Itämisen ihmeistä lumitöihin

Helmikuu hujahti ohi nopeasti, aivan kuten lyhyen kuukauden kuuluukin. Kalenterin saa kääntää huomenna maaliskuulle ja siitähän se alkaa se vimmattu kevään odotus. Ulkona liikkuessa kuulee selvästi, että ainakin linnut ovat jo aloittaneet kevätpuuhansa. Tintit sirkuttavat sen minkä ehtivät ja käpytikkojen reviiritaistojen lisäksi myös harmaapäätikka on taas alkanut ilmoitella itsestään. Eilen se pysähtyikin hetkeksi tontin laidan koivun latvaan ennen kuin lähti huutelemaan kauemmas.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' iti ensin, 'Lombardo' pari päivää sen jälkeen.

Taimipöydällä on alkanut vihdoin näkyä kevään ensimmäisiä itämisen ihmeitä. Chileistä ja paprikoista ensimmäiset alkoivat itää vasta kun vein kylvöksen saunaan ottamaan lämpöhoitoa. Ihme kyllä, muistin jopa käydä kastelemassa niitä ja tuoda kasvilampun alle heti kun ensimmäiset siemenet olivat itäneet. Viime viikonloppuna versotettavaksi kylvämilleni vesikrasseille ja lehtikaaleille ei käynyt yhtä onnellisesti, sillä unohdin ne työviikon kiireissä ihan totaalisesti ja lapsetkin olivat huomaavaisesti nostaneet kylvöksen saunan lämpimimpään nurkkaan. Tarkoitus toki oli erinomainen, sillä he halusivat pelata lautapeliä saunan lauteilla ja olivat siksi nostaneet kylvöksen turvaan. Heti saunan oven vieressä alemmalla lauteella siemenillä olisi vain ehkä ollut hitusen suurempi mahdollisuus selvitä kuin ylälauteella saunan takaseinällä, jonka takana on leivinuuni. Ei auta kuin kylvää uudet siemenet ja pitää kylvös keittiön ikkunalla.

Ehkä mukulasellerin taimia.

Onneksi toisessakin purkissa näkyy elämää. Luultavasti kaikki taimet ovat mukulasellereitä. Kylvin jo tammikuussa samaan purkkiin kaikki vanhat lobeliansiemenet ja kun niissä ei alkanut näkyä itämisen merkkejä, ripottelin vanhat sellerinsiemenet samoihin multiin. Siemeniä oli reilusti mutta toistaiseksi taimia on vasta kuusi. Oikeastaan en edes tarvitsisi niitä enempää, niin mahtuu kasvimaalle jotain muutakin kuin selleriä. Taimipöydälläkään ei ole hirveästi ylimääräistä tilaa ja kun kesäkukkia pitää ehdottomasti kasvattaa, tomaateista ja basilikoista puhumattakaan, niin ei sinne sekaan kovin montaa selleriä mahdu. En ole vielä ehtinyt tehdä lopullista kasvimaasuunnitelmaa mutta mielessäni olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja. Ehkäpä tässä talviloman aikana ehtii laittaa jotain paperillekin.

Tässäpä se narsissikärpäsen vaivaama ritarinkukka, jolle tein testimielessä vaikka mitä käsittelyitä.

Vaikuttaa siltä, että narsissikärpästen toukkien mussuttamasta ritarinkukasta ei selvinnyt riittävän isoa osaa hengissä. Pohjaan ilmestyneet pienet sivusipulin (tai juurien) alut ovat kahta lukuun ottamatta kuivettuneet ja se toinenkin on hyvin pieni. Toisesta on kasvanut puolentoista sentin kokoinen pikkusipuli, jolla ei ole yhtään omia juuria. Hyvin todennäköisesti viskaan testikappaleen piakkoin kokonaan kompostiin viemästä tilaa taimipöydällä. Jatkossa taidan suosiolla pitää ritarinkukkani tiukasti sisätiloissa suojassa mokomilta kärpäsiltä tai jos sattuu vahinkoepäilys käymään, niin annan sipulille kuumakäsittelyn jo heti syksyn alkajaisiksi ennen kuin mahdolliset toukat ovat kasvaneet isoiksi ja syöneet sipulia liikaa. Kompostoriinkaan saastuneita sipuleita ei uskalla viskata, etteivät kärpäsen toukat koteloidu sinne viettämään talvea. Ainakaan meidän kompostorissa ei nouse lämmöt niin korkealle, että mokomat belsebuubit siellä kuolisivat.

Kompostori on taas käynnissä.

Kompostorillamme kesti harvinaisen pitkään hyrähtää käyntiin. Massa oli kyllä vähintään puoliväliin asti sulaa mutta lämmöt eivät vain lähteneet nousemaan kuumavesikanisterinkaan avulla. Kovempien pakkasten lauhduttua kaivoin tyhjennysluukusta sen verran puolivalmista, jäätynyttä massaa pois, että sain pari kuumalla vedellä täytettyä limsapulloa tungettua alaosaa sulattamaan. En halunnut kaivaa kaikkea jäätynyttä tavaraa pois, sillä se ei ollut vielä ehtinyt maatua riittävän pitkälle ja olisi varmaankin houkutellut hiiriä, jos sen olisi nostellut jälkikompostoriin. Kerran vaihdoin pulloihin uudet kuumat vedet ja sitten lähti kompostori lämpiämään. Nyt kompostori toivon mukaan pysyykin käynnissä kevääseen saakka, sillä lunta on riittävästi suojaamaan, jos tulee vielä kovempia pakkasia.

Kellarin pelakuut ovat hädin tuskin hengissä.

