Näytetään tekstit, joissa on tunniste paprika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paprika. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. syyskuuta 2023

Tomaatit, kurkku ja chilit

Kasvukausi on nyt siinä pisteessä, että lienee aika tehdä satokauden tilinpäätös. Jaan tilinpäätökseni kolmeen osaan, jotta on helpompi palata ensi vuonna tarkistamaan, miten tänä kesänä mikäkin onnistui ja onko tarpeen tehdä ensi vuonna jotain toisin. Aloitetaan niistä, joiden kasvukausi ulkona jatkui tänä vuonna poikkeuksellisen myöhään syksyyn, mutta on nyt loppunut, eli tomaatit, chilit ja kurkku.
Viimeiset yllätyskurkut löytyivät 24.9, kun olin menossa repimään kuihtuneita kurkunvarsia kompostiin.
Kokeilin avomaankurkkua tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja sain samalla ensimmäisen kunnon onnistumisen kokemuksen kurkkujen kanssa. Lajike oli 'Profi' F1. Kylvin yhden siemenen 6.5 ja blogiin laittamani muistiinpanon mukaan taimi olisi tehnyt jo 2.6. ensimmäisen kurkun. Oikea päivämäärä lienee 20.6, sillä muistaakseni taimi oli vielä 2.6. ulkoeteisessä suojassa kesäkuun alun hallaöiltä. Joka tapauksessa se kasvoi vauhdikkaasti ja alkoi tehdä satoa pian lopulliselle paikalleen pääsyn jälkeen. Istutin kurkun kesäkurpitsan ja salkopapujen kanssa jälkikompostoriin, mikä oli oikein hyvä ratkaisu. Kaikki sopivat hyvin kasvamaan yhdessä ja isossa multatilassa riitti kosteutta jokaiselle. Muurahaiset tunkivat välillä sekaan mutta saivat silloin pari ämpärillistä vettä niskaansa ja  pysyivät kutakuinkin kurissa. Satoa tuli tasaisesti kurkku tai pari muutaman päivän välein. Enemmänkin olisi tullut syötyä, joten ensi vuonna taidan laittaa kompostin lisäksi pari kurkuntainta myös kasvimaalle.
Vanha kuva heinäkuun alusta, mutta enpä ollut tullut ottaneeksi uudempaakaan parhaasta kukoistuksesta. Kesän mittaan kurkku otti raudoitusverkon hyvin haltuunsa.
Noinkin kuihtuneen näköisistä roippeista puskee uusia kukkia (alemmassa varressa seinän ja kattotiilien kohdalla) ja jopa raakileita (ylhäällä).
Siirrytään kurkusta tomaatteihin, joille tämä kesä oli hyvin suotuisa. Olisiko aurinkoisella huhtikuulla ollut osuutta asiaan, kun kaikki tomaatit kukkivat runsaasti. Jossain joskus kuulin, että tomaatti tarvitsee tietyn määrän auringonvaloa taimikasvatusvaiheessa, jotta se kukkisi kesällä runsaasti. Mene ja tiedä, onko totta, mutta tänä vuonna tomaattini totisesti kukkivat ja sitä myötä tekivät myös runsaasti satoa. Taisipa olla suorastaan paras tomaattikesä.

Tomaateista 'Maskotka' pysyi edelleen ykkössijalla. Sen kasvutapa on kaikkea muuta kuin minulle mieleen, mutta se korvaa puutteensa runsaalla sadolla, joka myös ehtii kypsyä hyvin avomaalla. Maultaankin se on oikein hyvä, joskaan ei makein mahdollinen. Maukas kuitenkin. Kokeilin tänä vuonna laittaa yhden 'Maskotkan' amppeliin mutta ei se toiminut siinä sen paremmin kuin ruukussa ylöspäin kasvaessaankaan. Roikkuvillekin versoille piti sitoa tukinaruja. Sen runko on vain pikkuisen liian rento pystyssä pysymiseen ja vähän liian tanakka roikkumaan amppelissa. Ehkä se pitäisikin istuttaa amppeliin ja sitoa versot vaakatasoon?
1. 'Tumbling Tom Red', 2. 'Balkonzauber', 3. 'Maskotka', 4. 'Venus', 5. 'Maja', 6. 'Cereza Amarilla'.
Siinä missä 'Maskotka' retkottaa tukemisesta huolimatta joka suuntaan, 'Maja' pysyy melko tanakasti pystyssä siihen saakka, että tomaatit alkavat olla lopullisessa koossaan. Siinä vaiheessa se kaipaa kevyttä tuentaa. Se olisi kasvutapansa puolesta ihanteellinen ruukkutomaattina mutta avomaalle se on vain aivan liian hidas. Vaikka sen kukinta alkaa yhtä aikaa kuin kaikilla muillakin kokeilemillani lajikkeilla, raakileet kasvavat todella hitaasti ja kypsyvät vielä hitaammin. Onneksi se myös kestää kylmää hyvin eikä kellastu heti kun lämpötila vähän käväisee nollaa lähentelemässä. Se on maultaan ihan perushyvä tomaatti, jossa on pikkuisen hapokkuuttakin, hedelmien keskikoko nelisen senttiä halkaisijaltaan. Riittävän hyvä vuosien kokeilun jälkeen jatkokasvatukseen? Ehkäpä ei.

