Elokuun uhkeita sävyjä

Gladiolus

Eipä ole tullut kovin montaa kertaa aloitettua postausta keltaisen kukan kuvalla tai ylipäätään esiteltyä mitään keltaista. Kuvan vaakatasoon keikahtanut gladiolus tuli sekoituspussin mukana ja hehkui eilisen ilta-auringossa sen verran komeasti, että sai kunnian tuoda valoa ja lämpöä tällaiseen sateisen harmaaseen päivään. Kukkapenkissä kyseinen huutomerkki tuntui kuitenkin liian räikeältä minulle, joten leikkasin gladioluksen maljakkoon. Kolmeen valkoiseen gladiolukseen yhdistettynä vahva keltainenkin kesyyntyi mukavan raikkaaksi piristykseksi keittiön pöydälle.

Päivänlilja 'Arctic Snow' sopii upeasti purppurarevonhäntä 'Oeschbergiin'.

'Arctic Snow':n kukintaa on totisesti saanut odotella. Ensin se kituutteli useamman vuoden patiopenkissä, josta siirsin sen muutaman metrin päähän pensasryhmään. Siinä se alkoikin viihtyä paremmin ja kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna kukkia on tullut jo useampia mutta vain yksi kukkavarsi kerrallaan. Onhan se toisaalta ihan mukavaa, että kukinta kestää pitkään. Jospa ensi vuonna kukintoja olisi useampia yhtä aikaa, sillä vieressä olevat 'Stella d'Orot' ovat lopettaneet kukinnan jo ajat sitten ja ennen hortensioita koko penkin pään kukintapuoli on 'Arctic Snown' vastuulla. Purppurarevonhännän laitan tuon kohdan suunnitelmiin ensi vuodellekin, sillä se tuo hienosti kontrastia ja sopii väreiltään jokaiseen tuon kohdan kasviin.

Kalla kukkii kerrassaan muikean sävyisin kukin.

Vasta heinäkuun alussa kasvuun lähtenyt kalla ehti sittenkin kukkaan ennen syksyä ja tässähän on vielä kasvukauttakin jäljellä vaikka kuinka. Sen piti olla pussin kuvan mukaan vaaleanpunainen mutta olen enemmänkin kuin tyytyväinen tähän väriin. Oikea dramaattinen diiva. Toivottavasti se heräisi ensi vuonna vähän reippaammin eikä diivailisi melkein loppukesän puolelle saakka. Pitää vain muistaa kaivella se talteen riittävän ajoissa ennen talven tuloa. Kallan taustalla on sen kanssa yhtä lilliputtikokoiseksi jäänyt helokukonharja. Jos kalla ja kukonharjat jäivät minikokoisiksi, niin niiden ympärillä olevat gladiolukset ovat viihtyneet sitäkin paremmin. Näistä leikkasin ne valkoiset kukinnot keltaisen kaveriksi maljakkoon ennen kuin kaikki ehtivät retkahtaa pitkin maita ja mantuja.

Normaalia tummempi punahattu.

Keväällä 2024 kylvetyistä punahatuista pari on selvinnyt tänne saakka ja kumpikin kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Toinen näyttäisi olevan samanvärinen kuin etupihan 'Magnukset' mutta toinen onkin paljon tummempi ja kukkii valtavan suurin kukin. Ne kasvavat lähekkäin luumutarhassa mutta eihän niitä saanut osumaan samaan kuvaan, kun toinen on retkahtanut vasemmalle ja toinen oikealle. Punahatut ovat minulle vielä sen verran uusi tuttavuus suurten talvitappioiden takia, etten ole ihan sisäistänyt sitä, että varsinkin nämä nuoremmat taimet kannattaisi tukea ennen kuin kukkavarret ehtivät kovin korkeiksi. 

Uusien punahattujen terälehdet aurinkopenkin 'Magnuksen' kukalla.

Aurinkopenkin 'Magnukset' pysyvät hieman paremmin pystyssä mutta niillä onkin vieressä pioneita ja muita korkeita kavereita, joista saa tarvittaessa lisätukea. Kukinta tulee olemaan tänä vuonna todella runsas kunhan pääkukinta alkaa. Nyt niissä on auki vasta kymmenkunta kukkaa. Tumma kasvi 'Magnuksen' kukan alla on purppurakeijunkukka 'Palace Purple'. Se on viihtynyt tänä kesänä erinomaisesti ja kukkinut todella runsaasti pitkän aikaa.

Kärhökaaripenkin punahattu, verrokkina taas ne luumutarhan kukkijat.

Kärhökaaripenkissäkin punahatut ovat selvinneet jo useamman vuoden. Kuvan punahattu kukki viime kesänäkin mutta silloin se ei ollut minusta näin kerrannainen. Väriltään se on pikkuisen 'Magnusta' tummempi mutta saattaahan se johtua myös varjoisammasta kasvupaikasta. Merkintöjen mukaan kasvi olisi todennäköisesti 'Magnuksen' siemenistä kasvanut. Ei olisi kyllä ensimmäinen kerta kun muistiinpanot menevät tällä tontilla sekaisin. Kuten kaikkialta muualtakin, niin myös tästä kohdasta on vuosien mittaan kuollut niin monta punahatun tainta, että kasvi voi loppujen lopuksi olla ihan mistä tahansa kylvöksestä peräisin. Joka tapauksessa takapihan punahattu on tätäkin selvästi tummempi ja isokukkaisempi.

Loistokärhöt 'Beautiful Bride' ja 'Rouge Cardinal'.

