Kukkia yläilmoista

Pitkän aurinkoisen jakson keskelle tuli yksi puolipilvinen päivä sopivasti juuri silloin kun isännälläkin oli vapaata, joten drone kaivettiin kaapista ja otettiin uudet ilmakuvat. Samalla tuli päivitettyä tuonne kasviluettelot-välilehdelle uusi pihakartta. Viimekesäinen ilmakuva alkoi näyttää omissa silmissä jo niin vanhentuneelta, että uusi kartta oli jo tarpeen laatia. Kukahan täällä oikein on kaivellut vuodessa vähän joka nurkalla? Pidemmittä puheitta: siivet selkään ja menoksi!

Patiopenkin kärhöseinäke näyttää hienolta yläilmoista. Kopterin kamera muuten osaa taltioida 'Multi Bluen' sävyn paremmin kuin oma kamerani.

'Voluceau' kukkii myös jo oikein kauniisti. Luumutarhan alkupäässä kukkii petunioita ja purppurarevonhäntää.

Pensasryhmä on rehevöitynyt kummasti kolmessa vuodessa. Keskellä oleva mustilanhortensia on pian komeassa kukassa. Violetit ovat karpaattienkelloa ja loistosalviaa, valkoiset pikkusydäntä ja keltaiset päivänlilja 'Stella d'Oroa'

Kivikkorinne ja aurinkopenkkiä ylhäältä. Täältä erottuvat erityisen hyvin siniset ritarinkannukset ja lasten katuliiduilla piirtämä puro.

Aurinkopenkissä on paljon pieniä perennantaimia, joten sen keskikohta näyttää vielä kovin tyhjältä. Kukassa erottuu ritarinkannusten lisäksi tiukukärhö 'Arabella', maksaruohot ja isotähtiputket.

Siinä oli osa "vanhoista" alueista, kurkataan seuraavaksi viime ja tämän kesän työmaita. Vanhan kasvimaan merkit on nyt hävitetty (muutamaa yllärinä puskenutta maa-artisokan vartta lukuunottamatta) ja muutettu alue majapenkiksi ja suoksi. Kärhökaaripenkkikin sai samalla pikkuisen laajennusta.

Kuvassa on kärhökaaripenkki, majapenkki, suo ja marjapensasaluetta. Suo ei vielä kovin vehreä ole, mutta eiköhän sinne viimeistään syyssateissa ala sammalta ilmestymään.

Marjapensasalueen kattaminen kivituhkalla on edistynyt hyvin, tosin nyt homma tyssäsi siihen, että olen käyttänyt kaikki sanomalehdet, pahvit ja rikkinäiset lakanat. Kivituhkaa olisi vielä sen verran kärrättäväksi, että loputkin alueesta saisi kyllä peitettyä. Suopuutarhan jatkeeksi autotallia kohti jäi sen verran iso alue kivituhkalla peitettäväksi, että päätin tehdä siihen pienen kivillä korotetun penkinsuikaleen mansikalle. Nythän ne ovat olleet altakastelulaatikoissa autotallin seinällä, mikä on ollut siinä mielessä hyvä, että mansikat ovat olleet sateelta, etanoilta ja linnuilta suojassa. Huonoa ratkaisussa on se, että mansikat eivät oikein tunnu viihtyvän niin kuumassa paikassa ja jäävät mauttomiksi ja pieniksi. Maassa juuret pääsevät syvemmälle ja saavat paremmin vettä myös helteellä.

Tässä paremmin marjapensasaluetta. Olen kärrännyt osan kivituhkasta kasoihin odottelemaan levitystä, jos ihmettelitte noita kumpareita. Kastelukannu oli unohtunut kuvaan. Uuden mansikkapenkin reunasta puuttuu vielä muutama kivi.

Luumutarha koki suuria myllerryksiä viime syksynä ja sen kasvittaminen on vielä vähän kesken. Luumupuut näyttävät sentään jo puilta. Kivipolut ovat valmiita, mutta unohdin harjata saumaushiekan jämät nuotiopaikalle johtavan polun päästä.

