Työlistalta rivi pois

Avoimiin puutarhoihin on enää hitusen reilu kuukausi aikaa ja tehtävälista on edelleen melkein yhtä pitkä kuin keväällä. Laiskuus on iskenyt pahan kerran eikä tällaisella helteellä kyllä kannatakaan mitään isompia urakoita tehdä. Yksi työlistani tehtävistä oli tarkistaa juhannuksen jälkeen lähialueen puutarhamyymälät ja kesäpihat, jos vaikka niistä löytyisi halvalla täydennystä kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Eilen kävinkin tekemässä tarkistuskierroksen. Kesäkukkia ja mieluisia perennoja ei oikein löytynyt kärhöistä puhumattakaan mutta edullisia hyötykasveja oli tarjolla aikamoinen valikoima. Sorruinkin sitten laajentamaan kasvimaan tarjontaa ja samalla unohdin tavoitteeni talvetettavien kasvien määrän vähentämisestä.

Suklaakosmos pääsi kuvaamisen jälkeen kukkapenkkiin, eli yksi aukkopaikka sentään vähemmän.

Tässä koko kuorma: vasemmalla suklaakosmos, hopeinen etualalla curry-yrtti, eli italianolkikukka, sen takana ranskanrakuuna ja oikealla chili 'Joyride'.

Minulla piti olla tänä vuonna kasvimaalla viisi uutta kasvia testissä mutta hommahan kariutui siihen, että kamomilla, sitruunamelissa ja minttu eivät suostuneet itämään, vaikka kylvin niitä moneen kertaan niin sisälle kuin uloskin. Mintun tilalle hankin lomareissulta suklaamintun ja sitruunamelissankin ostin kesällä valmiina taimena. Nyt on varaa vaikka epäonnistua jonkun kanssa, sillä curry-yrttiä ja rakuunaa en ole koskaan itse yrittänyt kasvattaa. Rakuuna on sentään tuttu kuivamausteena. Talvetusongelma lisääntyy sillä, että kaikki nämä pystyy teoriassa talvettamaan. Ranskanrakuuna tosin saattaa talvehtia maahan istutettunakin, jos vain uskallan sitä kokeilla. Suklaakosmos ei tuota ongelmaa, sillä se talvetetaan daalian tapaan kellarissa, joten valoisiin tiloihin jää vain curry-yrtti ja chili. Istutin kasvimaalle tulevat uudet ostokset ruukkuihin, jotta niitä ei tarvitse syksyn tullen kaivaa maasta ylös.

Kärhökaaripenkki on nyt sini-valkosävyinen. Kaariportissa kärhöt kasvavat rehevästi ja ensimmäinen kurottelee jo kaaren huipulla.

Kuljetaan seuraavalla työmaalle kärhökaaripenkin kautta. Siellä kukkii nyt näkyvimmin rönsyakankaalia, bellistä, päivänkakkaraa ja kurjenpolvea. Syreenit ovat komeassa kukassa penkin takalaidassa tontin rajalla. Pian kukkaan puhkeavat 'Elina'-pionit ja jalopähkämöt, jolloin sävymaailma muuttuu kerrasta lämpimämpään suuntaan. Pionien varret ovat alkukesän sateiden ansiosta kasvaneet valtavan pitkiksi ja kummassakin yksilössä on valtava määrä nuppuja. Laitoin jo varmuuden vuoksi niille tukikepit, jotta saan tarvittaessa vedettyä versoja narulla pystympään. Sadekuuroja on harmillisesti ennustettu juuri kun 'Elinat' alkaisivat kukkia. Kärhökaaripenkkiä lähempää tarkasteltuna löytyy pienempiäkin kukkijoita. Tarhavaleunikko on aukaissut kolme sivunuppuaan ja metsän rajassa näkyy myös ukkolaukkojen korkealla keikkuvia palloja.

Vielä lähempää tutkimalla löytyy tarhakullero 'Alabaster', jonka istutin viime syksynä.

Sitten on myös kasveja, joita pitää tutkia melkein suurennuslasin avulla. Vuodentakainen amerikanvuokon taimi teki kesäkuun puolella ensimmäisen kukkansa, joka oli suorastaan surkuhupainen ilmestys. Verholehtien sisällä oli oikeastaan vain kukan keskusta, josta sojotti pari hyvin kapeaa terälehdenomaista huitulaa. Nyt seuraava nuppu on auennut ja se alkaa jo muistuttaa oikeaa kukkaa.

Amerikanvuokon toinen kukka on kooltaan hädin tuskin peukalonpään kokoinen. Olisikohan seuraava jo täysin oikeanlainen?