Uusista kokeiluista 'Cereza Amarilla' yllätti nopeudellaan. Se sai ensimmäisen tomaattinsa kypsäksi joitain päiviä ennen 'Maskotkaa', mutta hävisi sille sadon määrässä selvästi. Tomaatit makeita, pienehköjä ja keltaisia. Vanha tuttu 'Balkonzauber' (pussissa ehkä vääriä siemeniä?) on samantyyppinen, tosin 'Balkonzauberin' tomaatit ovat isompia. Cerezaa kokeilen ensi vuonna vielä uudelleen, 'Balkonzauber' on useamman kesän tutkimusten perusteella saavuttanut jatkopaikan kasvimaalleni soveltuvana tomaattina.
Ulkoa ja eteisestä kerättyjä joko puolikypsiä tai itsekseen tipahtaneita vihreitä tomaatteja. Sekaisin kaikkia muita paitsi "kääpiöitä" (tekstissä myöhemmin).
Luumutomaatti 'Roma' oli myös ensimmäistä kertaa kokeilussa autotallin seinustalla. 'Roma' pääsi aika hitaasti satovaiheeseen mutta teki kuitenkin ihan hyvin tomaatteja. Sen hedelmät jäivät muihin punaisiin tomaatteihin verrattuna epäilyttävän vaaleiksi ja tuntuivat kerätessä kovin napakoilta mutta maistamalla selvisi, että kypsiä ovat. Niillä vain oli hieman paksu kuori, mikä hämäsi näppituntumaa. Ylläolevassa kuvassa vadin ylälaidassa olevat viisi oranssinpunaista tomaattia ovat 'Romaa'. Makeudessaan 'Roma' kiilasi kertaheitolla kärkikolmikkoon ja saa ehdottomasti jatkopaikan ensi kesänä.

'Tumbling Tom Red' oli tänä vuonna ainoa "oikea" amppelitomaatti. Sitä kasvatin viime kesänäkin ja olin hyvin tyytyväinen sen kasvutapaan, kypsymisnopeuteen ja sadon määrään. Maultaan se on ihan hyvä, ei mitenkään erityisen makea tai muuten maukas, mutta ei nyt ihan mautonkaan. Jos olisi joku makeampi mutta muuten ominaisuuksiltaan Tomia vastaava amppelilajike, voisin vaihtaa tämän siihen. Amppelit ovat käteviä, kun ne voi kiikuttaa helposti turvaan kylmän sään uhatessa.
Chilit on nyt kiikutettu amppelitomaattien seuraksi eteiseen. Lattialla ruukussa etualalla 'Lombardo' ja korkea supertulinen nimetön. Jakkaran päällä 'Hungarian Yellow Wax Hot'.
Niputan itselleni uudet "kääpiötomaattilajikkeet" samaan kappaleeseen, sillä joka ikinen niistä kasvoi kituliaasti ja pääsi satovaiheeseen vasta myöhään syksyllä. Syynä olivat ehkä äitini taimitiloihin iskeneet harsosääsket, joita ei kelta-ansoista ja ahkerasta pyydystämisestä huolimatta saatu kuriin (sain taimet äidiltäni). Lajikkeet olivat 'Gourmandise Red', 'Vilma' ja 'Venus' ja ne yksittäiset tomaatit ('Venus' 3, muut 1), mitkä niistä on tähän mennessä saatu maistiaisiksi, olivat makeita. Kaikki kolme pääsevät ensi kesänä uusintakierrokselle, jotta saavat mahdollisuuden näyttää todellisen luonteensa.
Paprika/maustepaprika/chilipaprika 'Lombardo'.
Paprikat ja chilit käydään läpi tomaatteja nopsempaan. Supertulinen pikkuchilejä tekevä tuntematon lajike keskittyi kasvattamaan itsestään pientä puuta ja alkoi kukkia vasta heinäkuun lopulla. Jos kirvat eivät hyökkää sen kimppuun sisäkasvatuksessa, siitä on tulossa hyvä sato. Siinä on sen verran ärhäkkä maku, että talteen säilötystä sadosta riittää poltetta muutaman vuoden tarpeiksi. 'Lombardossa' sen sijaan ei ollut chilimäisestä ulkonäöstään huolimatta lainkaan potkua. Se oli kuitenkin satoisa ja nopea kypsymään, joten saanee jatkopaikan ainakin siihen saakka että siemenpussi on käytetty loppuun.
'Hungarian Yellow Wax Hot' kypsyttelee loppusatoaan eteisessä.
'Hungarian Yellow Wax Hot' aiheutti aluksi pettymyksen todella miedolla maullaan, mutta ainoastaan ensimmäiset pari chiliä maistuivat tavalliselle vihannespaprikalle. Loppusato oli juuri sitä mitä odotinkin, eli sopivan tulista monenlaiseen käyttöön. Tämäkin tuli nopeasti satoikään ja saa jatkopaikan ensi kesänä. Nimestään huolimatta ei ollut missään vaiheessa kunnolla keltainen, vaan kellertävän vihreän välimuodon jälkeen chilit muuttuivat punaisiksi. Maultaan ne olivat meistä parhaimpia punaisina.
Ei tomaatti, kurkku eikä chili, vaan päivän kärhö, eli tarhaviinikärhö 'Krakowiak'.
Seuraava kooste kasvimaan sadosta tulee olemaan yrteistä, sillä vihannes- ja juurespuolella on vielä paljon satoa korjaamatta. Näin lämmin syyskuu on pidentänyt kasvukautta ihmeen paljon, joten odotan innoissani, millaista satoa mullan alta vielä nouseekaan. Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 16. elokuuta 2023

Paikasta toiseen poukkoilua

Alkuperäinen tarkoitukseni oli koostaa vaihteeksi postaus jostain tietystä aiheesta mutta hyvä suunnitelma vaihtui huomaamatta sekalaiseen settiin toisiinsa hyvin löyhästi liittyviä kuvia. Ei siis mitään uutta auringon alla; sellaisiahan nämä höpinäni yleensä tuppaavat olemaan ainakin kasvukaudella. Joutaahan sitä sitten talvella pysymään paremmin yhdessä aiheessa. Nyt mennään ehkä enemmän muutaman päivän aikana tapahtuneissa asioissa.