Vähäinen lumimäärä yhdistettynä koviin pakkasiin ei ollut hyvä yhdistelmä kellarinkaan talvetuksille. Korkean sähkön hinnan takia en raskinut laittaa lämpövahtia päälle ja toivoin vain parasta. Kävin leudompana päivänä (17.2.) kurkkaamassa, miltä kellarissa näyttää. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä kellarin luukun laidoilla kellarin sisäpuolella oli useamman sentin paksuinen jääkuurakerros. Mittari näytti pelargonien vieressä vain yhtä astetta lämmintä. Lattialla olevassa kastelukannussa ei sentään ollut vielä jäätä pinnassa mutta hyvin kylmältä vesikin tuntui. Pelargoneissa oli niin paljon pehmenneitä varsia, ettei hyvältä näyttänyt. Saksia ei ollut silloin mukana mutta laitoin lämpövahdin päälle. Viime viikonloppuna kävin tarkistamassa tilanteen uudelleen ja saksin pelargoneista pehmeät osat pois. Yksi 'Appleblossom' oli sen verran hyväkuntoinen, että pelastin sen jo ulkoeteiseen. Peruspelakuista löytyi napakkaa runkoa, vaikka suurin osa niidenkin versoista piti leikellä pois. Pari pelakuuta oli pehmennyt ihan tyveä myöten. Lämpövahdin ansiosta kellarissa oli seitsemän astetta lämmintä, mikä taas oli liikaa puuvartisille ja kärhöille. Nyt lämpövahti on taas pois päältä.

Luonto teki taideteoksia aidantolppien päälle. Onko tässä Ressu-koira rinkka selässään?

Nyt ei tarvitse ulkonakaan palella, nastakengät kannattaa vain laittaa jalkaan, jos meinaa pysyä pystyssä. Viime viikonloppuna satoi ensin parikymmentä senttiä pakkaslunta. Sen kolaaminen kävikin kevyesti, kun lahjoi lapset tekemään lumityöt vastineeksi pleikkariajasta. Toissayönä sataneet lumet jouduin sen sijaan kolaamaan itse, kun jälkikasvu lähti kouluun ja isäntä töihin. Vaikka ryntäsin hommiin heti aamusta, oli lämpötila jo ehtinyt nousta plussan puolelle ja lumi muuttua painavaksi. Tulipahan kuntoiltua. Lumitöitä ei olekaan tänä talvena tarvinnut kovin montaa kertaa tehdä.

Lunta oli yön aikana satanut melkein 20cm.

Nyt meilläkin on lunta sen verran, ettei tarvitse päivitellä, miten poikkeuksellien vähän sitä on. Vieläkin ollaan kaukana normaalitalven lumimääristä mutta nyt on jo sentään vaarana saada matalavartisesta kengästä lunta sukkaan. Lunta on ehkä suunnilleen 35cm. Joutuvat jäniksetkin jo vähän kaivamaan, jos meinasivat saada puutarhasta evästä. Nyt lähden käyttämään Neiti Karoliinan "lukemassa" toisten koirien terveiset. Iloista pian alkavaa maaliskuuta! Olkoon se oikein aurinkoinen.

Talvetukset mallillaan

Talvetettavat kasvit eivät juurikaan työllistä puutarhuria näin vuoden pimeimpinä kuukausina mutta niiden vointi on silti syytä tarkistaa säännöllisesti. Koskaan ei tiedä, mikä tuholaisinvaasio tai mädäntyminen iskee kesken talven. Ja vähintään sen verran pitää jokaista ruukkua tutkia, että saa tarkistettua mullan kosteuden.

Muratti on jo kovasti kasvuun lähdössä.

Ulkoeteisessä ollaan elossa, ainakin osittain. Eteisen kasveista kaikki muut paitsi rosmariini ja kirjavalehtinen pelargoni saivat kunnon pakkaskäsittelyn syksyllä eivätkä kaikki suinkaan nauttineet siitä. Muratin kanssa samassa amppelissa ollut pikkuinen verenpisara vaikuttaa pystyynkuolleelta ja hopeaputouksen kaverina ollut verbena on myös luultavasti kuollut. Sen versot eivät tosin napsahtele verenpisaran lailla poikki kevyesti taivuttaessa, joten pieni toivonkipinä saattaa vielä olla jäljellä. Sen näkee sitten kun kevätaurinko alkaa lämmittää. Hopeaputouksen vanhat versot saattavat olla joko elossa tai kuolleita mutta juuresta on lähtenyt hyvinkin reippaasti tulemaan uutta kasvua. Niitä kun latvoo muutaman kerran kevään mittaan ja muistaa vähän lannoittaakin, niin kesällä ne ovat jo näyttävän näköisiä. Pitää seurata vielä, jaksaisiko verbena lähteä kasvuun vai tarvitseeko hankkia joku kukkanen hopeaputousten kaveriksi.

Hopeaputoukset hengissä, verbena ei välttämättä. Toinen hopeaputous kurkistelee vasemmassa laidassa.

Kummassakin eteisessä talvehtivassa parvekelaatikossa oli kolme pelargonia mutta jo joulun alla oli selvää, että kolme kuudesta on menetetty. Ne olivat pehmentyneet tyveä myöten, joten kiskaisin ne pois ja jätin vain elävät jäljelle. Elävistäkin sai leikata suurimman osan versoista pois ja luultavasti yksi niistäkin kannattaa leikata pistokkaaksi ja viskata loppuosa menemään. Pelkäsin syksyllä, että menettäisin kaikki 'Appleblossomit' mutta ilokseni niistä selvisi peräti kaksi, jos nimilaput ovat oikeissa paikoissa. Pelargonilaatikoihin tarvitsee siis hankkia kevään mittaan täydennystä kunhan vain keksin, mitä sorttia. Monta vuotta laatikoissa oli pelkästään valkoista peruspelargonia, viime kesänä seassa oli muutama 'Appleblossom'. Valkovoittoinen rivistö neljästä pelakuulaatikosta on varmasti edelleen tulossa mutta ehkä sekaan sopisi joku muukin vaaleahkokukkainen pelargoni. Joku söpö ruusunnuppu- tai tulppaanipelakuu kenties? Pelakuiden juurella kasvoi viime kesänä valkoista petuniaa, joiden jämät ovat edelleen paikoillaan. En tiedä, pystyykö petuniaa edes talvettamaan mutta kevään mittaanhan sekin selviää.

