Uusi projekti aloitettu

'Madame Julia Correvon' on saanut jo monta kukkaa auki. Muistiin laitettakoon ensi vuotta varten, että ensi vuonnakin valkoisia tuoksuherneitä Julian kaveriksi.

Mansikkamaa saatiin vihdoin valmiiksi ja oli aika aloittaa uusi projekti. Tämä on nyt se juttu, minkä esikoinen antoi luvan tehdä. Valituksia ei myöskään tullut kun lapio nosti ensimmäiset nurmipaakut ja kaivanto alkoi laajeta.

Lähtötilanne on tässä. Tylsä, hyvin sammaloitunut nurmirinne takanurkan ja nuotiopaikan välissä ja niittyrinne aivan metsän rajassa.

Kulkuaukko nuotiopaikalle kivettiin jo nuotiopaikkaa tehdessä ikään kuin vihjailemaan, että tästä olisi hyvä jatkaa myöhemmin polkua eteenpäin.

Polku ei vielä jatkunut, sillä tuohon takanurkan puoleiseen päähän olisi jo kasveja valmiina odottamassa istuttamista. Sieltä siis aloitettiin. Oikeaan reunaan jää niittyrinne.

Ei tullut yllätyksenä, että kivien seasta löytyi myös rakennusjätettä. Onneksi ei sentään ihan mahdotonta kasaa ja siitäkin suurin osa tiilenkappaleita.

Olisin toivonut, että sopivankokoisia kiviä olisi löytynyt enemmän. Kaksi järjettömän suurta järkälettä löytyi, mutta ne piti jättää mullan alle. Yksi juuri ja juuri isännän voimilla liikahtava paksukainen saatiin nousemaan tasainen pinta suunnilleen vaakatasoon ja se määritti polun paikan ja kaltevuuden. Alun perin oli tarkoitus tehdä polku samaan tapaan kaltevaksi kuin nuotiopaikalle toisesta suunnasta johtava pikkukivipolku, jotta kottikärryillä pääsisi liikkumaan myös tältä puolelta sujuvasti. Kivi oli kuitenkin sen verran yhteistyökyvytön, että saan rakentaa pari porrasaskelmaa. Olenkin aina haaveillut kiviportaista! Loput löytyvistä kivistä käytän pengertämään istutusaluetta. Uuden polun ja pensashanhikkien väliin jäävä alue on paahteinen ja kuiva, joten siihen teen pienen kivikkokasvialueen. Maa on täynnä kuusen juuria enkä halunnut laittaa tuohon juurimattoakaan, joten kasvien on pärjättävä niissä oloissa, mitä niille on tarjota. Lisäksi multa tuntuu hyvin köyhältä eikä sieltä löytynyt kaivellessa kuin pari matoa. Kompostimultalisäys varmasti auttaa siihen ongelmaan. Polun ja nuotiopaikan väliin saan toivon mukaan hyvät oltavat kärhölle tai parille ja muillekin runsasmultaisempaa kasvualustaa vaativille kasveille. Ainakin siinä tapauksessa, että sopivia pengerryskiviä löytyy tarpeeksi.

Yläpuolisen nurmikon tasalla oleva kivi oli helposti liikuteltavissa, sen sijaan heti toinen jumittui niille sijoilleen. Alin porraskivi vaatii seuraavaksi isännän voimia. Pengerryksetkin jo alkavat hahmottua.

Projektin eteneminen tyssäsi eilen liian kuumaan säähän eikä töiden takia todennäköisesti etene viikolla kovin paljoa, joten tutkaillaan seuraavaksi sinne aikanaan päätyviä kasveja. Vanhempani kävivät jonkun aikaa sitten pienellä lomareissulla ja tietenkin sovimme äitini kanssa, että hän soittaa minulle, jos sattuvat käymään taimimyymälöissä. Sainkin oikein hyvän kasvikuorman, joille en vielä ostohetkellä tiennyt tarkkaa paikkaa. Silloin kun esikoisen kanssa pohdiskelimme kukkapenkin sopivuutta tuohon väliin, keksin, että suurin osa reissutuliaisista sopisi juuri sinne. Joskus kannattaa siis vain hommata kivat kasvit, vaikka ei olisi paikkaa valmiina tai edes mietittynä.

Äidin lomatuomiset: loistokärhöt 'Diamond Ball' ja 'Beautiful Bride', valkokirjava komeamaksaruoho 'Frosty Morn', kivikkokurjenpolvi 'Ballerina' ja kevätpitkäpalko 'Rose Delight'.

Kevätpitkäpalko on kovin vaatimattoman näköinen nyt, mutta tämän pitäisi kukkia alkukesällä vaaleanpunaisena.

Alkukesällä sinilemmiöstä ottamani pistokas hyvin lyhyellä juurenpätkällä on lähtenyt hienosti kasvuun. Tämä päätyy myös uudelle alueelle.

Lisää kasveja otan kivikkorinteestä. Siellä on ainakin kolme tähtilevisian siementainta, joista yhden kokeilen siirtää jo nyt syksyllä. Toisen tai jopa kaksi siirrän ensi keväänä. Voi olla, että siirrän sinne myös pienen jakopalan turkestaninmaksaruohoa ja ehkä muutaman mehitähdenkin. Lisäksi aion kylvää talven aikana ainakin sinikatanaa ja patjarikkoa ja ehkä jotain muutakin, jos perennasiemenkirjeestä löytyy kivoja lajeja. Aivan uuden kivikkoalueen ja metsän rajaan jäävälle mullokselle kylvän suorakylvönä luonnonvaraista ketoneilikkaa. Se rajaa istutusalueen kivasti niittyrinteestä ja laittaa samalla vähän kampoihin kuusen alta puskeville luonnonkasveille. Ketoneilikka on siinäkin mielessä hyvä valinta, että sitä oli tuolla alueella pikkuisen jo ennestään ennen kuin aloin tehdä niittyrinnettä. Se siis menestyy noinkin kehnolla kasvupaikalla. Osalle kasveista aion sekoittaa multaan kananmunankuorimurskaa pitkävaikutteiseksi kalkitukseksi, mutta ainakin sinilemmiö ja levisia viihtyvät myös happamassa kasvualustassa. Vieressä oleva kuusi happamoittaa varmasti neulasillaan kasvualustaa, joten ainakin osa kasveista on hyvä valita sen mukaan, miten ne kestävät hapanta maata.

Loistokärhö 'Diamond Ball' tulisi nuotiopaikan puoleiselle sivulle.

