Koska kukkii? -haaste

Töttöröö! Laitetaanpa perinteisen epäonnenpäivän piristykseksi liikkeelle tämä innokkaiden keväänseuraajien ja -odottajien leikkimielinen arvauskisa. Koska kukkii? -haaste lähteekin nyt liikkeelle peräti viidettä kertaa. Pienen juhlan paikka siis. Ensimmäisenä keväänä, eli 2022, laitoin haasteen kiertämään melkein huhtikuun puolivälissä, kun aloin olla jo kyllästynyt harvinaisen paksuihin lumikinoksiin. Keväällä 2023 taas kummallisesti edennyt talvi alkoi osoittaa kevään merkkejä jo helmikuun alkupuolella ja pajunkissoista häkeltyneenä laitoin haasteen liikkeelle helmikuun puolivälissä. Seuraavana keväänä, vuonna 2024, lunta oli paljon ja hangen alla routaakin, eli aika normaali talvi. Haaste starttasi tuolloin maaliskuun alkupuolella. Viime keväänä lumikellot nuppuilivat Etelä-Suomessa jo ennen helmikuun puoliväliä, joten aloitin haasteen 20.2. Jos haasteen ensimmäisinä vuosina meillä oli lunta lähemmäs metrin, niin viime ja tänä keväänä ei ole tarvinnut edes polviaan myöten hangessa kahlata.

Haasteiden liikkeellelähtöaikoihin otettuja kuvia pihaantulostamme (poikkeus: vuoden 2023 kuva on kuukautta myöhemmin).

Jostain syystä en ollut ottanut pihaantulosta kuvaa koko helmikuun 2023 aikana enkä edes tammikuussa tai maaliskuun alussa. Ikkunasta otettu kuva kyllä löytyi ja siitä näki, että myös helmikuussa oli ollut piha-aidan yläosaan saakka lunta, eli tilanne oli ollut melkolailla sama kuin reilu kuukausi myöhemminkin. Toivon totisesti, että tänä vuonna ei maaliskuun loppupuolella sada enää niin paljoa lunta, että maalis-huhtikuun vaihteessa olisi sama tilanne kuin 2022 ja 2023 kuvissa. Tämä nykyinen lumimäärä kelpaa vallan mainiosti nykyhetkeen. Ja jos seuraavan viikon sääennustetta katsoo, niin onkohan enää viikon päästä juuri luntakaan jäljellä? Kovin on vesisateista ollut ja samanlaisena näyttää säätilanne jatkuvan.

Auringon lämmittämä pihakiveys oli jo alkanut sulattaa jäätä, joten pääsin 10.3. vähän "tekemään kevättä".

Viime keväänä aliarvioin totaalisesti kevään mahdin ja kevätkukkien kasvuhalut. Kuvittelin kovien pakkasten (EDIT: talvi olikin leudohko, vaikka maa olikin tukevasti roudassa. Näin se muisti voi pettää), vähäisen lumen ja paksun roudan hidastavan kasvuunlähtöä paljon enemmän, mitä se sitten loppujen lopuksi teki. Taas on maa kunnolla roudassa ja lunta vähän, pakkastakin on ollut mutta ei niin paljoa mitä viime talvena. Sää on tuntunut jo parin viikon ajan samalta kuin normaalivuonna kuukautta myöhemmin mutta kevättalvea on vielä jäljellä eikä maaliskuun lopussa täällä ole koskaan kukkinut mikään kevätkukka. Siispä heitän ensimmäiset veikkaukseni suosiolla huhtikuun puolelle.

30.4.2025 kevättähdet ja keväiset kurjenmiekat olivat jo näin pitkällä. Kukinta alkoi pari viikkoa aiemmin.

Huhtikurjenmiekat kuuluvat ehdottomasti suosikkeihini kevätkukkijoista. Erityisesti aurinkopenkin kevätkukkaniityllä (kuva yllä) runsaina kukkivat kurjenmiekat tuovat niin paljon iloa koko kevään ajan, että kuinka niitä ei voisi olla rakastamatta. Ne eivät säikähdä pilvisiä päiviä, vesi- tai räntäsadetta eivätkä kylmääkään. Kun ne ovat päättäneet aloittaa kukinnan, ne jatkavat sinnikkäästi loppuun saakka. Etupihalla ne ovat vastassa heti kun ulko-oven aukaisee tai kävelee autotallista sisälle. Ne näkyvät hyvin myös keittiön ikkunasta eivätkä ole toistaiseksi kiinnostaneet edes jäniksiä. Voiko parempaa ollakaan? Tänä keväänä veikkaan huhtikurjenmiekkojen ilahduttavan minua kukinnallaan 16.4. alkaen.

Pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ja valkoiset isokevättähdet kukkivat takapihalla yleensä yhtä aikaa.

Puutarhassani on toinenkin erityisen ihana laji, nimittäin kevättähti. Niputan tässä nyt samaan sakkiin niin iso- kuin kirjokevättähdetkin, sillä en uskalla enää sanoa varmaksi, mikä on mitäkin. Varmaan osa puutarhani kevättähdistä on näiden risteymiä, vaikka olenkin osan varmoina isokevättähtinä pitämistäni sipuleista pyrkinyt istuttamaan selvästi eri puolille puutarhaa. Kevättähdillä on sama ilahduttava ominaisuus pitää kukkansa auki joka säällä kuin keväisillä kurjenmiekoilla. Ensimmäiset niistä aukovat nuppujaan kilpaa pikkuisten kurjenmiekkojen kanssa, eli 16.4. 

Idänsinililjoja

Kärkikahinoissa keikkuu myös idänsinililja, jonka ensimmäinen avautunut kukka näyttää naamansa 19.4. Otan veikkaukseen myös pystykiurunkannukset, jotka aloittelevat tänä vuonna kukintaansa 27.4. Narsissikärpästen invaasiosta huolimatta arvauskisaan pääsee mukaan narsissi. Jos yksikin on onnistunut piilottelemaan kärpäsiltä, niin se ansaitsee ehdottomasti saada arvoisensa huomion. Laitan kaiken toivoni likoon luumutarhan peittokurjenpolvien sekaan istuttamilleni narsisseille ja toivon, että kurjenpolvien haju olisi harhauttanut paholaiskärpäset kauas narsisseistani. Ensimmäinen (eikä toivottavasti myös ainoa) narsissi aukaisee meillä nuppunsa 15.5.

'Ice Follies' lienee aikaisimpien narsissien joukossa, jos on säästynyt kärpäsen toukilta.

Säännöt: Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Haastan mukaan Anun puutarhan, Kottikärryn kääntöpiirin, Kukka & Kaalin sekä Liisan kasvit. Onnea veikkauksiin!

