Talvetukset mallillaan

Talvetettavat kasvit eivät juurikaan työllistä puutarhuria näin vuoden pimeimpinä kuukausina mutta niiden vointi on silti syytä tarkistaa säännöllisesti. Koskaan ei tiedä, mikä tuholaisinvaasio tai mädäntyminen iskee kesken talven. Ja vähintään sen verran pitää jokaista ruukkua tutkia, että saa tarkistettua mullan kosteuden.

Muratti on jo kovasti kasvuun lähdössä.

Ulkoeteisessä ollaan elossa, ainakin osittain. Eteisen kasveista kaikki muut paitsi rosmariini ja kirjavalehtinen pelargoni saivat kunnon pakkaskäsittelyn syksyllä eivätkä kaikki suinkaan nauttineet siitä. Muratin kanssa samassa amppelissa ollut pikkuinen verenpisara vaikuttaa pystyynkuolleelta ja hopeaputouksen kaverina ollut verbena on myös luultavasti kuollut. Sen versot eivät tosin napsahtele verenpisaran lailla poikki kevyesti taivuttaessa, joten pieni toivonkipinä saattaa vielä olla jäljellä. Sen näkee sitten kun kevätaurinko alkaa lämmittää. Hopeaputouksen vanhat versot saattavat olla joko elossa tai kuolleita mutta juuresta on lähtenyt hyvinkin reippaasti tulemaan uutta kasvua. Niitä kun latvoo muutaman kerran kevään mittaan ja muistaa vähän lannoittaakin, niin kesällä ne ovat jo näyttävän näköisiä. Pitää seurata vielä, jaksaisiko verbena lähteä kasvuun vai tarvitseeko hankkia joku kukkanen hopeaputousten kaveriksi.

Hopeaputoukset hengissä, verbena ei välttämättä. Toinen hopeaputous kurkistelee vasemmassa laidassa.

Kummassakin eteisessä talvehtivassa parvekelaatikossa oli kolme pelargonia mutta jo joulun alla oli selvää, että kolme kuudesta on menetetty. Ne olivat pehmentyneet tyveä myöten, joten kiskaisin ne pois ja jätin vain elävät jäljelle. Elävistäkin sai leikata suurimman osan versoista pois ja luultavasti yksi niistäkin kannattaa leikata pistokkaaksi ja viskata loppuosa menemään. Pelkäsin syksyllä, että menettäisin kaikki 'Appleblossomit' mutta ilokseni niistä selvisi peräti kaksi, jos nimilaput ovat oikeissa paikoissa. Pelargonilaatikoihin tarvitsee siis hankkia kevään mittaan täydennystä kunhan vain keksin, mitä sorttia. Monta vuotta laatikoissa oli pelkästään valkoista peruspelargonia, viime kesänä seassa oli muutama 'Appleblossom'. Valkovoittoinen rivistö neljästä pelakuulaatikosta on varmasti edelleen tulossa mutta ehkä sekaan sopisi joku muukin vaaleahkokukkainen pelargoni. Joku söpö ruusunnuppu- tai tulppaanipelakuu kenties? Pelakuiden juurella kasvoi viime kesänä valkoista petuniaa, joiden jämät ovat edelleen paikoillaan. En tiedä, pystyykö petuniaa edes talvettamaan mutta kevään mittaanhan sekin selviää.

Vähän nuo laatikot näyttävät vajailta, kun puolet kasveista kuoli.

Rosmariini taitaa selvitä taas talvesta hengissä. Tämä onkin jo sen viides talvi. Leikkasin sitä loppukesällä jonkun verran pienemmäksi mutta on sillä silti edelleen kokoa ihan kiitettävästi. Muutama latva on alkanut vähän nuokkua. Liekö unohtunut joskus kastella vai ottiko puska kenties nokkiinsa siitä, että lapset jättivät kerran -20 asteen pakkasella ulko-oven sepposen selälleen sisälle tullessaan. Jäin itse ajamaan autoa talliin enkä huomannut edes vilkaista ulko-ovelle päin ennen kuin olin laittanut autotallin ovet kiiinni. Kyllä muuten tuli kiire juosta ulko-ovelle, kun huomasin sen olevan auki! Rosmariini oli tietysti lähimpänä ulko-ovea ja saattoi ottaa vähän osumaa.

Rosmariini

Poikkesin eteisen lisäksi tarkistamassa kellarissa talvehtivien kasvien voinnin. Paljon siellä ei ole tänä vuonna tutkittavaa ja sitäkin vähemmän oli raportoitavaa. Siitä hieman yllätyin, että kellarin lämpötila oli aavistuksen vajaa neljä astetta. Luulin siellä olevan pitkän ja lämpimän syksyn takia edelleen paljon lämpimämpää mutta selvästi vuodenvaihteen kipakka pakkanen yhdistettynä vähäiseen lumen määrään nopeuttivat lämpötilan laskemista. Nyt tosin pitää seurailla aika tarkasti, milloin pitää laittaa lämpövahti päälle. Kärhöt, puuvartiset ja sipulikukkaruukut eivät pahastu, vaikka joutuisivat talvehtimaan melkein pakkasen puolella. Pari pelargonilaatikkoa sen sijaan saattaisivat pakkasesta pahastua kun eivät muutenkaan viihdy kellarin pimeydessä yhtä hyvin kuin valoisassa ja vähän lämpimämmässä ulkoeteisessä. Seuraavalla kellarikäynnillä pitääkin ottaa sakset mukaan, jotta saa siistittyä pelakuiden kuolleita versonosia pois.

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' oli lähtenyt versomaan juuresta.

Kellarin kylmyydestä huolimatta osa kärhöistä on jo heräilemässä. Niin siinä käy joka ikinen vuosi mutta muutaman asteen lämpötilassa kasvu on onneksi melko hidasta. Mustaluumu ja kaikki pienet puuvartisten pistokastaimet ovat vielä kiltisti lepotilassa. Lankaköynnös on kuivattanut lehtensä melkein varisemispisteeseen, joten sitäkin saa seuraavalla kellarikäynnillä saksia siistimmäksi. Pitää vain muistaa ottaa ämpäri mukaan, niin pikkuruiset lehdet eivät karise oksia saksiessa kellarin lattialle.

Jänöt olivat käyneet saksimassa koivuangervoja, joten laitoin viimekesäisiä kärhönversoja vaihtoehdoksi.

Joku saisi käydä kertomassa jäniksille, kuinka leikataan pensaita. Koivuangervoaita on parturoitu puoleenväliin ja loput jätetty entiselleen. Hienosti olivat jänöt osanneet kaventaa aitaa mutta madaltamista ja harventamista en olisi kaivannut. Etureunakin on jäänyt vähän epätasaiseksi; hampaat olivat ilmeisesti teroittamatta, joten paksumpi puuaines ei ole katkennut. Ja vaikka lunta on vuodenaikaan nähden todella vähän, niin silti pitkäkorvat käyvät kaivelemassa kukkapenkeistä syötävää. Erityisherkkua näyttävät olevan sammalleimut, joihin on tehty täsmäiskuja useamman kerran talven mittaan. Naapurustossa on näköhavaintoja kahden rusakon ja yhden valkoisen jäniseläimen pienoislaumasta. Valkoinen lienee metsäjänis tai sen ja rusakon risteymä. Olipa mikä tahansa, niin tuollainen yhdessä liikkuva pitkäkorvajengi tietää paljon tuhoja, jos ne päättävät joukolla laittaa suojaverkkoja matalaksi. Lisäsinkin jo muutamia tukikepakoita pensasmustikoita ympäröivään verkkoon, joka meinasi lumisateiden aikaan taipua turhan paljon.

