Valkoista ja sinistä ripauksella pinkkiä

Jatketaan lomareissun aikana kukkaan ehtineiden kasvien parissa. Lopussa on myös yksi tänään melkein auki ehtinyt, erittäin malttamattomasti odottamani ensikukkija. Ensikukkijoita kertyi muuten tähän postaukseen useampikin.

Kiitos rouva R:lle! Ensimmäinen sinulta tullut luhtaesikko kukkii ja hellanlettas kun se on söpö, Kerrassaan ihana rimpsuhelma!

Luhtaesikon lähettyville itsekseen vaeltanut belliskin sattui sopivasti olemaan valkoinen. Risutornin keskellä on viime keväänä itänyt amerikanvuokon taimi ja siinäkin on yksi nuppu tulossa.

Luhtaesikko ja kumppanit asustavat majapenkissä. Siellä alkukesän värimaailma näyttääkin olevan pitkälti siniliilan ja valkoisen sävyissä, sillä luhtaesikon ja belliksen lisäksi palloesikot ja sinikämmen ovat liiloja ja narsissit valkoisia. Sinikämmen ei kyllä tänä vuonna vielä kukkinut, mutta ehkäpä se liittyy joukkoon ensi vuonna. Pian siellä alkaa aueta laukkoja, joista minulla ei enää tässä vaiheessa ole mitään aavistusta, mitä lajia sinne tulikaan syksyllä upotettua. Melko varmasti se oli saksalaismarketin sekoituspussi. Lisää valkoista tulee rikkoviuhkasta jahka se päättää siirtyä kukkimismoodiin. Tiedä sitten, koska sellainen ihme mahtaa tapahtua. Siirrytään seuraavaksi suolle, jossa jatkuu sama sinivalkoinen tunnelma.

Viime vuonna taimipäiviltä ostettu nimetön imikkä paljastaa vähän sähäkän sinistä väriä. Taisin missata ensikukinnan? Voisikohan tämän lajike olla tarhaimikkä 'Majeste'?

Imikästä eteenpäin kukkivat nyt tuoksumatarat. Ylänurkassa vielä viimeisiä helmililjoja.

Aurinkopenkin kurjenmiekat, pikkuampiaisyrtit ja muutama ukkolaukka tänään ilta-auringossa. Sininen hehku oli kerrassaan valloittava, mutta eihän se oikein kameralle taltioitunut.

Sitten pari ripausta pinkkiä: syreenitulppaani 'Lilac Wonder' kukkii vaaleanpunaisten bellisten kanssa. Harmi kun vesimyyrä söi loput tulppaanit.

Rönsyakankaali 'Rosea' kukkii, vaikka jaoin tuppaan keväällä moneen osaan. Tämän kaverina ovat tismalleen samansävyinen varjorikko sekä liila ristikki. Kunhan kaikki vähän leviävät, näky tulee olemaan kaunis.

Japaninakileijojen pääkukinta taisi mennä minulta ohi. Onneksi niitä on vielä useampikin kukassa, sillä näky on hurmaava valkoisten lemmikkien kanssa.

Kivikkorinteessä on pieni tupas valkoista sammalleimua.

Huomenna aamupäivästä olisi kesän paras kitkemishetki kuukalenterin mukaan. Olen aikaisempina vuosina ollut aina jossain muualla juuri silloin enkä ole voinut testata sen tehoa, mutta tänä vuonna olen kotona. Olen kyllä vähän skeptinen kuun mukaan toimimisen suhteen, mutta voikukkien kaivaminen kivipolkujen saumoista on niin tuskallisen hidasta ja tympeää puuhaa, että olen valmis kokeilemaan, auttaisiko kuun mukaan toimiminen tosiaan hommassa. Toiveena olisi, että polut pysyisivät vähintään avoimiin puutarhoihin asti puhtaina. Jos voikukat tosiaan lähtevät huomenna selvästi helpommin kuin muina päivinä ja kaiken lisäksi maahan jääneistä juurenpätkistä kasvaa erittäin hitaasti ja kituliaasti uusia taimia, olen valmis kääntämään kelkkani kuukalenterin suhteen. Se on nyt pyhästi luvattu täällä blogissa! Kukkapenkeistä nyhtää kuka tahansa ja milloin tahansa pitkiä rikkaruohon juuria kun maa on sopivan kosteaa, mutta kivipolkujen saumat asettavat melkoisen haasteen. Kerääpä kuu nyt oikein vahvat energiat huomista koitosta varten!

Kesän ehkä odotetuin ensikukkija, sinivaleunikko, on nyt melkein auki. Huikea tuo sinisen sävy!

Kuinkahan tässä nyt malttaa edes nukkua huomiseen, kun moinen sähäkkyys odottaa kukkapenkissä? Ja tuleekohan kiveyksien saumojen kitkemisestä, yhtään mitään vai meneekö koko aika unikon luona ravatessa? Hyvää viikonloppua!

