sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kivikkoa ja narsisseja

Olette varmaan jo huomanneet, että postauksissani ei läheskään aina ole mitään järkevää teemaa. Varsinkin kasvukauden aikana yritän pysyä suunnilleen samassa tahdissa kasvien kanssa ja nehän eivät aina kuki tai kasva synkronoidusti toistensa kanssa yksi lajiryhmä kerrallaan. Toisaalta en myöskään välitä tehdä joka päivä parin kuvan ja lauseen pikkupostauksia ihan vain sen takia, että saisin sisällöt järkevästi kasattua. Siispä niputan tähänkin postaukseen yhteen kivikkorinteen ja narsissit, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Ainakaan minun puutarhassani. Koettakaa kestää!
Tarhakylmänkukka kukkii kuvassa komeimmillaan.Viitisen minuuttia kuvan oton jälkeen lapset keksivät mennä kiipeilemään kivikkorinteeseen ja tämä otti vähän osumaa... Onneksi ei katkennut kuin puolet kukista.
Talvi ei ollut suosiollinen silmäkatanoilleni (=sinikatana 'Alba'). Istutin viime kesän siementaimet (12kpl) ja ostamani yksilön neljään eri paikkaan ja ainoastaan kolmessa yksilössä on elonmerkkejä. Kaksi niistä on kivikkorinteessä ja yksi aurinkopenkissä. Aurinkopenkissä on lisäksi pari ykslöä, jotka saattavat olla hengissä, mutta eivät ole lähteneet vielä kasvuun. Kovaa on elämä katanoillani, sillä lasten kivikkorinteessä kiipeilyn seurauksena yksi niistäkin jäi jalan alle. Paremmin sille kuitenkin kävi kuin tarhakylmänkukalle (tai betoniselle lintualtaalle kivikkorinteen tuhoamisen jälkeen...).
Kuvasin tämän hienosti talvesta selvinneen katanan ja lähdin sen jälkeen tutkimaan muita kasveja. Kun huomasin, että lapset eivät lähteneetkään mukaani, käännyin takaisin ja huomasin kuopuksen seisovan tämän päällä. Onneksi suurinta vahinkoa taisi kärsiä vain viimevuotinen kukkavarsi.
Kirjaimellisesti jään sisällä talven viettänyt tähtilevisia 'Little Plum' selvisi hienosti ja puskee nyt kukkavanoja sen minkä ehtii.
Kitkin eilen koko kivikkorinteen. Eipä sinne ollut vielä ehtinyt tulla kovin paljoa rikkaruohoja. Helpompi ne on kuitenkin kitkeä pieninä, sillä vasta itäneidenkin rikkojen nyppiminen kivien kolosista on työlästä, saati sitten sellaisten, mitkä ovat ehtineet ulottaa juurensa syvälle maahan ja kivien alle. Kitkennän lomassa tein tarkistuksia talvitappioista. Toistaiseksi elonmerkkiä ei näy yhdessäkään loistosädekukassa ja punahatussa. Myös kivikkorinteessä kasvava komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on kuollut (muualla ovat hengissä). Mahdollisesti menetettyjä ovat myös nepalinhanhikki, marmorimehitähti ja ristikki, joka oli selvästi vihreä lumien sulaessa, mutta taisi kärsiä kohtalokkaasti kevätahavasta. Onneksi kylvin keväällä varmuuden vuoksi lisää ristikkiä, joten saan paikkaustaimet pian tilalle. Pitää ensi vuonna muistaa suojata ne havuilla. Havupeitteestä huolimatta sinilemmiö on edelleen surkean näköinen. Uutta kasvua on kuitenkin tulossa kuivaneiden oksien seasta, joten pitää vain odottaa. Yllättäen kyllä myös osa nukkapähkämöistä on kuollut. Täysin odotetusti osa loistosalvioista on kuollut, mutta yllättävän moni niistä selvisi kuitenkin talvesta.
Vanha osa.
Viime vuonna valmistunut puoli. Aivan rinteen alareunassa ja pihaantulossa keltamaksaruohot aloittavat aivan pian kukinnan.