Ajattelin siirtää nuotiopaikan vierestä kaksi koivuangervoa ylemmäs rajaamaan nurmikkoa uudesta istutusalueesta. Ne toimisivat samalla esikoisen toivomana palloesteenä ja piilottaisivat osan istutuksista taakseen. Näin kaikki ei näkyisi ihan heti, vaan tulisi yllätyksenä siinä vaiheessa kun aluetta lähestyisi. Ne siirtämällä saan myös oikein hyvin tilaa uusille kärhöille. Tässä onkin talvi aikaa miettiä joku kiva kaveri "Timanttitanssiaisille", jos ei syysaleista tule vastaan jotain kivaa. Reissutuliaisista 'Beautiful Bride' on menossa muualle. Kivikkoalueen puolelle ei ainakaan tässä vaiheessa tule mitään pallo- tai näkemäestettä. Pitää katsoa sitten ajan myötä, tarvitaanko siihen jotain vai kelpaako se siltään. Jos sopivan isoja kivenjärkäleitä olisi ollut ihan vieri vieressä, olisin laittanut jonkun niistä kivikkoalueen ylätasolle selvästi maasta koholleen, mutta toistaiseksi noussut kivimäärä ei sellaiseen tuhlailuun riitä.

Eilisen päivän sato: yrttejä, kuukausimansikoita ja jokunen pensasmustikka, tomaatteja, viimeisiä herneitä ja iso kasa salkopapuja 'Blauhilde'.

Kukkapenkin kaivelun ja suunnittelun lisäksi olen pakastanut ahkerasti yrttejä talven varalle ja sainpa aikaiseksi kuivata yhden erän ranskanrakuunaakin. Pakastimeen on päätynyt paljon tavallista basilikaa ja oreganoa, sekä lisäksi muutamia rasiallisia sitruunabasilikaa, rosmariinia ja sitruunamelissaa. Suklaamintulle en ole keksinyt mieluista käyttötarkoitusta, sillä tavallisen mintun tapaan myös siitä tulee niin vahva hammastahnamainen aromi, etten ole oikein tykästynyt sen käyttöön. Toistaiseksi olen kokeillut sitä tuomassa makua vesikannuun ja teessä yhdistettynä sitruunamelissaan. Vedestä en tykännyt lainkaan mutta teetä ei sentään tarvinnut kaataa viemäriin. Jos tuo yksilö ei talvehdi, en aio ensi vuonna hankkia uutta minttua. Jos talvehtii, annan sille vielä toisen mahdollisuuden ja ovathan ainakin sen kukat mieluisia pörriäisille, jos lehdet eivät minulle maistu. Salkopavut aloittivat sadon tekemisen oikein rytinällä, joten niitäkin on mennyt jo useampi pussillinen pakastimeen. Hyvä, että edes ne tekevät satoa, sillä vahapavut menivät etanoiden suuhun jo pikkutaimina.

Miksi samettikukat tekevät näin? Kukkivat runsaasti, mutta kukinnan jälkeen varsi alkaa ruskettua eikä siemeniä kehity.

Samettikukkien siemeniäkin olen yrittänyt kerätä mutta joka ikinen kukka nyykähtää kukittuaan. Siemenet tai oikeastaan siemenaiheet ovat yhtä muhjua kuihtuneen kukan sisällä. En ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen. Johtuuko moinen ilmiö kosteasta kesästä vai mikä ihme sammareitani vaivaa? Ihan jokaista samettikukkaa en ole tutkinut, mutta päällisin puolin tehdyt pistokokeet ovat osoittaneet, että ongelmaa on niin maassa kuin ruukuissakin kasvavissa samettikukissa. Muutama ruukuissa oleva sammari on myös ruskettanut satunnaisia oksia sieltä täältä ja yksi parvekelaatikossa kasvava yksilö on kuihtunut peräti kokonaan. Luulin aiemmin, että orava olisi hypännyt sen päälle ja taittanut varren poikki mutta nyt kun saman näköistä ongelmaa näyttää tulevan myös muihin, olen alkanut epäillä, että kyseessä onkin jokin muu vaiva. Oletteko törmänneet samaan koskaan? Pitääkö varmuuden vuoksi pitää ensi vuosi taukoa sammareitten kasvatuksessa vai johtuuko ilmiö vanhoista siemenistä?

Aurinkopenkissä tarhaviinikärhö 'Pernillen' kaverina on alkanut kukkia tänä kesänä omalta lomareissulta hankittu 'Etoile Violette'.

Näiden värit sopivat täydellisesti yhteen (jos tuota purppurapunalatvan kuihtunutta kukintoa ei lasketa mukaan).

Mukavaa uutta viikkoa!

Kääks, jo kesäkuu!

Sormivaleangervojen versot tuntuivat olevan yhtä kauhistuneita ajan nopeasta kulumisesta kuin minäkin. Vai sukivatkohan ne vain nuppujaan ojennukseen?

Sen verran, mitä olen ehtinyt blogeja lukea, on muillakin ollut kovin kiireisiä puutarhapäiviä. Eikä ihmekään; kevät kun oli mitä oli suuressa osassa maata, niin hommat kasaantuivat ja tietyt jutut pitää vain saada tehtyä tarpeeksi ajoissa. Kasveja on parempi jakaa ja siirrellä ennen kuin ne ovat kasvussaan kovin pitkällä ja jos satoa meinaa saada, on siemenet saatava ajallaan maahan. Kylvöistä puheenollen, en ollut merkinnyt tarpeeksi hyvin, mitä olen jo kylvänyt kasvimaalle ja mitä puuttuu. Kasvimaalla on siis isoja aukkopaikkoja, joista en tiedä, onko sieltä viikon sisään itämässä jotain vai pitäisikö jo juosta siemenpussin kanssa kiiruusti kylvöpuuhiin. Säästin nimittäin aikaa enkä lähtenyt kiireen keskellä etsimään paperia ja kynää. Heh, näin sitä ongelmia tehdään ihan itse ja hyvin helposti.

Yksi projekti valmis: upotin nuo kolme männynkarahkaa varjokujan portin oikealle puolelle. Samanlainen seinäke on sen vasemmalla puolella, mutta sen edessä oleva oksa peittää sen. Pitää kuvata joskus paremmasta suunnasta.