Vähän nuo laatikot näyttävät vajailta, kun puolet kasveista kuoli.

Rosmariini taitaa selvitä taas talvesta hengissä. Tämä onkin jo sen viides talvi. Leikkasin sitä loppukesällä jonkun verran pienemmäksi mutta on sillä silti edelleen kokoa ihan kiitettävästi. Muutama latva on alkanut vähän nuokkua. Liekö unohtunut joskus kastella vai ottiko puska kenties nokkiinsa siitä, että lapset jättivät kerran -20 asteen pakkasella ulko-oven sepposen selälleen sisälle tullessaan. Jäin itse ajamaan autoa talliin enkä huomannut edes vilkaista ulko-ovelle päin ennen kuin olin laittanut autotallin ovet kiiinni. Kyllä muuten tuli kiire juosta ulko-ovelle, kun huomasin sen olevan auki! Rosmariini oli tietysti lähimpänä ulko-ovea ja saattoi ottaa vähän osumaa.

Rosmariini

Poikkesin eteisen lisäksi tarkistamassa kellarissa talvehtivien kasvien voinnin. Paljon siellä ei ole tänä vuonna tutkittavaa ja sitäkin vähemmän oli raportoitavaa. Siitä hieman yllätyin, että kellarin lämpötila oli aavistuksen vajaa neljä astetta. Luulin siellä olevan pitkän ja lämpimän syksyn takia edelleen paljon lämpimämpää mutta selvästi vuodenvaihteen kipakka pakkanen yhdistettynä vähäiseen lumen määrään nopeuttivat lämpötilan laskemista. Nyt tosin pitää seurailla aika tarkasti, milloin pitää laittaa lämpövahti päälle. Kärhöt, puuvartiset ja sipulikukkaruukut eivät pahastu, vaikka joutuisivat talvehtimaan melkein pakkasen puolella. Pari pelargonilaatikkoa sen sijaan saattaisivat pakkasesta pahastua kun eivät muutenkaan viihdy kellarin pimeydessä yhtä hyvin kuin valoisassa ja vähän lämpimämmässä ulkoeteisessä. Seuraavalla kellarikäynnillä pitääkin ottaa sakset mukaan, jotta saa siistittyä pelakuiden kuolleita versonosia pois.

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' oli lähtenyt versomaan juuresta.

Kellarin kylmyydestä huolimatta osa kärhöistä on jo heräilemässä. Niin siinä käy joka ikinen vuosi mutta muutaman asteen lämpötilassa kasvu on onneksi melko hidasta. Mustaluumu ja kaikki pienet puuvartisten pistokastaimet ovat vielä kiltisti lepotilassa. Lankaköynnös on kuivattanut lehtensä melkein varisemispisteeseen, joten sitäkin saa seuraavalla kellarikäynnillä saksia siistimmäksi. Pitää vain muistaa ottaa ämpäri mukaan, niin pikkuruiset lehdet eivät karise oksia saksiessa kellarin lattialle.

Jänöt olivat käyneet saksimassa koivuangervoja, joten laitoin viimekesäisiä kärhönversoja vaihtoehdoksi.

Joku saisi käydä kertomassa jäniksille, kuinka leikataan pensaita. Koivuangervoaita on parturoitu puoleenväliin ja loput jätetty entiselleen. Hienosti olivat jänöt osanneet kaventaa aitaa mutta madaltamista ja harventamista en olisi kaivannut. Etureunakin on jäänyt vähän epätasaiseksi; hampaat olivat ilmeisesti teroittamatta, joten paksumpi puuaines ei ole katkennut. Ja vaikka lunta on vuodenaikaan nähden todella vähän, niin silti pitkäkorvat käyvät kaivelemassa kukkapenkeistä syötävää. Erityisherkkua näyttävät olevan sammalleimut, joihin on tehty täsmäiskuja useamman kerran talven mittaan. Naapurustossa on näköhavaintoja kahden rusakon ja yhden valkoisen jäniseläimen pienoislaumasta. Valkoinen lienee metsäjänis tai sen ja rusakon risteymä. Olipa mikä tahansa, niin tuollainen yhdessä liikkuva pitkäkorvajengi tietää paljon tuhoja, jos ne päättävät joukolla laittaa suojaverkkoja matalaksi. Lisäsinkin jo muutamia tukikepakoita pensasmustikoita ympäröivään verkkoon, joka meinasi lumisateiden aikaan taipua turhan paljon.

Luistelukausi korkattu.

Sään lauhduttua tarkenee ulkoillakin paremmin. Viime talvena en tainnut vetää luistimia jalkoihin kuin yhden kerran ja silloinkin jää oli niin röpeloinen, että jalkapohjia poltteli ennen kuin olin päässyt edes kaukalon toiseen päähän. Talvi ei suosinut luistinradan kunnossa pitoa. Nytkään ei ollut kovin sileä jää mutta luisteleminen sentään onnistui eikä jäällä ollut perunan kokoisia kumpareita. Valitettavasti sään lauhtuminen tarkoittaa myös sitä, että tiet ovat liukkaampia. Vaihdoimme autoa syksyllä ja vaikka siihen oli autoliike hankkinut tuliterät talvirenkaat, niin talven mittaan on käynyt selväksi, että renkaissa hinnalla on todellakin väliä. Uudet renkaat ovat jotain halpaa Kiina-merkkiä eivätkä pidä edes karheammalla jäällä (lumella sentään suht hyvin). Kauhulla odotan niitä kelejä, kun tiet ovat oikeasti kuin luistinradat. Ensi talveksi pitää hankkia laadukkaammat "töppöset" auton alle. Niin että tiedoksi vain näillä seuduilla liikkuville autoilijoille, että se vähänkään liukkaammalla kelillä reilusti alinopeutta köröttelevä ja hyvissä ajoin risteyksiin hidastava autoilija saatan olla minä. Yrittäkää välttää rattiraivoa! Vika on renkaissa, ei kuskissa.

