Puutarhaystäväni-kirja

Pauliina Kukka & Kaali -blogista keksi elvyttää vanhan ajan Ystäväni-kirjan ja uudistaa sen puutarhamuotoon. Ala-asteikäisenä tuli itsekin täyteltyä luokkakavereiden kirjoja ja annettua omia kirjoja kavereiden täytettäväksi. Tässä Pauliinan versiossa on kyllä ehdottomasti parhaat kysymykset. Nappaa täältä tyhjä pohja ja osallistu sinäkin! Käy vastattuasi kirjoittamassa Pauliinan postauksen kommenttikenttään linkki omaan postaukseesi.

Nimeni / nimimerkkini: Minna

Puutarhani nimi: Hiidenkiven puutarha(ssa)

Puutarhani syntymäaika: Huhtikuun puolivälissä 2015 istutettiin ensimmäiset kasvit. Lumet sulivat kuun lopussa, mutta sen verran sulaa maata oli ilmeisesti aiemmin jo löytynyt, että olin saanut siirreltyä edelliseltä asukkaalta metsään karanneita kevättähtiä omalle tontille ja istuttanut sivupihalle kolme puistosyreenin juurivesaa.

Puutarhassani seikkailevat minä, isäntä, kaksi lastamme, shetlanninlammaskoira Karo, satunnaisesti enimmäkseen kesäaikaan jonkun lähialueella asuvan jättikokoinen kollikissa sekä melkein päivittäin rusakoita.

Lempivärini puutarhassa: punaisen eri sävyt vaaleanpunaisesta tummiin purppuraisiin (poisluettuna oranssiin päin taittavat)

Loistokärhö 'Omoshiro' on erinomainen esimerkki lempiväreistäni.

Lempityökaluni: pistolapio

Lempipaikkani puutarhassa: patio, useampikin kukkapenkki, nykyisin myös kasvimaalla on kiva viettää aikaa.

Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon: kärhöt, erityisesti isokukkaiset sellaiset

Näistä puutarhakirjoista pidän: monipuoliset ja asiantuntevat opukset, joista löytää tärkeää tietoa joka lukemiskerralla.

Hauskin puutarhapuuhani: suunnittelu tai istuttaminen, kylväminenkin on kyllä hauskaa

Ikävin puutarhapuuhani: jänisverkkojen virittely ja keväällä niiden rullaus niin, että mahtuvat varastoon

Rentoudun puutarhassani koko ajan, teinpä siellä mitä tahansa.

Luumutarhaa kivipolkuineen 2.7.2023.

Onnistunein asia puutarhassani on kivipolut. Ehkä muutama kukkapenkkikin on ihan onnistunut.

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani: Jos olisin tiennyt tontin rajalle muuttavasta vesimyyrästä, olisin aurinkopenkkiä kaivaessani upottanut tiheää metalliverkkoa koko istutusalueen mitalta tontin rajalle. Etupihan siperianpihdasta haluaisin myös päästä joskus eroon ja istuttaa sen tilalle jotain maltillisemman kokoista.

Unelmieni kevät on aurinkoinen ja leppeän lämpöinen. Ei liian kuuma kuitenkaan, jotta kaikki ei etene liian nopeasti.

Unelmieni kesä on aurinkoinen, lämmintä saa olla (25 astetta on ihan hyvä, ei tarvita kolmenkympin helteitä). Kesän pitää tuntua kesältä! Reipas yösade vaikka kerran viikossa riittäisi hyvin.

4.8.2023 näkymä takapihalta sivupihalle.

Unelmieni syksy on aurinkoinen ja pitkä, tasaisesti viilenevä ja ensimmäiset hallayöt vasta lokakuussa. Sadetta sen verran, että kasvit ovat tyytyväisiä, mutta ei jatkuvasti viikkokausia yhteen menoon. Komea ja pitkä ruska-aika.

Unelmieni talvi on tasaisesti 5-10 astetta pakkasta, lunta pian ensimmäisten pysyvien pakkasten perään eikä sitä tarvitse talven aikana sataa puolta metriä enempää. Eikä haittaisi, vaikka aurinkoakin näkyisi mahdollisimman paljon.

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu, niin silloin se voisi olla vaikka kevään ja alkukesän rajamailla. Siihen väliin tarvittaisiin yksi kuukausi lisää kalenteriin, jotta ehtisi pysyä kunnolla mukana kiihkeimmässä kasvukaudessa.

Haaveilen: siitä, että vapaapäivänä olisi aina täydellinen puutarhasää. Haaveilen myös siitä, että myrsky kaataisi tontin etelä- ja itäpuolelta muutaman muhkean koivun ja kuusen niin, että valoa tulisi tontille vähän enemmän. Koko metsän ei tarvitsisi kaatua, mutta muutama suurin puu joutaisi aivan hyvin mennä.