Siirsin jo kaikki kesäkukkaruukut lopullisille paikoilleen. Varjokujalle pääsivät mm. viherliljapuu, kärhö 'Samaritan Jo', verenpisarat, muratit ja suurin osa alppiruusun taimista. Kellarissa talven aikana hyvin kasvuun lähtenyt koruköynnös päätti heittää henkensä valoisaan päästyään, joten sen tilalle laitoin kelloköynnöksen isossa ruukussa. Se tuskin kukkii talon pohjoisseinustalla, mutta päärooli sille onkin tuoda reilusti vihreyttä. Myös muut varjokujan kelloköynnökset on istutettu maahan. Kaksi kiipeilee portin vasemmalla sivulla ja yksi näkyykin tuossa edellisessä kuvassa aitaa vasten. Aiemmin portissa köynnöskuusaman kaverina olleen pienen alppikärhön siirsin keskemmälle varjokujaa, sillä siitä oli talven aikana kuivunut versoista pidempi. Sen tilalle istutin äitienpäivälahjaksi isännältä saamani 'Pink Dream' -tarha-alppikärhön, josta tulee kuvia sitten kun nuput aukeavat.

Kantopuutarhan punastuvat valkovuokot alkavat olla samaa sävyä taustan esikoiden kanssa.

Tummanpunaiset esikot kukkivat toisella puolella pihaa ensimmäistä kertaa näin runsaina. Pidän näistä todella paljon. Taustalla kevätkaihonkukkia.

Narsissi 'Acropolis' kukkii etupihalla. Tämäkin on todella kaunis.

Kivikkorinteen valkoinen tarhakylmänkukka kukkii myös. Siniset aloittivat kaikki paljon aikaisemmin kukinnan, vaikka tämän kohta suli ensimmäisenä. Ankara kasvupaikka kenties?

Luumutarhan sinisistä ei kuvassa oikein erotu sävyjä, mutta tässäkin huomaa selvästi, että vasemmanpuoleinen on vaaleampi kuin kaksi muuta.

Metrin päässä kylmänkukista kukkivat kirjopikarililjat. Tähän osui vain kaksi valkoista, pation luokse samasta sekoituspussista tuli pelkästään valkoisia.

Tänä kesänä selviää, mikä tämä luumutarhan mysteeripensas on. Syreeniä veikkaan minä, mutta onko peräti nuokkusyreeni vai jotain tavallisempaa äitini syreenikokoelmista? Taustalla lemmikkejä.

Ja kun luumutarhassa ollaan, niin tokihan luumupuun kukinta kuuluu asiaan. 'Laatokan Helmi' komeimmillaan, oikeassa reunassa 'Viipurilainen punaluumu' alkaa aukoa latvasta kukkiaan. Kuva otettu tuolilla seisten, jos imettelette kuvakulmaa.

Sivupihan projekti on edennyt. Karo esittelee, kuinka hyvä polkua myöten on kipittää ja kuinka hyvin mullat pysyvät kivireunusten ansiosta kukkapenkin puolella. Oikeassa ylänurkassa näkyy 'Laatokan Helmen' kukintaa.

Minulla on taas uusi projekti. Se ei tosin vaadi niin paljoa fyysistä aherrusta kuin tämän kevään muut projektit ovat vaatineet. Olen kaipaillut lisää sinilemmiötä, sillä se on viihtynyt niin hyvin kivikkorinteessä ja on muutenkin minusta helppo ja kivan näköinen kasvi. Sillä on kuitenkin paalujuuri, joten jakaminen saadaan unohtaa saman tien. Se ei juurru itsekseen oksista maahan ja varpukasvina sen pistokaslisäyskin on normaalia haastavampaa. Äitini ehdotti juuripistokkaiden ottamista ja lontoon murteella löytyi tietoa, että kesäpistokkaita voi kokeilla ottaa kukinnan jälkeen ja mahdollisesti siemenistäkin sitä voisi lisätä. Siemeniä ei ole juuri nyt tarjolla kun kukintakaan ei ole vielä alkanut, mutta lähdinpä ihan uteliaisuuttani kaivelemaan juuripistokkaita ja samalla huomasin, että sentin päässä kasvin tyvestä oli pieni versokimppu, jonka kaivoin erilleen. Siitä sain otettua muutaman pikkuruisen versonpätkän lyhyellä juurella ja samalla irtosi sopivan kokoinen pätkä varsinaista juurtakin juuripistokaskokeilua varten. Ruukutin alut ja laitoin niille marjapensasalueen takareunaan minikasvarin puolikkaan suojaamaan tuulelta ja pitämään ilmankosteuden sopivana. Yhdestä oksasta rapsutin veitsellä alapintaa hieman rikki ja kaivoin kivikkorinteen hiekkaan. Katsotaan, suostuisiko oksaan ilmestymään juuret sillä konstilla.

Otin minikasvarista vain puolet käyttöön rullaamalla toisen sivun maata vasten ja laittamalla vain kaksi tukikaarta. Puolikas riittää hyvin muutamalle ruukulle.

Sinilemmiöt vasemmassa etureunassa. Kaverina takana köynnöskuusaman taivukastaimia, keskellä pari 'Viipurilaisen punaluumun' juurivesaa olemattomalla juurennysällä ja edessä oikealla äidiltäni saatu köynnöshortensian taivukastaimi.

Ja ihan kuin puutarhassa ei olisi ollut tekemistä jo muutenkin tarpeeksi, löysin eilen illalla sateen jälkeen tämän kevään ensimmäiset lehtokotilot. Yksi mönki kohti nauhusta, toinen puutarhakompostin laitaa pitkin ja viisi marjapensaiden takana tontin rajalla pöheikössä. Löysin niiden rellestyspaikan, kun ihmettelin yhtäkkiä jonnekin hävinneitä nokkosentaimia. Facebookissa huomasinkin jokin aika sitten kotilokeskustelusta, että niille maistuvat nokkoset. Miinoitin kotiloita etsiessäni kaikki mahdolliset lymy- ja herkuttelupaikat ferramolilla, jotta löytämättä jääneille nilviäisille olisi sopivanlaista evästä tarjolla kun seuraavan kerran päättävät mönkiä näkyville. Lapsille on myös luvattu palkkio lehtokotiloiden löytämisestä.

Metsämustikkamaa näyttää kauempaa katsottuna karulta, mutta läheltä löytyy paljon mustikankukkia, aho-orvokki (?) sekä punastuva valkovuokko.

