Satokuulumisia

Innostuneet avomaankurkut.

Edellisestä kasvimaapostauksesta alkaa olla kuukausi aikaa, joten laitetaanpa tilannepäivitystä nykyhetkestä. Ensin parhaat uutiset: etanoita tai kotiloita ei ole edelleenkään eksynyt kasvimaalle. Löysin viime viikolla kukkapenkkiä kitkiessäni yhden etanakiitäjäisen ja lapset löysivät alkukesästä etanahaiskiaisen (josta otettu kuva kaivettiin esille tunnistamista varten vasta äskettäin), joten vaikuttaa lupaavasti siltä, että luonto on päässyt tällä tontilla hyvään tasapainoon näissä nilviäisasioissa. Etanoita ja kotiloita löytyy silloin tällöin kukkapenkistä ja tontin laidan pusikoista, joten kuoriaisille riittää vielä evästä. Kukkapenkeissä etanaosasto ei vain saa niin paljoa tuhoa aikaiseksi kuin kasvimaalle eksyessään.

Rehevää on!

Tuholaisilta ei kuitenkaan voi ihan kokonaan välttyä: kaalikoita on paljon ja ne rei'ittävät ahkerasti lehtikaaleja ja nauriita. Oikein pölähdys käy, kun vähän ravistelee lehtiä ja koit lähtevät lentoon. Lehtikaaleja tuli istutettua niin paljon, että niistä riittää vähän koin toukillekin ja nauriin lehtiähän emme itse syö, niin joutavat olla houkutuskasveina. Ensimmäisen nauriin nostin viikko sitten syötäväksi. Ilmeisesti keväällä retiisejä vaivannut kaalikärpänen oli vähän maistellut nauristakin, mutta suurin osa juureksesta oli onneksi syömäkelpoista. Kirppojakin täältä löytyy. Ne ovat pesiytyneet vesikrasseihin, vaikka yritin hämätä niitä jättämällä sekä vesiheinät että kukkimaan innostuneet retiisinvarret kitkemättä. Ehkäpä jossain vaiheessa kirpat häipyvät ja saadaan maistella vesikrassiakin.

Salaattia, avomaankurkkua, lehtikaalia, sokerihernettä, vesikrassia... ja rikkaruohoja. On siellä yksi köynnöskrassikin.

Kutsun ylläolevan kuvan aluetta salaattinurkkaukseksi. Syykin on selvä: salaatin saa aikaiseksi vähemmistäkin aineksista. Ennen siinä oli maa-artisokkaa mutta ne kaivoin keväällä kokonaan pois. Ennen maanantain rankkasadetta kurkkujen vieressä kasvava melkein metrin korkuinen salaatti oli vielä komeasti pystyssä. Se alkoi tehdä kukkavartta ja kun tilaa ei tarvittu millekään muulle, annoin sen jäädä sillä ajatuksella, että saisin aikanaan omat salaatinsiemenet. Nurin kaatuneena se ei oikein silmää viehätä, mutta tulipahan kurkuille lisää tilaa kasvaa. Niiden kanssa vasta onkin ollut neuvottelemista, jotta osaavat lähteä ylöspäin. Matka on nimittäin suuntautunut hyvin sinnikkäästi kohti naapuria. Aloituskuvan kurkkurivistö on tuon kaiken lehtimassan seassa, joten pelkästä lehtien kasvattelusta kurkkuja ei totisesti voi syyttää. Satoa puskevat innokkaasti myös sokeriherneet. Palkoja on kerätty jo pariin otteeseen pakastimeen ja lisää tulee. Kovin makeita ne eivät kuitenkaan ole, joten tuoreena niitä ei ole juurikaan syöty. Ne on kasvatettu omista siemenistä, mikä varmaan vaikuttaa makuun. Ensi kesäksi pitää hankkia ostosiemenet.

Salaattinurkkaus on tynnyrin oikealla puolella. Nyt ollaan kasvimaan toisessa päässä. Yrttilaatikko jää selän taakse.