Kevätvuohenjuuret aloittelevat kukintaa, samoin kuin niiden välissä olevat helmililjamättäät. Rajamerkin ympärillä alkaa nousta väriminttua ja vuohenjuurten välissä pikkuinen isotähtiputki.
Kaukasiantörmäkukka on lähtenyt erinomaisen mallikkaasti kasvuun tänä keväänä. Sen takana on kukintansa lopettanut mätäs kevättähtiä.
Kivikkorinteen tärkeimmät kasvit ja tapahtumat on nyt suunnilleen käyty läpi, siirrytään siis narsisseihin. Tällä hetkellä kukkivat ainoastaan takanurkan tete-narsissit sekä valkean varjopenkin narsissit.
'Princess Zaide' kukkii kauneimmillaan.
Samaan aikaan samassa penkissä kukkivat 'Thalia' -orkideanarsissit.
Sekä yksi keltainen (!!) narsissi, jonka piti olla 'Thalia'. Taustalla pilkottaa myös yksi sininen helmillja. Kukat pyrkivät sotkemaan suunnitelmani!
Olen odottanut keltaisen 'Thalian' haalistumista, mutta se on eri mieltä asiasta ja pysyy sitkeästi keltaisena. Ihan söpö tuollainen vaaleankeltainenkin on, mutta pitää keksiä sille jokin toinen paikka, missä se ei sotke vaivalla laadittuja visioitani. Istutin viime syksynä tähän penkkiin pussillisen uusia sipuleita, sillä penkki laajeni. Kaikki muut kukkivat valkoisina paitsi tämä yksi. Mikä ihme luonnonoikku se oikein on vai olenko saanut jotain toista lajiketta?

torstai 28. toukokuuta 2020

Mitäs tänne, ei ihmeempiä

Kevät etenee huimaa vauhtia ja minä yritän jotenkin roikkua mukana. Tunnit kuluvat ja työt seisovat, kun tulee aina jotain uutta ihmeteltävää. Tutkailin äsken takapihan valkoisen varjopenkin kukkijoiden edellisvuosien kuvia. Narsissit ja tulppaanit ovat parina edellisenä vuonna olleet samassa vaiheessa suunnilleen viikkoa aikaisemmin, tosin vuoteen 2017 verrattuna nyt ollaan viikko edellä. Ehkä nyt meillä onkin siis keskivertokevät. Kärhötkin alkavat vihdoin nousta. Tai ainakin kaksi on nyt virallisesti hereillä, muista ei näy vielä mitään.
Olen ihastellut 'Exotic Emperor' -tulppaanien avautuvia kukkia. Taustalla kukkii jokunen narsissi. Samaan valkokukkaisten kasvien penkkiin on myös omatoimisesti ilmestynyt yksi sininen helmililja.
Ensimmäinen 'Princess Zaide' aukaisi tänään herkän kukkansa. Söpö on tällainen pienitorvinenkin narsissi.
Lapio ja kottikärry ovat seikkailleet taas ympäri tonttia. Patiolta takapihalle lähtevän polun tieltä on nyt kaivettu nurmikko pois luumutarhaan saakka ja tuotu hiekkaa tilalle. Samalla keisarillinen kesäkukkapenkki laajeni luumutarhan yhteyteen. Piti nimittäin saada tilaa polun kohdalta tulevalle mullalle. Yksi kottikärryllinen multaa lähti polun tieltä hiekan tilalle vanhalle kasvimaalle, josta olen hävittänyt jo pari metriä käytävää. Siellä on jutut niin kesken, ettei kuvia ole vielä tulossa.
Käytävä etenee pikkuisen kerrallaan sitä mukaa kun sopivia kiviä löytyy. Tänään kiveystä valmistui reilu puolisen metriä.
Pari tulppaania ja muutama kurjenpolvi piti siirtää polun tieltä. Jätin polun toistaiseksi kukkapenkin kohdalta vähän kapeammaksi, ettei tarvitsisi siirtää niin montaa kasvia.