Heti kärhökaaripenkin punahattujen vieressä kukkivat kuvan loistokärhöt. Suurten kukkien ystävälle varsinkin 'Beautiful Bride' ison lautasen kokoisine kukkineen on oikea unelmien täyttymys, vaikka 'Rouge Cardinal' on myös yltänyt tänä kesänä hyvinkin maksimimittoihinsa, mitä tulee kukan kokoon. Tykkään muutenkin tämän alueen värimaailmasta. Taustan purppuraheisangervo 'Tiny Winen' värit toistuvat keijunkukissa ja maksaruohoissa (jotka eivät nyt näy kuvassa) ja muodostavat hienoja kontrasteja ympärillä olevien kasvien kanssa.

Puna-auringonkukka 'Red Sun', tsinnioita ja krassia.

Kasvimaalle esikasvattamani puna-auringonkukat ovat totisesti nimensä veroisia ainakin tämän yhden avautuneen kukan perusteella. Auringossa punainen väri hehkuu tumman- ja ruosteenpunaisen sävyissä. Harmillisesti joka ikinen nuppu ja tuo ensimmäinen avautunut kukka katsoo naapurin pihaa kohti mutta näen ne kuitenkin kotiin tullessani, jos muistan katsoa kasvimaalle päin. Ehkä kerään ne maljakkoon sitten kunhan kaikki avautuvat, niin saan ihastella niitä enemmän. Lämpimän keltaisesta krassista on sen sijaan riittänyt iloa niin itselle kuin pörriäisille. Kasvi on vallannut yli puolet omasta lavastaan, melkein koko käytävän puolentoista metrin matkalta ja aloittanut seuraavankin lavakauluksen valloittamisen. Taidanpa ensi kesänä istuttaa krassia kasvimaan raja-aidalle kiipeilemään, niin säästyy lavakaulustilaa hyötykasveille ja käytävätilaa kulkemiseen.

Loistokärhö 'Elsa Späth'.

Päivän kärhöksi valitsin tänään uhkeampien sävyjen puutteessa loistokärhö 'Elsa Späthin'. 'Rouge Cardinal' olisi muuten sopinut tähän väliin mutta tuli käytettyä se kortti jo edellisessä postauksessa. Ei Elsakaan sentään ihan hempeimmästä päästä ole ja onhan hän uhkea niin muodoltaan kuin kooltaan. Elsan kukinta on nyt vasta ihan aluillaan mutta kukkia näyttäisi tulevan ihan mukavasti. Tämä kaunotar korvaa aina määrän laadulla.

Syksy on saapunut

Päivät seuraavat taas toistaan hirmuista vauhtia ja loppukesäkin on jossain vaiheessa kääntynyt syksyksi. Enää ei lähdetä illalla viemään kompostiroskia ilman lisävaloa ja takkikin pitää kiskaista päälle. Kasveissa näkyy selviä tuleentumisen merkkejä, vaikka moni puuvartinen pysyttelee vielä sitkeästi vihreänä. Sitten on joitain myöhäisherännäisiä, jotka ovat vasta innostuneet kukkimaan.

Ruusunätkelmä.

Päivänpesän Katjalta muutama vuosi sitten saamani ruusunätkelmä on sinnitellyt tähän saakka hengissä kasvamatta juurikaan kokoa. Harkitsin jo sille paikanvaihdosta, mutta ehkä se vain tarvitsi enemmän aikaa. Tänä kesänä se nimittäin vihdoin teki kaksi versoa, jotka myös kiipesivät ennätyksellisen korkealle, peräti silmien tasalle. Nyt kummassakin versossa on yksi kukinto ja ehkä lisääkin on luvassa, jos säät vain pysyvät leutoina. Jokohan ensi kesänä nousee kolmas verso?

Patiopenkki on päässyt villiintymään. Samoin viimeiset remonttijätteet, joita lapset keräsivät leikkeihinsä.

Patiopenkki on ollut tänä kesänä varsin surkea ilmestys, kun kahdesta isosta kärhöstä vain toinen heräsi talven jäljiltä ja sekin jäi alle puolimetriseksi. Ruukuissaan valeeseen istutetut kärhöt eivät myöskään kovin kookkaiksi kasvaneet, pieniä toki olivat alun pitäenkin. Vanhoista myskimalvoista vain muutama selvisi kasvuun ja kivikkosuopayrteistä ei yksikään. Talvetettu syyssyrikkäkään ei jostain syystä enää osannut lähteä kunnolla kasvuun, vaikka olikin kummallisen talven yli kellarin suojissa. Onneksi viime kesänä istutetut sammalleimut kasvoivat hyvin ja kukkivatkin ihan kivasti alkukesällä. Kylvin syrikänraadon kylkeen kesäkukkaseosta, joka onneksi lähti vihertämään nopeasti, ja kun ei liikaa myllää mulloksia, siemenpankista nousi yhtä sun toista kaveriksi. Myskimalvojen lisäksi sekaan on ilmestynyt päivänkakkaraa ja muutama jättiverbenakin. Ne sitten jaksavat kylväytyä vuodesta toiseen, vaikka ehtivät kukkia vasta syksyllä. Krassi paljastui keltaiseksi, vaikka siinä ei juuri nyt kukkia näykään. Onneksi, sillä muuten värimaailma olisi aika räväkkä.

Syysleimu 'Starfire' on vallannut istumakiven.

