Kukkiva kasvimaa

Kasvimaalla kuuluu minusta olla hyötykasvien lisäksi tietenkin myös kukkia. Silmänilon lisäksi niistä on hyötyäkin, sillä ne houkuttelevat mm. kukkakärpäsiä, joiden toukat saalistavat kirvoja. Kasvimaan kukat ovat myös hyvä mesilähde muille hyönteisille.

Ensimmäinen kehäkukka

En muistanut kylvää tänä vuonna kehäkukkia kasvimaalle lainkaan mutta onneksi maassa on sen verran siemenpankkia, että jonkun verran taimia on noussut sieltä sun täältä. Ensimmäinen kukkija oli vieläpä suosikkiväriäni, eli vaalea ja murretun sävyinen. Sen terälehdet ovat nupun avautuessa melko tummat, hieman ruosteenpunertavat mutta avonaisena kukka on vaalean kellertävä, hieman oranssiin taittava. Myös pari kirkkaan keltaista on nyt aukaissut pari kukkaa samassa lavassa. Toisessa on keltainen keskusta, toisessa ruskea.

Kasvimaan pihdanpuoleisen päädyn lavoja.

Kuvassa etummaisena olevassa lavassa tillit ovat alkaneet jo kukkia. Ne ovat viime vuodelta itsekseen kylväytyneitä ja niistä on kerätty lehtisatoa jo useamman kerran. Toisessa kohdassa keväällä kylvetyistä tilleistä on vasta hetki sitten pystynyt keräämään satoa. Taidanpa jatkossakin antaa tillien kylväytyä omatoimisesti, sillä se näyttää toimivan niiden kohdalla oikein hyvin. Tillit nojailevat keväällä kaadetun vaahteran oksista tehtyyn obeliskiin, jonka tein kyllä pääasiassa avomaan kurkkua varten. On se kurkkukin tuolta sekasotkun seasta kasvamassa; sen latva yltää nyt noihin vaakapuihin. 

Kukkiva tilli ja joku pieni kukkakärpänen.

Samassa lavassa kasvaa myös ilmasipulia, joihin iski jo jonkun aikaa sitten ehkä laukanruoste. Voi olla myös joku muu home- tai sienitauti, sillä tauti tuli erään kesäkuussa varsia pahasti runnelleen rankkasateen jälkeen. Keräsin kaikki viottuneet lehdet kompostiin mutta en raskinut katkoa sipuleita tekeviä varsia pois ennen kuin sipulit ovat riittävän suuria. Osan keräsin eilen ruuanlaittoon mutta muutama jäi vielä kasvamaan kokoa. Ilmasipulien takana korkeammassa lavassa rehottaa valtaviin mittoihin paisunut krassi, josta lisää hetken päästä. Kurkataan ensin krassin kanssa elintilasta taistelevia vahapapuja sekä kasvimaan samettikukkavalikoimaa.

Vahapavut ovat alkaneet tehdä jo ensimmäisiä palkoja. Taustalla oranssi samettikukka.

Joku otus on käynyt pikkuisen maistelemassa papujen lehtiä mutta minkäänlaista etanainvaasiota kasvimaalla ei näytä onneksi olevan tänä vuonna. Istuttelin samettikukkiakin vähän sinne sun tänne etanoiden houkuttimeksi, sillä ne ovat yleensä ensimmäisten joukossa erityisesti pelto- ja valepeltoetanoiden ruokalistalla. Sadesäällä pahasti etanoiden valtaama sammari on helppo nostaa juurineen ylös, jolloin myös nilviäiset lähtevät mukana. Siinäpä teille ilmainen vinkki etanatorjuntaan. Itse kerätyt vanhat samettikukan siemenet itivät vähän kehnonlaisesti, joten jouduin turvautumaan kaupan siemenpussiin. Nappasin suunnilleen ensimmäisen vastaan tulleen sekoituspussin ja täytyy sanoa, että tulipa aika laidasta laitaan eri värisiä sammareita.

Tässä yksi rivi pienempi- ja isompikukkaista.

Tässä lisää. Oikealla ylhäällä jättikukkainen ja alhaalla pienikukkaisin.

Yllä olevassa kollaasissa vasemman ylänurkan tummanpunainen ja oikean alanurkan pikkukukkainen ovat suosikkejani. Pienikukkainen taivuttaa harvat terälehtensä kukinnan edetessä suoraan alaspäin, jolloin pörheä keltainen keskusta nousee näkyvämmin esiin. Sympaattinen pörröpää. Aika kiva on myös vasemman alanurkan oikeanpuoleinen, punakuvioinen sammari. Sen sijaan sen vieressä oleva tasavärinen ja oranssi ei ole niin mieleeni eikä varsinkaan oikean ylänurkan överi-iso oranssinkirjava kukka.

Näistäkin kahdesta oikeanpuoleinen on enemmän mieleeni.

Autotallin seinustan kukkia.

Aika hauskasti sattui osumaan tomaattilaatikon sammarivärisuora. Pieni keltainen vasemmalla ja oikeanpuoleisen alakuvan sammarit ovat omista siemenistä kasvatettuja. Laitoin niitä chilin ja parin tomaatin ruukkuihin tarkoituksella, sillä punaista seinää vasten keltainen erottuu kivasti. Krassien kanssa kävi huonompi tuuri, sillä tietysti ne kaksi seinustan laatikkoon istuttamaani tainta olivat kumpikin punaisia eivätkä kauempaa katsottuna erotu yhtään seinästä. Se aiemmin mainittu kasvilavan monsterikrassi taas on lämpimän keltainen punaisin täplin. Yrttilavassa kasvava krassi ei ole vielä alkanut kukkia mutta siellä ei värillä olekaan niin väliä. Toiveiden täyttymys olisi oikein tummanpunainen, jollainen oli viime kesänä yksi krasseista. Luultavasti se on kuitenkin tasavärisen oranssi, sillä niitä on tullut joka vuosi vähintään yksi.

Tämä olisi sopinut hyvin punaista seinää vasten.

Yrttilavassa kukkivat timjami ja kamomilla.

Luulin keväällä, että timjami olisi kuollut taas kerran talven aikana. Pitkään sen heräämisessä menikin mutta viimein viimevuotisten taimien yksi verso heräsi henkiin. Nyt se alkoi kukkia. Toivon, että se ja sen ympärille istuttamistani uusista taimista edes joku selviäisi ensi talvesta. Ainakin joskus yhdestä talvesta selvinnyt timjami meni varmemmin seuraavankin talven yli kuin saman vuoden kasvatit. Timjamien seurana kasvaneet kamomillat alkavat jo olla tiensä päässä samoin kuin muualla kasvimaalla villiintyneet kamomillat. Pitäisi oikeastaan repiä kaikki pois ja karistella siemeniä vähän hallitummin sopiviin paikkoihin. Niistä saattaisi vielä saada myöhemmin syksyllä uutta kamomillasatoa.

Pioniunikoita valkosipulien seassa

Valkosipulipenkistä tuli melkoinen viidakko kun tuli syksyllä istutettua kynnet vähän liian tiheään ja ripsautettua vielä pioniunikon siemeniäkin sekaan. Ripottelin unikonsiemeniä myös muualle puutarhaan ja ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että kaikki ovat tuota samaa luumunpunaisen sävyä. Alunperin olivat sekoitusta mutta olisiko sitten tuo väri ollut niiden perimässä dominoivin sävy?

Sokeriherneitä

Aidan viereen kun päästiin, niin katsotaan nyt muualtakin aidan vierustan kukintaa. Luumun sävyjä löytyy nimittäin lisääkin. Sokeriherne 'Grijze Roodbloiende' tekee kauniin punaiset ja melko suuret kukat ja makeat palot. Kuvanottohetkellä sattui olemaan aika vähän avonaisia kukkia mutta satoa noista on kerätty jo pariin kertaan. Jos herneenpalot päästää kasvamaan syöntikokoisiksi, herneet ovat vihreitä mutta tuleentuessaan ne muuttuvat luumunpunaisenkirjaviksi. Helpottaa kummasti keväällä kylvämistä, kun voi laittaa sokeri- ja silpoydinherneet samaan kippoon likoamaan ja silti erottaa eri herneet toisistaan. Herneiden juurella kukkii oranssinkeltainen kehäkukka.

Aidan vierustaa toisesta kohdasta

Sokeriherneiden ja papujen lisäksi aidan vierustan kapeassa penkissä kasvaa tänä vuonna sekaisin kamomillaa (yllätys), kehäkukkia, kuukausimansikoita, kaurajuurta, purppurarevonhäntää, tsinniaa ja puna-auringonkukkia. Kaksi viimeisenä mainittua eivät vielä kuki. Lisäksi heti aidan juuresta naapurin nurmikon puolelta nousee siankärsämöitä ja valitettavasti myös parin metrin matkalta vuohenkelloa, joka yrittää puskea kasvimaan puolelle. Revin niiden lehtiä myös aidan läpi aina kun ehdin mutta se vain hidastaa niitä hetken. Pitäisi kaivaa naapurin nurmikolta kaikki pois, jos haluaisi saada vuohenkellot kuriin mutta eihän sinne sovi mennä penkomaan. Keräsin pahimmalta vuohenkellokohdalta kaikki kuukausimansikat pois ja pidän sen pelkästään yksivuotisilla kasveilla, jotta voin edes keväisin ja syksyisin perata vuohenkellojen juuret mahdollisimman syvältä pois. Ainoa löytämäni luonnonmukainen keino vuohenkellon heikentämiseen olisi löytää jostain vuohenkelloruosteen vaivaamia kasveja, joilla voisi koettaa tartuttaa ruosteen mutta enpä ole vielä sellaisia löytänyt. Ahkera etsintä jatkukoon!

Viikossa tapahtuu paljon

Kurjenmiekka vesipisaroiden koristamana.

Yksi puutarhani kauneimmista kurjenmiekoista oli päättänyt avata ainokaisen kukkansa juuri silloin kun olin viikon poissa kotoa. Onneksi sattui olemaan viileä sää, niin ehdin näkemään kukan parhaimmilleen avautuneena, kun heti ensitöikseni kipaisin kuvaamaan kyseisen kaunottaren. Olin ennen reissuun lähtöäni huomannut toisessa kurjenmiekassa nuppuja, joten osasin aavistella, että utuisen siniliila iiris saattaisi myös kukkia piakkoin. Harmikseni se ei ole yhtä innokas kukkija kuin seuraavan kuvan valkoinen kurjenmiekka, joka on samasta siemenerästä aikoinaan kylvetty.

Tässä kurjenmiekassa oli jo monta kuihtunutta kukkaa.

Melkein tekisi mieli siirtää sininen kurjenmiekka valkoisen viereen, jos vaikka sininenkin sitten innostuisi kukkimaan yhtä runsaasti. Ei niillä kyllä ole kuin pari metriä välimatkaa nytkään mutta sinisellä on ympärillään paljon kookkaaksi kasvavia kasveja, jotka saattavat sekä varjostaa liikaa että viedä voimia. Suht matalana se olisi myös paremmin edukseen vähän lähempänä kulkuväylää ja valkoisen vieressä olisi sopivasti sille tilaakin. Taidanpa laittaa siirto-operaation vakavasti harkintaan. Kurjenmiekkojen kukkia on tulossa lähiaikoina lisää, sillä molemmat vanhoista valkoisista siperiankurjenmiekoistani on päättänyt kukkia ja nuppujen määrästä päätellen vieläpä aika runsaasti. Onneksi en hävittänyt ihan kaikkia niistä. Vielä kun loput kaksi itse kylvetyistä innostuisi myös kukkimaan mutta se taitaa olla turha toivo ainakin tämän kesän osalta.

'Elina'-pioni oli saanut seuraa kärhöstä.

Sen lisäksi, että sade oli kaatanut pioneita pitkin pituuttaan, yksi perintöpioni 'Elinoista' oli saanut painolastia loistokärhö 'Jan Pawel II':n versosta. Kun puutarhuri on poissa, kärhöt lähtevät karkuteille. Aika monta kärhönversoa sain ohjailla takaisin tukiaan kohti. Pionin sekaan karannutta en edes lähtenyt irti repimään. Kukkikoon aikanaan pionin päällä. 'Elinan' takana vaaleanpunainen varjolilja on aloittanut kukinnan sointuen lähes täydellisesti pionin väriin.

Takapihalla myös valkoiset varjoliljat kukkivat.

Aurinkopenkin itse risteytetty 'Minna-Elina'-pioni oli ennen reissuani aloittelemassa kukintaa.

Menetin tänä vuonna aurinkopenkin ja pensasryhmän pionien pääkukinnan melkeinpä kokonaan. Matkalle lähtiessäni ensimmäiset kukat olivat avautuneet mutta suurin osa päänupuista oli vasta avautumaisillaan. Kotiin tultuani sain viettää hyvän tovin saksien ruskettuneita ja sateista lähmääntyneitä kukkia pois.

Kauniisti pionit olivat varmasti kukkineet ruskettuneista kukista päätellen.

Täytyy kyllä sanoa, että yleisilme virkistyi toimenpiteen seurauksena kummasti ja vielä jäljellä olevat sivunuput pääsivät nousemaan korkeammalle. Kuihtuneista kukista pystyin kuitenkin päättelemään sen, että 'Minna-Elinan' lopullinen kukan malli ja koko on selvästi nyt saavutettu. Kukinnan alussa leveän lautasmainen kukka kasvaa korkean kerrannaiseksi, melkein pallomaiseksi. Korkeutta pionilla on selvästi vähemmän kuin vieressä olevalla vaalealla 'Katharina Fontijnilla', mikä tekee siitä hieman helpomman tuettavan.

Pitsipihlaja

En tiedä, johtuuko pitsipihlajan hirmuisen myöhäinen kukinta-aika nuoresta iästä vai jostain muusta mystisestä syystä mutta vihdoin senkin nuput ovat auenneet. Luulin jo, että se kuivattaisi nuppunsa jo alkumetreillä, kun ne eivät alkaneet aueta edes silloin kun muut pihlajat olivat jo kukkineet. Tuoksua noin pienessä määrässä kukkia ei juurikaan tuntunut, joten joudun odottelemaan tulevia vuosia. Yksittäisen kukan koko näytti minusta olevan pikkuisen suurempi kuin tavallisella kotipihlajalla mutta vertailukohtia ei tosiaan nyt ole.

Ensimmäiset tuoksuherneet kerätty maljakkoon.

Pari tuoksuhernettä kukki jo pari päivää ennen reissuunlähtöä mutta nyt useammassa oli kukkia. Toistaiseksi jokainen kukkiva tuoksuherne on tehnyt ilahduttavan pitkät kukkavarret; jokaisessa oli vähintään 25cm:n pituiset, joissain jopa yli 30-senttiset. Sellaiset saa aseteltua ihan maljakkoonkin pienimmän juomalasin sijaan. Monena vuonna tuoksuherneiden värimaailma on ollut enimmäkseen hempeän vaaleanpuna-kirsikanpunasävyinen valkoisella höystettynä mutta tänä vuonna halusin vahvempia värejä. Muut ovat omista siemenistä kerättyjä mutta kuvan luumunsävyiset ovat 'Spencer Beaujolais' -lajiketta, jota kylvin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Hempukka vaaleanliila oli kiva yllätys vahvempien sävyjen seassa. Valkoista on tänäkin vuonna mutta ne eivät ole vielä alkaneet kukkia.

Astetta villimpi valkosipuli

Valkosipulin kiekuraiset skeipit (kiepit, kukkavarret, miten itse kukin niitä haluaa kutsua) saavat joka kesä hymyn huulille. Miten ne osaavatkin tehdä niin taiteelliset kiekurat? Tänä vuonna kuitenkin yksi oli nostanut kiekuraisuuden aivan uusiin sfääreihin. Mikä lie kasvuhäiriö tullut sille? Kukkavarsiakin kun oli kaksin kappalein. Toinen valkosipuli oli tehnyt maasta lähtien kaksi vartta, joihin kumpaankin oli tullut normaali skeippi. Keräsin kaikki skeipit pois ja pätkin paistinpannulle. Herkkua niin siltään kuin muun ruuan seassa.

Samettikukkia kasvulavojen reunassa.

Kirpat, kaalikoit ja ties mitkä ovat popsineet kyssäkaalien lehdet reikäisiksi mutta itse kyssät näyttävät toistaiseksi olevan koskemattomia. Ehkä violetti väri hämää tuholaisia. Sen sijaan sametti-, kehä- ja hunajakukka tai tomaatti ovat tehottomia sen suhteen. Yhtä reikäisiä ovat ne lehdet, jotka ovat muiden kasvien seassa kuin nekin, jotka ovat kauempana hämäyskasveista. Sammarit ovat sekoituspussista ja osa omista vanhoista siemenistä ja sekä kukan värejä, malleja että kokovariaatioita on ihan laidasta laitaan. Pitää laittaa jossain vaiheessa kuvakavalkadia sammarivalikoimasta.

Palsta oli villiintynyt niin hyvässä kuin pahassa.

Kävin eilen puuhailemassa muutaman tunnin viljelypalstallakin. Vaikka kävin siellä muutama päivä ennen reissua kitkemässä isoimmat rikat ja ohjailemassa mm. herneenversoja tukiinsa, oli puolentoista viikon jälkeen iso urakka odottamassa. Tulipahan tutustuttua moniin rikkaruohoihin, joita ei omalla tontilla ole näkynyt. Iloinen yllätys olivat kollaasin vaaleanpuna-valkokirjavat perunankukat (lajike Acoustic), jotka olivat kuin kauniita kuin korut. Yhtä iloista oli se, että suurin osa palstalle istutetuista tai kylvetyistä kasveista oli lähtenyt kasvuun. Valkokaalit olivat verkosta huolimatta reikäisiä, mikä ei yllättänyt. Lapsetkin olivat jo kesäkuussa listineet kaalikoin toukkia kaaleista mutta eihän niitä kaikkia huomaa millään. Luultavasti verkko ei ole ollut joka kohdasta riittävän tiukasti maata vasten tai toukkia listiessä aikuisia koita pääsi livahtamaan lisää apajille. Sipulit, porkkanat ja perunanvarret kasvavat lupaavasti ja myskikurpitsat ovat alkaneet kukkia. Maissit ovat vasta polvenkorkuisia, joten epäilen kovasti, ehtivätkö ne tehdä yhtäkään tähkää. Katsotaan...

Päivän kärhönä 'Arabella'

Loppukesän kärhöistä tiukukärhö 'Arabella' ehti tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan. Pari loistokärhöä on myös viittä vaille avannut ensimmäiset nuppunsa. Kitkettävää on runsain määrin, joten nyt lähden seuraavaksi jatkamaan sitä urakkaa. Tulevilla heinähelteillä se homma ei ehkä innosta niin paljoa kuin nyt, kun lämmintä on "vain" 24 astetta.

Hillitön istutusmaratoni

Nyt on takana niin hurja istutusputki, ettei ole moista moneen vuoteen päässyt tapahtumaan. Viimeisten kymmenien taimien kohdalla aloin jo miettiä, että eikö ne koskaan lopu. Taisinpa myös lausua pari valittua (ja hyvin painavaa) sanaa sille, joka innostui keväällä vähän liikaa siemenlaatikolla.

Kahden päivän aikana tyhjennetyt taimiruukut ja -laatikot.

Urakka alkoi siitä, kun olimme sunnuntaina koko perheellä monta tuntia viljelypalstallamme. Ensin piti tietysti kääntää kivikovaksi mennyt maa istutuskuntoon ja sehän ei mikään kevyt pikkupuuha ollut. Autokin oli palstalle mennessä tupaten täynnä ja kuskia lukuunottamatta kaikilla oli sylit täynnä taimia ja jalkatiloissa työkaluja. Takakontista lohkaisivat melkoisen osan kylmälaukku ja olki-/heinäpaali, joita kävimme ostamassa muutamia paikalliselta maanviljelijältä kahden euron kappalehintaan. Tuore ruohosilppu olisi ollut parasta tavaraa palstalle mutta sitä ei omalta pihalta juuri nyt yletä. Auttaa se olkikin maanparannuksessa. Yksi paali ei pitkälle riittänyt mutta seuraavana päivänä tuotiin kaksi lisää kun ei ollut enää taimia auton täytteenä.

Maissintaimet saivat olkikatteen ja harson.

Maissien lisäksi myskikurpitsat, perunat ja borlottipavut saivat olkikatteen ympärilleen. Siemenkylvöksille en laittanut olkia, sillä ne saattavat maatuessaan estää siementen itämistä. Tarkoitus oli saada palsta valmiiksi jo sunnuntain aikana. Sitä ajatellen meillä oli kunnon eväätkin mukana. Ja saimmehan me toki istutettua kaikki taimet, mitä mukaan oli otettu. Loppujen lopuksi vain kävi ilmi, että tilaa jäi vielä, joten kotona pengoin siemenlaatikkoa ja hain kaupasta perheen toiveesta herneensiemeniä täydennykseksi. Maanantaina kävimme tekemässä kaksi penkkiä lisää ja seuraavaksi tarvitseekin vain käydä kastelemassa ja kitkemässä ennen kuin pääsee (toivottavasti) satoa korjaamaan.

Esikasvatettuja perunoita.

Maata talikoidessa ja taimia istuttaessa tuli vähän vilkuiltua muidenkin palstoja. Tyylejä näyttää olevan yhtä monta kuin puutarhureitakin. Muiden kasvipenkit olivat paljon pienempiä kuin meidän ja kaikki eivät olleet tehneet edes kohopenkkejä. Yhdelle palstalle oli tuotu lavakaulus ja multasäkkejä. Hyvä veto palstan kivikovan mullan tuntien. Voi olla ainakin varma, että vähintään yhdessä penkissä kasvaa jotain. Viimeksi tekemämme perunarivi oli kuin pikkukiviä betonissa, vaikka multa murusteltiin työllä ja tuskalla pehmoiseksi perunoita istuttaessa. Pitää vain toivoa, että perunanvarret ovat riittävän vahvoja työntämään betonikattonsa pois tieltä. Porkkanan, punajuuren ja nauriin siemeniä ei taida auttaa mikään. Mutta ehkä niissäkin penkeissä kasvaa edes sipulia, joita istuttelin rivien väleihin. Taimelle esikasvatettujen perunoiden ei sentään tarvitse taistella versojaan valoa kohti.

Palstanvartija

Palstan ja polun välissä olisi noin komeaa apilaa viherkatteeksi. Arvatkaapa vaan, saako niitä kerätä? No ei. Mutta sitten kun kunnan puisto-osasto käy leikkaamassa nurmikot, niin leikkuujätettä tuli lupa kerätä katteeksi. Pitänee pitää myös kastelureissuilla aina puutarhahanskat mukana, niin saa hamstrata heti silput talteen kun niitä sattuu olemaan tarjolla. Ämpärin jätimmekin jo valmiiksi palstalle. Maanantaina viereisessä puistossa oli työntekijä kitkemässsä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehkä saattanut käydä häneltä pyytämässä kitkentäjätteet katteeksi. Tuskinpa niiden käyttöä olisi pääpomokaan pystynyt kieltämään.

Suunnilleen koko tila on nyt käytössä.

Harsoja pitää vielä hankkia lisää, sillä viimeisin penkki jäi kokonaan ilman ja yhdestä on puolet paljaana. Tai sitten voi ottaa riskin ja toivoa, että fasaani ja rusakot eivät keksi tulla juuri omalle palstalle, kun vieressä on pelto täynnä apilaa. Tai jospa pellon laidassa näkemämme kettu pitäisi tihulaiset sopivasti kurissa. Laitoin kuitenkin hernekeppejä poikittain paljaaksi jääneen penkin päälle, jotta olisi edes jotain estettä tassujen tai nokan edessä, vaikka eivät ne juuri mitään suojaa, jos palstavaras on päättänyt tulla apajille.

Kotonakin kasvimaa edistyi.

Kotona pääsin vihdoin ruukuttamaan tomaatit ja chilin lopullisiin astioihinsa, kun seuraavan viikon ajaksi on ennusteissa riittävän lämmintä. Aloinkin jo kyllästyä niiden eteiselämään. Kasvilavat ovat pääsääntöisesti jo täynnä taimia tai kylvöksiä. Pariin lavaan taisi mahtua vielä ripsauttamaan salaatinsiemeniä tai istuttamaan jonkun taimen, jos sattuu vastaan tulemaan. Pitkästä aikaa samettikukkaa on aika runsaasti useammassakin laatikossa ja muutamassa tomaattiruukussakin. Kesäkurpitsa on niin lilliputtikokoinen, että sai jäädä vielä hetkeksi eteisen suojiin kasvamaan vähän kokoa.

Kurkkunurkka

Kasvimaan päätyyn tuli lisää raudoitusverkkoa kurkkujen kiipeiltäväksi. Ennen kurkuilla olikin vain tuo oikeanpuoleinen, tontin rajan suuntainen verkko, joka taipui aidan tapaan alamäkeen päin heti kun kurkut alkoivat saada kokoa. Toivon mukaan marjapensaiden puoleiselle sivulle laitettu verkko antaa ryhtiä toisellekin verkonpalaselle. Sen päähän on taivutettu muutama koukku, joilla verkot on lukittu toisiinsa kiinni ja alareunaa on upotettu 40cm maan alle. Istutin kurkuntaimet illalla ja kylvin vesisaavin puolelle salaattia ja rucolaa. Istutin sinne myös kaupan ruukkusalaatin jämät ja esikasvatetut vesikrassit. Kurkkuaidan takana valkosipulit kasvaa porskuttavat erinomaisesti. Lopulta joka ikinen viime syksynä istutettu kynsi iti, myös ne pienimmät, jotka odotuttivat itseään pisimpään. Tämän päivän työmaa on luultavasti marjapensasalueen kitkeminen.

Mustaluumu kukkii.

Jo monta vuotta kellarissa talvetettu mustaluumu on hieman surkea ilmestys. Lehtiä on tulossa harvakseltaan muualle paitsi kuvassa näkyviin oksiin. Puun yläosa on aika kalju, joten saatanpa pitää sen vähän syrjemmässä kunnes näen, tulisiko siitä edes jollain tapaa katseenkestävä. Jos ei muuten, niin sen juurelle istuttamani leijonankidat ovat ainakin virkeitä ja alkavat jossain vaiheessa kukkia. Voi olla, että mustaluumu ei pääse enää ensi talveksi kellariin, vaan kasvattelen pistokastaimesta uuden puun.

Liiterin päädyn luumu 'Kuntala' kukkii ihan mukavasti.

Mustaluumusta saatiin aasinsilta muihin luumuihin samalla kun lykitään kottikärryn täydeltä taimia pation suuntaan. Muutama vuosi sitten paleltuneet luumupuumme ovat edelleen aika erikoisen näköisiä. Liiterin päädyn 'Kuntalan' kuollut päärunko on katkaistu polven korkeudelta ja jäljellä on ainoastaan pahasti sivulle päin kallellaan oleva alaoksa. Hyvin taiteellinen tapaus siis. Muutaman metrin päässä 'Sinikka' on tehnyt kukkia vain alaoksilleen ja niiden päällä on tuuhea lehtipöheikkö. Epäilen, että pölyttäjät eivät edes löydä sen kukkia. Se siitä, palataan takaisin siihen taimilastissa olevaan kottikärryyn. Pation ympäristöön istuttelin gladioluksia, helokukonharjoja ja purppurarevonhäntiä. Helokukonharjoilla oli hirmuisen pienet juuristot, vaikka taimet olivat muuten paljon tomeramman näköisiä kuin viime vuonna. Toivottavasti ne kasvavat tänä vuonna edes pikkuisen korkeammiksi kuin viime vuonna, vaikka varmuuden vuoksi laitoinkin ne tällä kertaa penkin etureunaan.

Tulppaani 'Dolls' Minuet' ja taustalla muutama 'Carneval de Rio'.

Gladioluksia ja pari purppurarevonhäntää tuli myös pensasryhmän päähän pionin ja "nuken menuettien" väliin. Samalla jaoin tiheät krookusmättäät. Istutuspuuhia hidastaa kummasti se, että pitää välillä pysähtyä kitkemään kukkapenkkejä, jotta löytää mahdolliset aukkopaikat. Pensasryhmässä tosin ei kovin paljoa rikkaruohoja ollut, sillä kitkin sitä jo aiemmin keväällä. Nyt harvensin vain lemmikkikasvustoa ja melkein järkytyin laukkojen siementaimien määrän takia. Ja kotiloiden, jotka näyttävät vetävän laukanlehtiä kuin karkkia konsanaan.

Nimetön helmililja melkein hukkui samansävyisten lemmikkien sekaan.

Hempeän vaaleansiniset helmililjat löytyivät aurinkopenkistä, kun yritin etsiä viimeisille gladioluksille ja tsinnioille sopivia kolosia. Jos pensasryhmässä oli miljardi sorjalaukka 'Mount Everestin' tainta, niin aurinkopenkin ongelma ovat violetit ukkolaukat. Ja jatkossa varmaan myös sorjalaukat, sillä istutin niitä viime kesänä vesimyyrän karkottimiksi aurinkopenkin takalaidalle. Pitää vain muistaa kerätä joka ikinen kukkinut kukka pois ennen kuin siemeniä varisee joka puolelle. Nyt on viimeinenkin kesäkukan taimi päässyt maahan, joten kottikärryn tyhjine ruukkuineen saa suunnata varaston luokse. Ruukut päätyivät aloituskuvan kasaan ja siitä varastoon kunhan saan oven edestä mustaluumun ja muut kasvit pois. Pahus, istutettavana on vielä kärhö ja hyönteishotellin kattoterassin kukkalaatikko! Niin ja pikkuruisia perennantaimia vaikka miten monta! Ne olivat päässeet kiireellisempien istutettavien vuoksi vähän unohtumaan, sillä ne olivat säältä ja auringolta suojassa isompien takana. Hengissä ovat kuitenkin, kiitos varjon ja suht viileiden kelien.

Varaston luokse oli ihan itse eksynyt yksinäinen balkaninvuokko. Herttaista.

Istutuspuuhat jatkuvat siis vielä tänään mutta onneksi isoin ruukkuryysis on nyt selätetty. Perennantaimet saavat oikeastaan kasvaa vielä kokoa ennen maahan istuttamista mutta sen kärhön taidan istuttaa jo tänään. Se on tulossa takapihalle nuotiopaikan luokse. En ole tehnyt viime aikoina perusteellista kärhökierrosta mutta ainakin 16 loisto- ja tarhaviinikärhöä on reippaasti kasvussa. Ehkäpä tänään ylimääräisiä lemmikkejä sun muuta rikkaruohoa repiessä voisi tarkistaa kärhötilanteenkin.

Takapihalla kukkii kanadanatsalea 'Violetta'.

Ja nyt kun luulen kaikkien istutusten olevan jo paria ruukkua vaille loppusuoralla, minulle tuli tunne, että jostain löytyy vielä kasa istuttamista odottavia taimia. O-ou...

Uudet tilukset

Nytpä ollaan ihan uuden äärellä, sillä vuokrasimme 4H-yhdistykseltä kesäksi aarin viljelypalstan. Kunnassamme oli viime kesänä ensimmäinen mahdollisuus palstaviljelyyn mutta silloin en ollut itse riittävän ajoissa hereillä asiasta enkä sitten viitsinyt enää kesän alussa edes kysellä, olisiko palstoja vielä ollut vuokrattavana. Tänä vuonna osasin kytätä vuokrauksen alkamista ja heti kun ilmoitus oli tehty, alettiin perheen kanssa suunnitella, mitä sinne laittaisimme kasvamaan ja mitä pitää esikasvattaa.

Ensimmäisen suorakylvön siemenpusseja.

Kovin suosittua palstaviljely ei täällä ole, sillä vuokrattuja palstoja oli meidän lisäksi vain neljä: yksi samanlainen aarin läntti kuin meilläkin ja kolme pienempää, 3*10 metrin suikaletta. Samaan aikaan kylvöpuuhissa olleet naapuripalstalaiset kertoivat, että viime kesänä viljelijöitä oli ollut vaikka miten monta mutta innostus oli lopahtanut, kun maa oli ollut kivistä ja kehnoa eikä mikään ollut kasvanut. Rusakkoa lukuunottamatta ilkivallantekijöitä ei ollut kuitenkaan näkynyt. Palautteiden perusteella palstojen sijaintia oli muutettu ja tuotu paikalle kerros parempaa multaa.

Tutustumiskäynnillä oli kosteat tunnelmat.

Palstojen luovutustilaisuus oli perjantai-iltana.  Ensimmäinen visiitti uusille tiluksillemme oli kaikkea muuta kuin viljelyyn innostava. Vettä satoi melkein kaatamalla ja maa oli koko päivän kestäneen sateen takia läpimärkää. Sen verran piti kuitenkin piipahtaa paikalla, että kävimme 4H:n tyyppien kanssa katsomassa, mikä on meidän palstamme ja mistä löytyy vesipiste. Palstalle oli tuotu alkuviikosta multakuorma, joka vaikutti tavalliselta peltomullalta. Vedestä huolimatta se tuntui ainakin palstan laitamilla kuohkealta eikä silmiin osunut kiviä tai rikkaruohon juuria. Toivotaan, ettei ihan mahdotonta siemenpankkiakaan olisi. Palsta on kynnetty puna-apilapellolle ja ainakin apila näytti kasvavan. Jospa siis edes joku viljelykasveistakin.

Lapsilla riitti riemua mutalöllöstä...

Eilen kävimme koko perheellä tekemässä ensimmäiset kylvöt ja istutukset. Ensi viikoksi on luvattu koleampaa ja sateista säätä, joten kriittinen itämisvaiheen kastelu tulee hoidettua ihan luonnon puolesta. Oli kyllä aika raskasta muotoilla penkkejä traktorin ja sateen jäljiltä melko tiukaksi tamppaantuneeseen multaan ja palstan laitamilla ei mutalöllön takia voinut edes tehdä mitään. Apilapellollakin oli vesilammikoita, joten en edes harkinnut taimien istuttamista tai siementen kylvämistä muuhun kuin kohopenkkeihin. Onneksi oli isäntä kaivuuapuna ja lapsetkin jaksoivat oman aikansa kaivella ja harata. Ihmeen hyvin kivikovilta tuntuneet multakokkareet kuitenkin hajosivat hienommaksi muruksi maata kääntäessä, joten ehkä maa ei ole ihan toivotonta kasvualustana.

Vesipisteelle on matkaa noin 50 askelta maapalaseltamme.

Esi-idätin noin vuorokauden ajan pienessä vesitilkassa porkkanansiemeniä ja vanhoja keltajuuren siemeniä. Kokeilin myös netistä löytynyttä vinkkiä tehdä maissitärkkelyksestä kiisseli, johon porkkanansiemenet sekoitetaan. Siemenkiisselin avulla siementen pitäisi kuulemma asettua kylvövakoon sopivan harvaan ja itää tasaisemmin pidättämällä kosteutta. Saa nähdä. Laitoin vain puolet vanhoista siemenistä kiisseliin ja loput kylvettiin normaalisti, joten pystyy hyvin vertailemaan, mikä konsti toimii parhaiten. Villi veikkaukseni on, että esi-idätys hieman nopeuttaa itämistä verrattuna kuivana kylvettyihin siemeniin mutta mainittavaa eroa esi-idätettyjen ja kiisselikylvösten välillä ei ole varsinkaan nyt kun on tulossa viileänkosteaa keliä.

Porkkanansiemeniä vesitilkassa ja maissitärkkelyskiisselissä.

Lapsista oli luonnollisesti hauskempaa pursotella porkkanageeliä kuin ripotella siemeniä.

Lapset toivoivat keräkaalia, joten esikasvatimme niitä muutaman taimen. Kaalit kestävät kylmää, joten istutimme myös ne jo palstalle. Koska joukossa oli kaivamiseen kyllästyneitä alaikäisiä, laitoin heidät kaalien istutukseen heti kun ensimmäisestä penkistä oli edes puolet suunnilleen valmiina. Kaivaessa selvisi, että uutta multaa oli tuotu noin parikymmentä senttiä. Saimme penkeille syvyyttä kolmisenkymmentä senttiä käytävien mullan avulla. Ihan joka kohtaa ei kyllä käännetty kunnolla ympäri, joten ehkä ei kannata odottaa täydellisen suoria, pitkiä porkkanoita. Kunhan edes jotain satoa saadaan, niin ollaan tyytyväisiä. Investoin kuitenkin kaaliverkkoon, jossa riittää kokoa myös ainakin osaan porkkana- ja sipuliriveistä. Pysyy sekä lentävät että pitkäkorvaiset tuholaiset poissa, jos vain verkko ei lähde tuulenpuuskien mukaan.

Kaalintaimet istutettu. Kuvan ylälaidassa näkyy sitruunaperhonenkin, joka oli kovin viehtynyt kastelukannustamme.

Porkkanoiden ja kaalien lisäksi kylvimme ranchille härkäpapua ja vanhat nauriinsiemenet sekä keltajuuret ja istutimme yhtä perunalajiketta. Kotiin jäi vielä odottamaan maissin ja hokkaidokurpitsan taimet, puna- ja keltasipulin istukkaat ja mullassa esikasvatetut perunat. Punajuuriakin oli tarkoitus kylvää mutta ne jäivät seuraavaan kertaan. Hankimme jo hyvissä ajoin huhtikuussa siemenperunat ja vaikka valikoimme mahdollisimman pieni-ituiset potut ja säilytin niitä viileässä ulkovarastossa valossa, yksi lajike oli lähdössä kasvuun hirmuista vauhtia. Lisäksi kun palstasta ei alkanut kuulua mitään, päädyin varmuuden vuoksi istuttamaan potut multaan. Esikasvatus hidastikin juuri sopivasti vauhdikkaimpien kasvua, kun ne keskittyivät kasvattamaan juuria. Kunhan sää vähän lämpenee, saa istuttaa palstalle valmiit taimet. Perunalajikkeista meillä on tulossa Jussia, Acousticia sekä Innovatoria ja näistä Innovator oli se vauhdikkain. Jussi valittiin aikaisuuden vuoksi ja Acoustic on kuulemma rutonkestävä keskimyöhäinen uutuuslajike. Melko aikaista Innovatoria kehuttiin parhaaksi paistoperunaksi ja vielä taudinkestäväksikin. Teemme usein lohkoperunoita airfryerissa, joten valintaa ei tarvinnut kauaa pohtia. Eilen maahan pääsi 'Acoustic', jonka idut olivat vielä niin pieniä, etteivät luultavasti nouse mullan alta ainakaan viikkoon. Ovat siis turvassa mahdollisilta hallaöiltä.

Plantaasi jäi tähän vaiheeseen, kun lopetimme eilen.

Vasempaan laitaan on tarkoitus tehdä vielä yksi perunarivi kunhan alanurkan mutalöllö vähän kuivahtaa. Loput potut laitetaan ensimmäisen rivin oikealle puolelle. Luultavasti perunaa tulee yhteensä nelisen riviä. Isäntä kuulemma kaipasi kylvökonetta perunanistutukseen. Olisi tullut suorempi rivi. Maan märkyyden ja tulevien sateiden takia tehtiin reilummat ojat perunaharjun sivuille kun on vielä sateitakin luvassa. Aika vain loppui, niin jäi ojankaivuut vähän kesken. Loppu ala täytetään maissilla, kurpitsoilla, punajuurella ja siemenlaatikon jämillä. Kotipihan kasvimaalle jäävät kaikki sellaiset hyötykasvit, joista pitää kerätä satoa päivän tai parin välein sekä salaatit, jotka ehtisivät nahistua muutaman kilometrin mittaisen kotimatkan aikana. Ja tietysti kotiin jäävät myös purjot ja ainokainen mukulaselleri, jotka saavat olla maassa pidempään kuin syyskuun loppuun, jolloin palsta pitää viimeistään tyhjentää. 

Kotona kasvimaalla on aika erinäköistä multaa kuin palstalla.

Sitä kun on tottunut omien kasvulavojen monen vuoden aikana parannettuun muhevaan kasvualustaan, niin palstan multa tuntui aika kummalliselta. Ei se nyt ihan toivotonta varmasti ole mutta humusta siinä ei ollut. Lierojakaan ei löytynyt yhtään, vaikka pakkohan niitä on pohjamaassa olla. Ehkä ne eivät vain ole ehtineet vielä nousta pinnalle saakka. Eipä niille ollut siinä edes mitään syötävää. Nyt pitäisi saada palstalle jotain eloperäistä katemateriaalia matojen evääksi. Tai ehkä käytävien kohdalta alkaa pian nousta puna-apilaa kun maahan jääneiden juurakkomättäiden päältä väheni multaa. Siitähän sitä viherkatetta helposti saisi. Palstan ulkopuolelta apilan keräämiseen 4H:n ihmiset eivät osanneet antaa suoralta kädeltä lupaa mutta sanoivat selvittävänsä asiaa. Nyt vain jäädään seurailemaan, miten tiluksillamme kasvu lähtee käyntiin ja tuleeko isoin riesa säästä, rusakoista vai fasaaneista, joita oli lähialueella äänistä päätellen ainakin kaksi.

Viikontakaiset puuhat

Viime viikonlopun aurinkoinen sää houkutteli viettämään joka päivä tuntikausia ulkopuuhissa mutta raportointi jäi vähän kesken ajanpuutteen vuoksi. Kevääseen totta vie toivoisi muutamaa ylimääräistä tuntia per vuorokausi! Ja ehkä myös joka viikolle kahdeksatta päivää, joka tietysti olisi aina vapaapäivä ja mielellään vielä puutarhalle pyhitetty sellainen. Viikonlopun kaksi päivää ei riitä keväällä millään, vaikka meillä olikin viime viikonloppuna vielä maa niin jäässä, ettei päässyt kitkemään tai muutenkaan penkomaan mitään. Onneksi oli runsain määrin muutakin puuhasteltavaa.

Risusavottaa riitti: etualalla eri paksuisia oksia lajiteltuna sekä laaduntarkastaja, taustalla käsittelemätön risukasa.

Liiterin katolle kurkottelevan vaahteran kaatamisen myötä haketin sai laulaa tovin jos toisenkin. Sain innostettua lapset avukseni ja risusavotassa vierähtikin mukavasti parituntinen. Lapset olivat jo pääsiäisviikonloppuna raahanneet suurimman osan sahatuista oksista kasaksi, jota nyt lähdimme purkamaan. Kuopus karsi oksasaksilla isommista oksista sivuhaarat, jotka minä jatkojalostin ohuemmiksi tukikepeiksi ja hakettimen syötäväksi. Esikoinen syötti tukikepeiksi kelpaamattomat risut hakettimeen. Lopuksi olimme kaikki kolme hakettimen ääressä. 

Kasat kasvoivat kunnes hakettimen johto irtosi melkein urakan lopussa.

Jätelavalta (tai mistä lie kaatopaikkakuormasta) "pelastettu" hakettimemme nielaisee pistokkeen laitteenpuoleisen osan sisäänsä aina kun johtoa yrittää laittaa kiinni. Siksipä johtoa ei olekaan tarkoituksella irrotettu haketuksen päätteeksi laitteesta mutta ilmeisesti työn tuoksinassa johto pääsi löystymään hiljalleen kunnes tipahti sitten kokonaan irti. Tuli pakkotauko seuraavaan päivään, jotta isäntä ehti kaivella osat esiin koneen syövereistä ja asennella piuhan takaisin paikoilleen. Kolmirunkoisesta vaahterasta tuli polttopuun lisäksi mukava kasa järeämpiä tukikeppejä ensi talven jänisverkkoja varten, muutama paksumpi runko kukkapenkkien reunuksiin, iso kasa mm. tomaateille ja herneille käypäisiä tukikepakoita ja kolme kottikärryllistä ensiluokkaista haketta. Vaahteran puuaines oli suorastaan täydellistä meidän hakettimelle: oksat menivät sekä parin sentin pätkiksi että halkeilivat myös pituussuunnassa säikeisiksi. Levittelin hakkeet muovin päälle nurmikolle kuivahtamaan loppuun ennen kuin säkitän ne varastoon. Kompostoria mätänemään lähtenyt puuhake ei varmasti haittaisi mutta haju ei välttämättä ole varastossa kovin kiva asia.

Vaahterahaketta.

Oksista jatkoin vähän ohuempiin korsiin. Olen silputtanut aikamoisen määrän perennanvarsia suoraan kukkapenkkeihin mutta tarjonta oli nyt suurempaa kuin kysyntä, joten yksi huojuva kasa kottikärryn kyydissä odotti myös puutarhakompostoriin pääsyä. Koska routaisissa kukkapenkeissä ei ihmeitä voi tehdä, päätin sulloa myös paksummat perennanvarret hakettimen läpi ja talloa loput vanhassa vannassa silpuksi. Kukkurallisesta kottikärryllisestä tulikin noin 70 litraa oikein hyvää kompostin seosainetta, jonka sulloin suoraan vanhoihin multasäkkeihin ja vein ulkovarastoon karkeamman hakkeen ja biohiilisäkkien seuraksi. Nyt saa tehdä tarpeen mukaan sopivan seosaine-cocktailin joko lämpö- tai puutarhakompostoriin ja kottikärrykin vapautui muihin puuhiin.

Vähän tuli mieleen etelän maiden viinintallojat tästä touhusta. Ehkä heillä ei ole multaisia kumppareita jaloissaan...

Lapsille oli muutakin puuhaa kuin haketushommia. He saivat pestä sekä sadevesitynnyrin että lavakauluksen pleksikannen ja sehän vasta lystiä oli. Kyllä tuli pestyä pintojen lisäksi myös pleksin onkalot niin, että vesi suihkusi paineella kannen sisällä. Isäntä ja lapset pesivät myös pation laatoituksen ja isännän kanssa putsattiin liiterin nurkan IBC-kontista leväkasvustot kunnes myös painepesuri otti ja hajosi. Tai toimisihan se muuten mutta vesi alkoi valua laitteen sisältä siihen malliin, että arvelimme viisaammaksi lopettaa siltä erää. Sähkö ja vesi eivät ole kovin hyvä yhdistelmä, jos jompikumpi ei pysy omalla puolellaan.

Tynnyri piti pestä myös ulkopuolelta. Takana kuivumassa olleet hakkeet eivät välttämättä säilyneet ihan kuivina...

Lavakauluksen kansi sai kuivua kasvimaalla.

Talven aikana olin unohtanut autuaasti, että yksi lavakauluksista on pikkuisen suurempi kuin muut. Ja tietysti juuri sen lavan päälle minun piti se kansi lätkäistä. Tuuletus on ainakin kunnossa eikä tule liian kuuma ensimmäisille ötiäisille, jotka mullan alla ehkä heräilevät. Samalla kun kasvimaalle tuli mentyä, niin tutkin tietysti myös, onko kasvimaalla tapahtunut mitään. Lavat olivat sulaneet vähän syvemmälle kuin maa muualla ja harkitsinkin vähän, josko sinne jo voisi kylvää jotain. Jäi kuitenkin tekemättä, vaikka ilmasipulit olivatkin jo heränneet.

Ilmasipulit ovat sekä heränneet että paleltuneet. Mitäs lähtevät liian aikaisin kasvuun.

Ilmasipuleita katsellessani huomasin saman lavan toisella laidalla sipuliryppään, jota siinä ei syksyllä kasvanut. Ensin luulin, että ilmasipulit ovat lähteneet maailmanvalloitukseen mutta sitten muistin, että istutin viime keväänä salottisipuleita muiden kasvien sekaan vähän sinne sun tänne siinä toivossa, että edes joku kasvaisi. Suurin osa joutui sipulikärpästen hyökkäyksen kohteeksi ja loput tuleentuivat ennen kuin olivat kasvaneet juurikaan istukkaita suuremmiksi. Yritin noukkia kaikki pois sitä mukaa kun huomasin niiden tuleentuneen tai olevan kärpästentoukkien hampaissa mutta ilmeisesti yksi rypäs oli jäänyt hyvin piiloon. Jännityksellä odotan, tuleeko siitä ruokasipulia vai kukkia.

Viimevuotinen salotti(?)sipuli.

Viikonloppuun mahtui myös paikallisen Hankkijan kevään avajaiset, joissa kävin lasten ja Karon kanssa pyörähtämässä. Lapset lähtivät mukaan lähinnä täytekakun ja pomppulinnan houkuttelemina mutta innostuivat myös myymälään järjestettyyn pääsiäismunajahtiin, josta saivat palkinnoksi sukulakut. Karo herätti ansaittua ihastusta sipsuttamalla väkijoukossa ja väsyi reissusta niin, että nukkui tyytyväisenä puolet loppuillasta. Kasviostoksia en tehnyt mutta mukaan tarttui kaksi linnunpönttöä, multaa ja kaaliverkko, joka saisi olla tukevampaa tekoa kuin edellinen, joka repeili silpuksi jo ennen kuin ensimmäinen kesä oli takana. Uusille harsoillekin olisi ollut tarvetta mutta en löytänyt vahvempia, UV-suojattuja harsoja. Tähän puutarhaan ei saa eksyä enää yhtään halpaa haperoharsoa, joka ei kestä edes yhtä kesää hapertumatta.

Isompi pönttö mm. kirjosiepolle ja talitiaiselle, pienempi kuusi-, töyhtö- ja hömötiaiselle.

Meillä ei vielä viikko sitten kukkinut juuri mitään mutta ensimmäiset leskenlehdet löytyivät jo vaaleajouluruusun kaveriksi. Esikoistakin ensimmäinen oli jo melkein kokonaan aukaissut kukkansa. Lämpö sai posliinihyasintit ja idänsinililjat nousemaan vauhdikkaasti ja löysin niistäkin sunnuntai-iltana paljon nuppuja. Hyvä vain, että kukkia alkaa heräillä, sillä näimme ensimmäisen sitruunaperhosen liihottelevan pikaisesti ohi. 

Sitruunaperhosesta en saanut kuvaa, mutta etanahaiskiainen oli kömpinyt betonilaatan päälle.

Kimalaisia ei vielä viikonloppuna näkynyt mutta viikolla niitä jo pörräsi muutamia. Keväällä hankkimani loistoesikko ja kellarista tuodut asuurihelmililjat ovat jo kukkimisensa kukkineet ja loput kellarissa talvetetuista sipulikukista ovat vasta kasvussa. Koska kukkii? -haasteen kevättähdet ja huhtikurjenmiekat eivät kukkineet vielä tänäänkään, vaikka veikkasin niiden aloittavan jo eilen. 19.4. veikkaamani skilla sen sijaan saattaa jopa osua kohdilleen, jos ei aukea jo huomenna. Jännää! Posliinihyasintit ovat aloittaneet ilmeisesti eilen, sillä tänään niitä oli jo useita auki. Eilen minulla oli hulppea 12 tunnin työ-/opiskelupäivä +tunti yhteensä matkoihin, joten enpä ehtinyt puutarhaa edes ajatella. Rehellisesti sanottuna tänään on vähän jo hapottanut ja rauhallinen viikonloppu tulee totisesti tarpeeseen!

Ensimmäiset posliinihyasintit kukkivat.

Seuraavaan postaukseen tulee varmasti enemmänkin kukkia. Pikaisesti kävin töiden jälkeen puutarhakierroksella ja useammastakin paikasta löytyi jo väripilkkuja ja nuppuja ajankohtaan nähden runsain määrin.