Valkosipulit maahan

Puutarhapuuhat ovat jo pikkuisen edistyneet syysloman aikana. Toissapäivänä istutin mm. valkosipulit. Siinä sitä olikin urakkaa kerrakseen, sillä viime syksynä unohdin merkitä eri lajikkeiden paikat muistiin, minkä seurauksena eri paikoista nostetut sipulit oli lajiteltu eri laatikoihin. Lisäksi otin itusilmuista kasvaneista valkkareista poikkeavan väriset erilleen jatkokasvatusta varten. Muutama valkosipuli erottuikin kynsiä erotellessa selvästi muista mutta suurin osa näytti aivan samalta kuin aurinkopenkistä myyränkarkottimina olleet 'Alexandrat'. Ehkä ensi syksynä saa paremmin selvää, ovatko kaikki "ehkä"-merkinnällä varustetut rivit todellisuudessa samaa kantaa vai onko niistä joku isännän tädiltä saatua kantaa (Marjatta) tai viime syksynä ostettua 'Messidoria'.

Oletteko ennen nähneet vaaleanpunakuorisia valkosipuleita? Miten hellyttäviä!

Melkein sydän suli, kun sain itusilmuista kasvaneet, poikkeuksellisen valkokuoriset valkkarit perattua. Muiden valkosipulien kynnet olivat enimmäkseen violetein juovin koristettuja ruskeakuorisia mutta nämäpä olivat selvästi roosanvärisiä. Ulkonäöstä erotti myös nostovaiheessa poikkeuksellisen tummanpunaiset valkkarit. Siinä missä muiden ulkokuoret olivat kuivuessaan vaalenneet joko valkoisiksi tai violettijuovaisiksi vaaleiksi, tummat olivat menneet violeteiksi. Violettien kuorien sisältä paljastui tummanruskeakuorisia kynsiä.

Tummakuorinen eroaa kuivattunakin selvästi noista "normaalimman" näköisistä valkosipuleista.

Perkaamisen ja parhaiden kynsien valikoimisen jälkeen maahan päätyi 8 Marjatta-ehdokasta, 10 valkokyntistä, 11 tummanpunaista, 12 melko varmaa 'Messidoria', 13 joko 'Messidoria' tai 'Alexandraa' (viimesyksyisen unohduksen takia), 12 'Alexandran' jättikynttä ja yhden kukinnon verran itusilmuja, jotka käytetään ensi kesän aikana ruuanlaittoon. Yleensä istutan noin kolmekymmentä kynttä maahan, joten määrä "vahingossa" tuplaantui. Talven aikana syötäväksi jäi myös ihan älytön määrä valkosipulia, kun piti nostella aurinkopenkissä villiintyneet myyränkarkottimet pois.

'Alexandralla' on tapana tehdä järjettömän suuria kynsiä. Tämä murikka lienee tämänhetkinen ennätys.

Valkosipulien istutuspaikaksi valitsin kasvimaan laidalla olleen kesäkukkapenkin. Kasvimaalla on ollut sipuleita muutaman vuoden aikana joka lavassa, joten nyt tulee lavoihin kunnon taukovuosi sipuleista. Ensi syksynä voisi istuttaa valkosipulit aidan toiselle puolelle alueelle, joka vapautui pari vuotta sitten maa-artisokilta. Sen jälkeen voikin aloittaa taas hyvillä mielin lavakierron. Tällaisia pohdiskelin kompostia valkosipulien kasvupaikalle kaivaessa ja kynsiä maahan lykkiessä. Puuhassa hurahti useampi tunti ja toiseksi viimeisen kipon kynsiä istuttaessa oli jo niin hämärää, että piti hakea sisältä otsalamppu avuksi. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu vesisadetta ja kun paikkakin oli jo tehty valmiiksi, niin tulipahan sitten kokeiltua otsalampun kanssa istutusta. Hyvin onnistui.

Tikkujen sekamelska merkkaa rivejä. Muistiinpanoissa on tallessa, montako tainta mistäkin rivistä pitäisi keväällä löytyä.

Pidin lajittelemani kynnet omissa astioissaan myös istuttamisen jälkeen, sillä tarkoitus oli maistella, onko niissä myös makueroja. Kaikki varmat 'Messidorit' ja 'Marjatat' istutin maahan mutta onpahan kahdessa eri 'Messidor'-ehdokkaassa, valko- ja punakuorisissa sekä 'Alexandrassa' jo maisteltavaa kerrakseen. Olen oikeastaan aika innoissani tästä projektista, jos sitä ei vielä ole huomannut.

Valkosipulien lisäksi olen istuttanut viimeisimmät kukkasipulihankinnat.

Ehdin syysloman aikana vihdoinkin myös kukkasipuliostoksille ja vieläpä useampaankin kauppaan. Tosin olin aika nuukalla päällä, joten mukaan lähti vain unkarinsinililjaa, asuurihelmililjaa, turkinlumikelloja, suvikelloja sekä yhden pussin 'Finola'-tulppaaneita (ei kuvaa). Lumi- ja suvikellot ovat itselleni ihan uusia tuttavuuksia enkä vielä keksinyt, mihin kukkapenkkiin ne istuttaisi. Onneksi on ruukkuja ja kellari, niin voi siirtää päätäntävastuun keväälle. Suvikelloista kaksi oli jo lähtenyt kasvuun ja toivon, että lumikellotkaan eivät olisi ehtineet kuivua liikaa myymälän hyllyssä. Selasin joka pussin läpi ja valitsin sen, jossa tuntui olevan tuoreimman tuntuiset sipulit. Keväällä sitten näkee, menivätkö eurot hukkaan. Muista syyslomaviikon aikana tehdyistä puutarhapuuhista lisää myöhemmin mutta päivän kärhö pitää ehdottomasti tähän loppuun laittaa kun sellainen vielä löytyy.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' se vaan jaksaa yrittää.

