Kukkakuvamaraton

Nyt on kaikkea ihanaa kukassa ja moni niistä on vieläpä tämän kevään ensikertalaisia. Ehkä upein kaikista on eteisessä majaileva loistokärhö 'Kaiser', jonka vihreinä auenneet kukat ovat alkaneet muuttua hehkuvan pinkeiksi. Välivaihe vihreän ja pinkin välillä oli kaikkea muuta kuin kaunis ja viitteitä siitä on vielä havaittavissa ulommissa terälehdissä.

Alkukevään latvomisen takia kukkia on vain kaksi, mutta ne ovatkin sitten kerrassaan upeita.

Taimihuoneessa (makuuhuone) pistokaskaappi on muuttunut kärhöjuurruttamoksi, sillä sain äidiltäni reilun pätkän loistokärhö 'Andromedan' versoa pistokasmateriaaliksi. Niiden lisäksi siellä on vielä maaliskuussa ottamani 'Kaiserin' pistokkaat. 'Kaiserin' kanssa uskoisin olevani voiton puolella, sillä neljästä pistokkaasta kolme on edelleen hyvin hengissä.

Lisää kärhöjä tulossa. Ja on tuossa etunurkassa yksi karjalanneitokin.

Ensimmäinen ahkeraliisa kukkii.

Ja sitten pihalle! Ihanat kevätkurjenmiekat kukkivat edelleen. Ilokseni jokainen toissasyksynä istuttamani sipuli oli viime kesän aikana lisääntynyt. Parhaimmillaan laskin 24 kukan olevan yhtä aikaa auki.

Syksyllä aion hankkia näiden kaveriksi vaaleansinistä kevätkurjenmiekkaa. Paikka on ilmiselvästi mieluisa näille.

Parhaassa ryppäässä on kolme kukkaa rinta rinnan.

Aurinkopenkin kirjokevättähdet kukkivat.

Hieman varjoisammassa kohdassa isokevättähdet ovat vasta nupulla. Huomenna ensimmäiset kukkivat!

Kivikkorinteen kevätvuohenjuurella menee vielä hetki ennen kuin kukkia alkaa aueta. Tämä oli loistovalinta kivikkorinteeseen, sillä se alkoi vihertää näyttävästi heti lumien sulettua.

Yksi kevään mieluisimpia yllätyksiä oli tuoksuköynnöskuusama, joka on alkanut jo versoa. Ainakin hangen alla talvehti mainiosti, vaikka onkin täällä melkolailla menestymisvyöhykkeensä ylärajoilla.

Puistosyreeni sen sijaan on takuuvarma talvehtija. Taustalla vihertää kevätkaihonkukka.

Maahan istutetut narsissit eivät vielä täällä kuki; pisimmälle ehtineillä on vasta viisisenttiset piipot. Viime viikon "kaupantekijäiset" sen sijaan kukkivat täyttä päätä. Tetenarsissit alkavat olla kukkimisensa kukkineet, mutta perunanarsissiksi luulemani nupullinen yksilö on vasta aukaissut ensimmäisen kukkansa.

Ei ollut perunanarsisi tämä. Tietääkö joku lajikkeen? Mielestäni kukka on pienempi kuin 'Carltonilla', tuoksuu miedosti. Nimetön pääsi keltaiseen nurkkaukseen yhdessä krookusten ja tetenarskujen kanssa.

Nämä perunanarsissit ovat suloisia ja ihanan tuoksuvia.

Kellarissa talvehtinut 'Princess Zaide' on aukaissut ensimmäisen kukkansa. Tämäkin on kaunis!

Ensikertalaisista viimeisiin. Nimittäin tontin viimeisiä lumia viedään... tarkasti talteen ja varjellaan sulamiselta! Kylvin alkukuusta kylmäkäsiteltäviä siemeniä kahteen ruukkuun. Otin tietoisen riskin, mutta en malttanut odottaa niiden kanssa syksyynkään. Pitää ehkä pian viedä ne viimeisten jäänrippeiden kanssa kellariin, ainakin jos yöpakkaset loppuvat.