Palataan kukkakierrokselta takaisin työlistalle. Ensimmäinen kohde on takapihalla, johon isäntä rakensi viime kesänä köynnösseinäkkeitä ja portin nuotiopaikalle. Ne saimme vihdoin maalattua mustiksi. Oli jo aika työlästä pitää kärhöjä ja kelloköynnöksiä irti puuosista, jotta ne eivät olisi maalatessa tiellä. Pääsin myös vihdoin täyttämään kukkapenkkien aukkopaikkoja. Lemmikkejä kitkiessä huomasin, että harjaneilikoita ja myskimalvoja oli kuollut talvella eivätkä ihan kaikki lehtosinilatvatkaan olleet lähteneet kovin reippaina kasvuun. Täydennyskasveja oli jo ruukuissa odottelemassa mutta en halunnut istuttaa niitä paikoilleen ennen maalausurakkaa.

Istumakiven takana on ensimmäinen seinäke. Siinä kiipeilevät kelloköynnös, loistokärhö 'Innocent Blush' sekä tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Polkukin on vihdoin kitketty loppuun.

Edellisestä kuvasta on tässä hypätty vasemmalle astinkiviä pitkin, jolloin päädytään nuotiopaikalle johtavalle kivipolulle.

Huomasin heti kun olimme maalanneet rakenteet, että kaikki vaaleanpunaiset ja liilat kukat nousevat nyt paljon paremmin esille kun niillä on taustalla mustaa eikä kestopuun väriä. Luumutarhassa onkin nyt runsaasti niitä sävyjä, kun peittokurjenpolvet, kivikkosuopayrtit ja erilaiset laukat kukkivat. Yksi kukinto on myös puistosyreeniksi paljastuneessa mysteeripensaassa ja tummempaa violetinsävyä tulee lehtosinilatvasta, joka valitettavasti retkottaa lemmikkien kitkennän jäljiltä maata vasten. Retkottajia ovat myös harjaneilikat, joita kukkii ainoastaan kaksi hyvin hentoa vartta koko luumutarhan alueella.

Lehtosinilatvalle ja harjaneilikalle retkotuskilvassa vetää vertoja kurjenpolvi 'Birch Double'. Ensi vuonna tämän ympäriltä pitänee kitkeä lemmikit pois jo heti keväällä.

Kuvassa kaikki näyttää olevan vinksin vonksin, luonnossa onneksi melkein suorassa. Ovat kuitenkin maalattuja!

Nyt kun maalaushommat on tehty, pääsin jatkamaan kitkemistä ja täydentämään samalla istutuksia. Maa oli paahteessa tinttautunut kivikovaksi mutta kyllä siihen lapio pystyi. Positiivinen puoli sentään oli se, että kuivuudesta ei vielä ole viitteitä. Ei siis tarvitse kastella muita kuin vasta istutettuja tai siirrettyjä kasveja. Kyllä, minä hölmö siirtelen myös heinäkuun helteillä kasveja, jos inspiraatio sattuu kohdalle. Yleensä kasvit kestävät senkin, jos vain tarpeeksi suurella juuripaakulla niitä siirtää. Saa nähdä, kuinka käy neidonkurjenpolvelle, jonka juurien ympäriltä hiekkainen multa irtosi saman tien kun sain kasvin ylös. Koko juurakko hajosi siinä samalla neljään osaan. Epäilinkin, että kasvi oli aivan liian kuivassa kohdassa kun ei jaksanut kunnolla kasvaa moneen vuoteen. Siirsin juurenpätkät pikkuruisine lehtitupsuineen multavampaan kohtaan ja kastelin kunnolla. Nyt niillä on ainakin pieni toivo kasvaa rehevämmin.

Varjokujan kautta seuraavaan kohteeseen. Varjokujalla kukkii nyt komeasti töyhtöangervo ja keltaisen nurkan puolella päivänliljat.

Ilta-aurinko vähän hämää, mutta portin vieressä oleva pienempi seinäke sudittiin myös mustaksi. Seinäkkeessä kasvavat loistokärhöt 'Proteus' ja 'Warszawska Nike', portissa vähän sitä sun tätä.

