Sadepäivän sulostuttajat

Viimeöinen sade teki helmiä puutarhaan. Suloisimmin vesipisarat kerääntyivät tällä kertaa kärhöjen siemenhahtuvapalloihin.

Miten näin viehättävä yksityiskohta on voinut jäädä minulta aiemmin huomaamatta?

Paljon kimmeltäviä helmiä...

Kaunista... 

'Jan Pawel II' jaksaa kukkia. Vesipisarat vain kaunistavat sitä.

Mantsuriankärhö ei niin vesipisaroilla koristaudu, mutta sen tuoksu sateen raikastamassa ilmassa oli aivan uskomaton.

Varjoliljan pullea siemenkota valutti vesipisarat hiljalleen vartta pitkin alas.

Pisarajonoja päivänliljan lehdillä.

Komeasinikuunlilja 'Elegans' on yksi parhaita sadepisarankerääjiä. Pisarat jäävät upeasti sen lehdille.

Vaaleanpunainen prinsessalilja aloitti vihdoin kukinnan.

Daalia 'Wittem' aukaisi ensimmäisen kukkansa, joka on kokovalkoisen sijaan kauniisti lilankirjava.

 Suloista viikonloppua!

Prinsessoja, leijonia, tuoksuja ja värejä

Prinsessaliljat ovat alkaneet nyt vasta kukkia kunnolla. Ainoastaan tämä keltainen kukki kohtuullisesti myös aiemmin kesällä muiden vain jurottaessa. Koska talvetuspaikkoihin on tänä vuonna tunkua, kaikki kolme prinsessaa lähtevät uusiin koteihin talvetuskauden alkaessa. Jos en olisi luvannut kasveja jo toisille, saattaisin vielä pyörtää päätökseni kauniin kukinnan edessä.

Keltainen prinsessa on ollut myös aiempina kesinä ahkerin kukkija.

Tummanpunainen prinsessa teki jostain syystä valkoiset reunat kukkiinsa. Etunurkassa oleva vaaleanpunainen teki vasta ensimmäiset nuppunsa.

Puulilja 'Friso' on päättänyt jumittaa nuppunsa aukaisun puolitiehen. Olen jo pienen ikuisuuden verran odottanut, milloin kukka on auki, mutta tämän kummempaa edistystä ei ole tapahtunut. Nyt terälehtien kärjet alkavat jo ruskettuakin, joten ehkä tänä vuonna ei nähdä täysin avonaista kukkaa ollenkaan. Korkeutta kasvilla on puolisen metriä, mutta jospa se ensi vuonna näyttäisi todellisen loistonsa. Väri lupaa ainakin hyvää.

Vähän surkuhupaisa näky, mutta kukkii kuitenkin! Ja tuoksuu hennon liljaiselle.

Nostimme lasten kanssa eilen valkosipulit ja ensimmäiset punajuuret. Osa valkosipuleista jäi aika pieniksi, mutta oli siellä muutamia, jotka yllättivät koollaan. Punajuuret olivat supermakeita keitettyinä!

Kahta erilaista valkosipulia ja ensimmäiset punajuuret.

Isoimmat valkosipulit.

Isoimman ja pienimmän valkosipulin kokoero on aikamoinen.

Mantsuriankärhö on innostunut kukkimaan. Siinä on aivan ihana tuoksu! En olisi kärhöstä uskonut, että se voi tuoksua näin vahvasti. Iltaisin mantsuriankärhön tuoksu sekoittuu lähellä kasvavien sarvileukoijien tuoksuun.

Mantsuriankärhöni ensimmäinen kesä. Ei vielä valtava kukkapilvi, mutta jo pieni aavistus sellaisesta.

Olen jo aiemmin kertonut, että minulla on tapana iltaisin lasten nukahdettua kierrellä puutarhassa ja puuhastella milloin mitäkin. Luin tässä aiemmin jostain keskustelusta, että leijonankidan voisi talvettaa kellarissa. Entiseen tuoksuvatukkorinteeseen on lähiviikkojen aikana tulossa semmoinen myllerrys, että pelastin sieltä jo nyt talteen muutaman kauneimman yksilön. Merkitsin myös langanpätkällä eri värit muistiin.

