Kukkuu!

Tiukukärhö 'Arabella' kurkkii kiven takaa komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' seasta.

Nyt on ollut niin kylmää, että osa kasveista on joutunut olemaan yötä päivää harsojen sisällä. Laiska kun olen, niin en ole viitsinyt kaikilta ottaa harsoja pois edes kastelun ajaksi, vaan olen vain nostanut reunaa sen verran, että kastelukannun nokka ylettää suunnilleen ruukun kohdalle. Nyt vedin yhden harsoviritelmän kokonaan auki, sillä päätin siirtää chilit ja paprikat eteiseen. Ne olivatkin tehneet oikein mukavia yllätyksiä piilossa ollessaan.

'Patio Red' -paprika, jonka siementen itämisessä minulla oli suuria ongelmia keväällä. Yksi ainokainen siemen noin 40:stä iti ja vaikka taimi kasvoi tuskallisen hitaasti, innostui se vihdoin kukkimaan ja pari pientä raakilettakin on jo tulossa.

Siemenkirjeen chili on tehnyt myös vihdoin ensimmäisiä "tonttulakkeja".

Ostin alkukesällä pitkään himoitsemani syyssyrikän. Multasäkin pohjat eivät ihan riittäneet sen ruukuttamiseen, joten kippasin täytteeksi pari esikasvatusruukkua, joissa ei ollut mielestäni mitään elämää.

Tuoksumiekkaliljan pikkutaimet kurkistelevat iloisina syyssyrikän juurelta.

Syrikässä on myös melkein joka latvassa kukkanuput. Harso on painanut varret mutkalle vähän joka suuntaan, mutta eipähän ole kasviressukka ainakaan vielä paleltunut.

Kasvimaalla tomaatit ja fenkoli ovat pysyneet kiltisti harsopakettien suojissa, mutta papujen tilanne on toinen. Osa niistä oli jo ennen tätä jääkautta ehtinyt niin korkeiksi, etten yltänyt paketoimaan niitä kokonaan.

Pavut saivat harsosta vain takin ylleen. Tyhjää parempi. Harson sisällä latvat luikertavat ristiin rastiin ja on varmasti vain ajan kysymys, milloin ne keksivät sopivan rakosen, mistä puskevat ulos.

 Kasvit ovat tainneet kyllästyä jo harsojen alla piilotteluun. Tai sitten harsoissa on jotain vikaa...

Kesäkurpitsa 1, harso 0. Pitäisi muistaa käydä tarkistamassa välillä, ovatko kasvit vetäneet kasvaessaan harsot liian tiukalle.

Varjokujan harsokin on revennyt. Iso hortensia näyttää kyllä siltä, että tahtoisi pian ulos.

Kaikki yllätykset eivät ole edes harsojen seassa piilossa; kärhöjen sekaan on itsekseen kylväytynyt tilli, joka on päättänyt ilmeisesti jatkaa omatoimisen leviämisen perinnettä. Mistähän tilli kurkistaa ensi vuonna?

Hieno kärhö! Yksi tillitupsu oli viime kesänä monen metrin päässä tästä, mutta en edes muista, että se olisi kukkinut.

 Metsästä sitä vasta yllätyksiä löytääkin.

Enpä ole ennen kirjavalehtiseen vadelmaan törmännyt. Tämä kasvaa muutaman metrin päässä tontin rajasta, joten on helppo ensi vuonna käydä katsomassa, onko värimuutos tapahtunut vain tässä varressa vai onko koko kasvi perimältään kirjava.

Pieni karvainen yllätys löytyi tänään takapihalta. Isäntä leikkasi nurmikkoa ja huomasi kumollaan olleen lasten jalkapallomaalin verkon alla jäniksenpoikasen. Varmaan se sama, mikä oli aiemmin aurinkopenkissä. Luulimme, että pupu pinkaisisi pakoon, kun maali nostetaan sen päältä, mutta siihen se jäi kyhjöttämään lituskaisena keskelle pihanurmea. Seuraava ajatus oli, että onkohan se ollut jo niin pitkään jumissa verkon alla, että loppu on lähellä. Päätimme siirtää pupun metsän puolelle, etteivät lapset tai Karo tee sille mitään. Käsin ei passaa jäniksenpoikiin koskea, joten isäntä työnsi varovasti haravalla poikasen lapion päälle ja lähti viemään metsää kohti. Viimeisellä metrillä pupu päätti, että lentomatka saa riittää ja ponkaisi lapion päältä heinikkoon. Niin vauhdikkaasti se pinkoi karkuun, että huoli sen hengestä oli turha. Loppuun kuva heinäkuun helteiltä.

Karo oli löytänyt viileän piilopaikan varjokujalta hortensian alta.

Tänään olisi muuten mukavan lämmin päivä pitkästä aikaa, mutta tuulee todella navakasti ja kylmästi. Auringonpaistetta on sentään tarjolla. Mukavaa sunnuntaita!