Hyvin mahtui punahatun kukalle keisarinviitan valesina-värimuoto ja kimalainen. Kärpänen vielä arpoo joukkoon liittymistä.
Perhosia alkaa olla meillä jo aika mukavasti. Isommat parvet suuria päivämuuttajia antavat vielä odottaa itseään mutta joka päivä näkyy muutama perhonen enemmän kuin edellisenä päivänä. Eilen näin ensimmäisen amiraalin. Syyssyrikkä ja purppurapunalatva vetävät yleensä eniten isoja päiväperhosia mutta nyt myös punahatusta näyttää nousevan hyvä perhoshoukutin. Ensimmäistä kertaa meillä onkin useampi kuin yksi punahatun kukka auki yhtä aikaa. On oikein mukava huomata, että ne alkavat vihdoin viihtyä meilläkin. Maksaruohot vetävät enimmäkseen muita pörriäisiä ja pienempiä perhosia, vaikka näkyy niissä satunnaisesti käyvän joku kookkaampi liihottelijakin.

Kukkien väri näyttää kuvassa paremmalta näin aamulla, kun aurinko ei paahda suoraan kohti.
Leikkasin viime syksynä syyssyrikän hyvin matalaksi ennen kellariin vientiä. Talvetustilaa säästyi eikä ole nyt kesällä tarvinnut tukea puskaa, mutta olihan se viimekesäinen korkea ja komea syrikkä upean näköinen täydessä kukassaan. Nyt osa kukinnoista on melkein maantasossa, vaikka muutama nouseekin vyötärönkorkeudelle. Ehkä teen jonkinlaisen välimuodon tänä vuonna ja jätän talvehtivat rungot hieman pidemmiksi kuin viime talvena. Syrikän uudet versot ovat sen verran rentoja, että painavat kukinnot taipuvat helposti alas jopa kuivina, saati sitten silloin, jos sadevesi kerääntyy niihin.

Hortensiatkin houkuttelevat perhosia iltapäivällä (kuva otettu aamulla). Etualalla syyshortensia 'Prim White', taaempana mustilanhortensia.
Ensimmäinen sekoituspussin gladiolus alkaa kukkia. Hyvin sopii taustalla oleviin hortensioihin.
Loistokärhö 'Voluceau' sopii myös loistavasti syyshortensiaan.
Näettekö 'Voluceaun' vasemmalla puolella takana nuo korkeat varret? Ne kuuluvat salkoruusulle, joka on päättänyt olla todellakin salko-etuliitteensä veroinen. Korkein latva huitelee tällä hetkellä 270cm:n korkeudessa eikä toiseksi korkein jää siitä montaa senttiä huonommaksi. Alimmat kukat alkavat avautua juuri silmieni korkeudelle, joten niska kenossa on katseltava 'Nigraa' sitten kun ylemmät kukat aukeavat. Sille valitsemani paikka oli ilmeisesti salkoruusulle ravinteiden ja kosteuden puolesta mieluisa mutta itse aliarvioin selvästi sen ja hunajamarjojen kasvuvoiman. Tappelu tilasta on ollut hyvin kiivasta ja nyt näyttää siltä, että tilanne on tasan: kaikki yrittävät tunkea lehtensä valoon sieltä mistä vain läpi pääsee. Jos salkoruusu sattuu jotenkin kummassa olemaan hengissä vielä ensi keväänä, se pitää siirtää sieltä muualle. Oletan kuitenkin, että se kaksivuotisena heittää henkensä tämän kesän jälkeen.
'Nigra' on nimensä veroinen. Kiitos Katjalle taimesta!
Liiterin ympäristössä onkin tähän aikaan kesää monta tummaa sävyä. Salkoruusu 'Nigran' ja samettisen tumman 'Voluceaun' lisäksi liiterin päädyssä lasten hiekka-alueen laidalla olevassa pisara-penkissä jaloangervot kukkivat tummanpunaisina. Niiden lajike on 'Fanal' ja taitaapa olla ensimmäinen kerta, kun ne kukkivat oikein korkealla ja komeasti. Yleensä niiden kukinnot ovat jääneet melko mataliksi, vaan mikä lie syynä tämän kesän loisteliaaseen kukintaan. Viime kesänä ne kyllä saivat pikkuisen multalisäystä, kun reunustin penkin hietikonpuoleisen laidan oksanpätkillä. Tai ehkä lapset juoksevat nykyään leikkiessään harvemmin jaloangervojen yli ja angervot pääsevät kasvamaan niin suuriksi kuin haluavat.
'Fanal'-jaloangervoa.
Viime syksyn aleostos törmäkatkero aloittelee kukintaa.
Puutarhapuuhista vuorossa on ollut viime aikoina lähinnä kitkemistä ja kuihtuneiden kukkien leikkaamista. Kumpaakin puuhaa riittäisi vaikka aamusta iltaan tehdä. Tyhjensin pikakompostoriakin tänään ja siitä sain inspiraation tarkistaa, miltä näyttää kesäkuussa hankitun puutarhakompostorin sisällä. Kerran sitä jo tutkailin heinäkuussa ja silloin maatuminen oli hyvin käynnissä. Nyt edistys oli suorastaan huomattavaa, sillä ainoastaan parinkymmenen sentin kerros pinnasta oli selvästi tunnistettavaa ja siitä syvemmällä oli jo hyvin pitkälle maatunutta tavaraa. Vanhaa puutarhakompostia on vielä jäljellä puolisen kuutiota, joten tämänkesäinen tuotos saa rauhassa maatua loppuun ennen käyttöä.

