Kukkakimppukalenteri: 17. luukku

Eilisen dramatiikka kaipaa vähän pehmennystä. Tänään on vuorossa kuivakukkakimppu, jossa on sekä höyhenenpehmeitä että neulanteräviä elementtejä ja utuisen herkkiä värisävyjä yhdistettynä vaaleanpunaisen sävyihin.

Kaunopunahatun vasta avautuva kukka on veikeän näköinen.

Kärhön siemenkota pörhistyy suloisesti kuivaessaan.

Punahatun siemenkota ja luvattomasti kukkimaan päässeitä helminukkajäkkäröitä.

Syyshortensia 'Prim White' ja koristeheinät toimivat tässäkin kimpussa päämateriaalina. Kuvakulma tosin ei ehkä ole ihan edustavin...

Syyshortensian kukintoja kannattaa ehdottomasti kerätä talteen silloin kun ne ovat somasti punertuneet. Niitä ei tarvitse edes sen kummemmin kuivattaa, sen kun asettelee vain maljakkoon ja ihastelee. Ne säilyttävät värinsä ja muotonsa kauniisti vähintään pari vuotta kunhan eivät ihan suorassa auringonpaahteessa ole.

Kukkakimppukalenteri: 14. luukku

Tämän päivän luukusta paljastuu jo selvästi syksyinen kimppu. Ollaan syyskuun loppupuolella ja puutarhasta alkaa löytyä kaikenlaista jännittävää kimppuihin kerättäväksi. Vielä ei ole ollut hallaöitä, mutta kylmä on selvästi saanut joissakin kasveissa muutoksia aikaan. Sävyt ovat pehmeitä ja murrettuja, hailean keltaiset kehäkukat tuovat ripauksen raikkautta.

Tämä "karvamato" on veriapilan siemenkota. Aika hauska minusta.

Kärhön siemenkotiakin löytyi ja viimeisiä kehäkukkia. Tummanpuhuvat lehdet ovat selleriä.

Päämateriaalina on somasti punertunutta syyshortensiaa ('Prim White')

Syksyn värinen kimppu ylhäältä.

Tämä kimppu säilyi pitkään hyvän näköisenä maljakossa. Sellerinlehtien voimakkaan tuoksun takia se ei kuitenkaan ollut ihan paras valinta lähietäisyydeltä ihailtavaksi.

Halloween-tunnelmissa

Halloweenin ajankohta Suomessa vaihtelee lokakuun lopun ja marraskuun alun välillä aivan kuten pyhäinpäivänkin ajankohta vaihtelee. Maailmalla halloweenia vietetään kuitenkin tänään. En ole tänäkään vuonna innostunut sen kummemmin leipomaan halloween-sävytteisiä leivonnaisia tai koristelemaan kotia hämähäkein ja lepakoin, mutta puutarhassa puuhaillessa näytti siltä, että kasvit ovat hyvinkin tapahtuman vietossa mukana. Kivikkorinteestä löytyi jos jonkinmoista kummajaista ja kasvimaalta joukko hirvittäviä mutantteja. Niljaiset limaotukset ovat valloittaneet puolet puutarhasta kun pakkaset ovat nitistäneet ennen niin tomerasti pystyssä olleet kasvit.

Mielikuvitusta tai ei, mutta minusta tämä rypäs kivikkomehitähtiä tuijotti aika pistävästi. Lajike on 'Dark Beauty'.

Helminukkajäkkärät katsovat isoilla silmillään maata kohti. Taustalla mustat hattivatit (alias punatähkä) huojahtelevat aavemaisesti.

Ja mitähän mahtavat olla nämä vikkelästi liikkuvat hopeanhohtoiset otukset? Virvatuliako? Piste sille, joka arvaa, mistä kasvista on kysymys.

Nyt kaivanto, josta ilmeisesti nämä kaikki kummajaiset ovat puutarhaani kömpineet, on peitelty ja kivellä sinetöity. Kukkapenkeissä näkyy maan alla asuvien peikkojen hiustupsuja. On vähän tuuheampia (mm. siperiankurjenmiekat) ja harvempia (kuunliljat). Toivottavasti peikot eivät nouse esiin!

