Kuun lopun värimätsäykset

Tiedätte sen tunteen, kun tulee reissusta ja kiertää ensimmäisen kerran oman puutarhansa läpi: rikkaruohot ehkä rehottavat, mutta silmä huomaa vain kaikki uudet kukkijat ja hienot väriyhdistelmät. Tokihan sitä on aina tiennyt, että jokin kohta näyttää kivalle tai jotkut kukat sopivat väriensä puolesta kauniisti yhteen, mutta muutaman päivän poissaolon jälkeen ne oikein hyppäävät silmille. Tässäpä siis meidän puutarhan heinäkuun lopun väripareja.

Hempeän vaaleanpunainen kiinanasteri, haalean kellertävä isosamettikukka 'Vanilla' ja purppurarevonhäntä ovat minusta kiva kolmikko.

Tosin violetti kiinanasteri vähän rikkoo harmoniaa. Se sopii toisaalta hyvin yhteen taustalla hitusen pilkottavan jättiverbenan kanssa. Hauskasti muuten kaikki violetit sattuivat yhteen rykelmään, vaikka taimet on istutettu jo kesäkuussa.

Purppurarevonhäntien kanssa minulle sattui muuten pieni arviointivirhe istutusvaiheessa. Viime kesänä niistä isoin kasvoi hädin tuskin polveni korkuiseksi ja loput jäivät pienemmiksi, joten oletin, että jäävät tänäkin vuonna suunnilleen samankokoisiksi. Nyt kaikki niistä ovat minua vähintään vyötärölle asti ja yksi reilusti muita korkeampi. Komeita toki ovat, mutta vaivalla penkin reunaan siirretty istumakivi on jo melkein kokonaan hautautunut niiden alle ja kasvit ovat ehkä hitusen liian tiheässäkin...

Yksi kiinanastereista on vähän tummemman pinkki. Sille löytyy tismalleen samansävyisiä kavereita purppurarevonhäntien takana kukkivista punakosmoksista.

Kolmiopenkissä sametinpunainen loistokärhö 'Voluceau' tulee aikanaan näyttämään upealta kiipeillessään sen vierellä kasvavan syyshortensia 'Prim Whiten' oksilla. Valkoinen daalia 'Wittem' kukkii taustalla.

Patiopenkin seinäkkeessä kiipeilevä 'Hagley Hybrid' ja samansävyiset tuoksuherneet ja leijonankita sopivat kauniisti yhteen kukintaansa aloittelevan syyssyrikän kanssa.

Syyssyrikän toisella puolella kukkii marjapuuronpunaisia isomaksaruohoja, jotka sopivat myös kauniisti syrikkään. Ketohopeatäpläkin sai värimätsäyksen kiven ruosteensävyisistä laikuista.

Värililja 'Lollypop' jäi tänä vuonna melkein piiloon isotähtiputkien ja siperiankurjenmiekkojen taakse, mutta kukkii silti runsaasti. Onnistunut yhdistelmä on minusta tämäkin.

Tiukukärhö 'Arabella' kukkii jo runsaasti, samoin kuin sen kaverina loistava tarhakohokki.

Aurinkopenkin kesäkukkakohdassa on useamman värisiä leijonankitoja sarvileukoijien seassa. Suosikkini kuvan kolmesta eri värisestä leijonasta on tämä keskellä oleva persikkaan taittuva vaaleanpunainen.

Huomenna alkaakin sitten elokuu, eli minun ajanlaskussani viimeinen kesäkuukausi. Kolmasosa kesää jäljellä siis ja pitkä syksy vasta kaukana edessä päin! Kaunista elokuuta kaikille!

Ilmojen halki käy puutarhurin tie

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, että Irmeli-drone pääsi pitkästä aikaa ilmaan. Eikä kerta riittänyt, vaan kuvia otettiin ensin aamuauringossa ja illalla auringonlaskun jälkeen vielä muutama lisää ylivalottuneiden tai muuten epäonnistuneiden tilalle. Puutarha on muuttunut niin paljon taas vuodessa, että oli jo aikakin saada päivitetyt ilmakuvat tänne blogiinkin. Tehdäänpä siis puutarhakierros vaihteeksi muutaman metrin korkeudelta. Lentoonlähtö onnistuu parhaiten kadun päästä, joten aloitamme kierroksen kivikkorinteestä ja aurinkopenkistä.