Sivupihan metsää 1.1.2024. Mäntyjen edessä olevat koivut ovat liikaa, samoin kuvan oikeasta reunasta pilkistävän koivun latva.

Talon ympäri

Eilen meillä kävi Ylä-Savon puutarhaseura vierailulla. Oli aika jännittävää, kun linja-auto lipui pienelle pihakadullemme ja 35 innokasta puutarhaihmistä pääsi kiertelemään puutarhassamme. Pelkäsin koko edeltävän viikon, että tietysti juuri vierailun aikaan sataa kaatamalla mutta onneksi niin ei käynyt. Edes lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ei satanut pisaraakaan, niin ei kastunut edes kenenkään varpaat puutarhaa tutkiessa. Kylmää oli mutta sehän on vain vaatetuskysymys.

Aloitetaan kierros vähän epäloogisesti sivupihalta. Vaihtelu virkistää.

Olisi tarvittu yksi aurinkoinen päivä, niin suvun perintöpioni 'Elinat' olisivat ehtineet saada edes pari kukkaa auki. Suurin osa nupuista oli tiukasti supussa mutta joukossa oli muutamia hyvin löyhäksi ehtineitä, jotka eivät olisi tarvinneet kuin pikkuisen aurinkoa ja lämpöä levähtääkseen täysin avonaisiksi. Aurinkopenkissä kasvava 'Elinan' siementaimi 'Minna-Elina' oli onneksi ehtinyt saada pari kukkaa auki ja ensimmäiset oli jo leikattu poiskin.

Maja ja oksilla reunustetut istutusalueet keräsivät ihastusta. Oma osuutensa oli toki kauniisti kukkivalla tarha-alppikärhö 'Purple Dreamilla'.

Tarhavaleunikkoakin ihasteltiin. Kuva otettu 30.6, jolloin kukat olivat edustavammassa kunnossa ja sää parempi.

Siirrytään kärhökaaren ja majapenkin alueelta takapihan suuntaan.

Patiolla kesäkukkaruukut ehtivät juuri ja juuri edes jonkinlaiseen kukkaan tai muuten vain vehreään kuntoon. Ruukkuun kaivamani viimekesäiset koristeheinät ovat nyt tehneet tähkät. Luulin, että mättäässä olisi vain yhtä sorttia mutta nyt näkee selvästi, että kahdenlaista niitä kuitenkin oli. Rentolehtinen, lamoava heinä B on tehnyt hyvin hennot ja kevyesti riippuvat tähkät (alla olevan kuvan vasemmassa alalaidassa taustalla). Minulla ei ole aavistustakaan, mikä samasta mättäästä nouseva, vähän juolavehnän kortta muistuttava heinä on. Sen tähkä näkyy samaisessa tähkäkuvassa etualalla. Tässä vaiheessa olen sitä mieltä, että kumpikaan heinistä ei tule enää saamaan jatkopaikkaa puutarhassani. Loput siemenistä ja syksymmällä myös ruukussa olleen mättään kippaan kadun pään joutoalueelle jonkun liian isoksi venähtäneen oreganon tilalle. Siellä sopivat olemaan, jos viihtyvät.

Pation kesäkukat: koristeheiniä, gladiolusta, keijunkukkaa, pelakuita, kohtalonkukka, petuniaa, afrikansinisarja, viherliljapuu sekä mustaluumu.

Gladiolusten kanssa samassa ruukussa kasvavat koristehirssit tai mitä nyt ovatkaan, eivät ole vielä saaneet tähkiä aikaiseksi. Ne ovat kuitenkin minusta ihan mukavan näköisiä gladiolusten kanssa. Niissä on suunnilleen sama vihreän sävy mutta hennolla valkoisella raidalla. Ja siinä missä gladiolukset sojottavat jäykästi pystyssä, hirssit tuovat asetelmaan pikkuisen pehmeyttä kevyesti kaartuvilla lehdillään. Pelakuista vanhat valkoiset kukkivat mutta 'Apple Blossom' oli vasta nupullaan. Vaikka olen lannoittanut pelakuita, niiden lehdet ovat silti kovin hailakat verrattuna talon seinustan parvekelaatikoissa kasvaviin. Voi olla, että vielä yksi ripaus kanankakkaa ei tekisi pahaa tässä vaiheessa kesää. Mustaluumun juureen istuttamani kohtalonkukka (nemesia) pamahti täyteen kukkaan juuri pari päivää ennen h-hetkeä. Mikä ajoitus! Sen kaverina kasvaa toistaiseksi vielä hyvin pientä koristeheinää F sekä pari tarjouksesta napattua violettia petuniaa. Mustaluumu on kasvanut sen verran sivistyneesti, että se saattaakin mahtua vielä ensi talveksi kellariin. Afrikansinisarja taitaa jäädä taas viherkasviksi.

Patiolta luumutarhaan. Tämä näkymä on minusta jo ihan katsottavan näköinen.