Polun tekeminen hidastui kummasti, kun piti monta kertaa tarkistaa, näinkö sittenkään oikein edellisellä kerralla kun vilkaisin luumupuiden oksia. Joka kerta näen kuitenkin saman: viime vuonna ensimmäistä kertaa kukkinut 'Laatokan Helmi' aikoo räjäyttää tänä vuonna koko potin. Suureksi hämmästyksekseni nuorin luumupuumme, viipurilainen punaluumu, on myös nupulla. Kummassakaan 'Kuntalan punaluumussa' ei näy vielä nuppuja, mutta ne ovatkin muutaman päivän jäljessä silmujen aukomisessaan. Pidän peukkuja, että edes isompi niistä tekisi muutaman kukan. Tänä vuonna näyttää vielä lupaavasti siltä, että pölyttäjilläkin on loistokelit lennellä.
'Laatokan Helmen' oksat näyttävät oikein lupaavilta. Kohta alkaa poksahdella!
Polkua tehdessä oli hyvä seurata kuusitiaisten pesäpuuhia. Emoilla on vakioreitti pesältä ruuanhakumatkalle. Ilmeisesti naapurin pihalla on hyvät apajat, sillä kumpikin lähtee 99-prosenttisesti sinne suuntaan. Linnuista en saanut käyttökelpoisia kuvia, joten joudumme tyytymään kukkakuviin.
Ensimmäiset avonaiset kanadanatsalean kukat tällä tontilla. Ne ovat todella pieniä, mutta niin söpöjä tummanpunaisine pilkkuineen.
Keltainen ei ole lempivärini, mutta tetenarsissit olivat juuri oikea valinta pensashanhikkien alle takanurkkaan. Näitä lisää tänne!
Pelargonit ja hopeaputoukset ovat olleet muutaman vuorokauden ilman mitään suojausta paikoillaan. Kukkia olisi enemmän ilman esikoisen tutkivaa puutarhurointia...
Pikkusydämet kukkivat runsaasti. Kimalaiset rakastavat näitä.
Ajattelin tänään istuttaa loistokärhö 'Omoshiron' köynnösportin oikealle puolelle. Kuopan pohjalta löysin kuitenkin talon routaeristeitä (yllättävän kaukana seinästä minusta), joten kärhölle pitää etsiä toinen paikka. Uusi suunnitelma on siirtää portin vasemmalla puolella olevan tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' 'Omoshirolle' ajattelemaani paikkaan ja laittaa tavallinen sininen alppikärhö sen tilalle tuoksuköynnöskuusaman kaveriksi. Saan äidiltäni joko valmiin taimen tai pistokkaita, joten suunnitelmanmuutos ei vaadi kauppareissua. Voimakaskasvuinen alppikärhö saa sitten aikanaan vallata vaikka koko aidanmitan varjokujan puolelta.
Kiveys köynnösportin alla on valmistunut hiljalleen muiden töiden lomassa.
Varjokujan pinkit esikot ovat niin kauniita, varsinkin ilta-auringossa.
Hädin tuskin viisi senttiä korkea himalajanesikko 'Grandiflora' on saanut muutaman kukan auki. Melkein neonpinkki väri jakaa varmasti mielipiteitä, mutta minusta se on aika hauska ja erottuu näin minikokoisenakin kauas. Mittakaavana lasten leikeissä katkennut orkideanarsissi 'Thalian' kukka.
Niin että ei täällä sen ihmeempiä ole tapahtunut. Kevät etenee omalla painollaan ja kottikärryt kulkevat yhteen suuntaan hiekkalastissa, toiseen suuntaan täynnä multaa ja siinä välillä kuljetetaan kiviä ympäri pihamaata. Nyt lähden virittelemään harsoja ja kantamaan kasveja varastoon; on tulossa ennusteiden mukaan viimeinen kylmä yö ennen lämpöisiä säitä.