Kivikkorinne. Tästä näkyy myös ulko-oven edustan uusi kiveys ja keltaisen nurkan laajennukseen istutetut päivänliljat.

Aurinkopenkki näyttää aika kirjavalta, mutta nyt värit ovat kuitenkin vähän paremmin sopusoinnussa keskenään, kun siellä ei ole mitään keltaista.

Aurinkopenkin kaarevaa reunaa myötäillen matka jatkuu varjokujalle, jonka Irmeli sujuvasti ylitti. Sen verran oli tuulista, ettei uskaltanut lähteä seikkailemaan kapeaa kujannetta myöten. Isäntä ohjasi siis kopterin talon yli suoraan takapihalle.

Köynnöskuusama kurkkii jo portin huipulta maailmaa. Seinän vieressä näkyy kasa lasten rikkomia raparperilaattoja.

Takapihalta on nyt kaksi melkein samanlaista kuvaa. Ensimmäinen tuli blogiin vahingossa, sen piti jäädä vain omia suunnitelmia varten. Koska se nyt lipsahti muiden seassa tänne, niin paljastettakoon sen verran, että vasempaan reunaan on suunnitteilla jotain uutta. En kerro, mitä ja millä aikataululla, hih.

Vahinkolaukaus. Luumun edessä olevan vaalean läntin kohdalla oli kasa koivunoksahaketta kuivumassa.

Ja tässä se, mikä piti laittaa blogiin. Eri väriset kasvien lehdet erottuvat kivasti yläilmoista.

Kierrämme talon ja grillikatoksen välistä patiota kohti.

Violettilehtiset purppurarevonhännät sopivat minusta kivasti pation vaaleanharmaaseen sävyyn.

Suoraan ylhäältä erottuu hyvin kiemurtelevat kivipolut sekä luonnonkiviset yksityiskohdat.

Patio kärhökaaripenkin suunnasta. Grillikatoksen edessä oleva kolmiopenkki on vielä vähän karun näköinen, mutta siitä se vehreytyy, kun pensaat kasvavat.

Osa kärhökaaripenkistä yläilmoista. Kopterin kamera taltioi hienosti 'The Presidentin' sävyn.

Vielä yksi kuva koko pihasta suoraan ylhäältä. Kunhan saan piirrettyä ja nimettyä tähän kuvaan eri istutusalueet, laitan sen tuonne Kasviluettelot-välilehdellekin.

Kopterivahti nautti viilentävästä ilmavirrasta kun Irmeli laskeutui metrin päähän. Kuvausaamuna olikin jo aika helle.

Blogger oli vaihtanut oma-aloitteisesti itsensä uuteen versioon, joten kokeilin tehdä tämän postauksen sillä. Kuvien siirto toimi nyt aivan samalla lailla kuin vanhassakin versiossa ja muutenkin tämä toimi nyt paremmin kuin kesäkuussa. Olen edelleen sitä mieltä, että toiminnot ovat turhan monen klikkauksen takana, mutta ehkä kaikkea ei voi saada. Pahin ongelma oli kuitenkin korjattu. Mukavaa loppuviikkoa!

Kasvimaan monsterit

Kesä on ollut vaihteeksi suosiollinen hyötytarhan kannalta. Tuholaisia on ollut selvästi vähemmän kuin viime vuonna ja sadetta on saatu tarpeeksi lukuunottamatta kesäkuun alkua, jonka yli ainakin meillä päästiin melko kivuttomasti kevään jäljiltä maassa olleen kosteuden turvin. Kasvimaan siirto autotallin seinustalle oli hyvä peliliike, sillä valoa ja lämpöä on reippaasti enemmän kuin vanhalla kasvimaalla eivätkä rusakot pääse aidan ansiosta tuhoamaan vaivalla hoidettuja kasviksia.

Irmeli-drone saa koko kasvimaan mahtumaan samaan kuvaan. Vasemmassa reunassa olevan punaisen maton kohdalle tulee vielä yksi lava lisää.