Juuri kun luulin vapaa-ajan lisääntyvän remontin valmistumisen ja muun kiireilyn loppumisen myötä, aikasyöpöksi tuli ylimääräinen projekti sukulaistytön synttärilahjan muodossa. Intohimoinen heppaharrastaja toki tarvitsi Schleich-hevosilleen kiesit ja kun kyseessä on vielä neiti, joka on väkerrellyt jäätelötikuista, vanerista, kivistä, yms. puolen huoneen täyttävät tallit sun muut asiaan kuuluvat jutut, päätin tehdä kulkupelistä itse kasattavan version. Koska kärryjen piti vielä olla kevyttä leikkimistä kestävät, materiaalina piti käyttää perus askartelukartonkia vahvempaa tavaraa, mikä toi kieltämättä omat haasteensa. Onneksi isännän varastoissa oli pienoisporakone isolla valikoimalla pikkutarkkaan näpertelyyn sopivia kärkiä, hiontalaikkoja sun muita härpäkkeitä. Monen mutkan ja epäonnistuneen yrityksen jälkeen pakettiin saatiin kuin saatiinkin ala-asteikäisen kasattavaksi sopivat kiesit ja niihin kuvalliset kasausohjeet. Sen verran työläs projekti se kuitenkin oli, että laitoin itselleni tarkat ohjeet muistiin, jos vaikka joskus tulee tarvetta tehdä samantapainen setti uudelleen. Jos kieseistä ei olisi tullut mitään, varasuunnitelmana oli surauttaa ompelukoneella jämäkankaista heposille muutama loimi. Sen verran oli vilskettä synttäreillä, että kiesien kasaus jäi odottamaan rauhallisempaa hetkeä. Ilmeestä päätellen taisi kuitenkin olla mieluisa lahja eikä vastaavaa varmasti tule missään vastaan.

Yhden kasvimaareissun saldo ja kun nämä on syöty, saa hakea toisen samanlaisen lastin.

Ihmeellisen lämpiminä pysytelleet yöt ovat tehneet hyvää hyötykasveille. Harsoja ei ole tarvinnut viritellä vielä kertaakaan ja pian saa viskata ensimmäiset koko satonsa kypsytelleet tomaatit kompostiin. Chilissä ei ole enää montaa raakiletta jäljellä ja 'Lombardo'-paprikassakin vain muutama enemmän. Enpä muista, että yksikään tomaatti tai paprikansukuinen olisi ennen saanut kypsyttää koko satonsa ulkona. Kurkut eivät lähestyvää syksyä ole säikähtäneet, mutta kesäkurpitsa ei jostain syystä osaa kasvattaa raakileitaan peukaloa paksummiksi. Ehkä säät eivät ole suosineet kukkien pölyttymistä?

Vajaan kahden vuorokauden sateet. Tänään on satanut vielä vähän lisää, tosin tyhjennettyyn mittariin.

Syyskuu alkoi lupaavasti poutaisena ja lämpimänä, mutta nyt on sitten satanut senkin edestä ja ensi yöksi pitää varmuuden vuoksi vetäistä harsojakin kasvimaalle. Viiteen asteeseen painuva ennuste tuskin vielä näin kostealla säällä tietää hallayötä meille, mutta kauaksi ei välttämättä jäädä. Kasvimaan sadevesitynnyriä tosin hallayö tai pari ei haittaisi, mutta sen verran runsasta sadetta nyt oli, että tyhjentäminen tuli tarpeeseen. Ylivuotosaavikin tulvi jo yli. En ollut huomannut aiemmin kesällä, että tynnyrin alaosan hanaan käy ihan tavallinen puutarhaletku, kun sen vain pujottaa tarpeeksi tiukasti kiinni. Silläpä oli kätevä hoitaa tyhjennys, kun veti vain letkun toisen pään jorpakkoon ja avasi hanan. Pitää muistaa ensi kesänä laittaa letku kiinni jo siinä vaiheessa kun kasvimaalla on jotain kasteltavaa. Saattaisihan se kasvimaan kastelukin olla ensi kesänä kätevämpää hoitaa letkulla kuin kastelukannulla.

Letku kiinni ja hana auki.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ja keltatörmänkukka muodostavat veikeän parivaljakon.

Ei nuo kasvien paikkavalinnat näytä osuvan kohdilleen välillä edes toisella kertaa. Patricia kasvoi aurinkopenkin etulaidassa ollessaan korkeaksi ja kaatuili muiden kasvien päälle. Nyt, kun se on toista kesäänsä vähän taaempana penkin takareunassa ja aitakin olisi nojailutukena, se on hädin tuskin 60cm:n korkuinen. Ei sitä sitten hirveästi parin pienen pionin ja punahatun takaa keittiön ikkunaan näykään. Pitänee ensi kesänä poistaa kotiloita houkuttelevat isotähtiputket penkin keskivaiheilta ja siirtää Patricia niiden tilalle, jos se sitten vaikka näkyisi paremmin ikkunoihin juuri siihen vuodenaikaan, kun mieli tekee pysyä neljän seinän sisällä.

Päivän kärhönä on Princess Kate ('Zoprika'), joka myöhäisestä heräämisestään huolimatta ehti näin komeaksi.

Joko teillä on tullut syksy?