tiistai 26. toukokuuta 2020

Siestalla

Lämmin sää on hellinyt puutarhaa ja puutarhuria oikein perusteellisesti. Olen ollut ulkona suunnilleen aamusta iltaan, mitä nyt välillä käynyt laittamassa ruokaa ja syömässä. Nyt pidin pari tuntia siestaa ja päätin naputella samalla jotain kuulumisia täältä Hiidenkiven puutarhasta. Isännän ollessa töissä lapset ovat olleet mukanani ulkona ja joko puuhastelleet omiaan tai "avustaneet" minua. Puutarhakompostorin kääntämisessä heistä oli hetkellisesti jopa apuakin, kun innostuivat keräämään viimevuotisia tukikeppejä ja lahonneita tuoksuvatukkapunoksia kompostiin. Myös rikkaruohomyttyjen heittely tyhjennettävältä kompostinpuolikkaalta täytettävään osioon oli heistä hauskaa. Homma tosin karkasi pian melkoiseksi multasodaksi, joten lysti loppui ja äiti urakoi pienet rakot käsiinsä. Nyt on kuitenkin kaikki valmis multa kärrätty kukkapenkkeihin, viimevuotiset kasvijätteet käännetty omalle puolelleen muhimaan ja tyhjä osio on valmiina ottamaan vastaan kompostorin viereen kerääntyneen kasan tämänvuotisia rikkoja.
Synttärilahjaksi saamani kanadanatsalea 'Violetta' on alkanut punertaa nuppujaan. Kukkiessaan se näkyy kivasti olohuoneen sohvalta (silloin kun siellä malttaa istuskella).
Samalta sohvalta voi ihastella nyt lummetulppaani 'Concerton' kukkia sekä ensimmäistä avautunutta 'Thalia'-orkideanarsissia.
Mihin sitä kompostimultaa on sitten kärrätty? Esimerkiksi pation viereen uuteen penkkiin, josta tulee joskus luumutarhaa, mutta jonka nyt nimesin keisarilliseksi kesäkukkapenkiksi. Sen keskelle on nimittäin istutettu loistokärhö 'Kaiser'. Keisarin vierellä on pienen pieni syyshortensia 'Vanille Fraise', mutta tänä vuonna penkissä kukoistaa kiinanastereita, purppurarevonhäntää, isosamettikukka 'Vanillaa', koreatörmäkukkia, kosmoksia, tuoksumiekkaliljoja, yksi gladiolus 'Passos' sekä lähimpänä luumupuuta jättiverbena. Aikamoinen kesäkukkakimara siis.
Keisarillinen kesäkukkapenkki on laajentunut mukavasti luumutarhaa kohti ja polkukin on edistynyt pikkuisen sitten viime esittelyn.
'Kaiserin' avautumassa oleva nuppu on jopa vähän pelottavan näköinen. Näitä piikkipalloja on viisi melkein samassa vaiheessa.
Tänään urakoin kaikki tomaatit lopullisiin astioihinsa. Paprikat ruukutin jo aiemmin. Toivottavasti sääennusteet nyt pitävät paikkansa, eikä tulisi enää kylmiä öitä. Paprikat ja kaksi tomaattiruukkua saa tosin siirrettyä helposti puutarhavaraston puolelle suojaan, mutta isossa laatikossa olevat tomaatit pysyvät paikoillaan syksyyn saakka. En tiedä, mitä edellisellä asukkaalla oli roikkunut autotallin seinustalla, mutta seinän yläosassa oleviin nauloihin oli näppärä virittää tomaateille tukinarut. Laatikossa kasvavat 'Ildi', 'Maskotka' ja 'Rosella', ruukuissa kaksi 'Majaa' sekä yksi 'Maskotka'. Paprikalajikkeina minulla on 'California Wonder', 'Patio Red' sekä nimetön oranssi pieni suippopaprika. En itse esikasvattanut kaikkia, vaan temme vaihtokauppoja äitini kanssa.
Anna lapsille katuliidut, niin löydät piirustuksia joka puolelta. Laatikon ristikko olisi joutanut irrottaa, mutta oli liian suuri vaiva lähteä hakemaan ruuvimeisseliä sisältä. Pitäähän se ainakin keskimmäisen tomaatin irti seinästä...
Metsämustikkamaalla vihertää ja pian kukkiikin. Tosin toistaiseksi ainoastaan tämä mätäs on alkanut vihertyä.
Varjokuja on vähän paljas, sillä pidän kesäkukkaruukut vielä toistaiseksi varmuuden vuoksi lähempänä varastoa valmiina siirtymään suojaan kylmiltä öiltä. Kaiki harsotkin kun on varattu muualle. Sen verran varjokujalla on tapahtunut edistystä, että risulintu sai uuden jalan ja muutti kantopuutarhaan. Sain myös vihdoin aikaiseksi upottaa pari pihlajan oksaa aidan viereen. Johan ne vuoden verran odottivatkin sitä. Tarkoitus olisi, että aidan puoli ei olisi niin avoin kuin nyt, vaan köynnökset kiipeilisivät ylöspäin ja tekisivät varjokujasta oikein hämyisän ja vähän viidakkomaisenkin.
