Joulukuu tiivistetysti

Joulukalenterin takia joulukuun muut kuulumiset ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle. Tehdäänpä siis jonkinlainen tiivistelmä joulukuun tapahtumista. Tällä seudulla koko kuukausi on saatu viettää hyvin talvisissa maisemissa ja lämpötiloissa eikä ollut epäilystäkään siitä etteikö joulu olisi valkea. Pakkanen pyöri paljon -20 asteen molemmin puolin ja joulun pyhinä tehtiin talven pakkasennätyskin: -27,2 astetta. Nyt on onneksi vain muutaman asteen verran pakkasta. Lunta on edelleen suunnilleen 30 senttiä, vaikka välillä onkin satanut vähän lisää entisten päälle. Ja itse asiassa nyt illan mittaan on alkanut tuiskuttaa. Taitaa huomenna olla lumityöpäivä.

Karon mielestä namien etsiminen lumesta on talven parasta puuhaa ja sitä voisi ainakin leudommilla säillä tehdä vaikka koko päivän.

Kesällä äidiltäni tullut tuija on alkanut näyttää minusta kivalle majapenkissä ja voin kuvitella sen kohdalleen suurempanakin. Ehkä sille kiireessä kehitelty paikka on sittenkin sopiva.

Harmaalle näyttää talvipäivä vuoden pimeimpään aikaan. Tuuli on ravistellut puistakin paksun kuurakerroksen pois.

Karo esittelee lasten kanssa tehtyjä jäälyhtyjä. Näihin kahteen jäädytimme serveteistä kuvioita pintaan, loput kaksi ovat pelkkää jäätä.

Marraskuun lopussa kerroin, että meille tuli robotti-imuri. Olemme edelleen tyytyväisiä sen toimintaan ja varsinkin siihen, että vapaa-aikaa on ahkeran apurin ansiosta tullut paljon lisää. Ennen imurointiin kului tunnin verran aikaa ja siihen muu perussiivous lisäksi. Normiarjen lisäksi kaikki ylimääräinen onkin jäänyt odottelemaan parempaa aikaa. Nyt kun Nuu-Nuun myötä siivoukseen käytetty aika on itseltä vähentynyt, olen tehnyt rästiin jääneitä töitä pois. Yksi eniten rassannut kohta meillä oli ruokapöydän tuolit, joiden istuinosat olivat vuosien pesemättömyyden ja kahden ruokailemaan opetelleen lapsen jäljiltä melkoisessa kunnossa. Näpräsinkin vihdoin ja viimein tuoleista kankaat irti ja laitoin pesukoneeseen.

Likaisin tuolin päällinen näytti suorastaan hävettävän pahalta. Tummimmat tahrat ovat mustikkaa, muut kaikkea mahdollista mitä ruokapöydältä saa vahingossa tai tahallaan kaadettua ja tilsittyä tuoliin.

Onneksi vain kaksi tuolinpäällistä oli yhtä hurjassa kunnossa kuin ylläolevan kuvan kangas, vaikka kyllähän kangas kuin kangas likaantuu aikaa myöten ilman lapsiakin. Päällystimme isännän kanssa tuolit kymmenisen vuotta sitten kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Samalla puuosat hiottiin ja petsattiin tummemmiksi, jotta ne sopisivat pähkinän väriseen ruokapöytäämme. Tuolit on tehnyt edesmennyt isosetäni kymmeniä vuosia sitten, joten niillä on tunnearvoakin sen lisäksi, että laadultaan ne ovat ehdottomasti parempia kuin nykyiset valmistuolit. Vai oletteko löytäneet jostain uuden tuolin, jonka liitokset eivät ole alkaneet löystyä jo parin vuoden käytön jälkeen? Isosedän taidonnäytteiden liitoksissa ei näy minkäänlaista elämisen merkkiä, vaikka osa tuoleista on ollut välillä vuosikausia säilytyksessä kylmässä aitassa. Ne eivät nitku, notku eivätkä keiku. Ennen kalusteet todellakin tehtiin kestämään käyttöä.

Ylävasemmalla näkyy tuoleissa ollutta alkuperäistä tummanruskeaa päällistä ja juuttikankainen alin kerros. Yläoikealla on istuinosa nurinpäin. Alaoikealla puhtaat kankaat ja alavasemmalla pesty päällinen kiinni nurin päin olevassa istuinosassa.