Luistelukausi korkattu.

Sään lauhduttua tarkenee ulkoillakin paremmin. Viime talvena en tainnut vetää luistimia jalkoihin kuin yhden kerran ja silloinkin jää oli niin röpeloinen, että jalkapohjia poltteli ennen kuin olin päässyt edes kaukalon toiseen päähän. Talvi ei suosinut luistinradan kunnossa pitoa. Nytkään ei ollut kovin sileä jää mutta luisteleminen sentään onnistui eikä jäällä ollut perunan kokoisia kumpareita. Valitettavasti sään lauhtuminen tarkoittaa myös sitä, että tiet ovat liukkaampia. Vaihdoimme autoa syksyllä ja vaikka siihen oli autoliike hankkinut tuliterät talvirenkaat, niin talven mittaan on käynyt selväksi, että renkaissa hinnalla on todellakin väliä. Uudet renkaat ovat jotain halpaa Kiina-merkkiä eivätkä pidä edes karheammalla jäällä (lumella sentään suht hyvin). Kauhulla odotan niitä kelejä, kun tiet ovat oikeasti kuin luistinradat. Ensi talveksi pitää hankkia laadukkaammat "töppöset" auton alle. Niin että tiedoksi vain näillä seuduilla liikkuville autoilijoille, että se vähänkään liukkaammalla kelillä reilusti alinopeutta köröttelevä ja hyvissä ajoin risteyksiin hidastava autoilija saatan olla minä. Yrittäkää välttää rattiraivoa! Vika on renkaissa, ei kuskissa.

Kellarista löytyi myös kasvuun lähteneitä kukkasipuleita. Kevään merkki!

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä ensimmäisiä kylvöjä. Siinähän sitä pääsee mukavasti jo kevään makuun ja jännittämään, milloin ensimmäiset siemenet alkavat itää. Ja arvatkaa vaan, kuka sortui jo siemenhyllyillä, vaikka mitään ei pitänyt ostaa tälle vuodelle. Niinpä.

Kurkistus kellariin

Ja taas sitä ollaan hereillä aivan liian aikaisin!

Talven ensimmäinen kellarin tarkistuskierros tapahtuu perinteisesti tammikuussa. Jos olen vienyt kasvit talviunille kovinkin aikaisin syksyllä, tarkistan kellarin tilanteen jo tammikuun alussa. Syksy oli kuitenkin sen verran lämmin, että talvetuskausi alkoi vasta marraskuun loppupuolella. Siispä nyt ei ollut mikään kiire kurkistella kellariin. Kärhöt heräävät joka vuosi pelottavan aikaisin ja erityisesti tarhaviinikärhöt ovat mestareita siinä lajissa. Aloituskuvan tarhaviinikärhö 'Venosa Violacea' oli jo selvästi sitä mieltä, että kevät on tullut, kun loistokärhö 'Rouge Cardinal' oli tehnyt vasta ihan minimaaliset silmut. Onneksi kärhöjen kasvu hidastuu, kun kellarin lämpötila tippuu talven edetessä vielä vähän alemmas. Nyt lämpömittari näytti siellä viittä astetta.

Kevään ensimmäiset rikkaruohot.

Kitkemiskautta harvemmin aloitetaan täällä päin Suomea tammikuussa, mutta nytpä on sekin koettu. Kärhöruukusta nimittäin puski iloinen päivänkakkaran taimi ja sitäkin iloisempi voikukka. Kumpikin jouti nyhtää pois, joskin voikukkaa joutui vähän kaivelemaankin. Se ei selvästikään halunnut hävitä tätä taistoa. Heränneitä löytyi myös kukkasipuli-istutuksista. Jemmasin syksyllä löytyneitä alesipuleita ruukkuihin kevään iloksi, mutta en haluaisi niiden kukkivan ihan vielä. 

Krookukset ovat jo korkealle kurottelemassa, hyasintit kurkkivat varovasti mullan pinnassa.

Pari kärhöruukkua ja kukkasipulit saivat reilusti pakkaslunta jäähdyttämään kuumana höyryävää kevätintoa.

Ehkä ylläolevasta kuvasta voi päätellä sen, että kävin kellarissa jo viime viikolla. Tällä viikolla ei nimittäin ole höttöistä pakkaslunta satanut. Lumi on tullut joko rakeina tai vetenä taivaalta ja jäätiköt ovat sen mukaiset. Eilen tosin alkoi jo isommilla teillä olla ajourat sulina. Jalkakäytävillä kuitenkin oli selvästi liukasta, sillä näin työmatkalla, kuinka kaksi alakouluikäisen näköistä lasta teki lähempää tuttavuutta maanpinnan kanssa. Mummoikäisiä ei juurikaan näkynyt liikenteessä ja itsekin olin varustautunut nastakengillä, vaikka käveltävää oli ainoastaan omalla pihalla ja työpaikan parkkipaikalta ulko-ovelle. Toivon, että sää kääntyisi pian pikkupakkaselle ja lunta sataisi kasvien suojaksi, jotta puutarhassa ei tulisi taas talvituhoja. Eikä vesi muutenkaan kuulu tammikuuhun sen enempää kuin lumi heinäkuuhun, sanon minä.

Kellariin eivät säät vaikuta. Niinpä siellä kelpaa leijonankidankin talvehtia.

Onneksi sentään leijonankidat eivät ole vielä lähteneet kasvuun. Mustaluumukin on kiltisti lepotilassa. Kunpa kasvit muistaisivat pysyä unilla vielä huhtikuuhun saakka, niin ei tulisi ongelmia liian aikaisesta kasvuunlähdöstä. Viime keväänä mustaluumu pysyikin lepotilassa siihen saakka, että sen sai vietyä kokonaan ulos. Helpolla pääsisi, jos kaikkien kanssa onnistuisi yhtä hyvin.

Viimeinen ritarinkukka on aukaissut kukkansa.

Vielä muutama sana koko kuluneesta tammikuusta. Joululoman lopulla tuli tehtyä vaihteeksi vähän käsitöitä. Olohuoneen verhoja piti vähän lyhentää, sillä ne on alun perin hankittu korkeampaan huonetilaan. Pidin niitä aiemmin yläreunasta verhokiskon nipsuissa kaksinkerroin mutta remontissa kiskot nipsuineen lähtivät. Tilalle tuli uudenmallinen verhokisko, joten verhoja piti lyhentää viitisentoista senttiä. Paikkasin myös muutamat housunpolvet ja kehittelin uusiokäyttöä joululahjaksi saamalleni pöytäliinalle. Pellavainen joululiina oli ilmeisesti bongattu kirpputorilta, sillä siitä löytyi kolme reikää ja kaksi kohtuullisen kokoista kahvitahraa. Se ei istunut kunnolla ruokapöytäämme tai ollut edes oman makuni mukainen (vaikka pellavaa materiaalina arvostankin).

Mitä kaikkea yhdestä pöytäliinasta voikaan saada!