Haaste: Kuukauden moka

Nytpä osui ja upposi Kristiina K:n kuukauden haaste. Eilinen iltapäivä ja ilta meni nimittäin alkukuusta tapahtuneen mokan jälkiseuraamuksia siistiessä eikä urakka ole vieläkään loppunut. Seuraava kertomus sopii kaikille niille, joilla on tapana pitää missä tahansa kaapissa, varastossa tai laatikossa kuiva-aineita ja jemmata ehkä pikkuisen ylimääräistäkin pahan päivän varalle, vähän niin kuin varmuusvarastoksi. Ottakaa tästä opiksi tai naurakaa makeasti! Meillä on keittiössä aika huonosti tilaa säilytellä isompaa määrää tavaraa, joten hankimme muutama vuosi sitten pari muovista varastolaatikkoa, joihin keräsimme pitkään säilyviä elintarvikkeita vaatehuoneessa säilytettäväksi. Ai että, kun on ollut kätevää ostaa tarjouksesta kerralla vaikkapa useampi pussi pastaa, kaurahiutaleita tai jauhoja ja hakea niitä sieltä käyttöön, kun keittiön laatikosta on kyseinen tuote yllättäen loppunut. 

Varmuusvarastolaatikko.

Mahdollisuuksia mokaamiseen on houkuttelevan paljon. Päiväykset vähintäänkin ovat vaarassa paukkua mutta sehän harvemmin haittaa kuivatavarassa. Käyn itse laatikot perusteellisesti läpi muutaman kerran vuodessa ja aika usein muistan jopa tarkistaa ennen vasta ostetun avaamista, että olisiko varastoissa ollut vanhempaa. Nyt ei siis ollut sellaisesta mokasta kyse, vaan siitä, että alkukuusta kävin lisäämässä toiseen laatikkoon jotain. Laatikko oli aika täynnä ja juuri sillä hetkellä ei ollut mukamas aikaa järjestellä sisältöä niin, että kannen olisi saanut kunnolla kiinni. Myöhemmin se sitten unohtui ja boksi oli pari viikkoa avonaisena vaatehuoneessa. Eilen oli sopiva hetki ottaa laatikot ulos inventaariota varten ja lajittelin reippaasti tavaroita makuuhuoneen lattialle päiväysjärjestykseen. Sivusilmällä rekisteröin toisen laatikon pohjalla jotain "roskaa" ja ajattelin, että mikähän paketti siellä on levinnyt. Jauhopussin päiväystä katsoessani tuli mieleen, että siinä laatikossa ei pitänyt olla siemeniä, rouheita tai ylipäätään mitään niin tummaa.

Lajittelut jäivät kesken, kun kurkkasin laatikon pohjalle ja näin nämä satoine kavereineen. Osa kuolleita, osa hyvinkin eläviä.

Perhekin mykistyi hetkeksi, kun kutsuin heidät katsomaan näkyä. Eipä siinä muu auttanut kuin tutkia, mistä paketista ötiäiset ovat mahdollisesti tulleet ja mitä ne edes ovat. Isäntä otti huolehtiakseen jälkimmäisen ja minä tutkin lasten kanssa, miten iso osa laatikon sisällöstä on pilalla. Sain siinä samalla kuulla, että lapset olivat nähneet muutaman samanlaisen koppiksen jo aiemmin tällä viikolla muissa huoneissa. Lajiksi paljastui leipäkuoriainen ja todennäköisesti ensimmäiset olivat tulleet nuudelipaketin mukana. Ainakin nuudelit oli tuhottu aika perusteellisesti. Melkoisen vahvat hampaat noilla kuoriaisilla on, kun elintarvikkeiden muovipakkausten lisäksi ne olivat järsineet nuppineulan nupin kokoisia kuoppia itse varastolaatikon pohjaan. Olivat yrittäneet mokomat karkuun laatikon pohjan kautta mutta eivät onneksi olleet vielä sieltä saaneet läpireikää aikaiseksi.

Nuudelit olivat jauhon ja silpun sekoitusta. Kuoriaisia oli sisältö mustanaan.

Myös kaksi spagettipussia (Myllyn Paras) oli täydellisesti vallattu mutta minusta tuntuu, että todennäköisemmin ulkomaisen tuotteen mukana tulee ylimääräisiä proteiinilisiä kuin kotimaisesta tuotteesta. Spagetit olivat heti nuudelipussin alla laatikon pohjimmaisina, niin olivat helppo kohde kuoriaisille. Lopulta suoraan hävitettäväksi menivät molemmat spagettipussit, yksi makaronipussi ja yksi nuudelipaketti, eli ei onneksi kovin paljoa. Ehjiltä näyttäneet laatikon ruokapaketit käytetään mahdollisimman pian pois ja tarkistetaan siinä samalla, ettei seassa ole kuoriaisia tai niiden toukkia. Ja lienee sanomattakin selvää, että laatikko sisältöineen pysyy tyhjenemiseen saakka näkösällä paikalla keskellä lattiaa ja kansi tiukasti kiinni. Tänä viikonloppuna ruuaksi tehdään jotain nuudeleista ja jättiannos makaronilaatikkoa. Kyseisessä laatikossa kun oli peräti kuusi pussillista makaronia. Leipomisurakkaakin piisaa, jotta saadaan viljapohjaiset tuotteet vähemmäksi ja vainoista mahdollisesti selvinneille kuoriaisille vähemmän piilopaikkoja. Himputti, kun pitikin mennä joulun alla ostamaan lähikaupasta valikoimasta poistuvia jauhoja monen monta pussillista!

Spagettipusseissa oli paljon reikiä ja jonkun verran kuoriaisiakin mutta spagetteja oli syöty nuudeleita vähemmän.

Kuvat on otettu ulkona, sillä laatikko saastuneine sisältöineen kiikutettiin ulos melkein -20 asteen pakkaseen. Myös keskuspölynimurin pölysäiliö tyhjennettiin saman tien ulos, jotta koppiaiset eivät möngi sieltä takaisin sisätiloihin. Mitään en olisi mahtanut sille, että kuoriaisia tuli elintarvikkeen mukana kotiin. Sen sijaan olisin voinut estää niiden leviämisen ympäri huushollia laittamalla kannen kiinni. Ja todennäköisesti olisin sitä tehdessäni joutunut ottamaan laatikon pois vaatehuoneesta ja huomannut kuoriaiset jo silloin. Nyt ötökät ehtivät lähteä vaeltamaan ties minne ja minun pitää käydä myös kaikki keittiön kaapit läpi erityisen tarkasti. Vaatehuoneen ja makuuhuoneen siivosinkin perusteellisesti eilen. Kukahan sitä oikein kuvitteli ottavansa oikein rennosti nämä ensimmäiset kunnon vapaapäivät kahteen viikkoon?

