumaan.

Suon laidalta löytyi viimekeväisiä himalajanesikon siementaimia, jotka olivat syksyllä suunnilleen peukalonkynnen kokoisia rääpäleitä.

Majapenkki ja suon laita näyttävät olevan esikoille otollista kasvualuetta. Varjoisa, kostea ja savipitoinen multa saa ne kasvamaan rehevästi ja kohopenkit pitävät liiat talvimärkyydet loitolla. Tämän kesän työlistalla on vaihtaa pallo- ja luhtaesikoiden paikat keskenään. Palloesikot kasvattavat kesän mittaan melkein polvenkorkuiset lehtitupsut, jotka eivät ole minusta ihan sopivinta mahdollista reunuskasvillisuutta kapean hoitopolun varteen. Seurailen kuitenkin tämän kesän, millaiset lehdet luhtaesikot kasvattavat, ettei tule tehtyä liian hätäistä siirtopäätöstä ja entistä isompaa ongelmaa. Luhtaesikot olivat viime kesänä niin pieniä taimia, ettei niiden lopullisesta koosta saanut vielä kunnolla selvää.

Liilat palloesikot ovat komeasti nupullaan. Isompien ruusukkeiden kokoa voisi verrata kynnen sijaan tennispalloon.

Yöpakkasia ei ole ollut moneen vuorokauteen, joten uskaltauduin nostamaan suuren määrän kasveja ulos. Tänä vuonna en edes hirveästi totutellut niitä auringonpaisteeseen, vaan nostin kertaheitolla pihalle. Suurin osa eteisessä talven tai kevään ajan viettäneistä kasveista olikin ulkoillut jo huhtikuussa pieniä hetkiä ja saanut silloin vähän maistaa auringonpaistetta mutta sen jälkeen tuli pitkä kylmä kausi, jolloin ne eivät päässeet ulos. Toivottavasti lehtiin oli kuitenkin jäänyt muistiin tieto ulkoilmasta. En sentään nostanut nyt kasveja aurinkoiseen kuistin nurkkaan, vaan kannoin ne kuopuksen kanssa autotallin päätyyn. Vähiten ulkoilleiden eteen laitoin kookkaampia kasveja, jotta niistä tulisi edes pientä varjontapaista puunlatvojen lisäksi. Yhden pienen mokan kuitenkin tein, sillä menin eräänä aamuna nostamaan riippapelakuun tomaattien kanssa ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Tarkoitus oli siirtää se takaisin eteiseen ennen töihin lähtöä, jolloin kasvit olisivat saaneet olla leppeässä pilvisäässä ulkona pari tuntia. Tomaatit muistin nostaa sisälle mutta ulko-oven toiselle puolelle jäänyt riippapelakuu unohtui enkä muistanut koko kasvia ennen kuin tulin illalla kotiin. Ei sillä varmaan muuten olisi hätää ollut mutta tietysti aurinko oli alkanut paistaa työpäiväni aikana ja porotti kotiin tullessani suoraan pelakuuhun. Aika monta lehteä oli kärähtänyt mutta onneksi ne olivat varjostaneet alempia, niin ei kaljuuntunut koko puska.

Vähän on hankala päästä varastoon mutta piti valita paras paikka kasveille. Viherliljapuun ja kärhöjen takana on vähiten ulkoilmaan tottuneita kasveja.

Eivät suinkaan kaikki talvetettavat olleet tuossa ensimmäisessä kuvassa. Lisää ruukkuja on vähän syrjemmällä marjapensasalueella, jotta olisi edes jonkinlainen mahdollisuus kulkea kompostorille tai varastoon. Lisäksi olen unohtanut varaston puolelle pari gladiolusruukkua. Kasvimaalla minikasvarin alla ovat kaikki perennantaimet, curry-yrtti (joka on ehkä kuollut talven aikana) sekä osa kesäkukkien ja hyötykasvien taimista. Talon seinustalle tulevat viisi pelakuulaatikkoa ovat etupihalla. Niille olen laittanut vanhan pitsiverhon varjostamaan auringolta. Oli kyllä helpottavaa saada suurin osa kasveista pihalle, niin sai siirrettyä tomaatit ja osan kesäkukista eteiseen. Vierashuoneen taimipöytä alkaakin olla jo tyhjä. Chilit, basilikat, päivänsinet ja kelloköynnös ovat olleet toistaiseksi kokonaan sisällä ja siirtyvät viimeisten joukossa ulos.

Alppiruusut, muratit ja jouluruusu eivät paahteesta pidä, kukkineet sipulikukat ovat muuten vain pois jaloista täällä sivummalla.

Sitten ovat nämä, jotka taitavat olla menetettyjä tapauksia: valkoinen hortensia, suklaakosmos, lankaköynnös ja daalia.

Melkein joka vuosi tulee jotain talvitappioita, vaikka mitä tekisi. Tänä vuonna taisin menettää ylläolevan kuvan kasvien lisäksi myös valkoisen karjalanneidon. Se on kuitenkin vielä eteisen lämmössä tarkemman silmälläpidon alla pari viikkoa, nuo muut saavat heräillä omaan tahtiinsa ulkosalla. Karjalanneidon menetys pikkuisen kirvelee mutta oikeastaan nuo muut eivät jääneet harmittamaan. Toinen talvi putkeen valtava kasvimäärä kellarissa sai vakavasti pohtimaan ajatusta vähentää tuntuvasti talvetettavien määrää. Pääsen myös helpommalla kesän kasteluissa kun on vähemmän ruukkuja pyöriteltävänä. Daalian ja suklaakosmoksen olisin tosin istuttanut muutenkin maahan mutta eipähän tule houkutusta kaivaa niitä syksyllä taas kellariin kun ovat jo valmiiksi vainaita. Mietin viime syksynä myös ranskanrakuunan talvettamista kellarissa. Onneksi kuitenkin päätin istuttaa sen talveksi maahan, sillä talvehtiminen taisi onnistua.

Merkitsin nuolilla ranskanrakuunan ensimmäiset versot. Talvehtiminen selvästi onnistui!

Kun huomasin ranskanrakuunan talvehtineen onnistuneesti, tajusin, että olen istuttanut timjamin sen taakse. Taisin syksyllä ajatella, että timjami talvehtinee rakuunaa luotettavammin, joten se kannattaa istuttaa mahdollisimman keskelle lavaa ja jättää epävarmempi tapaus reunemmas. Taisi käydäkin niin, että timjamin kasvuunlähdöstä ei ole tällä kertaa takeita. Pari vihreää versontynkää siinä oli, vaikka näin vaivaa kevätahavalta suojaamiseksi ja poistin suojat sateisella säällä ja vasta sitten kun maa oli varmasti sulanut ja kostea. Timjamia siirtäessäni huomasin, että rakuuna oli lähdössä hyvään lavanvalloitukseen. Juuresta puski nimittäin timjaminkin suuntaan useita versoja ja kunhan ne ehtivät maan pinnalle, rakuunaa nousee ainakin 40cm:n levyiseltä alueelta. Näyttäisi myös siltä, että sitruunamelissa on talvehtinut samassa lavassa. Kukahan voittaa taistelun elintilasta?

Onnistuneisiin talvehtijoihin lukeutuu selvästi myös suklaaminttu, joka näyttää versovan vanhoista varsistaan.

Suklaaminttu kasvaa pienessä betonirenkaassa, joten se ei pääse hätyyttelemään kavereitaan. En liiemmin välittänyt viime kesänä suklaamintun mausta mutta tuoksu oli niin viime kesänä kuin nyt keväälläkin vallan mainio. Tällaiselle suklaan ystävälle maistuu myös After Eight -suklaa, jolta suklaaminttu hyvin vahvasti tuoksuu. Ehkä kokeilenkin suklaamintun lehtiä tänä kesänä kuuman kaakaon tai suklaajälkiruokien maustamiseen. Ja jos sekään käyttö ei toimi, käyn vain tuoksuttelemassa ja jätän mintun muuten pörriäisten iloksi. Perusjampat, kuten ruohosipuli, valkosipulit ja syksyllä ystävältä saadut ilmasipulit ovat lähteneet hyvin kasvuun mutta viinisuolaheinä näyttää hyvin epäilyttävältä. Se on lähinnä epämääräisen ruskeankirjava kasa kuivia lehtiä. Saa nähdä, kuinka sen kanssa lopulta käy.

Ainakin pari kaurajuurta onnistui myös talvehtimaan, joten taidan päästä näkemään niiden kukinnan.

Muistatteko viimekesäisen kyllästymiseni kurjenmiekkojen kukkimattomuuteen? Osan niistä myin pois, osan kaivoin kompostiin, osan söivät myyrät talvella ja muutama taimi jäi kukkapenkkiin. Tänä vuonna ei kuitenkaan tarvinne tuskailla kurjenmiekkojen kukkimattomuudella, sillä niitä tuskin nouseekaan niin paljoa, että olisi edes minimaalisia toiveita kukinnasta. Niin ja tarhakurjenmiekka 'Black Swan' (tai ainakin osa siitä) sai siirtokehotuksen kadun pään joutoalueelle. Vähän mietin, kuinkahan paksujuurinen ja jalostettu kasvi mahtaa selvitä, kun talveksi päälle kasataan puolet kadunpään aurauslumista ja keväällä lumien sulaessa maa on melkoisen märkää. Maakin on aika kehnoa joutomoskaa mutta aurinkoa sentään tulee juurille aamusta iltaan. 

Hiekoitussepelit ja auran vetämiä heinätuppaita niskassa mutta sieltä kurjenmiekka vain sitkeästi puskee läpi.

Ihme kyllä, kurjenmiekan kaikki maan päällä näkyvät juuripötkylät tuntuvat napakoilta ja lehtitupsuja nousee sieltä sun täältä. Nostan onnellisena hattua, jos kurjenmiekka vihdoin innostuu kukkimaan. Saatanpa vaikka siirtää loputkin kukkapenkistä joutoalueelle vaikka jonkun villisti levittäytyvän oreganon tai myskimalvan tilalle. Villisti levittäytyvät myös kevättähdet mutta niiden annankin levitä aivan vapaasti. Kivikkorinne on vielä melko paljaan näköinen mutta siniset mättäät näkyvät pitkälle. Luonnossa ne näkyvät vielä paremmin kuin alla olevassa kuvassa. Yksittäisiä taimia löytyy sieltä täältä pitkin kivikkorinnettä, joten parin vuoden päästä kevätkukinta on sielläkin mukavan runsasta.

Kivikkorinteessä kukkii jo useita kirjokevättähtimättäitä.

Aurinkopenkin ensimmäinen kukinta-aalto alkaa mennä ohi. Vanhat hyasintit ovat talvehtineet hyvin ja pääsevät pian ottamaan päävastuun alueen kukinnasta.

Työviikko on ollut poikkeuksellisen raskas eikä ole ollut oikein aikaa roikkua netissä. Vielä huominen ennen viikonloppua ja ensi viikkohan on helatorstain takia kevyempi. Onneksi on sentään aurinkoista ja lämmintä! Miten ihanaa on piipahtaa pihalla ilman takkia tai jopa t-paidassa!