Pariin tuoliin jätettiin silloin kymmenen vuotta sitten alkuperäinen tummanruskea vakosametti (tai vastaava) uuden kankaan alle muistoksi entisestä. Muista tuoleista alkuperäiset kankaat olivat jo silloin kymmenen vuotta sitten niin huonossa kunnossa, että ne poistettiin ja jätettiin vain alin juuttikangaskerros. Isosedän tietäen juuttikangaskaan ei varmasti ole uutena kaupasta ostettu, vaan leikattu ehkä jostain säkistä. Juuttikangas ja tummanruskea kangas on naulattu kiinni istuinosaan. Itse oikaisimme sen verran, että kiinnitimme kankaat nitojalla. Kuvissa, joissa istuinosa on nurinpäin, näkyy pohjassa numero. Tuolit ovat yksitellen käsityönä tehtyjä, joten istuinosat eivät käy keskenään ristiin. Jokainen tuoli ja päällinen onkin numeroitu, jotta osat löytävät paikoilleen myös sen jälkeen kun lapset ovat kuljetelleet niitä majanrakennustarpeikseen. Istuinosia ei ole nimittäin ruuvattu tai naulattu paikoilleen, ne vain painetaan kiinni runkoon.

Aivan kuin olisi kokonaan uudet tuolit!

Tuolit tuovat minulle mieleen pienikokoisen, omalaatuisen ja usein koneöljyn tahriman savolaisukkelin, jolla oli melkoinen huumorintaju. Hänellä oli aina veikeä pilke silmäkulmassa ja hän jos kuka osasi sanoa sanottavansa niin, ettei kuulija voinut olla koskaan ihan varma, oliko hän tosissaan vai vitsailiko kuulijan kustannuksella. Minä pidän siitä että huonekaluilla on jokin tarina ja näiden tuolien tekijästä hauskoja tarinoita on valtavasti. Niistä saa kerrassaan mainioita kahvipöytäkeskusteluja aikaiseksi ja mikäpäs sen mukavampaa kuin tuoleilla istuessaan muistella niiden tekijää.

Kausivalot ovat joulun aikaan palaneet aamuin illoin. Ainoastaan yöllä ja päivän valoisimpaan aikaan ne ovat olleet pois päältä.

Pitää tässä jonain päivänä käydä tekemässä eteisessä ja kellarissa tarkistuskierros talvehtijoiden luona. Eteisestä on annettu pari kertaa kirvahäätöjä riippapelakuulle ja parille muullekin, joihin kirvat ovat pelakuusta alkaneet levitä. Pintapuolinen vilkaisu kertoo eteisen kasvien pärjäilevän riittävän hyvin näin pimeimpään vuodenaikaan nähden, kellarissa en ole edes käynyt pitkään aikaan. Yleensä siellä ei ole ollut mitään hätää vielä tässä vaiheessa talvea, mutta ehkä pian olisi jo aika vilkaista sinnekin. Saapahan ainakin vähän nyppiä ja hypistellä. Jos ei kasveilla ole vielä ollut mitään hätää, niin kompostorin tilanne oli aika surkea vielä ennen joulua. Lämpömittari näytti koko alkukuun alle nollaa mutta massa tuntui kuitenkin koko ajan sulalta. Pienillä korjausliikkeillä sain kompostorin hyrähtämään käyntiin ja nyt se on pöhissyt oikein hyvissä lukemissa.

Lämpömittari todisti 29.12. kompostorin olevan kaikkea muuta kuin jäässä.

Vielä eivät siemenpussit huhuile minulle laatikoistaan mutta selvästi puutarha- ja kasviajatukset jo alkavat kurkistella ujosti mielen sopukoista. Pian ne rynnivät kyynärpäät edellä muiden ajatusten ohi ja tunkevat uniinkin. Sitä onnen autuutta odotellessa toivotan hyvää loppuvuotta ja pian alkavaa uutta!

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Melkein kuukauden mittaisen puutarhajuttutauon jälkeen pääsen vihdoin palaamaan kukkien pariin. Minulle heitettiin tämä Tuplasti terapiaa -blogista lähtöisin oleva haaste peräti kahdelta suunnalta: ensin Puutarhan Lumo -blogista ja hetken päästä Sailalta Saaripalsta-blogista. Mikäs sen mukavampi tapa näin talven keskellä laittaa "puutarhapyörä" liikkeelle kuin selailla kesän kuva-arkistoja. Kävin läpi kuvia ja otin niistä erilleen valtavan määrän potentiaalisia vaihtoehtoja. Jostain syystä kuvissa korostui kärhöjen määrä. Haaste olisikin ollut helpompi toteuttaa, jos sen nimi olisi ollut vaikka "Kuusitoista kuvaa kärhöistä". Onnistuin kuitenkin karsimaan kärhöjen määrää ja löysin pari muutakin kuvaa, joten olkaapa hyvät: kuusi kuvaa kesästä.