Laukka 'Gracefull' kukkii toista kesää kauniisti kurjenpolvien seassa.

Vasta nyt, kun tarkistin muistiinpanoista nimeä 'Gracefull'-laukalle, tajusin, että monen monta kukkasipulia puuttuu aurinkopenkistä. Ei näy jälkeäkään viime lokakuussa istutuista napolinlaukoista, persianpikarililjasta, mustalaukoista eikä edelleenkään syysmyrkkyliljasta. Joko kaikki sipulit ovat päätyneet vesimyyrän kitaan tai sitten vähintään osa oli jo ostohetkellä liian kuivettuneita. Tai persianpikarililja ei, sillä se ei ollut viimeisissä alelaareissa. Saamarin vesimyyrä varmaan taas. No, ei mietitä sitä enää vaan palataan takapihalle.

Nurmialuetta reunustaa (kerrankin) siististi kantatut istutusalueet.

Edellisen kuvan vasemmalla puolella seinän varressa kukkii ruukussa loistokärhö SAMARITAN JO.

Valkeaa varjopenkkiä tulee harvemmin esiteltyä mutta on sekin edelleen olemassa. Sulkavaleangervo kukkii tänä vuonna komeasti.

Jatkuvien sateiden takia kukkapenkkien kanttaaminen jäi minulla vähän viime tippaan, eli lauantaille. Odotin koko kesän sellaista hetkeä, että maa olisi edes pinnasta kuivahtanut, jotta kanttaaminen olisi helpompaa eikä ruohotupsujen mukana lähtisi kovin paljoa multaa. Sitähän hetkeä ei sitten ole toistaiseksi meillä tullut. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt kantata silloin kun oli poutaa se reilun viikon jakso kesäkuun puolivälissä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi 24mm vettä, joten kanttaaminen oli entistäkin tympeämpää hommaa. Takapihalla homma oli sentään vielä tehtävissä jotenkin mutta sivupihalla lähti neljän metrin matkalta puoli kottikärryllistä savikökkäreitä nurmituppaiden mukana. Tahmaiseen savivelliin juuttunutta lapiotakin sai kiskoa muutaman kerran kaksin käsin irti.

Talveksi nurmikolle jäänyt kasa nurmituppaita oli jättänyt paljaan laikun, joka ei ole vieläkään umpeutunut. Muutenkin tuo uusi alue on vielä vähän kesken.

Lemmikkien jäljiltä polun oikealle puolelle jäi paljon aukkoja mutta kuvasta ei näy, että niihin on istutettu jo pieniä perennantaimia.

Päivänpesän Katjalle terveisiä: sinulta viime kesänä saatu kirahvinkukka on nupullaan. Se on tuossa ylläolevassa kuvassa ritarinkannuksen edessä kuvan oikeassa reunassa. Aikamoinen törö se vielä on, kun alhaalla on tuuhea lehtimätäs, josta nousee yksi parimetrinen kukkavarsi. Tarkkailen sitä nyt tämän kesän ja mietin, tekisikö pieniä siirto-operaatioita ensi keväänä vai antaako olla tuossa. Ja lisää terveisiä: myös salkoruusu 'Nigra' on nupullaan. Kivaa, kun on näitä ystäviltä saatuja kasveja puutarhassa!

Takapihalta kuljettiin varjokujan läpi etupihalle. Portin alla on edelleen jämät yli tulvineen rännin kuljettamasta mullasta.

Varjokujalla on hyvin rehevää nyt kun on satanut. Tosin keijupuutarhassa varjorikot ja haltiankukka retkottavat pitkin pituuttaan ja kaikki isolehtiset kasvit ovat rakeiden rei'ittämiä. Töyhtöangervo on upeassa kukassa ja pian varjoliljat, joissa oli jo ensimmäisiä kukkia auki. Sormivaleangervot ovat nupullaan. Etupihalle tultaessa portin vasen puoli on jo melko rehevä, kun tarha-alppikärhö 'Pink Dream' ja erittäin hyvin talvehtinut köynnöskuusama ovat ottaneet tilaa haltuunsa. Oikealla puolella kiipeilee kelloköynnös ja tuoksuherneitä mutta ne eivät ole vielä ehtineet kuin hädin tuskin metrin korkuisiksi. Keltapäivänliljat kukkivat komeasti, mutta yleisilme on niilläkin vähän räjähtänyt. Mikään kasvi ei tykkää, jos sataa jatkuvasti.

Purppuraheisiangervo kukkii komeasti. Puskan muoto on lievästi sanottuna eriskummallinen.