Neljä erilaista. Vasemmassa reunassa on se erikoisen tummalehtinen. Sen kukatkin ovat kaikista leijonankidoistani tummimman punaiset. Merkitsin sen tummanpunaisella langanpätkällä.

Rento-reino laatikon oikeassa nurkassa ei nyt kuki, mutta se on tämä aiemmin esitelty "vaniljajäätelö vadelmakastikkeella". Tämä ei saanut omaa merkkilankaa.

Hempeilijä sai liilan villalangan. 

Tämä söpöliini on merkitty valkoisella langalla.

Juuri kun sain leijonankidat istutettua, alkoi luonto tarjoilla parin minuutin kestävää väriterapiaa. Kello oli jo ties mitä ja pian värinäytöksen jälkeen olikin jo niin pimeää, ettei ulkona nähnyt enää tehdä mitään.

Kaunista viikkoa!

Onko kellään valkokirjavaa prinsessaliljaa (=inkalilja)?

Yhdessä prinsessaliljassani on ollut koko kevään valkoviiruisia lehtiä. Kasvi kasvaa muuten ihan hyvin, mutta kirjavuus oikein korostuu, kun lehdet kasvavat kokoa ja niitä tulee lisää. Hauskan näköinenhän se on, mutta väkisinkin tulee mieleen, onko siihen iskenyt joku virus tai muu tauti. Viiruisuutta oli siis heti kun versot alkoivat kellarista tuomisen jälkeen vihertyä.

Onko kellekään muulle käynyt samoin? Mikä tämän aiheuttaa? Onko tämä nyt hävitettävä vai voiko tuollainen tarttua muihinkin prinsessaliljoihini, muista kasveista puhumattakaan? Onko viiruisuus tai sen aiheuttanut asia edes haitallista kasville?

Taimia, kylvöjä, nuppuja, ongelmia...

Kevät edistyy... ainakin sisällä taimipöydällä. Tungosta alkaa olemaan, vaikkei kaikkia ole edes koulittu vielä. Puolet taimista ja kylvöksistä, eli viileämmässä pärjäävät, ovat eteisessä. Eteisestä löytyi myös ensimmäinen aukeava kukka; verenpisara oli salaa tehnyt yhden kevätyllätyksen.

Ensimmäinen verenpisaran nuppu alkaa aueta.

Yhdistin samaan ruukkuun sekä punaista että vihreää basilikaa.

Silityslauta sai jo paksusta pahvista pienen "lisäsiiven" ikkunan valoisimpaan kohtaan.

En aikonut kasvattaa itse tomaattia tänä vuonna. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun voitin Kotipuutarhuri-blogin arvonnassa 'Maskotka'-pensastomaatin ja 'Balcon Star' -pikkubasilikan siemeniä. Pakkohan niitä oli kylvää. Tosin pysyin kohtuudessa ja kylvin ainoastaan kaksi tomaatin siementä ja kymmenisen basilikaa. Mieheni kertoi nähneensä ruokakaupassa viime kesänä saman näköistä basilikaa, joka oli kasvatettu rungolliseksi. Tuolle lajikkeelle oli laitettu korkeudeksi 30-40cm, joten ehkä se on mahdollista. Ajattelinkin kokeilla sitä parilla taimella. Ensimmäinen tomaatin taimi oli itänyt viime yön aikana ja basilikasta löysimme eilen ensimmäiset sirkkalehdet.

Hortensiasta löytyi ensimmäinen kukkanuppu, samoin prinsessaliljoissa on jo nuppuja näkyvissä. Viikko sitten kylvämäni kesäkukat ovat olleet koko ajan eteisessä, sillä ne olisi voinut kylvää suoraan maahankin. Halusin kuitenkin esikasvattaa muutaman yksilön mm. hyönteishotellia varten. Melkein kaikkiin ruukkuihin onkin jo alkanut ilmestyä pieniä taimia.

Näistä osa pääsee hyönteishotellin katolle ja loput... no kai niillekin joku paikka löytyy.