Seinän varressa olevan kummituksen alla on kurkku, jonka onnistuin melkein tappamaan. En nimittäin muistanut, että täällä kannattaa vähentää yölämpötilan ennusteesta pari astetta, jos on luvattu kylmää. Nyt tiedän, että kurkku ei kestä 7,5 astetta edes seinän vieressä. Suurin osa sen lehdistä lurpotti pitkin runkoa ja meinasin jo viskata koko kasvin kompostiin tai ottaa virkeän latvan pistokkaaksi ja kokeilla, ehtisikö se juurtua ja tehdä vielä muutaman kurkun ennen syksyä. Päätin kuitenkin kokeilla ensin, jatkaisiko se kasvuaan paahteelta ja kylmältä suojattuna ja viritin sille harson.

Suojaaminen kannatti, sillä kurkku on virkistynyt parissa viikossa yllättävän hyvin harson alla.

Verkkoaita on paikoitellen jo hyvinkin vehreä, sillä siinä kiipeilee sokeriherneitä. Niillä on vain paha tapa yrittää tunkea latvansa naapurin puolelle roikkumaan ja käynkin muutaman päivän välein ohjailemassa niitä takaisin omalle puolelle. Pavut eivät ole aivan vielä ehtineet verhoilla koko sadevesitynnyriä, vaikka ovatkin jo kiipeilleet sen huipulle saakka. Risuhökötys vehreytyy kuitenkin koko ajan ja nyt väleistä pilkottaa valkoisia ja violetteja kukkiakin. 

Vaaleanpunakukkaiset sokeriherneet ovat melkein koristekasvin veroisia aidan vehreyttäjiä. Sato on vain plussaa. Taustalla mukulasellereitä.

Violettikukkaset salkopavut vasta aloittelevat kukintaa.

Valkoiset ruusupavut ovat kukkineet hieman pidempään.

Härkä- ja vahapapuja sekä mansikoita on kerätty jo pitkään, 'Patio Red' -paprikoitakin on kypsynyt jo muutamia. Ensimmäiset herneet, pensasmustikat ja tomaatit ('Maskotka') keräsin vasta muutama päivä sitten.

Kokeilin viime vuonna kasvattaa ensimmäistä kertaa salaattifenkolia, mutta se yritys tuotti vain yhden lyijykynänkokoisen fenkolinruippanan. Tänä vuonna kaikista esikasvatukseen kylvämistäni siemenistä iti pitkän odottelun jälkeen kolme. Istutin taimet kesäkuun alussa kasvimaalle ja luin vasta jälkeenpäin, että fenkolit pitäisi kylvää vasta juhannuksen jälkeen, jotta ne eivät alkaisi kasvattaa kukkavartta. Seurasin taimia vähän huolissani, mutta kaikki kolme ovat pullistelleet oikein mukavasti. Ja lopussa aika vauhdikkaastikin, sillä yhtäkkiä havahduin siihen, että yksi niistä on aivan mahdoton monsteri. Se olisi varmaan halunnut vielä kasvaa kokoa, sillä jouduin kiskomaan sitä kaksin käsin, jotta sain sen nostettua. Nyt saa jakaa hyviä fenkolireseptejä, sillä lähipäivinä pitää nykäistä seuraavakin ylös, ettei pullistele liikaa.

Pation laatat ovat 50*50-senttisiä. Koko fenkoli (ilman juuria) painoi 610g.

Punnitsin myös tämän mukulaosuuden ja se painoi 384g.

Yksi paprika on ilmiselvästi ottanut mallia fenkolista. Hassua, kun paprikan kanta on paksumpi kuin kasvin runko.

Monsterin viereinen paprika kisailee koon lisäksi paprikoiden määrässä.

Pensasmustikoista löytyi toisenlainen monsteri. Ei sentään mahdottoman iso, mutta aika hurjan näköinen.

Toistaiseksi nimetön karvakasa Täplätupsukkaan toukka saattoi herkutella mustikanlehdillä, vaikken löytänytkään syöntijälkiä. Siirsin otuksen metsän puolelle.

Vanhan kasvimaan puolelle jääneet pari kylvöstä taistelevat etanoita ja rusakoita vastaan. Melkein koko kesähän tässä meni, ettei varsinkaan rusakoista ole ollut riesaa. Nyt ne löysivät lasten kasvimaan porkkanat ja kukkapenkistä yhden karpaattienkellon sekä sinikatanan nuput. Valkosipulijauhetaisto siis alkaa taas. Irmeli-drone pääsi tänään pitkästä aikaa ilmaan, joten uusia ilmakuvia on lähiaikoina luvassa. Hauskaa viikon jatkoa!

