Puutarhapäivän kuvasaalista

Sain pitkästä aikaa kunnon puutarhapäivän. Loputkin sipulit on istutettu ja aurinkopenkki kokonaan kitketty. Rikkaruohoja ja pois revittyjä kesäkukkia tuli kaksi kukkurallista kottikärryllistä, mutta jospa ahkerointi palkittaisiin keväällä. Aurinkopenkistä on tulossa myöhemmin Navettapiian toivoma postaus, mutta laitan nyt muutaman kuvan maistiaisiksi, kun kerrankin voikukat ja ratamot loistavat poissaolollaan.

Muutama melkein pystyssä pysyvä kosmos ja leijonankidat saivat vielä jäädä jatkamaan kukintaa.

Kitkiessä ja kukkineita kesäkukkia repiessä tuli mieleen, että joitain siirtojakin voisi tehdä. Pikkuampiaisyrttiä tuli paljon lisää, osa jaloangervoista lähti majapenkkiin ja paljon belliksiä kompostiin. Syysleimut siirsin purppurapunalatvojen luota köynnösportin viereen vähän varjoisampaan. Jospa ne siellä kasvaisivat kookkaammiksi. Jo elokuussa kellastumisensa aloittavia saksankurjenmiekkoja vähensin ja siirsin osan pois keskeisimmältä paikalta. Loput siirtyvät todennäköisesti ensi keväänä. Osa laukan sipuleista pääsi tänään myllätylle alueelle paikkaamaan vesimyyrän takia menetettyjä ukkolaukkoja.

Bellisten ja kaatuneiden kosmosten seasta löytyi näin söpö kiinanasteri.

Jättiverbenat saivat myös jäädä vielä kukkimaan.

Siirsin pikkuampiaisyrtin siementaimia pensasryhmästä tuon pinkin kosmoksen alle rivin jatkoksi. Kun tarkkaan katsoo, niin rivin alkupään takana purppuraheisiangervon vasemmalla puolella näkyy muutama kellastunut tupsu siirrettyjen saksankurjenmiekkojen lehtiä.

Aurinkopenkin alkupää näyttää kitkennän jälkeen aika kivalta. Purppurapunalatvoja mahtuisi vielä yksi lisää, kun syysleimut lähtivät niiden oikealta puolelta pois.

Aurinkopenkin pikkuampiaisyrtit olivat jääneet vähän kosmosten jalkoihin, mutta pensasryhmässä ne kukkivat komeasti toista kierrosta.

Ihmettelin pikkuniitylle ja siitä alaspäin kadun pään nurmikolle ilmestyneitä sieniä. Niitä on aika paljon ja menevät noin kolmimetrisenä puolikaarena. Tai siis niitä oli paljon. Lapset keksivät ajaa polkupyörillä sienet nurin ja vielä varmuuden vuoksi talloivat loput silpuksi ennen kuin ehdin kuvaamaan koko kehän. Pikkuniityn sieniä he eivät huomanneet, joten edes yksi kuva jäi muistoksi. Ensimmäisenä säikähdin, että nyt siperianpihdan juuret ovat alkaneet lahota ja kohta koko puu kaatuu talon tai naapurin autotallin päälle, mutta myöhemmin tuli mieleen noidankehäsienet. Toivottavasti nyt olisivatkin niitä eivätkä mitään pihdan juuria lahottavia sieniä. Meillä on joka syksy nurmikolla vaikka minkä näköisiä sieniä, joista suurin osa liittynee maassa lahoaviin puunjuuriin ja kantoihin. Pihalla tehtyjen kaivausten perusteella voisi päätellä, että edellinen asukas on haudannut kivet ja kannot maamassojen alle tonttia tasoittaessaan. Se selittäisi myös osan nurmikolle ilmestyvistä montuista.

Pikkuniityn sieniketju. Siinä on sienet ja päivänkakkarantaimet sulassa sovussa.