Kaikkea sitä... Pysykää kylminä vielä edes viikko!

 Krookusten kukinta on nyt runsaimmillaan, kun viimeisetkin ovat aloittaneet.

'Vanguard' on ehkä suosikkini omista krookuksistani.

'Jeanne d'Arc' on kaunis, mutta tuntuu lisääntyvän hitaasti. Näiden takana on mielestäni jouluruusun pienen siementaimen nuppu.

Edellinen kuva oli otettu aamulla. Illemmalla varjopenkin yli ajeli polkutraktori. Voi tulppaani- ja krookusressukoitani! Pienet jouluruusut eivät onneksi osuneet renkaan alle.

Kärhökaaressa aloittelee 'Flower Record', joka suvaitsi viime keväänä kukkia yhden kukan voimin.

Viime vuonna kasvimaan takareunaan siirtämäni lehtoimikkä on vihdoin aloittanut kukinnan.

Ovat nämäkin aika suloisia, vaikka kukkia pitääkin kumartua ihan maanrajaan ihastelemaan.

Mukavaa uutta viikkoa!

Tuumasta toimeen

Tässä postauksessa ei ole yhtäkään kaunista kevätkukkijaa, ainoastaan mullantuoksuisia uuden istutusalueen työvaihekuvia. Ja homma jää vielä kaiken kukkuraksi kesken! Osa teistä saattaa muistaa talvella saamani inspiraation sivupihan suunnitteluun. Muistinvirkistystä löytyy Kun inspiraatio iskee... -postauksesta. Pation ja etupihan kivihommat on tarkoitus aloittaa vasta touko-kesäkuussa, joten tuumin, että tässähän on hyvin aikaa tehdä kukkapenkkihommat sitä ennen. Sivupihalta oli sopivasti routakin jo sulanut ja lisäpontta homman aloittamiseen toi se, että lapset kiipeilevät ja hyppivät mielellään multakasassa ja senhän tietää sitten, minkä näköisiä lapset ja vaatteet sen jälkeen ovat. Multakasa on siis tuhottava.

Näkymä tulevan pation ruokaryhmän kohdalta. Pressumytty oli tuossa jäälämpäreen kohdalla; alkutalvella piti tilata halkoja lisää ja pressu jäi silloin tuohon lojumaan. Siinä on muuten pihan isoin jäätikkö. Vähissä ovat lumet meidänkin tontilta jo.

Ja tässä suunnitelma, johon pyritään. Syreenit ja luumu ovat paikoillaan, yksi pensasmustikka pitää siirtää polun tieltä.

PÄIVÄ 1 (eilen)

Sivupihalla maa on savipohjaista ja nurmikko lähestulkoon pelkkää sammalta ja ratamoa, joten en aio kääntää maata sen kummemmin, vaan kaivan ainoastaan syreenien ja tulevan kukkapenkin väliin lapionpiston syvyisen ojan, johon laitan suikaleen vahvaa muovia hidastamaan syreenien juurien etenemistä kukkapenkkiin. Lopun alueesta peitän sanomalehdellä ja pahvilla ja lapioin multakasan niiden päälle kohopenkiksi. Kompostimultaakin olisi tarkoitus käyttää maanparannuksessa kunhan Karon silmä välttää.

Aluksi hahmottelin penkin etureunan muotoa sanomalehdillä. Tämä kuva on otettu "ruokaryhmän" kohdalta.

Sama kaari näyttää näin loivalta kolmiopenkin kärjestä katsottuna (hahmottamista helpottava ilmakuva löytyy postauksen lopusta).

Patiopenkin edestä katsottuna näkymä olisi tämä. Seuraavaksi kaivoin muovin syreenien eteen ja peitin alueen sanomalehdillä.

Ensimmäisen parituntisen saimme lasten kanssa täytettyä penkin kapeampaa päätä. Kärräsin multaa viitisen kottikärryllistä ja heittelin hyvän tovin suoraan kasastakin, mutta eihän siitä valmista vielä tullut. Onpahan sanomalehdet sen verran peitelty, etteivät tuulen mukana lähde lentelemään.