Aurinkopenkki on puuvartisille haastava kasvupaikka jo pelkästään olosuhteiden vuoksi. Talvella tuulet puhaltavat suoraan ja terästävät pakkasen vaikutusta. Lisäksi vesimyyrä on enemmän tai vähemmän vakituinen seuralainen. Talviolosuhteet kävivät selvästi mongolianvaahteran kohtaloksi, sillä takapihalle siirron jälkeen se ei palelluttanut yhtäkään oksankärkeä. Mustilanhortensia on vasta tänä kesänä uskaltanut kasvaa aidan yli ja alkaa pian kukkia. Pitsipihlaja joutui toissa talvena myyrän hampaisiin mutta lähti kuitenkin keskellä kesää kasvuun. Joku sitä kiusasi viime talvenakin, sillä siinä on vain yksi pari viikkoa sitten ilmestynyt minikokoinen lehtitupsu puolivälissä runkoa. Aion kaivaa koko puun pois ja tutkia, onko sillä juuria enää lainkaan. Onneksi edes purppuraheisiangervo on viihtynyt. Sen ensimmäiset oksat kasvoivat rennosti maata myöten ja toissa kesän suoraan ylöspäin kasvaneet versot taipuivat tuulissa aidan suuntaan. Madalsin sitä keväällä sen verran, että pensas näyttää nyt kadulta katsottuna suunnilleen normaalilta. Ehkä ensi kesänä juurelta kasvavat uudet versot tasoittavat myös alaosan järkevämmän muotoiseksi.

Sade taivutti tietysti pienet pionit tukinaruista huolimatta juuri penkin keskiosaa kohti eikä katselusuuntaan.

Pensasryhmän päässä oleva pioni levähti sentään tasapuolisesti joka suuntaan.

Tuolta kuvan keskeltä lähdettiin postauksen alussa liikkeelle. Kierros on siis täynnä.

Tämä postaus oli tarkoitus julkaista jo eilen mutta yhtä sun toista kiirettä on ollut nyt sen verran, että blogielämä on taas jäänyt jälkeen. Sade on suurin syypää kiireisiin, sillä puutarhatyöt edistyvät sateessa todella paljon hitaammin kuin poutasäällä. Laskin, että kymmenen päivän aikana meillä on satanut jo yli 100 milliä. Ajatella: sata litraa vettä joka ikiselle tontin neliömetrille. Huomasin myös, mitä jatkuva kosteus tarkoittaa nilviäisrintamalla. Muutama tunti on nimittäin mennyt peltoetanoita kasvimaalta kerätessä. Lehtokotiloitakin olen silloin tällöin etsinyt mutta niitä tuntuu löytyvän paremmin juuri silloin kun keskittyy tekemään kaikkea muuta. Sateiden innoittamana niitä mokomia on löytynyt ensimmäistä kertaa jopa ihan talon viereltä ja keskeltä nurmikkoa. Ei vielä onneksi valtavia määriä mutta muutamia silloin tällöin. Rastaat ja harakatkin ovat kadonneet johonkin, eli turha toivoa niiltä apua nilviäisjahdissa. Onneksi kasveissa ei vielä näy isompia syöntijälkiä, joten tilanne lienee hallussa. Jotta se pysyisikin samanlaisena, toivoisin nyt ihan aikuisten oikeasti pitkää kuivaa ja helteistä ajanjaksoa. En siis sitä, että seuraavan viikon sääennusteissa joka ikiselle päivälle on lätkitty pisarankuvia. Valitan, että tähänkin postaukseen piti tunkea tätä sadevalitusta. Onneksi kuitenkin nyt sadealueita on ilmeisesti liikkunut edes vähän tasapuolisemmin myös muualla kuin meillä.

Perjantain ja lauantain välisen yön sademäärä, jättipalsamin kitkennässä löytynyt yllätys sekä ensimmäinen kunnon erä kypsyneitä hunajamarjoja.

Ja jotta jäisi jotain positiivista mietittävää mieleen, niin sain puutarhaseuralta lahjakortin kiitokseksi vierailusta. Nyt saakin ruveta miettimään, mitä kivaa puutarhaan hankkisi muistoksi heidän käynnistään. Hankkisiko uusia kasveja vai käyttäisikö rahat vaikka kärhötukeen tai kaariporttiin? Mieltä kutkuttavia ajatuksia!

Avointen satoa, osa 3

Tervetuloa mukaan pihakierroksen kolmanteen osaan, eli tässä jatkamme takapihalta patioalueelle ja sieltä sivupihan kautta kasvimaalle. Tällä alueella ovat myös puutarhan vanhimmat ja komeimmat kärhöt, paljon jaloangervoja ja muutenkin rehevimmät kukkapenkit, joten tutkittavaa riitti avointen puutarhojen aikaan ja toivottavasti tälläkin kierroksella voi hetkeksi pysähtyä silmäilemään kuvia tarkemmin. Kunnon Grande Finale siis.

Takapihalta päädyttiin suoraan näihin näkymiin. Loistokärhö 'Voluceau' kukkii vasemmalla, kärhökaaripenkki häämöttää edessä.