Eilisiltana otettuun kuvaan tuli minusta aika kiva tunnelma.
Kantopuutarhassa kukkiva liila esikko on niin söpö. Pian sen kaveriksi liittyy punastuva valkovuokko.
Puutarhan eläinvieraat ovat rajoittuneet postauksissani aika pitkälti tuholaisiin, joten laitetaan vaihteeksi kuva yhdestä siperianpihdan asukkaasta. Pikkuvarpuset pesivät viimekin vuonna pihdassa, mutta tänä vuonna pesiä saattaa olla useampiakin, ainakin jos lintujen määrästä voi mitään päätellä. Takapihalla olevassa linnunpöntössä asustelee edelleen kuusitiaispariskunta. Aiemmin keväällä pöntöstä kuului mahdoton sirkutus, mutta nyt on taas hiljaista. Liekö jo uusi pesue tulossa vai pitivätköhän emot aiemmin meteliä ja nyt vasta ensimmäisen pesueen haudonta menossa? KORJAUS TILANTEESEEN MYÖHEMMIN SAMANA PÄIVÄNÄ: pesästä onkin alkanut kuulua hyvin vaimeaa sirkutusta ja emot ovat aloittaneet vauhdikkaan ruokarallin. Melkein tuli lintukolari, kun erehdyin viemään multatäydennystä pöntön lähistöllä olevaan kukkapenkkiin ja toinen emoista sujahti samaan aikaan puun oksan takaa ruuanhakureissulle.
Pikkuvarpunen tähysti roska-astian päällä sillä aikaa kun sen puoliso (tai naapuripesän asukas) seikkaili kukkapenkissä.
Ja sitten tämän vuoden pääpahiksen tekosiin. Tänä vuonna meillä on ensimmäistä kertaa näiden viiden vuoden aikana tehnyt vesimyyrä tuhoja kukkapenkeissä. Toissailtana huomasin aurinkopenkissä peräti kolme tunnelin suuaukkoa ja hälytin samantien isännän tuomaan kaupasta töiden jälkeen loukun. Myyränloukkuja ei ollut siinä kaupassa saatavilla, joten hän toi rotanloukun, minkä sitten puoliltaöin kävin virittelemässä yhden tunnelin suuaukolle. Eilen sain kaksi myyräntunneliin viritettävää loukkua ja nyt vain odotellaan, milloin tulee saalista. Yksi tunneleista osoittautui onneksi vain lyhyeksi koekuopaksi, mutta kaksi muuta näyttäisivät olevan osa pidempää tunneliverkostoa.
Tunnelialueelta on syöty ainakin laukat. Vasemmanpuoleisessa kuvassa olevat nysät on syöty tunnelista käsin. En ole vielä uskaltanut tarkistaa, onko myyrä syönyt pelkät varret vai myös sipulit.
Onneksi en ehtinyt viime kesänä istuttaa juuri mitään monivuotisia aurinkopenkin tunnelialueelle. Tai onhan siellä koivuangervoja, purppuraheisiangervo ja mongolianvaahtera sekä lasten tuhoama mustilanhortensia. Ne ovat kuitenkin toistaiseksi ehkä jääneet myyrältä huomaamatta, samoin kuin metrin päässä reunimmaisesta tunnelista olevat tulppaanit ja muut perennat. Pitäkää peukkuja, että loukut tekevät tehtävänsä ennen myyrää!
Valkovuokot ovat vihdoin aloittelemassa kukintaa. Taustalla kevätkaihonkukkia.
Isoin jouluruusuista kärsi pahasti talvesta ja kevätahavasta ja jouduin leikkaamaan siitä kaikki vanhat lehdet pois. Muutama nuppurykelmä on kuitenkin jo nousemassa ja tänään aukesivat ensimmäiset kukatkin.
Lapsilla ei enää riitä sisällä juoksutilaa, joten lähdemme taas nauttimaan ulkoilmasta. Kesäisen lämmintä päivää!