Kapeaankin suikaleeseen uppoaa yllättävän paljon multaa. Vielä saa kärrätä päälle vähintään toisen samanpaksuisen kerroksen, että alkaa riittää.

PÄIVÄ 2

Tämä päivä alkoi kompostimullan kärräämisellä. Myös multakasa vajui kiitettävästi. Halusin saada pensasmustikan ja alppiruusun siirrettyä ja se toi lisäpuhtia lapiourakkaan. Pensaiden kohdalle kaivoin kunnon montut, jotka täytin havunneulasten, käpyjen, rodomullan ja "kasamullan" seoksella. Nyt niillä pitäisi olla hyvät oltavat ja varsinkin alppiruusun olosuhteet paranivat, kun se pääsi melko aurinkoisesta ja ehkä jopa kuivahkosta paikasta kosteampaan puolivarjoon. Alun perin ajattelin vuorata alppiruusun istutusalueen juurimatolla, jotta se saisi kasvaa omassa rauhassaan ilman kilpailevia puun juuria. Sen monttua kaivaessani en löytänyt yhtään puunjuurta, joten päätin säästää ja jättää juurimaton pois. Ehkä savinen pohjamaa tarjoaa sen verran kosteutta ja ravinteita, ettei puidenkaan ole tarvinnut etsiytyä juurillaan pihanurmikon alle.

Urakka jäi tähän vaiheeseen. Polun paikka on jätetty mylläämättä. Multakasan eteen jätin toistaiseksi kulkuväylän, sillä etualan puolikaari tarvitsee vielä lisää multaa. Ensimmäisen kuvan jäätikkökin on muuten jo sulanut.

Alppiruusu istutettu. Sen takana on vielä parisen neliötä istutusaluetta täyttämättä. Uudet puutarhakompostorit on tarkoitus rakentaa vanhan punotun kehikon paikalle ja sen vasemmalle puolelle.

Harvinaista kyllä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että alkuperäiseen suunnitelmaan ei tule juurikaan muutoksia!

Talven aikana laiskistuneet lihakset joutuivat nyt ensimmäiselle koetukselle ja ainakin toistaiseksi tuntuvat olevan hyvin hengissä. Kunhan tämä treeni on tehty, niin eiköhän kuukauden päästä alkava hiekan ja betonilaattojen kärrääminenkin suju helpommin. Tästä se pihan muutos taas lähtee käyntiin!

Kevättä

Kevät etenee vauhdilla. Kulunut viikko on tuonut tullessaan mm. uusia kukkijoita, huippulöytöjä, nolon unohduksen ja kevään ensimmäiset neitoperhoset. Toissa yönä oli jopa niin lämmintä, että uskalsin jättää melkein kaikki eteisen asukit ulos, tosin varmuuden vuoksi harson alle. Hienosti pärjäsivät pelakuut ja verenpisaratkin.

Kevätkurjenmiekat ovat nyt parhaimmillaan. Tämä kuva on eilen otettu, tänään näitä ihanuuksia oli jo 17 kukassa.

Loistokärhö 'Kaiser' on alkanut availemaan nuppujaan. Värin pitäisi olla vahvan pinkki, mutta toistaiseksi näyttää kovin vihreältä. Aika hauska kuitenkin.

Kevät on tuonut muuttolinnut tullessaan. Linnunlaulumuistini on hieman ruosteessa ja kun kännykkä oli sopivasti ulkoillessa mukana, varmistin netistä, onko metsässä sirkuttava pikkulintu punarinta. Olihan se. Laitoin kokeeksi kännykästä äänet täysille ja jäin tarkkailemaan, tuleeko punarinta puolustamaan reviiriään. Ei mennyt kuin puolisen minuuttia kilpalaulantaa, kun silmin nähden suivaantunut punarintaherra lensi muutaman metrin päähän koivun alaoksalle laulamaan täyttä kurkkua. Lintu vaihtoi paikkaa muutaman kerran ja selvästi yritti paikantaa, missä kilpailevaa koiras on. Hiljensin pian puhelimen, peruutin takaisin pihalle ja jätin punarinnan siihen uskoon, että sai tunkeilijan karkotettua reviiriltään.