Ja tuolta päin tänne tultiin. Ruukkuryhmässä on kolme pelakuuta ja iso ruukku petuniaa (ja juurakkoa kasvatteleva kärhö jurottaa siellä seassa).

Pation seinäkkeessäkin kukkivat vielä loistokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue', vaikka niiden huippukukinta olikin jo vähän ohi. Myös syyssyrikkä keräsi ihastusta.

Harmittelin sitä, kun sattui tuulinen päivä, sillä tyynellä ja aurinkoisella säällä syyssyrikässä olisi ollut paljonkin perhosia. Yksi amiraali ja neitoperhonen taisivat pyörähtää hetken aikaa kuvattavina tapahtuma-aikaan. Silti pensas oli ihmettelyn, ihastelun ja valokuvaamisen kohteena ja moni itsekseen kiertelijöistä tuli ihan kysymään, mikä se on. Niille, jotka olivat opastetulla kierroksella, olin aika usein kertonut jo talon päädyn ruukkuryhmän kasveista, että talvetan ne kellarissa. Siinä vaiheessa kun päästiin syrikän kohdalle ja kerroin senkin päätyvän kellariin talveksi, alettiin jo kysellä, miten suuri kellari meillä olikaan. Ja olihan siellä viime talvena myös ne 50 alppiruusun tainta.... Täytyy myöntää, että joka syksy talvetukseen tulevien kasvien määrä kauhistuttaa minuakin, mutta sinne ne vain kaikki ovat aina sopineet.

Tässä muutamana päivänä syrikällä poikenneita perhosia, kun eivät näyttäytyneet avointen aikaan. Ylhäällä herukkaperhonen neitoperhonen ja keisarinviitta, alhaalla sitruunaperhonen, amiraali ja nokkosperhonen.

Osa patiosta ja kolmiopenkistä, syrikkä ja saman penkin kärhöseinäke jäävät tästä vasemmalle. Pation pöydälle laitoin näytille muutamia kuvia puutarhan lähtötilanteesta.

Edellisestä kuvasta käännytään 180 astetta ympäri katsomaan kärhökaaripenkkiä.

Kärhöportti oli hienosti kukassa tapahtumapäivänä, tosin kuvassa näyttää aika valjulta.

Kärhökaari- ja majapenkki keräsivät varmaan eniten ihailuja koko päivän aikana. Eikä ihmekään, sillä ovathan nuo tuuheat jaloangervokasvustot ja komeasti kukkineet kärhöt näyttäviä. Penkkien välissä kiemurteleva polku oli varsinkin lapsista hauska ja kärhöporttia kuvattiin paljon. Eräs kävijä sanoi, että siinä kelpaisi ottaa vaikka rippikuvia. Majapenkin istumapaikasta paljastui ongelma, jota en itse pitkäjalkaisena ollut huomannut lainkaan. Penkki saattaa nimittäin keikahtaa, jos aikuinen istahtaa sen etulaitaan ja kun istumakorkeus on säädetty nimenomaan meidän pitkien ihmisten mukaan, niin ainakin pari yllätystä taisi vieraille syntyä. Pahoittelut tästä! Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan lentänyt nenälleen tai saanut pieniä sydämentykytyksiä kummempia vammoja. Muutenhan penkki on hyvinkin tukeva istua eikä tämäkään ongelma vaadi kuin pientä hienosäätöä. Se korjataan varmasti ennen seuraavia puutarhavieraita!

Maja ei ollut ihan niin vehreä kuin viime kesänä suunnittelin, mutta omapa oli vikani, kun en muistanut suojata alppikärhöjä jäniksiltä.

Jos majaan pääsi turvallisesti istumaan, näkymä oli tällainen.

Suolla kukki pari ahkeraliisaa samoissa sävyissä kuin jaloangervot sen vieressä majapenkissä.

Marjapensasalueen suunnasta kohti majapenkkiä ja kärhökaarta. Suo pilkottaa vähän jaloangervojen tällä puolella.

Edellisestä kuvasta siirryttiin vasemmalle. Tältä suunnalta näkyy syysleimuja ja penkkien välissä kiemurteleva polku. Majapenkin purppuraiset keijunkukat ja purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' tuovat kontrastia.

Vieressä oli myös hyönteishotelli, jonka viereen tulostin kuvia joistakin hotellin asukkaista.

Kasvimaalla näytti onneksi tänä vuonna rehevämmältä kuin viime vuonna. Amppelitomaatitkaan eivät olleet enää sellaisia rääpäleitä kuin kesäkuussa.