Perhosia ja istutuspuuhia

Jee, meillä oli peräti kaksi sateetonta päivää putkeen! Niinpä olen viettänyt melkein jokaisen vapaahetken ulkona möyrimässä hullun lailla. Olisin tänäänkin, ellei... No, arvaatte kyllä mitä täällä taas tapahtuu. Joudan siis vihdoin laittamaan puutarhakuvia ja -kuulumisia blogiin ja seuraavaksi lukemaan teidän juttujanne. Nekin ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle monta päivää, kun työpäivän jälkeen ei ole jaksanut ja puutarhapäivän jatkeeksi on ollut rästissä olevia kotihommia.

Amiraaleja on tullut tänne joukoittain. Tämä yksittäinen oli eksynyt mustilanhortensiaan.

Mustilanhortensia kukkii näin komeasti ja siinä on yleensä perhosiakin. Nyt on vain ollut hiljaisempaa. Oikealla puolella syyshortensia 'Prim White'.

Syy mustilanhortensian, punahattujen, purppurapunalatvan, punatähkän ja monen muun kasvin "perhosettomuuteen" löytyy pation luota. Kaikki perhoset ovat nimittäin kerääntyneet syyssyrikälle. Laskin eilen syrikästä 15 nokkosperhosta, kuusi amiraalia, neljä keisarinviittaa, viisi neitoperhosta ja yhden sitruunaperhosen. Sillä hetkellä ei ollut kameraa mukana, mutta olin kuvannut pari tuntia aiemmin lyhyen videon syrikän perhosvilinästä. Syrikkä onkin ehdottomasti meidän pihan paras perhoskasvi ja houkuttavuutta vielä lisää se, että sen seasta puskee joitakin jättiverbenan kukkia. Itsekseen kylväytyneet taimet ehtivät siis tänäkin vuonna aloittaa kukinnan ennen pakkasia, vaikka sitä kovasti epäilinkin, kun ensimmäiset taimet löytyivät vasta juhannuksen tienoilla. Suurin osa syrikän pääkukinnoista on jo leikattu pois mutta kuten videosta huomaa, joka verso on tehnyt hyvin sivuhaaroja ja nuppujakin on tulossa vaikka miten paljon. Syysyrikkä kukkiikin varmasti vielä pitkään ja ilahduttaa minun lisäkseni myös perhosia ja kukkakärpäsiä. Mehiläisiä ja kimalaisia siinä ei kovin usein näe. Luulen, että syrikällä herkuttelu vaatii pitkän imukärsän, jotta meden saa imaistua kapean ja pitkänieluisen kukan syvyyksistä.

Värikkäistä perhosista voikin siirtyä vähän multaisempiin näkymiin. Uusi kaivanto on edistynyt ainakin pikkuisen. Sain takanurkan puoleisen osan siihen kuntoon, että sinne pääsi istuttelemaan kasveja. Päädyin laittamaan pienemmistä kivistä matalan reunuksen polun ja keskitasanteen reunaankin, jotta sain keskitasanteelle edes viisi senttiä paksumman kasvualustan. Vaatimattomille kivikkokasveille sekin on jo paljon varsinkin siinä tapauksessa, kun alapuolella on ja pysyy jättimäinen kivenjärkäle. Saan tehtyä vielä yhden pienen tasanteen penkin alaosaan kunhan toisen puolen mylläys loppuu eikä tarvitse mullan läjityspaikkaa. Niin ja polkukin pitää saada edes suunnilleen valmiiksi ennen kuin alimmalle tasolle pääsee istuttamaan mitään. Toinen porras on tulossa juuri sille tasolle kunhan löydän sopivan kiven. Kiven pitäisi olla tarpeeksi suuri, jotta se on tukeva kävellä, mutta takareunaltaan korkeintaan 10cm:n paksuinen, jotta sen saa polun tasalle. Erään jättiläiskiven nurkka yrittää nimittäin tunkea vähän turhan lähelle siinäkin kohdassa.

Vähän on vielä keskentekoisen näköinen. Toisen porraskiven päällekin jäi ylimääräinen kivenmurikka lojumaan. Polku on myös edistynyt sitten viime viikonlopun.

Kaivamista ja varsinkin suurien kivien ylös kampeamista hidastaa hyvin paljon se, että maa on läpimärkää. Tuolla kohdalla on syvemmällä savisilmäkkeitä, jotka oikein liimaavat kivet kiinni maahan. Sitten kun kiven nurkkaa saa edes pikkuisen ylöspäin, ei ole toivoakaan siitä, että multa valuisi itsekseen kiven alle auttamaan nostossa. Läpimäräksi kastunut maa tarttuu pahimmillaan isoiksi möykyiksi lapioon eikä suostu valumaan mihinkään. Onneksi eiliseen mennessä maa oli jo sen verran kuivunut, että sai hommia edistettyä vähän joka puolella. Varsinkin metsänpuoleinen reuna oli kuivunut aika hyvin ja kiitos siitä kuulunee suurille kuusille, joiden juuret näyttävät imevän hyvin tehokkaasti kosteutta. Ehkä osa kiitoksista menee myös jyrkästi viettävälle maalle, jonka tiiviiksi tinttautuneesta pinnasta sadevedet ovat valuneet alamäkeen toisin kuin vasta myllätyltä mullokselta. Ihan niin pölisevän kuivaa multa ei kuitenkaan ole, miltä se tuossa ylläolevassa kuvassa etualalla näyttää.

Istutukset ovat vielä hyvin harvoja, mutta sieltä ne tuuhettuvat ja keväällä esikasvatetaan täydennystä.