Niksi-Pirkkaa

Viimeiset ritarinkukat kera leikkoneilikan.

Maatuska Selätön puutarhuri -blogista kehotti muita bloggaajia esittelemään Niksi-Pirkka-vinkkejään. Olenkin sen jälkeen pohdiskellut olisiko itselläni mitään esittelykelpoista niksiä käytössä.

Niksi-Pirkan perinteisestä materiaalista, eli sukkahousuista, teen leca-soralla täytettyjä "makkaroita" kesäkukka- ja tomaattiruukkujen pohjalle. Niin lecasoran saa helposti talteen ruukkuja tyhjentäessä. Kätevä apu sukkahousun täyttämiseen on 1,5 litran virvoitusjuomapullo, josta on leikattu pohja auki. Samalla konstilla saa kaadettua isosta säkistä kanankakkaa pienempään purkkiin. Tulin syksyllä jemmanneeksi kaikki lecamakkarat ulkovaraston takimmaiseen nurkkaan lavakauluskannen ja sadevesitynnyrin taakse. Niinpä en saanut niistä otettua kuvia tähän hätään mutta ehkäpä tämä niksi on monelle jo ennestään tuttu eikä kuvia tarvita. Varaston ulkopuolelta löytyy myös aika tuttu konsti, jolla autetaan kompostoria pysymään sulana kovilla pakkasilla.

Multasäkki ja sen painona oleva pyyhe estävät lumen ja jään kertymisen luukun salpaan.

Tänä talvena lumet ovat olleet niin vähissä, etten saanut lapioitua kompostorille iglua tarpeeksi aikaisin. Niinpä se ehti ruveta jäätymään ja nyt olenkin vienyt sinne lisäavuksi kuumavesipulloja. Kävin myös hakemassa etupihan puolelta useamman lapiollisen lunta suojaamaan kompostorin yläosaa. Käytän vanerinpalasta ja tyhjää lannoitelaatikkoa pitämään lunta aloillaan. Jäähileinen pakkaslumi kun tuppaa valumaan keon juurelle, jos ei laita mitään esteitä. Vuorokaudessa lumi jähmettyy sen verran, että lisäavut saa siirtää toiseen kohtaan ja pikku hiljaa muurit kasvavat kompostorin yläosan ympärille. Monena talvena olen tapellut kompostoriin salpaan kertyvän jään kanssa. Tänä talvena ongelmaa ei ole ollut, sillä laitoin tyhjän multasäkin kannen päälle. Vanhasta kylpytakista taskun kohdalta leikattu pyyhe on ollut riittävän painava pitämään säkin paikoillaan, sillä sujautin taskuun puolen litran vesipullon, joka näkyy kumpareena kompostorin päällä. Nyt vain odotellaan, milloin kompostori hyrähtää kunnolla käyntiin. Sulaminen on jo sentään alkanut.

Puutarhaan liittyviä niksejä ei tullut useampia mieleen mutta paras oivallus sisätiloihin on ollut pyykkipojan virittäminen keittiön astiankuivauskaapin pohjaan. En ole koskaan tykännyt hanan päällä tai altaan reunalla lötköttävistä räteistä, jotka joko tippuvat aina altaaseen, ovat tiellä vettä ottaessa tai sitten rätin nurkka lilluu jossain altaaseen likoamaan jätetyssä astiassa. Yöks! Taisin keksiä joskus ammoisina aikoina opiskelijasolussa asuessani laittaa pyykkipojan rautalankalenkillä astiakaapin ritilään roikkumaan enkä ole siitä konstista vielä toistaiseksi halunnut luopua. Pysyy rätti aina omalla paikallaan ja kuivuukin nopeasti.

Pyykkipojille on käyttöä keittiössäkin.

Pakkaset ne vain jatkuvat. Onneksi enää ei ole ollut -30 asteen lukemia mutta kyllähän se -20 astettakin tuntuu kylmältä. Eipähän tarvitse miettiä, mikä vuodenaika on kyseessä.

Puutarhavuosi 2025

Vuosi 2025 on melkein lopussa, joten on jo korkea aika tehdä koostetta vuoden tapahtumista. Viimevuotinen haastepohja oli minusta edelleen käyttökelpoinen, joten mennään samalla tänä vuonna. 

Tähtisahrami 'Ruby Giant' huhtikuun puolivälissä.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Taidetta (mainitse myös materiaali)

Viime kesänä tuli laiskoteltua ennennäkemättömän paljon puutarhatöistä. Osan kesästä nielaisivat lomareissut ja yhden viikon olin opiskelumatkallakin. Asentohuimaus nielaisi heinäkuusta täysin yhden viikon eikä oikeastaan parin seuraavankaan viikon aikana tehnyt mieli hirveästi kumarrella. Jonkun verran sopivia puutarhapäiviä meni myös sadetta pitäessä, vaikkei mitenkään supermärkä kesä ollutkaan.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Kun ei ollut suunnitelmia, niin eipä tullut niistä lipsuttuakaan.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Vähän
c. Jonkun verran
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Aika vähän tuli hankintoja tai edes vaihtareita. En muista, että olisin hankkinut muuta kuin pari maksaruohoa, loistokärhön ja valkoisen levisian. Ja elokuussa ostin taimipäiviltä harvinaisemman nukin sekä keltakirjavan posliinirikkon. Ai niin, tulihan äidiltäni myös niitä itse lisättyjä alppiruusun taimia peräti 12 kappaletta tänne kasvamaan kokoa vähän kosteammissa olosuhteissa.

Alppiruusuntaimet odottamassa istutusta.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Kyllä niitä taisi jokunen taas häippäistä paremmille kukkamaille. Alppiwulfenia ei ainakaan selvinnyt ensimmäisestä talvestaan. Tai ehkä sen tappoi kevät, sillä lumien sulaessa siinä oli vielä vihreitä lehtiä. Timjamille kävi taas kerran yhtä köpelösti. Yksi tarhakylmänkukista joutui niin pahasti myyrän syömäksi, ettei selvinnyt siitä. Muutama kärhökään ei noussut mutta ne saattoivat kuukahtaa jo toissa talven aikana. Toivon kyllä, että ne olisivat vain pitämässä toista välivuotta putkeen ja heräisivät tulevana kesänä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Puro ja kallio puuttuvat edelleen. Uusia toiveitakaan ei ole tullut vuoden mittaan, joten näillä vanhoilla mennään.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Sää puhuttaa aina, varsinkin silloin kun se on poikkeuksellinen. Kesän säässä nyt ei mitään järin poikkeuksellista ollut, jos ei lasketa pitkälle heinäkuuhun jatkuneita kylmiä öitä. Ennen heinäkuun puoltaväliä ei montaa kertaa yön alin lämpötila ollut yli kymmentä astetta ja vielä 7.7. olin merkinnyt 7 astetta vuorokauden alimmaksi lämpötilaksi. Talvi sen sijaan oli leuto ja vähäluminen, huhti-toukokuu lämpimiä ja syksy harvinaisen sateinen ja lämmin. Ensilumet satoivat vasta marraskuun lopulla mutta nekin sulivat pois. Mustaa joulua ei täällä päin ole kovin usein näkynyt mutta nytpä tuli sellainenkin koettua. Tätä postausta 27.12. kirjoittaessa maa on juuri ja juuri valkoinen, sillä aamupäivällä satoi hetken aikaa räntää.