Laitoin seuraavan kuvan kasviluettelot-välilehdelle ja kirjoitin siihen entiseen tapaan eri istutusalueiden nimet. Korjasin myös kasviluetteloihin kaikki muutokset, mitkä vain muistin. Koska luumutarha ja metsänreunapenkki laajenivat yhteen syksyllä eivätkä alueilla ollut enää selvää rajaa, päätin nimetä koko alueen pelkästään luumutarhaksi. Vanhoissa postauksissa vilahtelevaa metsänreunapenkkiä ei siis ole jatkossa enää nimenä olemassa. Mietin myös, olisiko suo osa majapenkkiä, mutta ne rajautuvat maasta katsottuna niin selvästi omiksi kokonaisuuksikseen, että saavat omat nimet. Ehkä jossain vaiheessa käy ilmi, että suo ei täytä oikean suon määritelmää, mutta toistaiseksi annan olla tavoitenimen voimassa.

Vielä yksi kuva koko tontista. Keskellä pihaa on vielä suuren suuri kasa hiekkaa, mutta ainoastaan pieni jämä kivituhkaa. Kauankohan menee, että nurmikko kasvaa takaisin kuolleeseen kohtaan?

Nyt saa laskeutua alas. Toivottavasti teitä ei huimannut yläilmoissa!

Ilmojen halki käy puutarhurin tie

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, että Irmeli-drone pääsi pitkästä aikaa ilmaan. Eikä kerta riittänyt, vaan kuvia otettiin ensin aamuauringossa ja illalla auringonlaskun jälkeen vielä muutama lisää ylivalottuneiden tai muuten epäonnistuneiden tilalle. Puutarha on muuttunut niin paljon taas vuodessa, että oli jo aikakin saada päivitetyt ilmakuvat tänne blogiinkin. Tehdäänpä siis puutarhakierros vaihteeksi muutaman metrin korkeudelta. Lentoonlähtö onnistuu parhaiten kadun päästä, joten aloitamme kierroksen kivikkorinteestä ja aurinkopenkistä.

Kivikkorinne. Tästä näkyy myös ulko-oven edustan uusi kiveys ja keltaisen nurkan laajennukseen istutetut päivänliljat.

Aurinkopenkki näyttää aika kirjavalta, mutta nyt värit ovat kuitenkin vähän paremmin sopusoinnussa keskenään, kun siellä ei ole mitään keltaista.

Aurinkopenkin kaarevaa reunaa myötäillen matka jatkuu varjokujalle, jonka Irmeli sujuvasti ylitti. Sen verran oli tuulista, ettei uskaltanut lähteä seikkailemaan kapeaa kujannetta myöten. Isäntä ohjasi siis kopterin talon yli suoraan takapihalle.

Köynnöskuusama kurkkii jo portin huipulta maailmaa. Seinän vieressä näkyy kasa lasten rikkomia raparperilaattoja.

Takapihalta on nyt kaksi melkein samanlaista kuvaa. Ensimmäinen tuli blogiin vahingossa, sen piti jäädä vain omia suunnitelmia varten. Koska se nyt lipsahti muiden seassa tänne, niin paljastettakoon sen verran, että vasempaan reunaan on suunnitteilla jotain uutta. En kerro, mitä ja millä aikataululla, hih.

Vahinkolaukaus. Luumun edessä olevan vaalean läntin kohdalla oli kasa koivunoksahaketta kuivumassa.

Ja tässä se, mikä piti laittaa blogiin. Eri väriset kasvien lehdet erottuvat kivasti yläilmoista.

Kierrämme talon ja grillikatoksen välistä patiota kohti.

Violettilehtiset purppurarevonhännät sopivat minusta kivasti pation vaaleanharmaaseen sävyyn.

Suoraan ylhäältä erottuu hyvin kiemurtelevat kivipolut sekä luonnonkiviset yksityiskohdat.

Patio kärhökaaripenkin suunnasta. Grillikatoksen edessä oleva kolmiopenkki on vielä vähän karun näköinen, mutta siitä se vehreytyy, kun pensaat kasvavat.

Osa kärhökaaripenkistä yläilmoista. Kopterin kamera taltioi hienosti 'The Presidentin' sävyn.

Vielä yksi kuva koko pihasta suoraan ylhäältä. Kunhan saan piirrettyä ja nimettyä tähän kuvaan eri istutusalueet, laitan sen tuonne Kasviluettelot-välilehdellekin.

Kopterivahti nautti viilentävästä ilmavirrasta kun Irmeli laskeutui metrin päähän. Kuvausaamuna olikin jo aika helle.