Meillä kävijät pitivät erityisesti siitä, että puutarhassa oli avaruuden tuntua eikä joka paikkaa ollut tupattu täyteen, vaikka kukkaistutuksia olikin runsaasti. Yleisvaikutelma oli selkeä ja huolella mietitty, ja kasviyhdistelmät onnistuneita. Köynnöstukia ja -seinäkkeitä tutkittiin paljon ja kamerat lauloivat sekä niiden, että niitä koristavien kärhöjen kohdalla. Vaikka osa kärhöistä ei ehtinyt kukkaan ja toiset olivat jo vähän ohikukkineita, niin onneksi muutamassa oli vielä näytiksi oikein komeaa kukintaa. Tulevina vuosina kukkarunsaus vain lisääntyy, kun uudemmat kärhöistä pääsevät vanhojen kanssa samoihin mittoihin. Kivisistä yksityiskohdista kivikkorinne, kivipolut ja nuotiopaikka olivat kävijöiden mieleen. Kivipolkujen pohjatöistä udeltiin ja siitä, kuinka saan ne pidettyä rikkaruohottomina. Kuten kävijöillekin kerroin, kivipolkujen alla ei ole mitään kankaita ja rikkaruohojen kitkemiseen saumoista käytän useamman tunnin kesän aikana. Kitkemällä kivikkorinnekin pysyy siistinä. Kysymyksiä riitti myös kärhöjen istuttamisesta (=oikein syvälle), talvisuojauksesta (=ei mitenkään), leikkaamisesta (=kuivat pois) ja lannoittamisesta (=kanankakalla ja nokkoskäytteellä heinäkuun alkuun saakka). Aika moni kyseli myös kompostoinnista, perenna-alueiden lannoittamisesta ja lehtokotiloista.

Kasvimaalta kun tuli autotallin edestä takaisin etupihalle, näki vielä kärhökaaripenkin tätäkin päätä tarkemmin. Jaloangervot olivat täälläkin komeasti kukassa.

Itse sain kokeilemisen arvoisia vinkkejä mm. vesimyyrän karkotukseen, suon kasvivalintoihin ja runsaan luumusadon hyödyntämiseen. Eräältä rouvalta sain tuliaisiksi karhunjuuren siemeniä ja niitähän on tietysti päästävä kylvämään jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Mitä kuvista katsoin, niin varsin hauskannäköisestä kasvista on kyse. Päivä oli minusta todella antoisa ja kävijät toinen toistaan mukavampia. Oli ihana jutella heidän kanssaan, kuulla itse kunkin kokemuksia eri kasveista ja ylipäätään puhua samanmielisten harrastajien kanssa kunnolla puutarhaa. Tuli tavattua myös yksi saman kadun asukas, jonka iloisen värikkäitä kukkapenkkejä olen ohikulkiessani aina kaula pitkällä kurkkinut. En vain ole koskaan sattunut olemaan jalkaisin liikkeellä juuri samaan aikaan kun hän on ollut puutarhuroimassa, jotta olisin voinut pyytää pientä pihakierrosta. Sain kutsun tulla joku kerta vaikka ovikelloa soittamaan, jos ei satu tiet muuten kohtaamaan. Aionkin hyödyntää kutsun vielä jonain päivänä.

Etupihan kiveystä en huomannut opastetuilla kierroksilla esitellä, mutta ehkä omatoimikiertelijät senkin bongasivat. Karpaattienkellot kukkivat vielä kohtuullisesti, joten niillä oli tässä hyvä peittää naapuri.

Sattuipa päivän mittaan muuten vielä eräs ainakin itseäni näin jälkikäteen huvittava keskustelu. Eräs kävijä vinkkasi auringonhatun olevan oikein hyvä perhoskasvi. Nimi ei ollut minulle ennestään tuttu eikä siinä tilanteessa pääni toiminut tarpeeksi nopeasti, jotta olisin yhdistänyt tieteellisen nimen punahatuksi. Sotkin kaiken lisäksi kasvin johonkin keltakukkaiseen ja olin ainakin hieman yllättynyt, kun vieras sanoi niitä olevan myös punaisia. Illalla googlen avulla kuitenkin selvisi, että suorastaan surullisen tuttu kasvi oli kyseessä.

Vuosien yrittämisen ja kymmenien kuolleiden taimien jälkeen pääsen vihdoin ihailemaan punahatun kukintaa omassa puutarhassa.

Tässäpä tämän pienen puutarhamme yleisnäkymät ja tuli käytyä aika perusteellisesti läpi samalla kun sain vielä laittaa itselleni muistiin kokemukset ensimmäisestä Avoimet puutarhat -kokemuksesta. Oikein lämpimät kiitokset kaikille meillä kävijöille mieleenpainuvasta päivästä, kaikista kysymyksistänne ja todella ihanista kommenteistanne! Yhtä lämpimät kiitokset myös eilisille Kuopion puutarhaseuran vierailijoille sekä tällä virtuaalivierailulla olleille blogin lukijoille!

Edellisen osan takapihan alueesta löydät tästä.