Kahdessa kuukaudessa vasta kitketyt rikkaruohot ovat muuttaneet jo näin paljon muotoaan.
Päätin käydä myös mansikkarivit läpi.  Se olikin ensimmäinen käynti mansikkapehkoissa pitkään aikaan, sillä viimeiset mansikat menivät tänä kesänä ampiaisten suuhun Sen verran hirmuinen surina mansikkamaalla kävi, ettei sinne ollut asiaa niin kauan kun jossain vain oli vähänkään punertavaa mansikankylkeä näkyvissä. Nyt oli vain tyhjät kannat jäljellä, joten kitkeminen, rönsyjen poisto ja huonojen lehtien leikkuu oli turvallista. Seuranani oli vain kaksi pikkuista sammakkoa, jotka vahingossa säikytin piiloistaan liikkeelle.
Etualalla siistittyjä puskia, vasemmalla ylhäällä seuraavana vuorossa olevat.
Ehkä aurinkoisella ja tuulisella mansikkamaalla ei tarvitsisi niin nähdä vaivaa mansikoiden vanhojen lehtien siistimiseksi. Meillä mansikkamaa on kuitenkin olosuhteiden pakosta puolivarjossa ja aika hyvin tuuliltakin suojattuna, joten näin kosteilla ilmoilla home iskee herkästi umpeenkasvaneeseen pöheikköön. Saksinkin rönsyjen lisäksi pois kaikki lehdet, joissa näkyi minkäänlaisia ruskeita laikkuja tai muita homeen tai tautien merkkejä. Poistin myös jokaisen maata vasten retkottavan lehden. Nyt pääsee ilma kiertämään hyvin kasvustoissa ja kuivattamaan yökasteen ja sadevedet. Mansikat saivat vielä syyslannoitteen, mutta sitä en tiedä, olisiko sitä pitänyt tarjoilla jo aikaisemmin. Jospa ne kuitenkin ehtivät saada edes jotain hyötyä lannoitteesta. Rakeiden luulisi ainakin liukenevan nopeasti tällä kaatosateella.

Mauste-/chilipaprika 'Lombardo'.
Päätin keväällä jättää paprikat tänä kesänä vähemmälle ja keskittyä enemmän chileihin. Paprikasato kun on jäänyt aina vähän heikoksi ilman kasvihuoneen suojaa. Tarkoitus oli löytää muutama sopivantulinen chili meidän muiden käytettäväksi ja yksi täräkämpi lajike isännän iloksi. Kahta lajiketta on nyt päästy maistelemaan ja niiden perusteella voisi sanoa, että hyvin onnistui paprikoiden kasvattaminen, vaan chileistä ei ole vielä tietoakaan. 'Lombardo' oli pussin perusteella miedoin mutta kuvittelin siinä olevan kuitenkin edes pikkuisen poltetta, vähän niin kuin niissä kaupan miedoimmissa punaisissa chileissä. Ihan tavalliselta suippopaprikalta se kuitenkin vain maistui. Aivan yhtä mieto ja makea oli myös 'Hungarian Yellow Wax Hot'. Maistelimme sitä niin raakana kuin täysin kypsänäkin eikä poltetta löytynyt kummastakaan. Ainoa ero oli se, että raaka maistui vain raa'alta. Sadon määrästä ja kypsymisnopeudesta kummallekin lajikkeelle plussat mutta ei niitä sokkomaistelussa chileiksi uskoisi edes pikkulapsi. Tulinen, takapotkuinen chili on kasvattanut koko kesän vartta ja vasta aloitti kukinnan, joten sen satoa kaiketi kypsytellään loppusyksy sisätiloissa. Jos ei sen siemenille ole säilytyksessä tapahtunut jotain kummallista, niin siitä pitäisi scovilleja löytyä näiden muidenkin edestä. Ensi kesäksi taas pitäisi löytää joku uusi lajike testattavaksi.
'Hungarian Yellow Wax Hot' ei ollut todellakaan nimensä veroinen.
Kaivelin viikonloppuna koko valkosipulisadon ylös. Testiksi nostamani murikka ei ollut poikkeus, vaan saman kokoluokan pulleroita oli puolet sadosta. Hiekkaisemmassa lavassa kasvaneet valkosipulit olivat hieman pienempiä, vaan kyllä nekin jättivät kaupan sipulit mennen tullen kakkosiksi. Valkosipulit siis todella tarvitsevat kunnolla multavan maan ja paljon vettä ja ravinteita kasvaakseen jättimäisiksi. Tämä vuosi oli valkosipulien kannalta erinomainen.
Lapsiperheille tuttu hakkaraispurkki mittakaavana.
Nuoremmista kärhöistä osa on jo kukkimisensa kukkinut kun taas viimeiset vanhemmista alkavat päästä vasta vauhtiin. Jättiläismäisiä kukkia tekevät 'Elsa Späth' ja 'Jan Pawel II' ovat saaneet nyt ensimmäiset kukkansa auki. Loistokärhö 'Ville de Lyon' kasvattaa nuppujaan mutta ei ole vielä uskaltanut aukaista ensimmäistäkään. Pation luona aikaisin aloittaneet 'Multi Blue' ja 'Hagley Hybrid' tuntuvat nyt hiipuvan, vaikka nuppuja onkin vielä jäljellä. Niiden pääkukinta alkoi kuitenkin niin yhdellä rysäyksellä, että kerralla myös lakastui valtavasti kukkia. Samoin käynee luultavasti alkupuolen kuvissa näkyvälle 'Voluceaulle', vaikka sen puolivarjoisa sijainti vähän rauhoittaakin tahtia. Onneksi noita kärhöjä on tullut haalittua sen verran ahkerasti, että jossain päin kukkii varmasti joku kärhö täysillä samaan aikaan kun joku toinen pitää taukoa. Aivan pian kärhöportti on täynnä kukkia, kun sen toisenkin puolen kärhöt aloittavat kunnolla. Nyt liilasävyinen oikea reuna alkaa olla kukkainen.
Kärhöportin oikea puolikas.
Olen ollut taas luvattoman paljon nenä kirjassa kiinni. Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja edistyy hitaasti mutta varmasti. Toinen osa oli minusta kuolettavan tylsä mutta kolmas osa jopa tempaisi välillä mukaansa. Ehkä vielä joskus pääsen sittenkin tylsyyteen kuolematta siihen seitsemänteen osaan, joka on odottanut vuosikaudet hyllyssä lukemistaan. En voi kuitenkaan sanoa, että toistaiseksi yksikään osista, edes se kolmas, olisi ollut niin kiinnostava, etten olisi helposti malttanut laskea kirjaa käsistäni vaikka päiväksi. Ahkeraa lukemista piti yllä enimmäkseen vääjäämättä lähestyvä kirjaston eräpäivä.
Päivän kärhönä on tänään tarhalyhtykärhö PRINCESS KATE, eli 'Zoprika'. Seassa näkyy myös tarhaviinikärhö 'Justan' kukkia.
Iloista päivää!