Blogger oli vaihtanut oma-aloitteisesti itsensä uuteen versioon, joten kokeilin tehdä tämän postauksen sillä. Kuvien siirto toimi nyt aivan samalla lailla kuin vanhassakin versiossa ja muutenkin tämä toimi nyt paremmin kuin kesäkuussa. Olen edelleen sitä mieltä, että toiminnot ovat turhan monen klikkauksen takana, mutta ehkä kaikkea ei voi saada. Pahin ongelma oli kuitenkin korjattu. Mukavaa loppuviikkoa!

Linnun silmin

Meillä oli melkein koko kesän ties mitä rojua, kivikasoja ynnä muuta ympäri pihaa ja joka paikka oli kuin pommin jäljiltä, joten Irmeli-dronekin vietti kesän omalla hyllyllään. Viimeisen kuukauden ajan olemme kytänneet sopivaa säätä silloin kuin isännällä olisi vapaa hetki ottaa uudet ilmakuvat, mutta vasta tänään sellainen hetki tuli. Ja sekin oli ihan siinä ja siinä, sillä isäntä ehti kävellä metrin verran ovesta ulos kun alkoi sataa vettä ja Irmeli piti viedä takaisin sisälle. Onneksi sade ei kauaa kestänyt ja Irmeli pääsi yläilmoihin.

Kadun päästä noustiin ilmaan ja kuvailtiin kivikkorinnettä ja etupihaa.

Naapuri innostui niittämään tonttiemme välistä heinikon ja vatukon pois. Nyt aivan kuvan vasemmassa reunassa ylhäällä näkyvä vanha kataja ja sen juurella olevat suuret kivet tulevat hienosti esille.

Pensasryhmän pensaat ovat kasvaneet paljon vuodessa. Vasemmassa päässä mustunut daalia luo kontrastia valkoisiin hanhikkeihin... haha.

Päivän kärhökuva on tänään yläilmoista näpsäisty. 'Jan Pawel' ja 'Piilu' näkyvimpinä, pari 'Justan' kukkaa pilkistää 'Piilun' takaa.

Yläilmoista erottuvat hauskasti kasvien lehtien värit. Kärhökaari-penkin laajennusosasta tuli erityisen värikäs: siellä on mm. tummaa rönsyakankaalia, kahta erilaista kuunliljaa sekä viittä erilaista jaloangervoa. Yllätyin, miten selvästi eri jaloangervolajikkeetkin erottuvat ilmakuvasta.

Kasvimaan tienookin on muuttunut tänä kesänä. Ensi kesälle jäi kärhökaari-penkin etureunan pyöristys kaariportista vasemmalle.

Jos ihmettelitte edellisen kuvan valkoista "lumivuorta" kasvimaalla, siellä on kolminkertaisen harson alla pavut ja ruusukaalit. Pavut olivat paleltuneet puolivälistä ylöspäin, mutta alaosat olivat hyvinkin hengissä. Koska niissä oli pieniä palkoja ja kukkiakin tulossa, arvelin kokeilla, tulisiko näiden kylmien jälkeen vielä lämpimämpi jakso. Vähän kyllä kävi mielessä, että paikkaanko sormen viiltohaavaa laastarilla siinä vaiheessa kun käsi on jo revennyt irti... Katsotaan, kuinka käy. Toivottavasti harso auttaisi edes ruusukaaleja kasvattamaan vajaan sentin kokoiset palleroiset sen kokoisiksi, että ne saa kerättyä ilman pinsettejä!

Patio ja kärhökaaren laajennusosa yläilmoista. Patiopenkkiä reunustavat kivet näyttävät helminauhalta. Kolmiopenkistä reunus on vielä pahasti kesken.

Takanurkassa kukkivat keltaiset pensashanhikit näkyvät korkealle. Sivupihalla kuvan yläreunassa erottuu vielä hienoisesti kohta, missä olivat alkukesällä kivituhka- ja murskekasat.

Vertailun vuoksi pihakartta viime vuodelta vasemmalla, oikealla tämän vuoden kuva. Pieniä muutoksia on tainnut tapahtua, kun tarkkaan tihrustaa...

Päivitin samalla kasviluettelot-välilehdelle uuden pihakartan ja tarkistin, ovatko kasvit oikeilla paikoillaan ja listat ajantasaisia. Poistin myös syreeniryhmä-penkin, sillä se kuuluu nyt suureen, kiemurtelevaan kärhökaari-penkkiin.

Karo tuli ihmettelemään laskeutuvaa Irmeliä, jonka propellit pöllyttivät nurmikon lisäksi Karon turkkia.

Tällainen kurkistus puutarhaan tällä kertaa. Leppoisaa lauantai-iltaa!