Kivikkorinne ja kärhökaari

Tänään haluan näyttää teille ja toisaalta laittaa itselleni muistiin paria yksityiskohtaisempaa kuvaa lukuunottamatta yleisnäkymiä kivikkorinteestä ja kärhökaaripenkistä. Kummassakin alkaa olla jo paikoitellen rehevyyttä ja runsautta ja näyttää siltä, että kovin suuria mullistuksia ei tarvitse enää muutamaa aukkopaikan täydennystä lukuunottamatta tehdä.

Kaukasiantörmäkukan heleä vaaleansininen melkein säihkyy auringonvalon pilkistäessä aidanraosta.

Olen pitänyt kaukasiantörmäkukka 'Perfectaa' yhtenä kivikkorinteen arimmista kasveista. Ehkä saan vihdoin hieman hellittää sen kanssa, sillä se on selvästi viihtynyt rinteen laella. Tänä vuonna se on kasvanut poikkeuksellisen rehevästi ja yllätti aukaisemalla jo nyt ensimmäiset kaksi kukkaa. Aiempina vuosina se on aloitellut kukkiensa aukomista vasta syyskuun alussa, joten voitte kuvitella, kuinka riemuissani nyt olen. Onhan se vähän hentoinen eikä erotu kovin paljoa valkoisesta aidasta, mutta enpä taida uskaltaa sitä siirtääkään, kun se kerran viihtyy hyvin paikoillaan. Ehkä kokeilen ensi keväänä irrottaa siitä jakopalan, sillä minusta se on aika suloinen ja ansaitsee ilman muuta lisätilaa kivikossa. Sen sijaan pari vaaleanpunaista isomaksaruohoa aiheuttaa joka vuosi pettymyksen retkahtamalla kumoon kukkien auetessa.

Väriltään törmäkukka sopii ihanasti sen vasemmalla puolella retkottaviin maksaruohoihin ja yläpuolella huojuviin ritarinkannuksiin. Eikä väri riitele myöskään ritarinkannusten vierellä olevien purppurapunalatvojen kanssa.

Kivikkorinne koko komeudessaan. Keltamaksaruohot ovat jo lopettaneet, mutta kookkaammat maksaruohot aloittelevat.

Kivikkorinteen aivan takimmainen pää naapurin talon lähellä kärsi paljon talven aikana. Värimintut kuolivat melkein kokonaan ja ritarinkannus sekä syysleimut ovat kääpiökokoisia versioita. Punahattujen ja syyshohdekukkien häviäminen ei ollut niin suuri yllätys. Tarhakylmänkukka 'Hans' ja kivikkorinteen eteen istuttamani maanpeitekasvit yllättivät kestämällä aurauslumet, jään ja vesilammikot niin hyvin, joten aion antaa niiden levittäytyä niin suurelle alalle kuin vain haluavat. Rinteen yläosasta kuolleiden kasvien tilalle siirsin jo pari valkoista myskimalvaa ja pikkuampiaisyrtin, ja loppuihin paikkoihin istutan 'Hansia'. Meillä saavat lisää tilaa ne kasvit, jotka sen ansaitsevat.

Naapurin puoleisesta päädystä katsottuna näyttää hieman vajaammalta. Kuvan oikeassa alanurkassa maanpeitekasveja.

Sitten kärhökaaren kimppuun. Sen viime kesänä tehty loppupää on minusta oikein onnistunut. Tänä vuonna laajentuneeseen keskiosaan on jo istutussuunnitelma valmiina ja osa kasveista istutettukin, mutta loput saan vasta kun hyötykasvit on nostettu välistä pois. Itse kärhöportti ei ole tänä vuonna kovin rehevä ja runsaskukkainen, sillä suurin osa kärhöistä lähti keväällä vaivalloisesti kasvuun. Kaikki ovat kuitenkin hengissä ja 'The President' jo kunnolla kukassakin. 'Justa', 'Piilu' sekä 'Princess Kate' ehtivät myös kukkaan elokuun aikana.

Ensimmäinen kukkaan ehtinyt ryhmä jaloangervoja tuo kauniin vaaleanpunaisen pilvenhattaran vastapainoksi presidentin vahvalle violetille.

