Jäljillä ja köynnössuunnitelmia

Hiihtolomaviikon tehtäviin kuuluu tietysti hiihtoretki. Sivakointiseuraksi lähti yksi sisaruksista ja matka suuntautui suuresti muuttuneisiin lapsuuden hiihtomaisemiin. Sieltä, missä ennen (=15 vuotta sitten) oli hakkuuaukko, oli nyt läpipääsemätön taimikko. Jostain oli kaadettu metsää ja entisistä taimikoista oli kasvanut jo oikea metsä. Kartalla kuitenkin pysyttiin koko ajan. Viimeisimmäksi sataneen lumen alla oli kantava hanki, joten matka eteni suht kevyesti. Jänisten ja hirvien jälkien takia en vaivautunut kaivelemaan kameraa laukusta, mutta kaukana kaikesta löytyi juuri niitä jälkiä, mitä etsinkin. Kaupunkilaisille ja valmiilla laduilla liikkujille jäljet saattavat olla vieraampia mutta vähänkään metsäisemmissä maisemissa hiihtelijät ovat varmaan näitä nähneet.

Arvaatteko, mikä telaketjumonsteri auraamattomalla metsätiellä on mönkinyt?

Sama otus. Tarkkaan kun katsoo, niin keskellä kuvaa näkyy siivenjäljet. Lintu siis. Kesken matkan on tehty pieni hypähdys.

Jälkien alkupiste. Maahan laskeutumisen jälkeen lintu onkin päättänyt lähteä eri suuntaan.

Joko arvasitte, mistä linnusta on kyse? Teerihän se melko varmasti on hangella taaperrellut. Metsän puolelta löytyi enemmänkin jälkiä, joten todennäköisesti paikalla on ollut pieni parvi. Yritin etsiä kieppejä (metsäkanalintujen hangen sisään kaivamia "luolia", joissa ne nukkuvat pakkasöinä), mutta en löytänyt. Ehkä suojasäällä kovettunut hangen pinta onkin ollut liian kova teerien kaivettavaksi eikä uutta pakkaslunta ollut ainakaan meidän reittimme varrella tarpeeksi paksulti kieppiä varten. Toivottavasti teeret ovat kuitenkin päässeet johonkin suojaan pakkaselta, sillä parina yönä kävi yli -30 asteessa.

Kuvassa näkyy kaksi pikkukäpylintua. Ne eivät siis ole tahroja kameran linssissä.

Törmäsimme myös parveen pikkukäpylintuja. Kuuntelimme muutaman minuutin pienen matkan päässä olevan parven ääntelyä, mutta emme nähneet, missä linnut ovat. Siitä on todella kauan aikaa kun olen viimeksi kuullut pikkukäpylintuja, joten en varmuudella äänestä tunnistanut niitä. Koska kännykkä oli mukana, kuuntelin netistä pikkukäpylinnun ääntelyä ja totesin sen olevan sama, mitä kuului puiden latvoista. Laitoin kännykästä "nupit kaakkoon" ja eikös pian koko parvi pyrähtänyt katsomaan reviirilleen ilmestynyttä tunkeilijalaumaa. Osa linnuista jäi puiden latvuksiin tarkkailemaan kun pari rohkeampaa teki tarkempaa tutkimusta sujahdellen alempana. Yritin ottaa niistä kuviakin, mutta kamera ei ymmärtänyt, että haluan tarkentaa nopeasti liikkuviin pikkulintuihin enkä suinkaan heti kameran edessä oleviin oksiin. Onneksi sain otettua edes yhden kuvan linnuista silloin kun ensimmäiset lähtivät tulemaan äänen houkuttelemina lähemmäs.

Tänään kylvin miinanköynnös 'White Featherin' pussinpohjat sekä muutaman valkoisen mustasilmäsusannan.