Aidan edusta näyttää nyt kovin tyhjältä, sillä kaivoin keväällä kaikki vesimyyrältä jääneet pikkusydämet äidilleni. Kyllästyin pikkusydänten retkottamiseen, liian nopeaan tilanvaltaamiseen ja loppukesällä rumasti kellastuvaan ulkonäköön. Vesimyyrän tunneli puskan keskellä oli se kuuluisa viimeinen pisara, joka sai ämpärin tulvimaan yli. Istutin niiden tilalle leijonankitaa ja asteria, mutta vähän hitaasti ne ovat lähteneet kasvuun. Ehkä pitäisi käydä kastelemassa niitä vähän useammin. Siellä on myös muutama rypäs sinikatanaa ja tarhakylmänkukkaa. Ne vain eivät kunnolla erotu kuvassa, vaikka ihan hyvässä kasvussa ovatkin. Heti seinäkkeen vieressä kasvaa hyvin rehevä kasvusto kurjenmiekkaa 'Black Swan', jonka olen odottanut kukkivan edes joskus. Ei vaikuta nuppuja tulevan tänäkään vuonna, vaikka tuohon kohtaan osuu varjoa vasta iltaseitsemän jälkeen. Päätinkin, että syksyllä kurjenmiekat lähtevät ja tilalle tulee Päivänpesän Katjalta saamani pikkuruinen pionintaimi ja ehkä jotain muutakin. Puutarhani ei selvästikään ole kurjenmiekkaystävällinen, kun ei kuki siperiankurjenmiekat eivätkä nämä paksujuuriset lajikkeet. 

Edellisen kuvan vasemmassa reunassa näkyi osa purppuraheisiangervosta, joka on myös innostunut kukkimaan komeasti.

Heinäkuun helteet jatkuvat vielä ainakin hetken. Toivottavasti sää säilyy kuitenkin mukavan kesäisenä, vaikka ei ihan kolmeakymmentä astetta olisikaan.

Juhannustaikoja puutarhaan

Kaikki varmasti tuntevat ainakin jonkun juhannustaian, ehkä joku on juhannusaattoyönä esimerkiksi kerännyt kukkia ja laittanut niitä tyynyn alle nähdäkseen tulevan puolisonsa unessa. Selasin nettiä ja otin vapauden muokata perinteisiä juhannustaikoja puutarhurin onneksi. Tässäpä muutama täsmätaika meille puutarhahörhöille juhannuksen ajanvietteeksi.

Juhannuksena jouluruusustakin voi löytää "kukkia". Tästä saa pian kerätä kypsiä siemeniä ja sittenpä tulevaisuuden jouluruusutarha onkin enää kädenmitan päässä.

Juhannusyönä kaikessa elollisessa on taikavoimia

Kulje siis puutarhassasi ja hypistele, ihastele ja haistele kukkasia, niin onni on myötä ja olet ainakin hetken aikaa terve, onnellinen ja rentoutunut. Varo kuitenkin haistelemasta pionia, sillä siinä tuoksuu vaara, onnettomuus ja sairaudet. Jos vahingossa kuitenkin satut haistamaan pionin tuoksun viereistä kukkaa ihastellessasi, pitää sinun huonon onnen kumoamiseksi kerätä seitsemän eri lajin valkoista kukkaa ja sitoa ne kimpuksi seitsemän askeleen päässä pionista löytyvällä heinänkorrella. Kimpun kanssa pitää kiertää pionin ympäri kahdesti myötä- ja kerran vastapäivään ja jättää sitten kimppu pionin juurelle pitämään pahat henget loitolla.

Pionit eivät ihan kuki meillä vielä juhannuksena, joten puutarhassa saa kulkea huoleti. Syreenien kukinta sen sijaan alkaa mennä jo ohi.

Juhannusyö on monen taian mukaan paras aika hävittää syöpäläisiä ja tuholaisia. Tässäpä oma versioni, jolla häädät tuholaiset puutarhastasi:
Ota tasan keskiyöllä vaatteet päältäsi ja ripsi niillä kasvihuoneesi seiniä. Tehosta taikaa lakaisemalla juhannuspäivän aamuna kello kuusi kasvihuoneen lattia ja vie roskat kolmen tien haaraan. Näin eivät tuholaiset vaivaa koko kesänä kasvihuonettasi. Luteista pääset, kun viet juhannusaattona kolmen tien haaraan viiden sentin kolikon ja sen päälle kolme ludetta. Kirvojen hävittämistä varten sinun pitää kerätä kolmesta eri kasvista kolme kirvaa kustakin ja kuljettaa ne viiden sentin kolikon päällä keskelle kolmen tien haaraa. Kierrä kolmesti kolikon ympäri vastapäivään ennen kuin kirvat karkaavat ja kävele sitten takaperin takaisin puutarhaasi.

Juhannustaikojen lisäksi voi toivoa, että pikkulinnut tulevat avuksi kirvatalkoisiin. Tässä taitaa herkutella tiltaltti tai pajulintu.