Syksyn värejä

Teen usein kimppuja puutarhani kukista, mutta harvemmin esittelen niitä täällä blogissa. Suurin syy on se, että suurimmaksi osaksi ne näyttävät juuri siltä, mitä ovatkin: kaikki ylimääräiset tai väreiltään kukkapenkkiin sopimattomat kukat on vain laitettu samaan maljakkoon ja toivottu parasta. Myös ne "oikeat" asetelmantekoyritykset näyttävät jostain syystä samalta. Nyt kuitenkin tuli mielestäni yksi onnistuneimmista asetelmista, joten uskallan sen jopa esitellä.

Tuoksumiekkalilja sekä pionin ruskalehti.

Pionin lehden väriä oli hyvin vaikea saada toistumaan kuvattuna oikeanlaisena, mutta tässä kuvassa näkyy edes hieman sen upean purppuraista häivähdystä.

Pionin ruskaväriset lehdet houkuttivat leikittelemään itselleni hyvinki vieraalla värimaailmalla ja materiaaleilla. Kimpussa on pionin lehtien lisäksi ukkolaukan ja värimintun siemenkotia sekä kukkina tuoksumiekkaliljaa sekä yksi leijonankita.

Valkoinen raikastaa ja anilliininpunainen leijonankita tuo pikkuisen räväkkyyttä.

Irmeli pääsi taas lentoon, sillä tänä kesänä on kaivettu niin paljon uutta kukkapenkkiä, että piti saada uudet ilmakuvat pihakarttaan. Kuvasimme heti aamupäivästä, jolloin piha oli melkein kokonaan varjossa eikä kuviin tullut juurikaan ylivalottuneita kohtia. Myös kukkivat kasvit ja ruskavärit erottuvat hyvin.

Lentoon lähdettiin kadun päästä. Eipä ole muuten tullut ennen kuvattua tästä kulmasta. Pitääpä muistaa tämäkin kuvakulma ensi kesänä.

Syksyinen metsä näyttää upealta ilmasta katsottuna, kun koivut ja haavat hehkuvat keltaisina. Omalta pihalta niitä ei juuri huomaakaan, sillä takapihaa reunustavat kuuset peittävät näkymää metsän suuntaan.

Pihakarttaan tuli pieniä muutoksia. Muutin takapihalla happaman maan penkin nimen metsänreunaksi, sillä siellä kasvaa nyt myös ritarinkannuksia ja mahdollisesti tulevaisuudessa penkin laajetessa lajivalikoimakin muuttuu. Uusi nimi on myös paljon mukavampi käyttää. Talon päädyn entisen ongelmapaikan nimi on varjokuja ja roska-astian viereinen niitty on pikkuniitty.

Päivitän tänään sekä tämän kuvan että kaikki ostetut ja siirretyt kasvit Kasviluettelot-välilehdelle. Saatanpa laittaa sinne uusia kukkakuviakin...

Kesän mukavimmat työmaat olivat kivikkorinne sekä aurinkopenkin laajennus varjokujan päähän.

Perheen karvakorva laihtui ulkoisesti pienen koiran verran, sillä hän päätti tehdä tällä kertaa karvanvaihdon kerralla. Taisi hellekesä ja melko nopeasti viilentynyt sää olla tämänkin takana, sillä normaalisti Karo vaihtaa karvansa pikku hilljaa ruumiinosa kerrallaan. Muutaman viikon päästä neidillä onkin sitten komea talviturkki yllä.

Noin paljon pohjavillaa mahtuu pieneen koiraan.

Meillä ei vielä ole ollut hallaöitä, mutta viime yönä oli jo lähellä. Mittarin mukaan oli käynyt alimmillaan 1,9 asteessa, mutta se on ollut tilanne seinän vieressä. Kauempana seinästä on varmasti ollut kylmempää, mutta ei vielä pakkasta, sillä pakkasmittarina toimiva daalia on edelleen terhakkaasti pystyssä. Kumpareella asumisen edut huomaa selvästi, sillä naapureiden autojen ikkunat olivat aamulla jo jäässä. Sieltä se syksy tulla rymistää.