Kolmiopenkin päädyssä kukkiva 'Voluceau' sopii myös väreiltään taustalla näkyvään kärhökaaripenkkiin.

Kärhökaaripenkin keskiosaan on tulossa osittain symmetrinen istutus. Jotenkin suora polku kärhöportilta risumajalle vain vaati sitä. Istutin kuunliljat sekä kurjenmiekat oikeille paikoilleen siitäkin huolimatta, että aivan niiden viereen ja väleihin jäi joitakin porkkanoita ja valkosipuleita. Eiköhän ne saa aikanaan nykäistyä sieltä pois tuhoamatta istutuksia. Risumaja ei jää sellaisenaan, vaan sen kohdalle tulee toisentyyppinen rakennelma, jonka suunnitelma on vielä vähän kesken. Korkeutta ja köynnöksiä joka tapauksessa.

Risumajalle johtava polku sai tänään 'Halcyon' -kuunliljaa reunoilleen. Niiden takana on rivi valkoista siperankurjenmiekkaa.

Viime kesänä tekemäni kärhökaaripenkin alkupää on ollut lähinnä kasvien talvetuspaikkana tai tyhjällä mulloksella. Kesän aikana sain tehtyä siihen suunnitelman ja tänään melkein viimeiset istutukset. Sain äidiltäni muutaman ison jaloangervon, jotka jakamalla sain penkin takaosan kasvitettua. Jaloangervojen taakse marjapensaiden puoleiseen nurkkaan siirrän ensi keväänä valkoista kiiltoleimua.

Kahdella reunalla samaa 'Halcyon'-kuunliljaa kuin muuallakin kärhökaaripenkissä, niiden takana valkoisen myskimalvan pikkutaimia ja takana 'Weisse Gloria' -jaloangervoa.

Vielä pitää esitellä yksi kasvi, joka ei ole kivikkorinteessä sen enempää kuin kärhökaaripenkissäkään. Jaloritarinkannus 'Astolat' kukkii nyt metsänreunassa. Vähältä piti, ettei se katkennut kokonaan alkukuun myrskytuulissa. Risuilla tuettuna se on pysynyt sen verran tolpillaan, että on saanut nuppujaan auki. Tämäkin on ehdottomasti kasvi, joka tulee saamaan lisää kasvutilaa!

'Astolatin' väri on herkullinen liilaan taittuva vaaleanpunainen ja siinä on ihana valkoinen keskusta. Taustalla retkottaa yksi sininen ritarinkannus, muut menivät myrskyssä maata myöten ja osa on otettu maljakkoonkin.

 Ihanaa sunnutai-iltapäivää!

Kivisilmä vauhdissa

Loistokärhö 'Hagley Hybrid'. 

On aika esitellä uusinta projektia, sillä se on nyt siinä vaiheessa, ettei edistymistä tapahdu enää hetkeen. Kivet nimittäin loppuivat taas kerran. Melkein valmista kuitenkin tuli. Tajusin jossain vaiheessa, etten tullut ottaneeksi ennen kaivamisen aloittamista yhtään ennen-kuvaa. Olen myös koko kesän ajan vältellyt sisääntulon kuvaamista, sillä rappusten vieressä on ollut kasa kiviä odottamassa työn aloittamista. Itse asiassa en löytänyt vanhoistakaan kuvista sellaista, missä olisi näkynyt koko projektialue kunnolla. Joudumme siis tyytymään viime kesänä otettuun ilmakuvaan.

Uusin työmaa tuli siis tuohon ulkorappusten eteen ja vasemmalle puolelle.

Minua on häirinnyt viime kesästä lähtien se, että nurmikko sisääntulon oikealla ja vasemmalla puolella on eri "tasossa". Olen miettinyt, kuinka se olisi järkevin tehdä, sillä vinon betonitiilikulkuväylän takia sisääntulosta ei saa symmetristä tekemälläkään.

Kiveys laajeni samaan tasoon kulkuväylän oikealla puolella olevan pensasryhmän kanssa. Jatkoin myös kukkapenkkiä pidemmälle.