Tulevan kesän köynnössuunnitelmat on nyt lyöty lukkoon. Yksivuotisia köynnöksiä tulee lähinnä varjokujalle sekä kaariporttiin että aitaa ja seinää vasten oleviin paksuihin oksiin kiipeilemään. Viime keväänä saamani koruköynnöksen pistokas sinnitteli talven yli ja on nyt lähtenyt reippaaseen kasvuun. Latvoinkin sen jo ensimmäisen kerran. Sen kasvutapa sopi toissa kesänä todella kauniisti seinää vasten olevaan oksaan kiipeilemään, joten tämäkin yksilö pääsee aikanaan sinne. Kelloköynnöksen yhdeksästä siemenestä vain kolme on selvinnyt tähän saakka, joten niillä tuodaan vehreyttä varjokujan alkupäähän. Kaksi istutan kaariporttiin ja yhden aitaa vasten oleviin oksiin kiipeilemään. Kaariporttiin tulee myös muutama valkokukkainen mustasilmäsusanna siltä varalta, etteivät kelloköynnökset suostu siinä kukkimaan. Siemenvarastoissa oli vielä parin vuoden takaisia miinanköynnöksen siemeniä, joista en ole saanut yhtään taimea selviämään ulkona hengissä. Luulen, että aikaisemmilla kerroilla taimet ovat olleet liian pieniä ja hentoja pärjätäkseen ulkona. Kylvin loput siemenet 12-senttiseen ruukkuun enkä häiritse niiden kasvua koulimalla, vaan annan taimien kasvaa rauhassa mahdollisimman isoiksi. Jos ruukku näyttää käyvän liian pieneksi, vaihdan niille isomman ruukun. Jospa tällä konstilla edes joku selviäisi kukkivaksi saakka. 

Koruköynnös vasemmalla, kelloköynnökset oikealla. Pikkuinen kokoero taimissa.

Patiolle tulee taas tänä vuonna tuoksuherneitä ja koska innostuin viime kesänä keräämään "vähän" niiden siemeniä, aion istuttaa taimia myös ympäri pihaa. Ihan jokaista 120 siementä en sentään aio kylvää! Viime keväänä testatut ohjeet (samat Cecilian ohjeet kuin teillä muillakin) ovat visusti tallessa ja niitä noudatan myös tänä vuonna. Toivottavasti viime kesän tuoksuhernerunsaus johtuikin juuri täydellisistä kylvöohjeista eikä viime kesän säistä.

Muutamaan kertaan nähty kuva, mutta ah, niin ihana!

Mukavaa loppuviikkoa!

Kiipeilijöitä

Alkuvuoden mittaan päässäni on muhinut tuttuun tapaan aikamoinen soppa uusia puutarhasuunnitelmia. Mitään järin mullistavia ajatuksia ei ole vielä herännyt, ainoastaan pieniä kehitysideoita ja kesäkukkasuunnitelmia. Kehitysideat jätän vielä hautumaan, sillä minulla on tunne, että vielä parempaa on tulossa, jos annan pääkopan tehdä rauhassa töitä. Ehkäpä timanttinen lopputulos näkyy taas unessa. Kesäkukkasuunnitelmatkin ovat vielä pikkuisen vaiheessa, mutta selvää on, että tänä vuonna Hiidenkiven puutarhasuunnitelmiin kuuluvat yksivuotiset köynnökset.

Tuoksuherneet kiipeilivät kesän mittaan melkein portin yläosaan saakka. Kaksi tainta ei vain riittänyt koko seinämän leveydelle (yllätys!).

Varjokujan alkuperäisessä visiossa alppikärhö kiipeilee sekä köynnösportilla että aidan puoleisella sivulla. Pieni tarha-alppikärhöni jäi vaahtosammuttimen kokoisen ihmisen alle viime kesänä, joten en ole kovin luottavainen siihen, että se vielä tänä vuonna peittää edes pientä alaa köynnösportista saati sitten levittäytyisi aidalle asti. Toivon vain, että sen varsi ei taittunut liikaa tai jos taittui, niin se jaksaisi versoa juuresta uudelleen ja kasvaa aikanaan komeaksi, vehreäksi seinämäksi. Alppikärhön kaverina kasvavan tuoksuköynnöskuusamankaan talvehtimiseen en luota niin paljoa, että uskaltaisin jättää pelkästään sen varaan koko portin ja aidanvierustan vehreyttämisen. Tänä vuonna istutan siis aidan viereen keijunmekkoa, joka saa kiipeillä joko oksia tai jonkinlaista raudoitusverkkosysteemiä pitkin korkeuksiin.

