Talon ympäri

Eilen meillä kävi Ylä-Savon puutarhaseura vierailulla. Oli aika jännittävää, kun linja-auto lipui pienelle pihakadullemme ja 35 innokasta puutarhaihmistä pääsi kiertelemään puutarhassamme. Pelkäsin koko edeltävän viikon, että tietysti juuri vierailun aikaan sataa kaatamalla mutta onneksi niin ei käynyt. Edes lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ei satanut pisaraakaan, niin ei kastunut edes kenenkään varpaat puutarhaa tutkiessa. Kylmää oli mutta sehän on vain vaatetuskysymys.

Aloitetaan kierros vähän epäloogisesti sivupihalta. Vaihtelu virkistää.

Olisi tarvittu yksi aurinkoinen päivä, niin suvun perintöpioni 'Elinat' olisivat ehtineet saada edes pari kukkaa auki. Suurin osa nupuista oli tiukasti supussa mutta joukossa oli muutamia hyvin löyhäksi ehtineitä, jotka eivät olisi tarvinneet kuin pikkuisen aurinkoa ja lämpöä levähtääkseen täysin avonaisiksi. Aurinkopenkissä kasvava 'Elinan' siementaimi 'Minna-Elina' oli onneksi ehtinyt saada pari kukkaa auki ja ensimmäiset oli jo leikattu poiskin.

Maja ja oksilla reunustetut istutusalueet keräsivät ihastusta. Oma osuutensa oli toki kauniisti kukkivalla tarha-alppikärhö 'Purple Dreamilla'.

Tarhavaleunikkoakin ihasteltiin. Kuva otettu 30.6, jolloin kukat olivat edustavammassa kunnossa ja sää parempi.

Siirrytään kärhökaaren ja majapenkin alueelta takapihan suuntaan.

Patiolla kesäkukkaruukut ehtivät juuri ja juuri edes jonkinlaiseen kukkaan tai muuten vain vehreään kuntoon. Ruukkuun kaivamani viimekesäiset koristeheinät ovat nyt tehneet tähkät. Luulin, että mättäässä olisi vain yhtä sorttia mutta nyt näkee selvästi, että kahdenlaista niitä kuitenkin oli. Rentolehtinen, lamoava heinä B on tehnyt hyvin hennot ja kevyesti riippuvat tähkät (alla olevan kuvan vasemmassa alalaidassa taustalla). Minulla ei ole aavistustakaan, mikä samasta mättäästä nouseva, vähän juolavehnän kortta muistuttava heinä on. Sen tähkä näkyy samaisessa tähkäkuvassa etualalla. Tässä vaiheessa olen sitä mieltä, että kumpikaan heinistä ei tule enää saamaan jatkopaikkaa puutarhassani. Loput siemenistä ja syksymmällä myös ruukussa olleen mättään kippaan kadun pään joutoalueelle jonkun liian isoksi venähtäneen oreganon tilalle. Siellä sopivat olemaan, jos viihtyvät.

Pation kesäkukat: koristeheiniä, gladiolusta, keijunkukkaa, pelakuita, kohtalonkukka, petuniaa, afrikansinisarja, viherliljapuu sekä mustaluumu.

Gladiolusten kanssa samassa ruukussa kasvavat koristehirssit tai mitä nyt ovatkaan, eivät ole vielä saaneet tähkiä aikaiseksi. Ne ovat kuitenkin minusta ihan mukavan näköisiä gladiolusten kanssa. Niissä on suunnilleen sama vihreän sävy mutta hennolla valkoisella raidalla. Ja siinä missä gladiolukset sojottavat jäykästi pystyssä, hirssit tuovat asetelmaan pikkuisen pehmeyttä kevyesti kaartuvilla lehdillään. Pelakuista vanhat valkoiset kukkivat mutta 'Apple Blossom' oli vasta nupullaan. Vaikka olen lannoittanut pelakuita, niiden lehdet ovat silti kovin hailakat verrattuna talon seinustan parvekelaatikoissa kasvaviin. Voi olla, että vielä yksi ripaus kanankakkaa ei tekisi pahaa tässä vaiheessa kesää. Mustaluumun juureen istuttamani kohtalonkukka (nemesia) pamahti täyteen kukkaan juuri pari päivää ennen h-hetkeä. Mikä ajoitus! Sen kaverina kasvaa toistaiseksi vielä hyvin pientä koristeheinää F sekä pari tarjouksesta napattua violettia petuniaa. Mustaluumu on kasvanut sen verran sivistyneesti, että se saattaakin mahtua vielä ensi talveksi kellariin. Afrikansinisarja taitaa jäädä taas viherkasviksi.

Patiolta luumutarhaan. Tämä näkymä on minusta jo ihan katsottavan näköinen.

Laukka 'Gracefull' kukkii toista kesää kauniisti kurjenpolvien seassa.

Vasta nyt, kun tarkistin muistiinpanoista nimeä 'Gracefull'-laukalle, tajusin, että monen monta kukkasipulia puuttuu aurinkopenkistä. Ei näy jälkeäkään viime lokakuussa istutuista napolinlaukoista, persianpikarililjasta, mustalaukoista eikä edelleenkään syysmyrkkyliljasta. Joko kaikki sipulit ovat päätyneet vesimyyrän kitaan tai sitten vähintään osa oli jo ostohetkellä liian kuivettuneita. Tai persianpikarililja ei, sillä se ei ollut viimeisissä alelaareissa. Saamarin vesimyyrä varmaan taas. No, ei mietitä sitä enää vaan palataan takapihalle.