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Pikapäivitys puutarhasta

Puutarhantäyteinen viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Puuhaa on ollut jos jonkinlaista, mutta valmista ei ole tullut kuin pienestä osasta. Kamera ulkoilee tähän aikaan vuodesta joka päivä, joten tässä pieni kuvakierros puutarhasta.
Kimalaiset ovat löytäneet etelänkevätesikot.
Ihan kuin näistäkin olisi osa hävinnyt talven aikana. Kevätkaihonkukatkin aloittelevat vihdoin kukintaansa.
Kivikkorinteessä tarhakylmänkukka nostelee pehmoisia nuppujaan.
Kuka kippasi syksyllä kivikkorinteeseen kivikuorman juuri helmililjamättään päälle?
Pikkuniityllä kukkii muutama idänsinililja. Viime keväänä tänne siirretyt etelänkevätesikot hävisivät talven aikana. Ei taida olla niille mieleinen paikka.
Ensimmäiset narsissit kukassa! Takanurkassa tete-narsissit ovat runsastuneet kivasti.
Kaikki kukassa olevat balkaninvuokot samassa kuvassa.
Olen ahertanut muutaman päivän vanhalla kasvimaalla. Kun varjoisimman osan kasvilavat lähtivät, tuli sinne tilaa uudelle kukkapenkille. Pallottelin pitkään, teenkö keijunmekoille oksista kaaren muotoisen seinäkkeen vai risumajan, ja tänä aamuna päädyin kokeilemaan majanrakennusta. Testaan tänä kesänä, miltä hökötys näyttää ja tuntuu, ja päätän viimeistään ensi talven aikana, tuleeko tilalle tukevampi ratkaisu vai jotain aivan muuta. Lapsista maja oli ainakin hauska idea ja kovasti utelivat, milloin kasvit ovat kasvaneet seiniksi ja katoksi. Puutarhakompostin valmis multakin on vihdoin melkein tyhjennetty. Siitä on saanut lapioitua vain pari kottikärryllistä päivässä pinnasta ennen kuin on lapio törmännyt umpijäähän. Huomenna saa varmasti viimeiset mullat kukkapenkkiin ja pääsee kääntämään viimevuotisia kasvijätteitä tyhjälle puolelle. Toivottavasti ne olisivat jo sulaneet edes melkein sisuksia myöten, ettei niiden siirtämiseen kuluisi viikkotolkulla aikaa.
Kevyt risumaja valmis kasvien vallattavaksi. Oviaukon sivuilla on valkoiset mustasilmäsusannat ja muuten ympyrän kehällä keijunmekkoja. Seuraavaksi pitänee miettiä, millä täytän muun alueen...
Edellisestä kuvastakin jo huomaa, että keväinen hento viherrys on saapunut tänne. Metsän lisäksi puutarhassakin puut ja pensaat alkavat heräillä.
Eniten ilahduttaa tällä hetkellä kummassakin viime syksynä ostetussa nietospensaassa näkyvä viherrys.
Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja alkavaa uutta viikkoa!

perjantai 22. toukokuuta 2020

Vihdoin lämmintä!

Saittehan tekin nauttia tänään samanlaisesta kesäsäästä, mistä meillä otettiin ilo irti? Tänään oli nimittäin lämmintä! Kasveillakin hyrähti niin iso vaihde silmään, että ei meinaa itse kyydissä pysyä.
Kummitädin esikoista tummanvioletin rinnalle olikin eksynyt valkea. Siinä esikkopostauksessani tämän väri oli sinisempi mitä luonnossa. Tähän kuvaan onnistuin saamaan värin melko oikeanlaisena.
Ensimmäisenä kukinnan aloittanut jouluruusu on vaihtanut vanhimman kukkansa väriä hienostuneen vaaleanpunaiseksi. Muut jouluruusuistani vasta aloittelevat kukintaa.