Kellarista löytyi myös kasvuun lähteneitä kukkasipuleita. Kevään merkki!

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä ensimmäisiä kylvöjä. Siinähän sitä pääsee mukavasti jo kevään makuun ja jännittämään, milloin ensimmäiset siemenet alkavat itää. Ja arvatkaa vaan, kuka sortui jo siemenhyllyillä, vaikka mitään ei pitänyt ostaa tälle vuodelle. Niinpä.

Vihdoin auringonpaistetta!

Purppuraheisiangervo Tiny Wine

Ai että olin odottanut pakkassäätä ikuisen tihkusateen jälkeen. Olisin ollut aika tyytyväinen jo pelkkään pikkupakkaseen mutta kun sen kylkiäisinä tuli maanantaina kaunis auringonpaiste, niin olihan se aika luksusta. Ensimmäistä kertaa viikkokausiin lähdin ennen työpäivää kunnolla ulkoilemaan ja ehdinkin melkein tunnin verran puuhailla ennen kuin piti valmistautua töihin lähtöön. Maanantain jälkeen tosin palattiin takaisin samoihin masentaviin vesisadekeleihin mutta keskitytään nyt mieluummin niihin pakkaspäivän kuviin ja tunnelmiin.

Punahatun siemenkota

Purppurakeijunkukka 'Palace Purple'

Puuhailuni oli siis lähinnä puutarhassa haahuilua ja kuuraisien kasvien kuvaamista. Tyhjensin myös vihdoin viimeiset tomaatti- ja paprikaruukut ja nostelin ne sekä osan autotallin seinustalle kertyneistä ruukuista varaston hyllyille. Yksi ruukku tosin jäi vielä puutarhakompostoriin alassuin, sillä siihen oli päässyt satamaan vettä ja eihän multa silloin irtoa ilman väkivaltaa tai plussakeliä. Tyydyin odottamaan jälkimmäistä, mitä sitä suotta niin kaunista aamupäivää tuhlaamaan turhaan riehumiseen. Hajoaisi vielä ruukkukin siinä touhussa. Karon kanssa toki riehuin senkin edestä. Karokin intoutuu juoksemaan paljon enemmän pikkupakkasella kuin vesisateella märällä nurmikolla. En kyllä saanut yhtään onnistunutta kuvaa Karon hepuleista, joten joudutte tyytymään yhteen poseeraukseen.

Neiti Nätti aamuauringossa.

Karo taas vähän säikäytti meitä. Tai hänen purukalustonsa. Hammaskiven poistossa eläinlääkäri oli katsonut, että parissa hampaassa olisi aivan kuin hammassyöpymää, mikä on kai vanhemmilla kissoilla yleinen sairaus. Oma eläinlääkärimme ei ollut koirilla nähnyt sitä. Meidän käskettiin varata kiireesti aika hammaskuviin ja uhkailtiin hampaidenpoistolla. Nyt on koiran purukalusto kuvattu ja onneksi ei ollut sitä syöpymää eikä edes tarvetta poistaa yhtään hammasta. Paria leegoa pitää vain seurata ja yrittää pitää tarkasti puhtaana, jotta alkava parodontiitti ei pääse etenemään. Samoilla eläinlääkärireissuilla otettiin varmuuden vuoksi myös perusverikokeet, kun on kuitenkin seniorikoirasta kyse. Niissä oli kaikki viitearvojen sisällä, joten muuten ei ole Karon terveyden suhteen huolen häivää. Kuulokin tuli muuten puolivahingossa todistettua toimivaksi, sillä hammaskuvausta maksaessani ja toimenpiteistä kassahenkilön kanssa jutellessani alkoi takahuoneesta kuulua hyvin surkeaa uikutusta (Karo kommunikoi normaalistikin enemmän vikisemällä, uikuttamalla ja ulvomalla kuin haukkumalla). Ääntäkään ei kuulunut ennen kuin aloin puhua ja ainakin viisi minuuttia olin kuitenkin siinä jo ehtinyt odotella. Tästä lähtien tiedämme, että Karolla on vain valikoiva kuulo silloin kun se vaikuttaa olevan täysin kuuro.

Kasvit kellarissa.

Pakkasten tultua päätin nostaa kasvit ulkovarastosta kellarin puolelle talvehtimaan. Viimeistä ruukkua nostaessa tuli ihan tunne, että olenkohan unohtanut jotain, kun kellari näyttää niin tyhjältä. Pelargonilaatikoitakin laitoin sinne kaksi, vaikka ne olisivat mahtuneet ulkoeteiseenkin. Tänä vuonna oli vain sellainen tunne, että jossain murkassa voisi olla edes vähän vähemmän ruuhkaa. No nyt on: sekä kellarissa että eteisessä. Kellarin kasveistakin vain puolet on omia ja loput ovat tulleet äidiltäni talvihoitoon.

Myyrät/hiiret ne vaan jaksavat...

Huomasin kasveja siirrellessä, että toisesta pelakuulaatikosta oli käyty nyppimässä lehtiä pois. Ne löytyivät metrin päästä ämpäristä, johon olin aiemmin kesällä sullonut etanaraesäkin. Joku hiirulainen oli nimittäin käynyt jyrsimässä säkin alareunaan reiän, josta valui etanaraetta pitkin lattioita. Eipä paljoa ämpäri auttanut, sillä nyt säkin yläosaan oli jyrsitty useitakin reikiä ja ovelasti piilotettu ne pelargonin lehdillä ja kompostikuivikeämpäristä haetuilla valkosipulin kuorilla sekä juurilla. Kyllä näyttää olevan oikeaa hiirten herkkua tuo etanarae! Kantta ei ollut tähän hätään laittaa ämpärin päälle mutta nostin sen varaston kaappiin ja laitoin vielä rautakangenkin nojaamaan ovea vasten, jotta jyrsijät eivät herkuttelisi koko talvea etanarakeella. Varastossa on ollut hiirenloukkukin viritettynä mutta myyrä ei ole erehtynyt menemään siihen. Olisi varmaan pitänyt laittaa etanaraetta syötiksi. Siirsin kuitenkin loukun eri nurkkaan, jos vaikka sillä saisi tuholaisen nalkkiin.

