Ykkösestä kymppiin

Bongasin Keijunkukkaselta tämän hauskan haasteen, jonka on kehitellyt Anna (Satavuotiaan sylissä). Ideana on listata asioita ykkösestä kymppiin. Minä päädyin tietenkin valikoimaan puutarha-aiheita ja vieläpä suurimman osan juuri tämän hetken kuumimmista kasvi- ja puutarhakuulumisista.

Yksi hyvin talvehtinut rosmariini. Sama kasvi on ollut minulla kesästä 2021 saakka, joten tämä on sen neljäs talvi. En enää edes muista, montako kertaa yritin sitä ennen talvettaa rosmariinia ja lopputuloksena oli aina kuiva risu viimeistään kevättalvella. Sitten kun tajusin pitää rosmariinin myös kesän yli ruukussa ja kastella talvetuksen aikana riittävän usein, talvehtiminen alkoi onnistua. Rosmariinin kastelurytmi ei siis ole sama kuin pelakuilla, vaan sille saa lorotella kymmenasteisessa eteisessäkin juomista ainakin kerran viikossa. Rosmariinini on levinnyt vuosien mittaan vähän joka suuntaan ja mieli tekisi jo pikkuisen näyttää sille saksia muutenkin kuin vain ruuanlaittotarpeiksi.

Viidettä kesäänsä lähestyvä rosmariini ja kumppanit.

Kaksi hyasinttiruukkua eteisessä. Helmikuun lopulla kukintansa aloittanut istutus alkaa olla jo kukintansa loppusuoralla, toisen hain vasta tänään kellarista. Sen versot ovat jääneet kellarin pimeydessä keltaisiksi mutta ei mene kuin päivä tai pari, niin ne ovat vihertyneet. Sitten kun ensimmäinen hyasintti-istutus on kukkinut, alkavat uuden ruukun hyasintit availla nuppujaan.

Pullea kukinto alkaa jo pilkistellä ensimmäisen kellarista tuodun hyasintin lehtien seasta.

Kolme siemenlaatikkoa: yksi kesäkukille, toinen hyötykasveille ja kolmas perennansiemenille. Samassa pikkulipastossa on vielä kaksi muutakin laatikkoa. Toisessa on tyhjiä siemenpusseja ja pieniä minigrip-pusseja odottamassa uudelleenkäyttöä, toisessa nimisäleitä sun muuta kylvöpuuhissa tarvittavaa pikkusälää. Lipasto ei ole kokonsa puolesta muuten mitenkään erityisen kätevä tai kovin kauniskaan mutta sen laatikot ovat täsmälleen oikean kokoisia siemenpussien säilytykseen.

Kolme siemenlaatikkoa ja yksi aamupalaansa odottava karvakuonolainen.

Neljä kompostoria. Biolanin pikakompostorissa muhii keittiöjäte ja niin paljon puutarhajätettä kuin sinne vain uppoaa. Sen vieressä on pikakompostorin talvityhjennystä varten rimpula kompostikehikko, johon istutan alkukesällä yleensä kesäkurpitsan ja vaihtelevasti yhtä sun toista kaveriksi. Syksyllä tyhjennän siitä mullat kasvimaalle ja niin on taas pömpeli tyhjänä pikakompostorista talven aikana tyhjennettävälle massalle. Kesän puutarhajätteet kerään kuormalavoista kyhättyyn kehikkoon ensimmäiseksi kesäksi. Seuraavana vuonna siirrän ne vierellä olevaan Biolanin 900 litran puutarhakompostoriin jatkokypsymään. Kumpaankin saattaa livahtaa jokunen multasäkillinen hepanlantaa ja pikakompostorista kesän aikana tyhjennettävää puolivalmista massaa.

Plussakelien jälkeen tuli lumituisku ja pakkanen. Kompostorissa oli 40 astetta lämmintä.

Viisi ruukkua pelargonin pistokkaita: neljä omista ja yksi söpö valkokirjavalehtinen äidiltä. Yksi pistokkaista tuntuu tarvitsevan muovihuppua mutta muut ovat pärjänneet kokonaan ilman. Pilvisinä päivinä ne ovat saaneet olla ikkunan edessä, auringonpaisteella tietysti kauempana ikkunoista etteivät nuupahda paahteeseen. En tykkää juurruttaa kasveja vesilasissa, vaan istuttelen kaikki pistokkaat suoraan multaan. Yleensä juurtuvat hyvin, vaikka jotkut saattavatkin tarvita alkuun muovipussista suojaa.

Kolmea erilaista pelakuuta viidessä ruukussa.

Kuusi lavakaulusta kasvimaalla. Kapea mutta melko pitkä kasvimaani sisältää kuusi lavakaulusta, joista viisi erottuu jollain lailla alla olevassa kuvassa. Viimeinen jää kuvan oikean reunan ulkopuolelle. Puolet lavoista on kaksikerroksisia, loput vain yhden lavakauluksen korkuisia. Satoa tulee sen minkä tulee ja kaikki syödään. Hyvänä vuonna omaan suuhun menee enemmän kuin etanoiden tai muiden tuholaisten. Rusakot sen sijaan joutuvat katselemaan pitopöytiä aidan takaa.

Maanantai-illan lumimyrsky peitti melkein kaikki lavat uudelleen lumella.

Seitsemän kylvöstä, joissa ei näy vielä elonmerkkiä. No, ihme olisi, jos kuudessa näkyisi, sillä kylvin ne vasta tänään. Katsokaas kun piti saada täytettyä tämä kohta haasteesta. Lobeliaa kylvin kuukausi sitten omaan ruukkuunsa ja pari viikkoa sitten ripottelin sen siemeniä myös chili- ja paprikaruukkuihin. Todennäköisesti siemenet ovat jo menettäneet itämiskykynsä mutta pitihän niitä nyt johonkin kylvää. Jos hyvin käy, niin edes jossain purkissa itää lobeliaa. Tämän päivän kylvöissä oli timjamia, lehtikaalia, kahta basilikaa ja viittä tomaattilajiketta.

Tämän päivän kylvöt etualalla, lobelia takana.

Kahdeksan on kärhöjä kellarissa. Niistä viisi on omia ja kolme äitini talvisäilytyksessä olevia pikkutaimia. Pienissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta isommat ovat kaikki hereillä. Leikkasin niistä viimevuotisia versoja tänään samalla kun kävin kellarissa tarkistamassa kasvien voinnin. Kerrotaan nyt pikaisesti tässä samalla muidenkin kellarissa talvehtijoiden kuulumiset. Mustaluumu, pitsipihlaja ja nuokkusyreeni ovat selvästi hengissä ja onneksi vielä lepotilassakin. Muratit, lankaköynnös ja kaksi leijonankidoista ovat myös elävien kirjoissa. Viherliljapuun kohtalo on vaakalaudalla. Runko on puolivälistä ylöspäin toiselta puolelta pehmentynyt ja lehtiä on irronnut paljon. Saa nähdä, kuinka sille käy. Saattoi olla virhe talvettaa se kellarissa mutta jälkikäteen ei voi muuta kuin ottaa opikseen. Liljapuun juurella ollut neilikka saattaa olla elossa tai sitten ei. Sen näkee sitten myöhemmin. Sama tilanne afrikansinisarjalla.

Kellarissa on vähän haastavaa kuvata, mutta kyllä siellä kahdeksan kärhöruukkua on.