Yllättävän tummat raidat "Janne" onkin saanut näin kylmällä kukkiinsa.

Muut kärhöt ovatkin jo luultavasti luovuttaneet tältä vuodelta, ei ainakaan pikavilkaisulla näkynyt enää aukeamassa olevia nuppuja. Surullista. Saa nähdä, joutuuko 'Jan Pawel II' myös luovuttamaan tulevan yön aikana, sillä jo nyt pakkasta on kolme astetta. Tulossa on varmasti tämän syksyn kylmin yö.

Revontulista viimeiseen kärhöön

Yötaivas tarjosi komean näytöksen kuluneen viikon alkajaisiksi eikä tarvinnut valvoa edes kovin myöhään. Huomasin revontulien loimottelut jo yhdeksän aikaan illalla mutta voimakkaammin ne hehkuivat yhdentoista aikaan ja silloin niistä sai otettua parempia kuviakin. Iltojen pimetessä olen harmitellut monta kertaa sitä, että kadun pään katulamppu on pimeänä mutta revontulia kuvatessa pimeys oli eduksi.

Revontulia ihan omalta pihalta kuvattuna 29.9.2025.

Ikkunan läpi otettu kuva, jossa revontulet saivat hauskan, sähköisen sävyn.

Tähtikirkkaat yöt ja pakkanen tulevat aina käsi kädessä. Sään kylmenemisen huomasi jo aiemmin päivällä ja vaikka sääennusteen mukaan lämpötilan piti painua alimmillaan nollaan, päätin varmuuden vuoksi kerätä loput tomaatit pois ulkoa ja paketoida jälkikompostorissa kasvavan hokkaidokurpitsan tukevammin. Se kun ei ollut vielä ottanut kovin paljoa nokkiinsa aiemmista hallaöistä ja tomaattien keräämisen myötä useampi harso vapautui kurpitsoille.

Useampi kerros harsoa ja epätoivoinen yritys napata lämpökompostorista edes pikkuisen lämpöä harsoviritelmän sisälle.

Omiin vaistoihin luottaminen kannatti, sillä ennen nukkumaanmenoani nurmikko jo ritisi jalan alla ja maa oli vielä aamullakin kevyesti kuurassa. Siitä eivät olisi tomaatit enää selvinneet kaksinkertaisen harson alla. Eipä selvinnyt kurpitsakaan, vaikka noin suuren vaivan näin sen paketoimiseen. Varret olivat vielä suunnilleen kunnossa mutta kaikki lehdet lurpottivat ja osa oli mustunut. Nyt eivät kurpitsat enää kasvaisi, joten pois vaan. Ensimmäisiltä halloilta suojaaminen tosin kannatti, sillä kumpikin kurpitsa oli suurempi kuin kaksi ensimmäisenä kerättyä. Niiden koolla tosin ei vieläkään kannata hirveästi juhlia, sillä isommalla oli painoa vain 1189g ja pienemmällä viisi grammaa vähemmän. Olivat kuitenkin 300-400g isompia kuin pienemmät kaverinsa.

Aiemmin kerätyt hokkaidokurpitsat vasemmalla, uudemmat oikealla. Kokoero on aika selvä.

Loput ulkoa kerätyt tomaatit kypsymässä, kaikki lajikkeet iloisesti sekaisin.

En viitsinyt edes yrittää pitää eri tomaattilajikkeita erillään. Tänä kesänä (ja syksynä) suurin osa on maistunut melkein samalta keskenään eikä pöytäkypsytys varmasti ainakaan paranna aromeita. Värin puolesta joukosta erottuvat kypsinä keltaiset tomaatit, kurttuisen muodon ja suuren koon puolesta 'Cuor di Bue', joka ei ehtinyt kypsyttää ulkona ensimmäistäkään tomaattia. Jos kokeilen sitä vielä ensi kesänä viimeistä kertaa, se kannattaisi varmaan laittaa muita aikaisemmin kasvamaan. Pitkulainen 'Roma' erottuu myös, jos ei muotonsa puolesta niin siitä, että melkein jokaisessa sen hedelmässä oli enemmän tai vähemmän latvamätää. Kyseinen lajike tuntuu olevan todella herkkä sille, joten jos laitan sitä enää ensi vuonna, niin saa mennä avomaalle kasvamaan. Onpahan ainakin vedensaanti tasaisempaa.

Hassunhauska 'Cuor di Bue'.

Lasten 'Venus'-tomaatit nostin ruukkuineen ulkovaraston ikkunalle, josta siirrän ne ulkoeteiseen jatkokypsymään siinä vaiheessa kun saan sieltä paprikan, yhden 'Maskotkan' ja amppelitomaatin 'Tumbling Tom Red' pois. Moinen ihmetapahtuma lienee vuorossa muutaman päivän päästä. Eteisessä olikin melkoinen tungos muutaman päivän ajan, sillä sinne piti sulloa myös pelargonit, verbena ja verenpisara-murattiamppeli turvaan pakkaselta. Sään lämmettyä ne sai onneksi nostella uudestaan ulos.

Syyshortensiat ottivat osumaa pakkasesta. Kuvassa 'Vanille Fraise'.