Kännykällä kuvattu, mutta kyllä siitä juuri ja juuri punarinnan tunnistaa.

Muuttolintu tämäkin... Oli koivunoksia tarjolla, joten kokeilin risulinnun näpertämistä. Lintu on tehty kokonaan risuista, ilman rautalankaa. Saa nähdä, kauanko pysyy ehjänä. Silloin meillä oli vielä lunta, joten lintu pääsi liiterin kuistille odottamaan maan sulamista.

Piti eilen ennen työpäivää käydä ostamassa multaa, nurmensiemeniä ja lannoitteita, mutta lastasinkin auton perään ison kuorman narsisseja. Satuin kerrankin sopivasti paikalle juuri silloin kun eräälle kesäpihalle oli laitettu iso rullakko myymättä jääneitä, osittain ylikukkineita perunanarsisseja ja tetejä ja kylkeen isot "saa ottaa kaupantekijäisiksi" -lappuset. Olisin varmaan hamstrannut niitä vieläkin enemmän, jos olisin saanut ostoskärryihin sopimaan. Uutta hakureissua en sentään rohjennut tehdä! Pikkuisen huoletti se, miten rutikuivissa ruukuissa olevat kukkaset mahtavat pärjätä monta tuntia peräkontissa aurinkoisella parkkipaikalla. Kävin tauolla viemässä niille vettä 2dl:n mehutölkillä ja pitämässä takaluukkua hetken auki.

Valikoin rullakon parhaassa terässä olevat narskut. Muutamassa ruukussa olivat vasta nupullaan.

Osan perunanarsisseista istutin patiopenkkiin kun en muuta paikkaa keksinyt. Keskellä kuvaa näkyy kevään ensimmäinen kameraan osunut neitoperhonen, kun tarkkaan katsoo.

Rullakossa oli yksi valmis asetelma, jossa oli tete-narsisseja, helmililjoja ja lankaköynnös.

Näiden söpöläisten ja lankaköynnöksen takia asetelma lähti mukaan.

Alussa mainitsemani nolo moka tapahtui jo viime kesänä, kun kärräsin multaa metsänreunapenkkiin. Penkissä oli alunperinkin liian vähän multaa, joten päätin korottaa sitä. Nyt ihmettelin, mihin siinä penkissä olleet krookukset ovat kadonneet, kun ei näy lehdenkärkeäkään. Lamppu syttyi, kun muistin, että toin niiden kohdalle 10-15cm lisää maata ja unohdin kaivaa ensin krookukset talteen. Onneksi parin varovaisen lapionpiston jälkeen löytyi nipuittain keltaisia versoja.

Anteeksi 'Van Guardit'!

Äkkiä ne saivat väriä valoon päästyään.

Varjokujan posliinihyasintit ovat aloittaneet kukinnan. Tämän varsi taipuu maata kohti kukkien painosta.

Nämä ovat vielä toistaiseksi kauniisti pystyssä.

Kuunliljan juurakossa salamatkustajina tulleita krookuksia. Lajikenimeä vailla. Tunnistaako kukaan?

Aurinkoista ja lämmintä loppuviikkoa!

Voittaja ratkaistu!

Eilisessä postauksessa oli hurja kisailu kevätkukkien välillä. Kaikki kisat ovat jo sinällään jännittäviä, mutta tässä kisassa yllättäjiä tulikin vähän joka suunnasta ja kisailijoiden määrä lisääntyi kesken kilpailun. Tapahtuikohan tässä nyt jokin sääntörikkomus? Pidetään jännitystä yllä loppuun asti ja aloitetaan palkintojenjako viimeisen sijan saaneesta kukkasesta.