Pienen mittailun jälkeen totesin, että liinasta saisi aika näppärästi neljä keittiöpyyhettä ja yhden eteisen pöydälle käypäisen kaitaliinan. Kahvitahrat ja reiät olivat sopivasti liinan toisessa päädyssä, joten siitäpä Karo sai petiinsä uuden tyynyliinan. Yhtään hukkapalaa ei jäänyt eikä kaappitilaa kuluta iso pöytäliina, jota voi käyttää ainoastaan jouluisin. Kaitaliina vie rullalla vain vähän tilaa ja käsipyyhkeet kuluvat luultavasti nopeasti puhki. Kangas oli kuitenkin melko ohutta. Karon pedissä jouluinen kuosi ei niin haittaa. Hyvä mieli jäi tästä projektista, vaikka toki olisin pärjännyt ilman minulle väkisin tungettua pöytäliinaakin.

Ai, että kun nukuttaa makoisasti kukkatyynyllä!

Viime viikonloppuna tuli tehtyä taas opintojen takia reissu länsirannikolle. Mukana oli tällä kertaa samaa aihetta opiskeleva puolituttu kimppakyytiläinen, jonka kanssa löysimme puolimatkassa yhteisen puheenaiheen puutarhan puolelta. Menomatkalla riitti vielä muutakin juttua, mutta kuskina olleen Isännän kauhuksi melkein koko paluumatka puhuttiin tietysti puutarhaa. Mikä loistava aihe pitkällä automatkalla keskellä tammikuuta! Jos uusi puutarhaystäväni satut lukemaan tämän, muista tutkia kellarisi mahdollisuuksia.

Hitaasti aukeavat tulilatvan nuput. Kuin pikkuinen ruusu.

Kunhan tässä kevät, öh... talvi vähän vielä etenee, saa tuoda sipulikukkaistutukset kellarista ulkoeteiseen. Sitten on jo ainakin varhaiskevät, jos ei oikea kevät.

Kasvit kellarissa

Jari-myrskyn myötä tänne ennustettiin sen verran kovempaa pakkasta, että päätin nostaa vihdoin talvetettavat kasvit ulkovarastosta kellarin puolelle. Loppujen lopuksi pakkasta tulikin vain kuutisen astetta ja sekin vähä lauhtui parissa päivässä takaisin nollan tienoille, mutta eipähän tarvitse enää kytätä säätiloja ja seurata, milloin varasto jäähtyy liikaa.

Näyttää ahtaalta mutta väljempää on kuin muutamana aikaisempana vuonna.

Tänä vuonna päätin laittaa myös viherliljapuun kellariin talveksi. Sillä on sekä leveyttä että korkeutta jo sen verran paljon, ettei se mahdu mukavasti sisälle tai ulkoeteiseen. Kokeilkoot nyt talvehtia pimeässä. En repinyt samassa ruukussa kasvavaa ruukkuneilikkaa pois, joten nyt tulee testattua senkin talvehtimisominaisuuksia. Kolmantena kasvina on kääpiökokoinen leijonankita, joka todennäköisesti talvehtii hyvin. Afrikansinisarja saattoi unohtua pari kertaa hallayön armoille mutta oli sentään vielä sen verran elossa, että se kannatti nostaa kellariin talvehtimaan. Kuten jo aiemmin syksyllä julistin, aion vakaasti istuttaa sen keväällä maahan ja unohtaa sinne, jos ei ala kukkia näkyä. Maahan pääsee myös pitsipihlaja, jos vain keksin sille sopivan paikan. Ei sille kokoa hirveästi tänä kesänä tullut, mutta on siinä kepakossa sentään jo yksi lyhyt oksa. Mustaluumu sen sijaan kasvoi kesän aikana komeasti mittaa, mutta onneksi vain leveyssuuntaan. Hienosti siis mahtui sekin vielä kellariin.

Mikäs varpu se mustaluumun juurella kasvoi ennen luvatonta salasilppuamista?

Hetken aikaa piti miettiä, mikä kasviressukka oli joutunut ulkovarastossa metsämyyrän ruokalistalle.  Mustaluumun juurella oli peikonkakkaraa, lobeliaa ja leijonankita ja näistä vaihtoehdoista ainoastaan leijonankidan kasvutapa sopii ruhjotun nysän olemukseen. Olisi syönyt edes pelkkiä lehtiä eikä silpunnut oksia ihan vain huvin vuoksi. Sama nälkäinen roikale oli käynyt kaivelemassa myös kevään salaattitarpeiksi istuttelemiani valkosipulin itusilmuja mutta ilmeisesti neljäsosaruukku riitti maistiaisiksi sitä sorttia. Suurella todennäköisyydellä kasvieni makuun päässeellä jyrsijällä herkut olivatkin se kuuluisa viimeinen ateria. Hiirenloukusta nimittäin löytyi pullea metsämyyrä. Ulkovaraston loukkuun jää silloin tällöin hiiriä tai myyriä mutta kellarista ei ole koskaan kasveja syöty eikä toivottavasti tänäkään talvena sinne eksy kulkuluvattomia nelijalkaisia.

Pitsipihlajan juurella on vähän parempikuntoinen leijonankita.

Muratit ovat olleet tähän saakka ilman mitään suojausta ulkona piristämässä sisääntuloa. Perusvihreä roikkui enemmän tuulen ja pakkasten armoilla ovenpielen amppelikoukussa, kirjava oli vähän suojaisammassa paikassa keittiön ikkunan alla pelakuiden tilalla. Vaikka välillä oli useamman vuorokauden ajan muutaman asteen pakkasta, kumpikin muratti on kestänyt sen todella hyvin. Saa nähdä, suuttuivatko nyt, kun vein ne suoraan pakkasesta kellariin, jossa tällä hetkellä oli noin kahdeksan astetta lämmintä. Kuukauden päästä lämpötila on todennäköisesti laskenut parilla asteella ja helmikuuhun mennessä sen pitäisi olla 2-4 astetta, jossa se pysyy lopputalven.

Muratit ja lankaköynnös pääsivät hyllyille.

Kukkien kellarointia seuraavana päivänä satoikin sitten melkein parikymmentä senttiä lunta. Karolle pissipaikkaa kolatessani tajusin, että patiopenkkiin ruukuissaan maahan istutetut kärhöt ('Venosa Violacea' ja pieni 'Rouge Cardinal') ovat edelleen maassa, vaikka ne piti nostaa muiden kasvien mukana kellariin talveksi. Onneksi maa oli ainoastaan pinnasta kohmeessa ja ruukut lähtivät aika helposti nostamalla ylös. Seinäkkeeseen kietoutuneita varsia piti vähän katkoa, mutta olisin leikellyt niitä joka tapauksessa talven aikana. Niiden kahden kärhökaverina kellarissa talvehtivat tänä vuonna SAMARITAN JO, isompi 'Rouge Cardinal' sekä äitini kolme pistokastainta. Ja tiedättekö mitä? Nyt kun kärhöistä tuli puhe, niin pitkästä aikaa saatiin taas kärhökuva postauksen loppuun.

Ulkovaraston suojissa oli auennut vielä yksi loistokärhö 'Rouge Cardinalin' nuppu.

Seuraavan kerran tarvitsee käydä kellarissa kurkkimassa kasvien vointia vasta vuodenvaihteen tienoilla ellei muuten vain huvita käväistä siellä vähän hypistelemässä kasveja. Mukavaa viikonloppua!

Suursiivousta

Vielä löytyi kuukausimansikoita.