Nurmialuetta reunustaa (kerrankin) siististi kantatut istutusalueet.

Edellisen kuvan vasemmalla puolella seinän varressa kukkii ruukussa loistokärhö SAMARITAN JO.

Valkeaa varjopenkkiä tulee harvemmin esiteltyä mutta on sekin edelleen olemassa. Sulkavaleangervo kukkii tänä vuonna komeasti.

Jatkuvien sateiden takia kukkapenkkien kanttaaminen jäi minulla vähän viime tippaan, eli lauantaille. Odotin koko kesän sellaista hetkeä, että maa olisi edes pinnasta kuivahtanut, jotta kanttaaminen olisi helpompaa eikä ruohotupsujen mukana lähtisi kovin paljoa multaa. Sitähän hetkeä ei sitten ole toistaiseksi meillä tullut. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt kantata silloin kun oli poutaa se reilun viikon jakso kesäkuun puolivälissä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi 24mm vettä, joten kanttaaminen oli entistäkin tympeämpää hommaa. Takapihalla homma oli sentään vielä tehtävissä jotenkin mutta sivupihalla lähti neljän metrin matkalta puoli kottikärryllistä savikökkäreitä nurmituppaiden mukana. Tahmaiseen savivelliin juuttunutta lapiotakin sai kiskoa muutaman kerran kaksin käsin irti.

Talveksi nurmikolle jäänyt kasa nurmituppaita oli jättänyt paljaan laikun, joka ei ole vieläkään umpeutunut. Muutenkin tuo uusi alue on vielä vähän kesken.

Lemmikkien jäljiltä polun oikealle puolelle jäi paljon aukkoja mutta kuvasta ei näy, että niihin on istutettu jo pieniä perennantaimia.

Päivänpesän Katjalle terveisiä: sinulta viime kesänä saatu kirahvinkukka on nupullaan. Se on tuossa ylläolevassa kuvassa ritarinkannuksen edessä kuvan oikeassa reunassa. Aikamoinen törö se vielä on, kun alhaalla on tuuhea lehtimätäs, josta nousee yksi parimetrinen kukkavarsi. Tarkkailen sitä nyt tämän kesän ja mietin, tekisikö pieniä siirto-operaatioita ensi keväänä vai antaako olla tuossa. Ja lisää terveisiä: myös salkoruusu 'Nigra' on nupullaan. Kivaa, kun on näitä ystäviltä saatuja kasveja puutarhassa!

Takapihalta kuljettiin varjokujan läpi etupihalle. Portin alla on edelleen jämät yli tulvineen rännin kuljettamasta mullasta.

Varjokujalla on hyvin rehevää nyt kun on satanut. Tosin keijupuutarhassa varjorikot ja haltiankukka retkottavat pitkin pituuttaan ja kaikki isolehtiset kasvit ovat rakeiden rei'ittämiä. Töyhtöangervo on upeassa kukassa ja pian varjoliljat, joissa oli jo ensimmäisiä kukkia auki. Sormivaleangervot ovat nupullaan. Etupihalle tultaessa portin vasen puoli on jo melko rehevä, kun tarha-alppikärhö 'Pink Dream' ja erittäin hyvin talvehtinut köynnöskuusama ovat ottaneet tilaa haltuunsa. Oikealla puolella kiipeilee kelloköynnös ja tuoksuherneitä mutta ne eivät ole vielä ehtineet kuin hädin tuskin metrin korkuisiksi. Keltapäivänliljat kukkivat komeasti, mutta yleisilme on niilläkin vähän räjähtänyt. Mikään kasvi ei tykkää, jos sataa jatkuvasti.

Purppuraheisiangervo kukkii komeasti. Puskan muoto on lievästi sanottuna eriskummallinen.

Aurinkopenkki on puuvartisille haastava kasvupaikka jo pelkästään olosuhteiden vuoksi. Talvella tuulet puhaltavat suoraan ja terästävät pakkasen vaikutusta. Lisäksi vesimyyrä on enemmän tai vähemmän vakituinen seuralainen. Talviolosuhteet kävivät selvästi mongolianvaahteran kohtaloksi, sillä takapihalle siirron jälkeen se ei palelluttanut yhtäkään oksankärkeä. Mustilanhortensia on vasta tänä kesänä uskaltanut kasvaa aidan yli ja alkaa pian kukkia. Pitsipihlaja joutui toissa talvena myyrän hampaisiin mutta lähti kuitenkin keskellä kesää kasvuun. Joku sitä kiusasi viime talvenakin, sillä siinä on vain yksi pari viikkoa sitten ilmestynyt minikokoinen lehtitupsu puolivälissä runkoa. Aion kaivaa koko puun pois ja tutkia, onko sillä juuria enää lainkaan. Onneksi edes purppuraheisiangervo on viihtynyt. Sen ensimmäiset oksat kasvoivat rennosti maata myöten ja toissa kesän suoraan ylöspäin kasvaneet versot taipuivat tuulissa aidan suuntaan. Madalsin sitä keväällä sen verran, että pensas näyttää nyt kadulta katsottuna suunnilleen normaalilta. Ehkä ensi kesänä juurelta kasvavat uudet versot tasoittavat myös alaosan järkevämmän muotoiseksi.