Yrttilaatikko jäi kuvaamatta mutta eipä siellä mitään jännää nyt näykään. Pelkkää vihreää vain eikä vielä hirmuisesti sitäkään, kun salkopavut eivät ole ehtineet täyttää seinäkettään. Hyvin ne kyllä ovat löytäneet tiensä oikeaan suuntaan. Talvesta selvinnyt oksa timjamista kukkii ja tämän vuoden taimet ovat kasvaneet hyvin. Näyttääkin lupaavasti siltä, että ensi talveksi saa taas ihan hyvin timjamia pakastimeen. Löysin alennusmyynneistä stevian, jonka istutin lavan keskelle. En ole vielä testannut sitä mihinkään mutta aikomus olisi jossain vaiheessa kesää kokeilla sillä makeuttamista. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan, jos jollekin sen käyttö on tuttua. Samassa lavassa kasvaa myös muutama kaurajuuri, salviaa, ranskanrakuunaa, kahta erilaista papua, tuoksuherneitä sekä yksi köynnöskrassi. Sitruunamelissa ei talvesta selvinnyt enkä ostanut uutta.

Lehtikaalit ovat melkein hätää kärsimässä 'Evakko'-tomaatin kanssa. Kyssäkaalit näyttävät mahtuvan sekaan paremmin.

Tomaatti näyttää viihtyvän vallan mainiosti myös kasvulavassa. 'Evakko' on suorastaan villiintynyt. Sillä on aika tukevan oloinen runko mutta siinä vaiheessa kun raakileet alkoivat kasvaa ja pensaassa oli monta haaraa vähän joka suuntaan, sille piti laittaa lisätukea. Ajattelin tomaatin hämäävän edes vähän kaalien tuholaisia mutta ei näytä toimivan. Laitetaan siis tuleville vuosille muistiin, että tomaatin seuraksi vähän matalampia kavereita. Kylvin lavaan myös palsternakkaa mutta niistä on itänyt vain yksi eikä sekään ole muutamaa senttiä korkeampi. Jos ne olisivat itäneet paremmin, olisin karsinut sekä tomaatista että lehtikaaleista alalehtiä pois. Lehtikaalien alalehtiä onkin jo kerätty jonkun verran syötäväksi ja kyssäkaaleista otettu pari syötäväksi. Loputkin kyssät saa pian kerätä pois, jolloin lavan reunaan saattaisi mahtua vaikka pieni salaattikylvös.

Kaalikoit ovat löytäneet kyssäkaalienkin lehdet mutta syötävät osat ovat virheettömiä.

Tomaattien ja avomaankurkkujen satokausi on myös aloitettu. Ensimmäisenä kypsyi kaupasta valmiina amppelina ostettu tomaatti 'Verino' ja heti sen perään 'Maskotka'. Kummastakin on syöty jo monta tomaattia. Kolmanneksi nopein oli tänä vuonna 'Cereza Amarilla'. Ensimmäinen 'Tumbling Tom Red' punertaa myös, joten se lienee neljänneksi nopein. Kaikkien kehuma 'Vilma' on kyllä kasvanut komeasti ja tehnyt aika hyvän määrän raakileita mutta ne ovat vielä ihan pieniä eikä niissä ole minkäänlaista merkkiä kypsymisestä. Kasvutapa sillä on oikein hyvä; tanakka ja kompakti. Aivan toista maata kuin 'Maskotkalla'.

'Verino' amppelissa ja 'Maskotka' parvekelaatikossa.

Parvekelaatikkoon pötkölleen istutettu 'Maskotka' on kasvanut oikein komeasti kahteen suuntaan. Rehu on selvästi päättänyt valloittaa koko seinätilan. Pääverso lähti jo alkujaan suuntautumaan suoraan sivulle ja siitä alaspäin. Olen virittänyt sille tukinaruja, jotta painava verso ei napsahtaisi poikki sadon ja lehtimassan painosta. Tyveltä lähtenyt toinen verso taas haluaa kasvaa suoraan ylöspäin ja tietty tarvitsee sekin tukemista. Pienemmät sivuhaarat ovat onneksi pysyneetkin lyhyinä ja tehneet oikein mukavasti raakileita. Maassa olevaan ruukkuun istutettu 'Maskotka' on jäänyt paljon pienemmäksi ja meinaa retkottaa tuista huolimatta. Vihdoin siis löytyi 'Maskotkalle' sopiva kasvatustapa: tuettuna vaakatasoon tai alaviistoon.

Ensimmäiset rasiaan kerätyt mansikat. Kädessä tomaatteja (kelt. 'Cereza Amarilla', isommat pun. 'Maskotka' ja pienemmät 'Verino').

Muissa ruukuissa näyttää myös hyvälle. Rosmariini kasvaa rehottaa, samoin basilikat. Basilikaa ja sitruunabasilikaa olen pakastanut jo monta rasiaa ja niitä on saanut kerätä huoleti myös ruuanlaittoon. Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' ja paprika 'Lombardo' tekevät oikein lupaavasti satoa. Kummassakin on vielä jokunen kukka jäljellä mutta kävisiköhän kerrankin niin, että suurin osa sadosta ehtii kypsyä ulkona? Aiempina vuosina niiden kukinta on alkanut melko myöhään, joten ulkona on loppunut kasvukausi kesken ennen kuin pääsato on kypsynyt. Chilin hedelmät näkee pitkän matkan päähän mutta 'Lombardon' satoa joutuu etsimään tuuhean lehdistön seasta. Raakileita on kuitenkin paljon, vaikka niitä ei kuvassa juurikaan näy. Samettikukkakin on hautautunut lehtien alle.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' vasemmalla ja paprika 'Lombardo' oikealla.

Jos ehditte ihmetellä kummallisia harsoviritelmiä ja kahden parvekelaatikon edessä olevaa pitsiverhoa, niin ne ovat olleet varjostamassa ruukkuja aurinkoisina päivinä. Tummat ruukut kuumenevat helposti liikaa, jolloin juurten toiminta kärsii. Harso auttaa siihen ongelmaan ja kasvit pysyvät virkeämpinä, vaikka aurinko porottaisi suoraan lehdille. Vettäkin kuluu vähemmän kun sitä ei haihdu suoraan mullasta. Nyt peitteet repsottavat paikoitellen, sillä tuuli on temponut niitä irti enkä ole viitsinyt pilvisinä päivinä käydä kiinnittämässä niitä takaisin.

Vanha risumatto varjostaa jälkikompostorin kylkeä.

Jälkikompostorissa kasvavat avomaankurkut ja kesäkurpitsa ovat viihtyneet tänä kesänä todella hyvin. Risumatto on pitänyt mullan sopivan viileänä ja tasakosteana, joten myöskään muurahaiset eivät ole alkaneet pesiä mullassa. Koko kesän ensimmäinen avomaankurkku kerättiin juuri jälkikompostorista ja kohta saa ottaa ensimmäisen kesäkurpitsankin syötäväksi. Kesän uusi kokeilu, hokkaidokurpitsa, kasvaa autotallin päädyssä raudoitusverkkoa pitkin. Reviiri on vallattu ja matka näyttää jatkuvan sekä ilmojen halki nurkan ympäri että maata pitkin johonkin.

Hokkaidokurpitsan maailmanvaltaus on alkanut.

Päivän kärhönä on hokkaidokurpitsan taustalla risuhäkkyrässä kiipeilevä loistokärhö 'Blekitny Aniol'.

Lopuksi täysin asiaan liittymätön menovinkki. Ajelimme isännän kanssa sunnuntaina Maaningalle Vätysteatterin komediaesitystä katsomaan. Täytyy sanoa, että ei menneet lippurahat hukkaan. Kun leskirouvan makuukamarin lattia pitää uusia ja menossa on mukana niin ammattivaras, perintöä kärsimättömästi odotteleva vävypoika kuin leskirouvan 20 vuotta sitten kuollut aviomieskin, niin melkoisen sopan ainekset ovat kasassa. Onneksi rouvan hyppysissä pysyy isompikin kimppu ohjaksia. 

Kesäteatterin ystäville menovinkki.

Käykeehän kahtomassa, jos lähialueilla ajeletta!

Kasvimaalta saa jo syötävää

Ensimmäisen kylvöerän samettikukat kukkivat.

Kasvimaan satokausi on jo alkanut muutenkin kuin monivuotisten ruohosipulin ja saksankirvelin osalta. Vappuna kylvetyistä retiiseistä sai ensimmäiset maistiaiset 2.6. ja sen jälkeen käytiin keräämässä vielä muutamat retiisit ennen kuin todettiin kaalikärpästen toukkien syöneen loput. Sapuskaa kaikille... Tai ehkäpä retiisit pelastivatkin kaalit ja nauriit kaalikärpäsiltä, sitähän ei tiedä ennen kuin ne ovat sadonkorjuukypsiä. Eri paikkaan pari viikkoa myöhemmin kylvetyt retiisit näyttävät toistaiseksi puhtailta, joten ehkä niitä saadaan syödä ihan itse. Toistaiseksi kirpat ja etanat eivät ole löytäneet ainakaan joukoittain kasvimaalleni, mikä on aina hyvä uutinen. Helteinen touko-kesäkuun vaihde häiritsi varmasti ainakin etanoita ja ehkä kirpat pitävät välivuotta.