Viime sunnuntain aurinkoinen poutasää ja tulevien päivien sääennusteen koleiksi muuttuneet lukemat saivat vauhtia puutarhatöppösiini. Kasvimaalla oli vielä satoa korjattavana, kukkasipulit istuttamatta ja puutarha muutenkin talviteloilleen laittamatta. Näistä kolmesta urakasta kasvimaa oli kiireellisin, ettei mene koko kesän työmäärä hukkaan. Lapset tulivat avuksi nostamaan porkkanat, sellerit ja viimeiset punajuuret ja siinä sitten porukalla ihmeteltiin, miten hurja sato niistä saatiin. Punajuuret onnistuivat ihan hyvin tänä vuonna mutta sellerit jäivät jostain syystä vain keskikokoisiksi ja porkkanat olivat taas hädin tuskin sormen kokoisia, vaikka miten niitä yritin hoivailla. Ei sentään ollut kemppien tai porkkanakärpästen vioitusta, vaan joka ikinen porkkana, olipa sitten oranssi, valkoinen tai violetti, oli virheetön ötököiden suhteen. Ainokainen palsternakka oli samaa kokoluokkaa, mutta se itikin vasta lähempänä juhannusta. Ei kannata kylvää vanhoja palsternakan siemeniä eikä varsinkaan keväällä lämpöaallon aikaan...

Melkein joka lava on nyt tyhjennetty. Ämpärin pohjalla hulvattoman suuri juuressato ja oikealla alhaalla perattu ruohosipuli-istutus.

Harsolla peitettyyn lavaan jäi vielä elokuussa kylvettyä rucolaa, retiisiä, vuonankaalia ja sokerihernettä. Niistäkin osa on jo pistelty poskeen mutta kennolevykannen ja kaksinkertaisen harson alla loput saavat vielä kasvaa hetken aikaa kokoa. Jos sää tästä vielä lämpenee, otan peitteitä vähemmäksi, jotta taimet saavat enemmän valoa. Myöhään syksylläkin on aina kiva päästä hakemaan pikkuisen tuoretta satoa vaikka leivän päälle tai salaatin jatkoksi. Samalla ajatuksella perkasin myös ruohosipulimättäät. Niiden väliin oli päässyt pesiytymään pikkuisen heinää ja muutamia syysmaitiaisia. Kasvusto oli myös levinnyt vähän turhan laajalle alueelle, joten otin muutamia ylimääräisiksi jääneitä mättäitä ruukkuun. Aion tuoda sen ulkovarastosta ulkoeteiseen kunhan sää vielä vähän kylmenee, niin saa napsia siitäkin tuoretta satoa vähän pidempään.

Kannen alla rucolat ja retiisit saavat vielä kasvaa suojassa kovemmilta pakkasilta.

Ruohosipulien perkauksen jälkeen jatkoin verkkoaidan vierustan kapean penkin siivoukseen. Kuukausimansikoista suurin osa kuoli viime talven aikana mutta kun en turhaan mennyt mylläämään, mansikan siementaimia alkoi putkahdella vanhojen puskien ympäriltä sen verran paljon, että sain täydennystaimia koko matkalle ja aika paljon ylikin. Reunuspenkin hankalin homma oli kaivella tiheät kaurajuurikasvustot pois savensekaisesta mullasta. Viime kesänä kukkineen yksilön siementaimia oli vieri vieressä isolla alueella. Olisi ollut aika fiksua nyppiä taimista vähintään puolet pois jo pieninä, mutta sepä jäi suurimmaksi osaksi tekemättä. Kaurajuuren kannattaa selvästi joko antaa kylväytyä itse tai sitten kylvää siemenet suoraan maahan, sillä ensimmäinen yritys esikasvatetuilla taimilla pari vuotta sitten tuotti vain käppyräisiä ja haarautuneita juuria. Nyt melkein jokainen juuri oli tikkusuora, mikä helpotti niiden pesemistä huomattavasti. Noin ohuita emme alkaneet edes kuoria, vaan laitoimme ne huolellisen pesun jälkeen siltään uuniin. Ihan hyvin menevät muun ruuan lisukkeina, keittoonkin voisivat sopia.

Karva... kaurajuuria oli määrällisesti paljon mutta kovin ohuita olivat suurin osa.

Istutin kymmenkunta pienehköä tai kovin haarautunutta kaurajuurta ympäri kasvimaata, niin saa vähän lisää kukintaa kasvimaalle ensi kesäksi. Ihan pienimmät viskasin surutta kompostiin. Kaurajuuri kukkii pitkään ja runsaasti, ja yksittäinen kukkakin on näyttävän näköinen. Vaikka siitä tulee aika korkea, se ei vie leveyssuunnassa kovin paljoa tilaa. Siksipä se sopiikin hyvin ahtaan kasvimaani koristukseksi. Laitoin muutaman juuren myös yrttilavaan, josta leikkelin kuihtuneet pavunvarret pois. Ensi kesänä pitää vain muistaa kerätä kukkineet kukat lämpökompostoriin ennen kuin siemenet kypsyvät, niin pysyy taimimäärä hallitumpana.

Yrttilavassa oli vielä vihreää, Krassikaan ei ollut paleltunut.

Yrttilavalle on selvästi tullut valittua lämpöinen nurkkaus. Ranskanrakuuna, timjami ja salvia kestävät muutenkin hyvin kylmää, mutta niiden keskellä kasvanut steviakin oli virkeän näköinen, vaikka sen pitäisi olla hallanarka. Sekin pääsi nyt ruukussa ulkovarastoon ruohosipulien ja talvetettavan rosmariinin seuraksi ja aikanaan sitten ulkoeteisen puolelle. En ole vielä käyttänyt sen lehtiä teen tai minkään muun makeutukseen, mutta maistoin yhtä ihan uteliaisuudesta. Makeaa oli! Teekausi onkin aluillaan, joten eiköhän jokunen lehti pääse vielä teekupposenkin makeutukseen. Yrttilavasta pitää käydä keräämässä timjamia talven varalle, mutta salvialle tai ranskanrakuunalle ei ole niin paljon käyttöä, että niitä tarvitsisi kerätä talteen. Betonirenkaassa kasvava suklaaminttukin saa jäädä taas talvehtimaan rauhassa. Ennen talventuloa pitää käydä täyttämässä sekä yrttilava että betonirengas ääriään myöten täyteen, niin ei jää talven aikana vesi lillumaan. Samalla yrtit hautautuvat vähän syvemmälle mullan alle ja ovat siten paremmin suojassa talven kuritukselta.

Rosmariini, ruohosipuli ja stevia (sekä pari pelakuuta) odottamassa ulkoeteiseen pääsyä.

Kaalikasvit kestävät hyvin kylmää, joten ajan puutteen vuoksi jätin kaikki lehtikaalit vielä odottamaan parempaa hetkeä. Niistä on kerätty alimpia lehtiä pitkin kesää syötäväksi ja on niitä iso purkillinen kuivattukin. Lasten kasvattamista lehtikaaleista tehtiin uunipellillinen sipsejä. Kaalikoit vaivasivat lehtikaaleja alkukesällä ja yhdestä karistelin elokuussa joitakin kaaliperhosen toukkia pois. Muita tuholaisia lehtikaaleissa ei ole näkynyt ja syötävää on neljästä isosta puskasta riittänyt niin meille kuin vähäisille toukillekin.

Lehtikaalit jäivät vielä odottamaan sadonkorjuuta.