Sade taivutti tietysti pienet pionit tukinaruista huolimatta juuri penkin keskiosaa kohti eikä katselusuuntaan.

Pensasryhmän päässä oleva pioni levähti sentään tasapuolisesti joka suuntaan.

Tuolta kuvan keskeltä lähdettiin postauksen alussa liikkeelle. Kierros on siis täynnä.

Tämä postaus oli tarkoitus julkaista jo eilen mutta yhtä sun toista kiirettä on ollut nyt sen verran, että blogielämä on taas jäänyt jälkeen. Sade on suurin syypää kiireisiin, sillä puutarhatyöt edistyvät sateessa todella paljon hitaammin kuin poutasäällä. Laskin, että kymmenen päivän aikana meillä on satanut jo yli 100 milliä. Ajatella: sata litraa vettä joka ikiselle tontin neliömetrille. Huomasin myös, mitä jatkuva kosteus tarkoittaa nilviäisrintamalla. Muutama tunti on nimittäin mennyt peltoetanoita kasvimaalta kerätessä. Lehtokotiloitakin olen silloin tällöin etsinyt mutta niitä tuntuu löytyvän paremmin juuri silloin kun keskittyy tekemään kaikkea muuta. Sateiden innoittamana niitä mokomia on löytynyt ensimmäistä kertaa jopa ihan talon viereltä ja keskeltä nurmikkoa. Ei vielä onneksi valtavia määriä mutta muutamia silloin tällöin. Rastaat ja harakatkin ovat kadonneet johonkin, eli turha toivoa niiltä apua nilviäisjahdissa. Onneksi kasveissa ei vielä näy isompia syöntijälkiä, joten tilanne lienee hallussa. Jotta se pysyisikin samanlaisena, toivoisin nyt ihan aikuisten oikeasti pitkää kuivaa ja helteistä ajanjaksoa. En siis sitä, että seuraavan viikon sääennusteissa joka ikiselle päivälle on lätkitty pisarankuvia. Valitan, että tähänkin postaukseen piti tunkea tätä sadevalitusta. Onneksi kuitenkin nyt sadealueita on ilmeisesti liikkunut edes vähän tasapuolisemmin myös muualla kuin meillä.

Perjantain ja lauantain välisen yön sademäärä, jättipalsamin kitkennässä löytynyt yllätys sekä ensimmäinen kunnon erä kypsyneitä hunajamarjoja.

Ja jotta jäisi jotain positiivista mietittävää mieleen, niin sain puutarhaseuralta lahjakortin kiitokseksi vierailusta. Nyt saakin ruveta miettimään, mitä kivaa puutarhaan hankkisi muistoksi heidän käynnistään. Hankkisiko uusia kasveja vai käyttäisikö rahat vaikka kärhötukeen tai kaariporttiin? Mieltä kutkuttavia ajatuksia!

Avointen satoa, osa 2.

Jatketaan Avointen puutarhojen tunnelmissa kun päivä on vielä tuoreessa muistissa. Jäimme edellisessä postauksessa varjokujan päähän, joten askel suuntautuu nyt takapihalle. Heti nurkan takana on lasten pelikenttä, jossa oli tapahtumapäivänä ainoastaan jalkapallomaali talon seinää vasten. Siinä on ollut välillä myös sulkapalloverkko ja aika usein lapset ajelevat siinä polkupyörilläkin. Isommallekin nurmialueelle on siis vielä toistaiseksi meidän perheessä käyttöä. Tuohan se myös avaruutta ja tilan tuntua sopivasti käytettynä.

Nurmialueen takana on luumutarha ja nuotiopaikka.

Selän taakse jää varjokujan pääty ja loppuosaa nurmikosta. Valkoinen kukka on kiiltoleimua ja vaaleanpunaiset jaloangervoa 'Erica'. Tajusin muuten vasta nyt, että olipa kamera ollut aika vinossa kuvaa ottaessa.

Ehdin ottaa osan kuvista aamupäivällä juuri ennen kuin vieraita alkoi saapua ja loput otin vasta illalla kun muistin, että kuvauskierros oli jäänyt kesken. Siksi myös ensimmäisessä kuvassa koko nurmialue on varjossa kun tuossa toisessa alue kylpee aamuauringossa. Älkää antako asian häiritä. Muutama vieraista kysyi, miten saan suojattua kasvit jalkapallolta. En aina saakaan ja siksi kasvit ovat pääasiassa sellaisia, mitkä kestävät satunnaisia iskuja. Tosin ensimmäisten sipulikukkien kukinta-aikaan pitää olla välillä talikon kanssa vihjailemassa, kuinka saattaa käydä tahallaan kukkapenkkiin tähdätylle pallolle. Lähimpänä pelikenttää ja samalla riskialtteimmassa kohdassa nuotiopaikan seinäkkeen vieressä on koivuangervoa, josta yritän kasvattaa kapean ja korkeahkon muotoonleikatun aidan. Se pysäyttäisi aika hyvin jalkapallon etenemisen myös nuotiopaikalle. Jänikset tosin pakottivat aloittamaan homman keväällä ihan alusta, sillä kaksi kolmesta pensaasta oli jyrsitty melko mataliksi. Tulipahan kunnolla tuuheita... 

