Kevään tuloa ei voi estää!

Kevätinnostus iski viikonloppuna, kun aloitimme lasten kanssa tämän kevään varsinaiset kylvöt. Kylvimme keijunmekkoa, koruköynnöstä, lobeliaa ja basilikaa. Vaihdoimme (kyllä, lasten kanssa yhdessä!) talvetetulle paprikalle mullan. Koska ihan kaikkea ei viitsi vielä tähän aikaan keväästä kylvää, päätin käväistä kellarissa ja tuoda pelargonit eteiseen. Nappasin myös mukaan yhden hyvin epäilyttävän näköisen leijonankidan. Jos se ei ala pian näyttää elonmerkkejä, viskaan sen menemään ja tuon seuraavan kokeilemaan, jaksaisiko sitä herätä. On näissä plussakeleissä ainakin se hyvä puoli, että kellarista voi tuoda kasveja sisälle ilman paksuja peitteitä.

Kellarista pääsi eteiseen myös kolme ruukkua hollanninkurjenmiekkoja. Vielä ne ovat aika kalpeita, mutta jospa pian alkaisi näkyä väriä nuppujenkin muodossa.

Suurin osa pelargoneista oli jo alkanut kasvattaa uutta versoa, joten leikkasin ne kaikki. Tulee tuuheat kasvit kesään mennessä. Näytin saksia myös eteisessa talvehtineelle verbenalle, josta olin löytävinäni jopa muutaman pikkiriikkisen versonalun. Ainakin kolme pelargonien mukana talvehtinutta hopeaputousta on alkanut tehdä uutta versoa. Siltä varalta, että loput ovat kuolleet, taivutin kasvuunlähteneitä versoja pieniin purkkeihin juurtumaan. Huomasin viime vuonna, että hopeaputoukset juurtuvat todella helposti, jos verso vähänkään koskettaa multaan, joten näin saan helposti ja nopeasti paljon uusia taimia.

Helppoa lisäystä! Taivutin rautalangan pätkiä u:n muotoon ja ankkuroin versot niillä kiinni multaan. Kun versot ovat kunnolla juurtuneet, ne on helppo omissa purkeissaan viedä valoisampaan paikkaan tuuhettumaan. Eteisessä talvehtineet pelargonit ovat jo hyvin kasvuun lähdössä.

Verbena. Kuvasta ei oikein erota, mutta nivelkohdissa on minikokoisia alkuja. Ihan varmasti on!

Joulusypressin juurelta sammalen seasta löytyi myös kasvuun lähtenyt lankaköynnös, jonka luulin kuolleen. Onneksi en kaivanut sen juuria pois jouluasetelmaa tehdessäni, vaan leikkasin kuivat versot tapille.

Talvetettavien parturoinnin jälkeen jatkoin mullanvaihtojen parissa. Viime vuonna vaihdoin suurimman osan huonekasveista isompaan ruukkuun, joten tänä vuonna rapsuttelin niistä vain pintamultaa pois ja lisäsin lannoitetta ja uutta multaa tilalle. Isompaan ruukkuun pääsivät sirovuoripalmu, rahapuu sekä afrikansinisarja.

"Pampula" on kasvanut kovasti viime keväästä, kuten myös anopinhammas. Anopinhammas mahtui vielä juuri ja juuri entiseen ruukkuunsa, mutta ensi keväänä taitaa olla jakamisen paikka.

Sinisarjan ruukunvaihto olikin melkoinen aivopähkinä, sillä se oli viime kesänä patiolla istutettuna omassa ruukussaan isompaan ruukkuun muiden kasvien kaverina. Tietenkin sinisarja oli kasvattanut juurensa ruukun pohjarei'istä läpi isomman ruukun multatilaan. Sen lisäksi vanha ruukku oli aivan täynnä sen juuria. Nitinä vain kuului, kun hivutin sinisarjaa sentti kerrallaan ulos ruukusta. Vuosi lisää, niin kasvi olisi halkaissut koko ruukun! Pari juurta sain ehjänä pujoteltua ulos, mutta paksummat piti katkaista. Vaikka sinisarja kuulemma viihtyy ahtaassa ruukussa, niin istutin sen silti pikkuisen entistä isompaan ruukkuun. Ehkä se tekee tässä vaiheessa sille ihan hyvää. Sanoin sille, että tänä vuonna pitää sitten tehdä vähintään kaksi kukkavanaa.

Ei kannata istuttaa sinisarjaa omassa ruukussaan muiden kasvien sekaan...

Ahdasta oli...

Siinä ne verbena ja sinisarja viime kesänä kasvoivat pelargonien kaverina. Sinisarjan ainokainen kukka oli jo ehtinyt lakastua, mutta onneksi muut kukkivat hienosti. Vieressä oleva paprikaruukku on nyt heräilemässä uuteen kasvuun.

Kylvöinnostus iski vielä illalla lasten mentyä nukkumaan, jolloin muistin, että minullahan oli sellerin siemeniä. Pikainen googletus varmisti muistikuvani sellerin vaatimasta pitkästä kasvukaudesta, joten multapussi auki ja iltapuhteisiin. Nyt viikon-parin tauko ennen seuraavia kylvettäviä. Olipas mukava viikonloppu "puutarhapuuhissa"! Tästä se alkaa!

Talvetatko kesäkukkia?

Meille on luvattu jo sen verran kylmiä öitä, että on aika miettiä kesäkukkien talvettamista. Monet talvettavat daalioita, verenpisaroita, pelargoneja sekä gladioluksia, mutta oletteko kokeilleet tyypillisesti siemenistä keväällä kasvatettavien tai valmiina taimina ostettavien kesäkukkien talvettamista? Minä olen testaillut ihan huvikseni joitakin vaihtelevalla menestyksellä ja ajattelin jakaa kokemuksiani teillekin.

Leijonankitoja maljakossa.

Leijonankita oli suorastaan naurettavan helppo talvetettava. Kaivoin syksyllä neljä leijonankitaa ruukkuun ja vein ne kellariin lokakuun puolenvälin tienoilla. Kolme leijonaa neljästä säilyi vihreinä kevääseen asti ja lähti hyvin kasvuun valoon ja lämpimämpään päästyään. Toin ne viileään eteiseen maaliskuussa ja kesäkuussa kaikki olivat puoli metriä korkeita, tuuheita ja kukkivia puskia. Otin niistä pitkin kevättä pistokkaita, jotka kukkivat heinäkuun lopulta alkaen. Tänä vuonna otan useampia talvehtimaan, sillä kookkaat yksilöt eivät edes huomanneet alkukesän kuivuutta ja niillä sai näyttävyyttä kukkapenkkeihin jo heti alkukesällä.

Kolme leijonankitaa riitti täyttämään neliömetrin alan kukkapenkistä. Pisimmät kukkavarretkin ovat metrin mittaisia. Nämä kolme kaunotarta olivat viime talven kellarissa ja sen verran vakuuttavasti kukoistivat koko kesän, että pääsivät uudelle kierrokselle.

Tässä muutama talvetetuista keväällä otettu pistokastaimi. Nämä ovat nyt suunnilleen samankokoisia kuin edellisen kuvan jätit viime syksynä. Laitoin samaan ruukkuun kaksi yksilöä, jotta saisin useamman yksilön mahtumaan kellariin. Jätin puolet leijonankidoista penkkiin kukkimaan syksyn iloksi.

Vähän piti pienentää talvetukseen meneviä leijonankitoja. Näistä onkin nyt enemmän iloa maljakossa kuin ulkona.

Jättiverbena talvehti eteisessä, sillä löysin sen taimen syksyn viimeisten myymättä jääneiden taimien joukosta rautakaupan seinustalta. Se oli niin pienessä ruukussa, että olisi varmasti kuivunut, jos olisin vienyt sen kellariin. Eteisessä se oli paremmin vahdittavissa. Sekin lähti keväällä helposti kasvuun ja siitä sai otettua monta pistokasta hyvissä ajoin juurtumaan. Tänä vuonna nostan kaikki kasvattamani jättiverbenat kellariin talvehtimaan.

Viime syksyn kaksivartisesta reppanasta tuli kesän aikana mukavan kokoinen puska. Halkaisija on 1,5m ja korkeutta vajaa 2m. Kannatti ehdottomasti talvettaa tämä.

Karjalanneito talvehti myös helposti kellarissa. Otin sen sisälle hallaöiden uhatessa, mutta muuten se sai olla ulkona muiden kesäkukkien kanssa kellariin vientiin asti. Leikkasin varret lyhyiksi ja karistin enimmät mullat juurakon ympäriltä. En tiedä, olisiko se ollut välttämätöntä, mutta halusin sen mahtuvan pienempään tilaan. Juurimöykky oli pienessä pahvilaatikossa tuoksumiekkaliljojen sipuleiden kanssa. Ruukutin sen maaliskuussa ja pian se lähtikin reippaasti kasvuun. Aion kokeilla tänä vuonna myös ruusuliisojen talvettamista samalla tyylillä.

Illan hämärtyessä otettu kuva karjalanneidosta. Kuva on elokuun lopulta, nyt neitokainen on selvästi kylmästä kärsineen näköinen eikä suostunut kuvattavaksi.

Kesä- ja syyskukkaistutuksissa käytetään usein murattia. Sellaisia ostin viime syksynä itsekin syysasetelmiin pilkkahinnalla ja lykkäsin ne pakkasten tultua kasvimaalle. Minulle oli yllätys, kun huomasin keväällä kirjavalehtisen muratin talvehtineen loistavasti puunlehtien ja lumen alla. Tiesin kyllä, että muratti saattaa talvehtia Etelä-Suomessa, mutta että kirjavalehtinen menisi mainiosti myös IV-vyöhykkeellä! Kokemuksesta rohkaistuneena istutan sekä vihreä- että kirjavalehtisen muratin talveksi maahan. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin elokuun alussa molemmista juurtumaan pistokkaita, jotka talvetan eteisessä lankaköynnöksen ja jouluasetelman pikkuhavun kanssa.

Muratit ovat vielä toistaiseksi varjokujalla risupesässä, josta siirsin lankaköynnöksen ja jouluhavun harsolla suojattavien kasvien luokse patiolle. Voi olla, että käytän muratteja vielä etupihalla syysasetelmassa ennen kuin istutan ne maahan talvehtimaan.

Kerrottukukkaisen miljoonakellon olen saanut talvehtimaan pari vuotta eteisessä, mutta sen talvehtiminen on ollut vähän siinä ja siinä. Lumihiutale on talvehtinut paremmin, mutta se on mielestäni kauniimpi nuorena. Talvetettuna se tuntuu kaljuuntuvan tyveltä ja uusi kasvu keskittyy vain latvoihin (tai sitten en vain osannut hoitaa sitä). Kumpikin lähtee helposti pistokkaasta kasvamaan, joten keväällä kannattaakin ottaa niistä kaikki uudet versot pistokasmateriaaliksi ja viskata ränsistynyt emokasvi menemään tai kokeilla, tekisikö se tyveltä uutta kasvua matalaksi leikkaamalla. Tänä vuonna en kasvattanut kumpaakaan, joten niitä ei ole tulossa talvetukseen.

Syyssyrikkä pääsee kellariin viettämään talvea. Uusia kukintoja on vielä tulossa vaikka miten paljon, joten toivoisin pitkää, lauhaa syksyä.

Hangen alla on joka vuosi talvehtinut myös gladiolusten ja tuoksumiekkaliljojen pikkusipuleita, joita en ole viitsinyt kerätä talteen. Ne ovat paljastuneet keväällä kasvuun lähdettyään. Kesällä rusakko parturoi puolet tuoksumiekkaliljoistani viiden sentin sängelle, joten päätin tehdä niillä pienen kokeen: peitän ne paksulla kerroksella puunlehtiä ja jätän talveksi maahan. Ne eivät kuitenkaan ehtineet kasvattaa sipuliaan niin suureksi, jotta maksaisi vaivaa talvettaa niitä kellarissa ja esikasvatella keväällä. Talvetan mieluummin ne yksilöt, jotka säästyivät rusakolta.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä 'Passos' on maassa talvehtineesta pikkusipulista peräisin. Kasvatin nimittäin viime vuonna tuoksumiekkaliljoja samassa kohdassa, jossa minulla oli edellisenä vuonna muutama 'Passos'. En nostanut niitä toissa syksynä ollenkaan kellariin, joten eihän jäljelle jää muuta mahdollisuutta kuin että maassa talvehtinut sipuli pääsi viime syksynä tuoksumiekkaliljojen mukana kellariin.