Upeilla kukillaan hurmannut kruunukärhö 'Purple Dream' oli viime kesän hankintoja.

Luumutarhan alkukesä on hyvin hempeä: sinisten ja valkoisten lemmikkien seassa on vaaleanpunakirjavia 'Sorbet'-tulppaaneita ja uudet atsaleat 'Satomi' ja 'Tarleena'. Pian taustalla kukkii myös alppiruusu 'Mikkeli'. 

Perintöpioni 'Elina' kukkii vuosi vuodelta komeammin. Kuvassa on vain yksi yksilö.

Uusi kärhö tämäkin: loistokärhö 'Innocent Blush'. Jännittää nähdä, talvehtiiko tämä ja kukkiiko se ensi kesänä kerrannaisin vai yksinkertaisin kukin.

Viime kesä oli oikea perhoskesä. Tässä kuvassa syyssyrikälle on kerääntynyt paljon amiraaleja ja jokunen nokkosperhonen.

En ole mikään mestarikuvaaja, mutta minusta tämä kuva tarhalyhtykärhö 'Princess Katesta' sateen jälkeen on hyvin onnistunut.

Haasteen säännöt:

-julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä

-aihe on täysin vapaa

-haasta muita vastaamaan

Nyt täytyy myöntää, että en ole yhtään pysynyt kärryillä, kenet on jo haastettu mukaan. Kokeillaan kuitenkin kepillä jäätä ja haastetaan vaikka 

Lappalainen etelässä
Päivänpesän elämää

Vuosi lähenee loppuaan ja uuden vuoden juhlinta lähestyy. Kerroin viime vuonna mehiläisvahasta valmistetuista uudenvuodentinoista, mitkä herättivät selvästi kiinnostusta kommenteissa. Laitoin sivupalkkiin postaussuositukseksi jutun niistä, niin voitte käydä tutustumassa. Ne ovat ympäristöystävällinen ja matalan sulamislämpötilan takia myös turvallinen vaihtoehto perinteisille tinoille tai sokerille, jota voi myös käyttää valamiseen. Käykäähän tutustumassa, jos kaipaatte hauskaa ajanvietettä uuden vuoden juhlintaan.

Vielä kerran Nestoria

Toivottavasti ette ole kyllästyneet Nestorin puuhiin joulukuun aikana, sillä yksi postaus pitää ehdottomasti aiheesta vielä tehdä. Muistanette, että piilottelin blogijoulukalenteriini joitakin jouluisia yksityiskohtia etsittäväksi. Osan niistä löysittekin hienosti mutta jokunen jäi huomaamatta. Nyt on aika katsoa, mitä Nestori ja Minni saivat joululahjaksi ja käydä läpi kaikki etsintätehtävät ratkaisuineen. Laitan mukaan linkit kyseisiin postauksiin, jos jotakuta kiinnostaa vielä uudelleen vilkaista, millaisia tehtävät olivatkaan. Ensin kuitenkin lahjojen aukaisu.

Pienestä vaaleanpunarusettisesta paketista Nestori löysi kaksi kehystettyä valokuvaa kesän lomamatkalta.

Tässä valokuvat lähempää. Nestori ja Minni taisivat kesällä seikkailla erilaisissa puutarhoissa. Kukahan muuten nämä kuvat on ottanut?

Minni repi pakettinsa sisältä esille pesäkopan, joka näyttää kelpaavan oikein hyvin. Nestorilla on Minniä hillitympi tapa aukaista jättipakettinsa.

Sukset! Näitä Nestori on salaa toivonut jo vuoden ajan. Näemmeköhän Nestoria enää ollenkaan mökillään vai viilettääkö hän pitkin metsiä ja peltoja koko talven?

Nyt kun lahjat on aukaistu, siirrymme joulukuun aivopähkinöiden pariin. Ensimmäinen etsintätehtävä löytyi jo heti kalenterin alkajaisiksi. Vihjeen mukaan jouluinen yksityiskohta puuttui yhdestä kuvasta. Koska ensimmäinen adventti oli juuri ollut, tietysti ensimmäinen adventtikynttiläkin oli muita lyhyempi. Tarkkasilmäiset ovat voineet myös huomata, että joka adventin jälkeen kynttilät ovat lyhentyneet.