Ja taas ilta-auringossa. Nuotiopaikkaa seinäkkeineen ihasteltiin paljon.

Nuotiopaikka toisesta suunnasta. Portissa kiipeilevä kärhö ei ehtinyt avata yhtään nuppua, joten en tiedä vieläkään, onko se 'Ville de Lyon'. Sen juurella suklaakosmos kukki onneksi hyvin.

Suunnitelmissa oli irrottaa nuotiopaikan porttiin sidottu naru pois ennen vieraiden saapumista, mutta pelkäsin kuvasta oikealle jäävän ritarinkannuksen kaatuvan kokonaan tuulessa, jos sen teen. Niinpä päätin jättää narun paikoilleen. Portin vasemmalla puolella kasvava tarhaviinikärhö 'Justa' oli vaurioitunut edellisen päivän rankkasateessa ja tuulessa tai sitten joku eläin oli ollut asialla, sillä huomasin päivän mittaan, että pari versoa nuupotti koko ajan entistä pahemmin. Illalla kävin tarkistamassa, mistä asia johtuu ja huomasin, että molemmat versot lähtivät samasta viimevuotisesta rungosta, joka olikin murtunut melkein kokonaan. Siinä meni samalla puolet sen kärhön kukinnasta.

Peruutetaan kivipolkua pitkin, jotta nähdään vähän enemmän. Päivänpesän Katjan antamat tummanpunaiset bellikset kukkivat kauniisti, vaikka niitä ei isossa kuvassa juuri erotakaan. Ja mitäs valkeaa pilkottaa taustan seinäkkeessä?

Loistokärhö 'Innocent Blush' alkoi perjantaina aukaista ensimmäistä kukkaansa ja toinenkin oli päässyt sunnuntaiksi vauhtiin. Sen kavereina olevat tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ja kelloköynnös ovat vasta nupullaan.

'Innocent Blushista' oikealle näkyy tänä kesänä tehty hakepolku ja kuunliljojen rehevää kasvua. Erityisesti etualan 'Gold Standard' keräsi ihastusta.

Edellisen kuvan 'Gold Standardit' pilkottavat kuvan yläreunassa. Etualalla kukassa nepalinhanhikki 'Ron McBeath' hopeahärkkejä vasten. Minusta tämä on oikein kaunis yhdistelmä.

Edellisestä kuvasta metrin verran oikealle ja seisomakorkeudelle noustua näkyy lisää hienoja väriyhdistelmiä, kun lapinnauhus 'Hietala' osuu samaan näkymään purppuraheisiangervon kanssa.

Talon vierustan valkea varjopenkki kukkii nimensä mukaisesti valkoisenaan. Tästä kulmasta näkyy hyvin lasten pelialueen kokoa.

Luumupuun juurella etelänmunkissa oli muutamia sinne sun tänne retkottavia sinisiä kukkia. Otin kuvan lähinnä tekemäni nimikyltin takia. Isäntä viistosi puukolla keppien päitä ja minä kirjoitin tekstit. Siistit, mutta ehkäpä liian huomaamattomat...

Peruutetaan pation suuntaan. Kuvan keskivaiheilla näkyy vielä yksi loistokärhö 'Kaiserin' kukka avoinna. Sen vieressä syyshortensia 'Vanille Fraise' on komeasti nupullaan ensimmäistä kertaa.

Seuraavaan osaan jäi loput pihasta, eli pation tienoo, kärhökaari- ja majapenkit, suo ja hyötytarhaosio. Illalla pääsen taas esittelemään puutarhaa, sillä Kuopion puutarhaseura tulee pihakävelylle. Edellisen osan, eli puutarhakierroksen alkupuoliskon, pääset lukemaan tästä.

Kärhötukia ja yleisnäkymiä

Blogin synttäreihin liittyvässä arvonnassa talvella haastoin teidät keksimään minulle puutarhaan liittyviä haasteita tai tehtäviä toteutettavaksi. Navettapiian ehdotus oli uuden kärhötuen teko, joten tässäpä tulee. Työvaiheista ei ole kuvia, mutta eipä niissä nähtävää juuri ollut. Ymmärrätte varmaan idean ihan kirjallisenakin.

Kellarissa talvetettu 'Samaritan Jo' ehtikin meillä ensimmäisenä loistokärhönä kukkaan.

Ensimmäinen tuki syntyi varjokujalle, johon päätin laittaa ruukussa talvetetun 'Samaritan Jo' -kärhön kasvamaan kokoa. Varjokujan laidoilla on molemmin puolin isoja oksankarahkoita köynnöstukina ja muuten vain koristeina, joten halusin kärhöllekin tyyliin sopivan tuen. Valitsin tueksi hyvin käkkyräisen syreenin oksan, sillä matalakasvuinen ja toistaiseksi aika pieni kärhö tuskin ehtii tämän kesän aikana peittää koko tukea. Siispä oksankin oli oltava tarpeeksi mielenkiintoinen siltään katsottavaksi. Naulasin oksan muutamalla naulalla maassa makaavaan painavaan, käppyräiseen syreenin rungonpätkään, joten koko komeus seisoo itsekseen tukevasti pystyssä ja kärhöruukku on sen edessä.

Kärhö tukineen pääsi varjokujan alkupäähän. Oksa on vähän liian järeä kärhön itse kiipeiltäväksi, mutta joudanhan minä sen verran sitä sitomaan narulla kiinni, että pääsee ylöspäin.