Yksi taika sopii puutarhaihmiselle ihan sellaisenaan:

Kun pelto (lue: puutarha) kasvaa ohdakkeita, niin vihityn vaimon pitää juhannusyönä ilkosen alasti niittää ohdakkeet viikatteella ja haravoida ne pois. Näin toimien ohdakkeet eivät kasva koko kesänä takaisin peltoon.

Meillä ei kasva ohdakkeita, mutta varjokujalla kasvaa rehevästi. Nyt töyhtöangervo on aloittanut kukinnan.

Aika monella lukijoistani taitaa olla jo puoliso, mutta jos joltain sellainen vielä puuttuu, niin tässäpä juuri sopiva taika. Koska kukkaniityt ovat nykyään harvinaistuneet kovasti, tähän taikaan voi käyttää myös puutarhaa. Eri paikkakunnilla on perinteisissä taioissa kerätty vähän eri määriä kukkia vaihdellen seitsemästä kolmeentoista. Joissakin kukat on myös sidottu seppeleeksi. Tehdään tästä pettymysten välttämiseksi oikein tehokas taika ja yhdistetään kaikki löytämäni perinnetieto yhdeksi supertaiaksi.

Kerää juhannusyönä 29 (7+9+13) erilaista kukkaa 29 eri niityltä (myös puutarhat lasketaan mukaan). Sido kukat seppeleeksi 29 heinänkorrella ja aseta se tyynysi alle. Jos pystyt olemaan keräämisen aloittamisesta aamuun saakka hiiskahtamatta sanaakaan, tuleva puolisosi tulee unessasi tervehtimään sinua. Varmuuden vuoksi voit vielä tehostaa taikaa kierimällä alasti jossakin (tai vaikka kaikissa) näistä niityistä tai puutarhoista. Jos et ehdi unten maille saakka, niin ainakin virkapukuinen henkilö saattaa tulla sinua tervehtimään jo samana yönä.

Jos löydät juhannuksena vähintään seitsemästä eri kärhöstä vähintään seitsemän nuppua, tietää se runsasta kärhöjen kukintaa kuukauden päästä.

Juhannusyönä kerätyssä kasteessa on maagisia voimia:

Sido alkukesän aikana rikkoontunut harso viitaksi harteillesi ja kulje sen kanssa juhannusyönä puutarhassasi. Väännä harsoon tarttuneet kastepisarat vasta hankkimasi ehjän harson päälle. Mitä enemmän saat maagisia pisaroita puristettua uudelle harsolle, sitä todennäköisemmin harso säilyy ehjänä ainakin kasvukauden loppuun saakka. Muista kerätä kaikki vanhasta harsosta repeilleet suikaleet pois puutarhastasi viemästä kukkien kauneutta.

Olisikohan tämä laukka 'Violet Beauty'? EDIT: ei olekaan, sellainen aukesi toisella puolella pihaa 27.6. Sopii komeasti 'Gold Standard' -kuunliljoihin.

Juhannusyön kasteella voi myös siirtää kukintaonnen ja sadon määrän omaan puutarhaan. Puutarhaihmiset hyväntahtoisena joukkona tuskin tahtovat viedä toisen puutarhasta kukkarunsautta omalle pihalle, joten en kehota teitä kulkemaan lakanan kanssa naapurin yökasteisessa puutarhassa.

Pyyhkikää lakanalla sen sijaan voikukkia ja apilaa pursuavaa pihanurmikkoa ja puristakaa kaste kukkapenkkeihinne tai kasvimaalle. Näin toimien kasvuvoima ja kukkarunsaus siirtyy apiloista ja voikukista suoraan perennoillenne tai hyötytarhallenne.

Apilat aloittelevat juuri sopivasti nurmikolla kukintaansa juhannusyön taikoja varten.

Juhannustaioissa esiintyy usein myös kolmesti muutettu huone tai rakennus, jonka katolta on ennustettu milloin mitäkin. Laitan tähän viimeiseksi taian, jolla taataan mielekästä tekemistä loppukesäksi ja ehkä myös puutarhablogeihin lisää luettavaa:

Katso puutarhaasi kohti sen kasvin yli, jonka paikkaa olet vaihtanut kolmesti, ja saat kesän parhaan puutarhaidean.

Nämä laukat ovat ehkä lajiketta 'Miami'.

Hyvää juhannusta kukkaystäväni! Tehkää taikoja ja nauttikaa kesästä!

Toivepostaus: varjon ja metsäpuutarhan kasveja

Tarha-alppikärhö 'Albina plena' kuuluu uusimpiin metsäpuutarhan kasveihini.