Ylimmälle tasanteelle istutin lähimmäs hanhikkeja komeamaksaruoho 'Frosty Mornin'. Sen oikealle puolelle jäi naapurilta saatu vaaleanpunainen isomaksaruoho, joka on jo kukkinut. Se saattaa ajan kanssa lähteä siitä, sillä sen kasvutapa ei täysin miellytä. Alkukesällä se kasvaa nätisti pystyssä, mutta kukinta-aikaan alkaa taipuilla pitkin maata. Tänä kesänä sen retkahteleva ominaisuus on vielä korostunut, kun jatkuvat sateet ovat piiskanneet versoja alaspäin. 'Frosty Mornin' vasemmalle puolelle istutin kivikkokurjenpolvi 'Ballerinan'. Kolmikon edessä on oikeassa reunassa pieni sinilemmiön taimi, keskellä japaninmaksaruoho 'Lidakense' ja vasemmalla kaksi tähtilevisian tainta. Tähtilevisioiden ja kurjenpolven väliin taisin lykätä pari kivikkomehitähti 'Dark Beautya'. Alemmalla tasanteella on oikealla takana sinikatanan jakotaimia, seuraavaksi sulkaneilikka 'Albus' ja vasemmalla kevätpitkäpalkoa. Tasanteen etualalla ja vähän takareunassakin on lisää kivikkomehitähtiä.

Tähtilevisian taimet ovat kokoluokkaa euron kolikko. Lisää näitä siirrän ensi keväänä.

Nuotiopaikan puoli on aloitettu. Multakasan alle jäi muutamia toivon mukaan helposti nousevia murikoita, joita alan kaivella sitten kun nurmet on otettu pois tieltä ja on joku paikka, mihin läjittää maata.

Nuotiopaikan toinen puoli on jo hyvin vehreä. Keskellä kulkeva kivipolkukin peittyy jo pensaiden taakse.

Huomasin, että nuotiopaikan seinäkkeessä kiipeilevä tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' on samansävyinen kuin taaemman seinäkkeen edessä kukkiva syysleimu (lajike ehkä 'Starfire'). Niinpä päätin tehdä lisää tilaa syysleimulle, jotta väripari näkyisi tulevaisuudessa selvemmin. Istumakiven takana oli ennen valkokukkaista kurjenmiekkaa, josta laitoin nyt myynti-ilmoituksen nettiin. Kuten ehkä muistatte, aloin kyllästyä kukkimattomiin kurjenmiekkoihin ja nyt aika monesta niistä on hankkiuduttu eroon. Samaan myynti-ilmoitukseen laitoin puistosyreeniksi osoittautuneen mysteeripensaan, jonka tilalle on tulossa nuokkusyreeni. Eilen eräs ostaja lähti tyytyväisenä auton takakontti täynnä kurjenmiekkoja ja puistosyreenin latvat etupenkille kurkkien. Etupihalta sain isoimman kurjenmiekan samaan kyytiin ja loputkin varmasti menevät kaupaksi kun käytännössä puoli-ilmaiseksi lähtevät. Harmikseni helminukkajäkkärä ei ole herättänyt kiinnostusta samalla lailla kuin valkokukkainen kurjenmiekka. Sitä taitaa siis komposti kutsua.

Ensi keväänä pistän syysleimun palasiksi ja istuttelen istumakiven taakse. Saavatpahan seinäkkeestä ja kivestä tukea seuraavana sateisena kesänä.

Kärhökaaren oikealla puolella on enää jämäkukkia mutta onneksi vasen puoli on vielä värikäs. 'Jan Pawel II' alkaa vasta päästä vauhtiin, 'Piilu' ja 'Hagley Hybrid' ovat pääkukinnan loppumetreillä.

Päivän kärhö olkoot siis komeakukkainen loistokärhö 'Jan Pawel II'.

Tämän postauksen kirjoittamisen aikana satoi 10mm vettä. Lisäksi aamuyöstä oli satanut muutaman millin ja tuskinpa päivä tästä on selkeämmäksi muuttumassa tuolla pilvimassalla. Muutaman vuoden takaista Putous-ohjelman sketsihahmoa mukaillen voisin sanoa: Ottakaa nämä sateet jo pois täältäääää!

Avointen satoa, osa 1

Elämäni ensimmäinen kerta oman puutarhan esittelyä isolle joukolle ihmisiä on nyt onnistuneesti ohi. Päivä oli hauska ja vähän jännittäväkin, mutta kaikki sujui ainakin näin puutarhan omistajien näkökulmasta hienosti. Vieraatkin tuntuivat pitävän näkemästään. Eikä ole muuten tarvinnut koskaan puhua niin paljon yhteen menoon kuin tänään! Varsinaisen esittelyn lisäksi kävijät kyselivät kasveista ja puutarhasta paljon kaikenlaisia kysymyksiä, joihin yritin tietysti parhaan taitoni mukaan vastailla.

Kivikkorinnettä ja puolet pihaantulonäkymästä.

Kottikärryn kääntöpiirin Päivi toivoi minulta perusteellista postausta Avoimista, jotta etänäkin pääsisi osallistumaan puutarhamme tunnelmaan. Sellainen on nyt tulossa ja vielä useamman postauksen voimin, jotta varmasti ei jää mitään liian vähälle huomiolle. Kierretään siis piha ympäri samassa järjestyksessä, minkä tein vieraiden kanssa. En laittanut mitään aikataulua opastetuista kierroksista, vaan aloitin aina uuden kierroksen kun edellinen päättyi. Isäntä päivysti suuren osan ajasta etupihalla ja vinkkasi uusille tulijoille, missä olen milloinkin, jos haluavat liittyä mukaan tai kysellä tarkemmin kasveista.