Kasvimaan suursiivouksen lisäksi tyhjensin tomaatit ja paprikat ulkovarastosta ja kuskasin niiden tilalle talvetettavat kasvit. Ruukkukärhöt, mustaluumun ja pitsipihlajan jätin ulos, sillä ne eivät pienistä pakkasen puraisuista säikähdä. Tekee vain niille hyvää olla mahdollisimman pitkään ulkona ja tuleentua kunnolla ennen kellaritalvetusta. Afrikansinisarjan päätin jo kesällä jättää pois talvetettavien listalta, mutta kasveja varastoon siirrellessä en vain hennonutkaan jättää sitä ulos. Sen sijaan päätin istuttaa puskan ensi kesänä kukkapenkkiin, jos se vaikka innostuisi sillä kukkimaan. Jos ei sekään konsti toimi, jääkööt sitten maahan koko kasvi. Maasta on sen verran isompi vaiva kaivaa kasvi syksyllä ylös, että itseni tuntien homma jää tekemättä. Verenpisara oli sen verran rähjääntyneen näköinen koko kesän, että se oli helppo jättää pakkasen armoille. On edes yksi melko kookas puska vähemmän talvetettavaa.

Kylmälle aremmat talvetettavat odottelevat lopullisiin talvipaikkoihinsa pääsyä varaston lattialla ja ikkunalla.

Pitää vielä jonain päivänä käydä nyppimässä talvetettavista kaikki kuihtuneet kukat ja huonot lehdet pois ja tarkistaa, ettei kasveissa näy hometta. Kukkasipuleitakaan en viikonlopun aikana ehtinyt istuttaa, mutta aloitin urakan myöhemmin viikolla eräänä aamupäivänä, kun ei tarvinnut olla ihan niin aikaisin töihin lähdössä. Ensimmäisenä maahan pääsivät krookukset, hyasintit, kevätkurjenmiekat, narsissit ja osa tulppaaneista. Sekoituspussissa olleet narsissit istutin harvakseltaan peittokurjenpolvien sekaan. Jos kurjenpolvien vahva tuoksu vaikka sattuisi hämäämään keväällä mahdollisia narsissikärpäsiä. Loput tulppaanit istutan sitten kun ehdin. Myös valkosipulit pitäisi saada jossain vaiheessa maahan ja laatia ensi kesän kasvimaasuunnitelma vähintäänkin syyskylvettävien osalta. Tänä vuonna vakaa aikomukseni on saada edes jotain kylvettyä ennen talvea.

Päivän kärhönä on kuurainen tiukukärhö 'Arabella'.

Lempeää alkanutta lokakuuta!

Eteisessä kukkii

Ensimmäinen krookus ja tuholaistarkastaja työssään.

Nyt on sen verran harmaa, räntäsateinen päivä, että kuvat aurinkoisilta päiviltä tulevat tarpeen. Haluan myös vähän hehkuttaa kellarin löydöksiä, nimittäin siellä käynti oli totisesti kannattava reissu. Sieltähän löytyi nimittäin nupullinen sinisahrami (?) 'Blue Pearl', joka valoisaan eteiseen päästyään aukaisi parissa päivässä kukkansa apposen auki. Sen lajitoverit eivät olleet vielä niin pitkällä kasvussaan, joten hetki menee runsaampaan kukintaan. Ehkäpä saan niistä pääsiäiskukat. Istutin syksyllä tuon kukkivan krookuksen kanssa samaan ruukkuun narsisseja, mutta niistä ei näy vielä piiponkärkeäkään. Toisessa, vielä kellariin jääneessä narsissiruukussakaan ei näkynyt mitään heräämisen merkkejä. Toivottavasti narsissit ovat vain hitaampia heräämään. Toisaalta onkin hyvä, ettivät kaikki kuki yhtä aikaa, joten odotellaan vielä kaikessa rauhassa.

Yksinäinen 'Blue Pearl' odottelee vielä kukkakavereita. Viereisissä pienemmissä ruukuissa onkin jo lupaavaa viherrystä.

Eteisen ikkunalla kukkivat pikkuiset 'Polychroma'-tulppaanit, 'Blue Pearl' lähinnä ikkunaa. Hyasinteissa (oikealla) on jo pulleat piipot.

Kellarissa käydessäni tarkistin myös talvehtijoiden tilanteen. Verenpisarat ja syyssyrikkä olivat vielä lepotilassa mutta muissa puuvartisissa silmut olivat alkaneet jo pikkuisen pullistella. Erityisesti minua ilahduttivat mustaluumun leiskuvanpunaiset silmut. Hengissä ollaan ja tukevasti! Toivottavasti runsas silmumäärä lupailee komeaa kukintaa. Koska lämpötila oli ulkona plussalla, kannoin kellarissa talvehtineet pelargonit ulkoeteiseen. Pelargonit eivät olleet viihtyneet tänä talvena niin hyvin kellarissa. Luulen, että siellä oli niille liian pitkään liian kylmää. Normaalitalvena lumi on hidastanut kellarinkin jäähtymistä mutta nyt tuli pitkä ja kova pakkanen paljaaseen maahan eikä senkään jälkeen ollut kovin lämmintä. Senpä vuoksi kellarissakin lämpötila tippui sen vuoksi reilusti normaalia aikaisemmin kolmeen asteeseen. Kärhöille ja puuvartisille se oli oikein hyvä mutta pelargonien rungoista suuri osa oli pehmentynyt ja osa alkanut homehtua. Onneksi suurin osa pelakuista talvehti eteisessä.

Mustaluumun toiveikkaita silmuja vähän huonosti kuvattuna. Saa niistä kuitenkin selvän.

Kasvun iloa on keittiön ikkunallakin. Kaupan salaatin- ja rucolanjämät ovat lähteneet hyvin kasvuun ja saaneet seurakseen erilaisia versoja. Herneenversoja on saatu jo napsia lautaselle, sinapit, punajuuret, salaatit ja vihanneskrassi ovat vielä kasvuvaiheessa. Sinappia ja krassia pääsee maistelemaan ihan parin päivän sisällä, muita vielä odotellaan. Samalla tuli testattua vanhojen punajuurten ja salaatinsiementen itämiskykyä. Sen verran hyvin itivät kumpikin, ettei tarvitse hankkia uusia siemeniä kasvimaakylvöjä varten.

Keittiön salaattibuffet.

Muut taimet kasvavat oikein hyvin ja osan voisi kouliakin, mutta siihen ei ole ollut oikein aikaa. Säästän homman viikonlopulle. Selvästi huomasi sen, että aurinkoinen sää vauhdittaa taimien kasvua. Onneksi meillä olikin monta päivää aurinkoista. Sen verran hyvin hanki taas muutamana päivänä kantoi, että kävin vähän kiertelemässä Karon kanssa puutarhassa. Linnunpönttöjä putsatessa huomasin, että puutarhakompostorin takaosasta olivat lumet sulaneet pois niin, että kompostorin tummaa kylkeä näkyi melkein puoliväliin saakka. Eipä tarvinnut kovin montaa sekuntia miettiä kannen päällä lötköttävän 40-senttisen lumikinoksen pienentämistä. Pari napakkaa potkua ja johan lähti hanki murenemaan. Käsillä viimeistelin irtolumet pois ja jätin viimeisen kanteen jäätyneen lumen ja jään auringon ja tulevien plussakelien sulatettavaksi. Kunhan ne sulavat, pääsee aurinko lämmittämään tummaa kantta ja aloittamaan puutarhakompostin sulattamisen.

Kompostoria otettu esille sen minkä helposti sai. Inspiraation iskiessä voisi lapion kanssa madaltaa etupuoleltakin kinoksia.