Askartelupuuhien taustalla takan reunuksella näkyy adventtikynttelikkö, jossa ensimmäinen kynttilä on selvästi muita lyhyempi.

Toinen tehtävä löytyi kolmannesta luukusta, jossa piti löytää jouluinen yksityiskohta ilman sen kummempia vihjeitä. Tämä oli helppo tehtävä: tonttu kurkisteli olohuoneen ikkunan takaa Nestorin puuhia.

Tonttu kurkistaa takan vieressä olevasta ikkunasta.

Kolmas tehtävä oli itsenäisyyspäivänä, jolloin Nestorin kotiin oli ilmestynyt tonttuovi.

Tonttuovi löytyy kuvan oikeasta reunasta ikkunan alapuolelta. Tässä kuvassa toinen adventti on jo ohi, joten kahta kynttilöistä on poltettu.

Neljäs etsintätehtävä löytyi 9. päivän luukusta. Nestori oli sisustanut kotiaan jouluiseksi ja tehtävänä oli laskea, kuinka monta joulunpunaista tekstiiliä kuvissa näkyy. Niitä oli yhteensä kahdeksan, joista punainen pöytäliina, koristetyyny sängyn päällä, saunapyyhe sekä Minnillä oleva tonttulakki olivat selvimmät. Hieman tarkempaa etsintää vaativat olohuonekuvan oikeassa reunassa pilkistävä kaulaliina ja keittiön naulakossa roikkuvat patalappu ja keittiöpyyhe. Hyvin tarkkoja silmiä ja pikkuisen mielikuvitusta tarvittiin kahvipannun alla olevan patalapun löytämiseen.

Rajasin postauksessa olleista kuvista oleelliset osat ja merkitsin niihin kaikki punaiset tekstiilit.

Viidentenä etsittiin 13.12. luukusta jotain kummallista. Tehtävä vaati pikkuisen leipurin vikaa tai sitten sitä, että on lähiaikoina leiponut joulutorttuja. Nestori on juuri ottanut uunista pellillisen joulutorttuja ja pöydällä on tyhjä torttutaikinapaketti. Kuvasta on melko helppo laskea, että torttuja on uunipellillä vain kahdeksan kappaletta. Puolen kilon taikinapaketista tulee kymmenen torttua, joten johonkin olisi siinä tapauksessa hävinnyt kaksi joulutorttua. Lisäksi paketin mittasuhteista voi päätellä, että taikinaa oli puolen kilon sijaan kilon verran, joten torttuja onkin kadoksissa peräti 12 kpl. Tämä tehtävä syntyi puoliksi vahingossa, sillä "leivoin" Nestorin joulutorttuja jo pari kuukautta sitten. Muovailumassasta oli hankala saada tehtyä tarpeeksi pieniä torttuja enkä silloin huomannut etsiä mistään valmiin tortun mittoja. Silmämääräinen arvioni heitti useamman millin ja tortuista tulikin selvästi liian suuria. Niitä oli kyllä kymmenen kappaletta, mutta eiväthän ne kaikki mahtuneet millään Nestorin uunipellille. Paketti on oikeassa mittakaavassa ja kun sain sen taiteltua, tajusin todella mittakaavavirheeni.

Tästä kulmasta torttujen koko ei pistä mitenkään erikoisesti silmään.

Taikinapaketin vieressä moka tulee selvästi esille. Hups...

Kuudes etsintätehtävä löytyi 18. päivän luukusta. Silloin piti etsiä jokin aikaisemmin esittelemättä jäänyt jouluinen yksityiskohta. Tämä oli hankala, sillä kuvat olivat epätarkkoja ja yksityiskohdat pieniä. Pitäisi saada jostain Nestorin kämppään lisää valoa, jotta kamera saisi taltioitua tarkkana muutakin kuin pääkohteen. Kaikki yksityiskohdat oli löydettävissä yhdestä kuvasta, tosin keittiön naulakossa roikkuva tonttu näkyi kokonaan kolmessa kuvassa ja neljännessäkin hattu pilkisti Nestorin olkapään takana. Helpommin havaittavia kohteita olivat olohuoneen pikkupöydällä olevat joulukortit, jotka lapset tekivät Nestorille, sekä tonttuoven eteen ilmestynyt lumi. Tonttuoven eteen oli tullut myös pikkuinen kuusi, mutta siitä ei saanut kuvista selvää muuten kuin erittäin hyvällä mielikuvituksella.