Rappusten vasemmalta puolelta tulee hyvin harvoin kuljettua talon ja keltaisen nurkan päivänliljojen väliin, joten päätin kaventaa kiveystä hieman ja laajentaa kukkapenkkiä. Rappurallin ohi mahtuu kuitenkin edelleen kävelemään helposti silloin kun tarvitsee.

Vanha kiveys rajautui rappurallin etureunan kohdalta suoraan päivänliljapenkkiin. Jokunen pieni aukkopaikka jäi mulloksen takareunaan.

Projektissa kesti useamman päivän helteiden ja sadepäivien takia. Isoimman virheen tein siinä vaiheessa, kun jätin keskimmäisiä kiviä asentaessani tarkistamatta, että nurmen reunaa vasten olevat kivet ovat edelleen paikoillaan. Tarkistin kyllä reunakiviä laittaessani, että ne tulevat samaan linjaan pensasryhmän reunan kanssa, mutta en ottanut sitä huomioon, että lapset saavat kivillä hyppiessään ne yllättävän hyvin liikkeelle. Niinpä etureunassa on parin sentin mutka, joka näkyy selvästi köynnösportin suunnasta katsottuna ja varmaan vielä selvemmin ilmakuvista. En lähde mokoman vuoksi purkamaan kiveystä, mutta aion kyllä kokeilla, siirtyisivätkö kivet sen verran lähemmäs toisiaan rautakangella nurmikon puolelta tuupattuna, että mutka suoristuisi edes pikkuisen.

Nurmen ja kukkapenkin rajaava kiveys jäi myös kesken. Kiveyksen mutka näkyy tästä kulmasta parhaiten.

Edellisessä postauksessa kerroin uuden kamerani automaattiasetuksen ikävästä tavasta heittää kuvat välillä liian kylmän sävyisiksi. Ongelma on pahin tummanvioletteja kasveja, kuten loistokärhö 'The Presidentiä' kuvatessa. Sain vinkiksi etsiä valkotasapainon säädön. Löysin sen eilen ja räpsin kuvan toisensa perään. Olisiko seuraavaksi kellään vinkkiä siihen, kuinka saan pidettyä vihreän vihreänä samalla kun violetti pysyy violettina? Havainnollistan ongelmaa seuraavalla kuvalla. Keskellä olevassa suorakulmiossa on jokaisesta neljästä kuvasta tasan samasta kohdasta kärhön kukkaa napattu sävy isompana alueena.

Ylävasemmalla kameran automaatti, yläoikealla joku asetus, jolla violetti on suunnilleen oikeansävyinen, mutta vihreä selvästi liian punainen. Alhaalla vasemmalla violetti hyvä, vihreä kummallinen, alhaalla oikealla ehkä paras kompromissi, vaikka violetti onkin vähän liian sininen.

Lähikuvassa ihmeellisen väriset lehdet eivät häiritse ihan niin paljoa, vaikka olisihan se kiva saada kuvat näyttämään samalta kuin ne luonnossa näyttävät.

Onneksi muiden värien kanssa ei tarvitse tapella niin paljoa kuin tummanvioletin. Isompi ongelma olisi, jos kamera vääristäisi yhtä paljon vaikkapa vaaleanpunaisia, sillä niitä puutarhassani riittää!

Kärhöseinäke näyttää jo aika kivalle, kun 'Hagley Hybridissä' on useita kukkia auki ja tuoksuherneetkin avasivat vhdoin monta kukintoa kerralla.

Viime kesäisten tuoksuherneiden jälkeläiset ovat ihanasti kaikki eri sävyisiä, kukkivat pitkissä kukkavarsissa ja tuoksuvat mahtavasti. Viime vuonna niissä oli paljon miedompi tuoksu.

Eniten pidän tästä tummanpinkistä. 'Hagley Hybridin' kaverina se on todella kaunis.

Olen tarkoituksella jättänyt osan siemenkodista leikkaamatta, jotta saan siemenet talteen ensi vuotta varten. Viime vuonna kaikki tuoksuherneet olivat suunnilleen samaa "keskivaaleaa" vaaleanpunaisen sävyä, joten on hauska seurata, tuleeko ensi vuonna samanlainen värikimara vai ilmestyykö mukaan peräti jokin uusi sävy. Ja kuinka käy kukkavarsien pituuden ja kukkien tuoksun? Mukavaa alkavaa viikonloppua!