Kärhökaaripenkin projekti on edennyt hyvän askeleen ja olen päässyt jo istuttamaan sinne kasveja. Kaksi kottikärryllistä pikkukiviä meni kasvimaan hiekkakäytäviä tukevoittamaan, yksi kottikärryllinen hujahti kivikkorinteeseen. Yksi kasa poluille käyttökelpoisia kiviä odottaa vielä asettelua, mutta muuten työmaa on paljon siistimpi. Ehkä saan seuraavaan postaukseen kuvia "valmiista" alueesta. Nyt painun taas jatkamaan hommia. Aurinkoista kesäkuuta!

Kivijumppaa ja lapiotreeniä

Narsissit aloittelevat kukintaa. Kuvassa 'Replete' ja siistimättä jääneitä kuunliljan kukkavarsia.

Kulunut viikonloppu oli meillä sangen tehokas. Mitään en kyllä saanut valmiiksi, mutta edistyskin lasketaan, kun on puutarhanhoidosta kyse. Alkulämmöt viikonlopun tehotreeniin hain jo perjantaina ennen töihin lähtöä. Isännällä oli vapaapäivä, joten hän irrotti kasvimaan laidalta yhden pätkän puutarha-aitaa pois. Tolppa oli nimittäin jo sen verran laho, että aidan loppupää pysyi ainoastaan muun aidan ansiosta jotenkuten pystyssä. Yhtä tolppaa ei kannattanut uusia, sillä koko aita alkaa olla elämänsä ehtoopuolella. Aidanpätkän irrotuksen jälkeen jouduin työntämään reunimmaiseksi jäänyttä tolppaa, jotta isäntä sai tuettua sen pystympään. Pikkuisen vinoon se vielä jäi, mutta tuo oli parasta, mihin kiilaamisella pystyi. Isännän saatua hommansa valmiiksi minä kannoin metsästä edellisen asukkaan jättämiä leca-harkon palasia ja rajasin niillä metrin pätkän naapurin nurmikkoa meidän kasvimaasta. Nurmikon ja kasvimaan rajalla on muovinen reunanauha estämässä rikkaruohojen luikertelemista kasvimaan puolelle, mutta naapurin nurmenleikkuuta helpottaa, jos aidan juuressa on jotain jykevämpää rajausta. Päädyssä on vanhoja betonitiilen pätkiä, metsästä löytyneitä nekin. Joka kevät katselemassa, jos metsästä löytyisi jotain käyttökelpoista jätettä. Tiilimurskalle ja pienille kaakelinkappaleille ei ole käyttöä, mutta silloin tällöin löytyy jotain hyödyllistäkin, kuten nuo leca-harkot. Vielä puuttuu suunnilleen viitisen metriä rajausta, mutta pala kerrallaan se kiinan muurikin tehtiin.

Puuaita ulottui ennen tuon kannellisen laatikon kohdalla olevan ison kiven tälle puolelle. Harkkoreunus tuli kivestä tänne päin. Hiekkakäytävän kivireunaa sain myös jatkettua metrin verran.

Kevyet alkujumpat olivat siinä. Lauantaina lämmittelin ensin kantamalla melkein kaikki taimet pihalle. Leppeä sää olikin siihen ihan omiaan. Sääennusteet tarkistettuani päätin istuttaa osan tomaateista lopullisiin ruukkuihinsa. Ostin aiemmin keväällä biohiiltä ja laitoin siitä kahden ruukun tarpeet likoamaan veteen. Kävin välissä lapiohommissa, jotta biohiili saisi rauhassa imeä vettä. En viitsinyt litimärkää hiilimössöä sotkea eri astiassa multaan ennen istuttamista, vaan ripottelin sitä istutusvaiheessa sinne tänne mullan sekaan. Luulisi hoitavan hommansa niinkin. Lopuksi kannoin ruukut paikoilleen ja kastelin vielä kunnolla siltä varalta, että biohiilet eivät olisi ehtineet imeä itseensä riittävästi vettä. Siinä vaiheessa kun kasvimaalle alkoi paistaa suoraan aurinko, peitin tomaattiruukut harsolla. Vaikka yöstä oli tulossa melko viileä (mutta ei enää lähellä nollaa), jätin tomaatit kaksinkertaisen harson alle yöksi. Hyvin olivat pärjänneet lämpimällä seinustalla.

Äsken mainitsemani lapiohommat tapahtuivat osittain suontekeleellä.

Viime kesänä aloitettu suo oli vähän niin kuin viikonlopun kahvakuulatreeni. Kahvakuulan virkaa toimittivat pihlajan rungon pätkät ja oksankarahkat, joita raahasin autotallin kupeelta. Ensin tietysti pengoin koko kasan läpi ja valitsin sopivimman näköiset pätkät. Vähän harmittelin sitä, että naapurit ehtivät syksyllä kaataa ja paloitella pihlajat naisen kannettavan kokoisiksi pätkiksi sillä aikaa kun olin töissä. Olisin toivonut vähän järeämmän kokoisia ja ronskimman muotoisia runkoja, mutta sillä mennään mitä on ilmaiseksi saatu. Osan hautasin rinnettä tukemaan, mutta komeimman rungon junttasin suon päätyyn katseenvangitsijaksi. Siihen oli kasvanut valmiiksi sammaltakin kylkeen. Sen juurella on metsä- tai aho-orvokkia ja rotkolemmikkiä. Otan lähikuvia sitten kun rotkolemmikit kukkivat, nyt joudutte tyytymään tuohon yleisnäkymään. En ole vielä aivan tyytyväinen siihen, miten nuo rinteeseen laittamani oksat ja rungot asettuivat, mutta annan olla siihen saakka kun keksin, kuinka parannan näkymää. Saattaa myös käydä niin, että kun imikkä ja tuoksumatarat kasvavat, luiska näyttääkin paremmalta.

Saaripalstan tarhajouluruusu sai ympärilleen pari karahkaa. Ylemmän vaihdan heti kun tulee vastaan sopivan käkkyräinen runko tai juurakko. Tuo suora ja siististi sahattu oksa ei oikein istu visiooni, mutta olkoon toistaiseksi maata tukemassa.

Tuossa jouluruusun yläpuolella on muuten vielä muutama ruukku juhannuspionia. Pari on lähtenyt jo maailmalle ja osa kuvassa olevista on varattu, mutta viisi virkeää tainta etsii vielä uutta kotia. Laita sähköpostia tulemaan, jos tahdot ostaa yhden tai useamman. Olen menossa ensi lauantaina taimipäiville myymään kasveja ja siihen mennessä hakematta tai varaamatta jääneet pionit lähtevät paikan päälle myytäviksi. Välimatkaa ei kannata arastella, sillä ainakin yksi varatuista pioneista kulkee etelän suuntaan kesälomareissullamme myöhemmin kesällä. Kysymällä selviää, sattuisiko suunta olemaan juuri sinulle sopiva.