Ensimmäiset retiisit ja salaatit 2.6. Mukana myös nippu ruohosipulia.

Tomaateissa ja chileissä on jo isoja raakileita. Ensi keväänä pitää ihan oikeasti kylvää tomaatit vasta maaliskuun puolivälissä. Maaliskuun alussa kylvetty amppelitomaatti oli ulos viedessä kookas ja komea mutta kuinkas kävikään, kun tuulenpuuska oli heilauttanut amppelin vasten seinää? Se pisin latva raakileineen napsahti poikki ja tomaatti on nyt aivan samassa kasvuvaiheessa kuin pari viikkoa myöhemmin kylvetty vierustoverinsa. Isommissa pensastomaateissakaan ei niin isoa eroa ole, että niitä kannattaisi hyvin aikaisin kylvää. Pienemmät taimet on helpompi kuskata pihalle ja istuttaa lopullisiin astioihinsa, se tuli taas todettua tänä vuonna. Paprikat ja chilit sen sijaan saa kylvää jo hyvissä ajoin, niin ehtivät tehdä satoakin. 

Yleisnäkymää kesäkuun puolivälissä.

Alkuun pidin ruukkukasvien edessä harsoa suojaamassa paahteelta. Jätin harson pois, kun taimet olivat kotiutuneet isompiin ruukkuihinsa ja seinustan oloihin. Viime viikolla oli aika kylmiä öitä eikä päivälläkään ollut kovin lämmin, mutten viitsinyt enää laitella harsoja takaisin. Tuuli olisi temponut sitä kuitenkin ja repinyt samalla kasveja ja tiputtanut raakileita. Luotin siihen, että seinä varaa sen verran lämpöä, että muutama yön kylmin tunti ei vahingoita kasveja. Muilla ei näkynytkään mitään vikuuntumisen merkkejä mutta basilikojen kylmänkestävyys oli ulkonäöstä päätellen vähän niillä rajoilla. Hengissä kuitenkin ovat ja varmasti jatkavat pian kasvuaan entistä ehompina.

Joku tihulainen on löytänyt nauriin lehdet, vaikka kamomilla yrittää hämätä.

Päädyin taas kylvämään pikkuisen sitä sun tätä ihan sikinsokin, jotta edes joku kasvi selviää tuholaisten hyökkäyksiltä. Harsot ja kaaliverkot päätin unohtaa jo pari vuotta sitten, kun massiivinen etanainvaasio söi käytännössä kaiken ilmahyökkäyksiltä suojatuista lavoista. Nyt linnut pääsevät popsimaan etanoita ja lentävät petohyönteiset napsivat ainakin osan muista tuholaisista. Ehkä villi sekaistutus hämää myös joitakin lajeja, etteivät ne löydäkään ravintokasviensa kimppuun.

Tässä yksi sekaistutus: valkosipulien välissä kasvaa mm. salaattia ja vieressä rikkaruohojen seassa rivi keltajuurta.

Kaalien ja 'Evakko'-tomaatin kanssa piti kasvaa palsternakkaa mutta siemenet eivät itäneet.

Vanhoihin siemeniin ei aina voi luottaa. Osasyyllinen huonoon itävyyteen voi myös olla toukokuun lopun helleaalto, vaikka pidinkin silloin kylvösten päällä harsoja varjostamassa pahimmalta paahteelta. Tukikaaria on niiltä ajoilta edelleen jäljellä, en ole muistanut käydä niitä poistamassa. Kevään kylvöistä palsternakka, porkkana ja vihannesportulakka itivät huonoiten, joten parissa penkissä on jonkun verran aukkopaikkoja. Palsternakat ja osa porkkanansiemenistä oli ainakin vanhoja mutta portulakat olivat vasta tänä keväänä ostettuja. Kylvinkin niitä uudelleen kun sää viileni.