Edistystä sivupihalla

Lupasin tähän postaukseen kuvia ja tekstiä sivupihan työmaalta, joka on nyt edennyt siihen pisteeseen, ettei alue näytä enää räjäytystyömaalta tai kaatopaikalta. Ennen varsinaista projektialuetta pari kuvaa majapenkistä, jonka on nyt vallannut vihreys. Edellisen siitä kertovan jutun aikaan kasvu oli siellä niin alussa, että penkit näyttivät hyvin tyhjiltä.

Majapenkissä kukkivat edelleen esikot. Vasemmassa reunassa rikkoviuhka on lähtenyt kasvamaan ja oikeassa reunassa palloesikon ylimpien kukintojen kohdalla pieni sinikämmen.

Jaloangervot ovat niin hyvässä kasvussa, että 'White Lion' -narsissit jäävät pian niiden alle piiloon. Ehkä kuitenkin ehtivät kukkia loppuun sitä ennen.

Sitten varsinaiselle työmaalle, joka oli kärhökaaripenkin edusta. Kiveykset ja kulkureitit muutenkin ovat suunnilleen valmiit, samoin istutusalueiden rajaukset poluista. Nurmikon ja kukkapenkin kivireunus on vielä vähän kesken ja noin neliömetrin kokoinen alue kasvittamatta, mutta eiköhän kumpikin vielä joskus valmistu. Yksi kivikasa poluille käyttökelpoisia kiviä jäi vielä odottamaan niille sijoilleen, sillä ei niitä viitsi huvikseen ensin kärrätä johonkin väliaikaisesti pois näkyviltä ja kohta lopulliselle paikalleen.

Yleisnäkymä melkein koko kärhökaaripenkistä. Kaariportti keskellä penkkiä ei ainakaan tässä vaiheessa häiritse silmääni, joten ehkä ei tarvitse miettiä sen tilalle mitään uutta ratkaisua.

Vasemmalla puolella uudessa osassa on pensasmustikoita, rönsyakankaalia, astinkiviä  ja komeamaksaruohoa. Penkin entinen etureuna meni suorassa linjassa kaariportin etureunasta kohti taainta kiveä.

Sama alue päädystä katsottuna. Kivireunus loppui sopivien kivien puutteessa kesken, mutta se ei ole uutta tässä puutarhassa. Talven aikana kuolleet rönsyakankaalit aiheuttivat vähän lisätöitä.

Olen rajannut nuo kivireunukset nurmikosta muovilla, etteivät heinän-, rönsyakankaalin-, valvatin ja vuohenkellon juuret pääse ihan niin helposti luikertelemaan kivien väliin ja siitä kukkapenkkiin. Kivireunuksen päältä on myös ruohonleikkurilla helpompi huristella kuin vaikkapa kantatun reunan kohdalta, kunhan kivet on vain huolella asennettu nurmen pinnan tasalle ja sileä pinta ylöspäin. Hetken aikaa muovi näkyy kivien vieressä, mutta kunhan nurmikko täyttää oman alueensa, muovikin häviää näkyvistä.

Ja tässä oikeaa puoliskoa. Kompostille johtavan polun yläpäähän pitää vielä laittaa vähän kivituhkaa ja nostaa samalla ensimmäistä betonilaattaa ylemmäs.

Kun tekee puutarhaa palanen kerrallaan ja niillä materiaaleilla, mitä kulloinkin on tarjolla, on välillä melkoinen sovittelu, jotta eri osiot sopivat yhteen eikä lopputulos näyttäisi tilkkutäkiltä. Kärhökaaripenkin yhteydessä on sekä kivi- että oksareunuksia ja kulkuväylissä luonnonkiveä, betonilaattaa, hiekkaa ja kivituhkaa. Melkoinen sekamelska siis ja hetken joutui pähkäilemään, kuinka kaiken saa yhdistettyä sopuisasti. Aikaisemmin eri materiaalit eivät ole osuneet niin paljoa samaan näkymään, että asiasta tulisi ongelmaa, mutta nyt kun polut yhdistyivät samaan lähtöpisteeseen, pääsivät aivonystyrät hommiin. Päätin reunustaa majalle johtavan polun oksilla, sillä kaariportin jälkeen kaikki reunukset ovat oksista tehtyjä. Reunuksiin sopivat kivet riittivät sitä paitsi ainoastaan kompostipolun reunustamiseen. En edes harkinnut kompostipolulla olleiden kivireunusten vaihtamista oksareunuksiin, sillä kiviä löytyy joskus kuitenkin lisää ja oksat lahoavat aikanaan. Vaihdan mieluummin rajaukset kiviin sitä mukaa kun niitä kertyy tarpeeksi. Kasvit ja joka puolelta löytyvät luonnonkivet yhdistävät minusta riittävästi materiaaleja muuten toisiinsa ja jos lopputulos minulle kelpaa, pitää sen riittää muillekin!