Pöydällä oli viirin lisäksi vieraskirja, käsidesiä, koronaohjeistus sekä QR-koodi blogin kasviluetteloon. Vieraskirjan ensimmäiselle sivulle taiteilin vähän koristusta ja kynä oli tietysti myös itse tuunattu.

Joitakin taimia oli myynnissä ja vain kolme ruukkua jäi jäljelle.

Talon edessä pensasryhmässä kukkivat pensashanhikit 'Creme Brule' ja mustilanhortensia. Muutamia kukkia näkyy vielä päivänlilja 'Stella d'Orossa' ja syyhortensia oli nupullaan.

Meillä satoi lauantaina ajoittain hyvin rankastikin yhteensä 10mm vettä ja tuuli navakasti. Niinpä muutamasta kukinnan loppumetreillä olevasta kärhöstä ehti karista suurin osa terälehdistä ja jokunen muukin kasvi oli ottanut vähän nokkiinsa. Aurinkopenkki otti eniten osumaa, joten 'Elsa Späth', 'Pernille' ja 'Proteus' eivät olleet enää kovin kummoisen näköisiä. Jokaisessa oli kuitenkin edes pari kukkaa vielä auki näytiksi. Komeasti kukkiva purppurapunalatva herätti myös ihastusta. Se näkyy edellisessä kuvassa vasemmassa ylänurkassa naapurin katon kohdalla. Tänään oli myös melko tuulinen ja vähän koleakin päivä, joten perhosia ei ollut liikkeellä kuin muutama ja nekin niinä hetkinä kun aurinko sattui pilkistämään pilvien raosta. Kimalaisia sen sijaan pörräsi sinnikkäästi. Vain yksi hyvin pieni sadekuuro sattui tapahtuma-aikaan osumaan kohdalle ja vasta viiden jälkeen satoi vähän enemmän.

Aurinkopenkkiä. Kiven takana runsaasti kukkiva 'Arabella' keräsi ansaittua huomiota.

Aurinkopenkin edestä jatketaan varjokujalle. Seinäkkeessä 'Warszawska Nike' on jurottanut koko kesän mutta onneksi 'Proteus' kiipesi melkein huipulle ja vielä pari kukkaakin siinä oli jäljellä.

Ensimmäiset vieraat ilmestyivät pihaan jo 10.30 kun sattuivat olemaan ohikulkumatkalla eivätkä olleet huomanneet katsoa, mihin aikaan tapahtuma varsinaisesti alkaisi. Pidin heille suunnilleen likaisimmissa mahdollisissa puutarharönttösissäni pikaisen esittelykierroksen. Sainpahan samalla pienen kenraaliharjoituksen puutarhan esittelystä ja heidän kehujensa myötä vähän itseluottamusta päivää varten. Muuten väkeä alkoi saapua hyvin täsmällisesti tasan klo 12.00 ja aika tasaisesti heitä riittikin melkein viiteen saakka. Viimeisen tunnin aikana oli hiljaisempaa, mutta eipä montaa minuuttia puutarha ehtinyt olla tyhjänä kun saapui taas uusi porukka. Vieraskirjaan tuli 129 nimeä, mutta muutamalta saattoi jäädä puumerkki laittamatta. Ainakaan pari koiravierasta ei laittanut tassunjälkeään kirjan sivuille. Ehkä pöytä oli liian korkealla tai sitten tassuun käypäinen piirustusväline puuttui. Karokaan ei ollut kotona neuvomassa, sillä hänellä oli mummolassa tärkeä tehtävä lapsenvahtina ja mummolan koirakavereiden leikittäjänä. Suurin osa kävijöistä oli lähialueelta mutta oli siellä useampi kävijä ympäri Suomea. Muutama oli laittanut kirjaan myös kiitoksia ja kivoja kommentteja, mitkä lämmittivät erityisesti mieltä.

Varjokujan portin vieressä kukkiva syysleimu paikkasi puutteellista kärhöjen loistoa.

Varjokujalla ihasteltiin portin lisäksi oksista tehtyjä reunuksia ja houkuttelevasti kiemurtelevaa polkua raparperilaattoineen.

Keijupuutarhassa keijut olivat parhaimpiinsa pukeutuneina ottamassa vieraat vastaan.

Mökin vieressä oli myös komea kukka-asetelma. Oregano ja siankärsämö toimivat hienosti miniatyyrimittakaavassa ja huomaamaton tummanvihreä leikkokukkasuppilo piti ne virkeinä koko päivän.

Verenpisarat kukkivat hieman vaisusti, mutta oli niissäkin joitakin kukkia auki. Metsää vasten näkyy 'Goldfinger'-pensashanhikkeja aloittelemassa kukintaa.

Tässäpä oli kiireisen päivän puutarhakierroksen ensimmäinen osa. Jatkamme seuraavalla kerralla nurkan taakse takapihalle.

Tummanpinkkejä ihanuuksia, osa 3

Palataanpa takaisin värisarjan pariin. Tummanpinkkejä kasvejakin on tullut muutama lisää sitten edellisten esittelyjen. Tänä vuonna toivottavasti kukkivat syksyllä hankkimani palloesikko 'Rubin' sekä tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon', jotka kumpikin taitavat osua juuri tähän värilokeroon. Pitäisiköhän niille hankkia sävyyn sopivia kavereita, jotta saisi tehtyä sarjan neljännen osan ensi talven aikana?

Näistä esikoista oli kuva sarjan toisessa osassa, tosin taimi oli silloin vielä ruukussa ja kukki vain parin kukan voimin.

Himalajanesikkokin oli siinä edellisessä postauksessa ruukkutaimena. Muiden esikoiden tapaan tämäkin on aivan uskomaton kukkija.

Revontuliatsalea 'Rosy Lights' oli viime kevään hankinta.

Hyasintti 'Woodstock' oli hyvin kaunis väriltään. Harmi kun kolmas sipuleista ei lähtenyt kasvuun.

Kevään työlistalle laitetaan kameran kanssa väijyminen 'Persian Pearl' -tähtitulppaanien luona, jotta saisin ikuistettua niistä kunnon kuvan tämän viimeisen melkein jo kuihtuneen kukan sijasta.

Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' kukki viime kesänä komeasti. Jaoin tuppaan syksyllä, toivottavasti se ei suuttunut siitä.

Itse pölytetty ja kasvatettu 'Elina'-pionin jälkeläinen, äitini Minna-Elinaksi nimeämä pioni, kukki viime kesänä minulla ensimmäistä kertaa.

Nepalinhanhikki 'Ron McBeath' ei sopinut väriltään oikein mihinkään lokeroon, joten päätyi siksi tähän postaukseen. Sen väri on minusta oikein nätti.

Syysleimu 'Starfire' (ehkä) on vaeltanut parin vuoden ajan paikasta toiseen. Jospa tässä luumutarhan takaosassa olisi sille lopullinen koti. Väri on luonnossa vielä syvempi ja lämpimämpi, yksi kamerani inhokkiväreistä ilmeisesti...

Kaunopunahatun 'Magnus' ostin viime keväänä taimena kun eivät ne omat siemenkasvatukset oikein ole kukkia näyttäneet. Jospa tänä kesänä vihdoin...

Syysasteri 'Patricia Ballard' kukki viime syksynä ensimmäistä kertaa. Aika monta pakkasyötä ehti olla ennen kuin rouva pääsi vauhtiin, mutta ehti kuitenkin ilahduttaa aika pitkään syksyn viimeisimpien kukkasten joukossa. Tämäkin oli luonnossa punaisempi.

Jos nämä värit kuuluvat suosikkeihinne, niin sarjan ensimmäinen osa löytyy täältä, ja toinen osa tästä.

Oikein mukavaa loppuviikkoa!

Nuotiopaikan ympäristöä

Nuotiopaikka on edellisen postauksen majapenkin tapaan puutarhamme uusimpia alueita. Siinä missä majapenkki on perustettu jo valmiiksi hyvämultaiseen maahan paikalla ennen sijainneen kasvimaan ansiosta, nuotiopaikka on kaivettu huonosti voivan nurmikon tilalle. Vaikka kärräsin alueelle monta kottikärryllistä kompostimultaa ja sekoitin mullan sekaan paljon puunlehtiä ja muuta kasvitörkyä, on maa edelleen sangen kehnoa ja se näkyy kasvien kasvussa. Pikku hiljaa kasvualusta kuitenkin paranee ja luulen, että ensi kesänä alue on jo paljon rehevämpi.

Yksi nuotiopaikkaa kiertävän seinäkkeen tuoksuherneistä. Tämä on minusta yksi kauneimmista väreistä ja kaksivärisenä ehdottomasti jatkossa.

Esikasvatin keväällä paljon tuoksuherneitä, sillä halusin niitä pation seinäkkeen lisäksi myös nuotiopaikan ympärille. Mielikuva nuotiopaikalla leijailevasta tuoksusta ja vaaleanpunaisista kukkapilvistä ei ihan toteutunut, sillä tänä vuonna ei ollut selvästikään tuoksuherneille mieluisat olot. Pation ympärillä ne sentään kasvoivat melkein normaalin kokoisiksi mutta nuotiopaikalla korkeimmat varret ovat vain hitusen yli puolimetrisiä. Osa taimista kuihtui heinäkuun helteissä ja loputkin näyttivät melko huonovointisilta. Elokuun sateissa ne ovat onneksi vähän piristyneet. Siemenet ovat peräisin omista kasveista, joten kukkien väri oli arvoitus kukintaan saakka. Sen tiesin, että kaikki olisivat vaaleanpunaisen eri sävyjä, sillä muita värejä en ole kasvattanut.

Myös tämä kirsikanpunainen kuului suosikkeihini. Väri on luonnossa paljon syvempi ja lämpimämpi mutta sitähän kamera ei ymmärtänyt.

Viileä peruspinkki ja melkein valkoinen iloisesti sekaisin. Aion kerätä vaaleammasta siemeniä, tämä pinkki ei ollut niin sykähdyttävä.

Kerään yleensä loppukesällä ja syksyllä jonkun verran siemeniä talteen kasveista. Nyt olen miettinyt, kuinkahan mahtaa esimerkiksi noiden tuoksuherneiden itävyyden käydä, kun on ollut niin kosteaa. Viime syksynä huomasin nimittäin osan siemenistä lähteneen itämään jo palon sisällä. Minusta myös tuntuu, että tuoksuherne menettää aika nopeasti itämiskykynsä varastoitaessa, joten viimekesäisestä siemensaaliista tuskin kovin montaa tainta saisi.

Eilen illalla halkaisin uteliaisuuttani pioniunikon siemenkodan. Hyvä itävyysprosentti näyttää olevan, ajoitus vain puoli vuotta liian aikaisessa!