Sinivalkoista -haaste

Unelmia ruusuista -blogin Tita haastoi minut juuri sopivalla hetkellä Puutarhahetki-blogista lähteneeseen sinivalkoista-haasteeseen, sillä olin jo mielessäni miettinyt, mistä sitä seuraavaksi postaisi. Ulkona on ohut kerros lumisohjoa, joka ei oikein houkuttele kuvauskierrokselle, joten näin pääsen livahtamaan näppärästi kesäkuva-arkistoihin. Olen osallistunut samaan haasteeseen kaksi kertaa aiemminkin ja kummallakin kerralla valikoin mukaan ainoastaan sellaisia kuvia, joissa on sekä sinistä että valkoista. Samalla linjalla siis jatketaan.

Toukokuinen lumisade hautasi kevätkurjenmiekat ja kaiken muunkin alleen. Veikeitä kuvia silloin kyllä sai, vaikka meillä kevät ei vielä ollutkaan niin pitkällä kuin eteläisemmässä osassa Suomea.

Posliinihyasintin hempeän sinivalkoiset kukat ansaitsevat paikkansa tässä haasteessa vaikka joka vuosi. Erityisesti silloin, kun vesimyyrä oli pupeltanut kaikki loput.

Suloinen krookus 'Pickwick'.

Kummitädin esikot kylki kyljessä.

Valkovuokot ja helmililjat.

Vähän hempeämpi yhdistelmä tulee lemmikeistä ja 'Princess Zaide' -narsisseista.

Keto-orvokki on kuin vesiväreillä maalattu.

Lemmikit ja oravanmarja sulassa sovussa.

Rönsyakankaalin yksittäisissä kukissa erottuu hento häivähdys valkoista, kun tarkkaan katsoo.

Liila vai vaaleansininen? Olkoon kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' tällä kertaa sininen, kun kerta kukan keskeltä löytyy vähän valkoista kaveriksi.

Tämä kuva oli ihan pakko laittaa tähän postaukseen, vaikka se on ollut ainakin kahdesti aiemminkin täällä blogissa. Pikkuampiaisyrtit ja päivänkakkarat muodostavat todella sinivalkoisen yhdistelmän.

Viimeiseksi kuvaksi sopii kesäisen hempeä sinipellava taustallaan valkoiset tuoksupielukset.

Haasteen säännöt:
-kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
-tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haastepostauksen kommenttikenttään.
-Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki.

Haastan kuvakansioita penkomaan seuraavat blogit:

Hirnakan torppa

Kivisen Vilmalla

Kottikärryn kääntöpiiri

Suloiset siniset, osa 2

Meille tuiskutti eilisen päivän aikana yli 15 senttiä lunta. Nyt alkaa näyttää ja tuntua talviselta. En ehtinyt kameran kanssa kiertämään valoisan aikaan, joten jatketaan värisarjan parissa. Vuorossa on toinen osa sinisistä kukista, ensimmäisen voit käydä vilkaisemassa täältä, klik. Siniset söpöläiset, olkaa hyvä!

Kevään ota tästä -löytörullakosta löytyi näin hempeä helmililja.

Tässä samaiset helmililjat maahan istutettuina ja vähän pidemmällä kukinnassaan. Aika söpö!

Äitini toi keväällä pussillisen rönsyakankaalin taimia, joita tihkusateessa istuttelin kärhökaaren laajennukseen. Ensimmäisenä kesänään kukkivat vielä hieman vaatimattomasti, mutta tänä vuonna pensasmustikoiden ympärillä lainehtii varmasti sininen kukkameri.

Ensimmäinen siperiankurjenmiekan kukka tällä tontilla. Äitini puutarhasta siirretty taimi suostui avaamaan kukkansa, vaikka se siirrettiin nuppuisena ja vielä alkukesän kuivimpaan aikaan.

Talvehtinut salvia kukki, joten sekin pääsee värisarjaan mukaan, vaikkei olekaan samalla lailla perennaksi laskettava kuin muut postauksen kukkaset.

Ruusukaalien ja samettiruusujen seassa kukki viime kesänä iisoppi, jonka taidan siirtää vähän edustavampaan paikkaan ja yrittää saada kasvamaan kauniimman mallisena.

Ensimmäinen pikkuampiaisyrtti kukki myöhään syksyllä. Toivottavasti rusakon parturointi ei säikäyttänyt tämän talvehtimista.

Orvokkeja ilmestyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Erityisesti kasvimaan hiekkakäytävä on niille mieleen.