Kellanvihreiden juovien kohdalle haluaisin sitten aikanaan vehreän seinämän peittämään aidan takana olevaa ryteikköä.

Varjokujan katseenvangitsijana toimivaan ruukkuryhmään on tulossa taas koruköynnöstä. Sen kasvutapa sopi täydellisesti visiooni, vaikka kukan väri ei ihan niin mieluisa ollutkaan. Eipä se onneksi varjossa niin runsaasti kukkinutkaan. Jos tänä vuonna itäisi useampi kuin yksi siemen, niin lopputulos olisi rehevämpi.

Koruköynnöksen kukat eivät täysin sovi muun puutarhani värimaailmaan, vaikka hauskan näköisiä ovatkin.

Varret sen sijaan tarttuivat napakasti paksuun pihlajan runkoon eikä köynnöstä tarvinnut auttaa kiipeilyssä. Sirojen lehtien ansiosta lopputulos oli kepeä ja ilmava.

Varjokujan portista puuttuu talon puolelta monivuotinen köynnös, joten aion esikasvattaa siihen varmuuden vuoksi ainakin valkoista mustasilmäsusannaa ja miinanköynnöstä sekä vaaleanpunaista tuoksuhernettä. Viime vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa miinanköynnöstä ja ne näyttivätkin lupaavilta siihen asti, kunnes istutin ne maahan. Yhden kohtaloksi kävivät ötökät, kaksi muuta taisi ottaa lopullisesti nokkiinsa paahtavasta auringosta ja tuulen tuiverruksesta. Viime vuodesta otan opikseni sen, että kylvän ne reilusti myöhemmin, vasta huhtikuun puolivälissä, ja pidän heti alusta alkaen niitä säiden suosiessa ulkona, jotta ne tottuvat paremmin aurinkoon. Aion myös suojata niitä (ja kaikkia muitakin köynnöksiä) tarpeen vaatiessa harsolla maahan istutuksen yhteydessä.

Mustasilmäsusannaa en ole koskaan ennen kasvattanut. Ilmeisesti se pitäisikin laittaa pian esikasvamaan.

Ensimmäinen miinanköynnös kukki viime vuonna jo sisällä. Nätti kukka, mutta hädin tuskin sormenpään kokoinen.

Hempukka tuoksuherne sopinee kauniisti miinanköynnöksen ja mustasilmäsusannan kaveriksi.

Kerroin syksyllä unesta, joka ratkaisi monta kasvimaaongelmaa. Varjoisin osa kasvimaasta siis siirtyy autotallin aurinkoisemmalle seinustalle. Samalla vapautuu paljon rikkaruohotonta maata uudelle istutusalueelle. Ajatustyön alla on eräs kyhäelmä, jonka haluan nähdä ensin halpana ja helposti toteutettavana (ja myös tuhottavana) mallina. Kasvatan siis tänä vuonna paljon keijunmekkoja ja teen loppukesällä päätöksen, kannattaako ideaa viedä eteenpäin vai haudataanko se ikiajoiksi järjettömänä päähänpistona.

Keijunmekko roikkui amppelissa toissa kesänä etupihan pihdan oksalla. Toivottavasti tästä kerätyt siemenet itävät hyvin, sillä taimia tarvitaan tänä vuonna paljon.

Tällaiset köynnössuunnitelmat minulla on tälle vuodelle, eli vihreys nousee maanpinnasta reilusti ylöspäin. Suunnitelmiin kuuluu myös se, että edullisesti vastaan tulevat kärhöt napataan mukaan, sillä niin niille löytyy varmasti vielä kiipeilypaikkoja. Iloista loppuviikkoa!

Voittaja ratkaistu!

Eilisessä postauksessa oli hurja kisailu kevätkukkien välillä. Kaikki kisat ovat jo sinällään jännittäviä, mutta tässä kisassa yllättäjiä tulikin vähän joka suunnasta ja kisailijoiden määrä lisääntyi kesken kilpailun. Tapahtuikohan tässä nyt jokin sääntörikkomus? Pidetään jännitystä yllä loppuun asti ja aloitetaan palkintojenjako viimeisen sijan saaneesta kukkasesta.