Pikku hiljaa puuha kerrallaan olen hoitanut puutarhan syystöitä alta pois. Kurpitsojen sadonkorjuun jälkeen viikkasin harsot varastoon ja sulloin rikkinäisimmän roskiin. Osa tomaattiruukuista on tyhjennetty ja pyyhkäisty niistä enimmät mullat pois. Ruukkujen pesuun en ryhtynyt kun ei ollut koko kesänä kasvitaudeista tai ruukuissa pesivistä tuholaisista riesaa. Kasvimaalta kitkin pari lavaa ja ihmettelin, kun erään rönsyleinikin mukana nousi sipulimainen versonpätkä. Haju paljasti sen valkosipuliksi, joten ryhdyin kaivamaan syvemmältä. Sieltähän nousi kasvuun lähtenyt valkosipuli. Ihmettelinkin kesällä, miksi 'Messidorit' itivät niin huonosti mutta laitoin sen talvitappioiden piikkiin. Voiko olla mahdollista, että sipulin lepotila purkautui vasta nyt? En tiedä, kuinka sille käy mutta upotin sen keskelle lavaa jonkun verran normaalia syvemmälle ja merkkasin kohdan kepeillä. Tuleepahan testattua asiaa. Montakohan 'Messidoria' lavasta vielä nouseekaan?

Syksyllä kasvuun lähtenyt valkosipuli 'Messidor'.

Kaivoin hyönteishotellin kattoterassilta jaloangervon kukkapenkkiin talvehtimaan ja lankaköynnöksen pienempään ruukkuun. Lankaköynnös menee taas talveksi kellariin ja toivon mukaan herää keväällä virkeänä kasvuun. Niiden jälkeen päätin istuttaa kukkasipulit. Ostosipuleina oli pelkästään pari pussia kevätsahramia ja yksi sekoituspussi hyasintteja. Kukkapenkistä nostin kesällä talteen ukkolaukkoja, helmililjaa ja muutaman 'Hilde'-tulppaani. Äidiltäni sain loppukesällä kaksi isotähtihyasintin sipulia, jotka istutin myös nyt. Enempää kukkasipuleita minulla ei ole. Havahduin saksalaismarketin sipulipäiville melkein pari viikkoa liian myöhään, joten tyhjin käsin sai lähteä myymälästä. Perusmarkettien ja halpakauppojen valikoimista ei ole löytynyt mieluisia lajikkeita ja taimistoille taas en ole ehtinyt niiden aukioloaikoina. Jospa syyslomaviikolla ehtisi käväistä edes katsomassa, mitä on tarjolla.

Lankaköynnös ja tänään istutetut kukkasipulit.

Hyasintit, sahramit, helmililjat ja osa laukoista päätyi kärhökaaripenkin etualalle. Laukat ja helmililjat olivatkin jo alkaneet kasvattaa juuria, joten niillä oli jo kiire päästä maahan. 'Hildet' istutin kivikkorinteeseen ja tähtihyasintit luumutarhaan vanhojen viereen. Samalla tuli kitkettyä aika paljon valvattia ja lemmikkiä luumutarhasta ja todettua, että niiden seassa olleista pienistä täpläpipon taimista ei näy jälkeäkään. No, nyt on puhdasta mullosta ja siemeniäkin riittää. Voi vaikka käydä ripottelemassa pikkuisen lopulliselle paikalleen ja kylvää lisää talvella, niin jospa niistä joku taimi selviäisi isoksi. Toisessa kukkapenkissä oli pari ihan hyvänkokoista täpläpipoa ja kolmannesta kukkapenkistä en ole muistanut edes käydä etsimässä. Laitetaanpa se siis ensi viikonlopun työlistalle.

Luumutarhaa, mutta ei se osa, mistä juuri tarinoin.

Yllä oleva kuva pääsi mukaan monestakin syystä. Ensimmäinen oli tietysti syysasterin komea kukinta ja hiljalleen punertuvat komeamaksaruohot. Hieman kanadanatsaleakin jo alkaa värittyä oranssiin ruskaansa, arovuokot ovat muuttuneet keltaisiksi ja kivipenkereen laidassa sammalleimu on kauniin vihreää. Siinä olivat ne plussapuolet kuvasta. Takalaidassa matonkude muistuttaa epätoivoisesta yrityksestä tukea ritarinkannus kesän tuulilta ja rankkasateilta. Jaa niin mikä ritarinkannus? No tuo kuivettunut rähjä oikean puolen seinäkkeen ja keskellä olevan kaukasiankirahvinkukan välissä. Kirahvinkukkakin otti vähän osumaa hallasta. Nuotiopaikan portissa loistokärhö 'Ville de Lyon' on ympäröity tiheällä verkolla, sillä rusakko kävi kesällä vähän maistelemassa siitä. Kärhön oli tarkoitus yltää portin huipulle asti mutta tuenta petti ja koko komeus rojahti sitten yhteen läjään verkon päälle. Eipä kuitenkaan mennyt katkipoikki koko kärhö.

Nimetön syysasteri.

Syysasterien ja komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' lisäksi täällä on kukassa isomaksaruoho 'Red Cauli'. Viime syksynä mietin, onkohan minulle sattunut 'Red Caulin' tilalle 'Herbstfreudea' kun ovat niin samannäköisiä ja kukkivatkin ihan samaan aikaan. 'Red Cauli' on lisäksi kuvissa selvästi tummempi ja sen lehdetkin ovat punaisempia. Tänä vuonna mysteerimaksaruoho alkoi punertaa selvästi aikaisemmin ja sen kukatkin ovat ehkä hitusen helakamman sävyisiä kuin "syysilolla". Yksi puska on tainnut vain saada turhan vähän lannoitusta kun on jäänyt niin hailakkalehtiseksi. Maksaruohojen kuvia selatessa tuli mieleen, että olisikohan maksaruoho mahdollisesti 'Brilliant'-lajiketta. Mitä tuumitte?

Etualalla 'Red Cauli', taaempana jo kukintansa lopetellut tumma 'Jose Aubergine'.

Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Jan Pawel II', joka on viivytellyt nuppujensa avaamista harvinaisen pitkään ja saa kunnian olla viimeisimpänä kukinnan aloittanut kärhö. Pelkäsin jo, että pakkanen ehtii tuhota nuput ennen kuin yksikään kukista avautuu mutta toistaiseksi näyttää siltä, että ilman vaurioita selvittiin. Vasta ensimmäinen kukka on alkanut avautua ja nuppuja olisi vaikka miten paljon jäljellä. Hyvin todennäköisesti suurin osa niistä jää avautumatta ennen talvea mutta ehdinpähän näkemään tänä vuonna vähintään puoliksi avautuneita kukkia.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' ja kurkkiipa sieltä vielä tarhalyhtykärhö Princess Katenkin nuppu.

Luultavasti kärhökuvia ei tänä syksynä enää paljoa irtoa, sillä suurin osa kärhöistä on joko paleltunut tai sitten avannut jo aikoja sitten viimeisen nuppunsa. Toivottavasti edes "Paavo" saa aukaista nuppujaan ennen kovempia pakkasia.

Ensimmäinen kukkasipuliurakka

Törmäkatkero

Puutarhapuuhia riittäisi joka puolella pihaa mutta aikapula vaivaa pahasti harrastusta. Aloituskuvan törmäkatkerokin jo melkein hukkuu kaikkien muiden kasvien sekaan vaikka ansaitsisi ensimmäisen runsaan kukintansa ansiosta ihan aitiopaikan. Nyt olen kuitenkin päättänyt laittaa edes pihaantuloa ojennukseen, vaikka sitten minimaallisen pieni pala kerrallaan. Viime viikonloppuna otin työn alle aurinkopenkin kevätkukkaniityn, jossa heinän on ollut helppo ujuttaa salakavalasti juuriaan istutettujen kasvien sekaan. Olen lykännyt alueen kitkemistä aivan liian pitkään.

Kevätkukkaniitty on alkanut villiintyä.

Kaukasianmaksaruohojen tiheästä verso- ja juurimaton seassa luikertelevia heiniä on muutenkin haastavaa kitkeä ja lisähaastetta puuhaan tuo sinikatanoiden kohta. Siinä kun kasvaa keväällä ja alkukesällä katanoiden lisäksi myös kevättähtien, huhtikurjenmiekkojen ja espanjansinililjojen lehtiä, joiden seassa heinien ei tarvitse edes piileskellä. Sen kun kasvaa harottavat ihan pokkana muiden samannäköisten lehtien keskellä. Nyt oli pakko tarttua toimeen, kun lähempi tarkastelu paljasti heinänkorsia tasaisesti ympäri aluetta.

Heinä luikertelee mukamas salaa maksaruohojen seassa. Lemmikitkin ovat villiintyneet.

Minulla ei ollut aikaa nostaa kaikkia kasveja ylös ja putsata aluetta perusteellisesti, joten aloitin nostelemaan maksaruohoja pois yhdestä reunasta ja vetelin niiden seasta kaikki heinänjuuret pois. Sen jälkeen kaivelin vielä mullan seasta, jos löytyisi lisää juuria ja istuttelin putsatut kasvit takaisin ennen kuin otin seuraavan pienen alueen työn alle. Näin etenin siihen saakka, että pääsin katanoiden kimppuun. Kaivoin kerralla kaikki mättäät ylös ja perkasin ne aivan paljaaksi. Samalla tuli jaettua niitä.

Sinikatanan sekaan heinä naamioitui jo paljon paremmin.

Katana-alueella saikin olla todella varovainen, sillä kukkasipuleita oli siellä melkein vieri vieressä. Ensimmäinen uhrikin tuli jo heti kun päätin aloittaa reunimmaisen katanan kaivamisen rautalapiolla. Painoin lapionterää mahdollisimman varovasti, jotta kuulisin tai edes tuntisin, jos sipuleita jää väliin. Ja kuuluihan sieltä melkein heti niin pahaenteistä rutinaa, että oli pakko vetäistä lapio saman tien pois ja jatkaa kaivamista käsin. Olin kaivellut jo pinnasta kaikki pikkusipulit pois tieltä käsin ja luulin, ettei sillä kohdalla olisi enää mitään muuta mutta eipä voinut taaskaan luottaa omaan muistiinsa.

Ja tietysti juuri hyasintti osui lapion terän alle.

En yhtään muistanut, että hyasintteja oli noin takana. Muistelin, että ne kaikki olisivat olleet penkin etualalla. En sentään halkaissut koko sipulia puoliksi mutta tuskinpa hyasintti tykkää sen enempää tuollaisesta melkein puoliväliin ulottuvasta kylkiviillostakaan. Nakkasin sipulin kuitenkin samaan ämpäriin muiden penkistä kaivettujen sipulien kanssa odottamaan istuttamista. Muutama pikkusipuli otti myös vähän osumaa mutta loput hyasinteista selvisivät vaurioitta. Osa hyasinteista ja kevättähdistä oli jo alkanut kasvattaa uusia juuria mutta suurin osa sipuleista oli vielä lepotilassa.

Tässä heinän juurten seassa on ilmeisesti pelkästään kevättähtiä.

Toisesta kohdasta löytyi hyvänkokoisia huhtikurjenmiekkoja, paljon minikokoisia sipuleita ja yksi mato.

Ja tässä heinän juuri oli tunkenut itsensä suoraan kevättähden sipulin keskelle.