Lahopuu oli puskenut pakkasella kosteutta sisältään hauskaksi lumipölyksi.

Vaikka puutarha vaikuttaa täysin mustanruskeankirjavalta, niin löytyi sieltä purppuraheisiangervojen lisäksi myös pikkuisen muita värejä. Keijun- ja haltiankukat pysyvät nätteinä talven tuloon saakka ja varsinkin luumutarhan laajennukseen oli tullut tehtyä oikein yllättävän lupaava loppusyksyn istutus. Perennojen kaverina on myös alppiruusu, joten edes yksi kohta puutarhasta on talven tuloon saakka katseltavan näköinen kunhan kasvit vielä vähän kasvavat.

Etualalla tupastiarella 'Pink Skyrocket', keskellä itse risteytettyjä keijunkukkia, ylälaidassa tarhavarjohiippoja.

Kellukkaristeymäkin yrittää pysyä edustuskelpoisena vielä tähän aikaan vuodesta.

Alan hiljalleen kallistua siihen, että ovat nuo kellukatkin ihan kivoja kasveja, vaikka niiden kukinta onkin vähän sellainen joka suuntaan harottava ja kukatkin ovat pienemmänpuoleisia. Kuvan kellukka odottaa edelleen lopullista paikkaansa, jonka ehkä pitäisi olla hieman kauempana polusta kuin mitä se nyt on. Ei kuitenkaan kovin kaukana, jotta sen ruska-asua pystyy hyvin ihastelemaan ja kyllähän ne kellukat taitavat keväälläkin herätä hyvissä ajoin. Näkyvälle paikalle olisi siis ihan hyvät perusteetkin.

Muut kärhöt ovat mustuneet ajat sitten mutta tarhaviinikärhö 'Krakowiak' on edelleen vihreänä.

Kuurainen kuutamohortensia

Leikkasin osan mustilan- ja syyshortensioiden kukinnoista pois, jotta lumi ei talvella taivuttaisi oksia ihan niin paljoa. Ei niitä aina ehdi käydä ravistelemassa ajallaan pois. Muutenkin minusta on kiva, jos pensaat pysyvät talvellakin suht ryhdikkäinä eivätkä hautaudu heti lumen alle. Pienemmät kukinnot ja vahvoihin oksiin vähän isommatkin jätin koristamaan pensaita. Ruskeasta väristään huolimatta ne ovat minusta kauniita kuuraisina ja puuterilumen hunnuttamina.

Sama heisiangervo Tiny Wine kuin aloituskuvassa.

Tämä aamu valkeni hyvin harmaana ja räntäsateisena. Maa on jo hitusen vaaleampi kuin kertaakaan tänä syksynä. Jokohan se nyt alkaisi kääntyä talveen? Hyvää viikonloppua!

Pääsiäiskukkia ja pihapuuhia

Hyvää pääsiäisen aikaa! Kukkarunsaudessa on vielä toivomisen varaa mutta kyllä täällä jo muutama kukka on niin hyönteisten kuin ihmistenkin iloksi. Kimalaisia en ole vielä nähnyt mutta sitruunaperhonen liihotteli torstaina pitkän aikaa meidän pihalla ja pihdan alta löytyi useita pesäpuuhissa olevia raitamaamehiläisiä. Tänään näyttää olevan sateisempi päivä, joten tästä taitaa tulla pitkästä aikaa blogipäivä.

Kultasahrami 'Romance' etualalla, taustalla nuppuaan raottaa 'Golden Yellow'.

Keltaisessa nurkassa näkyy päivä päivältä useampia väripilkkuja. Hennon keltaiset kultasahrami 'Romancet' ehtivät ensin kukkimaan ja nyt niiden seuraksi on ilmestynyt muutama tummemman keltainen 'Golden Yellow'. Se aloittaa kukinnan aina vähän kultasahrameita myöhemmin.

Kevätasahrami 'Golden Yellow' on hieman 'Romancea' myöhäisempi.

Luultavasti peltomyyrä tai joku muu maan pinnalta sipuleita kaiveleva jyrsijä oli käynyt jo syksyllä kaivelemassa osan krookuksista suihinsa. Löysin nimittäin syksyllä kitkiessäni pari kuoppaa ja lojumaan jätettyjä mukulanjämiä niiden ympäriltä. Pelkäsin vähän, että mukuloita olisi syöty enemmänkin mutta onneksi vain yhdessä kohdassa näyttää olevan isompi aukko. Se ei haittaa kovin paljoa, vaikka toki olisin mieluummin itse ihaillut runsaampaa kukkaloistoa.

Pensasryhmän sahramit.

Pensasryhmän tähtisahramit taitavat tosiaan olla 'Ruby Giantia', sillä takapihallakin on jo yksi samannäköinen auennut. Minusta se on todella kaunis niin väriltään kuin kukan malliltaan, joten ei haittaa, että niitä on eri puolilla pihaa. Pensasryhmän Rubyt on istutettu pari vuotta sitten ja muistaakseni niitä oli vain viisitoista kappaletta. Kukkia on nyt selvästi enemmän, joten taitavat runsastua ihan mukavasti.

'Jeanne d'Arc' kukkii myös mutta niitä on vain yksittäisiä kukkia siellä täällä.

Toisin on kevätsahrami 'Jeanne d'Arcien' suhteen. Vuodesta toiseen ne tuntuvat vain vähenevän eikä niitä ollut alunperinkään kovin paljoa. Houkuttaisi kaivaa viimeisetkin pois ja istuttaa johonkin muualle. Vikahan voi hyvin olla niiden kasvupaikassa. Kevätsahrami 'Pickwick' on ollut myös tempukas lisääntymään mutta ne eivät ole ainakaan toistaiseksi vähentyneet. Tästä keväästä ei tosin tiedä, kun 'Pickwickit' eivät vielä kuki. Toivon, että ne pian yllättäisivät iloisesti ja olisivat vähintään tuplanneet määränsä.