Lauantain tehokkain treeni tapahtui täällä. Tämä kivijumppa vastasi varmasti kunnon kuntosalivisiittiä!

Kärhökaaren edusta eteni taas pienen palasen. Kärhöportilta nurmikolle johtavan polun kohdalta ei löytynyt kuin yksi isompi kivi ja sekin viimeisen puolen neliömetrin alueelta. Melkein vaivuin jo epätoivoon, sillä multakasa kasvoi kasvamistaan, mutta kivikasaan kertyi vain muutama lapsen nyrkin kokoinen pikkukivi. Mutta pyhät paavalinkukat sentään kun tulevan kukkapenkin kohdalta aloin kaivaa; oli kiveä kiven päällä ja vielä vierelläkin sen lisäksi! Jouduin kaivamaan osan ajasta rautakangella, sillä en saanut lapionkärkeä uppoamaan edes sen vertaa kivien väliin, että olisin saanut maata hivuteltua välistä pois. Välillä olin kontillani ja nitkutin rautakankea toisella kädellä samalla kun toisella viskelin irronneita pikkukiviä kasaan. Toki seasta löytyi isompiakin, ettei homma mennyt ihan sepelin keräämiseksi. Löysin kaivellessani hyvin todennäköisen syynkin kivien suureen määrään. Kivien seasta löytyi nimittäin puun juurakon jämät. Tuli mieleen, että pihanurmikon perustusvaiheessa tuolla kohdalla kasvaneen puun juuristoalue on jätetty rauhaan tai jopa viskottu muualta nousseet kivet puun juurelle. Kanto oli aika pieni, mutta sen ympärillä oli jonkun verran hyvin tummaa, mureaa maata. Luultavasti löytämäni kappale onkin viimeisimpänä lahonnut ydin.

Kompostille jatkuvan polun kohta odottaa seuraavana kaivamista. Pienempi kivikasa on tuolla polun ja nurmikon rajalla ja osa kivistä kuvan ulkopuolella. Etualalla olevan ison kiven päällä kannon jämät.

Tajusin kaivuuhommien ja kivien asettelun lomassa, että alun perin suunnittelemani penkin etureunan linja ei olekaan hyvä. Näyttää typerältä, jos kivireunus on vinossa kärhöporttiin nähden, kun polku jatkuu kuitenkin suorana majalle saakka. Niinpä aikaisemmin aseteltuja kiviä pitää siirtää ja pikkuisen kaivaa vielä lisää. Se ei ole kuitenkaan kovin iso homma tässä urakassa, varsinkaan kun isointa murikkaa ei tarvitse liikuttaa mihinkään. Kivien suuren määrän takia en päässyt vielä istutuspuuhiin tällä alueella. Siispä piti keksiä sitä muualta ja rehellisesti sanottuna en kyllä enää lauantain urakoinnin jälkeen kyennyt raskaampiin lapiohommiin. Sunnuntaina oli siis vuorossa loppuverryttelyt. Reippain askelin kohti kivikkorinnettä mars!

Juuri kun olen muutamaan blogiin kommentoinut, ettei meillä ole tullut tarhakylmänkukan siementaimia kukkapenkkiin, niin löysin kivien välistä näin ison taimen!

Tarkoitus oli siirtää kaksi sinikatanaa pois sinilemmiön tieltä eikä suinkaan etsiä tarhakylmänkukan siementaimia, mutta kasvit päättävät joskus toisin. Yritin siirtää sinilemmiötä muutama vuosi sitten ja totesin jo silloin sen juurtuneen sen verran tukevasti, että kaikki muut joutuvat jatkossa väistämään sitä. Viime kesänä sinilemmiö valtasi itselleen sangen ronskisti tilaa ja alkoi ahdistella sinikatanoita, joten katanat saivat siirtokehotuksen. Pahaksi onneksi löysinkin tarhakylmänkukan taimen juuri siitä kohdasta, mihin ajattelin katanat siirtää. Ketjureaktiot eivät ole mitenkään harvinaisia puutarhassa, kuten hyvin varmaan tiedätte, joten seuraavaksi aloin nostella kaukasianmaksaruohoja tehdäkseni tilaa katanoille. Kylmänkukan siementaimikin kun sattui olemaan minusta aika hyvällä kohdalla ja kaukasianmaksaruohot ovat aina näyttäneet pikkuisen kituliailta kivikkorinteen äärimmäisessä kuivuudessa. Katanat taas näyttävät viihtyvän, joten niille annan mieluusti lisää tilaa. Saa tosin nähdä, kuinka siirtämilleni yksilöille käy, sillä sain niiden juuria ainoastaan rautalapion kärjen pituudelta kaivettua, loput katkesivat. Jaoin myös isomman taimista, jotta sain kolme katanaa samaan ryhmään. Parempi olla aina useampia lähekkäin, niin ei haittaa, jos joku kuolee talven aikana. Sinikatanakaan ei ilmeisesti kovin pitkäikäinen puutarhakasvi ole.

Oikeassa reunassa sinikatanat, keskellä tarhakylmänkukan siementaimi ja vasemmalla tarhakylmänkukkaemo. Pieni kylmänkukka sai ympärilleen kompostimultaa täyttämään kivien jäljiltä jääneitä kuoppia.

Kivikkorinteestä poistui myös yksi punainen isotähtiputki, joka ei viihtynyt niin kuivassa ja paahteisessa paikassa. Senkin tilalle istutin sinikatanaa, tosin ne taimet olivat tämän kevään kylvöksiä eivätkä välttämättä kuki vielä tänä vuonna. Löysin poistetun isotähtiputken vierestä selvästi lahonneen juurakon. Vasta viime kesän muistiinpanoista selvisi, että se oli valkoinen myskimalva. Ihmettelen suuresti, mikä sen on tappanut, sillä harvemmin nuo perinneperennat noin pahasti mistään suuttuvat. No, katanaa senkin tilalle vaan kun taimia kerta on. Varmuuden vuoksi lisäsin kuitenkin pikkuisen hiekkaa sen juureen. Kivikkorinteen uudemmassa osassa kun on selvästi multaisempi maa, vaikka hiekkaa on senkin seassa.