Arvatkaa vaan, oliko hankala kiskoa heinän juurta pois sipulin sisältä? Yritin jopa raottaa varovasti sipulin kuorta, jotta saisin juuren pois, mutta sehän oli änkäytynyt ihan keskelle sipulia eikä lähtenyt sieltä sitten millään. En raskinut viskata sipulia kompostiin, vaan istutin sen ihan penkin laidalle vähän erilleen muista. Onpahan sitten vähän helpompi seurata, jos jäljelle jäänyt heinän juuri alkaa vielä kasvattaa versoa sipulin sisästä.

Kuvassa määrä näyttää vähäiseltä mutta melkein puoli ämpärillistä sain pikkusipuleita ja hyasintteja talteen.

Viimeinen urakka olikin istutella sipulit takaisin. Kevätkukkaniityllä oli sen verran tungosta, etten edes yrittänyt tunkea kaikkia sipuleita enää samalle alueelle. Laajensinkin kevätkukkaniittyä hiidenkiven toiselle puolelle kivikkorinteen yläosaan. Sieltä sulaa lumet aina aikaisin keväällä, joten mikäpä olisi sitä parempi paikka huhtikurjenmiekoille ja kevättähdille. Sipuleita jäi vielä pikkuisen tähteeksikin kun en vain ehtinyt istutella kaikkia. Niitä sitten eräänä iltana kävin töiden jälkeen hämärtyvässä illassa upottelemassa vähän sinne sun tänne. Keväällä on sitten toivottavasti iloisia kukkaylläreitä joka puolella. Putsattu kuva kevätkukkaniitystä jäi ottamatta, sillä pieni lämpäre etureunasta jäi vielä perkaamatta. Se onkin seuraavana työlistalla, jotta heinä ei ehdi vallata vasta putsattua aluetta takaisin.

'Multi Blue' ei ole kovin tuuhea mutta yltää kuitenkin seinäkkeen huipulle.

Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Multi Blue'. Kerrankin se ei ole jäänyt tuuhean vieruskaverinsa ahdistelemaksi. Minä kun menin kaivamaan sen järkälemäisen suuren 'Hagley Hybridin' keväällä ylös ja istuttelin jakopalat muualle. Sen tilalle tuli Samaritan Jo, joka ei vielä tänä kesänä suuren suureksi kasvanut ja on jo lopettanut kukinnan tältä kesältä. 'Multi Blue' on kuitenkin päässyt vasta kunnolla vauhtiin. Siitä riittää varmasti iloa koko loppusyksyksi.

'Multi Blue' lähikuvassa.

Iloista viikonloppua!

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: lokakuu

Ja niinhän siinä sitten pääsi lopulta käymään, että Kristiina K:n kuvahaaste lipsahti väärän kuukauden puolelle. Monta kertaa haasteeseen osallistuminen jäikin kuukauden viimeiselle päivälle. Nyt ollaan pahasti myöhässä, mutta eipä anneta sen häiritä.

Ensimmäisessä kuvassa on LOISTAVA syyshortensian ruska. Useimpina vuosina syyshortensiat menevät epämääräisen kellanruskeiksi aikaisten hallojen tai kostean sään takia mutta tänä vuonna kaikki hortensiat saivat kullanhehkuisen ruskan.

Tässä 'Prim Whiten' loistokas tyylinäyte.

Toisessa kuvassa on LOHDUTUS ärsytykseen. Sipulien ostopäivänä oli selvinnyt, että vasta huollosta tullut automme pitää viedä takaisin huoltamolle. Jo kolmatta kertaa saman kuukauden sisällä. Jokaisen korjauskerran jälkeen on toki jotain korjaantunutkin mutta salaperäinen sivuääni koslasta kuuluu edelleen. Koska laukussani oli puutarhaliikkeen lahjakortti, keräsin alehyllystä muutaman pussillisen kukkasipuleita ja unohdinkin koko autoharmituksen. Kassalla totesin, että lahjakorttia ei löydykään. Harmitus muuttui potutukseksi, joten kurvasin seuraavan liikkeen pihaan hakemaan lisää kukkasipuleita. Lahjakortti on edelleen kateissa eikä sitä kiukkua taida isompikaan kassillinen kukkasipuleita parantaa. Onneksi edes puolet saldosta oli käytetty ja ehkä lahjakorttikin ilmestyy vielä joskus käsittämättömästä piilostaan.

Kevätsahrameita ja tulppaaneita.

Kolmannessa kuvassa on LUPAUS keväästä. Istutin "harmitussipuleista" kultasahrami 'Blue Pearlia' ja "potutussipuleista" vaaleankeltaisia hyasintteja ('Gipsy Princess') sekaisin kevään eteiskukkasiksi. Sahrameissa oli jo terhakat idut ja hyasinteissa hyvät juurenalut, joten luvassa on takuuvarmaa kukintaa lopputalven tai alkukevään silmäniloksi. Saavat nyt olla ensin ulkovarastossa ja kellarissa juurtumassa. Toisen pussillisen samoja hyasintteja istutin omaan ruukkuunsa ja loput alesipuleista ihan kukkapenkkeihin.

Jos tämä ei ilahduta keväällä niin ei sitten mikään! Astia ei ole tiivis, joten vuokrasin sen muovipussilla.

Nyt pitää petrata ihan tosissaan, jotta marraskuun haastepostaus osuu oikean kuukauden sisälle.

Ruskaa ja sipuleita

Pensasmustikka 'Ainon' ruska on leiskuvan punainen. Ja kukat valkoisia.

Ruska-aika alkaa lähestyä huippuaan täällä meillä päin. Viime viikon hetkittäin rajut tuulet eivät onneksi vetäneet kaikkia puita ja pensaita lehdettömiksi, vaikka suurin osa pihlajista onkin nyt kaljuja. Pihlaja on punaisen syysvärinsä takia yksi suosikkipuitani. Onneksi muutakin punaista löytyy puutarhasta. Pensasmustikoista 'Aino' saa joka vuosi ensimmäisenä leiskuvan punaisen ruskan. Tänä vuonna toinen 'Ainoista' on päättänyt myös kukkia, mikä ei ole laisinkaan hyvä asia kevään kukinnan ja marjojen kannalta. Onneksi kukkia oli vain parissa latvassa. Pitää toivoa, että pensas ymmärtää pitää loput nuput tiukasti silmujen suojissa kevääseen saakka. 