Kasvimaa on edistynyt taas pienen harppauksen. Kaikki kasvilavat ovat nyt paikoillaan eikä multaa tarvitse kärrätä enää ainokaistakaan kuormaa. Istutin tänään kaikki esikasvatetut sellerit, härkäpavut ja ruusukaalit sekä kylvin lasten kanssa salaattia, herneitä, naurista ja muutaman salko- ja ruusupavun. Vanhalle kasvimaalle kylvin pikkuisen punajuurta, retiisiä sekä porkkanaa. En tiedä, mikä kuunvaihe on, mutta kun on kylvöfiilis, niin silloin kylvetään. Kyllä ne riittävän hyvin meidän tarpeisiin nähden kasvavat niinkin. Uusi kasvimaa sai myös muutamaan lavaan harsotunnelin. Hoksasin harsoja viritellessäni, että mullan pinnallehan mahtuu mainiosti vaikka miten monta kesäkukkaruukkua suojaan auringolta ja tuulelta. Taimikaaos sisällä helpotti kummasti! Vielä kun muistaisin käydä päivittäin niitä kastelemassa...
Kattotiilipenkki kylpee auringossa melkein koko päivän. Ainoastaan iltapäivällä puiden latvat varjostavat sitä kevyesti parin tunnin ajan. Muu osa kasvimaasta nauttii auringonpaisteesta puolestapäivästä iltaan saakka.
Aidan viereen istutetut kuukausimansikat alkavat jo vihertää. Takimmaisena näkyy ruohosipulitupas. Kylvin mansikoiden väleihin sokerihernettä, sillä näin pienellä kasvimaalla kaikki tila täytyy ottaa haltuun.
Ei enempää kasvimaalta, sillä perennapenkeissä on vaikka miten monta riemunkiljahduksen aihetta.
Kuolleelta aiemmin näyttänyt himalajanesikko tupsautti kerralla sekä lehtiruusukkeet että monta kukkanuppuakin. Ja mikä parasta: viime kesänä tästä ottamani jakopala on hengissä ja aikoo myös kukkia!
Palloesikoista isoin sivuruusukkeineen on myös hengissä ja nuppua pukkaamassa. Nyt tarvitaan kovaa kannustusta, jotta kukkavarsi nousisi edes kymmenen sentin korkeudelle eikä kääntyisi maata vasten, niin kuin viime keväänä.
Helmililjakausikin alkaa aivan pian.
Luumutarhassa piti laskeutua makuulleen, jotta sain kaikki kolme balkaninvuokonkukkaa sekä kevättähdet samaan kuvaan.
Eilen löysin vain yhden minikokoisen hämyvuokon verson, tänään niitä oli näin komea tupas. Jos en olisi ollut jo valmiiksi makuullani balkaninvuokkojen takia, olisin varmaan pudonnut polvilleni nämä huomatessani. 
Luumutarhan nurkkaan on myös ilmestynyt ilmiselviä tulppaanin piippoja ja joitain tanakampia, valkoisen ja vaaleanpunaisen kirjavia piippoja. Loistavaa, mutta muistiinpanoistani näitä ei löydy. Puutarhakansiota selatessani löysin 'Finola'-tulppaanipussin pahvin, mutta en ollut merkinnyt mihinkään niiden istutuspaikkaa. Minulla on selvä mielikuva siitä, että istutin niitä viime syksynä kärhökaaripenkkiin, samoin kuin pallolaukkoja (allium karataviense) mutta sitä en muista, että olisin istutellut mitään luumutarhaan. Vanhoja postauksia selatessani tulin siihen tulokseen, että istutin nämä viime syksynä sairastamani superflunssan aikoihin ja tietenkin unohdin merkitä istutuspaikat ylös. Jopa flunssapöhnässä olen ilmeisesti ollut niin kaukaa viisas, että päätin istuttaa loput sellaiseen paikkaan, josta näkisin ne myös olohuoneen ikkunasta.
Ylijäämäsipulit? Oikein tarkkaan kun katsoo, niin vasemmassa yläneljänneksessä olevien piippojen väleistä puskee balkaninvuokkojakin.
Pensasryhmässä ei ole vielä scillameri, mutta iloisia sinisiä roiskeita sieltä jo löytyy. Siirsin marjapensaiden juurelta idänsinililjat tänne, sillä kaikkien marjapensaiden aluset katetaan rikkaruohojen takia hakkeella.
Auringon lämpö mielessä käyn nukkumaan. Hyvää yötä!