Seuraavaksi sinilemmiön tieltä joutuu väistämään lisää seittimehitähteä. Kuvan oikeassa alanurkassa olevan mytyn kaivoin jo avoimempaa kohtaan. Kuvasta ei edes huomaa, mistä kohtaa katanat on otettu. Ne olivat jo niin pahasti lemmiön oksien alla.

Sinilemmiö on jännä kasvi. Ikivihreänä se tuppaa joka kevät vähän mustumaan, vaikka tänäkin vuonna suojasin sitä havuilla. Mustuneet lehdet murenevat melkein itsestään ja tilalle kasvaa nopeasti uutta vihreää ja sittenpä sinilemmiö onkin koko kesän vihreä, paitsi kukkiessaan taivaansininen. Monet kivikkokasvit viihtyvät kalkitussa maassa, mutta sinilemmiö on happaman maan kasvi. Sitä katsoessa voisi luulla, että se muodostaa samanlaista mattoa kuin esimerkiksi maksa- tai ajuruohot, mutta oksia nostaessa selviääkin, että versot lähtevät yhdestä kohdasta ja kasvavat vain pituutta koko ajan. Aivan kuin pensas. Minusta kasvit, jotka juurtuvat muutaman sentin välein maahan kiinni, ovat ärsyttäviä siinä vaiheessa kun niiden kasvua pitää alkaa rajoittaa. Paljon helpompi on saksia liian pitkiä versoja lyhyemmäksi kuin repiä hirmuista varsien ja juurien sekamelskaa maasta. Toisaalta sellainen kasvi harvemmin kuolee, jos joku paikallinen tuho tai kurja talvi sattuu kohdalle. Jos jotain käy sinilemmiön tyvialueelle, se oli sitten siinä sen kasvin taru.

Hetken aikaa ihmettelin, mikä mytty se tämä on. Kitkin sen jo rikkaruohona pois ennen kuin huomasin aivan sen vieressä pioniunikon siemenkodan. Nyt on unikontaimia!

Ehdin siis hieman kitkemäänkin viikonloppuna. En käynyt mitenkään järjestelmällisesti mitään aluetta läpi, vaan napsin voikukan sieltä, rönsyleinikin täältä silloin kun niitä sattui silmiin osumaan. Toistaiseksi se saa luvan riittää. Perusteellisempi kitkentä tulee sitten kun kaikki kiireellisemmät hommat on tehty. Istutin myös ruukkutetet kukkapenkkiin ja kun kerta kanankakkapurkki sattui olemaan mukana, kuoppasin joidenkin sipulikukkien juurelle vähän lisäpotkua.

Osansa kanankakasta saivat nämä tähtitulppaanit ('Persian Pearl'). Hyvin ovat lisääntyneet vuodessa; yhden pussillisen istutin tähän toissa syksynä.

Jaloangervotkin on siistitty, jotta valkovuokot ja pian kukkivat narsissit näkyvät paremmin.

En ole kovin tarkka kukkapenkkien siivoaja. Laskin jaloangervojen viimevuotisia roippeita siistiessäni, että käytin aikaa suunnilleen kolme sekuntia puskaa kohti. Kimppu varsia käpälään, rapsautus poikki ja hyvin suurpiirteinen murskaus kasvien väliin. Sinne ne maatuvat syksyyn mennessä ja ensi keväänä sama homma uudelleen. Joihinkin jaloangervoihin jäi jopa kymmenen sentin sänki, toiset katkesivat matalammalta. Homma olisi pitänyt tehdä hieman aiemmin, sillä nyt jaloangervoissa alkoi olla jo aika isot lehdenalut, joita piti vähän varoa. Parissa viikossa pitkätkin sänget häviävät lehtien sekaan. Kompostimultaa saatan vielä jonain päivänä viskoa varsisilppujen päälle, jos tuo työn alla oleva kaivanto ei vedä kaikkea multaa.

Salamatkustajana tullut narsissi on tehnyt ensimmäisen kukkansa. Lajike saattaa olla 'Ice Follies', sillä äidiltäni tämä on melko varmasti tullut, kuten myös narsissin juurella oleva liljan (?) pikkutaimi.

Jokohan sitä tänään jaksaisi jatkaa kärhökaaripenkin edustan loppuun? Pitäisi saada ainakin kukkapenkkien kohdat tasattua, jotta pääsisi jakamaan ja siirtämään sinne tulevia perennoja. Kaivaessani ehdin jo suunnitella, mitä laitan minnekin, joten tyhjää mullosta ei pitäisi ainakaan kovin paljoa jäädä. Toivottavasti...

Mitä pelastaisit puutarhastasi?

Otetaanpa talvipäivien ajankuluksi viihdyttävä ajatusleikki. Jos yhtäkkiä tulisi sellainen tilanne eteen, että joutuisi muuttamaan kodistaan, niin mitä puutarhasta lähtisi muuttokuormaan? Ja mitä tekisitte lopuille kasveille? Olettaen siis, että muuttohetki sattuisi tulemaan vastaan sulan maan aikaan.

Puistoatsalea 'Satomi' kuuluisi ehdottomasti mukaan napattaviin kasveihin.

Ensimmäisenä minulle tuli mieleen satoikäiset pensasmustikat. Kaivaisin kyllä kaikki taimet, sillä ovathan ne loputkin jo vähän isompia kuin ostettaessa. Alppiruusut ja atsaleat olen saanut syntymä- ja äitienpäivälahjoiksi sekä muutaman lasten syntymävuosina ja eihän sellaisia voi jättää ottamatta. Pienijuurisina ne olisi muutenkin helppo kaivaa vaikka ämpäreihin. Nietospensaat ja syyssyrikkä lähtisivät myös, mutta ehkä muut pensaat jättäisin. Jos muuttokuormassa olisi tilaa ja saisi tehdä mitä vain hullua, yrittäisin myös ottaa luumupuut mukaan. Nekin kun ovat jo 'Sinikkaa' lukuunottamatta satoiässä ja ovat kalliita hankkia. Herukkapensaat kasvavat sen verran nopeasti ja ovat melko edullisia ostaa, että niitä en viitsisi kaivaa mukaan. Pistokkaita ottaisin melko varmasti monestakin pensaasta taskujen täytteeksi.

Nietospensas 'Yuki Snowflakea' tuskin löytäisin toista kertaa eurolla myynnistä, joten pakkohan se olisi ottaa mukaan.

Kiviä en lähtisi tältä tontilta keräämään muuttokuormaan kuin ainoastaan siinä tapauksessa, että uusi koti sijaitsisi alueella, jossa kiviä ei olisi ollenkaan. Isännän rakentama varjokujan köynnösportti sekä isäni tekemä metallinen kärhökaari lähtisivät ehdottomasti mukaan. Kärhöseinäkkeiden kohtaloa harkitsisin vakavasti ja jos tilaa olisi, ottaisin tietysti nekin.

