Kuusama, kesäkukkia ja kärhöjä

Nyt kaivataan asiantuntija-apua, sillä köynnöskuusama, jonka sain tuoksuköynnöskuusamana, on aloittanut kukinnan. Viime vuonnakin tämä kaunotar alkoi kukkia vasta elokuun puolivälissä, joten voiko se silloin olla tuoksuköynnöskuusama? Löytyykö keneltäkään teistä samannäköistä? Joka tapauksessa, olipa tämä kiipeilijä mikä tahansa, niin ainakin se sopii täydellisesti mustaan köynnösporttiin ja tuoksuu huumaavalle.

Vasta auenneet kukat ovat sisältä selvästi kellertävän sävyiset, nuput ja kukan taustapuoli ovat vaaleanpunaisia. Kukan ikääntyessä väri vahvistuu.

Pidempään auki olleet Vasta auenneet kukat ovat sisältä vaaleanpunertavan valkoisia.

Aurinkopenkin kosmokset ne vain jaksavat kukkia. Hassusti pari vierekkäin kasvavaa yksilöä ovat keskenään aivan eri tyyppiset: toinen on harsu, mutta kukkia on valtavasti ja toinen tiheä puska vähän hillitymmällä kukinnalla. Onkohan toinen tunkenut juurensa naapurikasvin kanankakkakasaan?

Tässä puskassa pitäisi olla vain yksi kosmos, vaikka kukkien värit ovatkin noin vaihtelevia. 

Ja tässä se vähän vehreämpi puska vierestä. Kiva, että sekoituspussista tuli myös yksi valkoinen yksilö.

Ensimmäinen kukkiva koreatörmäkukka on luikerrellut melkein maata myöten päästäkseen valoon liian reheviksi hurahtaneiden kosmosten ja purppurarevonhäntien seasta.

Daalia 'Wittem' vain komistuu koko ajan. Olen leikannut tästä kesän mittaan useita kukkia leikoksi.

Tiukukärhö 'Arabella' kukkii komeasti ja peittää pian tarhakeijunkukatkin alleen. Aidan päällä näkyy samaa sävyä vähän isommassa koossa.

Loistokärhö 'Elsa Späth' on todella loistokas: terälehtien väli on tänä vuonna huikeat 20,5cm!

Työnkuvani muuttui loman jälkeen hieman, sillä käyn jatkossa parina päivänä viikossa työpaikkani toisessa toimipisteessä, josta lähti yksi työntekijä pois. Tämä lähtenyt työntekijä oli toimipisteensä kukkavastaava ja muut päivittelivät, että heidän työpaikkansa viihtyvyys kärsii suuresti, kun siellä ei ole enää ketään viherpeukaloa. Kun kyseltiin, kuka suostuu astumaan tilalle kukkavastaavaksi, ilmoittauduin tietenkin heti. En paljastanut heille, että en välttämättä ole sen parempi kuin kukaan muukaan siihen rooliin. Vai mitä olette mieltä, kun näytän teille, kuinka kävi kesän aikana kirjovehkalleni?

Ei tästä taida enää elävää saada :D

Pampulakaan (sirovuoripalmu) ei ole enää elämänsä kunnossa. Sanotaan vaikka näin, että ihmisellä vastaava tila olisi kooma; elossa, muttei kovin elinvoimaisen näköinen. Käänne parempaan voi kuitenkin vielä tapahtua. Jos joku työkavereistani sattuu tämän paljastuksen näkemään, niin lupaan olla huolellisempi työpaikan viherkasvien kanssa. Ja olenhan saanut pidettyä muutaman viherkasvin oikein nätisti hengissä jo monta vuotta. Jätetään kuitenkin viimeiseksi verkkokalvoille jotain kauniimpaa kuin kuivunut kasvinraato.

Amiraali piipahti toissapäivänä syyssyrikällä. Mahtaa olla herkkua, kun tuntosarvikin noin vipattaa.

Kiirettä pitää, mutta eiköhän se tästä. Hauskaa viikon jatkoa!

Uusia syyskukkijoita

Aika kuluu niin hirmuista vauhtia, etten meinaa enää pysyä perässä ollenkaan. Suurin syypää tähän tilanteeseen on varmastikin työt, joita on ensimmäistä kertaa sitten opiskeluaikojen tarjolla yllin kyllin. Ehkä maanantaina ollut vapaapäivä olisikin kannattanut käyttää puutarhan sijaan kodin ja töiden kannalta järkevämmin, heh. Tehty, mikä tehty ja sillä mennään. Tähän postaukseen keräsin viikonloppuna otettuja otoksia puutarhani uusista kukkijoista. Kurkataan ensin aurinkopenkin ihanaisia.