Edellisessä kuvassa on vihdoin se harmia aiheuttanut kukkula tasoitettu. En saanut jättikiveä täysin kärhöportin kohdalle mutta nyt se on edes samassa linjassa portin kanssa ja maan pinnan tasalla. Kuvassa näyttää hassulta, mutta kyllä sen oikeasti pitäisi olla suorassa linjassa. Jos polun toisen reunan tekee yhtä paljon kärhöportin "ohi", lopputuloksesta tulee varmasti tarpeeksi hyvä. Pitäisi vain ensin löytää sopivia kiviä... Jos poutasäätä riittää ja inspiraatio iskee, mullosta voisi jo myllätä tänäkin syksynä istutuskuntoon. Kiireisin projekti oli saada kivi paikoilleen sekä montut ja kukkulat tasoitettua, jotta talvella olisi turvallista kävellä alueella. Tästä eteenpäin kaikki tehty on vain helpotusta ensi kevään askareisiin.

Maa-artisokkapenkistä löytyi ihmeellisiä otuksia. Kaksi alimmaista on selvästi selällään köllötteleviä mutanttihiiriä mutta mitä nuo pari muuta ovat?

Kasvimaa on laitettu nyt talvikuntoon. Tein ensin kylvösuunnitelman ensi vuodelle ja kävin sitten kylvämässä palsternakkaa, vuonankaalia ja vuonna 2014 vanhentuneet persiljansiemenet. Ostin aiemmin syksyllä teeyrttisekoituksen, josta kylvin kokeeksi muutaman kamomillan siemenen. Kasvi ei ole minulle tuttu, mutta netin perusteella sen voisi kylvää elo-syyskuussa, juuri ennen talven tuloa tai keväällä. Säästän loput siemenet kevätkylvöön mutta tulevien vuosien varalta ajattelin testata, onnistuuko tähän aikaan tehty kylvö. Kasvimaan vierelle kesäkukkapenkkiin kylvin syötäviä kukkia, lajeina sarviorvokki, ruiskaunokki ja kehäkukka. Kehäkukan siemenetkin sopivat muuten hyvin puutarhaihmisen halloween-teemaan: aivan kuin kippuraisia toukkia ripottelisi. Lopuksi kaivoin pari vartta maa-artisokkia ylös ja sain saaliiksi puolikkaan ämpärillisen epämääräisiä otuksia. Kukkimaan maa-artisokat eivät tänäkään vuonna ehtineet, mutta satohan se pääasia oli ja se näyttäisi olevan oikein hyvä.

Hih, en voinut vastustaa kiusausta tuoda esille tämän kummajaisen olemusta. Jalat puuttuvat, mutta mihinkä niitä tarvittaisiinkaan, kun voi käsillä kauhoa itseään eteenpäin mullan alla.

Nestorin kämpässä tapahtuu taas hassuja. Eilen aamulla hän oli kaivertamassa kurpitsoita ja olohuoneen lattialla oli ostoskassi, josta näkyi jotain mustaa. Siinäpä oli lapsille pohdittavaa, mitä kotitontulla on mielessä. Tänään selvisi, että hän oli järjestänyt pienet halloween-kekkerit ja tyyliin sopiva vieraskin oli tullut kyläilemään. Pöydillä ei näkynyt minkäänlaista evästä, joten ilmeisesti tämä poppoo juhli kuivin suin ja vatsat kurnien.

Nestori oli pukeutunut kummituksen vierailua varten velhon asuun. Haamu on niin kiltti, että lepakotkaan eivät sitä pelkää.

Ja kukas tässä? Taitaa olla Catman.

Portaiden viereen Nestori oli käynyt hakemassa koivupöllin kurpitsalyhdyn alustaksi.

Kamalan hauskaa halloweenia niille, jotka sitä viettävät! Kaikille muille iloista lokakuun viimeistä päivää! Muistittehan muuten siirtää kelloja?