Keittiön ikkunasta näkyi myrskytuulten alkaessa jo melko punaiseksi ehtinyt naapurin pihlaja.

Keittiönäkymän pihlaja ja sen vierellä keltaisena koreileva puu ovat nyt tosiaan lehdettömiä mutta toisen naapurin marja-aronia-aita on aivan pian upean punainen. Samassa näkymässä leiskuu sitten myös oman kukkapenkin puistoatsalea 'Illusia', joka on tällä hetkellä vihertävän ja korallinpunaisen kirjava. Sitä en nyt kuvannut, sillä  muitakin väriläiskiä löytyi. Nyt kun pihlajat ovat lehdettömiä myös tonttimme vieressä, pääsevät muut kasvit paremmin esiin. Kadulta päin tullessa katse löytää tontin ulkopuolella keltaisena hehkuvan haavan ja heti aidan vieressä kasvavan purppuraheisiangervon. Keltaisen ja tumman yhdistelmä on oikein komea ja kunhan purppuraheisiangervon viereen tänä kesänä siirretty keltaheisiangervo kasvaa, se tuo lisää väriä näille kulmille. 

Aidan takana keltainen haapa ja omalla tontilla purppuraheisiangervo sopivat hienosti yhteen.

Takapihallakin on ruskavärejä, vaikka siellä värien kehittyminen on selvästi monta päivää jäljessä etupihaan verrattuna. Metsä ja talo suojaavat hyvin sekä kylmältä että tuulilta. Lämpötilaeroa voi olla tyynenä hallayönä jopa parin asteen verran, mikä on hyvä silloin, jos ensimmäiset pakkasyöt tulevat kovin aikaisin tai pakkasta on kovinkin paljon kertarysäyksellä. Leudompana syksynä, kun tarvittaisiin juuri niitä pieniäkin hallan nipistyksiä kasvien tuleentumisen varmistamiseksi, se ei välttämättä sitten olekaan niin hyvä juttu. Tänä vuonna pakkasöistä on kuitenkin riittänyt pikkuisia maistiaisia takapihallekin, joten tuleentuminen on päässyt hyvään vauhtiin.

Koivuangervorivi on kyllä muotoonleikattu kesällä, mutta oksat ovat ehtineet sen jälkeen päästä taas hapsottamaan.

Etupihan puolella osa kuunliljoista on lähmääntynyt ruskeankirjavaksi möhnäksi. Takapihalla ne sen sijaan loistavat kirkkaankeltaisina. Liian kovan pakkasen raja on selvästi hiuksenhieno. Pikkutöyhtöangervot ovat ehkä astetta kestävämpiä ruskaperennoja. Ne saavat kirkkaan oranssin syysvärin. En ole ihan varma, sattuuko silmiini liikaa niiden ja kanandanatsalea 'Violettan' samansävyinen oranssi yhdistettynä komeamaksaruohojen vaaleanpunaiseen ja syysasterin violettiin väriin. Vieressä kun on vielä keltaista kuunliljaakin. Ehkä kuitenkin kestän tämän hetkellisen väripläjäyksen. Vihreä kuusikko taustalla rauhoittaa kummasti näkymää ja pianhan ne ylimääräiset lehdet karisevat ja tilalle astuu myöhäissyksyn värittömyys.

Väriä on melkein liikaakin. Oikeassa etunurkassa siemenkasvatettu keijunkukka tuo vielä oman lisänsä.

Juuri tuossa yllä olevan kuvan alueella haastetta kasvivalintoihin tuo istutusalueen alla melko pinnassa olevat kivet. Atsaleat on istutettu kivien väleihin vähän syvempimultaisiin kohtiin mutta niiden väleissä saattaa tulla kivi vastaan jopa kymmenen sentin syvyydellä. Siispä on vain kokeiltava, mikä kasvi siellä pärjäisi. Pinnassa "kasvavat" kivet tuovat myös haastetta kukkasipulien istutukseen. Nyt en istuttanut muuta kuin pari pientä pussillista tulppaaneita juuri tälle alueelle. Kanadanatsalea 'Violettan' viereen päätyi 'Elegant Lady', jonka viileä liila voisi sopia kauniisti 'Violettan' sävyyn. Puhtaan valkoiset 'White Princet' istutin istumakiven taakse syysleimujen viereen. Siitä niiden pitäisi näkyä hyvin myös olohuoneen ikkunaan.

Kesällä muun kaivelun yhteydessä nousseet 'Doll's Minuetit' olivat alkaneet heräillä ulkovarastossa.

Aika usein krookukset ja helmililjat ovat lähteneet kasvuun jo kaupassa. Sen sijaan tulppaaneiden aikainen herääminen taitaa olla harvinaisempaa. Kesällä pensasryhmän päässä kasveja siirrellessäni tulin vahingossa nostaneeksi myös useampia tulppaaninsipuleita ylös. Päätin ottaa lepotilaiset sipulit suosiolla pimeään kaappiin ulkovarastoon ja istutella vasta syksyllä takaisin. Hieman yllätyin, kun sipulit olivat päättäneet jo heräillä omatoimisesti, vaikka ulkovarastossa on varmasti lämpötila pysynyt plussan puolella koko ajan. Juuria sipuleissa ei vielä näkynyt, ainoastaan vihreää piippoa. Istutin kaikki kesällä nostetut sipulit eri kohtaan kuin maahan jääneet, jotta näen keväällä, onko aikaisella heräämisellä ollut vaikutusta niiden kasvuun tai kukintaan. Vaikka sipulit olivat pienempiä kuin tänä syksynä ostetut, on niissä kuitenkin sen verran kokoa, että niiden pitäisi jaksaa kukkia ensi keväänäkin. Pienet sipulit isompien rinnalla kasvavat ensi vuoden kokoa ja kukkivat jonain tulevana vuonna. Ennen istuttamista erottelin kaikki sipulit toisistaan, jotta niillä riittäisi tilaa pullistella.