Koska kukaan ei bongannut edellisestä etsintätehtävästä keittiön naulakossa roikkuvaa tonttua, päätin ottaa sen mukaan seuraavaan tehtävään. Vihjaisin, että etsittävä kohde on saanut inspiraationsa Tuplasti terapiaa -blogista ja niinhän se todellisuudessa olikin. Tiesin heti kun luin Pirjon postauksen Tontuttaa, että kokeilen samaa Nestorin mittakaavassa. Vasta neljännestä tontusta tuli käyttökelpoinen ja se pääsi koristamaan Nestorin keittiötä. Korkeutta tontulla on vaivaiset 8mm, jos ripustuslenkki lasketaan mukaan. Onnea sille, joka päättää kokeilla samaa perässä! Pirjon tonttujen kokoa en tiedä, mutta 8mm vastaisi luonnossa vähän alle kymmentä senttiä.

Ei ihan identtinen Pirjon tonttujen kanssa, mutta minusta kuitenkin melko hyvin tunnistettavissa.

Viimeisen etsintätehtävän piilotin jouluaaton postaukseen. Arvelin etukäteen, että kuvissa olisi paljon kaikenlaista, joten jonkun yksittäisen pikkujutun saisi ujutettua helposti mukaan. Ajatus mistelinoksasta tuli isännältä joskus pari viikkoa aikaisemmin ja sellainenhan Nestorille oli ehdottomasti saatava. Toteutus on vähän kummallinen, mutta tyydytään siihen, että näille korkeuksille ei aidomman näköisiä mistelinoksia ole tullut.

Siellähän se mistelinoksa roikkuu, romanttisesti vieläpä makuukammarin vieressä. Nestori olisi ehkä saanut enemmän suukkoja, jos misteli olisi ollut ulko-ovella satunnaistenkin kulkijoiden yllätykseksi. Tai mistäpä me tiedämme, onko hänellä ollut vaikkapa saunavieraita joulun aikaan...

No, se siitä. Nyt jätämme Nestorin rauhaan, johan tässä on leikitty riittämiin paparazzia ja häiritty kirjahyllyasukin rauhallista arkea melkein koko joulukuun ajan. Kuukauden näpertelyn jälkeen onkin todella mukava palailla kukka- ja kesäkuvien pariin.

Nestorin joulu: 24

Jouluaatto! Tätä päivää Nestorikin on odotellut innokkaasti. Nestorin joulunvietto on edennyt rauhalliseen tahtiin. Hän on käynyt saunassa ja syönyt maittavan joulupäivällisen.

Herkkuja on pöydän täydeltä. Nestori katselee vesi kielellä, mistä sitä aloittaisi.

Minnilläkin taitaa olla jouluherkkuja kupissaan.

Tältä näyttää Nestorin pikkuisessa kodissa. Saunaan on jäänyt vielä valo palamaan saunomisen jäljiltä.

Annetaan Nestorille ruokarauha ja palataan takaisin lahjojen aukaisun hetkellä. Joulupukki on muistanut Minniäkin komean kokoisella paketilla, Nestori on saanut kaksi pakettia.

Mitähän nämä lahjat mahtavat sisältää? Minni onkin jo menossa aukaisemaan omaansa.

Bongaa jouluinen yksityiskohta! Mitä jouluista asiaa ei ehkä olettaisi Nestorin kodista löytyvän? Ratkaisut kaikkiin joulukalenterin etsintätehtäviin sekä pakettien sisältöön paljastuu seuraavassa postauksessa huomenna iltapäivällä tai tapaninpäivänä.

Rauhallista ja onnellista joulua teille, blogiystäväni!

Nestorin joulu: 23

Mitäpä joulu olisi ilman jouluruokia? Nestorilla on kokkailut hyvässä vauhdissa, joten kurkataanpa, olisiko hänellä joitain hyviä vinkkejä koti(tonttu)kokeille.

Nestori aloittaa näemmä kasvispainotteisesti jouluherkkujen tekemisen. Aika perinteiset tykötarpeet näyttäisi olevan leikkuulaudalle menossa.

Multaisemmat juurekset kannattaa usein kuoria, ettei veitsi tylsy niitä leikellessä. Tämä ämpärillinen kuoria ja muuta biojätettä on pian menossa Nestorin kompostoriin.

Ihan kaikkea ei tarvitse pilkkoa. Nestori päätti keittää rosollia varten muutaman pienen porkkanan kokonaisena. Tähän sitten pitää muistaa lisätä vesi ennen hellalle laittoa.