Kaimani Mama's garden -blogista toivoi postausta varjon kasveista ja metsäpuutarhasta. Metsää meidän tontilla ei ole, mutta ehkä kantopuutarha on tarpeeksi lähellä metsäpuutarhaa. Toki tonttia kolmelta sivulta ympäröivä metsä luo vähän metsäistä tunnelmaa ja varjoalueita pihan laitamille. Minusta puutarhassa on tärkeää huomioida se, että katsottavaa riittää läpi kasvukauden, olipa kasvupaikka auringossa tai varjossa. Siispä myöhään keväällä heräilevien kasvien kaveriksi tarvitaan aikaisia kukkijoita ja ensimmäisiin syyshalloihin hyytyvien rinnalle ikivihreitä tai niitä, jotka häviävät näkyvistä vasta kun lumi peittää ne. Meillä varjopaikat ovat pääasiassa savipohjaisia ja/tai runsasmultaisia ja hyvin vettä pidättäviä, joten kasvillisuuskin on pitkälti sen mukaista. Kuivaan varjoon minulla ei ole tarjota kasveja, sillä en ole vielä sellaista kasvia löytänyt, joka pärjäisi puutarhamme ainoalla kuivalla ja varjoisalla paikalla.

Aikaisimpiin varjon kukkijoihin kuuluu meillä lehtoimikkä, jota olen jakanut moneen kohtaan. Tämä yksilö on kantopuutarhassa.

Metsäpuutarhaan sopii minusta todella hyvin luonnonkasvit. Usein melko vaatimattomiin oloihin tyytyvinä ne pärjäävät varmasti puutarhakasvien seassa ja hyvään multaan päästyään kukkivat melko näyttävästikin. Hyvänä esimerkkinä tästä on lehtoimikkä, jota löysin tontin rajan tuntumasta pari pientä yksilöä muutamia vuosia sitten. Siirsin toisen isolla juuripaakulla parempaan multaan ja se on kasvanut kokoa niin hyvin, että olen saanut siitä jakopaloja moneen paikkaan. Tänä vuonna löysin pari siementaintakin. Vaikka lehtoimikkä kukkii ensimmäisten kasvien joukossa heti lumen sulettua, pysyy se kauniina myöhään syksyyn saakka. Suunnitelmissa on myös hankkia joskus valkotäpläimikkää koristeellisemman lehdistön takia.

Kärhökaaripenkin metsään rajautuvassa päädyssä kukkii keväällä helmililjoja, valkovuokkoja, kevätkaihonkukkaa ja pikkuisen ketunleipää (ei näy kuvassa) silloin kun jaloangervot ja kuunliljat ovat vasta heränneet.

Valkovarjohiippa on myös aika uusi tuttavuus, joka kukkii tässä kuvassa väliaikaisella paikallaan. Siirsin sen kukinnan jälkeen kantopuutarhaan, jossa se vaikuttaisi viihtyvän oikein mainiosti.

Varjopenkki grillikatoksen takana on kesäkuun alussa sinivoittoinen, kun lemmikit, kevätkaihonkukat ja helmililjat kukkivat. Myöhemmin väri muuttuu valkoiseksi, kun sormivaleangervo, varjolilja ja töyhtöangervo aloittavat.

Lemmikit ovat vallanneet myös kantopuutarhan. Esikot ovat lopettelemassa. Kuvassa kukkii myös ojakellukka (saniaisten edessä oksankarahkojen välissä).

Kantopuutarhasta löytyi aho-orvokkia, josta siirsin jakopaloja varjokujalle aluskasviksi.

Heinäkuulle näyttävää kukintaa saa töyhtöangervosta, valeangervoista ja varjoliljoista. Varjoliljat ja töyhtöangervo nousevat keväällä melko aikaisin, valeangervot lähtevät kasvuun verkkaisemmin ja kärsivät myös hallaöistä. Jos haluaa tuoksuvia kasveja, varjolilja ja valeangervot ovat hyvä valinta.

Myrsky ja rankkasateet saivat varjoliljat nojailemaan sormivaleangervoihin, töyhtöangervoon ja kotkansiipeen. Käy se näinkin.

Varjokujan töyhtöangervo näkyy kukkiessaan portin läpi kadulle saakka. Kuvassa näkyy myös varjolilja ja sormivaleangervo.

Heinäkuun lopusta elokuun loppuun varjo- ja metsäpuutarhan kukinnasta pitävät huolen jaloangervot ja kuunliljat. Jaloangervoissa on koko- ja värivalikoimaa valtavasti ja kuunliljojen lehdissä vaihtelua vähintään yhtä paljon. Joidenkin mielestä kuunliljojen kukinta on toisarvoinen tai jopa mitätön, mutta minusta niilläkin on oma viehätyksensä. Osalla on korkeat ja harvat kukinnot, toisilla matalat ja tuuheat. Kukat voivat olla valkoisia tai eri sävyisiä liiloja. Jotkut kukkivat vähän hillitymmin, toiset puskevat kymmenittäin kukkavarsia ja vetävät näyttävyydessä vertoja mille tahansa kasville.

