Uusia syyskukkijoita

Aika kuluu niin hirmuista vauhtia, etten meinaa enää pysyä perässä ollenkaan. Suurin syypää tähän tilanteeseen on varmastikin työt, joita on ensimmäistä kertaa sitten opiskeluaikojen tarjolla yllin kyllin. Ehkä maanantaina ollut vapaapäivä olisikin kannattanut käyttää puutarhan sijaan kodin ja töiden kannalta järkevämmin, heh. Tehty, mikä tehty ja sillä mennään. Tähän postaukseen keräsin viikonloppuna otettuja otoksia puutarhani uusista kukkijoista. Kurkataan ensin aurinkopenkin ihanaisia.

Koreatörmäkukat nuppuilevat tuskastuttavan pitkään, mutta vihdoin ensimmäinen oli saanut muutaman kukan auki. Ne meinasivat jäädä kokonaan huomaamatta, sillä kukkavarsi oli kaatunut ja piilotteli leijonankitojen alla.

Hempeän pinkki leijonankita on kaunis pari purppurarevonhännän kanssa. Tämä yhdistelmä toistetaan ehdottomasti ensi vuonnakin.

Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa purppurarevonhäntää. Ensimmäinen kokeilu oli myös taustan hempeät tarhakukonkannukset. Kummatkin alkavat vasta nyt olla parhaimmillaan, mutta parempi sekin kuin ei milloinkaan.

Viime syksyn alelöytö punatähkä 'Floristan Weiss' nosti kukkansa sotilaalliseen riviin. Hauskasti sen juurelle sattui paljon valkoisia belliksiä. 

Viime kesänä ostettu purppurapunalatva 'Phantom' kukkii nyt kauneimmillaan. Keväällä jakotaimena saamani korkea purppurapunalatva ehti jo kukkia, mutta luulen, että ensi vuonna molemmat kukkivat yhtä aikaa eri korkuisina.

 Siirrytään aidan taakse kivikkorinteeseen.

En ollut alkuun varma, pidänkö niin hirmuisesti loistosädekukkien väristä, mutta nyt se on oikeastaan aika kiva kun keltainen väri on vähentynyt ja oranssi tummunut punaisemmaksi. Sopii hienosti valkeaan aitaan ja nukkapähkämöihin.

Viime syksynä ostamani kaukasiantörmäkukkakin alkaa availla kukkiaan.

Tulin istuttaneeksi sen punatähkien taakse. Väripari on aika erikoinen, mutta ehkä ne sopivat olemaan yhdessä. Tarkkaan kun katsoo, niin törmäkukan heteissä on samanlaista lilanpunaista väriä kuin punatähkässäkin.

 Takapihalla kukinnan on aloittanut syysasteri.

Kai se on sitten syksy...

Viime syksyn syyskylvöistä kasvanut päivänkakkara 'May Queen' alkaa kukkia. Yksi taimi kukkii, muutamassa on nuppuja ja loput kukkivat kai ensi vuonna.

Päivänkakkara 'May Queen' näyttää aivan tavalliselta päivänkakkaralta. Mitä eroa niillä sitten on?

Mittanauha sen paljastaa. Vähän isompi kuin se niityillä kasvava perusversio.

 Mittanauhan kanssa kun ulkoilin, niin olihan se mitattava tämän hetken isokukkaisin kärhökin.

'Jan Pawel II' on häkellyttävän isokukkainen. Näytti, että kärhökaaren laella olisi ollut isompiakin kukkia, mutta milläs niitä sieltä korkeuksista mittailet.

Odotan malttamattomasti seuraavaa vapaapäivää, että ehtisin käydä puutarhassa katsomassa, mitä sinne kuuluu. Ja ehkä jatkamassa niitä kesken jääneitä projekteja. Onneksi on ollut sen verran viileämpää ja kosteaa, että ehkä ruukkukukatkin pärjäävät muutaman päivän ilman hoitoa. Tosin pahoin pelkään, että pari taivasalla ollutta voi pian kärsiä jo liikamärkyydestä... Mukavaa loppuviikkoa!

Kaikenlaista eläjää ja lapiohommia

Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa tarhakukonkannuksia ja olin jo melkein päättänyt, että saivatkin jäädä yhden kesän kokeiluiksi. Melkein kaikki taimet ovat kasvaneet maata myöten luikerrellen ja piilotelleet kauniita kukkiaan mullan ja rikkaruohojen seassa. Ainoastaan kaksi yksilöä on kasvanut alusta lähtien pystyssä. Nyt toinen niistä kukkii.

Herkullisen liila tarhakukonkannus, joka pysyy hienosti pystyssäkin. Hyvä tuki myös hämähäkin seitille. Löydätkö kuvasta seitin tekijän?

Tummansininen nojailee purppurarevonhäntiin ja muodostaa varsin sähäkän yhdistelmän. Onneksi taustalla retkottava (kysykää lapsilta!) hempeän vaaleanpunainen leijonankita rauhoittaa tilannetta.