Valkosipuleissa taas omat (vasemmalla) olivat selvästi kookkaampia kuin puutarhaliikkeestä ostetut 'Messidorit' oikealla.

Valkosipulien istutus on vaihdellut meillä syyskuun lopusta lokakuun loppupuolelle. Olin vähän kahden vaiheilla, istuttaako valkosipuleita nyt vai odottelisiko vielä vähän aikaa säiden kylmenemistä. Päätin hoitaa homman nyt kun kerta oli aikaa ja inspiraatiota. Parin viikon päästä on kuitenkin jo melkein marraskuu ja väkisinkin sää alkaa kylmetä, vaikka nyt olisikin vielä poikkeuksellisen lämmin jakso tulossa. Maa ei ole myöskään läpimärkää eikä ennusteissa näy rankkasateita, joten liiasta kosteudestakaan ei pitäisi olla haittaa. Olen ollut tyytyväinen omien valkosipulien makuun ja satoon, mutta vaihtelu virkistää. Koska eteen tuli tarjoushintaista 'Messidoria', päätin kokeilla, kuinka ne meillä kasvavat ja onko niissä makueroa näihin vanhoihin verrattuna. Kovin olivat pieniä nuo 'Messidorin' kynnet, vaikka yritin valikoida istutettaviksi isoimmat. Olisikohan siinä syy tarjoushintaan...?

Tässä on tulossa salaattitarpeita keväälle.

Kaivoin aiemmin syksyllä ylös myös kohdan, johon kippasin pari vuotta sitten kasan valkosipulien skeippejä. Nehän eivät siis kuihdu, vaan jatkavat kehittymistään siihen asti, että itusilmut ovat itämiskykyisiä. Tämän opin ihan kantapään kautta. Tänä kesänä meillä syötiin melkein kaikki skeipit, joten valkosipulien maailmanvalloitus jatkuu vain hallitusti. Takaisin asiaan palatakseni, otin kaikki pikkuruiset valkosipulinalut samaan ulkovaraston kaappiin tulppaaninsipulien kanssa. Muutamia isoimpia istutin kasvimaalle mutta kaikki pienet ja ne tänä kesänä kehittyneet itusilmut istutin pariin ruukkuun. Ne saavat olla ulkona tai ulkovarastossa niin pitkään kuin vain pysyvät suurin piirtein sulina. Pakkasen laskettua liian alas siirrän valkosipuliruukut kellariin. Jossain vaiheessa niissä alkaa oletettavasti näkyä kasvun merkkejä, jolloin ne voikin tuoda ulkoeteiseen kasvamaan. Siitä on sitten helppo napsia valkosipulinversoja ruuanlaittoon. Minun on pitänyt kokeilla tätä konstia jo monena vuonna mutta aina se on unohtunut.

Tämä on ilmeisesti Päivänpesän Katjalta pari vuotta sitten saatu mysteeriesikko, joka kukkii nyt ensimmäistä kertaa.

Valkosipuleista takaisin kukkasipuleihin. Kaikki tänä syksynä hankitut sipulit ovat nyt maassa. Oikeastaan jäi vielä sellainen olo, että jotain voisi hankkia lisääkin. Nyt saa siis luvan kanssa pitää silmät auki ja kierrellä alelaareja. Kukkasipuleita istuttaessa tuli samalla vähän kitkettyäkin. Seuraavana työn alla olisi viritellä jänisverkot ja tyhjentää jälkikompostori, jossa kasvoi tänä kesänä kesäkurpitsaa ja kurkkua. Jos aikaa ja inspiraatiota jää, niin kukkapenkkien reunusten kanttaaminen voisi olla ihan hyödyllinen toimenpide.

Päivän kärhöjä ei enää oikein löydy, joten tilalle tuli siemenestä kasvatettu kellukka.

Hyvää syyslomaviikkoa!

TONNI TÄYNNÄ!

Juhlahetken kärhönä loistokärhö 'Rouge Cardinal'.

Niin siinä on vain päässyt ihan huomaamatta käymään, että nettiin on tämän postauksen myötä naputeltu tuhannen postauksen verran juttuja. Onhan tässä jokunen vuosi niitä tehtailtukin, alkuvuosina selvästi ahkerammin kuin nykyään. Hoitovapailta säännöllisempään työrytmiin siirtyminen näkyi selvästi postaustahdissa ja tämän vuoden aikana tietokoneaikaa on vähentänyt myös se, että olemme isännän kanssa ensimmäistä kertaa ikinä eläneet koko ajan samassa vuorokausi- ja viikkorytmissä. Enää ei ole tarvinnut viettää iltoja tai viikonloppuja tietokoneella odottamassa ihmiselle sopimattomiin aikoihin töistä palaavaa puoliskoa tai aamupäiviä odotellen toisen heräämistä yötöiden jälkeen. Nykyinen elämänrytmi on tehnyt koko perheelle hyvää, vaikka sen seurauksena blogielämä on suuresti kärsinyt. Asiat pitää laittaa kuitenkin tärkeysjärjestykseen. Myös töiden ohella opiskelu syö aikaa, vaikka toistaiseksi näyttääkin siltä, että kaikki on hyvin tasapainossa ja aikaa jää hyvin muuhunkin elämään.