Toinen sekaistutus ei ihan onnistunut, kun porkkana ja portulakka eivät itäneet kunnolla. Sammarit, kehäkukat ja ilmasipuli kasvavat kuitenkin hyvin.

Ihmettelin monta vuotta, kuinka vesiheinä, savikka ja muut tuiki tavalliset yksivuotiset rikkakasvit loistavat poissaolollaan. Niiden siemeniä olisi luullut olevan maaperän siemenpankissa miljoonittain, vaikka edelliset asukkaat eivät puutarhaihmisiä olleetkaan. Nyt niiden määrä on alkanut lisääntyä, vaikka ei niitä edelleenkään hirveästi ole. Vesiheinä on kuulemma erinomainen elävä kate ja harhauttaa myös tuholaisia, joten annan osan niistä kasvaa kasvilavoissa. Kylvörivien kohdalta nypin isoimpia pois, jotta vastaitäneet hennot hyötykasvien taimet eivät ihan huku.

Pari porkkanaa kurkistelee kehäkukan ja kompostimullan mukana tulleiden nukkapähkämön ja pikkuampiaisyrtin taimien seasta.

Hiekkainen yrttilava meinaa joka kesä kerätä muurahaisia, jotka puskevat käytäviensä edestä mullat alas lavasta.

Muurahaisten kanssa joudun neuvottelemaan varsinkin alkukesällä aika tiukasti. Ne haluaisivat tyhjentää yrttilavani kun taas itse haluaisin kasvattaa siinä hyötykasveja. Aurinkoisessa etureunassa kasvaa huonosti mikään, kun muurahaiset tyhjentävät mullat juurien välistä pois. Niinpä käyn tasaisin väliajoin painelemassa käsin käytävät umpeen, nostamassa mullat takaisin lavaan ja kippaamassa niiden toimenpiteiden jälkeen reilusti vettä päälle. Jossain vaiheessa kesää muurahaiset luovuttavat ja muuttavat majansa muualle. Muihin kasvilavoihin ne eivät ole olleet niin innokkaasti menossa muulloin kuin heti lumien sulettua. 

Yrttilavan vieressä betonirenkaassa suklaaminttu on herännyt.

Luulin jo, että talvi olisi koitunut suklaamintun kohtaloksi. Ensimmäisen talven jälkeen sen viimevuotisissa versoissa näkyi pian lumien sulettua uusia versoja. Tänä keväänä vanha kasvusto oli rapisevan kuivaa (mutta erittäin hyväntuoksuista). Tarpeeksi pitkään kun odotti, niin alkoihan sieltä juuresta kasvaa uusia versoja. Jännästi kaikki uusi kasvu on renkaan etureunassa. Ehkä kasvi jossain vaiheessa tajuaa lähteä vaeltamaan takaisin keskemmälle, kun ei pidemmälle pääse. En ole vieläkään keksinyt, miten suklaaminttua voisi hyödyntää. En tykkää sen mausta mutta sitä on sen verran kiva käydä tuoksuttelemassa kasvimaapuuhien lomassa, että saa minun puolestani edelleen kasvaa leikkikehässään.

Kuukausimansikoita ei taida tarvita suojata linnuilta tänä kesänä.

Pohdin eräänä päivänä, voisiko mennyttä talvea kutsua jatkossa tappotalveksi. Sen verran paljon se meiltä kasveja vei ja sitäkin suurempaa joukkoa kuritti rankasti. Kasvimaalla (ja myös muualla pihalla) pahasti osumaa ottivat kuukausimansikat. Monta kasvia oli aivan kuollut ja suurimmasta osata nousee ainoastaan yksittäisiä lehtiä. Vain muutama puska on sen verran paremmissa voinneissa, että niistä voi saada muutaman marjankin tänä kesänä. Ei ollut eroa sillä, olinko jakanut mansikoita viime kesänä vai olivatko kasvit vanhoja, tasapuolisesti tuli tappioita kaikkiin. Mahtuipahan kylvämään ylimääräisiä herneitä mansikoiden väleihin. Arvioin väärin tarvittavien herneiden määrän silloin kun laitoin siemeniä likoamaan, joten piti keksiä lopuille muita sijoituspaikkoja.

Laatikkoon pötkölleen istutettu 'Maskotka' kasvaa sekä sivulle että ylös.

Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ihan hyvä satovuosi olisi tulossa. Sattumaa vai onkohan puutarhuri vihdoin oppinut jotain?