maanantai 24. elokuuta 2020

Makuvertailua

Tänä vuonna meillä on ollut hyvä tilanne vertailla kasvimaan herkkujen makuja, sillä olen kasvattanut useammasta kasvista eri lajikkeita. Keräsin vertailtavaksi muutaman eri lajikkeen ja otin koko perheen mukaan maisteluun. Sitä en tiedä, ovatko lasten kommentit kovinkaan vertailukelpoisia, sillä he pitivät kaikista. Hitusen ylpeä olen siitä, että päiväkodissakin on ihmetelty, kuinka hyvin meidän muksuille maistuu kasvikset ja salaatit. Ja sitten asiaan!

Paprikoista kasvatin lajikkeita 'California Wonder' ja 'Patio Red', sekä siemenkirjeestä napattua nimetöntä, pientä oranssia suippopaprikaa.

'Patio Red' on kasvattamistani paprikoista selvästi kirpeimmän makuinen. 'California Wonder' on miedoin ja mehukkain, ja suippopaprika jotain siltä väliltä. Suippopaprika sopii maultaan ehkä parhaiten leivän päälle tai muuten tuoreena syötäväksi. 'California Wonder' on hyvä peruspaprika. Jatkossa jätän 'Patio Redit' valikoimasta pois, vaikka ne ovatkin satoisia ja hauskan näköisiä. Niiden pikkuruisia hedelmiä on hidas puhdistaa siemenistä eikä yksi hedelmä riitä kuin maistiaisiksi.

Viimekesäiset taimet tekivät ihan hyvin satoa, mutta taidan ensi vuonna kuitenkin kasvattaa uudet taimet. Talvetettuja vaivasi milloin mikäkin vitsaus eikä sadon määrässä kuitenkaan ollut eroa saman vuoden taimiin.
Lykkäsin alkukesällä ylimääräisen 'Patio Redin' taimen pelakuiden anssa samaan ruukkuun. Käy se näinkin, vaikka kasvi pukkasi lehtiä kukinnan kustannuksella.

Tomaateista tämän vuoden lajikkeina olivat 'Maskotka', 'Maja', 'Ildi' ja 'Rosella'. Näiden makuvertailu on vielä vähän vaillinainen, sillä 'Maja' ei ole vieläkään kypsyttänyt yhtään hedelmää, kun 'Maskotkasta' viedään jo viimeisiä tomaatteja.

Isoimmat ovat 'Maskotkaa', keltaiset 'Ildiä' ja kaksi tummemman punaista 'Rosellaa'.

'Maskotka' sopiikin näistä selvästi parhaiten avomaalla kasvatukseen, sillä se aloittaa sadon kypsyttelyn jo hyvissä ajoin. Se tekee myös kirsikkatomaattia hieman isompia tomaatteja. Maultaan se on yksimielisesti perheemme suosikki, vaikka jääkin makeudessa ehkä hitusen 'Rosellan ' taakse.

Tämän kesän viimeiset 'Maskotkan' raakileet. Mittakaavana pikkuinen 'Rosella'.
Valtavia tomaattiterttuja tekevä 'Ildi' maistui 'Maskotkan' ja 'Rosellan' rinnalla selvästi vetiseltä, vaikka onkin muuten ihan hyvän makuinen.
'Rosella' tekee pitkiä ja harvoja terttuja, ja on muutenkin kasvutavaltaan honteloin kasvattamistani lajikkeista.