Tällä keskialueella tapahtui muutama kasvisiirto ennen uusien taimien istuttamista. Ja jäipä kuvaan näemmä vielä pieni kasa pikkukiviä, joita noukin pois mullan seasta.

Kärhöportin oikealle puolelle jäävällä alueella kasvoi ennestään mm. punahattuja. Koska ne eivät ole aikaisempina vuosina talvehtineet meillä, niille oli jäänyt melko pieni alue kukkapenkistä. Tänä vuonna kuitenkin kaikki kolme ovat lähteneet kasvuun, joten niille piti raivata lisää tilaa. Halusin istuttaa myös yhden siemenistä kasvatetuista alppiruusuista tuomaan aikanaan tälle alueelle talvivihreyttä. Yllätys, yllätys maan alta löytyi taas sen kokoinen kivi, että piti muuttaa suunnitelmia ties kuinka monennen kerran. Päätin siirtää kaksi kurjenpolvea ylemmäs rinteeseen kiven kohdalle, sillä ne tulevat varmasti pärjäämään siinä. Alppiruusu pääsi kurjenpolvilta vapautuneeseen tilaan (näkyy yllä olevassa kuvassa kärhöportin takareunan ja etualan jalopähkämöiden puolivälissä) ja punahatuista kaksi siirsin alppiruusun viereen. Niiden kun piti päästä pois syysleimujen ja jalopähkämön kuristuksista. Väliin jäävän tyhjän tilan täytin valkoisilla syysastereilla. Kivireunuksen vieressä kasvoi ennestään sammalleimuja ja niiden jatkoksi laajennettuun osaan siirsin toisaalta kangasajuruohoa. Aivan osion yläkärkeen istutin sinikatanaa ja kuunlilja 'Halcyonia', jota oli jo aikaisemmin penkkiä reunustamassa. Samaa 'Halcyonia' tuli myös alueen kolmanteen sektoriin, josta näkyy vain pikkuisen kärkeä näissä kuvissa. Lisää kuvia tulee sitten kun kasvit lähtevät kunnolla kasvuun.

Loppuun vielä kukkaisampia kuvia. Pation vierelle osui toissa syksynä sekoituspussista vain valkoisia kirjopikarililjoja. Pitäisiköhän alkaa lottoamaan, kun sipulitkin osuvat näin hyvin väreittäin?

Takapihalla kaikki kolme luumupuuta kukkivat yhtä aikaa (kuva eilisaamulta). Oikealla komeimmillaan 'Viipurilainen punaluumu', keskellä 'Laatokan Helmi' jo lopuillaan ja vasemmalla 'Kuntala' ihan alussa.

Varjokujan alussa pari vuotta sitten istutetut helmililjat ovat runsastuneet. Vaaleanpunaisia on edelleen vain yksi ja valkoisia neljä. Kirjavat ovat selvästi lisääntyneet ja onpa joukkoon eksynyt pari ihan tavallista tummahelmililjaakin.

Etupihalla viime syksynä istutetut uudet helmililjat kukkivat. Nämä ovat lajiketta 'Valerie Finnis'.

Etupihan ihastuttavin yllätys oli minulle uuden pihaesikon ensikukinta. Esikko on ollut minulla jo ainakin kaksi ellei kolmekin vuotta, mutta se oli tullessaan todella pieni taimi ja jurotti koko ensimmäisen kesänsä. Eipä se kovin kummoinen viime kesänäkään vielä ollut, mutta kasvoi kuitenkin pikkuisen. Se piilotti ainokaisen kukkavanansa niin hyvin muiden kasvien sekaan ja oli taivuttanut kukkansa vielä maata kohti, että melkein jäi koko kukinta huomaamatta. En tiennyt sen väristä muuta kuin että sen pitäisi olla punainen, mutta sekään ei ollut täysin varmaa. Niinpä oli todella ihana yllätys löytää pari kookasta, samettisen tummanpunaista kukkaa auki.

Vasemmalla uuden pihaesikon kukkia, oikealle otin vertailukappaleeksi minulla ennestään olleen tummanvioletin kukan. Dramaattisen tummanpuhuvia kumpikin, mutta selvästi eri värisiä.

Jaoin vanhoja pihaesikoitani viime syksynä, mikä varmaan selittää kukkien suurta kokoeroa. Vanhat ovat myös vasta kukinnan alussa kun taas punainen oli sen löytäessäni jo kukinnan loppupuolella. Oli kuitenkin erittäin hienoa, että punainen esikko on juuri tuollaista samettisen tummaa sävyä eikä mikään oranssinpunainen. Tuo sävy sopii nimittäin täydellisesti myös joka puolella kukkiviin belliksiin. Tulipas tähän nyt tarinaa kerrakseen. Ehkäpä jätetään loput seuraavaan kertaan. Hyvää viikonloppua ja aurinkoista säätä kaikille valmistuville!