Toisen kärhötuen tekemiseen suostuttelin isäni. Suunnittelin kuvan ja annoin mitat, joiden pohjalta hän hitsasi kaksi tukea harjateräksestä tai mitä se nyt olikaan viralliselta nimeltään ja maalasi ne mustiksi. Ensimmäisen laitoin kärhökaaripenkkiin ja toisen etupihalle aurinkopenkkiin. Kummankin tuen kuvaaminen on haasteellista, sillä musta ei oikein meinaa erottua metsäisestä taustasta ja etupihalla pitää vältellä naapureita. Tuen alaosa on ihan "perus" kärhötuen mallilla tehty, mutta yläosassa pystyosien liitoskohdan yläpuolella raudat on väännetty aaltoilemaan. Korkeutta kummallakin on reilu parisen metriä, joten eivät jää ihan heti pieniksi. Kaupan köynnöstuet ovat usein aika matalia ja rimpuloita, joten on kiva, että joku lähipiiristä osaa ja suostuu tekemään käytännöllisempiä malleja. Kiitos iskä!

Kärhökaaripenkin 'Omoshiro' ja 'Krakowiak' saivat toisen tuista. Ei tuosta paljoa selvää saa, mutta otetaan sitten talvella lumea vasten parempi kuva.

Edellisen kuvan taustalla vasemmassa reunassa näkyy puutarhakompostia, joka ei nyt ehkä puutarhan kaunein elementti yleensäkään ole. Viime kesän puutarhajätteet ovat laudoitetun puolen takana mustalla muovilla peitettynä jälkikypsymässä ja oikealla puolella on tämän kesän tavaraa. Viime viikolla hain työkaverin tallilta hevosenlantaa muutaman säkillisen maatumisen vauhdittajaksi. Palaminen on nyt käynnistynyt, sillä kasa tuntuu jo päälle päin lämpöiseltä. Infrapunalämpömittarilla mittasin kasan kylkeen tehdystä reiästä tasan 50 astetta, joten kyllä siellä luulisi rikkaruohojenkin nyt palavan. Komposti on nyt puolillaan ja käytin siihen yhden 45 litran multasäkillisen laitumelta kerättyä lantaa ja yhden samankokoisen säkillisen lannansekaista olkipehkua. Yksi säkillinen laitumen tuotosta jäi vielä odottamaan kompostorin täyttymistä. Nyt on menossa lemmikkien kitkentäurakka, joten viimeinenkin säkki lantaa pääsee varmasti lähipäivinä kompostiin.

Kärhökaaripenkin tänä kesänä tehty laajennusosa on sinistynyt kun rönsyakankaalit alkoivat kukkia. Muutama iso taimi on vielä tulossa tähän päätyyn keskipolulta kunhan helteet vähän hellittävät.

Laajennuksen tämäkin puoli näyttää jo vehreämmältä. Isoilla kuunliljan taimilla saa nopeasti täyden näköistä istutusta ja bellikset tuovat myös väriä.

Atsaleoista 'Tarleena' kukki tänä keväänä näyttävimmin eikä siinäkään ole kuin kourallinen kukkia. Tämän ympäriltä lemmikit on jo suurimmaksi osaksi kitketty.

Reilu metri 'Tarleenasta' ylöspäin kukkii ensimmäistä kertaa tällainen hauska hörhelöinen akileija. Siemenet ovat peräisin Maatuskalta (Selätön puutarhuri -blogi). Tästä en vielä ehtinyt kitkeä lemmikkejä.

Haketusurakka on nyt ohi. Seuraavaksi pitäisi asetella lisää sanomalehtiä polun peitoksi ja levittää hakekasa. Ukkolaukat sopivat kauniisti kirjaviin kuunliljoihin ja alppiruusu 'Mikkeliin'.

Keijupuutarhan takana kukkii vielä lemmikkejä. Varjorikko sekä nimetön haltiankukka ovat juuri aloittaneet.

Tällä alueella kiertelee nyt harakkapoikue, joka tekee välillä kepposia. Kivien ja keppien siirtelyn lisäksi ne ovat kiskaisseet yhden sinikatanan taimen irti ruukustaan ja kakkineet melkein kaikille istuskelupaikoille ja pation ruokapöydälle. Niiden takia en ole tuonut vieläkään keijupuutarhan keijuja paikoilleen, sillä löytäisin ne varmasti kohta jostain aivan muualta tai jopa palasiksi nokittuina. Harakanpoikaset varmasti rauhoittuvat pian kun oppivat sopivammat ruoka-apajat.

Patiopenkki kukkii: etualalla kivikkosuopayrtti levittäytyy laatoitukselle, kiven juurella sammalleimu 'Candy Stripes' ja korkeimpana päivänkakkara 'May Queen'. Pensasryhmän päädyssä sinisenä kukkii pikkuampiaisyrtti.