Yhdeksän liukastumista. Maanantain lumimyrskystä jo mainitsinkin. Myräkkää edeltänyt viikko vietettiin nollan molemmin puolin ja ajoittaisissa vesisateissa, minkä vuoksi meidän piharinteestä tuli erittäin liukas. Ennen lumisadetta rinteessä pääsi vielä suht turvallisesti liikkumaan nastakengillä mutta maanantain aikana äkisti pakkaselle painunut sää ja 20 sentin kerros pakkaslunta tekivät rinteestä niin liukkaan, ettei siitä päässyt autollakaan ylös saati sitten nastakengillä, joiden pohjiin pakkautunut lumi teki jäätiköllä liikkumisesta yhtä huteraa kuin olisi ollut juhlakengät jalassa. Liukastelin ensin ylös hakemaan lumikolaa ja sitten edestakaisin pitkin pihamaata yrittäen lykkiä rinteeseen edes auton renkaiden mentävän väylän. Isäntä tuli onneksi ajamaan auton talliin. Itse en olisi uskaltanut ottaa yhtä paljon vauhtia kadulta kun oli toinenkin auto pihamaalla. Meistä kumpikin liukastui kerran kunnolla selälleen (onneksi oli paksulti lunta pehmusteena, niin ei käynyt kuinkaan) ja minä lisäksi kerran sivuttain niin, että sain pienen mustelman lonkkaan. Alamäkeen jäi meiltä yhteensä neljät kunnon liukumisjäljet ja tiistai-aamuna lumitöitä viimeistellessäni liukastuin vielä kahdesti. Pieniä jalan lipsahduksia ei nyt lasketa eikä sitä ensimmäistä pihaanajoyritystäni, jolloin auto päätti luistella takaperin takaisin kadulle. Onneksi tiistaiaamuna osa lumesta oli jo alkanut tarttua jäähän eikä ihan joka kohta ollut niin liukas. Varsinkin rinteestä tuli heti paljon turvallisempi kun isännän lähtiessä töihin auton renkaat olivat painaneet lunta tiukasti jäähän kiinni. 

Lumen alla jäätä (kuva tiistaiaamulta).

Kymmenen tomaattilajiketta (plus yksi). Tämän kesän kasvimaasuunnitelmissa on kymmentä (+1) eri lajiketta tomaattia. Omista siemenistä listalla on 'Evakko', 'Cuor di Bue', 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' (sekä 'The Amateur', joka pääsi unohtumaan näitä suunnitellessa. Löysin pussin nimittäin vasta kylvöpuuhia aloitellessani). Äidiltäni on tulossa 'Balkoni Red', 'Vilma', Tumbling Tom', 'Cherry Falls', 'Roma' sekä 'Cereza Amarilla'. Osa listan lajikkeista oli viime kesänä ensimmäistä kertaa kokeilussa ja pääsee nyt uusintakierrokselle. 'Maskotka', 'Balkonzauber', 'Tumbling Tom' ja 'Cereza Amarilla' ovat olleet useampana kesänä kasvatettavana ja ne ovat osoittautuneet luotettaviksi kasvatettaviksi ruukussa seinustalla. Niiden varaan on hyvä perustaa kesän sato ja kokeilla rinnalla uusia tuttavuuksia. Täysin uusia lajikkeita itselleni ovat 'Balkoni Red ja 'Cherry Falls'.

Viime kesältä 'Verino' amppelissa ja 'Maskotka' parvekelaatikossa.

Siinäpä ne tämän hetken kuulumiset. Napatkaahan tekin tästä haaste työstettäväksi!

Toukokuun alussa puutarhassa tapahtuu

'Kuntalan' alla kukkivat posliinihyasintit, tähtisahramit sekä ensimmäinen kevätkurjenmiekka.

Toukokuun ensimmäisellä viikolla kevät edistyi ison harppauksen. Luumupuu 'Kuntalan' alla kevätkukkaniitty on taas pikkuisen runsaampi kuin viime keväänä, vaikken istuttanut sinne syksyllä yhtään aikaisin kukkivan kasvin sipulia lisää. Entiset sipulit ovat runsastuneet mukavasti ja tähtisahramimättäistä voisi jo tiheimmistä väleistä kaivella osan erilleen ja levittää laajemmalle alueelle. Kevätkurjenmiekat näyttäisivät olevan suunnilleen kaikki hengissä mutta eivät niin runsaina mättäinä kuin aurinkopenkissä, jossa näyttäisi olevan niille erityisen mieluisa paikka. Nyt maasta on alkanut nousta myös kirjopikarililjan hennompia versoja ja ensimmäisiä narsissin piippoja. Hieman sivummalla pystykiurunkannukset ovat lehdessä mutta eivät ihan vielä kuki.

Ensimmäiset esikonkukat aukesivat 2.5.

Koska kukkii? -haasteessa ei ole vielä tullut täysosumia mutta eipä kyllä napakymppejäkään. Isoin huti tähän asti tuli esikoiden kohdalla, joiden veikkasin aloittavan kukinnan 7.5. Seuraavaksi pitäisi kukkia tarhakylmänkukan 13.5. Saa nähdä, kuinka käy. Luumutarhassa yksi tarhakylmänkukka on saanut nostettua pari nuppuaan viiden sentin korkeudelle mutta kaikki muut ovat vielä aivan maanrajassa. Ne tuskin ehtivät kukkaan viikossa, kun on ennustettu niin kylmää säätä, joten heitän kaiken toivoni luumutarhan karvanuppuun. Sen muuten pitäisi vielä olla se erityisen suloinen yksilö. Viimeisenä veikkasin 15.5. tulppaanien kukintaa. Kovin näyttää epävarmalta sekin, sillä vanhat tulppaanit ovat nousseet harvinaisen heikosti. No, ei menetetä toivoa vielä.

Luminen suonsilmäke vappuna.

Eilen, 4.5. lumesta oli jäljellä enää rippeet.

Olen päässyt monena keväänä tekemään ensimmäiset kylvöt kasvimaalle jo huhtikuun loppupuolella. Tänä vuonna vähän venähti myöhäisemmäksi ja siemeniä pääsi maahan vasta vappuna. Huhtikuun loppupuoli oli niin kylmää, ettei edes kannen alla ollut lava sulanut sen vauhdikkaammin kuin muutkaan. Nyt se oli jo kunnolla sulanut, joten pääsin kylvämään paria erilaista salaattia, mustajuurta, naurista ja retiisiä. Rucolaakin piti kylvää mutta unohdin sen kokonaan. Lavan yläosan ovat toistaiseksi vallanneet perennakylvökset, jotka olivat reilu pari kuukautta hangessa saamassa kylmäkäsittelyä. Tämän vuoden kylvöjen lisäksi seassa oli viime keväältä muutama ruukku, joissa ei näkynyt vielä viime kesänä mitään elonmerkkiä. Nyt pariin oli ilmestynyt joitakin taimia mutta veikkaan niiden olevan ennemminkin koivuja kuin kylvämiäni lajeja. Tosin sirkkalehtiasteella taimia on vähän haastavaa erottaa toisistaan, joten annan niidenkin kasvaa hetken aikaa ennen lopullista tuomiota.

Ensimmäiset kylvökset kasteltu suolta kerätyllä lumella. Ruukuissa hankikylvöt heräilemässä. Niitäkin piti vähän kastella.

Silloin kun satoi vettä, oli myös pakkasen mahdollisuutta, joten en ottanut sadevettä talteen. Siksipä sitä ei ole nyt ollut tarjolla, kun olisi pitänyt kastella kylvöksiä tai talvetettuja kasveja. Niin kauan kun lunta riitti, olen käyttänyt sitä kasteluun mutta nyt sekin on vihdoin loppu. Liiterin nurkalla on ämpärit mutta IBC-konttiin en ohjaa sadevettä ennen kuin olemme saaneet sen putsattua. Autotallin nurkalla taas on tapahtumassa muutoksia, joita täysinäinen vesitynnyri saattaisi haitata, joten toistaiseksi pitää pärjätä ämpärityylillä, jos ei halua vesijohtovettä käyttää kasteluun. Onneksi maa on vielä talven jäljiltä sen verran kosteaa, etteivät kylvöksetkään ihan hetkessä kuivu.

Surkeimman näköinen siemenestä kasvatetuista alppiruusuista.