Pioniunikko liittyy myös löyhästi nuotiopaikan ympäristöön. Nuotiopaikka on osa luumutarhaa, josta kaivoimme vuosi sitten loputkin nurmikot pois. Kerralla en saanut koko suurta aluetta kasvitettua, joten kylvin keväällä muutamaan aukkokohtaan erilaisia kesäkukkien siemeniä. Isoin aukkopaikka oli keskeneräisen oikopolun vieressä, johon ripottelin pioniunikkoa, kosmosta, sarvileukoijaa sekä ruiskaunokkia. Istutin sinne myös pari ylimääräistä purppurarevonhäntää. Runsain kukinta oli sarvileukoijilla ja ruiskaunokeilla, tosin niitä olisi saanut olla paljon enemmän, jotta kukat olisivat näkyneet. Pioniunikot tekivät muutamia kukkia, samoin revonhännät, mutta kosmokset miettivät edelleen. Vaikka kukinta oli sanoisinko, hyvin maltillinen, ovat kasvit silti pitäneet rikkaruohoja kurissa ja tuoneet edes jonkinlaista viherrystä. Viikonloppuna sain myös oikopolun vihdoin valmiiksi, sillä kärhökaaripenkistä löytynyt kivenjärkäle sopi loistavasti täydentämään polun loppuun.

Oikopolku on vihdoin valmis. Edellisen postauksen "dinosauruksen jalkaterä" on tuo lähin kivi. Sen vasemmalla puolella on "runsas ja kukkaisa" kesäkukka-alue.

Pikkukivistä tehdyn polun vierellä neidonkurjenpolvi on aloittanut kukinnan ja värittyy samalla syysasuunsa.

Entisessä metsänreunapenkissä, nykyisessä luumutarhassa kukkii nyt syysleimu, jonka lajike saattaa olla 'Starfire'. Tässä on sama ongelma kuin sen kirsikanpunaisen tuoksuherneen kanssa: väri on luonnossa paljon syvempi ja lämpimämpi.

Palataan takaisin lähemmäs nuotiopaikkaa. Sieltä on puuttunut käytännössä kokonaan maanpeitekasvillisuus. Viikonloppuna sain pienennettyä pikkuisen paljasta mullosta, sillä muutama isompi kurjenpolvi oli jo jaettavan kokoinen. Peittokurjenpolvi on viihtynyt luumutarhassa hyvin, joten sitä on tarkoitus lisätä vielä reilusti. Jaoin myös pari nyppykurjenpolvea, jotta saisin niitä myös toisen luumupuun juurelle. Bellisten talvehtiminen on ollut luumutarhassa hyvin vaihtelevaa, mutta siirsin niitä silti etupihalta muutaman isomman ryppään. On niistä kuitenkin vielä tänä syksynä iloa vaikka eivät talvesta selviäisikään eikä tarvinnut laittaa niitä kompostiin. Etupihalla kun olivat vähän tiellä. 

Luumupuun alle tuli pari nyppykurjenpolvea lisää (nuo nuupottavat). Bellisten alue laajeni myös vasemmalle. Oikeassa reunassa olevat tarhakylmänkukat ovat viihtyneet hyvin, joten niitä pitää taas kylvää siemenistä keväällä.

Sorruin viime viikolla puutarhamyymälässä maksaruohotarjoukseen. Hankkijalta sai nimittäin neljä kaukasianmaksaruoho 'Leningrad Whiten' tainta kympillä. Yleensä ostan vain yhden taimen samaa kasvia, mutta yksittäin olisivat maksaneet melkein vitosen kappale. Nyt pistin ranttaliksi ja nappasin kainaloon neljä ruukkua. Paikkakin kun oli niille jo valmiiksi suunniteltu ja tilaa olisi ollut vaikka kolminkertaiselle määrälle. Niitä on kuitenkin helppo lisätä itse ja pari jo jaoinkin.

Koivuangervojen ja konnanyrtin eteen tuli rivi kaukasianmaksaruoho 'Leningrad Whitea'. Saavat levitä aikanaan myös syyshortensia 'Vanille Fraisen' alle.

Nyt on käynyt ilmi, että syyshortensia 'Vanille Fraise' ja pensashanhikki 'Lovely Pink' olivat hyvä valinta naapurikasveiksi. Niiden sävyt käyvät hyvin yhteen ja olohuoneen ikkunasta katsottuna samaan näkymään osuu hienosti myös pari kuvaa sitten oleva syysleimu. Tuoksuherneetkin toistavat samaa värimaailmaa ja ehkä jo ensi vuonna seinäkkeessä kukkivat kärhöt tuovat lisäväriä.

'Lovely Pink' kukkii vielä aika vaatimattomasti, mutta huomattavasti runsaammin jo kuin viime vuonna.

Toiselta puolelta. Pieni pengerrys polun vieressä on nyt täynnä tummanviolettia esikkoa.

Tämä on minusta kyllä aika söpö.

Arvaatteko muuten, miltä tuntui olla tänään töissä kun isäntä laittoi kotoa peräti kahdesti kuvaviestejä isoista rakeista? Onneksi ei sentään jokaisesta neljästä raekuurosta tiedottanut! Puutarhassa oli kuitenkin kaikki hyvin. Ainoastaan tomaattien ja paprikoiden päältä oli harso lähtenyt tuulessa, mutta se oli nopea laittaa takaisin. Syyskuu toi sitten kertaheitolla kunnon syyssäät eikä viivytellyt kesätunnelmissa.