Muistatteko vielä muutaman päivän takaisen postaukseni, jossa kerroin ostaneeni sopivalla hetkellä pahaa aavistamatta soittaneelle äidilleni muutaman juurakon. No, toissapäivänä äitini soitti ja kysyi, ottaisinko leijonankidan taimia. Lupasin ottaa, mutta en paljoa. Kosto ilmeisesti elää, sillä niitä tuli 20kpl. En edes uskalla miettiä, mihin ne kaikki laitan koulimisen jälkeen kun on noita kukkaruukkuja taas ilmestynyt hieman ehkä liikaakin... Lisäksi sain yhden puuliljan sipulin, jonka tosin olin itsekin ajatellut hankkia. Sipuli oli jo kasvattanut usean sentin mittaisen alun ja pääsi saman tien multaan. Ja kierre jatkuu, sillä äitini sai verenpisaran ja rosmariinin pistokkaita.

Taimimäärä vain kasvaa. Tässä leijonankidat.

Tällainen ihanuus on ensimmäinen puuliljani.

Kesä ei näytä itse tulevan tarpeeksi vauhdilla, joten autettavahan sitä oli. Tuhkaa on jo levitetty kasvimaan kohdalle ja hieman takapihallekin. Eilispäivän työn tuloksena paljastui osa pihakiveyksestä. Maansiirtokalustoakin siihen tarvittiin, kuten kuvasta näkyy. Jospa tumma kiveys hohkaisi sen verran lämpöä ympärilleen, että kinoksetkin alkaisivat sulaa.

Saa aurinko aika paljon lämmittää ennenkuin kymmensenttinen jääkerros itsekseen sulaa.

Kivikkorinteestä oli myös paljastunut pieni kaistale reunimmaisia kiviä, mikä tarkoittaa sitä, että hangen reuna on tuolta kohtaa vetäytynyt noin 20cm. Korkeutta kinoksella edelleen riittää, sillä vasta ensimmäinen aitatolpan pää oli alkanut hieman paljastua hangen alta. Lähetän kiukkuisia silmäyksiä ja lumivyörymanauksia tuonne.

Kivikkorinne alkaa paljastua täältä...

...kun taas tässä kohdassa vielä kestää tovi jos toinenkin.

Ja sitten ne ongelmat: tänne tuli vihdoinkin hankiaiset, jonka myös pitkäkorvan pahkeiset olivat älynneet. Kahdesta luumupuusta oli syöty oksankärjet. Ja minä kun syksyllä ajattelin, että 150cm korkeat verkot riittäisivät suojaamaan puut jäniksiltä. Pupujussit eivät upottavan hangen aikaan edes tulleet takapihalle, vaan loikkivat kuusikon suojissa ja polkuja myöten. Nyt ilmeisesti huomasivat pääsevänsä helposti herkkujen kimppuun. Ensi talveksi pitänee ympäröidä luumut kaksimetrisellä verkolla... tai rakentaa katollinen häkki luumutarhan ympärille.

'Kuntala' tulee olemaan aika näky kesällä, kun on keskeltä puuta syöty oksat. Onneksi runkoon ei oltu koskettu.

No, näitähän sattuu ja virheistä oppii. Täällä ainakin keskitytään nyt nauttimaan auringonpaisteesta ja lämpimästä säästä, joka toivottavasti saa hanget häviämään. Aurinkoista kevätpäiviä!

Ex-parveketarhurin tarina

Olen jo aiemmin kertonut, että lapsuudenkotini jälkeen nykyinen kotini on ensimmäinen, jossa on oma piha. Opiskelija-asunnoissani minulla oli vain muutama huonekasvi, mutta kun muutimme mieheni kanssa yhteen, sain parvekkeen. Ruma, betoninen, likaisenharmaa... millaisia nyt 60-70-luvulla rakennettujen kaupunkiasuntojen parvekkeet yleensä ovat. Sen maisemointi piti aloittaa saman tien.

Pelargonit viihtyivät hyvin täällä.