Jaloangervo 'Brautschleier' on yksi suosikeistani samoin kuin sen takana oleva komeasinikuunlilja 'Elegans' valkoisine kukkineen. Esikot tuovat penkin etureunaan kukintaa keväällä. Aivan takimmaisena näkyy pikkuisen sulkavaleangervon lehtiä.

Kantopuutarhasta löytyy minikokoinen jaloangervo 'Younique' (?).

Kantopuutarhan takana kunnan puolella kasvaa kultapiisku, joka toivottavasti kasvaessaan pitää saniaisten kanssa heinikkoa kurissa. Se on näyttävä luonnonkasvi keltaisen ystäville, mutta ei kuki täysvarjossa. Meillä se jää juuri talon varjon ulkopuolelle ja saa mitä ilmeisimmin tarpeeksi valoa kukintaan.

Syksyllä ennen hallaöitä kukinta alkaa ainakin meillä olla varjopaikkojen osalta ohi, mutta erilaiset lehtimuodot ja -värit tulevat hyvin esille. Kuvissa näkyvää valkoreunaista pientä kuunliljaa on tarkoitus lisätä varjokujalle, sillä sen väritys tuo valoa vihreiden kasvien joukkoon.

Osa kantopuutarhasta elokuussa. Erilaiset lehtimuodot tuovat mielenkiintoista katseltavaa. Keskellä kuvaa juurakon vieressä piilottelee postauksen alkupuolella ollut valkovarjohiippa. Sen oikealla puolella kasvaa ojakellukka, jolla on minusta kiva lehdistö.

Syyskuun alussa varjokujalla kukkivat enää viimeiset kuunliljat ja jaloangervot (kuvan oikeassa ylänurkassa). Vasemmassa reunassa aidan edessä komean kokoiseksi pulskistunut lehtoimikkä. Kuunlilja ja sormivaleangervo kärsivät viime talvesta ja vesimyyrästä ja jäivät siksi minikokoisiksi.

Meidän puutarhan varjoisilla paikoilla pärjääviä kasveja:

aho-orvokki

alppi- ja tarha-alppikärhöt

alppiruusu

esikot

helmililja

jaloangervot

jouluruusu

ketunleipä eli käenkaali

kevätkaihonkukka

krookus

kuunliljat

lehtoimikkä

lemmikki

(metsä)mustikka

narsissi

ojakellukka

pikkutalvio

rönsyansikka

saniaiset (kotkansiipi, soreahiirenporras ja joku tunnistamaton)

tupastiarella

töyhtöangervo

valeangervot

valkovuokko

varjohiippa

varjolilja

Lisää puutarhaan sopivia luonnonkasveja postauksissa Hyvää luonnonkukkien päivää! sekä Puutarhani luonnonkukat. Noissa postauksissa on kasveja auringosta varjoon ja kuivasta kosteille paikoille, toisin kuin tässä, johon valikoin varjossa viihtyviä. Nyt olisi myös teillä tilaisuus jakaa lisää vinkkejä varjon ja metsäpuutarhan kasveista. Mitä suosittelisitte erilaisille varjopaikoille? Jaa kokemuksiasi kommenteissa tai tee vaikka oma postauksesi aiheesta.

Kukista kommelluksiin

Kurkataanpa välillä omankin puutarhan kuulumisia. Tuntuu, ettei viikontakaisen myrskyn jälkeen ole tapahtunut oikein mitään, kun vähän väliä on satanut vettä. Todellisuus kuitenkin paljastui, kun aloin purkamaan kuvia kameran muistista tietokoneelle.

Daalia 'Wittem' on aloittanut tämän kesän kukkimisurakan. Se on viihtynyt todella hyvin kolmiopenkissä, jossa suoraa auringonpaistetta on vain myöhäisestä iltapäivästä iltaan.

Karjalanneito on kukkinut jo kuukauden, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kuvata sen.

Luumutarhassa kukkii nyt peittokurjenpolvi 'Cambridge', jossa pörrää päivisin paljon kimalaisia. Kuva on otettu illalla.

Kasvimaalta on saanut kerätä retiisiä, salaatteja ja kurkkua jo pari viikkoa, mutta muutama päivä sitten saimme maistella ensimmäisiä mansikoita. Sekä laatikoissa olevat mansikat että kuukausimansikat ovat alkaneet kypsytellä marjojaan eivätkä linnut ole toistaiseksi huomanneet kumpiakaan.

Kyllä kahdestakin laatikosta saa muutaman marjan. Lehdet ovat minusta vähän vaaleita vai mitä kokeneemmat mansikankasvattajat sanovat?

Aidanvierustan samettikukat kukkivat. Toisesta suunnasta otettu kuva olisi edustavampi, mutta silloin näkyisi liikaa naapureiden pihoja. Vasemmassa alanurkassa näyttää siltä, että fenkolinkasvatus taitaa onnistua.

Ajattelin eilen, että käyn sateenrakosessa vain kylvämässä vuonankaalia, tatsoita ja lisää retiisejä kasvimaan aukkopaikoille, mutta niinhän siinä kävi, että auringon pilkistäessä löysin itseni siirtelemästä tulppaaninsipuleita parempiin paikkoihin. Siitä eksyin tarkistamaan metsästä jättipalsamitilannetta ja huomasin aivan tontin vierestä myrskyssä katkenneen koivun. Soitto kuntaan ja lisäsin mielessäni olevaan listaan polttopuusavottan, risujen hakettamisen sekä oksareunusten jatkamisen vanhan kasvimaan risumajapenkkiin. Sade yllätti ja istahdin liiterin kuistille odottamaan sen loppumista. Istuskellessa keksin, että nyt voinkin kattaa viimeisten marjapensaiden aluset sanomalehdillä ja isäni tuomalla hakkeella. Muutama kasvimaan täydennyskylvö laajeni siis useamman tunnin puuhasteluksi.

Elina-pionit kärsivät sateesta. Kärhöportin takaa pilkottaa hakkeella katettuja kohtia marjapensasalueella.

Eilisillan kuvausreissulla sain päähäni käydä kuvaamassa kaatuneen koivun vähän lähempää ja katsomassa muutenkin sitä tarkemmin. Aikamoinen oli tuulen voima ollut, sillä latvaosa oli lentänyt monen metrin päähän rungosta. Jos olisi tuullut toisesta suunnasta, olisi pudonnut latva kutitellut hyvinkin talon seinää. Halusin kuvata puun vielä latvasta pystyyn jäänyttä kantoa kohti, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna vähemmän viisas ratkaisu. Helpoin reitti risukossa kulki tietysti puunrunkoa pitkin ja oksien välissä tasapainotellessani ajattelin, että jäkäläinen, märkä runko on varmasti liukas. Ajatuksesta ei mennyt kuin askeleen verran, kun tunsin kumpparin lähtevän liukuun ja nappasin vasemmalla kädellä kiinni ensimmäisestä oksasta, mikä käteen osui. Oksa antoikin periksi ja pian löysin itseni vatsaltani vatukosta makailemasta. Sain suojeltua oikeassa kädessäni pitämäni kameran osumilta, mutta vasemmassa reidessä on nyt oksanmuotoinen, 20-senttinen mustelma. Rauhallinen kävely onnistuu, mutta eipä tee mieli hypätä narua tai lähteä juoksulenkille. Isäntä sahasi aamupäivästä rungon pölleiksi, jotka lasten kanssa pyörittelimme liiterin seinustalle odottamaan halkomista. Kävin myös hakemassa muutaman oksan jo talteen, mutta loput jäivät vielä odottelemaan parempaa säätä. Vesisateita on nimittäin tänäänkin saatu yli oman tarpeen.

Vasemmassa yläkuvassa muutama kukkapenkin reunaksi sopiva oksa sekä komeasti kukkiva töyhtöangervo. Oikealla oman pihan puolelta kuvattu katkennut koivu. Melkein läpilahohan se jo olikin, kuten pöllien sahauspinnoista voi nähdä.

Varjokujallakin kukkii töyhtöangervo. Taustalla pilkottaa muutamia varjoliljan kukkia. Huomasin illalla postia hakiessani töyhtöangervon näkyvän pihaantullessa hauskasti köynnösportin läpi.

Töyhtöangervosta mesiangervoon. Nämä tuoksuvat marjapensasalueen takana ja ovat muutamassa vuodessa kasvaneet mukavasti kokoa.

Etupihalla tuoksuu pikkujasmike. Pelargonit ovat myös kukkineet ahkerasti koko alkukesän.

Pikkusydän 'Alba' lähti keväällä todella hitaasti ja vaivalloisesti kasvuun, mutta on nyt innostunut kukkimaan.