Vaaleajouluruusu kukkii hetken päästä komeasti.

Jouluruusut alkavat heräillä. Nopein taitaa olla tänäkin vuonna toiseksi vanhin jouluruusuistani. Siinä on taas nuppuja ihan vieri vieressä ja ensimmäiset kukat alkavatkin jo vähän raottua. Kärhökaaripenkissä on myös yksi pienempi siementaimi, joka aikoo myös kukkia. Tarhajouluruusuista 'Hello Amber' näytti siltä, että siellä saattaisi jo olla nuppua tulossa. Muut ovat vasta päässeet jään alta, joten niillä taitaa mennä vielä hetki kukintaan.

Puupioni on hereillä.

Hirveästi ei vielä ole kukkapenkeissä heränneitä perennoja, mutta se on jo selvää, että puupionin lisäksi kaikki kissankäpälät ovat hengissä. Myös levisioita löytyy niin paljon, että tuskin niistäkään on yksikään kuollut talven aikana. Pieniä siementaimiakin oli monta näkyvissä jo tässä vaiheessa kevättä. Vähän kävi mielessä, että tuleekohan levisiasta pian pahakin rikkaruoho. No, on se ainakin nätti, joten tuskinpa sille kovin vihainen voi leviämisestä olla.

Viime kesänä hankittu tähtilevisia 'Little Raspberry' löytyi tarhakylmänkukan kuihtuneiden lehtien alta.

Kellarikausikin päättyi viimein, kun päätin nostaa talvehtivat kasvit ulkovaraston puolelle. Varaston rakenteet olivat jo lämmenneet muutaman asteen plussan puolelle, joten saa tulla aika pitkää ja napakkaa pakkasta ennen kuin varastossa menee pakkaselle. Nostin varaston ikkunalle muutaman pienen kärhöruukun, ensimmäiset kylmäkäsittelyssä olleet perennaruukut ja ulkoeteisestä tuoksuherneet ja uuden kärhön. Nuokkusyreenikin pääsi hetkeksi ikkunalle ennen kuin päätin sittenkin nostaa sen suoraan ulos. Ulos meni nimittäin myös pari isoa kärhöruukkua ja kumpikin pikkupuista: pitsipihlaja ja mustaluumu.

Varaston ikkunalla on tungosta.

Tuoksuherneet olisivat muuten voineet olla ulkonakin mutta pitkiksi venyneiden työpäivien takia en ole uskaltanut jättää niitä ulos. Varastossa eivät ainakaan kärähdä auringossa tai pääse kuivumaan. Siellä oli myös jonkun verran viileämpää kuin ulkona varsinkin torstaina, jolloin jopa minä tarkenin olla ulkona t-paidassa.

Pitsipihlaja oli ehtinyt kellarissa tähän vaiheeseen.

Pitsipihlaja oli jo ihan viittä vaille aukomassa silmujaan. Se on viettänyt pari talvea kellarissa vahvistumassa, sillä vesimyyrä söi puolet sen juurista ensimmäisenä talvena. Yritän tämän kesän aikana keksiä pihlajalle jonkun arvoisensa paikan, jossa ei toivon mukaan olisi vesimyyrävaaraa. Nyt pihlajassa on sentään kolme reipasta silmua kasvuun lähdössä, joten eiköhän se ala pärjätä pikku hiljaa maassakin. Mustaluumun kohtalo on vielä avoin. Jos se kasvaa samaan tapaan kuin viime kesänä, sen latvuksesta on tulossa jo aika leveä. Vaikka se mahtuikin korkeussuunnassa vielä juuri ja juuri kellariin, oli sen kuskaaminen ahtaasta kattoluukusta varsinaista taiteilua. Jos se kovinkin tuosta levenee, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin saksia sitä kapeammaksi.

Mustaluumun punaiset silmut hehkuvat auringossa. Komeaa kukintaa odotellessa...

Jos pikkupuut talvehtivat hyvin, oli viherliljapuun talvehtimismenestys aivan toisenlainen. En tiedä, saiko se viime syksynä liikaa kylmää vai oliko kellari liian kylmä talvehtimispaikka mutta ei siitä taida enää eläjäksi olla. Runko oli latvasta puoleenväliin asti pehmentynyt ja koko latvus heilui rentona ympäriinsä. Tuulessa huojuvien kasvien kehutaan tuovan liikettä ja mukavaa kontrastia puutarhaan mutta ehkä termillä ei tarkoiteta ihan tällaista vappuhuiskaa...

Viherliljapuu oli vähän surullinen näky talven jälkeen.

Liljapuun kohtalo oli aavisteltavissa jo aiemmin talvella, sillä sen lehdet alkoivat mennä yhtäkkiä huonon näköisiksi ja irtoilla. Puska oli kunnossa marraskuun puolenvälin jälkeen, jolloin vein sen kellariin, mutta en tainnut silloin tulla tutkineeksi, onko runko kunnossa. Voi olla, että siinä oli jo silloin jotain mädän alkua, joka ei vielä vaikuttanut lehtien ulkonäköön. Tai sitten liljapuuni ei vain kestänyt pitkäaikaista lähellä nollaa pysyvää lämpötilaa. Mene ja tiedä. Ei tuo onneksi kallis puska ollut, sillä ostin sen monta vuotta sitten eurolla. Leikkasin siistit lehdet kuivakukkatarpeiksi ja katkaisin rungon pehmentyneen osan alapuolelta. Tuskinpa se lähtee versomaan mistään uutta mutta olkoon siihen saakka että näen, lähtevätkö sen juurelle istutetut neilikka ja kääpiökokoinen leijonankita kasvamaan.

Vielä puolivälissä runkoa oli pehmeää. Muutaman sentin alempana runko oli koko läpimitaltaan tiivis.