Ensimmäinen parvekkeeni oli neljännessä kerroksessa länteen päin osoittavalla seinustalla. Naapuritalo oli kauempana eikä lähellä ollut korkeita puita, joten aurinko pääsi porottamaan parvekkeelle iltapäivästä myöhään iltaan. Haasteita toi myös parvekkeen kapeus: leveyssuunnassa tilaa oli vain 90cm. Ruukkujen kastelu oli taiteilua ja kurottelua. Naapurissa tupakoitiin ahkerasti, joten istumapaikkaa ei onneksi tarvinnut parvekkeelle jättää.

Parvekkeen päätyyn mieheni nikkaroi tomaattilaatikon, jossa kasvoi myös persiljaa ja ruohosipulia. Kaiteelle laitoin kaksi pitkää laatikkoa pelargoneja. Pari amppeliakin siellä roikkui, mutten millään muista, mitä niissä kasvoi. Anopilta sain kerrannaiskukkaisen petunian ja pasuunakukan, joka pysyi hengissä pari vuotta. Se ei muistaakseni kukkinut kertaakaan, mutta oli kyllä komea viherkasvina. Sopivan talvetuspaikan puute seuraavassa asunnossa koitui sen kohtaloksi.

Mieheni pitää tulisesta ruuasta, joten laitoin myös chiliä yhteen ruukkuun. Lajike oli 'Prairie Fire' ja voin sanoa, että siinä lajikkeessa tulta riittää! Liian tulinen minun makuuni, mutta on se sen verran nätti ruukkukasvina, että minulla on ollut sitä siitä lähtien melkein joka kesä. Se jää noin 20cm korkuiseksi, haarautuu helposti itsekseen ja samaan aikaan kasvissa on sekä kukkia että monen värisiä pikkuisia hedelmiä. Ainoana miinuspuolena on muiden paprikoiden tapaan kirvaherkkyys. Käytin toissa keväänä viimeiset siemenet enkä enää viime syksynä kirvojen takia viitsinyt ottaa ruukkua talvetettavaksi. Tässä asunnossa ehdimme asua vain reilun vuoden ajan, kun tuli parempi asunto vastaan.

Anopiltani saadut petunia sekä pasuunakukka, joka muutti piakkoin parvekkeen toiseen laitaan.

Uudessa asunnossa oli hulppea 9-neliöinen lasitettu parveke. Länteen päin, kuten edellinenkin, mutta toisessa kerroksessa. Vastapäinen talo sekä sen pihalla olevat koivut varjostivat jonkin verran, mutta aurinkoisena kesäpäivänä parvekkeella oli helposti 45 astetta lämmintä, sillä tuuli ei päässyt jäähdyttämään oikein mistään päin. Olihan siinä etunsakin: kasvit sai laittaa aurinkoisena päivänä parvekkeelle jo helmikuun lopulta alkaen. Pikkutaimetkin laitoin päiväksi ulos ihan pienestä pitäen.

Prinsessalilja minulla on edelleenkin. Parvekkeella oli myös näppärä penkki, jonka sisään sai multasäkit ja ylimääräiset ruukut talteen.

Tomaattilaatikko, pelargonit ja pasuunakukka pääsivät myös tälle parvekkeelle, tosin pasuuna heitti henkensä ensimmäisenä talvena. Minulla oli siellä myös bougainvillea, verenpisara, lumihiutale, prinsessalilja ja verbena-amppeli. Niin, ja kolmessa amppelissa keijunmekkoa, jota kasvoi naruja myöten pitkin kattoa sekä roikkui alaspäin tuomassa edes hiukan varjostusta. Jonain vuonna keijunmekkojen kaverina kasvoi myös lobeliaa. Ensimmäisenä kesänä kokeilin kasvattaa paprikaa, mutta ilmeisesti parvekkeen kuumuuden ja seisovan ilman takia siihen hyökkäsivät sekä kirvat, ripsiäiset että vihannespunkit. Ensimmäisen kesän kokeiluihin kuului myös ruukkuruusu, joka puolestaan kärsi kirvoista ja härmästä. Ruusua ja paprikoita en sen koommin siellä kasvattanutkaan. Aiemmin mainittua chiliä oli yhdessä ruukussa, mutta pieni kasvi olikin helppo käyttää suihkussa tai teipillä metsästää kirvat pois.