 'Maskotka' siis pääsee ehdottomasti jatkoon, mutta 'Ildi' ja 'Rosella' kypsyvät niin hitaasti avomaalla, että jätän jatkossa niiden kasvattamisen kasvihuoneellisille. 'Maja' pääsee myös jatkoon, maistuivatpa sen hedelmät miltä tahansa, sillä siemeniä jäi vielä vaikka miten paljon jäljelle. Sen raakileet ovat hieman isompia kuin 'Maskotkalla', mutta muuten se on hyvin samantyyppinen, matala ja tanakka tomaattilajike, joka tekee runsaita ja tiiviitä terttuja.

Ja tässä näytiksi yksi terttu 'Majan' raakileita. Sama 'Rosella' mittakaavana.
Mustikoiden makuvertailua saatiinkin tehdä monena päivänä, sillä ensimmäiset pensasmustikat olivat 
kypsiä samaan aikaan metsämustikoiden kanssa. Meillä on kolmea (tarha)pensasmustikkalajiketta: 'Aino', 'Alvar' ja 'Northblue', joista 'Northblue' kypsyy selvästi myöhemmin kuin kaksi muuta. Kooltaan 'Ainon' marjat ovat vain hieman metsämustikkaa kookkaampia ja 'Alvarin' pikkuisen 'Ainoa' suurempia. 'Northblue' on isomarjaisin. Metsämustikka on maultaan hapokkain ja 'Aino' makein. 'Alvar' ja 'Northblue' ovat mietoja ja makeita. Lasten suosikkeja ovat tietenkin 'Northbluen' jättimarjat, mutta itse pidän eniten 'Ainosta'. 'Alvarin' marjat alkavat olla tältä vuodelta jo syöty, mutta toisessa 'Aino'-pensaassa on vielä jonkun verran raakileita kypsymässä. Tällä hetkellä määrällisesti eniten marjaa kypsyttelee 'Northblue'. Parasta useammassa eri lajikkeessa onkin se, että satokausi jatkuu mahdollisimman pitkään.
Herkkulautanen elokuun alusta: ylinnä 'Alvar', oikealla metsämustikka, alhaalla 'Aino' ja vasemmalla kolme ensimmäistä 'Northbluen' kypsää marjaa. 'Ainon' marjoissa on samantapaista tummaa kiiltoa kuin metsämustikassa, kaksi muuta ovat sinisempiä ja mattapintaisia.
Herneitä oli myös kasvamassa kahta eri lajiketta: 'Markana' ja 'Kelvedon Wonder'. Ulkonäöltään lajikkeet poikkesivat toisistaan kuin yö ja päivä, mutta täytyy sanoa, että maistuivat aivan samalta. En tiedä, oliko mullassa jotain kummallista vai johtuuko lajikkeesta, mutta 'Markana' teki aivan käsittämättömän määrän kärhiä. Koko rivistö oli jo alle puolimetrisenä sellaista umpisolmua, etten ole kuunaan moista nähnyt! (kuva tulossa myöhemmin toisessa postauksessa). Palkojen kaiveluun kasvuston sisältä voi tarvita jopa sakset. 'Markanan' palot ovat pienempiä ja niissä on paksumpi kuori kuin 'Kelvedon Wonderilla'. Pullean palon sisältä voi löytyä isoja tai pieniä herneitä; tunnustelemalla ei ota selvää, kumpia niissä on. Siispä 'Kelvedon Wonder' päätyy jatkoon ensi vuonnakin, 'Markanaa' en kasvata (paitsi jos siemeniä jäi vielä jäljelle).

Tummanvihreä palko on 'Markanaa', isompi ja vaaleampi 'Kelvedon Wonderia'.
Siihen loppuivat herkkujen vertailut. Loppuun vielä kuva puutarhavieraastamme, joka on todennäköisesti pistellyt poskeensa keväällä kukkapenkissäni myllänneen vesimyyrän. Karvatassu kulkee hyvin vauhdikkaasti eikä jää poseeraamaan turhia, siliteltäväksi tulemisesta puhumattakaan. Olikin hyvää tuuria, että sain siitä edes yhden kuvan napattua ikkunan läpi.
Vertaile sinä myyrien ja hiirien makueroja aivan vapaasti!
Kivaa viikkoa!