Puutarhatöitä en ole vielä ehtinyt kovin paljoa tekemään mutta kiireellisin homma, eli herukkapensaiden leikkaus on nyt tehty. Silmut olivat jo selvästi kasvuun lähdössä, eli oli ihan viimeiset hetket hoitaa työ pois alta. Otin nuoremmista pensaista vain yhden tai kaksi lähellä maanpintaa kasvavaa oksaa pois. Vanhoista leikkasin muutaman oksan. Karviaista en ehtinyt leikkaamaan enkä aio edes yrittää yksin. Puska on aivan liian leveä ja piikkinen yksin parturoitavaksi. Pensasryhmän mustilanhortensiasta leikkelin viime vuoden kukinnot pois ja hieman lyhensin paria liian pitkinä harottavaa oksaa. Syyshortensioista ensimmäinen on myös leikattu. Nitä olisi vielä kolme jäljellä ja siinäpä taitaa olla seuraava pääsiäisviikonlopun työmaa.

'Ruby Giant'

Leppeän lämmintä pääsiäisviikonloppua!

Ykkösestä kymppiin

Bongasin Keijunkukkaselta tämän hauskan haasteen, jonka on kehitellyt Anna (Satavuotiaan sylissä). Ideana on listata asioita ykkösestä kymppiin. Minä päädyin tietenkin valikoimaan puutarha-aiheita ja vieläpä suurimman osan juuri tämän hetken kuumimmista kasvi- ja puutarhakuulumisista.

Yksi hyvin talvehtinut rosmariini. Sama kasvi on ollut minulla kesästä 2021 saakka, joten tämä on sen neljäs talvi. En enää edes muista, montako kertaa yritin sitä ennen talvettaa rosmariinia ja lopputuloksena oli aina kuiva risu viimeistään kevättalvella. Sitten kun tajusin pitää rosmariinin myös kesän yli ruukussa ja kastella talvetuksen aikana riittävän usein, talvehtiminen alkoi onnistua. Rosmariinin kastelurytmi ei siis ole sama kuin pelakuilla, vaan sille saa lorotella kymmenasteisessa eteisessäkin juomista ainakin kerran viikossa. Rosmariinini on levinnyt vuosien mittaan vähän joka suuntaan ja mieli tekisi jo pikkuisen näyttää sille saksia muutenkin kuin vain ruuanlaittotarpeiksi.

Viidettä kesäänsä lähestyvä rosmariini ja kumppanit.

Kaksi hyasinttiruukkua eteisessä. Helmikuun lopulla kukintansa aloittanut istutus alkaa olla jo kukintansa loppusuoralla, toisen hain vasta tänään kellarista. Sen versot ovat jääneet kellarin pimeydessä keltaisiksi mutta ei mene kuin päivä tai pari, niin ne ovat vihertyneet. Sitten kun ensimmäinen hyasintti-istutus on kukkinut, alkavat uuden ruukun hyasintit availla nuppujaan.

Pullea kukinto alkaa jo pilkistellä ensimmäisen kellarista tuodun hyasintin lehtien seasta.

Kolme siemenlaatikkoa: yksi kesäkukille, toinen hyötykasveille ja kolmas perennansiemenille. Samassa pikkulipastossa on vielä kaksi muutakin laatikkoa. Toisessa on tyhjiä siemenpusseja ja pieniä minigrip-pusseja odottamassa uudelleenkäyttöä, toisessa nimisäleitä sun muuta kylvöpuuhissa tarvittavaa pikkusälää. Lipasto ei ole kokonsa puolesta muuten mitenkään erityisen kätevä tai kovin kauniskaan mutta sen laatikot ovat täsmälleen oikean kokoisia siemenpussien säilytykseen.

Kolme siemenlaatikkoa ja yksi aamupalaansa odottava karvakuonolainen.

Neljä kompostoria. Biolanin pikakompostorissa muhii keittiöjäte ja niin paljon puutarhajätettä kuin sinne vain uppoaa. Sen vieressä on pikakompostorin talvityhjennystä varten rimpula kompostikehikko, johon istutan alkukesällä yleensä kesäkurpitsan ja vaihtelevasti yhtä sun toista kaveriksi. Syksyllä tyhjennän siitä mullat kasvimaalle ja niin on taas pömpeli tyhjänä pikakompostorista talven aikana tyhjennettävälle massalle. Kesän puutarhajätteet kerään kuormalavoista kyhättyyn kehikkoon ensimmäiseksi kesäksi. Seuraavana vuonna siirrän ne vierellä olevaan Biolanin 900 litran puutarhakompostoriin jatkokypsymään. Kumpaankin saattaa livahtaa jokunen multasäkillinen hepanlantaa ja pikakompostorista kesän aikana tyhjennettävää puolivalmista massaa.

Plussakelien jälkeen tuli lumituisku ja pakkanen. Kompostorissa oli 40 astetta lämmintä.

Viisi ruukkua pelargonin pistokkaita: neljä omista ja yksi söpö valkokirjavalehtinen äidiltä. Yksi pistokkaista tuntuu tarvitsevan muovihuppua mutta muut ovat pärjänneet kokonaan ilman. Pilvisinä päivinä ne ovat saaneet olla ikkunan edessä, auringonpaisteella tietysti kauempana ikkunoista etteivät nuupahda paahteeseen. En tykkää juurruttaa kasveja vesilasissa, vaan istuttelen kaikki pistokkaat suoraan multaan. Yleensä juurtuvat hyvin, vaikka jotkut saattavatkin tarvita alkuun muovipussista suojaa.

Kolmea erilaista pelakuuta viidessä ruukussa.

Kuusi lavakaulusta kasvimaalla. Kapea mutta melko pitkä kasvimaani sisältää kuusi lavakaulusta, joista viisi erottuu jollain lailla alla olevassa kuvassa. Viimeinen jää kuvan oikean reunan ulkopuolelle. Puolet lavoista on kaksikerroksisia, loput vain yhden lavakauluksen korkuisia. Satoa tulee sen minkä tulee ja kaikki syödään. Hyvänä vuonna omaan suuhun menee enemmän kuin etanoiden tai muiden tuholaisten. Rusakot sen sijaan joutuvat katselemaan pitopöytiä aidan takaa.