Irmeli ulkoilee

Tämän kesän pihaprojektit ovat edenneet siihen pisteeseen, että multakasa on saatu siirrettyä kukkapenkkeihin, hiekasta suurin osa kärrätty kiveysten pohjiin, siellä täällä lojuneita kiviä aseteltu pariinkin paikkaan, säkillinen haketta tyhjennetty pensaiden alustoille ja nurmikko vasta leikattu. Siis juuri sopiva hetki päästää Irmeli (isännän drone, lue lisää täältä) lentoon ja ottaa tuoreita ilmakuvia. Pilvipouta olisi ollut paras sää kuvaukseen ja sitä tilasimmekin, mutta ilmeisesti olivat loppuneet varastosta. Saimme siis aurinkoa.

Aurinkopenkistä pikkusydän saa kyllä häädön. Se mokoma näyttää viihtyvän niin hyvin, että peittää kohta koko penkin. Alkuperäinen ajatus söpöstä rivistä kiven ja aidan välissä on muuttunut kaiken nieleväksi monsteripöheiköksi. Aidan vieressä kasvavat ritarinkannuksetkin ovat kohta hätää kärsimässä, kärhöistäni puhumattakaan!

Aurinkopenkki ja ENTINEN tuoksuvatturyteikkö ylhäältä. Aurinkopenkin oikeassa laidassa olevasta aukkopaikasta siirrettiin alkukesällä mustilanhortensia pensasryhmään.

Koko tontin ilmakuvassa ei näy enää lunta, niin kuin aiemmassa ilmakuvassa. Nurmikolla olevat harmaat läntit ovat multaa, jolla on paikattu monttuja. Etupihalla pensasryhmän edessä olevassa läntissä oli multakuorma. Oli se valtava! Näillä sademäärillä emme ole viitsineet edes yrittää kylvää nurmea läntteihin. Kylvetään sitten syksyllä, jos ei ole alta heinä tullut läpi siihen mennessä. Takapihalla nurmikosta huomaa selvästi, missä on tehokalkitus- ja -lannoitustestialue. Ei näemmä ihan tasaisesti levittyneet rakeet...

Autotallin vieressä on vielä kasa hiekkaa ja muutamia kivenjärkäleitäkin odottaa loppusijoituspaikkaansa.

Kärhökaaripenkissä ei juuri muuta nyt kukikaan kuin 'Elina'-pionit, kurjenpolvi ja kangasajuruoho. Kasvimaalla sen sijaan kukkii jo muutamia samettiruusuja.

Kasvimaa, kärhökaari, kiviallas sekä osa pari marjapensasta. Kivialtaan vieressä kukkii leinikkejä, trimmeriä isäntä ei sentään tätä varten ottanut esille :D

Osa takapihasta näyttää ilmasta käsin tältä. Happaman maan penkissä on tapahtunut pienimuotoinen mullistus, josta kerron lähiaikoina enemmän. Varjopenkissä kukkivat töyhtöangervo ja punaiset akileijat ja luumutarhan yhdessä osassa... no, ei mitään.

Happaman maan penkki ylävasemmalla, varjopenkki oikealla ja osa luumutarhasta alaosassa kuvaa.

Olen päivittänyt myös pihakartan ja kasviluettelon vastaamaan puutarhamme nykytilaa. Kartta selkeytyi jonkin verran, sillä numeroin ainoastaan "irrallaan" olevat puut ja pensaat. Kukkapenkeissä olevat puut ja pensaat jätin numeroimatta, mutta ne löytyvät luettelosta omista penkeistään.

Ilmakuvia omasta pihasta on hauska katsella, mutta enemmän pidän kyllä maan kamaralta otetuista kuvista, joissa näkyvät myös kasvien korkeuserot ja kasvutavat  paremmin. Iloista loppuviikkoa!

Isännän uusi lelu ja mitä siitä seuraa

Isäntä hankki tässä aiemmin keväällä itselleen uuden lelun: kauko-ohjattavan kuvauskopterin, eli dronen. Rouvaa hyvitelläkseen hän on lupautunut käskyn niin käydessä ottamaan ilmakuvia myös kukkapenkeistä. Päivitin nyt kasviluettelot-välilehdelle uuden pihakartan, jossa rakennusten nurkat ovat 90 astetta ja kukkapenkit juuri sen kokoisia ja muotoisia kuin ne luonnossa ovat. Pieni ripaus lunta näkyy vielä takapihalla, sillä kuva on otettu 9.5. Siitä näkyy myös, kuinka sammaleinen nurmikko meillä on; heinä ei vielä tuolloin vihertänyt.

Uusi pihakartta. Numeroiden selitykset löytyvät kasviluettelosta.

P.S. Dronen nimi on kuulemma Irmeli...