Syksyn värejä

Teen usein kimppuja puutarhani kukista, mutta harvemmin esittelen niitä täällä blogissa. Suurin syy on se, että suurimmaksi osaksi ne näyttävät juuri siltä, mitä ovatkin: kaikki ylimääräiset tai väreiltään kukkapenkkiin sopimattomat kukat on vain laitettu samaan maljakkoon ja toivottu parasta. Myös ne "oikeat" asetelmantekoyritykset näyttävät jostain syystä samalta. Nyt kuitenkin tuli mielestäni yksi onnistuneimmista asetelmista, joten uskallan sen jopa esitellä.

Tuoksumiekkalilja sekä pionin ruskalehti.

Pionin lehden väriä oli hyvin vaikea saada toistumaan kuvattuna oikeanlaisena, mutta tässä kuvassa näkyy edes hieman sen upean purppuraista häivähdystä.

Pionin ruskaväriset lehdet houkuttivat leikittelemään itselleni hyvinki vieraalla värimaailmalla ja materiaaleilla. Kimpussa on pionin lehtien lisäksi ukkolaukan ja värimintun siemenkotia sekä kukkina tuoksumiekkaliljaa sekä yksi leijonankita.

Valkoinen raikastaa ja anilliininpunainen leijonankita tuo pikkuisen räväkkyyttä.

Irmeli pääsi taas lentoon, sillä tänä kesänä on kaivettu niin paljon uutta kukkapenkkiä, että piti saada uudet ilmakuvat pihakarttaan. Kuvasimme heti aamupäivästä, jolloin piha oli melkein kokonaan varjossa eikä kuviin tullut juurikaan ylivalottuneita kohtia. Myös kukkivat kasvit ja ruskavärit erottuvat hyvin.

Lentoon lähdettiin kadun päästä. Eipä ole muuten tullut ennen kuvattua tästä kulmasta. Pitääpä muistaa tämäkin kuvakulma ensi kesänä.

Syksyinen metsä näyttää upealta ilmasta katsottuna, kun koivut ja haavat hehkuvat keltaisina. Omalta pihalta niitä ei juuri huomaakaan, sillä takapihaa reunustavat kuuset peittävät näkymää metsän suuntaan.

Pihakarttaan tuli pieniä muutoksia. Muutin takapihalla happaman maan penkin nimen metsänreunaksi, sillä siellä kasvaa nyt myös ritarinkannuksia ja mahdollisesti tulevaisuudessa penkin laajetessa lajivalikoimakin muuttuu. Uusi nimi on myös paljon mukavampi käyttää. Talon päädyn entisen ongelmapaikan nimi on varjokuja ja roska-astian viereinen niitty on pikkuniitty.

Päivitän tänään sekä tämän kuvan että kaikki ostetut ja siirretyt kasvit Kasviluettelot-välilehdelle. Saatanpa laittaa sinne uusia kukkakuviakin...

Kesän mukavimmat työmaat olivat kivikkorinne sekä aurinkopenkin laajennus varjokujan päähän.

Perheen karvakorva laihtui ulkoisesti pienen koiran verran, sillä hän päätti tehdä tällä kertaa karvanvaihdon kerralla. Taisi hellekesä ja melko nopeasti viilentynyt sää olla tämänkin takana, sillä normaalisti Karo vaihtaa karvansa pikku hilljaa ruumiinosa kerrallaan. Muutaman viikon päästä neidillä onkin sitten komea talviturkki yllä.

Noin paljon pohjavillaa mahtuu pieneen koiraan.

Meillä ei vielä ole ollut hallaöitä, mutta viime yönä oli jo lähellä. Mittarin mukaan oli käynyt alimmillaan 1,9 asteessa, mutta se on ollut tilanne seinän vieressä. Kauempana seinästä on varmasti ollut kylmempää, mutta ei vielä pakkasta, sillä pakkasmittarina toimiva daalia on edelleen terhakkaasti pystyssä. Kumpareella asumisen edut huomaa selvästi, sillä naapureiden autojen ikkunat olivat aamulla jo jäässä. Sieltä se syksy tulla rymistää.