Vaikka lunta on vielä hyvinkin runsaasti, sulamista on tapahtunut aika paljon. Pari viikkoa sitten otetussa kuvassa (löytyy Koska kukkii? -haasteen aloituspostauksesta, osallistukaa, jos ette ole vielä sitä tehneet) Karon tassut olivat aidankärkiä korkeammalla. Nyt Karo joutuisi tekemään pienen hypyn aidan yli päästäkseen. Mutta vain pienen, sillä aita ei ole kuin vähän Karon maavaraa enemmän esillä. Jokainen hävinnyt lumisentti on kuitenkin askel eteenpäin kevättä kohti. Ja kadun päästä sitä lunta vasta hupenikin, sillä aiemmin tällä viikolla traktorit kävivät hakemassa jättiläiskokoiset lumivuoret pois. Kunhan nämä viime yön aikana sataneet lumet häviävät ja katu paljastuu uudelleen, se sulattaa lunta ympäriltään aurinkoisina päivinä niin, että sihinä vaan käy. Pian kivikkorinnekin alkaa paljastua.

Kadun päässä oli aikamoisen kookkaat lumivuoret, kuten kuvasta näkyy. Kinokset olivat tuolla sulan alueen rajalla saakka.

Parikymmentä hävinnyttä lumisenttiä ei äkkiseltään tunnu paljolta, jos lunta on ollut 90cm, mutta puutarhassa kävellessä eron huomaa selvästi. Talventörröttäjiä ja pensaiden latvoja on alkanut ilmestyä näkyviin. Löysin myös aurinkopenkin ja pensasryhmän 'Illusia'-puistoatsaleojen suojaverkkojen yläreunat. Pensasmustikoiden ympärillä kiertävä jänisverkko on taas enemmän esillä, joten jänöt tuskin pääsevät enää hyppäämään saman verkon keskellä olevan 'Sinikka'-luumun kimppuun. En kuitenkaan viitsinyt kurotella joulukuusenjämiä luumun ympäriltä pois. Olkoon siellä vielä jonkun aikaa, jos joku yritteliäämpi pitkäkorva sattuisi jotenkin kömpimään verkon yli. Takapihan luumupuiden pitäisi olla vielä varmemmin turvassa. Muovipussinauhat olivat pitäneet jänikset kaukana verkoista, sen huomasi jo jäljistä. Pienellä varauksella voin siis suositella konstia siinä vaiheessa, jos on tiedossa lyhytaikainen tarve lisäsuojaukselle. Jos korkeat hanget olisivat kestäneet viikon-pari pidempään ja jäniksillä olisi hirmuinen nälkä, ne olisivat saattaneet alkaa lähestyä rapisevia pussinsuikaleita ja todenneet ne harmittomiksi. Tällainen yhtäkkinen tuulessa heiluvien ja rapisevien nauhojen ilmestyminen toimi kuitekin hyvin.

Hieman aidommanoloinen revanssikuva alppiruusujen päällä kävelystä (kts. edellinen postaus). Rhodostakin näkyy jo paljon enemmän latvoja.

Ja jotta elämä ei kävisi tylsäksi, lapset ovat olleet taas flunssaisia ja pyykkikone sanoi sopimuksensa irti. Eniten ärsyttää pyykkikoneen hajoaminen. Vika on osassa, jonka vaihtaminen huoltoliikkeessä maksaisi yksisarvisen kyynelillä kasvatettuja mansikoita, joten isäntä päätti ottaa masiinasta projektin itselleen. Varaosaan menee reilu satanen ja isäntä saa tarvittaessa hieman konsultaatioapua kokeneemmilta tekijöiltä (homman ei kuulemma pitäisi olla vaikeaa, jos tietää mitä tekee). Niinpä otin huojentuneena vastaan tällaisen tee-se-itse-projektin, vaikka kodinhoitohuone onkin tällä hetkellä kaikkea muuta kuin käyttökelpoisessa kunnossa. Toivottavasti osan saapumiseen ei mene viikkotolkulla aikaa, se piti nimittäin tilata ulkomailta. Sen vaan sanon, että kyllä minusta laadukkaan, keskihintaista (n.500€) selvästi kalliimman pyykinpesukoneen soisi kestävän normaalikäytössä kauemmin kuin kuusi vuotta. Sillä siihen laitettiinkin rahaa jonkun verran enemmän mitä silloisessa vauva-/taaperotaloudessa olisi muuten haluttu törsätä, että kone sitten olisi oikeasti kestävä.

Onneksi suihkuun pääsee toista kautta, sillä kodinhoitohuoneen läpi sinne ei mahdu kulkemaan.

Vaan nyt tietokone kiinni ja töihin lähtöön valmistautumaan. Tiedossa autoilua kuraloskaisilla teillä sekä pitkä ja ajoittain sangen hektinenkin päivä.

Tammikuun tilannekatsaus

Tulppaanit ilahduttavat talven keskellä.

Päivän ohjelma on ollut tänä talvena harvinaisen selvä: aamu aloitetaan joko lumitöillä tai hakemalla puita uuniin. Aika usein työlistalla on ollut molemmat, kun lämpömittarin lukema on alkanut kolmosella. Enpä muista yhtään talvea, jolloin olisi ollut näin monta kertaa -30 asteen pakkasia eikä talvesta ole mennyt vielä puoliakaan! En myöskään ollut kirjoittanut aiemmin puutarhapäiväkirjaani yhtään merkintää -35 asteen pakkasista, joten tämä talvi taidetaan laittaa muistikirjoihin äärimmäisyyksien talvena. Äärimmäisyydet kun eivät rajoitu pelkkiin pakkaslukemiin, vaan luntakin on saanut lapioida harvinaisen usein.

Vasen polveni on pinkin viivan kohdalla, joten hangessa liikkuminen alkaa käydä jo kuntoilusta.

 Vaikka tuntuu, että näillä seuduilla tämä lumen määrä ei ole mitenkään poikkeuksellinen (vielä), selvisi aiempien vuosien kalenterimerkinnöistä kurja totuus. Mittasin tänään meidän pihalta useammasta paikasta 55-60cm:n lukemat, mikä on viitisen senttiä enemmän kuin koskaan tammikuun puolenvälin paikkeilla sinä aikana kun olemme tässä asuneet. Jonain vuonna tähän aikaan oli vain 25cm, suurimmaksi osaksi hangen syvyys on ollut neljänkymmenen sentin tienoilla. Perinteisesti helmi-maaliskuussa hanget ovat kasvaneet reipasta vauhtia. Toivon, että tämän talven lumet olisivat jo sataneet eikä koko talvena tulisi kovin montaa hiutaletta lisää.

Purppurapunalatvoilla on komeat hatut, kaulaliinat ja tumputkin. Muuten ei tarkene talventörröttäjätkään.

Saaripalstan Saila esitteli jonkun aikaa sitten puutarhansa lumihattuisia talventörröttäjiä. Juksasin hieman, kun kommentoin meillä talventörröttäjien rakentaneen iglut ympärilleen. Oikeasti ne ovat joko hautautuneet umpsukkeluksiin tai sitten kääriytyneet purppurapunalatvojen tapaan kunnon vällyihin. En vain halunnut toisen blogissa repostella meidän hangilla; teen sen omassa blogissani, heh. Vaikka taitaapa sitä lunta olla saman verran jo Etelä-Suomessakin, joten samassa lumiveneessä ollaan ihan porukalla. Hangen pinta on muuten purppurapunalatvojen kohdalla oikeasti tuossa aidan yläreunan yläpuolella. Tuuli on pyöritellyt sen verran lahjakkaasti lunta kukkavarsien ympärille, että niiden kohdalla on noin 90cm:n kinos. Onneksi ei ole vielä joka paikassa yhtä paljoa. Tässä eräänä päivänä yritin houkutella Karoa hankeen rämpimään. Koiranmitan yritettyään luovutti ja kääntyi takaisin. Ei suostunut tulemaan edes namin avulla pidemmälle. Enpä kyllä itsekään sitä tekisi, jos joutuisin rämpimään päälakeani myöten hangessa.

Näyttää siltä, että atsaleat ovat turvassa jänöiltä, vaikka verkon ympäriltä ei madaltaisikaan hankea.

Urakoin tänään jänisverkkojen ympäryksiä matalammiksi. Lumen lapiointi käy kevyemmin nyt kuin parin päivän päästä, jos ennustetut plussakelit toteutuvat. Luumupuiden ja alppikärhöjen ympärillä oli sen verran paljon lapioitavaa, että päätin uhkarohkeasti atsaleojen häkin niine hyvineen. Yhdestäkään atsaleasta ei näy edes latvan kärkeä hangen pinnalle, joten ehkäpä jänötkään eivät niitä lähde sieltä esiin kaivamaan. Lisäksi atsaleojen takana seinäkkeessä on maukasta loistokärhöä mutustettavaksi ja nuotiopaikan portissa lisää. Toistaiseksi jänikset eivät ole tulleet pihaan ollenkaan. Upottaa kai niitäkin liikaa. Tilanne muuttuu varmasti heti, kun hangen pinta vähän kostuu ja alkaa painua tiiviimmäksi. Niinpä laitoin pupuille pienen buffetin kohtaan, jossa meni aiemmin talvella yhdet jäljet.

Varjokujan portista revittyä kelloköynnöstä ja tuoksuhernettä. Taaempana on vapaasti mussutettavissa loistokärhöjä.

Toivottavasti pitkäkorvat maistelevat noita luvallisia eväitä mieluummin kuin taistelevat jänisverkkojen kanssa ja iskevät hampaansa puuvartisten oksiin tai runkoihin. Puutarhakierroksen jälkeen tarkistin kompostorin tilanteen. Puolivalmis massa ehti jäätyä alkutalven aikana enkä saanut kaivettua edellisen kerran kompostoria tyhjentäessäni kaikkea jäistä ainesta pois saati tiputettua jäljelle jäänyttä umpijäähän jämähtänyttä kerrosta kompostorin pohjalle. Niinpä sinne jäi tyhjennysluukun korkuinen tyhjä tila, joka tietenkin jäähdyttää kompostorin sisältöä alakautta. Tyhjennyksen jälkeen olen kaivanut säännöllisin väliajoin kuumavesipullon yläkautta sulattamaan jäätynyttä massaa ja toivonut, että mikrobitoiminnan kunnolla käynnistyttyä loput jäät sulavat ja kompostorin sisältö vajoaa itsestään alas. Kompostori on selvästi alkanut lämpenemään mutta ei aivan sitä vauhtia kuin olisin toivonut. Kovat pakkaset ovat varmasti hidastaneet käynnistymistä. Sain kuitenkin tänään hajoteltua yläkautta tökkimällä jäisen kerroksen niin hyvin, että tuoreempaa biojätettä valui kunnolla pohjalle. Jospa se kompostori nyt hurahtaisi kunnolla käyntiin. Seuraavaksi kulku suuntautui kellariin.

Syksyn alesipulit piipottavat jo innokkaasti.

Joskus lukijat ovat kysyneet, onko kellarissamme ikkunaa. Lampun valonkajo näyttää nimittäin välillä kuvissa siltä kuin ulkoa tulisi valoa. Siksipä otin ylläolevan kuvan tarkoituksella hieman ylempää ja eri kulmasta kuin normaalisti, jolloin paljastuu sekä ikkunaton seinä että kattovalo. Vasemmassa reunassa on oviaukko. Kellarin katto on aikalailla maanpinnan tasalla tai hieman alempana, joten kuinkapa sinne ikkunaa saisikaan. Toisaalta pysyypähän kellari paremmin tasalämpöisenä niin kesät kuin talvetkin, kun ei ole ikkunaa. Nyt siellä oli mittarin mukaan vain kaksi astetta lämmintä, mutta en laittanut vielä lämmitystä päälle, kun lattialla kylmimmässä kohdassa olevassa kastelukannussakaan ei ollut edes hentoa jääriitettä pinnassa. Tuskinpa ihan joka kohdassa niin kylmää on. Pitää kuitenkin vähän seurailla tilannetta, ettei käy kasveille hassusti. Eipähän siellä muuta kylmänarkaa olekaan kuin pari pelakuuta ja muutama gladioluksen mukula.

Loistokärhö SAMARITAN JO ('Evipo075') on jo innoissaan kasvuun lähdössä.

Kellarikärhöt heräilevät joka ikinen kevät tuskastuttavan aikaisin. Osaksi niiden takia kellari saa olla mahdollisimman viileä, sillä hennot valkoiset luikerot katkeilevat herkästi ja keräävät myös kirvoja riesakseen. Hidastin nyt hieman "Samariinin" kasvua pätkimällä pisimpiä versoja poikki. Kuten pikkutaimien latvominen, myös kärhöjen versojen katkaisu hidastaa hetkeksi aikaa kasvua ja kellarin viileydessä se hidastaa enemmänkin kuin vain hetken. Minikokoisessa 'Rouge Cardinalissa' oli pari hyvin pikkuruista versonalkua maanrajassa, viime syksyn uusin hankinta, 'Destiny' oli hieman pidemmällä. Syksyllä ruukussa runsaasti kukkineet 'Blekitny Aniol' ('Blue Angel') ja 'Hagley Hybrid' (jonka piti olla 'Multi Pink') olivat vielä melko lailla unten mailla. Tänä vuonna kellarissa ei ollutkaan useampia kärhöjä, jos siemenkylvöksiä ei lasketa. Kaikki puuvartiset olivat hienosti lepotilassa.

Vihreä ulkoeteinen.

Eteisessä on kaikki tai ainakin melkein kaikki kunnossa. Ikkunan edessä amppelissa roikkuva riippapelargoni on kerännyt taas pitkin talvea kirvoja riesakseen. Sen alle ikkunan eteen olisi voinut laittaa kukkahyllylle rosmariinin tai vaikka muratin, jos ei tarvitsisi varoa ylhäältä tiputtautuvia kirvoja. Nyt eteisen melkein valoisin paikka on tyhjillään ja rosmariiniressukka ikkunan puitteen kohdalla. Viherliljapuuhun kirvat eivät ole koskaan siirtyneet, joten se saa sentään olla lähempänä riippapelakuuta. Muratti oli aiemmin pelakuulaatikoiden yläpuolella vessan ikkunalla, mutta poistimme ikkunan alta naulakon, johon muratin iso ruukku nojasi. Turhaan naulakko siinä olikin, kun ei siihen kukaan koskaan laittanut (tai saanut laitettua) takkiaan roikkumaan. Nyt ikkunan eteen mahtuu ainoastaan pieniä ruukkuja. Tiedänpähän, mihin laitan kellarin sipulikukat sitten kun on aika tuoda niitä sisälle.

Muratti on nyt heti ulko-oven vieressä eteisen toisella seinustalla.

Luulen, että ensi kesä on riippapelakuuni viimeinen mahdollisuus ansaita seuraava talvehtimisvuosi. Saa olla suorastaan järkyttävän runsas kukinta ja voimakas kasvu, jotta viitsin taistella kirvojen kanssa. Onhan se ihan kohtuullisesti kukkinut ja kasvanut joka kesä, mutta ei mitenkään henkeäsalpaavan komeasti. Niinpä siitä luopuminen alkaa tuntua jo ihan realistiselta ajatukselta. Toki sitten pitää miettiä, mitä laittaisi pelakuun tilalle...

Esimakua talvesta

Melkein täysikuu ja aavistus auringonnousua samassa kuvassa 30.10.-23

Harvoin on joutunut kaivamaan toppavaatteita pidemmäksi aikaa käyttöön jo lokakuun loppupuolella. Yksittäisiä pakkaspäiviä tai muutaman päivän pakkasjaksoja on toki ollut, mutta muistaakseni ei tällaista 12 päivän talvikeliä. Kovimmillaan pakkasta on ollut -12 astetta ja suurimmaksi osaksi pakkanen on pyörinyt -5-10 asteen välissä. Muutamana päivänä on käynyt lähellä nollaakin mutta plussan puolelle ei ole päästy kertaakaan. Lunta sen sijaan satoi vasta pari päivää sitten eikä silloinkaan kuin henkäyksenohut kerros. 

Luumupuissa on edelleen lehdet tiukasti kiinni oksissa.

Ilman lumisuojaa maa on jäätynyt varmasti jo syvälle. Kopina kuuluu kävellessä eikä rautalapio enää uponnut nurmikkoon, kun eräänä päivänä ihan uteliaisuuttani tein pienen pistokokeen. Hirvittää ihan, millainen kato käy talven aikana kukkapenkeissä. Juuri ennen näitä pakkasia satoi vettä viikkotolkulla, joten maa oli jäätyessään läpimärkää. Sitten jos tulevan viikonlopun ja ensi viikon alun kevyt plussakeli vesisateineen toteutuu ja sen jälkeen pakastaa uudelleen, voi olla aika kurjat oltavat kasveilla. Onneksi on vielä runsaasti perennansiemeniä varastossa, niin voi tehdä tammikuussa hankikylvöjä täydentämään mahdollisia aukkopaikkoja.

Umpijäiset komeamaksaruohot ennen lumikuorrutusta.

Yksi hyvä puoli tässä tasaisessa pakkasessa on ollut: kasvit jäätyivät sen näköisinä kuin olivat pakkasten tultua, joten puutarha on vielä melko värikäs. Jos olisi ollut vain pari päivää pakkasella ja sitten lauhtunut, suurin osa kasveista olisi varmasti mennyt ruskeiksi. Lokakuun alkupuolella olleet ensipakkaset toki ruskettivat monta kasvia, mutta kaikkiahan ei pieni pakkanen lannista. Toinen yllättävä havainto on ollut se, että pakkasesta huolimatta mm. atsaleat ja pensasmustikat ovat alkaneet saada ruskavärejä. Olisi voinut luulla, että oksien jäätyessä myös ruskaantuminen pysähtyy ja lehdet varisevat suoraan pois jossain vaiheessa loppusyksyn aikana.

Pensasmustikka, jonka lajike unohtui tarkistaa.

Sen verran kylmäksi alkoi mennä myös ulkovarasto, että päätin nostaa kasvit turvaan kellarin puolelle jo 24.10. Olenkohan milloinkaan aloittanut talvetuskautta koko kasvikavalkadin voimin näin aikaisin? Muutama pikkupakkasenkestävä puska kun on saattanut olla marraskuun puolivälissä vielä ulkona ja esim. syyssyrikkä maassa. Vakaa aikomus oli pitää kellari tänä talvena edes pikkuisen tyhjempänä kuin parina aikaisempana vuonna ja onnistuinkin siinä, vaikka kasveja nostellessa välillä epäilyttikin. Lisätilaa sain leikkaamalla verenpisaroita kapeammiksi ja kärhöjä lyhyemmiksi.

Lattialla on ruhtinaallisen paljon tilaa, vaikka siellä onkin kolme jättisuurta ruukkua ja useita pienempiä.

Loistokärhö SAMARITAN JO taitaa päätyä ensi keväänä maahan, sillä sen suurta saviruukkua kellariin heivatessa pääsi muutama ärräpää. Ahdas kulkuväylä, kolmasosakengän levyiset portaat ja kookas puska painavassa ruukussa eivät olleet kovin hyvä yhdistelmä. Ainoastaan mustaluumu vielä suuremmassa ruukussa oli hankalampi siirrettävä. Vaikka se oli hitusen kevyempi, sen sileäpintaisesta ruukusta ei oikein meinannut saada tukevaa otetta. Toisin kuin kärhöt, mustaluumu ei todennäköisesti pärjää täällä ulkona, joten se on vain pakko ahtaa konstilla millä hyvänsä talvetustiloihin. Onneksi se ei kasvanut kesän aikana juurikaan korkeutta, joten se mahtui vielä hyvin kellariin. Taitaapa mahtua vielä ensi talvenakin, sillä oksien ja katon väliin jäi muutama sentti tyhjää ja lisätilaa saa viitisen senttiä, kun nostaa ruukun kellarin etuosaan pois lattiaritilän päältä. Mustaluumun juurelle istuttamani kohtalonkukka (nemesia) ja toinen petunioista olivat hyvin virkeän näköisiä, joten jännitettävää riittää myös niiden talvehtimisen seuraamisessa.

Suurin osa mustaluumun oksista ei edes kosketa vielä kattoa.

Jos sää kääntyy vielä niin lämpimäksi, että maa sulaa kaivuukuntoon, kellarista lähtee muutama ruukku talvehtimaan ulos. Minulla on muutamia pensaiden pistokastaimia, jotka olisivat pärjänneet ruukuissaan maahan kaivettuna talven yli. Ne olikin tarkoitus kaivaa kasvimaalle turvaan jäniksiltä sadonkorjuun jälkeen mutta maa ehti jäätyä ennen sitä ja oli paljon muutakin tekemistä, kuten jänisverkkojen virittelyä. Niinpä nostin pensaat joko väliaikaisesti tai pysyvästi kellariin. Väliaikaisesti kellarissa oleilemassa on myös muutama viime talven hankikylvös, joista osassa ei näkynyt minkäänlaista elonmerkkiä. Pidin ne kosteina kesän ajan ja kokeilen, josko toinen kylmäkäsittely saisi siemenet heräämään. Kunhan lunta sataa sen verran, että ruukut saa hangen suojiin, kylvökset päätyvät hankeen talveksi. Jos ei ensi keväänäkään näy minkäänlaista elonmerkkiä, ne joutaa kipata kukkapenkin täytteeksi. 

Pieni leijonankita, pelargoni ja pari pensasta. Näiden alapuolella hyllyllä on muratti ja lankaköynnös.

Ulkoeteisestä on tulossa vielä yksi pitkä pelakuulaatikko kellariin ja ehkä myös toinenkin saviruukussa kasvava pelargoni. Nuo "perusjampat" pärjäävät sielläkin talven yli eivätkä siten vie liikaa tilaa jo muutenkin ahtaasta eteisestä. Arvokkaammat 'Appleblossomit' talvetan sisällä. Toistaiseksi ne ovat vielä ulkoeteisessä, sillä sisälle tuoduissa chileissä meinaa olla kirvaongelmaa. Vielä menee ehkä parisen viikkoa, että loput raakileet ovat riittävän kypsiä kerättäviksi. Kunhan ovat alkaneet edes pikkuisen punertua, kypsyvät loppuun kerättyinäkin ennen kuin nahistuvat.

Talitintti pikkujasmikkeen latvassa.

Kaunista päivää ja hyvää alkavaa marraskuuta!