Porkkanalaatikkoa varten tarvitaan kattilallinen keitettyä porkkanaa. Muistakaa muuten silloin tällöin hämmentää keitoksianne!

Joulukinkkua Nestori paistaa monta tuntia leivinuunissa miedossa lämpötilassa. Tässä hän tarkistaa, joko tuoksuu kypsältä. Näin kokenut kinkunpaistaja ei lihalämpömittaria (eikä näemmä uunikintaitakaan) kaipaa!

Ja sitten vain porkkanoita pilkkomaan ja kinkkua uuniin!

Nestorin joulu: 22

Nestori on saanut suurella vaivalla hakemansa joulukuusen koristeltua. Tämän joulun teemaväri on Nestorilla selvästi punainen, tosin joulukuuseen hän lisäsi myös ripauksen kultaista ja lumenvalkoista.

Punaiset huopasydämet ovat selvästi itse tehtyjä. Onkohan Nestori väkertänyt ne vai kenties heila menneisyydestä?

Koska kuusenkoristelaatikko ei enää pyöri lattioilla, on hyvä hetki tehdä joulusiivous. Nestorin pikkuisessa mökissä perusteellisempikaan siivous ei vie kuin pienen hetken, mutta tuskinpa Nestori olisi muutenkaan myllännyt mökkiään lattiasta kattoon yhden joulun takia. Kyllä muutama villakoirakin sopii jouluvieraaksi kunhan ei ihan pöydille hyppele!

Keittiön työtaso on hyvä pyyhkiä silloin tällöin puhtaaksi. Minni on mennyt varmuuden vuoksi karkuun Nestorin rätin ulottumattomiin.

Nestorin kodissa lattioista tulee tarpeeksi puhtaita luudalla huiskimalla. Ei sovi maalipintaa pilata liialla moppaamisella.

Bongaa jouluinen yksityiskohta! Tänään etsitään Tuplasti terapiaa -blogista joulukuun aikana inspiraation saanutta asiaa. Nestorikin taitaa nimittäin seurata kyseistä blogia ;)

Nestorin joulu: 21

Kuusen kotiin tuoda saamme... Ensin se vain pitää hakea ja sitä Nestori onkin juuri tekemässä. Matka halki lumisen maaston voi olla yllättävän hankala pienelle kotitontulle. Onneksi pari päivää sitten ollut suojasää oli kovettanut hangen pintaa juuri sen verran, että Nestori ei uponnut ihan korviaan myöten pehmeään pakkaslumeen.

Jahas, olisikos tuossa sopiva joulukuusi? Tai ehkä sittenkin se on pikkuisen liian iso...

Jiihaa! Välillä matkanteko kävi kevyesti. Minni taitaa vähän kauhistella vaarallisen näköisesti kyydissä olevaa kirvestä. Teräsuojustakaan ei näytä olevan.

Siinäpä vasta nätti kuusi vai mitä on laaduntarkastaja mieltä?

Kelkka ei ole ihan tarpeeksi suuri näin isolle joulukuuselle, mutta onneksi Minni pitää kuorman tasapainossa.

Noh, mihinkäs se jumittui?

Oijoi sentään! Ei taida Nestori tehdä lumienkeliä ihan tarkoituksella...

Vihdoin kuusi pääsi perille. Nestori jätti sen ulos, sillä eihän se pieneen kotiin sisälle olisi mitenkään sopinut. Kiikkustuolistaan Nestori ei ollut toistaiseksi valmis luopumaan, vaikka Minni olisi varmasti mielellään käyttänyt joulukuusta kiipeily- ja raapimispuuna.

Kuusen koristelukin on jo aloitettu, tosin koristelijoina eivät ole Nestori ja Minni.

Jokos teillä on joulukuusi hankittuna?

Nestorin joulu: 20

Nestori on käynyt hakemassa varastojensa kätköistä suuren pärekopan. On tullut aika tarkastaa, ovatko vanhat kuusenkoristeet vielä käyttökelpoisia vai tarvitseeko hankkia täydennystä valikoimaan.

Minni suorittaa tarkempaa tutkimusta joulukoristeiden seassa. Ei taida olla laadusta valittamista.

Nestori tutkii päällisin puolin, miltä koristeet näyttävät.

Sitä vain ihmettelen, missä Nestori on onnistunut piilottelemaan näinkin suurta koppaa. Ullakkoa kun ei mökissä ole ja kellarikin on hyvin pieni. Ehkä Nestorilla onkin jossain kutistuspulveria. Joulun taikaa viikkoosi!