Koreatörmäkukat nuppuilevat tuskastuttavan pitkään, mutta vihdoin ensimmäinen oli saanut muutaman kukan auki. Ne meinasivat jäädä kokonaan huomaamatta, sillä kukkavarsi oli kaatunut ja piilotteli leijonankitojen alla.

Hempeän pinkki leijonankita on kaunis pari purppurarevonhännän kanssa. Tämä yhdistelmä toistetaan ehdottomasti ensi vuonnakin.

Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa purppurarevonhäntää. Ensimmäinen kokeilu oli myös taustan hempeät tarhakukonkannukset. Kummatkin alkavat vasta nyt olla parhaimmillaan, mutta parempi sekin kuin ei milloinkaan.

Viime syksyn alelöytö punatähkä 'Floristan Weiss' nosti kukkansa sotilaalliseen riviin. Hauskasti sen juurelle sattui paljon valkoisia belliksiä. 

Viime kesänä ostettu purppurapunalatva 'Phantom' kukkii nyt kauneimmillaan. Keväällä jakotaimena saamani korkea purppurapunalatva ehti jo kukkia, mutta luulen, että ensi vuonna molemmat kukkivat yhtä aikaa eri korkuisina.

 Siirrytään aidan taakse kivikkorinteeseen.

En ollut alkuun varma, pidänkö niin hirmuisesti loistosädekukkien väristä, mutta nyt se on oikeastaan aika kiva kun keltainen väri on vähentynyt ja oranssi tummunut punaisemmaksi. Sopii hienosti valkeaan aitaan ja nukkapähkämöihin.

Viime syksynä ostamani kaukasiantörmäkukkakin alkaa availla kukkiaan.

Tulin istuttaneeksi sen punatähkien taakse. Väripari on aika erikoinen, mutta ehkä ne sopivat olemaan yhdessä. Tarkkaan kun katsoo, niin törmäkukan heteissä on samanlaista lilanpunaista väriä kuin punatähkässäkin.

 Takapihalla kukinnan on aloittanut syysasteri.

Kai se on sitten syksy...

Viime syksyn syyskylvöistä kasvanut päivänkakkara 'May Queen' alkaa kukkia. Yksi taimi kukkii, muutamassa on nuppuja ja loput kukkivat kai ensi vuonna.

Päivänkakkara 'May Queen' näyttää aivan tavalliselta päivänkakkaralta. Mitä eroa niillä sitten on?

Mittanauha sen paljastaa. Vähän isompi kuin se niityillä kasvava perusversio.

 Mittanauhan kanssa kun ulkoilin, niin olihan se mitattava tämän hetken isokukkaisin kärhökin.

'Jan Pawel II' on häkellyttävän isokukkainen. Näytti, että kärhökaaren laella olisi ollut isompiakin kukkia, mutta milläs niitä sieltä korkeuksista mittailet.

Odotan malttamattomasti seuraavaa vapaapäivää, että ehtisin käydä puutarhassa katsomassa, mitä sinne kuuluu. Ja ehkä jatkamassa niitä kesken jääneitä projekteja. Onneksi on ollut sen verran viileämpää ja kosteaa, että ehkä ruukkukukatkin pärjäävät muutaman päivän ilman hoitoa. Tosin pahoin pelkään, että pari taivasalla ollutta voi pian kärsiä jo liikamärkyydestä... Mukavaa loppuviikkoa!

Kukkia ja metsää

Välillä pitää vain ihastella kukkia ja ympäröivää luontoa. Tänään on sellainen päivä... tai siis pari päivää sitten oli, kun otin näitä kuvia. Aurinko paistoi ja oli lempeän lämpöinen sää. Sitä on mukava muistella, kun ulkona näyttää niin kolealta, että tekee mieli tehdä tulet uuniin.

Hempeän pinkkejä koreatörmäkukkia.

Aurinkopenkissä kukkii itsekseen kylväytynyt kirjokiurunkukka...

... jonka alta pomppasi pienen pieni sammakko. Kesällä meidän pihasta olivat pikkueläimet vähissä, mutta nyt niitä taas alkaa näkyä.

Portaille keräsin ämpäriin ison kimpun tarha- tai kanadanpiiskua metsästä sekä kasvimaan käytäville retkahtaneet samettiruusut ja kehäkukat. Oikea kukkakärpästen paratiisi!

Kärhökaaressa 'Jan Pawel II' kukkii aina vain. Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua koko kaaren yläosa olisi kukkien peitossa.

Daalia 'Wittem' ujostelee ja yrittää piilottaa kukkansa pikkubasilikojen sekaan.

Olin juuri menossa kuvaamaan takapihan kukkia, kun orava kipaisi maasta läheiseen puuhun. Oravia on nyt näkynyt melkein joka päivä. Ilmeisesti joku tämän kesän poikue on lähtenyt tutkimaan maailmaa. Tämäkin orava oli aika pieni. Hetken aikaa tuijottelimme toisiamme, kunnes pikkukurre vipelsi matkoihinsa.

Pelkäsin kurren tipahtavan häntä edellä oksalta, sillä niin paljon se huojui edestakaisin. Tekniikka taisi olla vielä hakusessa.

Metsä houkutteli tekemään pienen kierroksen sielläkin. Seuraavat kuvat ovat takapihallamme olevasta pienestä metsiköstä, josta olisi mukava lainata taidokkaasti maisemia. Vielä pitää pohtia, mitä se "taidokkaasti lainaaminen" sitten olisi, mutta eiköhän sekin ajan kanssa loksahda kohdilleen.

Kuusten maanpintaa myöten menevät juurakot ovat hienoja. Takapihan nurmikosta näkyy pikkuisen kuvan oikeassa reunassa ylhäällä.

Tämä ei näy meidän pihalta, vaikka onkin vain muutaman metrin päässä tontin rajasta. Suoraan edessä näkyvät edellisen kuvan kuuset toiselta puolelta.

Tämän kuusen juurakko näkyisi happaman maan penkin takana, jos saisi hävitettyä nuo pihlaja-angervot kokonaan pois.

Komeita kivenjärkäleitäkin nököttää vähän joka puolella. Vaahteran siementaimet pitäisi myös käydä nykimässä pois, ettei koko metsänpohja pusikoidu.

Tästäpä pääsenkin takaisin kuvaamaan sitä minkä orava keskeytti. Luumutarhan tuoksumiekkalilja on avannut toisen kukkansa. Minusta sen tuoksu on tympeä, melko epämiellyttävä. Pitäisikö sen tuoksua sille vai onko hajuaistissani jotain vikaa? Kauniin näköinen se todellakin on.

Koreatörmäkukka ja tuoksumiekkalilja ovat viehkeä parivaljakko.

Tällainen kuvakierros tällä kertaa. Iloista viikonloppua!

P.S. Oletteko käyneet jo osallistumassa sipulikukka-arvontaan?

Ruuhka-aika elokuun kukkijoissa

Tänä kesänä meillä on riittänyt kimalaisia. Ne ovat lystikkäitä puuhatessaan kukissa säällä kuin säällä. Erityisesti kääpiöauringonkukat ovat olleet niiden mieleen, mutta vilskettä on riittänyt myös koreatörmäkukissa, mustilanhortensiassa ja syysleimuissa.

Sopu sijaa antaa myös ötökkämaailmassa.

Edellisen kuvan taustalla näkyvästä nupusta aukeaa näin hauskan näköinen kukka.

Nokkosperhonen koreatörmäkukalla. Kylvöpussin kuvassa nämä olivat liiloja, mutta kaikki ovat paljastuneet hempeän vaaleanpunaisiksi. Söpöjä yhdessä leijonankitojen kanssa.

Kimalainen ja mehiläinen (?) tulivat nokkosperhosen seuraksi  koreatörmäkukille. 

Päivän pakollinen kärhökuva. Kirjokiurunkukka on itsekseen kylväytynyt  tiukukärhö 'Arabellan' kaveriksi. Kiurunkukassa käy ainakin kukkakärpäsiä, mutta niitä ei juuri nyt sattunut kuvaan.

Mustilanhortensiassa riittää syötävää.

Myös nokkosperhonen on säännöllinen vieras mustilanhortensialla.

Kimalainen syysleimulla. Amiraalin olen nähnyt myös muutaman kerran syysleimun kukilla, mutta sitä en ole saanut kuvattua kertaakaan.

Jaloangervoissakin näkyy silloin tällöin pörriäisiä. Rantakukat ovat takapihan pörriäismagneetti. Kivikkorinteessä paras pörriäishoukutin on ollut nukkapähkämö, jonka viimeisetkin kukat on tarkkaan tutkittava. Ötökät rakastavat myös maksaruohoa ja oreganoa.

Jaloangervo 'Cattleya' ja kimalainen. Kukkakärpäset ja kovakuoriaiset viihtyvät myös jaloangervoissa.

Kimalainen rantakukalla.

Rantakukka koko komeudessaan. Kukinta on vasta alkanut kunnolla. Juuri sopivasti, sillä taustalla näkyvät kuunliljat ovat jo lopettelemassa.

Suursuosikin viimeisetkin kuihtuvat kukat on käytävä tarkistamassa.