Lehtoimikkä ei ehtinyt yön aikana aukaista ensimmäistä kukkaansa.

Vauhdilla takavasemmalta kurvanneen posliinihyasintin vauhti ei riittänyt voittosijaan saakka. Läheltä piti kuitenkin, sillä parin tunnin päästä kuvan otosta oli jo  useita kukkia auki.

Kultasijasta käytiin erittäin kiivasta taistoa, johon osallistui myös yllätyslöytö varjokujalta. Yllätyslöytö siinä mielessä, etten ollut sitä istuttanut eikä eilen varmasti näkynyt nupun nuppua. Epäilen myös, että eilen sen kohdalla oli vielä luntakin, sillä en edes kiinnittänyt huomiota erilaisiin lehtiin.

Varjokujan yllätyskrookus tuli äidiltäni tulleiden kuunliljojen juurakkojen mukana. Se pääsi jaetulle kultasiljalle...

...'Golden Yellow' -krookusten kanssa.

Kultamitalista käytiin historian kovin taisto, sillä myös aurinkopenkin kevätkurjenmiekka pääsi samalle palkintosijalle.

Kisailuun päättivät viime tingassa osallistua myös kevätkurjenmiekan kaverit, joista ei eilen näkynyt vilaustakaan sinistä. Tuomari ei nyt oikein osaa päättää, olisiko niissä toinenkin kultamitalin ansaitseva yksilö ja kolme posliinihyasintin kanssa jaetun hopeasijan saavuttanutta, vai yksi kultamitalisti ja neljä hopeamitalistia. Sääntökirja menee kyllä uusiksi näiden kasvien kanssa!

Etummaisena kisaan alunperin osallistunut yksilö, taustalla neljä kaveria.

Loppuun pikaisesti kasvualustavertailun tämänhetkinen tilanne. Taulukosta tulee viikko viikolta sekavampi, sillä osa taimista on innostunut nuppuilemaan. Ensimmäisenä kylvetyt taimet saavuttivat viime viikolla kahdeksan viikon iän, jälkimmäiset ovat nyt kuusiviikkoisia.

Kunnollisia eroja kasvualustojen välillä ei meinaa syntyä sitten millään. Kaikki kasvavat minusta suht tasaisesti.

Miinanköynnökset ovat peräti veikeitä tapauksia, sillä ne puskevat nupun joka lehtihangasta. Nämä ovat kyllä superhentoisia. Ehkä mietin vielä uudelleen, sopivatko ne kuitenkaan niille kaavailemaani paikkaan vai keksinkö jotain muuta tilalle. Vielä en ole niiden kanssa pulassa, sillä ovat kiivenneet melko kiltisti ja maltilla tukikeppiään pitkin ylöspäin. Latvontaa voisi harrastaa ahkeramminkin, mutta kuka raskii nippaista nuppuisen latvan poikki? Minusta nimittäin tuntuu siltä, että miinaset ovat keksineet ihan minun kiusallanikin tehdä latvaan ensin nupun ja sitten vasta vartta!

Miinanköynnökset ovat aika veikeitä tapauksia. Muutama nuppu erottuu kuvasta kun tarkkaan katsoo ja löytyypä sieltä jo ensimmäinen kukkakin.

Mini-miinan ensimmäinen kukka. Mittakaavana pikkurillini.

Tämä päivä onkin kulunut suurimmaksi osaksi taimia kouliessa ja ulkona pihapuuhissa. Vielä en ole löytänyt yhtään kasvia, joka olisi varmuudella kuollut talven aikana. Jänikset nyt ovat vähän maistelleet sieltä sun täältä, mutta ne huomasin jo alkutalvesta. Myyrien tuhoja ei sen sijaan näyttäisi olevan lainkaan. Eikä muuten lumituhojakaan! Joka puolelta nousee kaikkea nopeampaan tahtiin mitä ehdin seuraamaan. Jännittävää aikaa tämä kevät!

Nauttikaa auringosta ja lämmöstä! Kivaa viikkoa!