Muistaako kukaan vielä äitini ja minun alppiruusujen siemenlisäyskokeilua? Kesällä 2020 risteyttämäni siemenet pääsivät multaan loppuvuodesta 2020 ja taimia iti ihan hirveästi. Ensimmäiseen syksyyn selvinneet taimet talvetettiin ensimmäisen talven (2021-22) yli meidän kellarissa. Seuraavana talvena kellarissa talvehti vain muutama ja loput olivat maassa pääosin hyvällä menestyksellä. Talvi oli suotuisa, joten tappioita ei omassa puutarhassani tullut lainkaan, äidilläni taisi joku yksittäinen taimi kuolla. Viime syksynä viimeinenkin taimi pääsi maahan viemästä kellaritilaa. Mennyt talvi oli kuitenkin selvästi hankalampi pienille alppiruusuille, sillä useammasta on mustunut latvoja samaan tapaan kuin tuolla yllä olevan kuvan rodolla. Muutama näyttäisi kuitenkin talvehtineen oikein hyvin. En aio kaivaa noita huonomman näköisiäkään pois ennen kuin ovat selvästi kuolleet tyveä myöten, mutta ehkä niillä ei ole ihan niin hyvin sattuneet perimälotossa kylmänkestogeenit kohdilleen kuin niillä paremmin talvehtineilla. Nuppuja ei ilmeisesti ole vielä yhdessäkään, joten edelleen joutuu jännittämään, millaiset kukat niihin tulee.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähti-hyasinttiniitty siistiytyi ja sai kompostimultaa päälleen.

Aloitin vihdoin kukkapenkkienkin siistimisen. Silputan viimevuotisista jämistä mahdollisimman paljon niille sijoilleen ja viskon sen verran kompostimultaa päälle, etteivät korrenpätkät ihan pienimmästä tuulenvireestä lähde lentelemään. Maatuvatkin nopeammin, kun on vähän multaa päällä. Vasta sitten kun maassa on jo paksulti silppua, kärrään ylimääräiset kompostoriin. Puutarhakompostin valmis puoli on vielä jäässä mutta sain pinnalta kaavittua yhden kottikärryllisen multaa kukkapenkkiin kärrättäväksi. Ensimmäisenä siistin aurinkopenkin kevätkukkaniittyä, jotta vihdoin ja viimein kukinnan aloittaneet kevätkurjenmiekat näkyisivät paremmin. Historiallisen pitkään niillä tänä vuonna menikin. En muista, että tuolla kohtaa olisi koskaan ensimmäinen kurjenmiekka aloittanut kukinnan vasta toukokuun puolella. Sitten kun ensimmäinen nuppu vihdoin aukesi, poksahti suuri joukko kerralla heti perään. Ehkä ne tarvitsivatkin jonkun rohkean ilmoittamaan, että on jo kevät. Pääkukinta lienee näillä keleillä vasta ensi viikon loppupuolella ja jos ei taivaalta tule jalkapallon kokoisia rakeita, äitienpäivänä voi olla oikein kaunis näky, kun taaemmaksi istutetut sipulikin ovat alkaneet kukkia.

Edellisen postauksen salakukkija-'Alida' on tuolla kaukana, aivan aidan edessä. Bongaatteko sieltä säihkyvänsinisen täplän?

Siirtohommiinkin jo pääsin, tosin en vielä istuttanut mitään, vaan kaivoin kolme koivuangervoa pois. Tai en kaivanut itse, vaan isäntä tuli avuksi. Eli jos tarkkoja ollaan, pääsinkö sittenkään edes siirtopuuhiin? Leikkasin kuitenkin ihan itse pensaat mataliksi, eli tein sentään jotain asian eteen. Maa oli sulanut vasta kymmenen sentin syvyydelle, joten isännän apu tuli ihan tarpeeseen. Pensaat lähtivät vanhemmilleni ja ne oli pakko saada kyytiin silloin kun he tulevat, olipa maa jäässä tai ei. Heidän puolestaan niillä ei olisi ollut kiire mutta itse halusin saada puskat pois heti kun vain mahdollista. Nyt oli helpompi kaivaakin kun ei ollut vielä muu kasvillisuus kunnolla herännyt. Kunhan maa sulaa kärhökaaripenkistä, siirrän angervojen tilalle viime syksynä hankitun keltaheisiangervon. Jos se kestää yhtä hyvin vesimyyrän hyökkäyksiä kuin 'Diabolo', on taas yksi nurkka aurinkopenkistä hitusen myyränkestävämpi.

Koivuangervoista jäi vain kuopat ja kasa risua jäljelle. Ja aidasta paljastui taas muutama läpilaho lauta.

Puutarha-aitamme on jo elämänsä ehtoopuolella mutta ehkä se vielä jonkun vuoden pysyy pystyssä. Koivuangervoja kaivaessa yksi laudoista sai pienen osuman ja siitä putosi kärki kivikkorinteen puolelle. Talvella taas toisesta kohdasta aitaa oli katkennut samalla lailla yksi kärki. Kummankin tilalle löytynee vielä aiemmin poistetuista aidanpätkistä ehjempi lauta ja jos käyttökelpoisia lautoja on useampia, niin uusitaan pari muutakin lautaa, jotka pysyvät tällä hetkellä kasassa käytännössä pelkän maalin ansiosta. Sitten kun "varaosia" ei enää riitä tai aita mätkähtää tuulessa kumoon, pitänee miettiä uuden aidan rakentamista. Uutta puutavaraa tuohon ei ruveta hankkimaan, kun tolpat olisi joka tapauksessa uusittava lähivuosina eikä samanlaisia maahan upotettuja puutolppia taideta haluta. Nyt riittää, että aita pysyy pystyssä edes jotenkin. Sen takiahan siinä on kukkapenkit ympärillä, ettei kukaan pääse nojailemaan...

Kyytiläisiä posliinihyasinttiin laskeutuneessa kimalaisessa.

Välillä kimalaisten kyydissä näkee joukoittain punkkeja. Ne eivät ole sitä samaa lajia, joka kiusaa ihmisiä ja kotieläimillä ja levittää tauteja, vaan Parasitus- tai Parasitellus -sukuihin kuuluvien petopunkkien nuoruusvaiheita. Ne tarttuvat kimalaisen turkkiin kukista tai sen synnyinpesästä ennen talvehtimista. Sitten ne liftaavat kimalaisen kyydissä niin kauan, että kuningatar saa pesän perustettua ja alkavat syödä pesässä koisaperhosten ja toisten punkkilajien munia ja muita pieneliöitä. Ne ovat siis ihan hyödyksi kimalaisille, vaikka näky voi joskus olla aika hurja, jos samaan kimalaiseen on kerääntynyt hirmuinen määrä punkkeja. Punkit voivat syödä pesään kerättyä siitepölyäkin ja siten hieman vähentää pesän ruokavarastoja mutta ilmeisesti hävikki ei ole niin suurta, että niitä voisi haitallisiksi kutsua. 

Botanical Blue -nimellä syksyllä istuttamani krookukset kukkivat pensasryhmässä...

... ja näyttävät aivan samoilta kuin nämä takapihalla kukkivat tähtisahramit 'Ruby Giant'.

Tulipahan saatua nimi yhdelle epämääräisen nimen omaavalle kasville. 'Ruby Giant' on sitäpaitsi oikein soma, joten ei haittaa, että sattui tulemaan samaa lajiketta toisellekin puolelle pihaa. Krookuksista hypätään taimien pariin. Sain vihdoin hankituksi vahvempaa multaa tomaateille sun muille esikasvatettaville ja päätin vielä eilisen puutarhapäivän päätteeksi ruukuttaa nopeasti taimia isompiin purkkeihin. Alunperin oli tarkoitus tuoda helpotusta ainoastaan tomaateille ja chileille, mutta pienissä ruukuissa kärvisteleviä sellereitä katsellessani päätin laittaa niillekin tilavammat asumukset. Ja sitten alkoi näyttää siltä, että sini-ikiviuhkotkin huusivat tilaa juurilleen. Ja voi rähmä, leijonankidat ovat jo tekemässä neljättä lehtiparia eikä niitä ole edes koulittu!

Siinä vaiheessa kun kaikki tähänastiset taimet olivat suunnilleen huokaisseet helpotuksesta päästessään suurempiin purkkeihin ja olin jo aloittanut taimien kuskauksen takaisin omille paikoilleen, huomasin keittiön ikkunalla kuusi lehtikaalia pikkuruisissa ruukuissaan. Ilta oli jo niin pitkällä että lapsetkin olivat jo kömpimässä sänkyihinsä ja itselläni alkoi selässä tuntua lattialla kykkiminen monen tunnin puutarhailun jälkeen, joten kaalit saivat luvan jäädä odottamaan parempia aikoja. Jos sää näiden kylmien jälkeen alkaisi taas lämmetä, taidan istuttaa kaalit suoraan kasvimaalle minikasvarin tai harsojen suojiin. Viimeisenä pikahommana kylvin muutamia avomaankurkun ja -50% hinnalla bongaamani kurpitsa 'Uchiki Kurin' siemeniä. Joku uusi kokeilu tuli siis tällekin vuodelle. Mietinkin jo aiemmin talvella, että voisi kokeilla jotain talvikurpitsaa ja nyt kun sattui osumaan siementarjous sopivasti kohdalle, niin tartuin tilaisuuteen.

Ensimmäinen erä isommissa purkeissa, vaihteeksi hoidin homman eteisen puolella, johon tulvi ulkoeteisestä auringon lämmittämää ilmaa.

Tänään oli muuta ohjelmaa koko päivän tarpeiksi eikä sääkään suosinut puutarhailua, joten mikään ei edistynyt puutarhassa. Mutta pyykinpesukoneemme toimii vihdoin! Juhlahetki! Halvan sähkön aikaan olikin hyvä hetki pestä lasten paksuimpia toppakamppeita kesäsäilöön. Kevyttoppavaatteet jätin vielä odottamaan oikeasti kesäisempiä kelejä. Toivottavasti niitä nyt on pian tulossa, sillä eihän nyt tähän aikaan keväästä enää pakkasta kaivattaisi, saati sitä valkoista ainetta, josta juuri päästiin eroon. Vai onko vielä joku, joka ei saaanut tehdä lumitöitä riittävästi talven aikana?

Vuoden ensimmäiset kylvöt

Kylvökausi on korkattu vihdoin täälläkin käyntiin. Eipä ole tainnut moneen vuoteen mennäkään näin myöhäiseksi niiden aloitus. Yleensä olen tehnyt vähintään perennojen hankikylvöjä jo tammikuun alussa ja usein on ollut jotain muutakin pitkän esikasvatusajan vaativaa sorttia tulossa.

26.1. laitoin kylvölautalle chiliä 'Hungarian Yellow Wax Hot', lehtikaalia itämistestiin sekä maustepaprika 'Lombardoa'.

Minulla on pari pussia vanhentuneita lehtikaalin ja salaatin siemeniä. Varsinkaan lehtikaalia ei kovin montaa tainta kasvimaalle mahdu, joten päätin testata siementen itävyyttä jo nyt ja samalla kasvattaa minivihreää keittiön ikkunalla. Kahden päivän lautalla köllöttelyn jälkeen yhdeksän lehtikaalin siementä kahdestakymmenestä on jo itänyt ja suurin osa muistakin on selvästi turvonnut, joten ihan hyvältä näyttää itävyysprosentti. Laitan itäneet siemenet pian multaan. Chilin ja paprikan siemenet ovat myös turvonneet, mutta vielä ei ole ilmestynyt juurenalkua esiin. Eikä haittaa, vaikka menisi viikkokin, sillä harsosääskien ehkäisemiseksi haluan käyttää uuden multasäkin vielä kertaalleen umpijäässä ennen isompia kylvöjä. Ostin tänä vuonna vaihteeksi kasvusammalen rinnalle taimimultaa, jossa on hyötymikrobeja ja mykorritsaa. Käytin sitä jo sammalen seassa perennakylvöille, sillä muutaman päivän sisälläolon jälkeen ne lähtevät ulos ja mahdolliset mullassa olleet harsosääsken toukat kuolevat samalla. Sisälle jääville kylvöksille laitoin pelkästään kasvusammalta, sillä se on saanut jo pari jäädytystä eikä todennäköisesti sisällä enää ainakaan kovin paljoa harsosääskiä.

Kylvin kuukausimansikkaa 'Rujana', basilikaa, timjamia ja paria salaattia. Alla toiselta harrastajalta ostamani avomaantomaattien siemenet, joita kylvän vasta maaliskuussa.

Syksy kun oli märkä ja pakkaset tulivat pari viikkoa ennen lumia, epäilen kasvimaalle jääneen timjamin heittävän henkensä kokonaan. Timjami on hidaskasvuinen, joten päätin kylvää sitä jo nyt. Meillähän on viileä eteinen, jossa timjami viihtyy varmasti hyvin kunhan on lähtenyt kunnolla kasvuun. Liian pitkiksi kasvavia versoja voi käyttää ruuanlaitossa ja samalla taimet tuuhettuvat. Meillä loppuikin jo ajat sitten viime kesänä kerätyt timjamit, joten kerran jouduin jo ostamaan valmiin yrtin kaupasta. Se oli tarkoitus istuttaa suoraan isompaan ruukkuun, mutta ei ollut multaa, joten laitoin sen astiaan ikkunalle ja laitoin tilkkasen vettä pohjalle. Eräänä aamuna puska lötkötti rentona pitkin pöytää. Nyt se on ruukussa mutta vähän siinä ja siinä, jaksaako lähteä kasvuun. Basilikaa ja vanhoja salaatinsiemeniä kylvin ihan vain varhaisvihreää varten. Ulos istutettavat basilikat kylvän maaliskuussa ja salaatit tietysti suoraan kasvimaalle. Kuukausimansikka 'Rujana' on itselleni uusi lajike. Sitä tuli siemenkirjeen mukana, joten päätin kokeilla, onko siinä eroa itselläni oleviin 'Alexandriaan' ja 'Rügeniin'. Taimet päätyvät aikanaan herukkapensaiden aluskasveiksi.

Perennasiemenlaatikon sisältöä. Mitähän näistä sitä tänä keväänä kylväisi?

Perennojen siemeniä tutkaillessa yritin kerrankin pitää mopon hallinnassa enkä kylvöinnostuksen tuiskeessa vain holtittomasti ripotellut jokaisesta pussista ruukkujen täydeltä siemeniä. Osa siemenistä oli sellaisia, joita minun piti kylvää jo syksyllä lopullisille kasvupaikoilleen. Niinpä päätin jättää ne pussit vielä laatikkoon ja tyhjentää joko keväällä tai ensi syksynä suoraan kukkapenkkeihin. Joitain kasveja, kuten vuorijumaltenkukkaa, tarhakylmänkukkaa ja vuokkoja haluan lisää joka tapauksessa ja ne pääsivät hankikylvettävien joukkoon. Sitten piti ajatella myös syksyn ja talven säitä ja pohtia, mitkähän kasvit ovat mahdollisesti ottaneet jalat alleen ja paljonko tarvitaan täydennystä. Kylvettävien kasa kasvoi taas monella pussilla. Oli myös muutama laji, joita kylvin vasta viime keväänä ensimmäistä kertaa. Niistä vain harva ehti kukkia ensimmäisenä kesänään eikä talvenkestävyydestä ole tietoa, joten kylvin varmuuden vuoksi niitä uudelleen, jos vaikka taimet ovat sattuneet kuolemaan talven aikana. Pitäähän se nyt antaa näytön mahdollisuus niillekin!

Perennansiemenet odottamassa peittelyä.

Lopulta ruukkuihin päätyi 11 eri siementä. Osa oli useamman vuoden vanhoja, joten ripottelin niitä aika reilusti. Hyväksi havaittu tapa numeroida kylvökset ovat taas käytössä. Numerokoodien takaa löytyvät seuraavat lajit: 1. keltatörmänkukka, 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka, 3. kivikkotörmäkukka, 4. kaukasiantörmäkukka, 5. lapinvuokko (?), 6. amerikanvuokko, 7. punahattu 'Delicous Candy', 8. punahattu 'Sunseeker's Red', 9. vuorijumaltenkukka, 10. alppiasteri, 11. kaukasiankirahvinkukka. Vähän kyllä esimerkiksi kaukasiankirahvinkukan siemeniä kylväessäni pohdin, miksi ihmeessä pitää kylvää 15 siementä, jos kukkapenkkeihin ei mahdu kuin maksimissaan pari tainta. Sama monen muunkin kasvin kohdalla. No, ehkä ylimääräisille taimille löytyy ottajia, jos itämisprosentit taas yllättävät. Tänä vuonna en aio tehdä toista perennojen hankikylvöä, vaikka mikä kylvötuska tulisi ennen seuraavia esikasvatukseen kylvettäviä. Parin viikon päästä pääsen lievittämään sitä joka tapauksessa mukulasellerien kylvöllä ja siitä pari viikkoa, niin pääsee taas kylvämään jotain.

Vai pitäisikö sittenkin kaivella kesäkukkalaatikosta vielä jotain pidemmän esikasvatusajan vaativia siemeniä...?

Loppuun pieni varoituksen sana ja ohjeistus itsellekin muistiin laitettavaksi: jos olette löytäneet hyvän suihkepullon, hankkikaa heti toinen samanlainen varastoon älkääkä antako kumpaakaan muiden käsiteltäväksi. Itselläni oli pari vuotta käytössä halpa, mutta hyvin käteen sopiva pullo, jossa oli juuri sopivan lempeä suihku pienimpienkin siementen kasteluun. Jääköön mainitsematta, kuka perheenjäsenistä halusi suihkuttaa kuumaan leivinuunin luukkuun vettä terävämmällä vesiruiskauksella ja sääti korkkia. Itse vielä annoin luvan moiseen, kun kovemmilla pakkasilla huoneilmallekin teki ihan hyvää pieni kosteuslisä. Suihkepullon korkkipa ei enää suostunut sen jälkeen menemään takaisin hienosuihkuasentoon, vaikka mitä yritettiin. Ei ole ollut hetkeen muuta asiaa isompiin kauppoihin, joten suihkepullon osto on jäänyt. Nyt, kun sitä tarvittiin, marketissa oli vain yhtä mallia ja se piti pakon edessä ottaa. Suihku on siinäkin ihan ok, mutta bonuksena kapistus tihkuttaa jostain välistä vettä suoraan sormille ja samalla pisaroita tietysti tippuu pitkin pöytää. Kyllä pitäisi saada kaupassa testata vedellä suihkepullojen toimintaa ja käytettävyyttä ennen ostopäätöksen tekoa!

Operaatio nukkapähkämön kuritus

Retkottavat kasvit saavat minut aina melkein repimään hiuksiani. Haluan, että kasvit pysyvät ryhdikkäästi pystyssä ihan omin avuin. Köynnöskasvit ovat asia erikseen, samoin muutama korkeampi kasvi, jotka eivät vain kestä rankkasadetta ja tuulta tukematta. Sitten jos hädin tuskin polvenkorkuinen kasvi päättää heittäytyä pitkin pituuttaan kulkuväylille tai vieruskaverien päälle, se saa melkein poikkeuksetta lähdöt. Tai viimeistään siinä vaiheessa kun keksin sen tilalle jotain parempaa. Tällä kertaa lapion eteen joutui useampi nukkapähkämökasvusto.

Ehdin jo saksia ensimmäisen mättään kaivuukuntoon ennen kuin muistin kuvan ottamisen.

Muutamia vuosia sitten erehdyin laittamaan liian pitkälle kukkineita nukkapähkämön kukkavarsia puutarhakompostiin. Kompostimullan seassa oli mitä ilmeisimmin valtava nukkapähkämön siemenpankki, joten taimia alkoi putkahdella kaikkialta mihin olin myöhemmin sitä kompostimultaa levittänyt. Aivan väärään paikkaan ilmestyneet epäonniset kitkin pois saman tien mutta täällähän tunnetusti on ollut keskeneräisiä kukkapenkkejä vuosikaudet, joten osa taimista sai jäädä paremman puutteessa estämään rikkaruohojen kasvua. Nukkapähkämö on kasvi, joka tarvitsee äärimmäisen kuivan ja paahteisen paikan pysyäkseen jämäkästi pystyssä. Oikein hyvässä mullassa, kosteassa ja puolivarjossa se venähtää aivan liian rehevään kasvuun ja lakoontuu pienessäkin tihkusateessa saati sitten niissä kymmenien millien rankkasateissa, mitä täälläkin on välillä ollut. Heti kapeiden kivipolkujen vieressä kasvaessaan ne tukkivat luumutarhaan kulkevan reitin todella tehokkaasti ihan vain kaatuilemalla. Siispä nyt oli aika ottaa lapio käteen ja raivata vähän reittejä auki.

Osa nukkapähkämöistä poistettu ja kurjenpolvea istutettu tilalle.

Alkuperäinen suunnitelma oli vain täyttää penkki loppuun samalla peittokurjenpolvella mitä puolet alueesta jo on, mutta päätinkin kaivaa talonpuoleisesta kulmasta tuoksukurjenpolven ja jakaa siitä useamman taimen penkin takaosaan. Sen kun piti joka tapauksessa siirtyä sieltä johonkin. Vaikka mätäs oli iso, sen juurakko oli niin pieni, ettei siitä saanut kuin pari jakotainta ja yhden mitättömän pienen palasen, joka ei välttämättä selviä. Siispä nukkapähkämöä jäi vielä puolet jäljelle. Siis tuonne penkin takaosaan. Talon puoleinen sivu onkin sitten asia erikseen.

Nukkapähkämön mokoma kun on ujuttautunut tällekin puolelle retkottamaan.

Paljon parempi! Ainakin sitten, kun kaukasianmaksaruohot tuosta virkistyvät ja lähtevät kasvuun.

Kaukasianmaksaruohoa sain otettua sen verran paljon, että sain kaivettua vielä yhden mättään nukkapähkämöä penkin takareunastakin pois. Nyt jäi jäljelle enää yksi reilunkokoinen mätäs, jonka retkottamisen varmasti kestän siihen saakka kun saan senkin korvattua muilla kasveilla. Maksaruohot kaivoin kivikkorinteestä, jossa ne olivat sekoittuneet hopeahärkkiin. Sain samalla pikkuisen lisää hopeahärkkiä takapihalle luumupuun alle ja raivattua myös tilaa etelänmunkille, jolle ei ole oikein löytynyt sopivaa paikkaa muualta.

Hopeahärkki ja kaukasianmaksaruoho olivat sekoittuneet maksaruohokaistaleen vasemmassa päässä toisiinsa.

Pation luona kaivuuhommat sujuivat oikein mallikkaasti ilman yllätyksiä toisin kuin kivikkorinteessä. Maksaruohoja poistaessa kävi jo selväksi, että niidenhän alla on kivi. Rautakangen kanssa sitä vähän yritin tökkiä mutta laidat tuntuivat olevan sen verran kaukana, että katsoin parhaimmaksi jättää mokoman murikan niille sijoilleen. Kymmenen sentin kasvualustaan oli mahdoton ajatella etelänmunkkia, joten päädyin siirtämään aurinkopenkkiä ja kivikkorinnettä rajaavaa kivimuuria sen verran, että kiven korkein huippu jäi muurin alle. Tulipahan tarhakeijunkukka 'Hanseille' kymmenen senttiä lisätilaa.

Pieni mutta sitäkin enemmän päänvaivaa aiheuttanut muutos.

Etelänmunkki sopinee oikein hyvin hopeahärkin ja sinikatanan seuralaiseksi.

Lisää retkottavaa nukkapähkämöä löytyi majapenkistä, jossa se kieltämättä sopi todella hienosti väriltään yhteen purppuraheisiangervo 'Tiny Winen' kanssa. Tosin majapenkki on vielä varjoisampi ja kosteampi kuin pation luota lähtevä luumutarhan alku, joten siellä nukkapähkämöt eivät ole kesäkuun alun jälkeen edes yrittäneet kasvaa ylöspäin. Pois vaan mokomat ennen kuin ehtivät tehdä siemeniä!

Ennen.

Ihan kokonaan en päässyt vielä eroon majapenkin nukkapähkämöistäkään, sillä keijunkukissa ei ollut riittävästi jaettavaa enkä halunnut täyttää koko aluetta valkotäpläimikälläkään. Siinä on muuten toinen kasvi, joka meinaa vähän työllistää. Toistaiseksi se ei ole lähtenyt vaeltamaan juurillaan liiaksi mutta kukinnan jälkeen kuihtuvat kukkavarret on pakko käydä poistamassa, jotta sen yleisilme olisi edes vähän siistimpi. En tiedä, kuinka innokkaasti valkotäpläimikkä tekisi siementaimia mutta tavallinen lehtoimikkä on hyvin innokas levittäytymään siemenillään joka paikkaan. Niinpä sen liikkeitä pitää ennakoida poistamalla kukkavanat ja varmuuden vuoksi teen saman myös valkotäpläimikälle.

Jälkeen. Alkavassa sateessa piti ottaa vain äkkiä kuva ja hilpaista sisälle ennen viimeisen roskakasan viemistä.

Majapenkissä tuli hyvin esille, mitä hautova kosteus saa aikaan alle jääville kasveille. Nukkapähkämön paksut, karvaiset varret ja lehdet eivät päästä kosteutta haihtumaan, joten niiden alle jääneet daalia ja keijunkukka olivat alkaneet homehduttaa lehtiään. Keijunkukka toipuu varmasti pian mutta enpä usko, että daalia jaksaa lähteä enää kasvuun tai tehdä uusia nuppuja. Jätin sen kuitenkin vielä paikoilleen, niin ei ole niin tyhjän näköistä. Hieno suunnitelmani oli lohkaista tarhakeijunkukka 'Green Spicen' reunasta palanen, josta saisin pari reipasta tainta heisiangervon viereen. Muuten hyvä ajatus, mutta käteen jäi kolme lehtitupsua puolentoista sentin juurennysällä. Upotin kaksi isointa suoraan maahan ja surkeimman rääpäleen ruukkuun, jonka vein ulkovarastoon. Jos se selviää hengissä, se pääsee aikanaan loppujen nukkapähkämöiden tilalle. Heisiangervon toiselle puolelle istutin esikoita.

Esikoiden helakanvihreä sävy sopii myös hyvin tummanpurppuraiseen heisiangervoon.

Purppurasta puheenollen: aurinkopenkin purppurakeijunkukka 'Palace Purple' on kasvanut tänä sen verran paljon, että sain jaettua pari isointa puoliksi ja jatkettua riviä eteenpäin. Ensi kesänä voikin sitten siirtää ensimmäisen mättään kahtena palasena jonon hännille, niin sammalleimu saa enemmän tilaa ja keijunkukat muodostavat näyttävän reunuksen. Penkin keskivaiheilla ei olekaan muuta tummalehtistä yhdistämässä alkupäässä olevaa tummalehtistä maksaruohoa taaempana olevaan purppuraheisiangervoon. Keijunkukat täyttävät sen tarpeen täydellisesti.

Aurinkopenkin murheenkryynipaikka siistiytyi pikkuisen.

Yllä olevan kuvan keskikohdassa on aiempina vuosina kasvanut suurimmaksi osaksi kosmosta ja muita kesäkukkia. Tarkoitus kun oli, että mustilanhortensia kasvaisi vähän nopeammin ja ottaisi oman tilansa. Ja on sinne istutettu yhtä sun toista mutta joko vesimyyrä on syönyt ne tai talvi tappanut. Tai sitten märät kesät, jotka tuhosivat yhtä vaille kaikki liljat. Rentovartiset kesäkukat kasvavat suurimmaksi osaksi pitkin maata, joten niistäkään ei ole tuomaan kaivattua korkeutta ja rehevyyttä alueelle. Ongelma on kuitenkin jo korjautumassa. Alkukesällä siirretty punahattu on keskittynyt lehtien kasvattamiseen mutta onneksi toinen sentään on jo kukassa. Sen takana syysasteri 'Patricia Ballard' on myös hyvässä kasvussa ja nojailee aitaan. Sen vasemmalle puolelle on istutettu tähkäverbena, josta pitäisi tulla aikaa myöten ihan komean kokoinen kasvi. Toivottavasti viihtyy. Mustilanhortensian etupuolelle tulee jossain vaiheessa joku pioni. Nyt kun näyttää siltä, että hortensia kasvaakin mieluiten ylöspäin, niin tulkoot siitä sitten rungollinen. Mahtuupahan sen eteen kaikkea muuta.

Operaatio se oli tämäkin... Kuvassa on parin päivän saldo keitettyjä lehtokotiloita ja pari tyhjää kuorta.

Lehtokotiloiden suuri määrä pääsi yllättämään minut todella. Onhan niitä aina silloin tällöin löytynyt joitain mutta ei koskaan mitään valtavia joukkoesiintymiä. Torstaiaamuna sateisen yön jälkeen päätin käydä taas tarkistamassa kaikki riskialttiit paikat ja keräsin parissa minuutissa kymmenen kotiloa tontin rajalta nokkosista. Kipaisin laittamassa vedenkeittimen tulille ja pyysin lapsia hihkaisemaan heti kun se hälyttää ja juoksin takaisin keräämään kotiloita. Kolmisenkymmentä kotiloa sai kiehuvaa vettä niskaansa ja muutamia pääsi vielä hetki sen jälkeen samaan kuumaan kylpyyn. Olin jo aikeissa lähteä puuhastelemaan muuta mutta lapset tulivatkin ulos ja halusivat myös kerätä kotiloita. Ei muuta kuin uusi ämpäri heitä varten. Minun piti toimia kirjurina. Luulin, että kotiloita ei enää löytyisi montaa mutta niinpä vain muksutkin löysivät viisikymmentä kotiloa. Eilen aamulla menimme tarkastamaan saman apajan uudelleen ja vielä sieltä löytyi toinen mokoma. Onneksi vain noin kymmenen noista ylläolevan kuvan melkein 160 kotilosta löytyi kukkapenkeistä! Kiersimme nimittäin varmuuden vuoksi nokkospöheikön lisäksi myös jokaisen kukkapenkin läpi. Ilmeisesti kotilot olivat levittäneet sanaa hyvästä nokkoskasvustosta ja tehneet joukkovaelluksen sinne kukkapenkkieni sijaan. Hautasin lopuksi elävältä keitetyt kotilot aurinkopenkkiin kärhöjen juurelle lapionpiston syvyyteen. Siinäpä on vesimyyrälle ihmettelemistä, jos kohdalle sattuu tunnelinsa kaivamaan ja jos ei, niin saavat kärhöt pitkäaikaisen kalkkilisän.

Herneet olivat satonsa antaneet, joten tein niiden tilalle vielä salaattikylvöksen.

Kasvimaalta ei ole lehtokotiloita löytynyt ja muistakin etanoista olen saanut työvoiton. Vielä käyn päivittäin tarkistamassa kaikki lymypaikoiksi jättämäni laudanpätkät ja ruohosilppukasat mutta enää ei ole löytynyt kuin yksittäisiä etanoita. Niinpä uskalsin saksia kellastuvat herneenvarret pois ja kylvää vielä joitain kylmyyttä kestäviä lajeja myöhäissyksyn sadoksi. Pienen rivinpätkän vuonankaalia kylvin jo aikaisemmin penkin ylälaitaan ja se on nyt taimettunut. Kahteen muuhun riviin tuli retiisiä, erilaisia salaatteja sekä lehtikaalia. Syödään sitten miniversoina, jos tulee niin pimeä ja kylmä syksy, ettei mikään jaksa kasvaa. Silputut herneenversot ja muutaman kehäkukankin hautasin rivien väleihin kaivamiini ojiin. Maatuvat ne sielläkin, kompostori tuli nimittäin kantta myöten jälkeen nukkapähkämöistä. Katteeksi laitoin ruohosilppua nurmenleikkuusta. Vaikka typpipitoista ruohosilppua ei suositellakaan enää loppukesällä perennapenkkeihin laitettavaksi, ripottelin silti ohuen kerroksen huonompimultaisiin paikkoihin. En kuitenkaan ihan kasvien tyvelle. Näin olen ennenkin toiminut eikä siitä ole ollut haittaa.

Päivän kärhökuvassa keikistelevät mantsuriankärhö ja loistokärhö 'Diamond Ball'.

Vadelmat taitavat olla tältä kesältä kerätty mutta herukka-aika on aluillaan. Eilen jo terttujen ylimmät mustaherukat olivat kypsyneet makeiksi, joten ennen mehustusta pääsee keräämään sieltä sun täältä noukkien ensimmäisiä kokonaisina pakastimeen. Jäiset mustaherukat suoraan pakastimesta ovat sekä minusta että lapsista melkein tuoreen marjan veroisia herkkuja. Toivottavasti sateet vain pysyvät poissa, niin eivät marjat homehtuisi puskiin. Aika hyvin ne ovat pienentyneetkin siitä mitä on ennusteissa näkynyt, mutta täysin sateettomiin päiviin on vielä matkaa. Mukavan lämmintä kuitenkin on ollut, joten ei passaa liikaa valittaa.

Joulukukkia, kylvöjä ja taimia

Hyasintti sopinee myös keskelle talvea.

Marraskuun alkupuolella ostamani hyasintin sipulit ovat nyt aloittelemassa kukintaa. Eivät ihan ehtineet joulukukiksi kellarin viileydessä eikä se toki ollut tarkoituskaan. Joulun aikaan kukkia oli riittämiin, joten jätin hyasintit mieluusti kellariin odottelemaan kukatonta hetkeä. Kuukausi sitten hyasintit pääsivät eteiseen ja viimeisen viikon ajan ne ovat olleet keittiön ikkunalla. Ensimmäinen kukinto alkoikin aueta juuri sopivasti silloin kun viimeinen amarylliksen kukkavana joutui kompostiin. Suorastaan täydellinen ajoitus siis.

Hauskasti nämäkin näyttävät ajoittavan kukintansa perätysten, vaikka ovat saaneet täsmälleen samat kasvuolot ja -ajat.

Ja sitten kun punaiset ovat kukkineet, nämä siniset aloittavat.

Kasvikaruselli pyörii hyvin jo tähän aikaan vuodesta, sillä joulun aikaan kukkineet hyasintit ovat vuorostaan siirtyneet eteiseen odottelemaan kevättä. Sinne siirtyvät kukinnan jälkeen myös nämä nyt kukintaa aloittelevat hyasintit. Ja jotta kukat eivät lopu, taidan hakea kompostiroskia viedessäni kellarista hollanninkurjenmiekatkin karusellin kyytiin. Josko ne vaikka aloittaisivat kukintansa hyasinttien jälkeen? Eteisen muratit ovat valitettavasti edelleen evakossa. Eivät ole päässeet kirvojen takia vieläkään takaisin omalle paikalleen. Luulin jo, että kirjavalehtisestä olisi kirvakanta lopullisesti taltutettu ja siirsin sen suihkusta kodinhoitohuoneen ikkunalle erilleen kirvaisemmasta liuskalehtisestä. Joka päivä löydän kuitenkin edelleen yksittäisiä minikokoisia kirvankutaleita senkin latvoista. Löysin kaapin perukoilta yhden tuholaistorjuntapuikon, jonka lykkäsin muratille kun ei kerta luomukonstit auttaneet. Ehkä ei auta muu kuin luovuttaa ja käydä ostamassa torjuntatikkuja toisellekin muratille laitettavaksi. En ole koskaan ennen törmännyt näin sitkeähenkisiin kirvoihin!

Lisää kyytiläisiä karuselliin, eli toinen erä perennoja. Vielä pitää peitellä siemenet.

Muistin yhtäkkiä sen, että kylvin tammikuussa vasta puolet perennoista. Tuli hamstrattua siemenkirjeestä sen verran paljon lajeja, että kylvettävää riitti kahdelle kerralle. Ensimmäiseen erään tammikuun puolivälissä tuli 16 ruukkua, tähän toiseen vain kahdeksan, tosin kolmeen ruukkuun tuli kahta sorttia, eli yhteensä 11 eri kasvia. Jotta numerokoodit eivät mene sekaisin, toisen kylvön numerointi jatkuu siitä, mihin ensimmäisessä kylvössä jäätiin. Numeroiden takaa löytyy seuraavat lajit: 17. tähtilaukka, 18. valkoinen laukka, 19. mäkitervakko, 20. tarhaillakko, 21. juurisikuri, 22. kyläneidonkieli, 23. tummansininen kurjenmiekka, 24. alppiasteri, 25. karhunjuuri, 26. valkea tiibetinkatkero ja 27. kivikkotörmäkukka. Parin päivän päästä käyn kaivamassa ne lumihankeen saamaan kylmäkäsittelyä. Näistä en taida tuoda mitään sisälle, vaan saavat olla kevääseen saakka ulkona ja itää omia aikojaan.

Loppusyksyllä itäneet vaaleajouluruusun taimet näyttävät nyt tältä. Nämä ovat olleet eteisen valoisimmalla ikkunalla.

Alan pikkuhiljaa päästä kevätfiiliksiin, vaikka vielä ei kylvösormia hirmuisesti pakotakaan. Kutittelee vain pikkuisen, mikä on aivan hyvä tähän vuodenaikaan nähden. Tammikuun lopussa kylvetyt chilit ovat itäneet, samoin 7.2. kylvetyt sellerit. Chileistä tuoreet siemenet itivät 100-prosenttisesti, vanhoista vain yksi yhdeksästä siemenestä. Viisi tainta riittää kuitenkin vallan mainiosti meille, joten en aio tehdä niistä uusintakylvöjä. Tai ainakin toivon, että kaikki taimet jäävät henkiin. 'Hungarian Yellow Wax Hot' sekä vanha takapotkuinen tulinen chili pääsivät omin neuvoin irti siemenkuorestaan ja levittelevät virkeinä sirkkalehtiään. Sen sijaan kumpikin 'Lombardo' jäi jumiin "hattuunsa" ja tarvitsi lopulta apua siemenkuoren repimiseen. Pahoin pelkään, että pienempi taimista ei välttämättä jaksa lähteä kasvuun. Kuuluukohan kovempi siemenkuori kyseisen lajikkeen ominaisuuksiin vai satuinko kylvämään vain sopivasti pussin kehnoimmat siemenet?

Sellerit ovat vasta pari päivää sitten itäneet, chilit jo aiemmin. Reppanat 'Lombardot' ovat ylinnä.

Kylvin sellereitä aika reilusti, sillä siemenet olivat jo ohittaneet parasta ennen -päiväyksensä. 'Prinz'-lajikkeen päiväys oli jo 2020 ja tuoreemman 'Dolvin' 2021. Jostain tarjouksesta oli varmaan tullut napattua pussi, vaikka oli entisiäkin jäljellä. Jos pari itänyttä prinssin tainta selviää kasvimaalle saakka, voi tehdä syksyllä vertailua sellerien lajikeominaisuuksista. 'Dolvia' en ole aiemmin kasvattanutkaan. Muutaman hennon taimen onnistuin jo kaatamaan varomattomalla kastelulla, mutta onneksi taimia on yllin kyllin. Onnistuin myös sähläämään kelloköynnösten siementen kanssa. Oli tarkoitus liottaa niitä tunnin verran mutta mitenköhän asia unohtui ja vasta kahden vuorokauden päästä huomasin siementen lilluvan edelleen vesiastiassa kodinhoitohuoneen pöydällä. Kiitin itseäni siitä, että päätin kuitenkin laittaa likoamaan vain viisi siementä enkä koko pussillista! Vajaan parin viikon odottelun jälkeen mullan pinnalla ei näy mitään, mutta varovasti kaivellen viidestä siemenestä kahteen on ilmestynyt sirkkajuuren alku. Odotellaan siis vielä hetkinen ennen uusintakylvöjä.

Eteisessä 'Hello Amber' -jouluruusu alkaa muuttaa kukkiensa väriä tummanpunaisesta vaalean kautta vihreäksi. Ihana kukinta lopuillaan siis.

Perennojen, sellerien ja kelloköynnösten kylvön lisäksi multaan on nyt päässyt kuukausimansikkaa 'Yellow Wonder'. Kohta on viritettävä kasvivalokin taimien iloksi ja naapurien huvitukseksi, ainakin jos päivät ovat edelleen yhtä pilvisiä kuin tähän asti. Viimeisen vuorokauden ajan meillä on satanut lunta ihan tuiskuttamalla. Edellisen postauksen kuvissa näkynyt puutarha-aita on nyt kokonaan kadonnut hangen sisään, joten lunta alkaa olla siinä kohdassa lähemmäs 90cm. Onneksi muualla on vain 50-60cm!

Tammikuuta kerrakseen

Johan on ollut tammikuu! Perinteisten tammipakkasten sijaan on ollut vesi- ja räntäsadetta, plussakeliä ja pikkupakkasta. Aurinkoa ei ole juuri näkynyt, vaan taivas on ollut paksussa pilvessä. Perjantaina oli sen verran enemmän pakkasta, että aurinkokin näyttäytyi. Paistoi juuri sopivasti silmiin, kun olin töihin ajamassa. Nautin joka hetkestä, sillä valoa ei ole viime aikoina liikaa ollut. Tämäkin päivä on ollut melko valoisa, vaikkakaan aurinkoa ei juuri näkynyt. Sen lisäksi, että se paistaa tähän vuodenaikaan edelleen todella matalalta, taivaalla on ollut myös ohutta pilvenriekaletta, joiden välistä pilkotti vain pikkuisen sinistä. Sekin on kuitenkin parempi kuin seuraavan kuvan taivas, jollainen täällä on jököttänyt päällä suunnilleen lokakuusta lähtien.

Harvat aurinkoiset päivät on paketoitu molemmin puolin paksulla pilvellä ja jopa räntäsateella, kuten eilen lauantaina. Vähän sitä voi kuvastakin erottaa.

Hankikylvöni jäivät ajan puutteessa eteiseen viikoksi ja vasta eilen sain ne vietyä ulos. Vakiopaikkani majapenkin istuimen alla paketoin puolivahingossa syksyllä jänisverkolla umpeen, kun piti saada kärhöt suojattua rusakoilta. Niinpä kylvöksille piti löytää sellainen paikka, jossa lapset eivät juokse niiden päältä. Kaivoin siis kasvimaalle yhden lavakauluksen viereen poteron ja hautasin ruukut sinne. Maa oli sula, joten keväällä on mahdollisesti odotettavissa nopeat hankien vajumiset ja puutarhalla vauhdikas kasvuunlähtö. Toiveet nousivat myös maahan jätettyjen alppiruusuntaimien talvehtimismenestyksen puolesta. Muuten ei tehnyt mieli pyöriä enempää ulkona, sillä tuuli navakasti ja samalla viskeli räntää naamalle. Toppavaatteista ja reippaasta lapioimisesta huolimatta sormet ja varpaat olivat jäässä, kun pääsin sisälle.

Sinne sujahtivat kaikki kuusitoista purkkia.

Styrox-laatikko kanneksi, etteivät kylvökset pääse hukkumaan lumien sulaessa. En löytänyt muuta sopivankokoista kantta, joten kelvatkoot tämä.

Lunta päälle ja pari merkkikeppiä laidoille varmistamaan, ettei kukaan varmasti tallusta päältä.

Kuten kuvista näkyy, meillä ei melkein parin viikon plussakelit ja vesisateet riittäneet sulattamaan maata näkyviin. Talvista on. Kerran olen käynyt lapioimassa jänisverkkojen ympäriltäkin lunta matalammaksi, etteivät rusakot pääse luvattomille apajille. Yllättävän korkeista aidoista ne tulevatkin yli. Huomasin nimittäin perennakylvöksille paikkaa etsiessäni, että jänikset olivat käyneet kasvimaalla popsimassa syksyllä pystyyn jääneitä ruusukaalin varsia. Kasvimaan verkkoaita on metrin korkuinen ja maa viettää kasvimaan ulkopuolella vielä alaspäin, eli ihan helposti ei rusakkokaan siitä pääse yli. Oli ollut maistuvaa evästä, sillä lumet oli niiden kohdalta kaivettu maahan saakka pois. Kuva jäi ottamatta, sillä ehdin ajatuksissani tasata lumet ennen kuin edes muistin, että kamera oli mukana. Toki ennen vesisateita hangen pinta oli melkoisen korkealla, joten varmaan silloin ei tarvinnut kovin kummoista loikkaa ottaa kasvimaalle päästäkseen. Hyvä vain kun söivät, ei minullakaan niille enää käyttöä ollut.

Loistokärhö 'Kaiser' on pupellettu poikki, vain latvatupsu ja tukikepit ovat jääneet jäljelle. Huomatkaa taustalla ohut viiru auringonvaloa.

Hyvin suppean otannan perusteella loistokärhöt näyttäisivät maistuvan rusakoille paremmin kuin niiden vieressä töröttävät syyshortensiat. Sinällään se on minusta mielenkiintoista, sillä kärhöt kuuluvat kuitenkin myrkyllisiin leinikkikasveihin. Ilmeisesti rusakot eivät saa niistä vatsanpuruja. Jätin hortensiat suojaamatta, sillä leikkaan ne joka tapauksessa lyhyemmiksi keväällä. Jospa pitkäkorvat eivät niin hanakasti yrittäisi suojaverkkojen yli, kun tarjolla on myös helppoa sapuskaa. Syysleimujen kuihtuneita varsia oli käyty myös maistelemassa. Se varmaan käykin heinän korvikkeesta. Muuten puutarhassa on kaikki hyvin ainakin maan päällä. Kovasti jännittää maanalaiset tapahtumat. Sulassa maassa on vesimyyränkin helppo kaivella tunneleitaan ja popsia, mitä eteen tulee. Riittävätkö syksyllä istutetut narsissit, laukat, valkosipulit ja pionit kääntämään myyrän nenän takaisin tontin rajan taakse juolavehnänjuurien kimppuun? Myös muita myyriä tuntuu olevan aika paljon. Toivottavasti eivät käy puiden tai pensaiden runkoja jyrsimässä.

Jälkiruuaksi loistokärhö 'Voluceau'. Tämä eväs ei hetkeen lopu, vaikka hanget vielä kasvaisivat.

Ensimmäiset sisällä esikasvatettavat siemenet ovat nyt mullassa. Liekö viikonloppu vai suht valoisa sää syynä, mutta tuli vain yhtäkkiä inspiraatio kylvää jotain. Chilit vaativat pitkän kasvuajan, joten aloitin niistä. Siemenlaatikon uumenista löytyi vastikään ostettujen 'Lombardon' ja 'Hungarian Yellow Wax Hotin' lisäksi myös 2015 kerättyjä melko tulisen, takapotkuisen chilin siemeniä sekä muutama vuosi sitten ihan vain kaupan miedosta punaisesta chilistä otettuja siemeniä. Siispä päätin kylvää niitäkin ja vielä useamman siemenen kun ei ole itävyydestä tietoa. Tuoreita siemeniä meni vain kaksi sorttiaan multaan, miedompaa kolme ja tulista kaikki kuusi jäljellä olevaa siementä. Jos itävät oikein hyvin, jätän vain yhden tai kaksi parasta tainta jatkokasvatukseen. Takapotkuista chiliä on muutama vielä pakastimessa, vaikka kasvatin niitä viimeksi 2019. Niitä on tullut käytettyä hyvin harvakseltaan, kun ainoastaan isännän suu kestää moisia lieskoja. 

Itäkääpä hyvin!

Eteisen kirvatilannetta ei ole vielä ratkaistu. Isoin populaatio oli murateissa, jotka siirsin suoraan suihkuun. Olen suihkutellut niitä parin päivän välein ja aina johonkin on jäänyt kirva tai pari, jotka ovat alkaneet lisiä uudelleen. Siispä muratit eivät ole päässeet vieläkään takaisin eteiseen. Tänään kovensin otteita ja otin teippirullan kirvajahtiin. Lapset auttoivat myös hetken aikaa. Ahkeran teippailun jälkeen muratit saivat vielä suihkun, jotta lattialle karanneet tai teipiltä välttyneet kirvat eivät jää juhlimaan. Kunhan invaasio on taltutettu eikä eteisestä enää löydy muita kirvapesäkkeitä, on aika palauttaa muratit omalle paikalleen.

Vielä yksi joululta jäänyt amaryllis aukoo nuppujaan.

Iloista sunnuntaipäivän jatkoa!