Lehtoimikkä ei ehtinyt yön aikana aukaista ensimmäistä kukkaansa.

Vauhdilla takavasemmalta kurvanneen posliinihyasintin vauhti ei riittänyt voittosijaan saakka. Läheltä piti kuitenkin, sillä parin tunnin päästä kuvan otosta oli jo  useita kukkia auki.

Kultasijasta käytiin erittäin kiivasta taistoa, johon osallistui myös yllätyslöytö varjokujalta. Yllätyslöytö siinä mielessä, etten ollut sitä istuttanut eikä eilen varmasti näkynyt nupun nuppua. Epäilen myös, että eilen sen kohdalla oli vielä luntakin, sillä en edes kiinnittänyt huomiota erilaisiin lehtiin.

Varjokujan yllätyskrookus tuli äidiltäni tulleiden kuunliljojen juurakkojen mukana. Se pääsi jaetulle kultasiljalle...

...'Golden Yellow' -krookusten kanssa.

Kultamitalista käytiin historian kovin taisto, sillä myös aurinkopenkin kevätkurjenmiekka pääsi samalle palkintosijalle.

Kisailuun päättivät viime tingassa osallistua myös kevätkurjenmiekan kaverit, joista ei eilen näkynyt vilaustakaan sinistä. Tuomari ei nyt oikein osaa päättää, olisiko niissä toinenkin kultamitalin ansaitseva yksilö ja kolme posliinihyasintin kanssa jaetun hopeasijan saavuttanutta, vai yksi kultamitalisti ja neljä hopeamitalistia. Sääntökirja menee kyllä uusiksi näiden kasvien kanssa!

Etummaisena kisaan alunperin osallistunut yksilö, taustalla neljä kaveria.

Loppuun pikaisesti kasvualustavertailun tämänhetkinen tilanne. Taulukosta tulee viikko viikolta sekavampi, sillä osa taimista on innostunut nuppuilemaan. Ensimmäisenä kylvetyt taimet saavuttivat viime viikolla kahdeksan viikon iän, jälkimmäiset ovat nyt kuusiviikkoisia.

Kunnollisia eroja kasvualustojen välillä ei meinaa syntyä sitten millään. Kaikki kasvavat minusta suht tasaisesti.

Miinanköynnökset ovat peräti veikeitä tapauksia, sillä ne puskevat nupun joka lehtihangasta. Nämä ovat kyllä superhentoisia. Ehkä mietin vielä uudelleen, sopivatko ne kuitenkaan niille kaavailemaani paikkaan vai keksinkö jotain muuta tilalle. Vielä en ole niiden kanssa pulassa, sillä ovat kiivenneet melko kiltisti ja maltilla tukikeppiään pitkin ylöspäin. Latvontaa voisi harrastaa ahkeramminkin, mutta kuka raskii nippaista nuppuisen latvan poikki? Minusta nimittäin tuntuu siltä, että miinaset ovat keksineet ihan minun kiusallanikin tehdä latvaan ensin nupun ja sitten vasta vartta!

Miinanköynnökset ovat aika veikeitä tapauksia. Muutama nuppu erottuu kuvasta kun tarkkaan katsoo ja löytyypä sieltä jo ensimmäinen kukkakin.

Mini-miinan ensimmäinen kukka. Mittakaavana pikkurillini.

Tämä päivä onkin kulunut suurimmaksi osaksi taimia kouliessa ja ulkona pihapuuhissa. Vielä en ole löytänyt yhtään kasvia, joka olisi varmuudella kuollut talven aikana. Jänikset nyt ovat vähän maistelleet sieltä sun täältä, mutta ne huomasin jo alkutalvesta. Myyrien tuhoja ei sen sijaan näyttäisi olevan lainkaan. Eikä muuten lumituhojakaan! Joka puolelta nousee kaikkea nopeampaan tahtiin mitä ehdin seuraamaan. Jännittävää aikaa tämä kevät!

Nauttikaa auringosta ja lämmöstä! Kivaa viikkoa!