C-kohtaan sanoisin, että koskaan ennen meillä ei ole ollut näin pahaa myyrä- tai hiiriongelmaa puutarhan suhteen kuin tänä vuonna. Puoliksi syötyjä tomaatteja, mansikoita ja karviaisia löytyi pitkin pihamaata, kasvimaalta popsittiin mm. herneenversot poikki juuri silloin kun ne olisivat alkaneet kukkia. Myyriä vipelsi päivittäin siellä sun täällä, vaikka niitä loukutettiin ahkerasti. Karokin hoiti oman osansa...

Putsattu ja tasoitettu pihakiveys oli viime kesän rankimpia urakoita.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Varmaan myyrien loukutus. Pari piti listiä lapiolla, kun olivat onnistuneet tunkemaan itsensä loukkuun niin, että olivat vielä hengissä. Yöks. Aika iso ja fyysisesti myyränlistintää raskaampi urakka oli myös pihaantulon betonikiveyksen tasaaminen ja kitkeminen yhden viikonlopun aikana. Ai, että siitä olikin nautinnollista kolata lunta, kun sitä sen yhden kerran kolattavaksi asti satoi. Ei tössännyt kola ruohotupsuihin eikä tarvinnut käydä pienemmällä lapiolla tai harjalla viimeistelemässä kuoppien pohjalta lumia pois, kun kola ylsi laattoihin asti joka kohdassa. Ensi kesälle jäi kiveyksen loppuosa, ns. ajoväylä, joka aaltoilee jo erittäin paljon. Kukahan hullu sen jaksaisi tehdä?

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Ehkä aurinkokatos patiolle. Eipä paljon muuta tullut puutarhaan hankittuakaan. Katokselle ei ollut enää loppukesän aikana juuri käyttöä mutta ensi kesänä siitä on varmasti paljon iloa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Loistokärhö 'Kaiser' yllätti jättisuurilla kukillaan.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Loistokärhö 'Kaiserin' mahtavan suurista kukista huolimatta valitsen tähän kohtaan kurjenmiekat. Eivät ne kaikki kukkineet mutta moni ilahdutti yllättävän runsaalla kukinnalla. Ehkä omat kurjenmiekkani ottivat mallia yltäkylläisen runsaasti kukkineesta Navettapiian kurjenmiekasta.

Olin melkein sanaton tämän kukkarunsauden edessä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Perenna- ja pensaspuolella ei tainnut pettymyksiä tulla, kasvimaalla sitäkin enemmän. Hokkaidokurpitsat, avomaan kurkut ja paprikat eivät tehneet kunnon satoa. Ne kaikki taisivat kärsiä kesäkuun ja heinäkuun alun kylmistä öistä eivätkä elokuun alkupuolella uudestaan alkaneet kylmät yöt auttaneet yhtään asiaa. Tomaatit kestivät kylmyyttä paljon paremmin, vaikka eivät nekään mitään huippusatoa tehneet.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?
a. Kyllä vain ja osa jäi säästöön ensi kesää varten.
b. Suunnilleen
c. "Hieman" lipsahti lapasesta...
d. Mikä budjetti?

13. Mitä opit?

Tuholaisten määrä on vakio: jos kotiloiden ja hyönteisten kanssa pärjää, tulee myyräongelma. Niin, ja rusakotkin olivat tänä kesänä erityisen röyhkeitä; söivät loistokärhöjäkin ihan surutta sängelle, vaikka ne on yleensä jätetty rauhaan. Linnut taas söivät kaikki verkottamatta jääneet marjat. Ai, ja olihan täällä vielä narsissikärpäsongelmakin. Siitä huolimatta, että lapset saivat niitä napattua yllättävän taitavasti ja yhden sain itsekin kiinni, niin joku ehti munia kukkapenkissä olleeseen amaryllikseeni. Varmaan saan sanoa hyvästit myös kaikille lopuille narsisseilleni. Mutta etanoita ja kotiloita oli vain siedettävä määrä eivätkä nekään saaneet kovin suurta tuhoa aikaiseksi. Ensi kesänä varmaan tapellaan sitten niiden kanssa.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Osta uusia hiirenloukkuja ja ruuvaa ne laudanpätkään kiinni (kiitos naapuri vinkistä!). Silloin loukut eivät "lähde kävelemään". Ja uusia loukkuja pitää hankkia siksi, että vanhoista on jo menneet jouset. Liikaa käytetty... Jätä myös paprikoiden kasvatus kasvihuoneellisille puutarhureille. Yhden chiliruukun voi laittaa tulemaan ja chilitkin kannattaa kylvää mieluummin heti alkuvuodesta kuin vasta maaliskuussa.

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?
a. Suurin suunnitelmin
b. Kunnianhimoisin odotuksin
c. Kauhunsekaisin tuntein
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten

En itse asiassa tiedä, sillä en ole päässyt vielä niin pitkälle, että osaisin pohdiskella tulevaa kesää. Syksy oli aika rankka ja joululoma on mennyt siitä toipuessa. Jatkuva pimeyskin on vienyt veronsa. Tarvitsen näemmä selvästi valoa jaksamiseen, sillä aurinkoisen päivän jälkeen tuntuu nukuttavan paremmin, mikä taas näkyy virkeämpänä olona seuraavana päivänä. Kun aurinkoa ei juurikaan näkynyt koko syksynä, niin ihmekös tuo, jos unen laatu heikkeni vuoden loppua kohti ja sitä myötä väsymys lisääntyi. Luultavasti valon ja aurinkoisten päivien lisääntyessä puutarhainnostuskin herää ja lopulta sormet syyhyävät kevättä odotellessa.

Loistokärhö 'Skyfall' oli uusin kärhöhankintani. Kuinkahan se talvehtii? Taustalla mantsuriankärhö.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Vuosi 2025 jää pienimuotoisiin puutarhahistoriankirjoihin myös siitä, että kellari ja ulkoeteinen olivat talven tullessa melkein tyhjiä. Kellarissa taitaa olla vain seitsemän ruukkua omia talvetettavia (plus toinen mokoma äitini kasveja) ja eteisessä kuusi. Normaalivuonna kummassakin on ollut vähintään tuplamäärä kasveja ja ennätystalvena kellarissa taisi olla noin 70 ruukkua.

Haastan mukaan Kivipellon Sailan, Navettapiian ja Selättömän puutarhurin.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Täältä voit napata tyhjän haastepohjan ja käyttää sitä vastauksesi runkona. Muista vaihtaa kohtaan 6 oikea vuosiluku. Tai sitten voit toteuttaa haasteen täysin vapaamuotoisesti.

Haaste: kysymyksiä jouluperinteistä ja -tavoista

Nyt kun pikkuväen joulukiireet on raportoitu ja omat vähäiset joulupuuhat ohitettu, niin otanpa minäkin vihdoin käsittelyyn Selättömän puutarhurin jouluisen haasteen. Minut haastoi Rikkaruohoelämää-blogin Between.

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Amaryllis on vakiintunut suosikkijoulukukakseni yhdessä hyasintin kanssa. Valkoinen kerrannaiskukkainen ritarinkukka on mieluisin, mutta muutkin värit kelpaavat kyllä. Punaista minulla on ollut harvemmin mutta ei sekään ole inhokkilistalla. Hyasinteistakin käy mikä väri tahansa. Tänä vuonna minulla oli valkoisia ja sinisiä. Muutaman ostin itse ja loput toi isäntä, kun oli sattunut huomaamaan niitä myynnissä itsenäisyyspäivän jälkeen puoleen hintaan. Pidin osan ulkoeteisessä ja vaihdoin sieltä aina uudet sisälle kukkineiden tilalle.

Kokeilin istuttaa hyasintit ja amarylliksen lasilyhtyyn.

Viikko myöhemmin hyasintit kurkkivat jo lyhdyn suuaukosta ulos.

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Luultavasti mikään jouluperinne ei ole sellainen, josta pitäisin kynsin hampain kiinni. Voin joustaa yhdessä jos toisessakin asiassa. Yhtenä perinteenä meillä on viettää joulua joka kolmas vuosi kotona ja kahtena väliin jäävänä vuonna vuorotellen eri mummoloissa. Välimatkaa isovanhempien luo on sen verran paljon, ettei ole mitään järkeä ajella pyhinä paikasta toiseen. Tuleepahan vaihtelua itse kullekin, kun joka joulu on vähän eri kuviot. Ehkä se on sellainen perinne, josta joustetaan ainoastaan silloin, jos joku on sairaana joulun aikaan.

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

Ehdottomasti ja hyvin sujuvasti vieläpä. Meillä ei puunata paikkoja lattiasta kattoon ja pimeimpään komeron nurkkaan, vaan ihan tavallinen viikkosiivous saa luvan riittää. Se muuten hoidetaan yleensä tappelun tai vähintäänkin pitkällisen keskustelun (ja kun se ei auta, niin uhkailun, kiristyksen ja pakottamisen) kautta, sillä eräät pätkäkokoiset ovat ottaneet jo taaperoikäisestä lähtien tavakseen kapinoida siivousta vastaan. Hyvin sujuvasti kuitenkin jättävät jälkeensä enemmän sotkua kuin voisi kuvitella olevan edes mahdollista.

Hyasintteja ja sipulina ostettu amaryllis 'Picotee' 16.12.

Jouluaattona oli uudet hyasintit samassa ruukussa, sillä valkoiset ehtivät jo kukkia.

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Riippuu vähän siitä, millaisella porukalla ja missä sitä joulua vietetään. Tänä jouluna emme saunoneet aattona.

5. Teetkö itse joululahjoja?

Harvemmin. Yhdelle naapureistamme viemme joka joulu pienen pussillisen pipareita tai joulutorttuja, välillä myös sämpylöitä, jos on sattunut leipomisinnostus iskemään. Tänä vuonna sairastuimme koko perhe a-influenssaan 1-2 viikkoa ennen joulua, mikä vähensi kaikenlaista itse tekemistä. Ei onneksi mennyt joulu sairastaessa ja sekä lapsille että minulle tuli influenssan myötä viikon pidempi joululoma. Itse olisin kyllä mieluummin ollut senkin viikon töissä kuin sairaslomalla.

Viimejouluinen ritarinkukka 'Magic Green' kukki jo itsenäisyyspäivänä yhdellä kukkavanalla.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Kylmäsavulohi, kinkku, lanttu- ja porkkanalaatikko, rosolli. Jälkiruoka! Suklaa (mielellään mahdollisimman tummaa ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, kuten marmeladeja, pähkinöitä, hedelmiä, jugurttia, esansseja, mitänäitänyt tupataankaan tunkea ällömakeisiin markettisuklaisiin).

12.12.-25 maisemat olivat hyvin jouluiset ja pakkastakin -15 astetta. Jouluaattona maassa oli suunnilleen milli lunta.

7. Rakkain joululaulusi?

Jos on hyvä esittäjä, niin melkein mikä tahansa joululaulu uppoaa. On hanget korkeat nietokset, Rauhaa, vain rauhaa, Tonttu, Sylvian joululaulu, Sydämeeni joulun teen, Walking in the air, Taivas sylissäni, En etsi valtaa, loistoa... Siinä muutama äkkiseltään mieleen tullut mieluisa joululaulu. Aattona kuulin radiosta kappaleen Petit Papa Noël ja se pääsi kertaheitolla myös tuolle sangen pitkälle suosikkilistalleni. Miten niistä voi edes valita sitä kaikkein parasta? Inhokkilistan kärki on paljon helpompi: Sika, Joulumaa, Porsaita äidin oomme kaikki, No onkos tullut kesä? Tasapuolisesti kaikki yhtä kehnoja renkutuksia.

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Aito kuusi siitäkin huolimatta, että neulasia löytyy lattioilta vielä juhannuksena.

9. Vanhin joulukoristeesi?

Joko kaverilta yläasteella (?) saatu jääkaappimagneetti tai itse tehdyt käpytontut. Kummatkin taitavat olla jostain 2000-luvun alkupuolelta peräisin.

Onkohan tämä jääkaappimagneetti vanhin joulukoristeeni?

Vai ovatko vanhimpia kenties nämä tontut (plus kuusi niiden kaveria)?

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Torttu. Oikein suklainen, mehevä kuivakakku saattaisi kiivetä kisassa tortun rinnalle.

Melkein kokonaan lasten tekemät tortut.

En haasta nyt ketään kun haastekin on ollut jo jonkun aikaa liikkeellä ja moni on siihen vastannut. Jos et ole vielä osallistunut, niin nappaa tästä haaste vastaan. Tässä Maatuskan ohjeet:

Kopioi kysymykset, poistaa vastaukseni ja lisätä omasi. Voit mieluusti haastaa joskun mukaan ja kerro kyselyn aloittajan olevan Selätön puutarhuri. 

Jätä tämän postauksen kommenttikenttään tieto vastaamisestasi ja linkki blogiisi, ellet ole seuraajani. Näin löydän vastauksesi.

P.S. Laitoin blogin sivupalkkiin viimevuotisen Puutarhavuosi -haastepohjan, jos joku vaikka innostuu tekemään koostetta ennen kuin ehtii tulla haastetuksi (muistakaa muuttaa vuosiluku!). Taidan itse laittaa haasteen virallisesti liikkeelle tässä muutaman päivän sisällä.

Ykkösestä kymppiin

Bongasin Keijunkukkaselta tämän hauskan haasteen, jonka on kehitellyt Anna (Satavuotiaan sylissä). Ideana on listata asioita ykkösestä kymppiin. Minä päädyin tietenkin valikoimaan puutarha-aiheita ja vieläpä suurimman osan juuri tämän hetken kuumimmista kasvi- ja puutarhakuulumisista.

Yksi hyvin talvehtinut rosmariini. Sama kasvi on ollut minulla kesästä 2021 saakka, joten tämä on sen neljäs talvi. En enää edes muista, montako kertaa yritin sitä ennen talvettaa rosmariinia ja lopputuloksena oli aina kuiva risu viimeistään kevättalvella. Sitten kun tajusin pitää rosmariinin myös kesän yli ruukussa ja kastella talvetuksen aikana riittävän usein, talvehtiminen alkoi onnistua. Rosmariinin kastelurytmi ei siis ole sama kuin pelakuilla, vaan sille saa lorotella kymmenasteisessa eteisessäkin juomista ainakin kerran viikossa. Rosmariinini on levinnyt vuosien mittaan vähän joka suuntaan ja mieli tekisi jo pikkuisen näyttää sille saksia muutenkin kuin vain ruuanlaittotarpeiksi.

Viidettä kesäänsä lähestyvä rosmariini ja kumppanit.

Kaksi hyasinttiruukkua eteisessä. Helmikuun lopulla kukintansa aloittanut istutus alkaa olla jo kukintansa loppusuoralla, toisen hain vasta tänään kellarista. Sen versot ovat jääneet kellarin pimeydessä keltaisiksi mutta ei mene kuin päivä tai pari, niin ne ovat vihertyneet. Sitten kun ensimmäinen hyasintti-istutus on kukkinut, alkavat uuden ruukun hyasintit availla nuppujaan.

Pullea kukinto alkaa jo pilkistellä ensimmäisen kellarista tuodun hyasintin lehtien seasta.

Kolme siemenlaatikkoa: yksi kesäkukille, toinen hyötykasveille ja kolmas perennansiemenille. Samassa pikkulipastossa on vielä kaksi muutakin laatikkoa. Toisessa on tyhjiä siemenpusseja ja pieniä minigrip-pusseja odottamassa uudelleenkäyttöä, toisessa nimisäleitä sun muuta kylvöpuuhissa tarvittavaa pikkusälää. Lipasto ei ole kokonsa puolesta muuten mitenkään erityisen kätevä tai kovin kauniskaan mutta sen laatikot ovat täsmälleen oikean kokoisia siemenpussien säilytykseen.

Kolme siemenlaatikkoa ja yksi aamupalaansa odottava karvakuonolainen.

Neljä kompostoria. Biolanin pikakompostorissa muhii keittiöjäte ja niin paljon puutarhajätettä kuin sinne vain uppoaa. Sen vieressä on pikakompostorin talvityhjennystä varten rimpula kompostikehikko, johon istutan alkukesällä yleensä kesäkurpitsan ja vaihtelevasti yhtä sun toista kaveriksi. Syksyllä tyhjennän siitä mullat kasvimaalle ja niin on taas pömpeli tyhjänä pikakompostorista talven aikana tyhjennettävälle massalle. Kesän puutarhajätteet kerään kuormalavoista kyhättyyn kehikkoon ensimmäiseksi kesäksi. Seuraavana vuonna siirrän ne vierellä olevaan Biolanin 900 litran puutarhakompostoriin jatkokypsymään. Kumpaankin saattaa livahtaa jokunen multasäkillinen hepanlantaa ja pikakompostorista kesän aikana tyhjennettävää puolivalmista massaa.

Plussakelien jälkeen tuli lumituisku ja pakkanen. Kompostorissa oli 40 astetta lämmintä.

Viisi ruukkua pelargonin pistokkaita: neljä omista ja yksi söpö valkokirjavalehtinen äidiltä. Yksi pistokkaista tuntuu tarvitsevan muovihuppua mutta muut ovat pärjänneet kokonaan ilman. Pilvisinä päivinä ne ovat saaneet olla ikkunan edessä, auringonpaisteella tietysti kauempana ikkunoista etteivät nuupahda paahteeseen. En tykkää juurruttaa kasveja vesilasissa, vaan istuttelen kaikki pistokkaat suoraan multaan. Yleensä juurtuvat hyvin, vaikka jotkut saattavatkin tarvita alkuun muovipussista suojaa.

Kolmea erilaista pelakuuta viidessä ruukussa.

Kuusi lavakaulusta kasvimaalla. Kapea mutta melko pitkä kasvimaani sisältää kuusi lavakaulusta, joista viisi erottuu jollain lailla alla olevassa kuvassa. Viimeinen jää kuvan oikean reunan ulkopuolelle. Puolet lavoista on kaksikerroksisia, loput vain yhden lavakauluksen korkuisia. Satoa tulee sen minkä tulee ja kaikki syödään. Hyvänä vuonna omaan suuhun menee enemmän kuin etanoiden tai muiden tuholaisten. Rusakot sen sijaan joutuvat katselemaan pitopöytiä aidan takaa.

Maanantai-illan lumimyrsky peitti melkein kaikki lavat uudelleen lumella.

Seitsemän kylvöstä, joissa ei näy vielä elonmerkkiä. No, ihme olisi, jos kuudessa näkyisi, sillä kylvin ne vasta tänään. Katsokaas kun piti saada täytettyä tämä kohta haasteesta. Lobeliaa kylvin kuukausi sitten omaan ruukkuunsa ja pari viikkoa sitten ripottelin sen siemeniä myös chili- ja paprikaruukkuihin. Todennäköisesti siemenet ovat jo menettäneet itämiskykynsä mutta pitihän niitä nyt johonkin kylvää. Jos hyvin käy, niin edes jossain purkissa itää lobeliaa. Tämän päivän kylvöissä oli timjamia, lehtikaalia, kahta basilikaa ja viittä tomaattilajiketta.

Tämän päivän kylvöt etualalla, lobelia takana.

Kahdeksan on kärhöjä kellarissa. Niistä viisi on omia ja kolme äitini talvisäilytyksessä olevia pikkutaimia. Pienissä ei vielä näy elonmerkkiä mutta isommat ovat kaikki hereillä. Leikkasin niistä viimevuotisia versoja tänään samalla kun kävin kellarissa tarkistamassa kasvien voinnin. Kerrotaan nyt pikaisesti tässä samalla muidenkin kellarissa talvehtijoiden kuulumiset. Mustaluumu, pitsipihlaja ja nuokkusyreeni ovat selvästi hengissä ja onneksi vielä lepotilassakin. Muratit, lankaköynnös ja kaksi leijonankidoista ovat myös elävien kirjoissa. Viherliljapuun kohtalo on vaakalaudalla. Runko on puolivälistä ylöspäin toiselta puolelta pehmentynyt ja lehtiä on irronnut paljon. Saa nähdä, kuinka sille käy. Saattoi olla virhe talvettaa se kellarissa mutta jälkikäteen ei voi muuta kuin ottaa opikseen. Liljapuun juurella ollut neilikka saattaa olla elossa tai sitten ei. Sen näkee sitten myöhemmin. Sama tilanne afrikansinisarjalla.

Kellarissa on vähän haastavaa kuvata, mutta kyllä siellä kahdeksan kärhöruukkua on.

Yhdeksän liukastumista. Maanantain lumimyrskystä jo mainitsinkin. Myräkkää edeltänyt viikko vietettiin nollan molemmin puolin ja ajoittaisissa vesisateissa, minkä vuoksi meidän piharinteestä tuli erittäin liukas. Ennen lumisadetta rinteessä pääsi vielä suht turvallisesti liikkumaan nastakengillä mutta maanantain aikana äkisti pakkaselle painunut sää ja 20 sentin kerros pakkaslunta tekivät rinteestä niin liukkaan, ettei siitä päässyt autollakaan ylös saati sitten nastakengillä, joiden pohjiin pakkautunut lumi teki jäätiköllä liikkumisesta yhtä huteraa kuin olisi ollut juhlakengät jalassa. Liukastelin ensin ylös hakemaan lumikolaa ja sitten edestakaisin pitkin pihamaata yrittäen lykkiä rinteeseen edes auton renkaiden mentävän väylän. Isäntä tuli onneksi ajamaan auton talliin. Itse en olisi uskaltanut ottaa yhtä paljon vauhtia kadulta kun oli toinenkin auto pihamaalla. Meistä kumpikin liukastui kerran kunnolla selälleen (onneksi oli paksulti lunta pehmusteena, niin ei käynyt kuinkaan) ja minä lisäksi kerran sivuttain niin, että sain pienen mustelman lonkkaan. Alamäkeen jäi meiltä yhteensä neljät kunnon liukumisjäljet ja tiistai-aamuna lumitöitä viimeistellessäni liukastuin vielä kahdesti. Pieniä jalan lipsahduksia ei nyt lasketa eikä sitä ensimmäistä pihaanajoyritystäni, jolloin auto päätti luistella takaperin takaisin kadulle. Onneksi tiistaiaamuna osa lumesta oli jo alkanut tarttua jäähän eikä ihan joka kohta ollut niin liukas. Varsinkin rinteestä tuli heti paljon turvallisempi kun isännän lähtiessä töihin auton renkaat olivat painaneet lunta tiukasti jäähän kiinni. 

Lumen alla jäätä (kuva tiistaiaamulta).

Kymmenen tomaattilajiketta (plus yksi). Tämän kesän kasvimaasuunnitelmissa on kymmentä (+1) eri lajiketta tomaattia. Omista siemenistä listalla on 'Evakko', 'Cuor di Bue', 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' (sekä 'The Amateur', joka pääsi unohtumaan näitä suunnitellessa. Löysin pussin nimittäin vasta kylvöpuuhia aloitellessani). Äidiltäni on tulossa 'Balkoni Red', 'Vilma', Tumbling Tom', 'Cherry Falls', 'Roma' sekä 'Cereza Amarilla'. Osa listan lajikkeista oli viime kesänä ensimmäistä kertaa kokeilussa ja pääsee nyt uusintakierrokselle. 'Maskotka', 'Balkonzauber', 'Tumbling Tom' ja 'Cereza Amarilla' ovat olleet useampana kesänä kasvatettavana ja ne ovat osoittautuneet luotettaviksi kasvatettaviksi ruukussa seinustalla. Niiden varaan on hyvä perustaa kesän sato ja kokeilla rinnalla uusia tuttavuuksia. Täysin uusia lajikkeita itselleni ovat 'Balkoni Red ja 'Cherry Falls'.

Viime kesältä 'Verino' amppelissa ja 'Maskotka' parvekelaatikossa.

Siinäpä ne tämän hetken kuulumiset. Napatkaahan tekin tästä haaste työstettäväksi!

Että, jotta,... -haaste mininä

Iloista maaliskuuta! Perheemme minijäsenet eivät ole päässeet pitkään aikaan ääneen, joten päätinpä napata Kukka & Kaali -blogin haasteen heidänkin käsittelyynsä. Nestorin, Inkerin ja Minni-kissan kodista kun sattuu löytymään kukkatapettia. Tässäpä miniasukkaiden vastauksia päivänpolttaviin puutarha-aiheisiin.

Pidämme siitä, että puutarhassa on ainainen kevät. Siellä ovat nimittäin kevätsahramit ja tulppaanit kukkineet iloisesti jo melkein vuoden verran kaikkien muiden kukkasten kaverina (Nestori ja Inkeri).

Penkillä on kiva istuskella ja katsella kukkia ja lintuja. Ikkunasta pilkistää sitä kukkatapettiakin.

Emme olisi arvanneet, että puutarhanhoito on näin helppoa. Sen kun kylvää siemeniä tai istuttaa kasvin ja siinä se (Nestori ja Inkeri). Tähän väliin tarvitaan kyllä toimituksen välihuomautus: pikkuruisten kukkien näprääminen on hermojaraastavaa. Ja juuri kun ajattelet tehneesi niitä riittävästi, huomaat, etteivät ne riitä alkuunkaan.

Et ehkä tiennyt, että Nestori pitää eniten hyötykasvien kasvattamisesta. Inkerin suosikkeja ovat iloisen värikkäät kevätsahramit. Minni taas tykkää lintulaudasta, sillä sen alla hiiristä kasvaa mukavan pulleita ja mehukkaita. Linnuistakin kasvaa, mutta niitä ei kuulemma saa jahdata.

Narsissit, tulppaanit, kevätsahramit ja hyasintit kukkivat iloisesti daalioiden (?) kanssa yhtä aikaa. Talitintti kukkii lintulaudalla.

Olen valmis ahertamaan, jotta puutarhassa ei juoksisi minihiiriä (Minni).

Koska haluamme puutarhaamme eläimiä, olemme ripustaneet sinne linnunpöntön ja lintulaudan (Nestori ja Inkeri).

Meidän kesämme alkaa siitä, kun... Häh? Aina on kesä. Ja kevät. Ja syksyn sadonkorjuut. Yhtä aikaa kaikki paitsi talvi. Ei kun hetkinen, voigan sekin olla samaan aikaan (Nestori, Inkeri ja Minni).

Nestori: "Tuletko mukaan hiihtämään?" Inkeri: "Mielelläni. Kastelen vain ensin kasvit".

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, viemme aurinkotuolit puutarhaan ja otamme rennosti.

Aah, kesä!

Jos toiveemme toteutuu, jossain vaiheessa puutarhaamme ilmestyy soraa, nurmikkoa tai jotain tämän maata peittävän pahvin tilalle (Nestori, Inkeri ja Minni sekä pinsettien ja nuppineulojen avulla ihmeitä tekevä jättikokoinen haltiatarkummi).

Mitäs kukkia Inkerin kimpussa on? Pisteet sille, joka tunnistaa, mitä ne ovat isossa maailmassa ja keksii niiden vastineet minimittakaavassa.

Vaikka emme pidä laiskottelusta, saatamme istuskella viikkotolkulla puutarhassa tai sohvalla tohvelit jalassa (tosiasiassa teemme niin vain silloin kun ihmiset näkevät. Kun kukaan ei katso, pikkujalat viipottavat paikasta toiseen niin että huiske käy (Nestori, Inkeri ja Minni)).

Puutarhurina olen kuin pieni ammattilainen. Olen myös taitava nikkaroimaan (Nestori).

Puutarhatyökaluille piti tehdä säilytyspaikka. Nyt niitä ei sade kastele.

Kunhan lumet sulavat kerätään pois puutarhasta, siellä pystyy paremmin kulkemaan (Inkeri).

Lumikinoksissa on hankala pysyä pystyssä. Viskataan ne siis oitis pois pihalta.

Ellei meillä olisi puutarhaamme, talomme olisi varmasti suurempi. Puutarha kun lohkaisee asuinhyllystämme melkoisen siivun. Tosin sopu sijaa antaa ja onpahan vähemmän lattioita luututtavaksi (Nestori ja Inkeri).

Nestori ja Inkeri saivat joululahjaksi aamutossut. Nestorin pään takanakin näkyy myös vähän sitä kukkatapettia.

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä saamme puutarhaamme lisää kasveja (kaikki).

Haastamme mukaan sinut, jonka kotona asuu miniväkeä (lapsia tai ihan oikeasti minejä).

Haaste: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin

Pauliina Kukka & Kaali -blogista kehitti alistuskonjunktioista kivan haasteen, jossa on tarkoituksena on jatkaa lauseita. Pauliina haastoi mukaan heidät, joiden kodissa on kukkatapetti. Meillä ei sellaista ole, tosin askartelutarvikkeiden seasta löytyi kyllä joitakin kukkakuvioisen tapetin palasia. Onneksi Kottikärryn kääntöpiirin Päivi haastoi mukaan he, jotka tykkäävät itsekasvatetuista tomaateista. Siihen oli helppo tarttua, sillä mikäpä voittaisi suoraan puskasta nyppäistyä, auringon ja kesän lämmön kypsentämää herkkutomaattia.

Pidän siitä, että kevät on ihan kohta. Vihreyden lisääntyminen, valo ja kevään äänet tuovat energiaa ja virkeyttä.

Kerrannaiset valkovuokot.

En olisi arvannut, että syksyn ja talven pimeimmät kuukaudet voivat mennä hujauksessa ohi. Elämä on ollut viimeisen puolen vuoden ajan niin kiireistä, että aikakin on kulunut kuin siivillä.

Et ehkä tiennyt, että en pidä tuulesta. Tuuli saa kylmän sään tuntumaan jäätävältä joka vuodenaikaan. Kesällä tuuli saattaa joissain harvinaisissa poikkeustilanteissa ollakin virkistävää, mutta muuten en yhtään pidä vaatteiden läpi puskevasta viimasta. Talvella kylmän saa pidettyä paksuilla vaatteilla loitolla, mutta ei ole keksitty sellaisia vaatteita, joissa tarkenisin tuulisella talvikelillä.

Olen valmis ahertamaan, jotta tavoitan haluamani. Olipa kyse puutarhasta, työstä tai opinnoista, niin minulla on tapana saavuttaa tavoitteeni (se on sitten ihan eri kysymys, mihin sen rimani missäkin tapauksessa laitan...).

Koska haluan puutarhaani paljon kärhöjä, tutkin aina huolellisesti puutarhamyymälöiden hyllyt.

Mantsuriankärhö kukki runsaasti viime kesänä.

Minun kesäni alkaa siitä, kun aurinko paistaa, on edes 15 astetta lämmintä ja puutarhassa alkaa olla enemmän vihreää kuin ruskean eri sävyjä.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, nautin lämpimästä kesäsäästä.

Jos toiveeni toteutuu, kaikki kärhöt heräävät tänä keväänä hyvävointisina ja kasvavat komeampina kuin koskaan.

Vaikka en pidä kivien saumojen kitkemisestä, teen sitä silti. Kun on mennyt kivipolkuja ja kivikkoja tekemään, on ne pidettävä siisteinä, vaikka puuha olisi miten tympeää tahansa.

Viimeiset pari metriä vielä kitkettävänä tästä polusta.

Puutarhurina olen kuin orava; eksyn usein puuhasta toiseen fiiliksen mukaan. Ulkopuolisesta katsojasta saattaa näyttää siltä, että hommassa ei ole minkäänlaista logiikkaa. Kasvejakin tulee jemmattua vähän sinne tänne enkä aina heti muista, mihin niitä "talvivarastoja" on tullut kätkettyä.

Kunhan lumet sulavat, alkaa vimmattu piippojahti ja kuopsuttelu. Sitä mukaa kun kukkapenkkiä sulaa, sinne pitää päästä näpräämään ja vähintäänkin tutkimaan, mitä on talven jäljiltä hengissä.

Ellei minulla olisi puutarhaani, varmaan askartelisin, piirtäisin, lukisin tai tekisin käsitöitä enemmän.

Loistokärhö 'Ville de Lyon'.

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä puutarhapuuhat jatkuvat aivan samankaltaisina kuin ennenkin.

Haastan mukaan sinut, jonka sydämessä on erityinen paikka köynnöksille.