Loppuun vielä jotain punaista. Aurinkopenkissä kukkivan tarhakeijunkukka 'Hansin' kaveriksi on nyt tullut valtavasti isotähtiputken kukkia. Jokunen punakosmoskukkakin kukkii sivummalla jättiverbenoiden kaverina, mutta niiden kukinta on vielä kaukana näyttävästä. Keväällä sinne kylvämistäni kesäkukista ei ole itänyt kuin kosmoksia ja sarvileukojaa kun sinipellavat, kesämalvikit ja tuoksupielukset loistavat poissaolollaan. Kaikki siemenet eivät näemmä säily ikuisesti itämiskykyisinä...

Isotähtiputki on näyttävä ja ahkera kukkija. Taustalla nupullaan oleva purppurapunalatva.

Elina-pioni ja kurjenpolvi ovat kaunis väripari. Säiden takia pioninvarret ovat levällään joka suuntaan, mutta onpahan helpompi kuvata tätä parivaljakkoa.

Purppuraheisiangervo ja vaaleanpunainen pikkusydän ovat myös ihana pari. Kimalaisia pörrää pikkusydämissä kymmenittäin aina kun sää vähänkään sallii.

Vieläkö teillä riittää vesisadetta vai onko sää kääntynyt jo poutaiseksi? Käykäähän lukaisemassa myös 'Elina'-pionin tarina. Lisäsin sinne kuvia ja vähän tekstiäkin.

Viehkeä valkoinen

Olen kerännyt kesän aikana talven kukkakaipuuta helpottamaan puutarhani kukkia värisarjaksi. Kesäkukat on jätetty pois, ettei lista paisu aivan mahdottomaksi. Tässä tulee sarjan ensimmäinen osa, jossa esittelen valkoisia kukkijoita.

Keväällä puutarhani ensimmäisiä valkoisia ihanuuksia ovat sipulikukat, valkovuokko ja tuomi.

Kevään ensimmäinen valkoinen kukka kuuluu 'Jeanne d'Arc' -krookukselle.

Tulppaani 'Exotic Emperor' kukkii tulppaaneistani ensimmäisenä.

'Exotic Emperorin' lopetellessa kukintansa aloittavat 'Thalia'-orkideanarsissit.

Valkovuokot aloittavat kukintansa meillä aikaisimmillaan äitienpäivän tienoilla ja jatkavat kesäkuun alkupuolelle asti.

Tuomen tuoksu ja kaunis kukinta kuuluu toukokuun odotetuimpiin hetkiin.

Kesäkuussa kukintavuoroon tulevat tonttiamme ympäröivät pihlajat, etupihan pensasryhmän pikkujasmikkeet sekä takapihalla kasvavat varjoliljat, valeangervot ja töyhtöangervo. Pensasryhmän kukintaa jatkavat pitkälle loppukesään pensashanhikki 'Creme Brule' ja mustilanhortensia.

Pihlajat kukkivat näin upeasti alkukesällä 2017. Viime kesänä eivät jaksaneet aukaista kuin muutamia kukintoja.

Kun pihlajat lopettelevat kukintaansa, aloittaa töyhtöangervo. Varjoliljat avaavat viehkeät kukkansa heti töyhtöangervon jälkeen.

Sulkavaleangervon huumaavasti tuoksuva kukinto ei jää huomaamatta.

Metsämansikantuoksuinen pikkujasmike.

Mustilanhortensia.

Pensashanhikki 'Creme Brule'.

Kivikkorinteessä ihastuttavat hopeahärkin valkoinen kukkapilvi sekä valkomaksaruohon pitsimäiset kukinnot.

Hopeahärkki nauttii kuivuudesta ja auringonpaahteesta.

Valkomaksaruohon koristearvo on enemmän punakirjavassa kasvustossa, mutta kyllä nämä kukinnotkin ovat suloisia.

Loppukesällä olohuoneen ikkunan alla kukkivat kuunliljat sekä jaloangervot. Samaan aikaan kärhökaari-penkissä kukkii valkea syysleimu. Luumutarhassa ihastuttaa valkoisella kukkapilvellään ja ihanalla tuoksullaan mantsuriankärhö.

Jaloangervo 'Brautschleier'.

Komeasinikuunlilja 'Elegans'.

Syysleimut kukkivat viime kesänä komeasti.

Haaveilin mantsuriankärhöstä monta vuotta. Tänä vuonna sen kukkapilvi oli aika minimaalisen kokoinen, mutta ehkä ensi vuonna se on jo pienen poutapilvenhattaran kokoinen.

Tässä oli osa puutarhani valkoisista kukkijoista. Seuraavassa värisarjan postauksessa on vuorossa marraskuun pimeyteen valoa tuova keltainen. Ihanaa alkuviikkoa!