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Kasvimaan monsterit

Kesä on ollut vaihteeksi suosiollinen hyötytarhan kannalta. Tuholaisia on ollut selvästi vähemmän kuin viime vuonna ja sadetta on saatu tarpeeksi lukuunottamatta kesäkuun alkua, jonka yli ainakin meillä päästiin melko kivuttomasti kevään jäljiltä maassa olleen kosteuden turvin. Kasvimaan siirto autotallin seinustalle oli hyvä peliliike, sillä valoa ja lämpöä on reippaasti enemmän kuin vanhalla kasvimaalla eivätkä rusakot pääse aidan ansiosta tuhoamaan vaivalla hoidettuja kasviksia.
Irmeli-drone saa koko kasvimaan mahtumaan samaan kuvaan. Vasemmassa reunassa olevan punaisen maton kohdalle tulee vielä yksi lava lisää.
Seinän varressa olevan kummituksen alla on kurkku, jonka onnistuin melkein tappamaan. En nimittäin muistanut, että täällä kannattaa vähentää yölämpötilan ennusteesta pari astetta, jos on luvattu kylmää. Nyt tiedän, että kurkku ei kestä 7,5 astetta edes seinän vieressä. Suurin osa sen lehdistä lurpotti pitkin runkoa ja meinasin jo viskata koko kasvin kompostiin tai ottaa virkeän latvan pistokkaaksi ja kokeilla, ehtisikö se juurtua ja tehdä vielä muutaman kurkun ennen syksyä. Päätin kuitenkin kokeilla ensin, jatkaisiko se kasvuaan paahteelta ja kylmältä suojattuna ja viritin sille harson.
Suojaaminen kannatti, sillä kurkku on virkistynyt parissa viikossa yllättävän hyvin harson alla.
Verkkoaita on paikoitellen jo hyvinkin vehreä, sillä siinä kiipeilee sokeriherneitä. Niillä on vain paha tapa yrittää tunkea latvansa naapurin puolelle roikkumaan ja käynkin muutaman päivän välein ohjailemassa niitä takaisin omalle puolelle. Pavut eivät ole aivan vielä ehtineet verhoilla koko sadevesitynnyriä, vaikka ovatkin jo kiipeilleet sen huipulle saakka. Risuhökötys vehreytyy kuitenkin koko ajan ja nyt väleistä pilkottaa valkoisia ja violetteja kukkiakin. 
Vaaleanpunakukkaiset sokeriherneet ovat melkein koristekasvin veroisia aidan vehreyttäjiä. Sato on vain plussaa. Taustalla mukulasellereitä.
Violettikukkaset salkopavut vasta aloittelevat kukintaa.
Valkoiset ruusupavut ovat kukkineet hieman pidempään.
Härkä- ja vahapapuja sekä mansikoita on kerätty jo pitkään, 'Patio Red' -paprikoitakin on kypsynyt jo muutamia. Ensimmäiset herneet, pensasmustikat ja tomaatit ('Maskotka') keräsin vasta muutama päivä sitten.
Kokeilin viime vuonna kasvattaa ensimmäistä kertaa salaattifenkolia, mutta se yritys tuotti vain yhden lyijykynänkokoisen fenkolinruippanan. Tänä vuonna kaikista esikasvatukseen kylvämistäni siemenistä iti pitkän odottelun jälkeen kolme. Istutin taimet kesäkuun alussa kasvimaalle ja luin vasta jälkeenpäin, että fenkolit pitäisi kylvää vasta juhannuksen jälkeen, jotta ne eivät alkaisi kasvattaa kukkavartta. Seurasin taimia vähän huolissani, mutta kaikki kolme ovat pullistelleet oikein mukavasti. Ja lopussa aika vauhdikkaastikin, sillä yhtäkkiä havahduin siihen, että yksi niistä on aivan mahdoton monsteri. Se olisi varmaan halunnut vielä kasvaa kokoa, sillä jouduin kiskomaan sitä kaksin käsin, jotta sain sen nostettua. Nyt saa jakaa hyviä fenkolireseptejä, sillä lähipäivinä pitää nykäistä seuraavakin ylös, ettei pullistele liikaa.
Pation laatat ovat 50*50-senttisiä. Koko fenkoli (ilman juuria) painoi 610g.
Punnitsin myös tämän mukulaosuuden ja se painoi 384g.
Yksi paprika on ilmiselvästi ottanut mallia fenkolista. Hassua, kun paprikan kanta on paksumpi kuin kasvin runko.
Monsterin viereinen paprika kisailee koon lisäksi paprikoiden määrässä.
Pensasmustikoista löytyi toisenlainen monsteri. Ei sentään mahdottoman iso, mutta aika hurjan näköinen.
Toistaiseksi nimetön karvakasa Täplätupsukkaan toukka saattoi herkutella mustikanlehdillä, vaikken löytänytkään syöntijälkiä. Siirsin otuksen metsän puolelle.
Vanhan kasvimaan puolelle jääneet pari kylvöstä taistelevat etanoita ja rusakoita vastaan. Melkein koko kesähän tässä meni, ettei varsinkaan rusakoista ole ollut riesaa. Nyt ne löysivät lasten kasvimaan porkkanat ja kukkapenkistä yhden karpaattienkellon sekä sinikatanan nuput. Valkosipulijauhetaisto siis alkaa taas. Irmeli-drone pääsi tänään pitkästä aikaa ilmaan, joten uusia ilmakuvia on lähiaikoina luvassa. Hauskaa viikon jatkoa!