Aikaa jää mm. kukkasipulihankintoihin.

Palataanpa takaisin puutarha-aiheeseen. Tätä postausta naputtelin pääasiassa sateisessa ja vähintäänkin koleassa säässä. Alkuviikosta lämpötila tipahti jo lähelle nollaa mutta onneksi vain lähelle. Kasveille ei käynyt kuinkaan ja jopa kurkku selvisi harson alla. Syksyn säät näyttävät ailahtelevan yhtä innokkaasti kuin keväänkin, sillä eilen ja tänään on ollut lähes 20 astetta lämmintä ja aurinkokin on paistanut vähintään hetkittäin. Ensi viikolla sateiden pitäisi kuitenkin taas palata ja sään muuttua kylmemmäksi. Kai se on alettava jo laittaa puutarhaa talvikuntoon ja istuttelemaan kukkasipuleita. Muistakaa muuten viritellä hiirenloukkuja varastoihin! Täältä jo saatiin yksi iso myyränroikale hengiltä. En ole vielä tarkistanut, näkyykö aurinkopenkissä vesimyyrän multakasoja tai aidan takana mahdollisia tunneleita. Toivottavasti ei. Luultavasti en ole niin viitseliäs, että jaksaisin syyskylmillä kaivaa metalliverkkoa kukkasipuleiden suojaksi. Myyräriskialueella eivät siis sipulikukat loista ensi keväänäkään.

Tuolla Karon taustalla aidan luona se vesimyyrä välillä rellestää. Toivottavasti ei kuitenkaan ensi talvena.

Karo muuten täytti tällä viikolla 11 vuotta. Synttäreitä ei sen kummemmin juhlittu, mutta sai Karo ylimääräisen herkkupalasen, kunnon kävelylenkin ja aikaa nuuskia perusteellisesti koirakavereiden terveisiä sekä paljon rapsutuksia. Varsinkin aamulenkkien aikana Karon turkki menee aamupäivän kosteudessa pörheäksi. Se näyttää kuvassa melkein untuvaiselta.

Mustaluumun yli kymmenestä raakileesta kaksi kehittyi loppuun saakka.

Onko kellään tietoa mustaluumun hedelmistä? Eivät ne kai syötäväksi kelpaa mutta millainen kasvi siemenistä kehittyisi, jos ne saisi itämään? Kannattaako edes yrittää vai onko omajuurinen mustaluumu hillittömästi juurivesoja tehtaileva ja älyttömän arka tapaus? Joku syyhän sille on, miksi tuo omanikin on vartettu johonkin muuhun perusrunkoon. Huomaatteko muuten taas, kuinka alan talven lähestyessä haalia jotain uutta kokeiltavaa? Juuri kun olen päättänyt viskata afrikansinisarjan toisten riesaksi ja ehkä myös verenpisara kokee saman kohtalon, niin alkavat sormet syyhytä yksien luumunkivien takia!

Luumusta toiseen: kosmos käyttää tukenaan 'Laatokan Helmen' juurivesaa.

Puutarhakompostori on joutunut olemaan loppukesän täysin omillaan sinne pesiytyneiden ampiaisten takia. Viimeisimmällä kerralla, kun yritin viedä sinne kitkentäjätteitä, ampiaiset tulivat jo parin metrin päästä pörräämään kottikärryn ympärille. Toivottavasti yhdyskunta häipyy (=kuolee) pian, jotta pääsen vähän sekoittelemaan kompostia ennen talvea. Työkaverin talliltakin voisi hakea vielä säkillisen tai pari lantaa vauhdittamaan kompostoitumista.

Lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on... Koivunlehti riippui hämähäkinseitissä.

Ampiaisongelmaa on ollut myös sisällä. Olemme ihmetelleet pitkään, mistä isot, hyvin tummat ampiaiset löytävät tiensä sisätiloihin. Vihdoin isäntä ja lapset keksivät, että niiden täytyy tulla takan hormin pellin raosta. Ensiavuksi isäntä tunki raot täyteen mainospostia mutta parin päivän hiljaiselon jälkeen ampiaisia tuli sisälle peräti kaksi saman tunnin sisällä. Puuhellassa ja leivinuunissa oli jo poltettu ensimmäiset tulet viileiden säiden tultua, mutta ei auttanut muu kuin laittaa takkaankin tulet. Vähän jännitettiin, lähteekö takka edes vetämään vai tukkiiko pesä koko hormin. Helposti syttyi eikä tullut savua sisälle, mutta ongelmahan ei suinkaan loppunut siihen. Takan lämmityksen jälkeen on tullut kolme nokista ampparia sisälle. Ehkä ampparit olivatkin vain iloisia saamastaan savusaunasta.

Kuningatar (?) pysähtyi ikkunalle sukimaan itseään. Osa amppareista on ollut ihan mustia, mutta tällä sentään näkyi vähän keltaistakin noen alta.

Kunhan tulee kylmempää, loppuvat ampiaisongelmatkin. Joka vuosi niitä tulee jokunen silloin tällöin sisälle mutta tänä vuonna ampiaispesissä on kehittynyt ennätyksellisen tungettelevaa sakkia. Onkohan ensi kesänä normaalia enemmän pesiä? Päällimmäisenä mielessä on ehkä kuitenkin se, millainen syksy tästä kehkeytyy. Olisipa se kasvien kannalta viime vuotta suotuisampi.

Keväällä taimipäiviltä ostamani alppiwulfenia päätti kukkia. Etunurkassa kaukasianmaksaruohoa.

Iloista loppuviikkoa!