Hieman saattaisi joutua purkuhommiin, jotta tämän saisi mukaan, mutta väliäkös hällä.

Kärhöistä puheenollen: en ehkä kaivaisi ihan kaikkia muuttokuormaan, vain ainoastaan ne, joita ei usein löydy myynnistä. Aurinkopenkin 'Elsa Späth' lähtisi ensimmäisenä ja kaikki kerrannaiset ihanuudet, eli 'Kaiser', 'Proteus', 'Innocent Blush', 'Multi Blue', 'Purple Dream' ja 'Albina Plena'. Muista kärhöistä ottaisin mukaan 'Princess Katen', 'Voluceaun', 'Omoshiron', 'Madame Julia Correvonin', 'Krakowiakin', 'Warszawska Niken', 'Jan Pawel II:n' sekä toisen 'Hagley Hybrideistä'. 

Hyvänä kesänä lautasenkokoisia kukkia tekevä 'Elsa Späth' lähtisi ehdottomasti mukaan.

Maahan jäisi siis yksi 'Hagley Hybrid', 'Polish Spirit', 'Justa', 'Piilu', 'Arabella', 'The President', 'Ville de Lyon' sekä alppikärhöt. Paitsi jos muuttokuormassa olisi edelleen ylimääräistä tilaa. Pistokkaita ottaisin kuitenkin varmasti mukaan, sillä niitähän saa salaa tungettua läjäpäin vaikka käsilaukkuun.

'Voluceau' on sellainen kukkimiskone, että eihän sitä voisi jättää pois kyydistä.

Perennoja ei lähtisi kovinkaan paljoa uuteen puutarhaan. Ainoastaan yksittäiskappaleita sellaisista kasveista, joita ei ole äidilläni, joista pidän erityisen paljon sekä joita ei välttämättä löydy ihan milloin vain taimistoilta. Mukaan lähtisi siis tähtilevisia 'Little Plum', sinilemmiö, yksi sinikatana 'Alba', himalajanesikko 'Grandiflora', lapinvuokko, valkoinen sinikämmen sekä sinivaleunikoista kumpikin. Aika moni kasvi saattaisi myös lähteä äitini puutarhaan väliaikaissäilytykseen. Jos tietäisin jo edellisenä vuonna, että seuraavana kesänä tulisi muutto, keräisin paljon suosikkiperennojeni siemeniä talteen, jotta saisin niistä kylvettyä aikanaan uudet taimet. Siemenethän eivät vie juurikaan tilaa muuttokuormassa vai kuinka? Taskut pullistelisivat varmasti jo pensaiden pistokkaista, mutta varmasti sinne saisi tungettua vielä muutamia perennojen pistokkaita. Ainakin silloin, jos vetäisisi takin päälle ja täyttäisi senkin taskut. Tai sitten voisi ottaa toisen käsilaukun perennojen pistokkaita varten.

Sinilemmiö on yksi hienoimmista kivikkokasveistani. Mukaan!

Ruukkukasveista ottaisin mukaan viherliljapuun, verenpisarat, afrikansinisarjan, keltareuna-anopinkielen (tai pikkuisen jakopalan siitä) sekä anopinhampaan. Muita viherkasveja tunkisin viimeisten joukossa muuttokuormaan, jos siellä vielä olisi tilaa. Pelargoneja saan tarvittaessa äidiltäni, muratit eivät paljoa maksa ja orkideoihin minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä. Hei, hei siis vain heille.

Tähtivisia 'Little Plum' on minusta kauniimpi kuin huonekasvit, joten laitetaan tähän väliin kuva levisiasta.

Kasvirekkaan ängettyjen ruukkujen, laatikoiden, säkkien ja purnukoiden väleihin olisi kuitenkin jäänyt tyhjiä koloja, jotka on täytettävä jo ihan senkin vuoksi etteivät kasvit kaatuilisi tai liukuisi edestakaisin. Keräisinkin pussukoihin mitä vain kukkasipuleita, jotka sattuvat lapion eteen tulemaan. Tähtäisin tietysti narsisseihin, laukkohin, kevätkurjenmiekkoihin, scilloihin, erikoisemman värisiin helmililjoihin, kevättähtiin, tähtitulppaaneihin, krookuksiin, pikarililjoihin... mutta en panisi pahakseni, vaikka tavallisempiakin kukkasipuleita nousisi mukaan. Viimeisten kolosten tilkkeeksi voisi tunkea vaikka maanpeitekasveja paljaina myttyinä, sillä ruukut ja pussukat olisivat jo varmasti käyneet aika vähiin. Vesiletkusta suihkaus perään ennen kontin kiinni laittoa, niin kasvit pysyisivät muuttomatkan ajan virkeinä.

Tälle alueelle kun lykkäisi lapion, niin saisi aika helpostikin vaikka miten monta kevätkurjenmiekkaa mukaan ja lisäksi myös kevättähtiä. Hieman kuvan ulkopuolella olisi hyasinttienkin sipuleita.

Tässä vaiheessa puutarhasta on lähtenyt vaikka mitä, mutta vielähän sinne on jäänyt hirmuinen määrä kasveja. Puutarhan tekemiseen on kuitenkin uponnut paljon työtä ja rahaa eikä ole takeita siitä, että uusi asukas olisi intohimoinen puutarhuri, jolle kasvini kelpaisivat. Ties vaikka hän ensi töikseen tilaisi kaivurin ja pistäisi kaikki ihanat kasvini jäteasemalle kylvääkseen tilalle nurmikon! Tekisinkin vielä sellaisen tempun, että laittaisin nettiin ilmoituksen myytävistä kasveista. Siten ainakin osa kasveistani pääsisi rakastaviin koteihin ja minä saisin pesämunaa uuden puutarhani kasvihankintoja varten. Jos joku perenna-alueista tyhjenisi kokonaan, saattaisin tasata alueen ja tyhjentää sinne varaston nurkassa köllöttelevän nurmensiemenpussin. Tai sitten olisin laiska ja jättäisin seuraavan asukkaan päänsäryksi kuoppaiset mullokset, joista saattaisi seuraavana keväänä nousta vielä yksittäisiä kukkasipuleita tai jämiä menneiden aikojen kukkaloistosta. Tällaisilla ajatuksilla leikittelin hankia katsellessani (emmekä siis ole muuttamassa yhtään mihinkään!). Mitäpä teille tulee aiheesta mieleen?