Hellekelillä puutarhatyöt ovat edistyneet lähinnä hetken aikaa aamupäivällä ja toinen lyhyt tuokio viiden jälkeen illalla. Päivät olen käyttänyt lasten vaatekaappien penkomiseen (missä välissä kumpikin on niin paljon kasvanut?) ja talvivaatteiden, peittojen sekä villavaatteiden pesuun. Pyykkikone on laulanut tunti toisensa jälkeen monena päivänä mutta kuivausrumpua ei ole tarvinnut käyttää kun pyykit ovat kuivuneet jopa nopeammin ulkosalla. Tänä kesänä pensasryhmän pensaat ovat jo niin suuria, että ei ole tarvinnut naapureille esitellä pyykkitelineessä kulloinkin roikkuvia pyykkejä. Itse asiassa koko pyykkitelineen saa nostettua kodinhoitohuoneesta talon eteen ilman, että kukaan naapureista näkee, mitä siinä puuhataan. Pensasryhmän yksi tavoite on siis nyt täytetty.

Kivikkorinteen vanhaa osaa ja aurinkopenkkiä. Hopeahärkit aloittelevat, niiden vieressä sinilemmiö. Yläreunassa pikkuampiaisyrttiä ja kiven vieressä tarhakeijunkukka 'Hans'.

Jos muu puutarha on näyttävimmillään heinä-elokuussa, niin kivikkorinteen tähtihetki on näin juhannuksen tienoilla kun moni maanpeittokasvi kukkii komeimmillaan. Sammalleimut, kangasajuruohot ja hopeahärkit muodostavat värikkäitä lämpäreitä, joista ei paljoa lehtiä näy ja lisäksi rinteessä on paljon yksittäisiä kukkijoita, jotka eivät ole vielä ehtineet levitä laajemmiksi kasvustoiksi. Meillä on ollut sen verran tuulista, että perhosia on ollut vähemmän liikkeellä. Muutamia sinisiipiä ja kangasperhosia olen kuitenkin nähnyt. Olen kovasti odottanut ritariperhosta, sillä usein sen näkee juuri rönsyakankaalien ja sammalleimujen kukinta-aikaan. Tai sitten en ole vain sattunut olemaan oikeaan aikaan päivystämässä kukkien luona.

Kivikkorinteen pitkällä sivulla kukkii lisää 'Hansia' (ihan takana), sammalleimuja keskemmällä ja kangasajuruohoa kiveyksen vieressä. Keltaiset täplät ovat keltamaksaruohoa, joka täyttää kivien kolosia vähän siellä sun täällä.

Mukavaa helteisen viikon jatkoa ja kuunvaihdetta!

Viisivuotiskatsaus

Välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitä sitä onkaan tullut puutarhassa tehtyä pidemmällä ajanjaksolla. Tämä postaus on pyörinyt luonnoksissa puolivalmiina jo syksystä lähtien, mutta sopivaa aikaa sen viimeistelyyn on ollut aika harvakseltaan tarjolla. Halusin koota postaukseen kuvakollaaseja eri puolilta puutarhaa, ja vaikka kuvittelin ottaneeni viime kesänä tarpeeksi monta yleiskuvaa sopivilta suunnilta, niin eipä niitä ihan noin vain löytynytkään satojen kuvien joukosta. Viimein sain kuitenkin väsättyä muutaman paljonpuhuvan kollaasin. Aloitetaan kivikkorinteestä, sillä sen pihaantulija kohtaa meille tullessaan ensimmäisenä. Tai no, sen näkevät ihan kaikki kadulla liikkujat, olivatpa tulossa meille, postilaatikoille tai kelle tahansa neljästä naapuristamme.

Ylävasemmalla on google mapsista löytynyt kuva toukokuulta 2009, muut ovat itse ottamiani. Vanhoista kuvista näkyy, että edellisillä asukkailla on ollut joskus jonkinlainen "kivijuttu" aidanpäädyn kohdalla. Mullos aidan pitkällä sivulla oli tuoksuvatukkaa.

Google mapsista löytyi myös seuraava kuva, josta näkyy kadulta sivupihallemme. Kuva on aika epätarkka, mutta keskellä sivupihaa erottuu puunkanto. Joku naapureista sanoi joskus, että edelliset asukkaat olisivat kaataneet suuren kuusen sivupihalta. Paksuja, lahonneita puunjuuria löytyikin aika paljon kärhökaaripenkkiä kaivaessani. Kuva selittää myös sen, miksi kärhökaaren edustalla nurmikko painui neliömetrin alueelta kuopalle ensimmäisinä vuosina täällä asuessamme: nurmikon alle peitetyt kannon jäänteet siellä vain lahosivat.

Kanto erottuu juuri ja juuri tässä google mapsin katunäkymästä otetussa kuvakaappauksessa (2009).

Tullaan seuraavaksi kadulta pihan puolelle ja katsotaan etupihalta kohti sivupihaa. Talon edustalta on poistettu kummallinen aitapömpeli ja tilalle on tullut pensasryhmä ja leveämpi kulkuväylä, joka ei kylläkään näy enää pensaiden takaa pihan puolelle. Siellä se parin metrin levyinen "lasten moottoritie" kuitenkin on. Kuusen kannon kohdalla näkyy vielä hienoinen kumpare, mutta ei enää kovin suurta kukkulaa. Vuonna 2015 ottamani kuvat on pääasiassa räpsitty 22.4. Lumet ovat melkein kokonaan sulaneet, mutta maisemat eivät vielä viherrä juurikaan.

Emme vieläkään tiedä, mikä tarkoitus tuolla yläkuvien aitaratkaisulla on ollut. Pyykinkuivauspaikka? Vilvoittelupaikka saunan jälkeen?