Kimalaisetkin pitävät mansikoista ja kermavaahdosta (maksaruoho 'Strawberries and Cream')

Oregano on ollut aiempina vuosina erityisesti perhosten suosiossa, mutta tänä vuonna siinä on näkynyt enimmäkseen kimalaisia ja kukkakärpäsiä.

Punaväriminttu on selkeästi mehiläisten suosiossa. Laskin yhdestä puskasta kymmenisen mehiläistä. Mihinkähän ne menevät sitten, kun väriminttu on lakastunut? Valokuvia niistä oli mahdottoman hankala ottaa, mutta video näytti onnistuvan paremmin. Aikamoista taituruutta vaatii värimintun kukista meden hakeminen. Välillä menee pieleen ötökkämaailmassakin, kuten videon kohdassa 0.15 näkyy ;)

Keräsimme esikoisen kanssa auringonkukan kuihtuneita kukintoja talteen talvilintujen iloksi. Yhdellä keräyskerralla saimme ihan mukavan saaliin kolmesta kääpiöauringonkukasta.

Olisikohan siemenet parempi rapsutella irti ja tarjoilla lintulaudalta vai ripustaa kukinnot puun oksaan roikkumaan?

Leppoisaa loppuviikkoa!

Ostosreissun satoa

Eilen koitti kauan kaivattu päivä, jolloin pääsin taas siemenhyllyjä tutkailemaan. Mielessä oli täydentää kasvimaalle kylvettävien valikoimaa, etsiä erityisesti perhosia houkuttelevia kasveja ja tietenkin se daalia. Kasvimaalle ostin ihan niitä tavallisia aikaisen porkkanan siemeniä, härkäpapua sekä uudenseelanninpinaattia. Kukkapenkkiin löytyi sarvileukoijaa, koreatörmäkukkaa sekä lasten iloksi kääpiöauringonkukkaa.


Paljon uusia tuttavuuksia.

Tavallinen pinaatti on meillä alkanut kukkia joka ikinen vuosi jo siinä vaiheessa, kun varressa on kaksi lehteä. Ja nuppuja tulee sitä mukaa lisää, mitä niitä saa nypittyä pois. Yhtenä kesänä saatiin tehtyä oman kasvimaan sadosta peräti 2,5dl:n pinaattilettutaikina, johon pinaattia tuli sen verran, että sen maistoi, kun käytti mielikuvitusta :D Pinaattia oli silloin kylvetty parin metrin pätkä. Jostain kuulin, että uudenseelanninpinaatti ei kukkisi niin herkästi. Onko kellään tietoa, pitäisikö sitä esikasvattaa vai ehtiikö se tehdä satoa maahan kylvettynä?

Härkäpapu on minulle uusi tuttavuus. Sen siemeniä ostin lähinnä kasvimaan savisen etelälaidan maanparantajaksi, mutta ei haittaa, vaikka siitä maistiaisiakin saisi. Lajike on 'Express', jota suositellaan Keski- ja Pohjois-Suomeen. Sille varattu paikka on melko varjoinen, joten on ehkä ihan hyvä, että lajike on aikainen. Tämäkin pitänee esikasvattaa, etteivät harakat, kyyhkyt ja fasaanit syö siemeniä. Herneet ainakin menevät parempiin suihin, jos edes yrittää kylvää suoraan maahan.

Sarvileukoija sekä koreatörmäkukka ('Lavenderblue') ovat myöskin uusia tuttavuuksia minulle. Molempien siemenpusseissa luvataan, että ne houkuttelevat perhosia. Kummankin voisi suorakylvää, mutta ajattelin, että perhoset tuskin pahastuvat, jos esikasvatan joitakin taimia. Kääpiöauringonkukka 'Musicbox' oli niin hauskan näköinen, että se oli pakko ostaa. En ole vielä päättänyt, kasvatanko näitä kasvimaan nurkalla vai isossa ruukussa lasten hiekkalaatikon lähellä. Keltainen väri ei oikein istu kukkapenkkieni värimaailmaan, mutta on edukseen punaista talon seinää vasten.

Daalia 'Wittem' ei ollut ihan sitä, mitä olin etsimässä, mutta hyvin kaunis kuitenkin. Annoin itselleni luvan ostaa vielä toisenkin daalian, jos jossain tulee se ykkösvaihtoehto vastaan. Jos ei, niin onpahan edes tämä ihanuus :) Sille olen varannut ison saviruukun ja edustavan paikan heti ulko-oven viereltä. Tosin alkuun se saa heräillä kasvuun hieman pienemmässä muoviruukussa.


Kaunis, eikö totta?

Huomenna pääsenkin taas kylvö- ja istutustouhuihin. Lisäksi aion koulia aiemmin kylvettyjä taimia ja ottaa ainakin rosmariinista pari pistokasta. Tänään nautin auringonpaisteesta!