Parvekkeen varjoisampi pääty.

Aurinkoisempi pääty. Alkukesällä parveke ei ollut vielä umpeen kasvanut.

Loppukesällä parveke oli aikamoinen viidakko, mutta pienellä järjestelyllä siellä sopi neljä ihmistä grillaamaan ja syömään pöydän ääressä. Jossain minulla piti olla kuvia myös loppukesältä, mutta niitä en ole onnistunut löytämään. Puutarhakauden päätyttyä ripustin amppeleiden tilalle lyhtyjä, joissa paloi kynttilät useampana iltana viikossa. Kanervia ja havuja minulla oli myös.

Jälkeenpäin ajateltunakin huomaa selvästi, että kukat olivat jo silloin se ykkösjuttu minulle ja hyötykasvit tulivat sivussa, jos ollenkaan. Minkähän vuoksi kaivoimme nykyiselle pihallamme kasvimaan tontin huonoimmalle ja vähiten näkyvälle paikalle... :)

Yhtenä vuonna kasvatin myös itse petuniaa, kun oli niin suloinen kuva siemenpussin kyljessä.

Inspiraation tähän postaukseen tarjosi Maatiaiskananen, joka teki juttusarjan entisistä puutarhoistaan. Kiitos matkimisluvasta :)



Kellarin kuulumisia ja multahommia

Tänään koitti vihdoin se päivä, että pääsin raahaamaan ruukut pois kellarista. Ei siellä paljoa niitä ollutkaan: jalohortensia, kelta-apinankukka ja kolme prinsessaliljaa. Kaikki olivat jo alkaneet puskea versoa ja totta kai kirvat olivat osan niistä löytäneet. Isännän vapaapäivän ansiosta pääsin vaihtamaan mullat osalle eteisessä talvehtineista kukista sekä apinankukalle, jonka kasvuhalut yllättivät taas tänä vuonna. Sitä saa olla kurittamassa joka ikinen kevät ja silti se kasvaa ruukkunsa umpeen jo alkukesään mennessä!

Kelta-apinankukka ennen mullanvaihtoa.

Apinankukka käsittelyn jälkeen. Puolet kasvustosta lähti kompostiin.

Hortensia

Hortensia kasvatti viime kesänä yhden verson reilusti muita pidemmäksi. Lyhensin sen samanmittaiseksi muiden kanssa, katkaisin leikatun osan kahtia ja laitoin pätkät kokeeksi juurtumaan. En ole ennen kokeillut juurruttaa tätä, enkä oikeastaan tarvitse toista hortensiaa, mutta kun en vain raaskinut heittää roskiinkaan... Ehkä joku onnellinen saa sen lahjaksi, jos onnistun :)

Prinsessaliljatkin olivat jo alkaneet kasvattaa uutta versoa.

Prinsessat ja hortensia saavat totutella valoon jonkun aikaa ennen kuin vaihdan niille multaa. Ne ovat myös muista kasveista erillään niin kauan, että saan niistä kirvat hävitettyä. Mullanvaihdon lisäksi otin pari pistokasta pelargonista ja kylvin vihreää basilikaa. Edellisistä kylvöistä on itänyt punainen basilika ja herneet. Aiemmin kylvetyt timjami ja salvia ovat myös itäneet. Jännitettävää riittää siis vielä hetkeksi ja sitten pääseekin jo kylvämään lisää.

Toivon hartaasti, että kelit lämpenevät viimeistään siinä vaiheessa kun taimet ovat koulimiskokoisia, että saan ne eteiseen pois pikku puutarhureiden ulottuvilta. Muutama purkki (=15) mahtuu toistaiseksi olemaan keittiön työtasolla, mutta sitten olen pulassa, kun ruukkumäärä kasvaa! Miten te muut hallitsette taimirumban koulimisen ja ulos tai kasvihuoneeseen istuttamisen välillä?