Jatketaan kierrosta sivupihalle, josta oli hankalin löytää sopivia kuvia. Seuraavan kollaasin vasemmanpuoleiset kuvat on otettu suunnilleen samasta kohdasta, muissa joutuu vähän vaivaamaan aivonystyröitä. Ylärivin keskimmäisen kuvan keskellä näkyy hansaruusupuska, josta hankkiuduin eroon 2016. Kärhökaaripenkki, joka näkyy alarivin keskimmäisessä kuvassa, on aloitettu ruusupuskan poistossa tulleesta kaivannosta. Ruusu oli tuossa Karon, valkoisten leimujen ja kärhöportin väliin jäävällä alueella. Liiterirakennuksen oikealla puolella näkyvä karviaispuska asettuu suunnilleen alakuvassa näkyvien vaaleanpunaisten jaloangervojen kohdalle. Ylärivin oikeanpuoleisen kuvan oikea ylänurkka asettuu alla olevan kuvan heinäseiväsaidan kohdalle. Tarkkaan kun katsotte, niin vuoden 2015 kuvassa (otettu kesäkuussa) hieman keskiviivan oikealla puolella oleva koivu näkyy vuoden 2020 kuvassa keskiviivan vasemmalla puolella siinä, missä on eriväristen kuunliljojen raja.

Kärhökaaripenkin loppuosasta, majapenkistä, marjapensasalueelta, kasvimaalta ja patiolta en saanut aikaiseksi kollaaseja, sillä niistä puuttuivat kokonaan kuvat sellaisista suunnista, mistä olin ne 2015 kuvannut. Yritän muistaa kuvata niitä toukokuussa ja uuden postauksen niistä silloin. Tallustellaan sen sijaan takapihalle, joka koki viime kesänä valtavan myllerryksen ja jäi "pommin jäljiltä" -kuntoon talveksi. Ylärivin kuvissa tilanne huhti- ja kesäkuulta 2015, keskirivissä reunimmaiset touko-kesäkuussa 2020 ja keskimmäinen kuva sekä alarivin kaksi kuvaa syyskuulta 2020. Kiinnitän huomionne ylärivin oikeanpuoleiseen kuvaan. Grillikatoksen vieressä näkyvän monirunkoisen vaahteran kaadoimme ja luiskaan liukumäeksi kallistuneet betonilaatat olen kärrännyt parempaan käyttöön. Sitä en tiedä, miksi edelliset asukkaat ovat laittaneet laatat portaiksi metsään. Ei tuolla suunnalla niin kauniit maisemat tai hyvät marjamaastot ole, että juuri tuosta olisi kannattanut kulkea. Sainpahan laattoja muihin projekteihin ja vaahteran paikalle rehevän varjon istutusalueen.

Takapihan nurmikenttä on kokenut aikamoisen myllerryksen ja muutos jatkuu tänä vuonna.

Vilkaistaan vielä varjokujalle ja palataan takaisin etupihalle. Varjokujalla ei ollut yhtikäs mitään ensimmäisinä vuosina. Aloitin sen tekemisen vasta kesällä 2018 ja pari isompaa muutosta on tulossa vielä tänä vuonna. Ulkorappusen vieressä oli rikkaruohottunut pöheikkö punakoisoa, tarhatyräkkiä ja idänunikkoa. Kaikki lähtivät heti ensimmäisenä kesänä pois ja tilalle tuli kiveystä. Rakensimme myös uudet portaat, sillä vauvanvaunujen kanssa oli todella hankala kulkea ovesta ulos ilman nostoapuria. Viime kesänä laajensin kiveystä ja keltaisen nurkan päivänliljapenkkiä ja nyt odotan jännityksellä, tuliko ratkaisusta onnistunut. Kiveys on sulattanut lunta vauhdilla ja laajennusosan päivänliljat alkavat jo paljastua.

Varjokujan ennen-kuva on otettu aamulla huhtikuun lopussa, jälkeen-kuva ilta-auringossa toukokuun lopussa. Viime kevät oli kylmä, joten kasvua ei hirveästi siellä näy.

Kiitos seurastanne tällä aikamatkalla!

Ja lapio heiluu!

Kääpiöauringonkukka 'Music Box'

Tänään on lapio heilunut pitkästä aikaa oikein urakalla. Isäntä aloitti aamupäivällä ja lopetti suunnilleen siinä vaiheessa kun lapio hajosi. Minä jatkoin lyhyempivartisella kakkoslapiolla vielä muutaman tunnin sen jälkeen. Muutama kivi kammettiin ylös ja multaakin ehkä kuution verran, ruohotuppaita samanlainen kasa lisäksi. Kaikkihan lähti liikkeelle siitä kymmenen euron 'Sinikka'-luumusta, jolle piti etsiä paikka.

On siellä ehkä jotain tapahtunut... Oikeasta alanurkasta lähtevän polun suunta vaihtuu kaartumaan loivasti vasemmalle, eli peittokurjenpolvia pitää vähän siirtää.

Polku kulkisi siis tuosta multakasan oikealta puolelta kohti lapiota ja rautakankea.