Olen miettinyt myös sitä, onnistuisiko kellarissa talvetettavien juurakoiden ja mukuloiden talvetus maassa, jos peittäisi ne ja niitä ympäröivän alueen reilusti puunlehdillä, laittaisi päälle styrox-levyn ja paketoisi koko komeuden tiheäsilmäisellä metalliverkolla, etteivät hiiret tekisi sinne pesiä? Talven aikana päälle voisi lapioida paksulti lunta, jotta maa pysyisi sulana. Voisi olla kokeilemisen arvoinen konsti niille, joilla ei ole muuta talvetuspaikkaa kasveille.

En ole löytänyt mitään mainintaa siitä, voisiko purppurarevonhäntää talvettaa tai onko se kotiseuduillaan yksi- vai monivuotinen. Nostin muiden kasvien taakse piiloon jääneet kolme reposta ruukkuun ja kokeilen niillä talvetusta.

Purppurarevonhännän, tavallisen verbenan ja hopeaputouksen talvetusta kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Onko kukaan teistä kokeillut talvettaa niitä? Millaisella menestyksellä ja minkälaisissa olosuhteissa?

Heinäkuun lopulla pelargonien juurelta ryöppysi verbena näin kauniisti. Se päätti lopettaa kukinnan kuin seinään elo-syyskuun vaihteessa, joten joudumme tyytymään vanhaan kuvaan. Toivottavasti talvetus onnistuu hyvin, sillä verbenasta ja syysyrikästä voisi tulla kivan näköinen istutus patiolle ensi kesäksi.

Olisi mukava myös kuulla, onko teillä listan jatkoksi muita yleensä yksivuotisina pidettyjä kasveja, joita olette hyvällä menestyksellä talvettaneet? Leppoisaa lauantai-iltaa!

Kesäkukkia

Keräsin tähän postaukseen joukon tällä hetkellä komeasti kukoistavia kesäkukkia.

Talvetetut leijonankidat ovat kukkineet runsaasti koko kesän, mutta purppurarevonhännät ovat vasta aloittaneet. Näiden värit sopivat mielestäni täydellisesti yhteen.

Samaa värimaailmaa löytyy uuden puutarhakompostin kyljestä, tosin ei tätä oikein kukkaloistoksi voi kutsua. Ahkeraliisat kärsivät heinäkuun kylmistä jaksoista ja keijunmekot murjottivat koko alkukesän muuten vain.

Patiolla pelargoni ja euron verbena kukkivat lumivyöryn lailla. Afrikansinisarjan lehdillä alkaa olla jo ahdasta. 

Rungollinen verenpisara kärsi myös heinäkuun kylmästä, mutta on nyt intoutunut kunnolla kukkimaan. Oikeassa reunassa näkyy pari pasuunakukan nuppua, joita onkin valtavasti tulossa.

Jos teiltä löytyy sopiva talvetuspaikka jättiverbenalle, niin talvettakaa ihmeessä! Viime syksyn 0,5 euron löytö on kukkinut jo pitkään komeasti. En edes yritä laskea tämän kukintoja. Ensi vuodeksi tosin etsin tälle paikan, jossa ei ole punaista talonseinää taustalla riitelemässä.

Toisella puolella taloa varjokujan katseenvangitsijan tämänhetkinen komistus ei kuki, mutta on sitäkin rehevämpi. Kaksi eriväristä murattia ja lankaköynnös ovat täyttäneet risupesän täydellisesti ja havu tuo asetelmaan pikkuisen korkeutta. Siirsin kylmälle arat kasvit varjokujalta patiolle edellisten kylmien kelien aikana ja siellä ne ovat edelleen, joten varjokujan katseenvangitsijassa ei juurikaan kuki nyt.

Jaloangervo 'Weisse Gloria' alkaa lopetella kukintaa ja oikeassa reunassa oleva koruköynnös on punastuttanut alalehtensä. Latva on vihreä ja joitakin kukintojakin siellä korkeuksissa riippuu. Risupesä on kuitenkin vehreä.

Istutin alkukesällä ylimääräiset lobeliat pation vierelle. Menee se lobelia reunuskasvinakin.

Tosin taustalla hyönteishotellin kattoterassilta ryöppyävät lobeliat ovat selvästi komeampia. Etualalla itsestään kylväytyneet  'Musicbox'-kääpiöauringonkukat.

Keksin lapsille aivan uutta puuhaa, josta he innostuivatkin yllättävän hyvin. Keräsin ulkoa lasten käsittelyn kestäviä kasveja ja lyhensin ne sopivanmittaisiksi. Kiinnitin teipillä rautalankaa maljakon suulle harvaksi ristikoksi ja lapset saivat asetella kukkaset maljakkoon. Lopputulos on aivan lasten näköinen.

Lasten asettelema kimppu pääsi takkahuoneen kaapin päälle, eli pienten sormien ulottuville. Ihmeen hyvin ovat jo antaneet olla sen rauhassa, joten ehkä tässä on vielä toivoa saada sisustettua huushollia kukilla ihan omankin mielen mukaiseksi.

Niittymäinen tunnelma.

Auringonkukkia, horsmaa, pallerolaukkoja, vihreänä kuunliljan ja auringonkukan lehtiä, lisukkeena hietakastikkaa (?).

Viimeistelyyn pari pihlajan marjaoksaa. Niin... ne alkavat jo punastua.

Elokuu on runsauden aikaa. Se on myös loistokärhöjen kukinnan takia minulle mieluista aikaa kesästä, mutta lähestyvästä syksystä en ole niin iloinen. Ensimmäisillä hallaöillä uhkailtiin jo heinäkuun lopulla, mutta onneksi ne vielä väistyivät ja sää muuttui lämpöiseksi. Välillä paistaa aurinko, välilllä sataa, välillä kumpaakin yhtä aikaa. Ja se kelpaa minulle. Ihan parasta on kuitenkin se, että lämpötila on nyt pysynyt kymmenen asteen paremmalla puolella. On siis vielä kesä!

Päätin ihan oikeasti, että kesäkukkapostaukseen en laita kärhöjen kuvia... 'Justa' kuitenkin vaati päästä mukaan enkä voinut vastustaa häntä...

Sopivasti sateisia ja aurinkoisia päiviä!

Kesäillan kukkakierros

Tällä kertaa taitaa tulla enemmän kuvia kuin tekstiä. Tässä postauksessa on kuvasatoa eilisillan pihakierrokselta. Yöllä oli ollut seinän vieressä 4,8 astetta lämmintä, joten toivotaan, etteivät nämä kaikki ole jo mennyttä. Osan kasveista suojasin varuilta harsolla samalla kun kuvasin.

Viime syksynä istutettu tuoksuköynnöskuusama yllätti erittäin iloisesti tekemällä ensimmäisen kukkanuppunsa.

Iloisesti yllättivät myös tuoksuherneet, jotka jurottivat maahan istutuksen jälkeen kuukauden ja ovat senkin jälkeen venyneet mittaa erittäin hitaasti. Nyt kaikissa on kukkia.

Varjokujan ruukkuryhmässä ruusuliisa kukkii vihdoin iloisesti. Tämän siirsin eteiseen kylmältä suojaan, sillä edellinen kylmä jakso kellastutti lehdet ja tiputti nuput. Opin kerrasta, etteivät liisat pidä edes koleasta säästä.

Ruukkuryhmässä kukkivat edelleen hortensia, verenpisara ja apinankukka. Niiden seuraksi on liittynyt jaloangervo 'Weisse Gloria' sekä...

... koruköynnös, jonka luulin jäävän varjoisassa ainoastaan viherköynnökseksi. Onneksi kukat riippuvat korkealla, joten eivät ole riitelemässä muiden värien kanssa.

Luumutarhassa tuoksuvat huumaavasti viime kesänä itse kylväytyneet sarvileukoijat. Kukintaansa aloittelevat pallerolaukat ovat taipuneet niiden ylle.

Tässä pallerolaukan nuppu vähän tarkempana.

Patiolla harson saivat paprikat, chilit ja iso ruukku, jossa ovat afrikansinisarja, verbena ja jostain nokkiinsa ottaneet pelargonit,.

Alun perin tässä oli tuoksupielusta, mutta sen söivät ötökät. Eräässä puutarhamyymälässä oli verbenoita eurolla ja sieltä kukintansa lopettaneiden raaskujen seasta löytyi yksi tuuhea, nupullinen taimi, jonka nappasin heräteostoksena. Hyvä löytö!

Keväällä tekemäni kärhökaaripenkin laajennusosa alkaa kukkia. Etualalla olevat japaninjaloangervot ('Peach Blossom'?) aloittivat ensimmäisenä.

Kasvimaalle päin seuraavana on ryhmä kukan malliltaan kauniisti kaartuvaa 'Europaa'. Taustalla korkeimmaksi kasvava 'Weisse Gloria'.

'Europan' jälkeen on lohko 'Rheinland'-jaloangervoa, jonka kukan malli on taas erilainen. Niiden takana korkea 'Amethyst'.

Patiopenkissä on ensimmäinen sinikatana 'Alban' kukka auki. Kukka rapisee hauskasti, kun sitä kokeilee. Nuppuja on onneksi alkanut tulla jo uusia rusakon syömien tilalle.

Etupihalla daalia kukkii kauniisti. Harsoa tuli tällekin.

Ja loppuun pakollinen kärhökuva: aurinkopenkin 'Arabella' on tehnyt kiemurtelevan sinisen puron.

Nyt lähden ulos tarkistamaan, onko kylmyys tehnyt tuhojaan. Tai rusakko. Tai sen poikanen, jonka näimme tänä aamuna keittiön ikkunasta. Harakka kiusasi sitä aurinkopenkin vieressä ja kissanpennun kokoinen poikanen pomppi kasvien sekaan piiloon. Emolle taisin illalla antaa kuvauskierroksella äkkilähdöt. Kuulin luumutarhan laukkoja kuvatessani rytinää metsän puolelta ja jäin paikalleni sitä ihmettelemään. Luulin, että joku kerää vattuja, mutta pian huomasin rusakon hiippailevan kuusten alla. Odotin liikkumatta kunnes rusakko tuli oksien takaa muutaman metrin päästä nurmikolle ja sitten sai pitkäkorva lähdöt. Harmi, kun oli lörppänät puutarhasandaalit jalassa, niin en päässyt saattelemaan pidemmälle. Pupu kun ei kääntynytkään takaisin metsään, vaan lähti kuin tuli hännän alla suoraan nurmikon poikki varjokujan kautta kohti etupihaa. Kostoksi varmaan opettaa jälkikasvulleen kaikki herkullisimmat kasvit... Vauhdikasta viikkoa!

Ex-parveketarhurin tarina

Olen jo aiemmin kertonut, että lapsuudenkotini jälkeen nykyinen kotini on ensimmäinen, jossa on oma piha. Opiskelija-asunnoissani minulla oli vain muutama huonekasvi, mutta kun muutimme mieheni kanssa yhteen, sain parvekkeen. Ruma, betoninen, likaisenharmaa... millaisia nyt 60-70-luvulla rakennettujen kaupunkiasuntojen parvekkeet yleensä ovat. Sen maisemointi piti aloittaa saman tien.

Pelargonit viihtyivät hyvin täällä.

Ensimmäinen parvekkeeni oli neljännessä kerroksessa länteen päin osoittavalla seinustalla. Naapuritalo oli kauempana eikä lähellä ollut korkeita puita, joten aurinko pääsi porottamaan parvekkeelle iltapäivästä myöhään iltaan. Haasteita toi myös parvekkeen kapeus: leveyssuunnassa tilaa oli vain 90cm. Ruukkujen kastelu oli taiteilua ja kurottelua. Naapurissa tupakoitiin ahkerasti, joten istumapaikkaa ei onneksi tarvinnut parvekkeelle jättää.

Parvekkeen päätyyn mieheni nikkaroi tomaattilaatikon, jossa kasvoi myös persiljaa ja ruohosipulia. Kaiteelle laitoin kaksi pitkää laatikkoa pelargoneja. Pari amppeliakin siellä roikkui, mutten millään muista, mitä niissä kasvoi. Anopilta sain kerrannaiskukkaisen petunian ja pasuunakukan, joka pysyi hengissä pari vuotta. Se ei muistaakseni kukkinut kertaakaan, mutta oli kyllä komea viherkasvina. Sopivan talvetuspaikan puute seuraavassa asunnossa koitui sen kohtaloksi.

Mieheni pitää tulisesta ruuasta, joten laitoin myös chiliä yhteen ruukkuun. Lajike oli 'Prairie Fire' ja voin sanoa, että siinä lajikkeessa tulta riittää! Liian tulinen minun makuuni, mutta on se sen verran nätti ruukkukasvina, että minulla on ollut sitä siitä lähtien melkein joka kesä. Se jää noin 20cm korkuiseksi, haarautuu helposti itsekseen ja samaan aikaan kasvissa on sekä kukkia että monen värisiä pikkuisia hedelmiä. Ainoana miinuspuolena on muiden paprikoiden tapaan kirvaherkkyys. Käytin toissa keväänä viimeiset siemenet enkä enää viime syksynä kirvojen takia viitsinyt ottaa ruukkua talvetettavaksi. Tässä asunnossa ehdimme asua vain reilun vuoden ajan, kun tuli parempi asunto vastaan.

Anopiltani saadut petunia sekä pasuunakukka, joka muutti piakkoin parvekkeen toiseen laitaan.

Uudessa asunnossa oli hulppea 9-neliöinen lasitettu parveke. Länteen päin, kuten edellinenkin, mutta toisessa kerroksessa. Vastapäinen talo sekä sen pihalla olevat koivut varjostivat jonkin verran, mutta aurinkoisena kesäpäivänä parvekkeella oli helposti 45 astetta lämmintä, sillä tuuli ei päässyt jäähdyttämään oikein mistään päin. Olihan siinä etunsakin: kasvit sai laittaa aurinkoisena päivänä parvekkeelle jo helmikuun lopulta alkaen. Pikkutaimetkin laitoin päiväksi ulos ihan pienestä pitäen.

Prinsessalilja minulla on edelleenkin. Parvekkeella oli myös näppärä penkki, jonka sisään sai multasäkit ja ylimääräiset ruukut talteen.

Tomaattilaatikko, pelargonit ja pasuunakukka pääsivät myös tälle parvekkeelle, tosin pasuuna heitti henkensä ensimmäisenä talvena. Minulla oli siellä myös bougainvillea, verenpisara, lumihiutale, prinsessalilja ja verbena-amppeli. Niin, ja kolmessa amppelissa keijunmekkoa, jota kasvoi naruja myöten pitkin kattoa sekä roikkui alaspäin tuomassa edes hiukan varjostusta. Jonain vuonna keijunmekkojen kaverina kasvoi myös lobeliaa. Ensimmäisenä kesänä kokeilin kasvattaa paprikaa, mutta ilmeisesti parvekkeen kuumuuden ja seisovan ilman takia siihen hyökkäsivät sekä kirvat, ripsiäiset että vihannespunkit. Ensimmäisen kesän kokeiluihin kuului myös ruukkuruusu, joka puolestaan kärsi kirvoista ja härmästä. Ruusua ja paprikoita en sen koommin siellä kasvattanutkaan. Aiemmin mainittua chiliä oli yhdessä ruukussa, mutta pieni kasvi olikin helppo käyttää suihkussa tai teipillä metsästää kirvat pois.

Parvekkeen varjoisampi pääty.

Aurinkoisempi pääty. Alkukesällä parveke ei ollut vielä umpeen kasvanut.

Loppukesällä parveke oli aikamoinen viidakko, mutta pienellä järjestelyllä siellä sopi neljä ihmistä grillaamaan ja syömään pöydän ääressä. Jossain minulla piti olla kuvia myös loppukesältä, mutta niitä en ole onnistunut löytämään. Puutarhakauden päätyttyä ripustin amppeleiden tilalle lyhtyjä, joissa paloi kynttilät useampana iltana viikossa. Kanervia ja havuja minulla oli myös.

Jälkeenpäin ajateltunakin huomaa selvästi, että kukat olivat jo silloin se ykkösjuttu minulle ja hyötykasvit tulivat sivussa, jos ollenkaan. Minkähän vuoksi kaivoimme nykyiselle pihallamme kasvimaan tontin huonoimmalle ja vähiten näkyvälle paikalle... :)

Yhtenä vuonna kasvatin myös itse petuniaa, kun oli niin suloinen kuva siemenpussin kyljessä.

Inspiraation tähän postaukseen tarjosi Maatiaiskananen, joka teki juttusarjan entisistä puutarhoistaan. Kiitos matkimisluvasta :)