Nuotiopaikka ei ole edistynyt kovin paljoa sitten viimeisimmän esittelyn. Aloitin jo tekemään takareunan kulkuaukon rajausta, mutta homma jäi kesken, kun heti pinnan alta tuli vastaan pikkuisen liian paljon kallellaan oleva iso kivi. Sen jos saisi nostettua toiselta reunaltaan kymmenisen senttiä ylöspäin, niin saisi jäädä niille sijoilleen rajaamaan nuotiopaikkaa nurmikosta. Keväällä näkyviä edistysaskeleita sen sijaan on tapahtunut paljon. Istutin tänään nuotiopaikan ympärille ja metsänreunapenkkiin koko kahden kilon säkin 'Replete'-narsissia ja 30 laukan sipulia. Nuotiopaikan eteen pensaiden väliin istutin viikko sitten pystykiurunkannukset ja valkoiset kevättähdet, ja luumupuun juurelle kirjopikarililjat. 

Rautakanki jäi odottamaan vahvempaa käyttäjää. Koivuangervo alkaa saada jo punaista ruskaväriä ja taustalla syysasteri kukkii komeasti.

Syysasteri sopii hyvin tuon leimun kanssa yhteen. Oikeassa reunassa pilkottaa myös pikkuisen komeamaksaruoho 'Herbstfreudea', joita tuli metsänreunapenkkiin kolme kappaletta. Mietin jo viime syksynä, miksen ole istuttanut niitä ja syysasteria niin, että ne näkyisivät olohuoneen ikkunasta. Nyt näkyvät!

Illat alkavat olla jo todella pimeitä ja silloin vaaleiden kukkien edut korostuvat. Otin tässä eräänä iltana työhuoneen ovelta muutaman kuvan. Ihme kyllä sain kameraan jopa sellaiset asetukset, että kuvat vastaavat aika hyvin todellisuutta.

'Hagley Hybrid' hehkuu pinkkinä ja myskimalva 'Alban' suppuun menneet kukat pilkottavat pimeydestä kuin pienet heijastimet.

Kolmiopenkissä syyshortensia 'Prim White' tulee aikanaan valaisemaan pimeyttä. Sen takana pilkottaa muutama daalian kukka ja nuppuja.

Tuli mieleen sellainen, että nyt kun meillä on nuotiopaikka ja polku sinne työn alla, niin voisi olla varmaan aika kiva idea istuttaa polun vierelle sinne tänne valkoisia tai vaaleita kukkia. Jos laittaisi kynttilälyhtyjä polun varrelle tasaisin väliajoin, valkoiset kukat saattaisivat heijastaa niiden valoa kauniisti ja johdattaa kulkua nuotiopaikalle.

Kolmannella suunnalla pilkistelee samettikukka 'Vanillan' kukintoja. Ensi vuonna toivon mukaan syyshortensia 'Vanille Fraise' tuo valoa tälle suunnalle. Nyt se on hautautunut kokonaan purppurarevonhäntien keskelle.

Sama kohta hehkuu päivänvalossa punaisena. Kuva on tosin otettu toisesta suunnasta. Halot olivat apuna yhtä kiveä pation yli siirrettäessä ja unohtuivat sitten tuohon. Nyt ovat taas omalla paikallaan.

Punaista näkyy myös viipurin punaluumussa. Vielä muutama päivä ja sitten pääsee herkuttelemaan.

'Laatokan Helmen' sato on syöty. Suuhun asti pääsi vähän yli 110 luumua. Pari yläoksilla killunutta herkkupalaa ehti päästä niin ylikypsiksi, ettei niistä ollut syötäväksi. Viipurin punaluumun ensisato ei ole aivan yhtä runsas, mutta luumut ovat melkein tuplasti Helmen hedelmiä isompia. Viipurilainen taitaa vain olla herkkä muumiotaudille, sillä olen kerännyt siitä jo kolme muumiotautista luumua pois. Onneksi ensimmäinen oli hyvin näkösällä, niin hoksasin tarkistaa kaikki raakileet säännöllisesti ja sain kerättyä tautiset hedelmät pois jo aikaisessa vaiheessa. Jotenkin jännä, että tauti tuli jo heti ensimmäisenä satovuonna, mutta minkäs sille mahtaa. Kummallakin naapurilla on omenapuita, joista muumiotauti on todennäköisesti levinnyt meille. Jospa tämä vuosi oli vain poikkeus ja muumiotauti loistaisi jatkossa poissaolollaan. Huomenna jatkuu puutarhan mylläys. Sitä en ole vielä päättänyt, mikä on ensimmäinen kohde, mutta eiköhän se selviä, kun pääsen ulos asti. Hyvää viikonlopun jatkoa!