Enpä muuten kesäkukkia istuttaessani tullut ajatelleeksi ollenkaan, että istutin aurinkopenkkiin kurjen (siperiankurjenmiekka) eteen revon (=ketun), leijonan ja kukon. Varsin eläimellistä menoa, varsinkin kun rusakot poikasineen kirmailivat melkein joka yö näiden keskeltä kadulle. Onneksi meno on nyt rauhoittunut ja puutarha on muuttunut perhosten valtakunnaksi. Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota perhosten suosimien kasvien yksittäisten kukkien ulkonäköön. Aivan kaikki eivät hivele silmiä, kun tarkemmin katsoo.

Nokkosperhonen esittelee jättiverbenan varsin kauniita kukkia.

Amiraalin nurinkurinen tyylinäyte hassusti hapsottavasta punatähkästä. Aika monet kasvit aukaisevat ensin kukinnon alimman kukan ja jatkavat siitä ylöspäin. Miettikääpä vaikka leijonankitaa tai ritarinkannusta. Punatähkä aloittaa latvasta.

Purppurapunalatvan yksittäinen kukka on varsinainen rumilus. Harva tukka sojottaa kuin sähköiskun saaneena joka suuntaan. Onneksi perhoset eivät hätkähdä erikoisempaa ulkonäköä, vaan ymmärtävät katsoa pintaa syvemmälle. Ruokailemassa neitoperhonen.

Takapihalla oleva valkea varjopenkki on kokenut pientä uudelleenmuotoilua ja järjestelyä. Pidensin ja levensin penkkiä jo aiemmin kesällä grillikatoksen suuntaan, mutta nyt pidensin sitä hieman myös varjokujaa kohti. Aion vielä jossain vaiheessa leventää ja pidentää penkkiä, mutta olkoon nyt toistaiseksi tuon muotoinen. Pitää ensin keksiä joku kiva reunuskasvi jaloangervojen eteen ja jotain sulkavaleangervon toiselle puolelle. Nyt kun illat alkavat jo olla aika pimeitä, olen huomannut, kuinka kauniilta valkoiset jaloangervot ja kuunliljat näyttävät ikkunasta katsottuna.

Tämän päädyn tein jo aiemmin. Siisrin kuunliljojen välistä kaikki 'Brautschleier'-jaloangervot omaksi ryhmäkseen laajennukseen. Etureunaan istutin tädiltäni saatuja esikoita, joiden väreistä minulla ei ole mitään aavistusta. Siirtelen niitä sopiviin kohtiin ensi keväänä.

Sulkavaleangervo siirtyi vajaan metrin tänne päin. Nyt se on keskellä ikkunoiden välistä seinänpätkää. Sen ja kuunliljojen väliin jaoin äidiltäni saamat kaksi valtavaa 'Weisse Gloria' -jaloangervoa reiluksi ryhmäksi. Pieni jouluruusun siementaimi siirtyi sulkavaleangervon eteen.

Sitten kärhökaaren kaunottaria.

'Justan' väri on tismalleen sama kuin penkin etureunassa olevien 'Halcyon'-kuunliljojen kukat.

'Piilu' alkaa päästä vauhtiin. Sen väri taas sopii hienosti komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' nuppuihin ja myöhemmin punastuviin kukkiin.

Jos muutamia viikkoja sitten olleet kovat tuulet eivät olisi taivuttaneet vaalean 'Jan Pawel II':n versoja poispäin kaariportista, niin se ja tummansininen 'The President' paiskaisivat kättä kaaren huipulla. Siinä missä aurinkopenkissä on eläimellistä menoa, niin kaariportissa on toinen ääripää: paavi, presidentti ja prinsessa ('Princess Kate', ei kuki vielä).

Esikoinen on ilmiselvästi innostunut nyt floristin hommista. Katkoin eilen etupihan pelargoneista kuihtuvia kukintoja pois. Kuopus halusi pari kukintoa itselleen ja kiikutti ne nurkan taakse, missä esikoinen oli leikkimässä. Kuulin heidän jutustelevan ja pian kuopus tuli hakemaan lisää kukkia. Hetken päästä hän kävi pyytämässä vielä lisää ja juoksutti nekin pois. Sain työni tehtyä ja lähdin katsomaan, mitä lapset puuhastelevat. Esikoinen esitteli ylpeänä istuttamiaan kukkia ja käski äidin ottaa niistä kuvan.

Esikoinen istutti kukkalähetin tuomat pelargonit ämpärilliseen hiekkaa kasvamaan

 Aurinkoista uutta viikkoa!

Heinäkuun alun näkymiä

Hienoa heinäkuuta! Minä jo aamulla ikkunasta ulos katsoessani ajattelin, että heinäkuu alkaakin oikein lupaavasti, kun mittarissa on 19 astetta lämmintä, aurinko paistaa ja tuulee kevyesti. Ja sää pysyikin muutaman tunnin sellaisena. Nyt sataa (taas!) vettä. Ihan varmasti siinä on jokin taika, että juuri silloin sataa kun pionin kukat alkavat aueta! Eikä siltä voi välttyä, vaikka puutarhassa olisi vain kaksi pionia.