Sininen se on tämäkin: kaukasiantörmäkukka 'Perfecta'. Onneksi se ei hätkähdä kylmää, sillä täällä syksy tulee aina liian aikaisin eikä se ehdi aukaista kuin pari kukkaa. Elättelen toiveita, että jonain vuonna olisi oikein pitkä kasvukausi ja näkisin tämän täydessä kukassa.

Tänään töihin lähtiessäni huomasin, että rusakonkutale oli keksinyt aurinkopenkin atsalean. Sille ei riittänyt verkkoa kuin näkyvämmälle sivulle, ja elättelin toiveita, etteivät pitkäkorvat keksisi pujotella talventörröttäjien seasta aidan puolelle, jossa atsalean suojaamaton sivu on. Turha toivo: puolet latvoista oli napsittu, eli puolet pulleista kukkasilmuista meni rusakon vatsantäytteeksi. Viskasin hätäapuna atsalean peitoksi muutaman lapiollisen lunta. Toivottavasti rusakolla ei olisi niin nälkä, että alkaisi lumen seasta kaivelemaan oksankärkiä evääkseen ennen loppuviikkoa. Vielä olisi pari pitkää työpäivää ennen kuin ehdin tarkistamaan, mitä muuta puutarhassa on tapahtunut. Minä puutarhurina -haaste on myös työn alla (eli kirjoittamista vaille valmiina, heh). ja tulee aikanaan luettavaksi. Talvista viikon jatkoa!

Suloiset siniset

Sininen  väri on aika hankala määriteltävä, sillä suurin osa sinisistä kukista taittuu enemmän tai vähemmän violettiin. Yritin tähän postaukseen valita kuitenkin selkeimmin puhtaan siniset puutarhani kukkijat. Tätä postausta tehdessäni huomasin, että sininen väri näyttää puutarhassani painottuvan selvästi kevääseen ja alkukesään.

Sipulikasveista sinisinä kukkivat kevätkurjenmiekat, kirjokevättähdet, idänsinililjat sekä helmililjat.

Kevätkurjenmiekat ihastuttivat viime keväänä. Kokeilin niiden kasvatusta ensimmäistä kertaa ja olin aivan myyty.

Kirjokevättähti on väriltään sinisempi kuin värisarjan violettien kasvien postauksessa esittelemäni isokevättähti.

Idänsinililjamereni on hieman vaatimattoman kokoinen toistaiseksi. Pisara vain.

Helmililjamättäitä aurinkopenkissä.

Toukokuun alkupuolella aloittaa kukintansa kevätkaihonkukka ja hieman sen jälkeen lemmikki, joka muodostaa sinisen pilven takapihan laitamille pitkälle kesäkuuhun asti.

Kevätkaihonkukkia.

Lemmikit kukkivat metsänreunapenkissä.

Sinilemmiön ostin viime keväänä. Sen pitäisi kukkia pitkin kesää taivaansinisin kukin. Se ei jaksanut viime kesän kuivuudessa kukkia karussa kivikkorinteessäni, mutta taisi keskittyä tekemään juuria. Minun oli tarkoitus siirtää sitä syksyllä pikkuisen toiseen kohtaan, mutta eihän se siirtynyt mihinkään pienellä istutuslapiolla. En sitten lähtenyt hakemaan isompaa lapiota, joten annoin hänen kasvaa siinä, mihin oli niin topakasti päättänyt juurtua.

Sinilemmiö 'Heavenly Blue' on todella kauniin värinen.

Minulle on myös keväällä tulossa äidiltäni sinistä siperiankurjenmiekkaa. Sille on jo paikkakin valmiina, joten eikös sen silloin voi laskea kuuluvaksi tähän postaukseen? ;)

Tällainen ihanuus on tulossa meille keväällä.

Kesä-heinäkuun vaihteessa kukkivat ritarinkannukset, jotka päättävät näyttävästi puutarhani sinisten kukkien sesongin. Joskus ritarit kukkivat syksyllä uudestaan, mutta meillä ainakin syyskukinta on ollut hyvin vaatimatonta. Ehkä näitä pitäisikin leikata vähän ronskimmin ensimmäisen kukinnan jälkeen, jotta innostuisivat komeammasta syyskukinnasta. Ei varmaan haittaisi, jos saisivat myös vettä enemmän...

Tummansininen ritarinkannus.

Vaaleansininen valkealla keskustalla.

Kaikki sekaisin. Oikeassa laidassa on myös tummansininen mustalla keskustalla.

Seuraavana on vuorossa värisarjan viimeinen osa: kirjavat kukkaset. Olethan jo lukenut sarjan muut osat, esimerkiksi valkoiset, vaaleanpunaiset tai violetit? Kaikki sarjan postaukset löydät tunnisteluettelosta kohdasta värisarja. Kuuluuko sininen lemipiväreihisi ja mitä sinisiä kukkia sinulta löytyy?

Iloista päivää ja alkuviikkoa!