lauantai 13. kesäkuuta 2020

"Laventeli" ja muita jorinoita

Kirjoitan tätä postausta patiolla kukintaansa aloittelevan pihlajan tuoksun ympäröimänä. Tuoksut ovat minulle tärkeitä puutarhassa ja joku erityisen hyväntuoksuinen kasvi saattaa saada asuinsijan, vaikka en muuten siitä niin välittäisi. Sama pätee myös toisinpäin: vaikka kasvi olisi kuinka kaunis tahansa, jätän sen hankkimatta, jos sen tuoksu ei sovi nenääni. Laventelin tuoksu on minusta melkein yhtä kamala kuin korianterin maku, mutta sen ulkonäkö olisi minusta todella ihana. Ajattelin aiemmin, että kasvatan iisopista laventelin korvaajan, mutta sillehän kävi huonosti viime talvena. Niinpä olen ollut erittäin iloinen pikkuampiaisyrteistä, jotka kukkivat sinisenään ja kasvavat kauniisti pallon muotoisena. Löysin siis puoliksi vahingossa "laventelini". Sitä paitsi niistä joka ikinen yksilö talvehti mainiosti, vaikka talvi vei muita kasveja niiden ympäriltä.
Pikkuampiaisyrtistä tykkäävät kimalaisetkin.
Pikkuampiaisyrtit, pikkusydämet ja naapurin omenapuu kukkivat yhtä aikaa. Pihlajat ovat aloittelemassa.
Monet varsinkin Etelä-Suomessa ovat kehuneet, että viime talvi oli lostava kasvien talvehtimista ajatellen. Suomi on pitkä maa ja niinpä täällä meillä viime talvesta taisi tulla The Tappotalvi 2. Tai oikeastaan sen paranneltu versio, sillä silloin muutama vuosi sitten menetin ainoastaan yhden syysleimun. Toki minulla ei ollut vielä läheskään niin paljoa kasveja kuin nyt. Lopullisia tuhoja en vielä tiedäkään, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin 32 eri lajikkeessa on kuolleita yksilöitä enemmän kuin eläviä. Lisäksi on seitsemän kärhöä, jotka ovat jääneet nukkumaan, elleivät jopa kuolleet sekä monta perennaa, jotka versovat selvästi heikommin kuin aikaisempina vuosina. Kasveja, joista kuolivat kaikki yksilöt, on yhteensä ainakin 15. Voisin sanoa, että harmittaa aikamoisen paljon. Osan kasveista vei kevätahava havusuojauksista huolimatta. Siitä olen iloinen, että aivan pieniä pistokastaimia lukuunottamatta puuvartisia ei mennyt ja parin menehtyneen perennan siementaimia on alkanut löytyä.
Ihana tarhakylmänkukka selvisi, samoin kuin sen vasemmalla puolella oleva sinikatana 'Alba'. Vasemman alanurkan sinilemmiö selvisi myös, vaikka suurin osa sen oksistosta kärsikin kevätahavasta.
Sammalleimut yllättivät kestävyydellään, sillä niillä ei ollut minkäänlaistsa talvisuojausta. Ne lähtivät myös reippaasti keväällä kasvuun, joten näitä pitää ehdottomasti lisätä kivikkorinteeseen.
Jotta koko postaus ei menisi talvituhoista märisemiseen, kurkkaamme uudelle kasvimaalle. Valo ja lämpö tekevät selvästi ihmeitä, sillä kasvu on ollut todella vauhdikasta entiseen varjoisaan kasvimaahan verrattuna. Kannatti vaihtaa kasvimaan paikkaa!
Ruusukaalit ja nauriit ovat kasvaneet reippaasti, taaemmassa lavassa näkyy fenkolia ja herneitä.
Mansikat näyttävät viihtyvän seinustalla. Tähän laatikkoon sattui osumaan kaikki talvesta selvinneet, toisessa laatikossa lähti kasvuun vain kaksi yksilöä, joten nappasin yhden täydennystaimen kaupasta.
Tomaatinraakileitakin löytyy... niitä olisi enemmän, jos esikoinen ei olisi saanut päähänsä napata yhtä ja viskata sadevesikaivoon. Taidan käydä jatkossa kasvimaalla ainoastaan ilman lapsia.
Paprikoissa on isompia ja pienempiä raakileita, jotka ovat toistaiseksi säästyneet lapsilta.
Koska joka puolella kehutaan kurkkua helpoksi kasvatettavaksi, ostin yhden taimen. Lajike on 'Picolino' ja sen pitäisi ainakin myyjän mukaan olla oikea herkkulajike. Se pääsi tomaattien ja paprikoiden väliin ämpäriin kasvamaan ja sai tomaattien tapaan oman tukinarunsa. Tomaatit ja paprikat meinasivat alkuun nuupottaa aina kun aurinko alkoi paistaa seinustalle, mutta nyt ne ovat sopeutuneet oloihin ja ovat pärjänneet mainiosti. Toivottavasti kurkkukin viihtyy. Kokeilin tänä vuonna ruukuissa biohiilipitoista sammalmultaa, joka tuntuisi pidättävän todella hyvin kosteutta. Jopa näillä helteillä on riittänyt kastelu suunnilleen kolmen päivän välein, tosin viileät yöt ovat tasapainottaneet tilannetta. Voi olla, että yölämpötilojen noustessa ja kasvien kasvettua kookkaammiksi joutuu kastelemaankin useammin. 
Koko ruukkurivistö omasta mielestäni yllättävän hyvän näköisessä kasvussa.
Marjapensasaluekin on muuttunut sitten viime kesän. Tosin muutos on vielä kesken, koska kivituhka ja hake pääsivät loppumaan. Pahimmin vuohenputken valtaan joutuneet alueet on kuitenkin peitetty. Käyn muutaman päivän välein nyppimässä katetun alueen laidoilta puskevat vuohenputken lehdet, jotta kivituhkan ja hakkeen alle jääneet juuret nääntyvät aikaa myöten ravinteiden puutteeseen. Kunhan rikkaruohosto on kokonaan nääntynyt, ajattelin istuttaa marjapensaiden alle matalia marjakasveja, kuten mesimarjaa ja kuukausimansikkaa. Myös metsämustikat saavat levittäytyä ihan niin paljon kuin haluavat.
Mustikkamaa näkyy oikeassa alanurkassa ja kasvimaa vasemmassa ylänurkassa. Marjapensaat jäävät niiden väliin. Vähän ennen puoltapäivää auringonvalo siivilöityy metsän läpi.
Loppuun vielä muutama kuva kivikkorinteestä.
Kattomehitähdet selvästi viihtyvät kivenkolossa.
Kovan onnen patjarikot ovat saaneet vihdoin kasvurauhan ja kiittävät kauniilla kukinnalla.
Tähtilevisia 'Litlle Plum' on komeampi kuin koskaan ennen. Tähän pisteeseen päästiin kolmessa vuodessa. Ihana <3
Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua!