Uusia tuulia ja kärhöjä

Lapio on taas heilunut täällä ja kasvikaruselli pyörinyt. Jo viime viikolle oli luvattu vesisateita, joten aloitin kukkapenkkien uudelleenjärjestelyn. Muita mutkia ei tullut matkaan kuin se, ettei vettä sitten satanutkaan. Onneksi viime yön aikana oli alkanut meilläkin sataa, joten ainakin hetkeksi aikaa tuli helpotusta kastelukannujumppaan. Käydäänpä tekemässä kierros elokuisessa puutarhassa.

Karpaattienkellot siirtyivät kivikkorinteestä uuteen paikkaan pensasryhmän reunalle. Kavereina niillä on valkoisena kukkivia pensaita, kuten taustan mustilanhortensia.

Karpaattienkellot viihtyivät hyvin entiselläkin paikallaan, mutta ongelmana olivat rusakot, jotka ohi kulkiessaan napsivat niistä nuput. Jospa uusi paikka olisi paremmin pupuilta piilossa.

Jatketaan etupihalta marjapensaita kohti. Siellä yksi mustaherukkapensas oli jo viime kesänä surkean näköinen ja tänä vuonna enää hädin tuskin hengissä kituva risu, joten kaivoimme sen pois ja istutimme uuden, 'Mikaelin', tilalle. Siitä alkoi myös marjapensasalueen muutos. Tarkoituksena on kattaa kaikken marjapensaiden aluset hakkeella tai kuorikkeella ja pensaiden välit kivituhkalla. Alue on niin pahasti vuohenputken ja valvatin valtaamaa, että kovat keinot ovat tarpeen. Vanhan pensaan kohdalta kaivettiin paremmat pintamaat pressun päälle ja puhdistettiin siitä pienetkin juurenpalaset pois. Syvemmällä ollut huono multa kärrättiin tontin laidalle monttuja tasaamaan. Vuorasin kuopan pohjalta ja sivuilta paksulla kerroksella sanomalehtiä ja varmuuden vuoksi laitoin reunoille vielä muovia 30cm maanpinnalta alaspäin, jotta pintamaassa luikertelevat vuohenputket eivät pääsisi mustaherukan multatilaan. Puhdistettu multa kipattiin montun pohjalle ja pinnalle tuotiin uutta multaa.

Aikamoinen urakka on edessä ennen kuin koko alue valmis. Kivituhkan alla on pahvilaatikollinen sanomalehtiä ja rikkinäinen pussilakana. Keskellä näkyvä hakeympyrä oli yritys pelastaa vanha mustaherukka. Ei onnistunut, joten uuden osto on edessä.

Meni varmaan tunti, että sain kuvassa olevan kiven hivutettua montun pohjalta maan pinnalle. Yksi lipsahduskin siinä tapahtui, minkä seurauksena rouva lensi selälleen, kopsautti sekä päänsä, että kätensä sivummalla olleeseen kottikärryyn, joka tietysti kaatui ja kippasi puolet mullasta maahan. Päähän ei tullut kuhmua, mutta pikkusormen rystysessä on viisisenttinen mustelma. Jos joku naapureista sai tapahtuman videolle, niin haluan nähdä sen. Oli varmaan melkoinen näky!

Melkoinen näky on nyt Hurja-Liisakin. Nimi täytyy ehkä muuttaa Kassi-Almaksi.

Liisalle on selvästi tullut kiire käydä kaupassa, kun on pelkkä toppi päällä. Tai sitten hame oli pyykkinarulla kuivumassa. Rouva Hiidenkivi ei suinkaan haudannut hänen mekkoaan kivituhkan alle...

Kierros jatkuu kärhöportille, jossa kukkii kolme viidestä kärhöstä.

'Justa' alkaa olla täydessä kukassa. Sen vasemmalla puolella 'Princess Kate' on alkanut kasvattaa pontevasti uusia versoja istuttaessa leikattujen tilalle.

'Piilu' vasta aloittelee. Ilmeisesti kylmyys on saanut kukkien värin muuttumaan liila-pinkiksi. Tänä vuonna sekä 'Piilu' että 'Justa' ovat selvästi korkeampia kuin viime kesänä.

'The President' on tänä vuonna yllättänyt minut kukinnallaan. Se kukkii paljon komeammin kuin aiempina vuosina. Kukat vain ovat harmillisen korkealla. Otin kuvan pitämällä kameraa niin korkealla kuin ylsin ja tähtäämällä suunnilleen sinne päin... kymmenisen kertaa ennen kuin sain edes jonkunlaisen kuvan.

Luumutarhan mantsuriankärhö on sentään helppo kuvata.

Varjokujalla kantopuutarhassa kukkivat edelleen tupastiarellat. Niiden taustalla 'Monique' (?) jaloangervot. Oikealla 'Erica'-jaloangervot , jotka jo melkein huutavat vettä. Onneksi sitä tulee nyt taivaalta, niin ei tarvitse itse kastella.

Varjokujan toisessa päässä kukkii ensimmäistä kertaa tuoksuköynnöskuusama yhden kukinnon voimin. Tässä on ihana tuoksu eikä kukinnon väreissäkään ole moitteen sijaa.

Varjokujalta tullaan aurinkopenkin viime kesänä tehtyyn laajennusosaan. Aidan takana olevat tuoksuvatukat on myrkytetty kahteen kertaan, joten uskalsin nyt istuttaa valeessa odottaneet puuvartiset paikoilleen. En viitsinyt siirtää kesäkukkia pois, vaan istutin osan pensaista suoraan niiden viereen. Mahtuvat varmasti olemaan loppukesän lähekkäin.

Oikealla purppuraheisiangervo, aidan mutkan kohdalla mongolianvaahtera ja sen ympärillä kolme koivuangervoa (vain isoin näkyy kuvassa). Vasemmanpuoleisen aitatolpan edessä on pieni mustilanortensia, joka jää kuvassa sopivasti tarhakukonkannusten taakse piiloon.

Aurinkopenkin 'Arabella' kukkii valtoimenaan. Yksi kukkarypäs jää vielä kameran alle piiloon.

Kylmyys on muuttanut myös 'Elsa Späthin' kukkien värejä: väri on vahvempi ja lisäksi terälehtiin on ilmestynyt purppuraiset juovat. Kelpaa minulle näinkin. Mietin myös, olisiko kuivuus myös osasyyllinen, sillä kukat ovat normaalia pienempiä. Aurinkopenkin hiekkamulta on aika haasteellinen kasvupaikka kosteudesta pitäville kärhöille.

Postauksen kuvat ovat eilisillalta ja muutama päivä sitten otettuja, jos ihmettelitte vesipisaroiden puuttumista. Jos tulee sopiva sateenrakonen, käyn varmaan tyhjentämässä sadevesiastioita kasveille, jotta maa kastuu perusteellisesti pohjia myöten. Muutenpa tänään taitaa olla lepopäivä puutarhatöistä. Saa käden taisteluvammakin parantua rauhassa. Mukavaa uutta viikkoa! Sadetta sinne, missä sitä kaivataan!