Perintöpioni 'Elinan' melkein täysin auennut kukka, taustalla tarhakurjenpolvea.

Tänä vuonna tässä 'Elinassa' on peräti 30 nuppua, muutama kukka on jo melkein auki. Kärhöportin toisella puolella olevasta laskin 20 isompaa. Aikamoinen parannus viime vuoteen, jolloin kummassakin oli kymmenisen kukkaa. Taustalla viimeiset kivituhkat odottavat lapiota ja kottikärryä.

Aurinkopenkin vaaleanpunaisen värin herruus jäi hetkelliseksi, sillä nyt sinne on ilmestynyt pari sinistä kukkaa. Sain viime viikolla äidiltäni sinisen siperiankurjenmiekan taimen, jossa oli pari kukkanuppua. Luulin sen suuttuvan siirrosta, sillä alkukesällä siirretty tarhakurjenmiekka veti takaisin kaikki tulossa olleet nuppunsa ja kuivatti vielä lehtienkärkiäkin varmuuden vuoksi. Onneksi tämä ei ollut niin nirppanokka, vaan aukaisi ainakin ensimmäisen nupuistaan.

Toivottavasti tämä ei jatkossa käyttäydy samalla tavoin lehtiperennan tavoin kuin valkoiset siperiankurjenmiekkani, vaan kukkisi edes silloin tällöin.

Ensimmäinen kukkiva tarhakukonkannus sattui olemaan samaa sinisen sävyä kuin parin metrin päässä oleva siperiankurjenmiekka. Minusta tämä olisi voinut kasvaa vähän korkeammaksikin: nyt varrella on mittaa hädin tuskin 20cm ja sekin vähä luikertelee maata myöten.

Kahdesta sinisestä väripilkusta huolimatta punainen on aurinkopenkin vallitseva väri. Ihanat leijonankidat...

... ja isotähtiputket kukkivat näyttävästi. Aidan edessä on se korkea purppurapunalatva, mitä olen haikaillut pitkään. Sain keväällä jakopalan tuttavalta, mutta näytti vähän siltä, että se suuttui hellekelillä siirrosta, joten en maininnut blogissa mitään. Nyt se on niin lupaavasti kasvussa, että pääsee jo pikkuisen näyttäytymään täälläkin.

Kurkkasin aidan yli kivikkorinteen puolelle. Isotähtiputket alkavat kukkia sielläkin ja ovat muutkin kasvit rehevöityneet. Kevätvuohenjuurille rinteen tämä pää on varmaan liian kuiva ja paahteinen, sillä ne ovat aurinkoisina päivinä nuupottaneet lehtiään. Siirränkin ne tuoksuvattujen paikalle syksyllä, jos vatukosta on päästy siihen mennessä eroon.

Pian rinteessä kukkii isotähtiputkien lisäksi maksaruohoja. Keskellä tummimman vihreinä nousevat punatähkät alkavat myös muodostaa nuppuja.

Tältä näyttää tuoksuvatukko tasan kolme viikkoa myrkytyksestä. On sillä jotain vaikutusta ollut, mutta riittiköhän yksi käsittely kuitenkaan?

Pihaantulosta näyttää tältä. Vatuissa on vielä aika paljon (liikaa) vihreää minusta. Tältä puolelta näkyvät myös kivikkorinteen karuimmassa osassa kukkivat keltamaksaruohot.

Jotkut kivistä ovat suoraan juurimaton päällä, joidenkin alla on sentti-pari hiekkamultaa. Keltamaksaruoho viihtyy mainiosti.

Kivikkorinnettä vastapäätä pihatien toisella puolella olevalla pikkuniityllä kukkii päivänkakkaroiden seurana pieni (aho-)orvokki. Sen vieressä on ihan minikokoinen bellis, sillä siirsin orvokin aiemmin aurinkopenkistä bellisten keskeltä niitylle enkä alkanut repiä juuria erilleen toisistaan.

Etupihalla pikkujasmikkeet aloittelevat kukintaa. Pian niiden metsämansikkainen tuoksu leviää ympäri etupihaa.

Pation luo kolmiopenkkiin istuttamani 'Voluceau' on aukaissut kaksi kukkaa. Osa lehdistä taisi kärsiä jossain vaiheessa kylmästä tai auringonpaisteesta, mutta onneksi uusi kasvu näyttää paremmalta.

Kellarissa talvetettu jättiverbena on myös aloittanut kukinnan. Värinsä puolesta tämä ei ole paras valinta punaista seinää vasten, mutta harmaisiin kiviin sopii kauniisti. Ja viihtyy loistavasti paahteisella kasvupaikallaan. Perhosia vielä odotellaan. Ehkä ne ilmestyvät sitten kun kukkia on enemmän auki.

Mukavaa uutta viikkoa ja kukkaisaa heinäkuuta!