Maanantai-illan lumimyrsky peitti melkein kaikki lavat uudelleen lumella.

Seitsemän kylvöstä, joissa ei näy vielä elonmerkkiä. No, ihme olisi, jos kuudessa näkyisi, sillä kylvin ne vasta tänään. Katsokaas kun piti saada täytettyä tämä kohta haasteesta. Lobeliaa kylvin kuukausi sitten omaan ruukkuunsa ja pari viikkoa sitten ripottelin sen siemeniä myös chili- ja paprikaruukkuihin. Todennäköisesti siemenet ovat jo menettäneet itämiskykynsä mutta pitihän niitä nyt johonkin kylvää. Jos hyvin käy, niin edes jossain purkissa itää lobeliaa. Tämän päivän kylvöissä oli timjamia, lehtikaalia, kahta basilikaa ja viittä tomaattilajiketta.

Tämän päivän kylvöt etualalla, lobelia takana.

Kahdeksan on kärhöjä kellarissa. Niistä viisi on omia ja kolme äitini talvisäilytyksessä olevia pikkutaimia. Pienissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta isommat ovat kaikki hereillä. Leikkasin niistä viimevuotisia versoja tänään samalla kun kävin kellarissa tarkistamassa kasvien voinnin. Kerrotaan nyt pikaisesti tässä samalla muidenkin kellarissa talvehtijoiden kuulumiset. Mustaluumu, pitsipihlaja ja nuokkusyreeni ovat selvästi hengissä ja onneksi vielä lepotilassakin. Muratit, lankaköynnös ja kaksi leijonankidoista ovat myös elävien kirjoissa. Viherliljapuun kohtalo on vaakalaudalla. Runko on puolivälistä ylöspäin toiselta puolelta pehmentynyt ja lehtiä on irronnut paljon. Saa nähdä, kuinka sille käy. Saattoi olla virhe talvettaa se kellarissa mutta jälkikäteen ei voi muuta kuin ottaa opikseen. Liljapuun juurella ollut neilikka saattaa olla elossa tai sitten ei. Sen näkee sitten myöhemmin. Sama tilanne afrikansinisarjalla.

Kellarissa on vähän haastavaa kuvata, mutta kyllä siellä kahdeksan kärhöruukkua on.

Yhdeksän liukastumista. Maanantain lumimyrskystä jo mainitsinkin. Myräkkää edeltänyt viikko vietettiin nollan molemmin puolin ja ajoittaisissa vesisateissa, minkä vuoksi meidän piharinteestä tuli erittäin liukas. Ennen lumisadetta rinteessä pääsi vielä suht turvallisesti liikkumaan nastakengillä mutta maanantain aikana äkisti pakkaselle painunut sää ja 20 sentin kerros pakkaslunta tekivät rinteestä niin liukkaan, ettei siitä päässyt autollakaan ylös saati sitten nastakengillä, joiden pohjiin pakkautunut lumi teki jäätiköllä liikkumisesta yhtä huteraa kuin olisi ollut juhlakengät jalassa. Liukastelin ensin ylös hakemaan lumikolaa ja sitten edestakaisin pitkin pihamaata yrittäen lykkiä rinteeseen edes auton renkaiden mentävän väylän. Isäntä tuli onneksi ajamaan auton talliin. Itse en olisi uskaltanut ottaa yhtä paljon vauhtia kadulta kun oli toinenkin auto pihamaalla. Meistä kumpikin liukastui kerran kunnolla selälleen (onneksi oli paksulti lunta pehmusteena, niin ei käynyt kuinkaan) ja minä lisäksi kerran sivuttain niin, että sain pienen mustelman lonkkaan. Alamäkeen jäi meiltä yhteensä neljät kunnon liukumisjäljet ja tiistai-aamuna lumitöitä viimeistellessäni liukastuin vielä kahdesti. Pieniä jalan lipsahduksia ei nyt lasketa eikä sitä ensimmäistä pihaanajoyritystäni, jolloin auto päätti luistella takaperin takaisin kadulle. Onneksi tiistaiaamuna osa lumesta oli jo alkanut tarttua jäähän eikä ihan joka kohta ollut niin liukas. Varsinkin rinteestä tuli heti paljon turvallisempi kun isännän lähtiessä töihin auton renkaat olivat painaneet lunta tiukasti jäähän kiinni. 

Lumen alla jäätä (kuva tiistaiaamulta).

Kymmenen tomaattilajiketta (plus yksi). Tämän kesän kasvimaasuunnitelmissa on kymmentä (+1) eri lajiketta tomaattia. Omista siemenistä listalla on 'Evakko', 'Cuor di Bue', 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' (sekä 'The Amateur', joka pääsi unohtumaan näitä suunnitellessa. Löysin pussin nimittäin vasta kylvöpuuhia aloitellessani). Äidiltäni on tulossa 'Balkoni Red', 'Vilma', Tumbling Tom', 'Cherry Falls', 'Roma' sekä 'Cereza Amarilla'. Osa listan lajikkeista oli viime kesänä ensimmäistä kertaa kokeilussa ja pääsee nyt uusintakierrokselle. 'Maskotka', 'Balkonzauber', 'Tumbling Tom' ja 'Cereza Amarilla' ovat olleet useampana kesänä kasvatettavana ja ne ovat osoittautuneet luotettaviksi kasvatettaviksi ruukussa seinustalla. Niiden varaan on hyvä perustaa kesän sato ja kokeilla rinnalla uusia tuttavuuksia. Täysin uusia lajikkeita itselleni ovat 'Balkoni Red ja 'Cherry Falls'.

Viime kesältä 'Verino' amppelissa ja 'Maskotka' parvekelaatikossa.

Siinäpä ne tämän hetken kuulumiset. Napatkaahan tekin tästä haaste työstettäväksi!