Pienet ihanat

On pienten kukkasten ja muiden pikkuruisten puutarhan ihmeellisyyksien hetki astua parrasvaloihin. Pitää välillä näitäkin kuvata, etteivät jää suurempien ja komeampien kaunottarien jalkoihin.

Kivikkorinteessä seittimehitähden kukka muodostaa valloittavan parin sinilemmiön kanssa.

Lyydianmaksaruoho on työntänyt tupsumaisia kukintojaan kivien koloista ja kivikkorinteen juurelta. Näitä on aina pakko vähän sormenpäällä silitellä.

Kattomehitähdet kukkivat patiopenkissä. Näyttää siltä, että joudun pian keräämään pienempiä kiviä pois laajenevien mehitähtiryppäiden edestä.

Uusi kurjenpolveni, idänkurjenpolvi 'Birch Double' (toiselta nimeltään 'Plenum') on aloittanut kukinnan muutaman pienehkön kukan voimin.

Vuodentakainen kurjenpolvikylvös tuotti kaksi tainta, joista ensimmäinen kukkii. Olisikohan tämä peittokurjenpolvi 'Biokovo'?

Toinen nietospensaista on aivan täynnä kukkia. Onnistuin vahingossa tuhoamaan kameran muistikortilta kuvan koko pensaasta mutta tässä on yksi sen kolmesta pidemmästä oksasta.

Tässä syy, miksen käynyt ottamassa uutta kuvaa nietospensaasta. Kuka haluaisi vähän (tai vähän enemmänkin) vettä? Meillä ei enää tarvittaisi pisaraakaan pitkään aikaan.

Kadun pään lammikoksi muuttavia sadekuuroja on tullut meille viimeisen vuorokauden aikana ainakin kymmenen eikä loppua näy. Ilmankosteus alkaa olla ulkona jo sen verran huimissa lukemissa, että happea ei tunnu saavan keuhkoihin millään. Sisällä on onneksi ilmalämpöpumpun ansiosta inhimillisemmät olot. Välillä on vähän ukkostanutkin mutta ei mitään isompaa rajuilmaa. Juuri tätä kirjoittaessanikin sataa kaatamalla. Hassua, miten jo tunnin ajomatkan päässä voi olla maa aivan rutikuivaa kun meillä siitä on voinut melkein puristaa pisaroita koko tähänastisen kesän ajan. Vettä on nimittäin saatu tasaisin väliajoin koko kevään ja alkukesän ja tahti näyttää suorastaan kiihtyvän. Samoin näyttää kasvavan kirvojen määrä puutarhassa. Niitä eivät edes runsaat sateet näytä häiritsevän. Onneksi tiaiset näyttävät keikkuvan ainakin luumupuiden oksilla ahkerasti ja napsivat sieltä herkkuja. Olen pitkään etsinyt tontiltamme leppäkerttuja mutta niitä ei ole oikein näkynyt. Oletettavasti niitä kuitenkin on, sillä sisälle oli eksynyt yksi vikkelä peto, joka minusta näyttää leppäkertun toukalta.

Pieni mutta ei niin ihana ainakaan sisätiloissa. Tämä yksilö sai hellän kuljetuksen ulos ja toivottavasti popsii oikein monta kirvaa suihinsa.

Vähän isompi hyönteinen. Amiraali poikkesi sateen rakosessa pikkuampiaisyrtin kukinnoille.

Seuraavaksi kurkistetaan satumaailmaan eli keijupuutarhaan. Väkersin eräänä hellepäivänä muovailumassasta ja rautalangasta sinne asukkaan. Lopputulos on minusta muuten aika kiva, mutta jalat jäivät vähän kummallisesti enkä huomannut korjata asiaa ennen paistoa. Muovailumassa ei selvästi ollut parhaimmillaan hellepäivänä, sillä koko homma meinasi lässähtää vähän väliä käsiin. Nyt on kuitenkin keijukainen puutarhassa. Olkoon esimerkkinä siitä, että kukaan ei ole täydellinen ja jokainen riittää sellaisena kuin sattuu syntymään. Lapsilta ei tullut varteenotettavia nimiehdotuksia uudelle asukkaallemme mutta tulisiko teiltä? Tämä ei ole kilpailu, joten palkintojakaan ei ole luvassa, mutta paras nimiehdotus palkitaan kunniamaininnalla ja virtuaalisella kädenpudistuksella.

Nimetön keiju istuskelee ison kiven päällä. Taustalla nuo limenvihreät lehdet kuuluvat haltiankukalle, jonka päätin siirtää luumutarhasta keijupuutarhaan.

Keksitkö hänelle sopivan nimen?

Posti toi tänään kivan yllätyksen, jota tosin postin toimitusnopeudella odotin saapuvaksi vasta loppuviikolla. Rikkaruohoelämää-blogin synttäriarvonnassa onnetar ilahdutti minua kolmospalkinnolla, eli Betweenin neulomilla Helmi Orvokki -villasukilla. Sukat ovat todella pehmoiset ja lämpöiset, ja tulevat tällaiselle viluvarpaalle varmasti käyttöön kunhan säät alkavat syksyn tullen viiletä. Kuoreen oli sujautettu sukkien kylkiäisiksi valkoisen kosmoksen ('Daydream') sekä tuoksuherneen (Old Spice Mix) siemeniä sekä suklaapatukka, joka oli näin hellekelillä muuttunut postilaatikossa suklaakastikkeeksi. Jääkaappiviilennyksen jälkeen suklaa oli helpommin herkuteltavassa muodossa ja pääsi jo ilahduttamaan makunystyröitäni. Kokonaisuuden kruunasi kaunis unikkoaiheinen kortti, jonka sisällä oli Anna-Mari Kaskisen kesäinen runo. Kiitos Between kauniista villasukista ja kivoista lisäyllätyksistä!

Pienet, ihanat yllätykset piristävät aina päivää. Sukat eivät onneksi olleet pienet vaan juuri sopivat.

Ilmeisesti vähän siellä sun täällä on ukkostanut rajustikin. Toivottavasti kenenkään kohdalle ei ole sattunut vakavampaa tuhoa eivätkä rankkasateet ole runnelleet puutarhojanne. Meillä kaikki on vielä toistaiseksi kunnossa, pidetään peukkuja, että näin on vielä huomennakin. Leppoisaa juhannusviikon jatkoa!