Olemme koko kesän ajan pohtineet sopivaa paikkaa keväällä hankitulle tulipadalle. Vahvin ehdokas on ollut takapihalla rinteessä, jossa tiesimme olevan isoja kiviä. Joka ikinen talvi routa liikuttelee niitä sen verran, että nurmikkoon ilmestyy monttuja. Lisäksi nurmikko on siellä lähinnä apilan, valvatin ja voikukansekaista sammalikkoa. Minähän sen keksin, että jos kaivaisi nuotiopaikalle montun ja pengertäisi sen isoilla kivillä, niin lopputuloksesta voisi tulla aika kiva. Kivipengerryksen päällä olisi istumapaikkoja riittämiin vähän isompiinkin illanviettoihin ja yksi pihan ongelmakohdista poistuisi.

Ja sinnehän on ilmestynyt nuotiopaikan alku! Kiviä löytyi isoja ja vielä isompia. Pieniä murikoita on jo viety useampi kuorma toiseen paikkaan odottamaan käyttöä.

Isäntä oli saanut hädin tuskin nurmen kaivettua pois, kun kävi ilmi, että aivan pinnassa on sen kokoinen kivi, ettei sitä saa ilman järeämpää kalustoa liikkeelle. Kiven ympäriltä kaivettiin maatakin aika syvälle ja kivi vain jatkui ja jatkui alaspäin. Varmaan edelliset asukkaat olivat ajatelleet, että tuossa se ei häiritse ketään. Eikä häirinnytkään ennen kuin yhdet höyrypäät päättivät tehdä juuri siihen nuotiopaikan... Tuttavapiiriin ei kuulu ihmisiä, jotka olisivat voineet käväistä sivubisneksinään räjäyttämässä kiven. Mietimme sitäkin, olisiko mitään järkeä rälläköidä kiveä ja moukaroida sitten sen korkeimmasta kohdasta palasia irti. Tulimme siihen tulokseen, että siirretään koko kaivantoa n.70cm sivummalle, jotta kiven korkein kohta jää pengerryksen kohdalle. Samalla piti siirtää polun paikkaa alemmas, jotta nuotiolle voi kompastelematta tuoda ruokatarvikkeita grillattavaksi. Kivi tulee osittain näkymään pengerryksen vierellä, mutta ei ehkä häiritse liikaa nuotiopaikan käytettävyyttä.

Toinen iso kivi löytyi vielä aivan pengerryksen reunasta, mutta se on sen verran jyrkemmin pystyssä, ettei haitttaa juurikaan. Vihreä naru merkkaa tulevan istutusalueen rajoja. Multakasan alta on nurmi jo poistettu, joten istutusalue on hyvin aloitettu.

'Sinikkaan' tämänpäiväinen kaivanto liittyy sen verran, että pohdimme, olisiko sille tilaa nuotiopaikan ja talon väliin tulevassa istutusalueessa. Alkuperäinen suunnitelma oli istuttaa aluellee mm. pensashanhikkeja ja perennoja. Ostinkin jo kesällä yhden 'Lovely Pink' -hanhikin kasvamaan kokoa ja antamaan pistokasmateriaalia. Ja onhan minulla pari kärhöäkin odottelemassa sopivaa paikkaa. Luumupuun suhteen totesimme, että sen oksat saattaisivat tulla jo muutaman vuoden päästä liian lähelle nuotiota tai vähintäänkin sen ääressä istujia, joten puu päätettiin istuttaa sivupihalle. Kärhökaaripenkissä oli jo valmiiksi pensasmustikoiden keskellä tyhjää tilaa, johon luumupuu istui kauniisti. Puusta tulee aikanaan kivasti korkeuttakin köynnösportin ja risumajan kohdalle tulevan rakennelman kaveriksi.

Ainakin lähinnä luumua oleva 'Aino' pitää siirtää keväällä muualle, sillä se ei todennäköisesti tule viihtymään aivan luumun juuressa. Täälläkin tuli vastaan isoja kiviä, jotka sanelivat puun paikan.

Koko päivänä ei onneksi satanut kuin pari hassua pisaraa, jotka eivät kastelleet mitään. Tänne ennustetut kuurosateet kiersivät onneksi meidät ja niinpä nuotiopaikka edistyikin vauhdilla. Mikään muu ei sitten edistynyt pätkääkään, mutta otin kuitenkin pari kuvaa aurinkopenkistä, jossa ei ainakaan vielä ole ihan mahdoton rikkaruohoviidakko.

Aurinkopenkissä on kivasti lehtimuotojen ja värien vaihtelua. Valkoinen matto tummalehtisten maksaruohojen edessä on suorakylvettyä tuoksupielusta.

Etualalla maksaruoho 'Strawberries and Cream', sen takana maata peittää sinisenä pilvenä kukkiva tiukukärhö 'Arabella'. Loistokärhö 'Elsa Späth' komeilee aidalla.

Voi olla, että huomisaamuna menee hetki päästä liikkeelle ennen kuin lihakset vertyvät. Nuotiopaikalta pitäisi vielä kaivaa vähän maata pois, että saa kunnon kerroksen kivituhkaa pohjaksi. Lisäksi pitäisi kammeta kivet paikoilleen ja kaivaa istutusalueen kohdalta nurmet pois. Jos nuotiopaikan tekeminen hapottaa liikaa, niin onhan siinä vieressä metsänreunapenkkikin odottamassa perusteellista mylläystä. Sieltä pitäisi kaivella kaikki kukkasipulit ja suurin osa perennoista ylös, tuoda lisää multaa ja istuttaa uudet kasvit tilalle. Nyt ei tekeminen hetkeen lopu kesken!